Esikoislestadiolaiset ry Helsingin paikallisosaston Seurakuntakirjeessä 3/2010 saarnaaja Toivo Kärki kertoo raamattuhankkeesta.
Hankkeen kuvaus on annettu tiedotteessa, joka luettiin seurojen yhteydessä 7.11.2010 Tavoitteena on vuoden 2011 loppuun mennessä julkaista Kaksoisraamattu, jossa on saarnakäytössä oleva Biblia 1776 (1872 painos digitaalisena) ja sen rinnalla Otto Mannisen komitean KR 1933/38. Tavoitteena on, ettei mitään muuteta.
Kaksoisraamatun tekevän työryhmän sihteerinä toimii Tuomo Lahikainen.
Kirjoituksessaan Toivo Kärki korostaa pyhän Raamatun merkitystä ja kehottaa meitä kaikkia myös hankkimaan koteihimme tämän Kaksoiraamatun, kunhan se valmistuu.
tämän käsityksen olen siis saanut, että tarkoitus on asettaa rinnan kaksi esikoisten seuroissa käytettyä pyhän Raamatun suomennosta.
nettiruukun huoltoaseman puolella on ollut mainintoja siitä, että itäisillä lestadiolaisilla olisi valmisteilla tai valmiina kolme eri käännöstä rinnakkain asettava Uusi testamentti.
henkilökohtaisesti iloitsen siitä, että Jumalan sanaa painetaan ja että näitäkin käännösten vertailun mahdollistavia Raamattuja kristittyjen koteihin myös ostetaan.
eri suomennosten vertailuun on toki nykyään käytössä tavattoman nopea ja tehokas verkko-Raamattu.
käytän jatkuvasti itse huolellisesti laadittua ja päivitettyä finbible, joka on kaikille ilmainen:
SIVUSTON KAIKKI TEKSTIT ON VAPAASTI KOPIOITAVISSA, TEKSTIT EIVÄT OLE TEKIJÄNOIKEUDEN PIIRISSÄ OLEVIA!
Sivusto sisältää 1933/38, 1776 ja 1642 käännöksen apokryfikirjoilla, Agricolan 1548 Se Uuden Testamentin ja Ne osat 1552 Vanhasta Testamentista, jotka Agricola käänsi.
Sivuston voi myös ladata ladattavat tiedostot-sivulta omalle koneelle luettavaksi ilman jatkuvasti auki olevaa internet-yhteyttä.
Kaikki käännökset myös PDF-tiedostona Acrobat Readerilla luettavissa.
finbible
toki siellä saattaa jokunen virhe vielä olla, mutta varsin hyvin toimitettu tuo WEB sivu on.
siellä on myös Kolmoisraamattu
koko Raamattu 1642 1776 ja 1933/38
(tosin 1642 ja 1776 ovat niin lähellä toisiaan, että rinnakkaisuudesta tuskin on suurta apua)
lisäksi finbible on mukana Otto Mannisen käännöskomitean laatimat alaviitteet avattuina kunkin jakeen kohdalla!
ei tarvitse selata - vaikka sekin on salaman nopeaa elektronisen Jumalan Sanan kanssa - vaan viitteet näkyvät heti jakeen kohdalla.
tahtoisin näin välittää sydämelliset kiitokset sekä finbible laatijoille että Herralle Jeesukselle, joka tällaisia huikeita apuneuvoja meille pyhän Sanan äärelle on antanut.
Seuroihin mukana kannettava Kaksoisraamattu on toki varsin hyödyllinen ja kun se on seuraväellä saarnan aikana auki, uudempi käännös voi toki auttaa Biblian sanamuotojen ymmärtämistä.
(ellei kyseessä sitten ole kaksi versiota Bibliasta... "tarkistettu" Revised ja alkuperäinen)
Toivo Kärki iloitsee siitä, että kristittyjen keskuudessa on yksimielisyys Jumalan sanan merkityksestä
Hän lainaa vanhan testamentin Sananlaskuja:
Kaikki Jumalan sanat ovat kirkastetut, ja ovat kilpi niille, jotka uskovat hänen päällensä.
Snl 30:5 Biblia 1776
......
nämä Aagurin, Jaaken pojan sanat on Mannisessa käännetty hieman toisin:
Jokainen Jumalan sana on taattu; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.
Snl 30:5 KR 1933
Hauskasti Toivo Kärki aloittaa kirjoittamansa kappaleen Biblian käännöksellä ja ottaa sitten kappaleensa loppuun saman jakeen Mannisen käännöksenä.
Saarnaaja Kärki tahtoo korostaa Jumalan sanan arvovaltaa tänä aikana, kun kansankirkossamme ja yhteiskunnassamme vallitsee Jumalan sanan vastainen pimeys:
"Raamatun jokainen sana on taattu sellaisena, kuin Pyhä Henki on profeettojen ja apostolien kautta sanansa ilmoittanut"
ja koska näin on, Kärki kehottaa Lutherin neuvon mukaan tarkkailemaan, miksi Pyhä Henki on tahtonut käyttää tiettyä sanaa - yksikään sana tai kirjain ei ole siellä sattumalta vaan Jumalan Hengen vaikutuksesta.
Tähän sanomme mielellämme Aamen sillä onhan tämä Raamatun oma todistus itsestään:
Ja meillä on vahva prophetallinen sana, ja te teette hyvin, että te siitä vaarin otatte niinkuin kynttilästä, joka pimeässä valistaa, niinkauvan kuin päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne.
Ja se tulee teidän ensin tietää, ettei yksikään prophetia Raamatussa tapahdu omasta selityksestä.
Sillä ei yksikään prophetia ole vielä ihmisen tahdosta tuotu edes; vaan pyhät Jumalan ihmiset ovat puhuneet, vaikutetut Pyhältä Hengeltä.
2 Piet 1:19-21 Biblia 1776
Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne.
Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä;
sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.
2 Piet 1:19-21 KR 1938
mutta sitten kohtaamme todella vakavan ongelman:
Toivo Kärki nimittäin jatkaa tuosta, selittäen nyt uskomme sisältöä
"Kuitenkin uskomme, että Jumala on itse Henkensä kautta Raamatun todellinen kirjoittaja"
...
tämä on uskon lause. Kärki tahtoo tässä ilmaista kristillisen seurakunnan uskoa Raamatun olemukseen.
hän käyttää its valitsemiaan sanoja
"Jumala on itse Henkensä kautta Raamatun todellinen kirjoittaja"
Meidän tulee tässä nyt aivan pysähtyä ja olla hyvin tarkkaavaisia.
sillä Kristuksen kirkko ei ole missään historiansa vaiheessa antanut uskontunnustuksen muodossa uskoaan Raamattuun.
eivät myöskään uskonpuhdistuksen ajan teologit Martti Luther tai Jean Calvin niin tehnyt.
omalta osaltani kävin hyvin rajusti Suomen Tunnustuksellisen Luterilaisen kirkon kimppuun siitä syystä, että siellä haluttiin juuri tällä tavoin luoda "oppia Raamatusta"
uskontunnustuksen omaiset lauseet Raamatusta ovat erittäin vaarallisia, sillä ne ohjaavat meitä pois Kristuksesta Kirjan palvontaan.
kaikille kristityille kirkoille yhteinen uskontunnustus Nikaian-konstantinopolin tunnustus viittaa kyllä kirjoituksiin ja niiden arvovaltaan kaikkein keskeisimmässä uskomme kohdassa:
ja yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan,
joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt,
Jumala Jumalasta,
Valkeus Valkeudesta,
tosi Jumala tosi Jumalasta,
syntynyt, ei luotu,
joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä,
joka meidän ihmisten
ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista,
tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi,
meidän edestämme ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana,
kärsi kuoleman
ja haudattiin,
nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu,
astui ylös taivaisiin,
istuu Isän oikealla puolella
ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,
ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.
Herra Jeesus itse täällä lihassa vaeltaessaan puhui usein siitä että Kirjoitukset täyttyisivät.
Hän eli Kirjoituksia todeksi omassa elämässään ja kuoli Psalmien rukous huulillaan.
jouluna juhlimme sitä, että Sana tuli lihaksi - syntyi pieneksi lapseksi Bethlehemin talliin.
Miksi Pyhä Henki sitten ei ole johtanut omiaan lausumaan uskon lausumia, tunnustusta Kirjoituksista?
tämä on aivan olennaisen tärkeä kohta meidän kristillisyydessämme, että emme mene itse semmoisia laatimaan ja vielä omasta päästämme.
itse koen niin, että Jumalan salaisuus on Kristus.
jos osaamme määritellä Jumalan Sanan uskon lausumin, astumme yli ja ohi sen mitä ilmoitettu on.
mikä on Raamattu?
annamme nopeasti siihen vastauksia oppimamme ja käsittämämme perusteella
mutta kyseessä on suuri salaisuus.
saarnaaja Toivo Kärki kirjoittaa Kaksoisraamatun hankkeesta, joka on arvokas ja hieno ja kannatettava.
hän kertoo, kuinka Raamattu on juuri sellainen, miksi Pyhä Henki on sen tahtonut tehdä.
tähän asti olemme samaa mieltä ja koko kristikunta voi tähän sanoa Aamen.
mutta sitten hän ylittää tietynlaisen näkymättömän rajan, ja tahtoo vielä selittää enemmän, mikä Raamattu on
hän antaa uskon lauseen
"todellinen kirjoittaja on Jumala"
ja tästä hän vetää johtopäätöksiä, jotka ajavat koko ahkion nurin tunturikoivuun.
...Jumala itse on Henkensä kautta Raamatun todellinen kirjoittaja. Sen kautta meille on ilmoitettu Kristus kaikilta osin virheettömällä tavalla, jokaisen kirjaimen viimeistä piirtoa myöten virheettömällä tavalla, virheettömästi kaunistettuna aivan kaikella sillä, mistä Pyhä Raamattu puhuu ensimmäisestä sanasta viimeiseen sanaan.
me tarvitsemme Jumalan sanaa muuttumattomana.
Niinpä tahdomme hankkia uusia Raamattuja koteihimme heti, kun niitä on saatavissa.
Toivo Kärjen kirjoituksesta Kaksoisraamattu
...........
tämä auttaa meitä ehkä hieman ymmärtämään, miksi Pyhä Henki ei ole kirkkoonsa antanut Raamattua koskevia uskon lauselmia, yhdessäkään uskontunnustuksessa ei mainita Raamattua uskon kohteena.
kun saarnaaja Kärki sanoo että Jumala itse on Henkensä kautta Raamatun kirjoittaja, se kuulostaa pitkälti samalta kuin 2 Pietarinkirjeen sana.
mutta ei ole sama.
ja hän vetää siitä "järkeviä" johtopäätöksiä - koska Jumala on kirjan tekijä, se on virheetön.
vakuudeksi hän käyttää tuossa kolme kertaa sanaa virheetön.
ja "mainospuheen" lopussa hän antaa siihen liittyvän ajatuksen - me tarvitsemme Raamatun muuttumattomana.
.........
tästä olisi paljon kirjoitettavaa, mutta en tahdo pahoittaa kenenkään mieltä tässä yhteydessä sen enempää.
toistan, että pidän henkilökohtaisesti suuressa arvossa sitä, että Jumalan sanaa painetaan ja levitetään Suomen kansalle ei vain kirjahyllyssä pölyttymään vaan tutkittavaksi, käännöksiä vertailtavaksi ja ylipäätään mukaan kristityn arkeen ja juhlaan, jokaiseen päivään
ja myös kannettavaksi mukaan rukoushuoneelle, jossa saarnaajat Pyhän Hengen vaikuttamina selittävät Jumalan sanaa ja mitä se meille tässä ja tänään merkitsee.
...
Kirjoittanut: Olli
Olisi se aikamoinen
kulttuurivallankumous
kun joku puhuja kehoittaisi
seurakuntaa ottamaan ne
uudet tuplakäännökset
mukaan seuroihin, että
voisi siinä kuunnellessaan
Sanaa yhdessä puhujan
kanssa tutkiskella.
Kun hyllyissä on 'talon'
virsikirjoja,
miksei voisi yhtä hyvin olla
vastaavalla tavalla raamatut,
joita seurojen aikana voisi
tutkia.
Onko se sitten vaan niin
paha asia kun jotain muuta
siinä sanan kuulon aikana
touhuaa (?).
Kirjoittanut: MikkoL
kiitos korjauksesta! näin on lumiukko tyhmä ja tietämätön talon tavoista... luulee että siellä Raamatut on kristityillä mukana
saarnaaja Toivo Kärjen kirjoituksen lopussa oleva uskontunnustus virheettömään Raamattuun on varsin vakava asia.
tää on silleen kummallinen tilanne että
Raamattu on Pyhän Hengen inspiroima ja juuri sellainen, miksi Hän sen on halunnut
Raamattu on täynnä ristiriitoja ja virheitä
...
eli Pyhä Henki on antanut Kristukselle tosi repaleiset kapalot, kuten Luther asian ilmaisee.
miksi?
että emme olisi Kirjaan uskovia, kuten virheettömään Allahin kirjoituttamaan Koraaniin vahvasti uskovat muslimit
vaan että olisimme Kristukseen uskovia
joka ei ole kirja vaan elävä Jumala!
mites näin, että Raamattu on ihmisten kirjoittama ja kuitenkin Jumalan sanaa?
auttaisiko meitä yhtään, jos kysymme samalla tavoin
mites näin, että Kristus on ihminen ja kuitenkin Jumala?
Kristuksen kirkko tuota pähkäili monta sataa vuotta ja esitti erilaisia ratkaisumallejaan.
Khalkedonissa Konstaniopolin lähellä arvon piispat sitten päättivät vuonna 451, että ei, juu, vaarinhousut...
eli emme me tätä Jumala ihminen asiaa järjellämme ymmärrä
emme pysty määrittelemään, mitä se tarkoittaa.
voimme vain sanoa varmuudella seuraavan järjelle käsittämättömän paradoksin (ns Khalkedonin kaava)
Kaksiluonto-oppi
Kristillisen dogman perustavin oppi Kristuksesta on niin sanottu kaksiluonto-oppi, jonka mukaan Kristus on Jumalan ainoa Poika ja sekä todellinen ihminen että todellinen Jumala.
Kristuksella on siis kaksi luontoa: sekä inhimillinen että jumalallinen. Ne ovat hänessä ”erottamatta, sekoittamatta, muuttamatta ja jakamatta”. Jumala inkarnoitui eli syntyi ihmiseksi maailmaan neitsyt Mariasta Pyhän Hengen vaikutuksesta.
Kristillistä kaksiluonto-oppia vastustavia harhaoppeja olivat muun muassa areiolaisuus ja doketismi.
Aamenesta öylättiin
Khalkedonin piispat näin päättivät, että ei me tätä ymmärretä
ja nousivat tuon jälkeen seisomaan ja taputtivat iloisina käsiään.
on nimittäin niin, että kristinuskon suurimmat mysteerit ovat järjelle käsittämättömiä
hyvä niin!
niinkuin Jumalan luonnonvakiot ovat päättymättömiä desimaalilukuja meidän laskuissamme.
voimme piin pilkun jälkeen kirjoittaa numeroita elämämme loppuun asti emmekä loppuun pääse!
entä jos samalla tavalla sanoisimme pyhän Raamatun äärellä
että emme ymmärrä
voisimme tietenkin koettaa hahmotella uskon lausetta:
Raamatulla on siis kaksi luontoa: sekä inhimillinen että jumalallinen. Ne ovat kirjoituksissa ”erottamatta, sekoittamatta, muuttamatta ja jakamatta”. Ne ovat syntyneet ihmisten kirjoittamina Pyhän Hengen vaikutuksesta.
...
vaan ei ole Kristuksen kirkko koskaan tuommoista uskontunnustusta mennyt väsäämään.
ei meidänkään kantsi semmoseen ryhtyä itse.
"Khalkedonin kaava" vapauttaa meidät Raamatun äärellä tosi vapaiksi järkemme asettamista kultaisista ja pyhiltä näyttävistä kahleista.
sen mukaan emme pysty sanomaan, mikä Raamatussa on Jumalan Sanaa ja mikä ihmisen sanaa - ne ovat erottamattomat ja jakamattomat.
esim. ei ole tieteen tutkittavissa olevaa historiallista Jeesusta, joka on erillinen ihmisten apostolisesta todistuksesta.
sen mukaan vältymme Toivo Kärjen tapaiselta vääränlaiselta Raamattu-fundamentalismilta - "virheetön"
Raamattu on näet kokonaan ihmisten kirjoittama kirja, alusta loppuun, sen jokainen kirjain on ihmisen kirjoittama ja kopioima ja painama tai tekstiveistinä lähettämä.
oikeiden ihmisten, joilla on ja on ollut liha ja veri ja jotka ovat eläneet oikeassa historiassa, ajassa ja paiakssa, todellisuudessa.
Raamattu on samalla kokonaan Jumalan kirjoittama kirja. Täysin läpeensä jumalallinen opus!
kumpi on kumpaa?
sitä emme kykene millään työkalulla, tieteen tai uskon välinein Raamatusta erottamaan.
täytyy ottaa koko paketti sellaisenaan.
maanantai 27. joulukuuta 2010
torstai 23. joulukuuta 2010
Adam eli 930 vuotiaaksi
Paratiisikertomuksessa Herra Jumala varoittaa tekemäänsä ihmistä, johon on puhallettu elämän henki:
"sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, sinun pitää kuolemalla kuoleman"
1 Ms 2:17 KR 1933
(heprean mut mavet)
mutta käärme sanoi vaimolle "ette suinkaan kuole"
1 Ms 3:4 KR 1933
kumpi oli oikeassa?
Tämä on luettelo Aadamin jälkeläisistä.
Luodessaan ihmisen Jumala teki hänet kaltaisekseen. Hän loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Ja hän siunasi heidät ja antoi heille nimeksi ihminen silloin kun heidät luotiin.
Kun Aadam oli elänyt 130 vuotta, hänelle syntyi poika, joka oli hänen näköisensä, hänen kaltaisensa, ja hän antoi pojalle nimen Set.
Setin syntymän jälkeen Aadam eli vielä 800 vuotta, ja hänelle syntyi sinä aikana lisää poikia ja tyttäriä.
Aadam eli kaikkiaan 930 vuotta, ja sitten hän kuoli.
1 Ms 5:1-5 KR 1992
Kirjoitusten mukaan kielletystä hedelmästä syönyt ja paratiisista karkoitettu Aadam oli melkein tuhat vuotta.
(Raamatun sukuluetteloissa kerrottujen ihmisten eliniät laskevat vedenpaisumuksen jälkeen)
käärme siis puhui totta "ette suinkaan kuole".
vai puhuiko?
toisin kuin joku luulisi, tämä Adamin pitkä elämä vastoin Jumalan varoitusta "kuolet, jos syöt" ei ole sattumalta Raamatussa.
se ei myöskään ole virhe.
vaan juuri tällainen Raamattu on - meidän pyhä Kirjamme
se haastaa tutkimaan, miettimään, puntaroimaan, arvioimaan omia lempiajatuksiamme
Raamattu ei ole mukava sänky, jossa saamme kuorsata syvää unta
se on vaikea, pikemmin kuin fakiirin piikkimatto, joka pistelee meitä hereille, ärsyttää, vaivaa ja vaatii hieromaan älynystyröitämme
tutkimaan, opiskelemaan, väittelemään raamattupiiriissä..
ei Sudenpentujen käsikirja, josta sivulta 25 löytyy vastaus kysymykseen a.
näimme toisella palstalla, kuinka pohdinta Adamin kuolemasta ja Elämän puusta johti ajatuksemme aivan toisiin asioihin - ihmisen hengellisen kuoleman asiaan.
ei myöskään ole yhtään Raamatun tohtoria ja mestaria, joka sen kannesta kanteen tuntee ja kaiken siitä on ammentanut ja ymmärtänyt.
ehei!
olemme kaikki opetuslapsia Raamatun äärellä
ne jotka arvelevat kaiken tarpeellisen Raamatusta tietävänsä ja laiskasti jos ollenkaan sitä lukevat ...
jäävät uskonelämässään todella paljosta paitsi.
Kirjoittanut: Patu
"sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, sinun pitää kuolemalla kuoleman"
1 Ms 2:17 KR 1933
(heprean mut mavet)
mutta käärme sanoi vaimolle "ette suinkaan kuole"
1 Ms 3:4 KR 1933
Perkeleen sanojen uskominen Jumalan sanan sijaan ja sen mukaan toimiminen aiheuttaa lankeamisen syntiin. Langennut on erossa Jumalan yhteydestä. Se on kuolemalla kuolemista, vaikka luonnollinen ihminen ei sitä uskoisi, vaan kokee elävänsä entistä viisaampana.
Jumala rakkaudessaan lähestyy vielä langennutta ja kutsuu sanallaan yhteyteensä uskomaan Pelastajaan, joka on polkenut rikki käärmeen pään. Tähän Jumalan sanaan uskova saa iankaikkisen elämän, joka alkaa jo täällä ajassa. Sitäkin luonnollisen ihmisen on mahdotonta uskoa, koska hän uskoo vain näkemäänsä, sitä että kaikki ovat kuolevaisia.
Tänä päivä, jolloin kuulette Jumalan äänen, älkää paaduttako sydämiämme. Uskokaa niin kauan kuin "tänä päivänä" on sana läsnä. Käärme viekottelee uskomaan itseensä "onko Jumala todella sanonut niin" myös vähättelemällä synnin seurauksena olevaa kuolemalla kuolemista.
Kirjoittanut: MikkoL
"Langennut on erossa Jumalan yhteydestä"
kyselen kun kyselemään rupesin...
missä näin sanotaan, että Adam jälkeläisineen olisi paratiisissa lankeamisen tähden erossa Jumalan yhteydestä?
ei mielestäni ainakaan paratiisikertomus ja sen jälkeiset tapahtumat sellaista sano.
päin vastoin, Adamin poika Kain miettii mielessään pahoja, ja oitis on Herra siinä luonaan ja asiasta puhutaan.
ei jättänyt Kainia, Adamin poikaa, oman onnensa nojaan...
ei myöskään sen jälkeen, kun Kain oli veljensä murhannut...
päin vastoin, antaa Kainille suojauksen, ettei heti tapeta, Kainin merkin... (mikä se sitten liekin)
eli en näe tässä paratiisikertomuksen jälkeisessä kuvauksessa mitään uutta etäisyyttä Jumalaan
sen sijaan tiedämme, että tie sinne Elämän puun luo, ikuiseen elämään, on vartioitu.
Kerran Kain toi Herralle uhrilahjaksi maan satoa, ja Abel toi lampaidensa esikoiskaritsoja ja niiden rasvaa. Herra katsoi suopeasti Abeliin ja hänen uhriinsa, mutta Kainin ja hänen uhrinsa puoleen hän ei katsonut.
Silloin Kain suuttui kovin ja hänen katseensa synkistyi.
Herra kysyi Kainilta: "Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan? Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa."
Kain sanoi veljelleen Abelille: "Lähde mukaani." Mutta kun he olivat kulkeneet jonkin matkaa, Kain kävi veljensä Abelin kimppuun ja tappoi hänet.
Silloin Herra kysyi Kainilta: "Missä on veljesi Abel?" Kain vastasi: "En tiedä. Olenko minä veljeni vartija?"
Herra sanoi: "Mitä oletkaan tehnyt! Etkö kuule, kuinka veljesi veri huutaa minulle maasta? Nyt olet kirottu etkä voi jäädä tänne, sillä tämän maan oli avattava suunsa ja otettava vastaan veljesi veri, jonka sinä vuodatit. Kun koetat viljellä maata, se ei enää ruoki sinua, vaan sinun on harhailtava kodittomana ja pakolaisena maan päällä."
Kain sanoi Herralle: "Syntini rangaistus on minulle liian raskas kantaa. Kun sinä nyt karkotat minut tältä seudulta, minä joudun pois kasvojesi edestä. Minun on harhailtava kodittomana ja pakolaisena maailmalla, ja silloin kuka hyvänsä, joka minut kohtaa, voi tappaa minut."
Mutta Herra sanoi hänelle: "Ei, vaan kostettakoon seitsenkertaisesti sille, joka tappaa Kainin."
Ja Herra pani Kainiin merkin, ettei kukaan, joka hänet kohtaa, tappaisi häntä.
Niin Kain lähti pois Herran kasvojen edestä ja asettui asumaan Nodin maahan Eedenin itäpuolelle.
1 Ms 4:3-16 KR 1992
tässä Herra on todella lähellä Kainia ja kertomus on ihmeellinen.
Itse asiassa 1 Ms jatkaa tästä Kainin sukuluettelolla siellä Nodin maassa ... Adamin jälkeläisten tarina jatkuu.
toistan siis kysymykseni
mistä löytyisi ajatus, että Adamin yhteys Jumalaan olisi lankeamisensa jälkeen katkennut?
miten Adam kuolemalla kuoli?
Kirjoittanut: Patu,
"mistä löytyisi ajatus, että Adamin yhteys Jumalaan olisi lankeamisensa jälkeen katkennut?" MikkoL
Minusta tilantessa, jossa uskotaan enemmän käärmeen puhetta kuin Jumalan sanaa, on ihminen ottanut etäisyyttä Jumalaan. Jumala kyllä kutsuu ja huhuilee luokseen langennutta ja piileskelevää ihmistä.
Kirjoittanut: MikkoL
totta on, että pelkäsivät, häpesivät, menivät piiloon - jotain oli muuttunut ja Herra Jumala huomasi oitis, mistä puusta on menty syömään.
niin - ei sitä löydyt tuosta kirjoituksesta, paratiisikertomuksesta.
päin vastoin, Herra on hyvin lähellä Kainia ja mieltynyt langenneen Adamin pojan Abelin uhriin.
eikö olekin merkillinen kirja tämä pyhä Raamattu?
Kirjoittanut: Haamul
"mistä löytyisi ajatus, että Adamin yhteys Jumalaan olisi lankeamisensa jälkeen katkennut?"
Varmasti Jumala huolehti ihmisistä kaiken aikaa, mutta ehkä voisi päätellä ainakin rukousyhteyden alhaalta ylös olleen jossain vaiheessa aika huonolla tolalla, kunnes:
1. Moos. 4:25 Ja Aadam yhtyi taas vaimoonsa, ja tämä synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Seet, sanoen: "Jumala on suonut minulle toisen pojan Aabelin sijaan, koska Kain hänet surmasi."
1. Moos. 4:26 Ja myöskin Seetille syntyi poika, ja hän antoi hänelle nimen Enos. Siihen aikaan ruvettiin avuksi huutamaan Herran nimeä.
Kirjoittanut: MikkoL
kertomuksessa ei kertaakaan käytetä sanaa "synti" (hep hatta) - kuitenkin me nimitämme sitä "syntiinlankeamukseksi"
kertomuksessa ei puhuta yhtään mitään jumalayhteyden katkeamisesta, josta olemme tottuneet sanomaan "synti erottaa Jumalasta". päin vastoin, kertomus Kainista kertoo kuinka lähellä Jumala on, mielistyy Aaelin antamaan uhriin ja varottaa Kainia aikeistaan, sitten suojaa murhamiehen, jonka suuri suku leviää maailmaan.
Patu osoittaa mielestäni toisessa viestissään, mitä todellakin paratiisikertomuksen mukaan muuttui kielletyn hedelmän syömisen jälkeen
ihminen häpesi alastomuuttaan ja lymysi pusikkoon Jumalan lähestyessä
ihminen ei ollut häpeissään siitä, mitä oli tehnyt, vaan hänen "silmänsä aukesivat ja huomasi olevansa alaston"
"viattomuuden" aikana - jossa synnin mahdollisuus siis oli jo luotuna Adamiin - hänen "silmänsä olivat kiinni" eikä hän tiennyt mitä on alastomuus.
Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä.
Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi.
Silloin heidän silmänsä avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunanlehtiä ja kietoivat ne vyötärölleen.
Kun iltapäivä viileni, he kuulivat Jumalan kävelevän puutarhassa.
Silloin mies ja nainen menivät Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan.
Herra Jumala huusi miestä ja kysyi: "Missä sinä olet?"
Mies vastasi: "Minä kuulin sinun askeleesi puutarhassa. Minua pelotti, koska olen alasti, ja siksi piilouduin."
Herra Jumala kysyi: "Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? Oletko syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?
1 Ms 3:6-11 KR 1992
tässä yhteydessä Haamul kiinnittää huomiomme 1 Ms 4:26b ajatuksella, että rukouselämä olisi mennyt Adamin ja Eevan tottelemattomuuden tähden huonoksi:
"Siihen aikaan ruvettiin avuksi huutamaan Herran nimeä."
1 Ms 4:26b KR 1933
tämä lyhyt kohta Setin ja Enoksen yhteydessä on todella mielenkiintoinen ja tärkeä.
Uusi käännös 1992 antaa sille kuitenkin ymmärtääkseni alkutekstin mukaisen merkityksen:
"Niihin aikoihin alettiin nimeltä kutsuen rukoilla avuksi Herraa."
1 Ms 4:26b KR 1992
Mannisen komitean käännös 1933 on tarkempi
"At that time people began to call on the name of the LORD."
New Int Bible 2010
aikamme hurskaat juutalaiset eivät lainkaan edes mainitse Jumala sanaa vaan puhuvat "Nimestä"
heprean sana Shem on siis "nimi"
"Jumalan kiitos" huokaus on näin juutalaisen sydämessä
barukh haShem
"siunattu olkoon Nimi"
אָ֣ז הוּחַ֔ל לִקְרֹ֖א בְּשֵׁ֥ם יְהוָֽה
tässä on alkutekstissä tuo Jumalan pyhin nimi, jonka Mooseksen kirjojen mukaan Jumala ilmoitti Moosekselle Siinailla, kun tämä kysyi Jumalan nimeä.
eli tarkka käännös voisi olla
"silloin alettiin kutsua nimellä JHVH"
näin edelleen siis esitän paratiisikertomuksen kohdalla
- kertomus ei käytä sanaa synti vaan puhuu Adamin ja Eevan tottelemattomuudesta Jumalan käskyä vastaan
- käärme on oikeassa, vaikka he syövät kielletystä Hyvän ja pahan tiedon puusta, he eivät kuolleet ihmisen ajallista kuolemaa - Aadam eli lähes tuhat vuotta - vaan tulivat kuten Jumala tietämään hyvän ja pahan.
- kertomuksen Jumalan näkökulmasta ihmisen tottelemattomuus ei erottanut ihmistä Jumalasta. Jumala on lähellä ja pitää hyvää huolta myös Adamin jälkeläisistä, murhamiehestä Kainista
- Adam ja Eeva eivät säikähtäneet sitä, että olivat rikkoneet Tekijänsä tahdon.
- Adam ja Eeva säikähtivät hedelmästä syömisen seurauksista, jotka käärme oli totuudellisesti heille kuvannut
- avoimin silmin he olivat menettäneet lapsellisen viattomuuden ja näkivät olevansa alasti, peittivät sukuelimensä puutarhan puiden lehdillä ja häpesivät että Jumala heidät niin näkisi lymyten pusikkoon
tästä kertomuksesta tulee sana miehen kaulassa olevalle "Aatamin omenalle"
Adamin ja Eevan jälkeläisistä monet pienet lapset elävät yhä seksuaalisessa viattomuudessa ja leilkkivät keskenään iloisesti nakupelleinä kesäisillä hiekkarannoilla
vanhemmat heidät pukevat siveästi lakien mukaan etenkin nykyisen lapsipornon ja pedofilian takia - ei se ola lasten omaa hanketta (viattomia uhreja)
tulee sitten ikä, jossa pojan ja tytön silmät aukeavat, puberteetti, sukukypsyys, alastomuuden häpeäminen, kainous
onko tämä Adamin ja Eevan syy vai luonnollista Jumalan luomaa kasvua ja kehitystä?
Paratiisikertomus antaisi ymmärtää, että ihminen "tietää hyvän ja pahan" ja se kytkeytyy syvästi ihmisen seksuaalisuuteen.
taitaa seksuaalinen syyllisyys olla niitä päällimäisiä ongelmia tässä kristillisyydessä?
katolisen kirkon munkkien ja nunnien selibaatti yritys palata paratiisimaiseen tilaan, autuaan tietämättömään viattomuuteen, jossa oma tai toisen alastomuus ei mitenkään aiheuta häpeää?
onko Raamatun perustava kertomus ihmisen tottelemattomuudesta siis ihmisen seksuaalisuuden synnillistämistä?
näinhän se näyttää ja kuulostaa, jos kunnon seuroissa istuu missä synti sanotaan synniksi, itsetyydytys kuolemansynniksi, naisten itsensä kaunistaminen haureudeksi ja saarnaaja oikein hartaasti pohtii hameenhelmojen pituutta...
tai tosiaan siellä erakkojen, munkkien ja nunnien ja selibaatissa elävien pappien kammioissa kamppailu omaa seksuaalisuutta vastaan, joka ymmärretään perisynnin seuraukseksi.
tai Neitsyt Marian nostaminen ikuiseksi neitsyeksi, koska seksi ja lasten synnyttäminen ovat pahasta ja saastuttavat miehen
siellä Ilmestyskirjan taivaan erikoisjoukossa ovat ne jotka eivät ole itseään naisen kanssa saastuttaneet
isoja kysymyksiä Ison Kirjan äärellä
mutta Paratiisikertomus ei syyllistä Adamia ja Eevaa sentähden, että he tietävät olevansa alastomia.
tämä oli ilman muuta selvä juttu, että ovat nakupellejä
"Ja he olivat molemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, eivätkä he tunteneet häpeää."
1 Ms 2:25 KR 1992
asia oli ihan okay - ihana puutarha, alaston mies ja nainen, ei minkäänlaista ongelmaa - toisiaan varten heidät on tehty
(avioliitossahan tietyssä mielessä tällainen viattomuus vallitsee, mies ja nainen eivät häpeä alastomuuttaan - ovat yksi liha)
silmien aukeaminen, alastomuuden aiheuttaman häpeän tunteminen, ei ole paratiisikertomuksessa tottelemattomuutta, vaan seurausta siitä, mikä meni pieleen.
seksuaalisuus ei ole Paratiisikertomuksessa "syntiä" eikä myöskään sen tiedostaminen, että on mies tai nainen vailla vaatteita ja jotain miehellä roikkuu jalkojen välissä.
tällaiseksi Jumala meidät on luonut naisen miehelle ja miehen naiselle - tosi etevästi onkin luonut!
paratiisikertomuksessa kiusaus ei ole seksuaalinen
seksuaalisuus, alastomuus, on yksinkertaisesti seurausta siitä, miten Jumala on asiat tehnyt:
jos syöt Hyvän ja Pahan tiedon puusta, tulet tietämään Hyvän ja pahan.
ihmisen koetus oli tässä - ja käärme tiesi erityisen taitavasti ja viisaasti iskeä siihen kohtaan, joka on ratkaiseva.
"...sillä Jumala tietää, että tulette niinkuin Jumala tietämään..."
Käärme oli kavalin kaikista eläimistä, jotka Herra Jumala oli luonut.
Se sanoi naiselle: "Onko Jumala todella sanonut: 'Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta'?"
Nainen vastasi käärmeelle: "Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: 'Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.'"
Silloin käärme sanoi naiselle: "Ei, ette te kuole. Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan."
Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi.
1 Ms 3:1-6 KR 1992
Paratiisi on ihana paikka, siellä oli kaikkea, mitä Luojamme katsoi ihmisen tarvitsevan - oli lemmikkieläimiäkin ja sitten tämä mitä ihanin luomus, miehetär!
Taivas on vielä ihanampi paikka.
Siksi meidän on suorastaan outo ajatella, että taivaassa syttyi sota.
miten helkkarissa taivaassa voi olla sotia?
ja miksi Israelin Jumala on Herra Sebaot (zevaot, sotajoukko)
ja miksi Mikael enkeliruhtinas miekkaa heiluttaa taivaallisten sotajoukkojen komentajana?
Jeesus olisi voinut erinäisen legioonan Getsemaneen Isältään tilata...
tämä taivaan sota tosin mainitaan erityisesti Raamatun omituisimmassa kirjassa - Ilmestyskirjassa.
Paratiisikertomus ei mitenkään yhdistä käärmettä näihin taivaan sotiin.
Siellä käärme on yksi Jumalan luomista eläimistä, tosin varsin viisas (heprean viisas ja ovela ovat sama sana)
jos katsomme ihmeellistä Raamattuamme, paratiisikertomuksen käärmeettä alussa vastaa jotenkin Ilmestyskirjan lohikäärme lopussa.
isoksi on kasvanna tämä eläin ihmisen historiassa...
katselemme näitä asioita ja kertomusta Paratiisista kristillisen kirkon perinteen silmälasein.
yhdistämme taivaallisen sodan ja paratiisikertomuksen toisiinsa
järkeilemme, että Jumalan kaltaiseksi tuleminen - tuo Hesekielin Tyyro - oli Valon kantajan - latinan Lucifer - perisynti.
oli enkeliruhtinas, jalo ja väkevä, jolla oli omat henkivaltojen joukkonsa ja joka on Jumalan luoma
tämä komea ilmestys, Lucifer, ryhtyi sotaan taivaassa.
...
tästä "peri-perisynnistä" sitten Paratiisissa käärme tartuttaa ihmisen - tee sinä samoin, tule kuin Jumala tietämään hyvä ja paha.
"perisynnin turmelema ihminen" ei siis ole Jumalan luoman seksuaalisuutensa tähden tai alastomuutensa tuntemisen tähden syntinen tai saastainen.
ajatus on paljon syvällisempi ja aivan toisenlainen, hengellinen
siitä kertoo hauskasti tuo sarjakuvan kalifi Ahmed Ahne
"tahdon kalifiksi kalifin paikalle"
ihminen ei siedä sitä, että olisi häntä korkeampi Tahto, joka määrittelisi hyvän ja pahan
ihminen tietää sen itse nyt ja määrittelee, mikä on hyvää ja mikä pahaa
tämä näkyy oikein hyvin aikamme suomalaisessa yhteiskunnassa ja myös kastettujen kristittyjen maailmassa.
Prometheus seura ja Vapaa-ajattelijat ja ateistit ja monien eri pakanallisten uskontojen edustajat ovat kaikki kimpassa nostamassa humanistista ihmiskuvaa
Ihminen yli kaiken!
ei lähes jumalolento vaan jumalten jumala, ihminen - viisas viisas ihminen . homo sapiens sapiens
ei muuta herraa jumalaa kuin kansa kaikkivaltias
(tai paremmin joukossa tyhmyys tiivistyy)
kesän homokeskustelussa oli näitä piirteitä
yksi kaveri lukee Jumalan Sanaa ja ei tykkää, mitä siellä sanotaan hyväksi ja pahaksi - heittää pyhän Kirjamme studion lattialle.
hauskempi vielä on Linnan juhlat.
aikamme "tyylisuunnittelija" pahentuu Linnan parketilla tanssivasta miesparista - "olisivat voineet olla hienotunteisempia, en ole tällaiseen tottunut"
eikä kukaan sano mitään - tyylisuunnittelija, muodin asiantuntija, nykyihminen - no, ehkä hän ajanmittaan tottuu näkemään miesparien suutelevan toisiaan... kansa on tyytyväinen
vaan ah jos joku Jumalan Sanaan nojaten sanoisi saman!
ei ole Jumalalla oikeutta mitään sanoa mikä on hyvää tai pahaa
ihminen tietää sen parhaiten, ovathan hänen silmänsä avautuneet
uskonnollinen Jumalaa luonnollisesti pelkäävä lapsuus on takana
olemme aikuisia
kaikki Adamin syöneet Hyvän ja Pahan tiedon puusta
jokainen tykkänään - sinä ja minäkin!
ja kuolemalla kuolleita
.........
guest ottaa esille apostoli Paavalin opetusta Aadamista.
tämä onkin mielestäni eräs pyhän Raamatun tärkeimmistä akseleista - Luomiskertomus,
Paratiisikertomus ja Roomalaiskirje 5.
Adam ja Kristus.
(ja muut rabbi Gamalielin oppilaan kirjeet)
voimme silti koettaa katsoa Paratiisikertomusta sen omista lähtökohdista käsin.
näin myös oivallamme syvemmin mitä apostoli Paavali on havainnut ja ymmärtänyt samasta ihmeellisestä ja ainutlaatuisesta kirjoituksesta Mooseksenkirjojen alussa.
"sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, sinun pitää kuolemalla kuoleman"
1 Ms 2:17 KR 1933
(heprean mut mavet)
mutta käärme sanoi vaimolle "ette suinkaan kuole"
1 Ms 3:4 KR 1933
kumpi oli oikeassa?
Tämä on luettelo Aadamin jälkeläisistä.
Luodessaan ihmisen Jumala teki hänet kaltaisekseen. Hän loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Ja hän siunasi heidät ja antoi heille nimeksi ihminen silloin kun heidät luotiin.
Kun Aadam oli elänyt 130 vuotta, hänelle syntyi poika, joka oli hänen näköisensä, hänen kaltaisensa, ja hän antoi pojalle nimen Set.
Setin syntymän jälkeen Aadam eli vielä 800 vuotta, ja hänelle syntyi sinä aikana lisää poikia ja tyttäriä.
Aadam eli kaikkiaan 930 vuotta, ja sitten hän kuoli.
1 Ms 5:1-5 KR 1992
Kirjoitusten mukaan kielletystä hedelmästä syönyt ja paratiisista karkoitettu Aadam oli melkein tuhat vuotta.
(Raamatun sukuluetteloissa kerrottujen ihmisten eliniät laskevat vedenpaisumuksen jälkeen)
käärme siis puhui totta "ette suinkaan kuole".
vai puhuiko?
toisin kuin joku luulisi, tämä Adamin pitkä elämä vastoin Jumalan varoitusta "kuolet, jos syöt" ei ole sattumalta Raamatussa.
se ei myöskään ole virhe.
vaan juuri tällainen Raamattu on - meidän pyhä Kirjamme
se haastaa tutkimaan, miettimään, puntaroimaan, arvioimaan omia lempiajatuksiamme
Raamattu ei ole mukava sänky, jossa saamme kuorsata syvää unta
se on vaikea, pikemmin kuin fakiirin piikkimatto, joka pistelee meitä hereille, ärsyttää, vaivaa ja vaatii hieromaan älynystyröitämme
tutkimaan, opiskelemaan, väittelemään raamattupiiriissä..
ei Sudenpentujen käsikirja, josta sivulta 25 löytyy vastaus kysymykseen a.
näimme toisella palstalla, kuinka pohdinta Adamin kuolemasta ja Elämän puusta johti ajatuksemme aivan toisiin asioihin - ihmisen hengellisen kuoleman asiaan.
ei myöskään ole yhtään Raamatun tohtoria ja mestaria, joka sen kannesta kanteen tuntee ja kaiken siitä on ammentanut ja ymmärtänyt.
ehei!
olemme kaikki opetuslapsia Raamatun äärellä
ne jotka arvelevat kaiken tarpeellisen Raamatusta tietävänsä ja laiskasti jos ollenkaan sitä lukevat ...
jäävät uskonelämässään todella paljosta paitsi.
Kirjoittanut: Patu
"sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, sinun pitää kuolemalla kuoleman"
1 Ms 2:17 KR 1933
(heprean mut mavet)
mutta käärme sanoi vaimolle "ette suinkaan kuole"
1 Ms 3:4 KR 1933
Perkeleen sanojen uskominen Jumalan sanan sijaan ja sen mukaan toimiminen aiheuttaa lankeamisen syntiin. Langennut on erossa Jumalan yhteydestä. Se on kuolemalla kuolemista, vaikka luonnollinen ihminen ei sitä uskoisi, vaan kokee elävänsä entistä viisaampana.
Jumala rakkaudessaan lähestyy vielä langennutta ja kutsuu sanallaan yhteyteensä uskomaan Pelastajaan, joka on polkenut rikki käärmeen pään. Tähän Jumalan sanaan uskova saa iankaikkisen elämän, joka alkaa jo täällä ajassa. Sitäkin luonnollisen ihmisen on mahdotonta uskoa, koska hän uskoo vain näkemäänsä, sitä että kaikki ovat kuolevaisia.
Tänä päivä, jolloin kuulette Jumalan äänen, älkää paaduttako sydämiämme. Uskokaa niin kauan kuin "tänä päivänä" on sana läsnä. Käärme viekottelee uskomaan itseensä "onko Jumala todella sanonut niin" myös vähättelemällä synnin seurauksena olevaa kuolemalla kuolemista.
Kirjoittanut: MikkoL
"Langennut on erossa Jumalan yhteydestä"
kyselen kun kyselemään rupesin...
missä näin sanotaan, että Adam jälkeläisineen olisi paratiisissa lankeamisen tähden erossa Jumalan yhteydestä?
ei mielestäni ainakaan paratiisikertomus ja sen jälkeiset tapahtumat sellaista sano.
päin vastoin, Adamin poika Kain miettii mielessään pahoja, ja oitis on Herra siinä luonaan ja asiasta puhutaan.
ei jättänyt Kainia, Adamin poikaa, oman onnensa nojaan...
ei myöskään sen jälkeen, kun Kain oli veljensä murhannut...
päin vastoin, antaa Kainille suojauksen, ettei heti tapeta, Kainin merkin... (mikä se sitten liekin)
eli en näe tässä paratiisikertomuksen jälkeisessä kuvauksessa mitään uutta etäisyyttä Jumalaan
sen sijaan tiedämme, että tie sinne Elämän puun luo, ikuiseen elämään, on vartioitu.
Kerran Kain toi Herralle uhrilahjaksi maan satoa, ja Abel toi lampaidensa esikoiskaritsoja ja niiden rasvaa. Herra katsoi suopeasti Abeliin ja hänen uhriinsa, mutta Kainin ja hänen uhrinsa puoleen hän ei katsonut.
Silloin Kain suuttui kovin ja hänen katseensa synkistyi.
Herra kysyi Kainilta: "Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan? Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa."
Kain sanoi veljelleen Abelille: "Lähde mukaani." Mutta kun he olivat kulkeneet jonkin matkaa, Kain kävi veljensä Abelin kimppuun ja tappoi hänet.
Silloin Herra kysyi Kainilta: "Missä on veljesi Abel?" Kain vastasi: "En tiedä. Olenko minä veljeni vartija?"
Herra sanoi: "Mitä oletkaan tehnyt! Etkö kuule, kuinka veljesi veri huutaa minulle maasta? Nyt olet kirottu etkä voi jäädä tänne, sillä tämän maan oli avattava suunsa ja otettava vastaan veljesi veri, jonka sinä vuodatit. Kun koetat viljellä maata, se ei enää ruoki sinua, vaan sinun on harhailtava kodittomana ja pakolaisena maan päällä."
Kain sanoi Herralle: "Syntini rangaistus on minulle liian raskas kantaa. Kun sinä nyt karkotat minut tältä seudulta, minä joudun pois kasvojesi edestä. Minun on harhailtava kodittomana ja pakolaisena maailmalla, ja silloin kuka hyvänsä, joka minut kohtaa, voi tappaa minut."
Mutta Herra sanoi hänelle: "Ei, vaan kostettakoon seitsenkertaisesti sille, joka tappaa Kainin."
Ja Herra pani Kainiin merkin, ettei kukaan, joka hänet kohtaa, tappaisi häntä.
Niin Kain lähti pois Herran kasvojen edestä ja asettui asumaan Nodin maahan Eedenin itäpuolelle.
1 Ms 4:3-16 KR 1992
tässä Herra on todella lähellä Kainia ja kertomus on ihmeellinen.
Itse asiassa 1 Ms jatkaa tästä Kainin sukuluettelolla siellä Nodin maassa ... Adamin jälkeläisten tarina jatkuu.
toistan siis kysymykseni
mistä löytyisi ajatus, että Adamin yhteys Jumalaan olisi lankeamisensa jälkeen katkennut?
miten Adam kuolemalla kuoli?
Kirjoittanut: Patu,
"mistä löytyisi ajatus, että Adamin yhteys Jumalaan olisi lankeamisensa jälkeen katkennut?" MikkoL
Minusta tilantessa, jossa uskotaan enemmän käärmeen puhetta kuin Jumalan sanaa, on ihminen ottanut etäisyyttä Jumalaan. Jumala kyllä kutsuu ja huhuilee luokseen langennutta ja piileskelevää ihmistä.
Kirjoittanut: MikkoL
totta on, että pelkäsivät, häpesivät, menivät piiloon - jotain oli muuttunut ja Herra Jumala huomasi oitis, mistä puusta on menty syömään.
niin - ei sitä löydyt tuosta kirjoituksesta, paratiisikertomuksesta.
päin vastoin, Herra on hyvin lähellä Kainia ja mieltynyt langenneen Adamin pojan Abelin uhriin.
eikö olekin merkillinen kirja tämä pyhä Raamattu?
Kirjoittanut: Haamul
"mistä löytyisi ajatus, että Adamin yhteys Jumalaan olisi lankeamisensa jälkeen katkennut?"
Varmasti Jumala huolehti ihmisistä kaiken aikaa, mutta ehkä voisi päätellä ainakin rukousyhteyden alhaalta ylös olleen jossain vaiheessa aika huonolla tolalla, kunnes:
1. Moos. 4:25 Ja Aadam yhtyi taas vaimoonsa, ja tämä synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Seet, sanoen: "Jumala on suonut minulle toisen pojan Aabelin sijaan, koska Kain hänet surmasi."
1. Moos. 4:26 Ja myöskin Seetille syntyi poika, ja hän antoi hänelle nimen Enos. Siihen aikaan ruvettiin avuksi huutamaan Herran nimeä.
Kirjoittanut: MikkoL
kertomuksessa ei kertaakaan käytetä sanaa "synti" (hep hatta) - kuitenkin me nimitämme sitä "syntiinlankeamukseksi"
kertomuksessa ei puhuta yhtään mitään jumalayhteyden katkeamisesta, josta olemme tottuneet sanomaan "synti erottaa Jumalasta". päin vastoin, kertomus Kainista kertoo kuinka lähellä Jumala on, mielistyy Aaelin antamaan uhriin ja varottaa Kainia aikeistaan, sitten suojaa murhamiehen, jonka suuri suku leviää maailmaan.
Patu osoittaa mielestäni toisessa viestissään, mitä todellakin paratiisikertomuksen mukaan muuttui kielletyn hedelmän syömisen jälkeen
ihminen häpesi alastomuuttaan ja lymysi pusikkoon Jumalan lähestyessä
ihminen ei ollut häpeissään siitä, mitä oli tehnyt, vaan hänen "silmänsä aukesivat ja huomasi olevansa alaston"
"viattomuuden" aikana - jossa synnin mahdollisuus siis oli jo luotuna Adamiin - hänen "silmänsä olivat kiinni" eikä hän tiennyt mitä on alastomuus.
Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä.
Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi.
Silloin heidän silmänsä avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunanlehtiä ja kietoivat ne vyötärölleen.
Kun iltapäivä viileni, he kuulivat Jumalan kävelevän puutarhassa.
Silloin mies ja nainen menivät Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan.
Herra Jumala huusi miestä ja kysyi: "Missä sinä olet?"
Mies vastasi: "Minä kuulin sinun askeleesi puutarhassa. Minua pelotti, koska olen alasti, ja siksi piilouduin."
Herra Jumala kysyi: "Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? Oletko syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?
1 Ms 3:6-11 KR 1992
tässä yhteydessä Haamul kiinnittää huomiomme 1 Ms 4:26b ajatuksella, että rukouselämä olisi mennyt Adamin ja Eevan tottelemattomuuden tähden huonoksi:
"Siihen aikaan ruvettiin avuksi huutamaan Herran nimeä."
1 Ms 4:26b KR 1933
tämä lyhyt kohta Setin ja Enoksen yhteydessä on todella mielenkiintoinen ja tärkeä.
Uusi käännös 1992 antaa sille kuitenkin ymmärtääkseni alkutekstin mukaisen merkityksen:
"Niihin aikoihin alettiin nimeltä kutsuen rukoilla avuksi Herraa."
1 Ms 4:26b KR 1992
Mannisen komitean käännös 1933 on tarkempi
"At that time people began to call on the name of the LORD."
New Int Bible 2010
aikamme hurskaat juutalaiset eivät lainkaan edes mainitse Jumala sanaa vaan puhuvat "Nimestä"
heprean sana Shem on siis "nimi"
"Jumalan kiitos" huokaus on näin juutalaisen sydämessä
barukh haShem
"siunattu olkoon Nimi"
אָ֣ז הוּחַ֔ל לִקְרֹ֖א בְּשֵׁ֥ם יְהוָֽה
tässä on alkutekstissä tuo Jumalan pyhin nimi, jonka Mooseksen kirjojen mukaan Jumala ilmoitti Moosekselle Siinailla, kun tämä kysyi Jumalan nimeä.
eli tarkka käännös voisi olla
"silloin alettiin kutsua nimellä JHVH"
näin edelleen siis esitän paratiisikertomuksen kohdalla
- kertomus ei käytä sanaa synti vaan puhuu Adamin ja Eevan tottelemattomuudesta Jumalan käskyä vastaan
- käärme on oikeassa, vaikka he syövät kielletystä Hyvän ja pahan tiedon puusta, he eivät kuolleet ihmisen ajallista kuolemaa - Aadam eli lähes tuhat vuotta - vaan tulivat kuten Jumala tietämään hyvän ja pahan.
- kertomuksen Jumalan näkökulmasta ihmisen tottelemattomuus ei erottanut ihmistä Jumalasta. Jumala on lähellä ja pitää hyvää huolta myös Adamin jälkeläisistä, murhamiehestä Kainista
- Adam ja Eeva eivät säikähtäneet sitä, että olivat rikkoneet Tekijänsä tahdon.
- Adam ja Eeva säikähtivät hedelmästä syömisen seurauksista, jotka käärme oli totuudellisesti heille kuvannut
- avoimin silmin he olivat menettäneet lapsellisen viattomuuden ja näkivät olevansa alasti, peittivät sukuelimensä puutarhan puiden lehdillä ja häpesivät että Jumala heidät niin näkisi lymyten pusikkoon
tästä kertomuksesta tulee sana miehen kaulassa olevalle "Aatamin omenalle"
Adamin ja Eevan jälkeläisistä monet pienet lapset elävät yhä seksuaalisessa viattomuudessa ja leilkkivät keskenään iloisesti nakupelleinä kesäisillä hiekkarannoilla
vanhemmat heidät pukevat siveästi lakien mukaan etenkin nykyisen lapsipornon ja pedofilian takia - ei se ola lasten omaa hanketta (viattomia uhreja)
tulee sitten ikä, jossa pojan ja tytön silmät aukeavat, puberteetti, sukukypsyys, alastomuuden häpeäminen, kainous
onko tämä Adamin ja Eevan syy vai luonnollista Jumalan luomaa kasvua ja kehitystä?
Paratiisikertomus antaisi ymmärtää, että ihminen "tietää hyvän ja pahan" ja se kytkeytyy syvästi ihmisen seksuaalisuuteen.
taitaa seksuaalinen syyllisyys olla niitä päällimäisiä ongelmia tässä kristillisyydessä?
katolisen kirkon munkkien ja nunnien selibaatti yritys palata paratiisimaiseen tilaan, autuaan tietämättömään viattomuuteen, jossa oma tai toisen alastomuus ei mitenkään aiheuta häpeää?
onko Raamatun perustava kertomus ihmisen tottelemattomuudesta siis ihmisen seksuaalisuuden synnillistämistä?
näinhän se näyttää ja kuulostaa, jos kunnon seuroissa istuu missä synti sanotaan synniksi, itsetyydytys kuolemansynniksi, naisten itsensä kaunistaminen haureudeksi ja saarnaaja oikein hartaasti pohtii hameenhelmojen pituutta...
tai tosiaan siellä erakkojen, munkkien ja nunnien ja selibaatissa elävien pappien kammioissa kamppailu omaa seksuaalisuutta vastaan, joka ymmärretään perisynnin seuraukseksi.
tai Neitsyt Marian nostaminen ikuiseksi neitsyeksi, koska seksi ja lasten synnyttäminen ovat pahasta ja saastuttavat miehen
siellä Ilmestyskirjan taivaan erikoisjoukossa ovat ne jotka eivät ole itseään naisen kanssa saastuttaneet
isoja kysymyksiä Ison Kirjan äärellä
mutta Paratiisikertomus ei syyllistä Adamia ja Eevaa sentähden, että he tietävät olevansa alastomia.
tämä oli ilman muuta selvä juttu, että ovat nakupellejä
"Ja he olivat molemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, eivätkä he tunteneet häpeää."
1 Ms 2:25 KR 1992
asia oli ihan okay - ihana puutarha, alaston mies ja nainen, ei minkäänlaista ongelmaa - toisiaan varten heidät on tehty
(avioliitossahan tietyssä mielessä tällainen viattomuus vallitsee, mies ja nainen eivät häpeä alastomuuttaan - ovat yksi liha)
silmien aukeaminen, alastomuuden aiheuttaman häpeän tunteminen, ei ole paratiisikertomuksessa tottelemattomuutta, vaan seurausta siitä, mikä meni pieleen.
seksuaalisuus ei ole Paratiisikertomuksessa "syntiä" eikä myöskään sen tiedostaminen, että on mies tai nainen vailla vaatteita ja jotain miehellä roikkuu jalkojen välissä.
tällaiseksi Jumala meidät on luonut naisen miehelle ja miehen naiselle - tosi etevästi onkin luonut!
paratiisikertomuksessa kiusaus ei ole seksuaalinen
seksuaalisuus, alastomuus, on yksinkertaisesti seurausta siitä, miten Jumala on asiat tehnyt:
jos syöt Hyvän ja Pahan tiedon puusta, tulet tietämään Hyvän ja pahan.
ihmisen koetus oli tässä - ja käärme tiesi erityisen taitavasti ja viisaasti iskeä siihen kohtaan, joka on ratkaiseva.
"...sillä Jumala tietää, että tulette niinkuin Jumala tietämään..."
Käärme oli kavalin kaikista eläimistä, jotka Herra Jumala oli luonut.
Se sanoi naiselle: "Onko Jumala todella sanonut: 'Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta'?"
Nainen vastasi käärmeelle: "Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: 'Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.'"
Silloin käärme sanoi naiselle: "Ei, ette te kuole. Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan."
Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi.
1 Ms 3:1-6 KR 1992
Paratiisi on ihana paikka, siellä oli kaikkea, mitä Luojamme katsoi ihmisen tarvitsevan - oli lemmikkieläimiäkin ja sitten tämä mitä ihanin luomus, miehetär!
Taivas on vielä ihanampi paikka.
Siksi meidän on suorastaan outo ajatella, että taivaassa syttyi sota.
miten helkkarissa taivaassa voi olla sotia?
ja miksi Israelin Jumala on Herra Sebaot (zevaot, sotajoukko)
ja miksi Mikael enkeliruhtinas miekkaa heiluttaa taivaallisten sotajoukkojen komentajana?
Jeesus olisi voinut erinäisen legioonan Getsemaneen Isältään tilata...
tämä taivaan sota tosin mainitaan erityisesti Raamatun omituisimmassa kirjassa - Ilmestyskirjassa.
Paratiisikertomus ei mitenkään yhdistä käärmettä näihin taivaan sotiin.
Siellä käärme on yksi Jumalan luomista eläimistä, tosin varsin viisas (heprean viisas ja ovela ovat sama sana)
jos katsomme ihmeellistä Raamattuamme, paratiisikertomuksen käärmeettä alussa vastaa jotenkin Ilmestyskirjan lohikäärme lopussa.
isoksi on kasvanna tämä eläin ihmisen historiassa...
katselemme näitä asioita ja kertomusta Paratiisista kristillisen kirkon perinteen silmälasein.
yhdistämme taivaallisen sodan ja paratiisikertomuksen toisiinsa
järkeilemme, että Jumalan kaltaiseksi tuleminen - tuo Hesekielin Tyyro - oli Valon kantajan - latinan Lucifer - perisynti.
oli enkeliruhtinas, jalo ja väkevä, jolla oli omat henkivaltojen joukkonsa ja joka on Jumalan luoma
tämä komea ilmestys, Lucifer, ryhtyi sotaan taivaassa.
...
tästä "peri-perisynnistä" sitten Paratiisissa käärme tartuttaa ihmisen - tee sinä samoin, tule kuin Jumala tietämään hyvä ja paha.
"perisynnin turmelema ihminen" ei siis ole Jumalan luoman seksuaalisuutensa tähden tai alastomuutensa tuntemisen tähden syntinen tai saastainen.
ajatus on paljon syvällisempi ja aivan toisenlainen, hengellinen
siitä kertoo hauskasti tuo sarjakuvan kalifi Ahmed Ahne
"tahdon kalifiksi kalifin paikalle"
ihminen ei siedä sitä, että olisi häntä korkeampi Tahto, joka määrittelisi hyvän ja pahan
ihminen tietää sen itse nyt ja määrittelee, mikä on hyvää ja mikä pahaa
tämä näkyy oikein hyvin aikamme suomalaisessa yhteiskunnassa ja myös kastettujen kristittyjen maailmassa.
Prometheus seura ja Vapaa-ajattelijat ja ateistit ja monien eri pakanallisten uskontojen edustajat ovat kaikki kimpassa nostamassa humanistista ihmiskuvaa
Ihminen yli kaiken!
ei lähes jumalolento vaan jumalten jumala, ihminen - viisas viisas ihminen . homo sapiens sapiens
ei muuta herraa jumalaa kuin kansa kaikkivaltias
(tai paremmin joukossa tyhmyys tiivistyy)
kesän homokeskustelussa oli näitä piirteitä
yksi kaveri lukee Jumalan Sanaa ja ei tykkää, mitä siellä sanotaan hyväksi ja pahaksi - heittää pyhän Kirjamme studion lattialle.
hauskempi vielä on Linnan juhlat.
aikamme "tyylisuunnittelija" pahentuu Linnan parketilla tanssivasta miesparista - "olisivat voineet olla hienotunteisempia, en ole tällaiseen tottunut"
eikä kukaan sano mitään - tyylisuunnittelija, muodin asiantuntija, nykyihminen - no, ehkä hän ajanmittaan tottuu näkemään miesparien suutelevan toisiaan... kansa on tyytyväinen
vaan ah jos joku Jumalan Sanaan nojaten sanoisi saman!
ei ole Jumalalla oikeutta mitään sanoa mikä on hyvää tai pahaa
ihminen tietää sen parhaiten, ovathan hänen silmänsä avautuneet
uskonnollinen Jumalaa luonnollisesti pelkäävä lapsuus on takana
olemme aikuisia
kaikki Adamin syöneet Hyvän ja Pahan tiedon puusta
jokainen tykkänään - sinä ja minäkin!
ja kuolemalla kuolleita
.........
guest ottaa esille apostoli Paavalin opetusta Aadamista.
tämä onkin mielestäni eräs pyhän Raamatun tärkeimmistä akseleista - Luomiskertomus,
Paratiisikertomus ja Roomalaiskirje 5.
Adam ja Kristus.
(ja muut rabbi Gamalielin oppilaan kirjeet)
voimme silti koettaa katsoa Paratiisikertomusta sen omista lähtökohdista käsin.
näin myös oivallamme syvemmin mitä apostoli Paavali on havainnut ja ymmärtänyt samasta ihmeellisestä ja ainutlaatuisesta kirjoituksesta Mooseksenkirjojen alussa.
perjantai 10. joulukuuta 2010
Raamatun alkukieliä oppimaan!
Suomessa on mahdollista nykyään harrastaa niin monenlaista enemmän tai vähemmän hyödyllistä ja kivaa ja haastavaa...
Väitän, ettei yksikään joka on alkanut harrastaa pyhän Raamatun alkukieliä, ole sitä katunut.
Raamatun kreikan ja heprean alkeiskursseja ei varmaan ole aivan helppo löytää, mutta kyllä niitä järjestetään pitkin ja poikin Suomen maan Karkusta Tornioon.
Jotta kielen opiskelusta olisi todellista apua Raamatun lukijalle, on tietenkin opittava kreikan ja heprean kirjaimet ja saatava jonkinlainen käsitys näiden kielten sanastosta ja kieliopista.
Rimaa ei kannata asettaa liian korkealle, sillä molemmat kielet ovat erittäin vaikeita ja vaativia ja niiden todellinen hallitseminen edellyttää vuosien opiskelua.
Sen verran hankalaa että teologienkin opetusohjelmissa niitä on nykyään kevennetty ja karsittu ja vain Raamatun tutkimukseen erikoistuvat joutuvat syvemmin niihin tutustumaan.
Alkeiden oppimisen jälkeen on näet mahdolista käyttää apunaan niitä runsaita työvälineitä, joita on tarjolla sekä Raamatun heprealaisen (ja aramealaisen) että kreikankielisen alkutekstin seuraamiseksi.
Ja näin Raamatun ystävä saa uuden ja rikkaan lähestymistavan käännösongelmiin, Jumalan Sanan ilmaisujen rikkauteen ja hyvän mielen, että tulipa tuokin opittua ainakin joten kuten.
Pyhä Henki valitsi itäisen Välimeren rantamilla olevan länsi-seemiläisen heprean Vanhan testamentin ilmoituksen kieleksi.
Suomen kirkon papisto on Lutherin ajoista lähtien Raamatun hepreaa harrastanut ja monen kirkkoherran kirjahyllyssä on ollut - myös Lars Levi Laestadiuksen - heprealainen Vanha testamentti ja sanakirja tai usemapi. Gesenius aika monella varmaan sen ilmestymisen jälkeen.
Tämmöisen Raamatun näkeminen on ehkä antanut jollekin älynväläyksen "se on täyttä hepreaa!"
Vanhan testamentin kieli on juutalaisen kansan puhekieltä ja jollain tapaa ulkopuolisille tiukasti suljettu ilmoitus. (Heprea ja jonkin verran arameaa)
Jo toisella vuosisadalla ennen Kristuksen syntymää juutalaiset itse olivat pulassa tämän vanhan kielensä kanssa, ja Aleksanrian kaupungissa Egyptissä koko VT käännettiin sen ajan yleiskieleksi, "antiikin ranskaksi" eli kreikaksi.
Mutta kuinka käännös voisi olla alkutekstiin verrattava? No - ei se olekaan, mutta sanottiin että Jumalan Henki innoitti seitsemääkymmentä kääntäjää, ja näin Septuaginta (LXX) on luotettavaa Jumalan sanan käännöstä kreikaksi.
Pyhä Henki valitsi Jeesuksesta kertovien evankeliumien ja koko muun Uuden testamentin kieleksi tuon "antiikin ranskankielen" eli kreikan.
Jeesus itse ei puhunut kansalle kreikkaa - liekö edes osannut sitä - vaan arameaa. Hän on saanut varmaan lapsesta asti myös oppia Isänsä puhekieltä, hepreaa.
Uuden testamentin kieli on kansan puhumaa koinee-kreikkaa eikä tuon klassisen sivilisaation jalo ja korkeaa kreikkaa, jota esiumerkiksi Demostheneen puheet tai Platonin kirjoitukset edustavat.
Evankeliumeissa näkyy taustalla paikoin Jeesuksen oma äidinkieli: aramealaisia ilmauksia ja sanoja on pujahtanut kreikkalaisessa muodossa mukaan.
Tutkimuksessa on kovasti etsitty arameankielistä evankeliumia ja on jopa arveltu, että Matteuksen taustalla olisi arameankielinen Matteus. Vaan eip ole löytynyt.
Apostoli Paavali osasi Tarson asukkaana varmasti hyvin kreikkaa ja hän kirjoitti kirjeensä tällä "antiikin ranskalla".
Apostoli on osannut myös Pyhän maan asukkaiden puhumaa arameaa sekä rabbi Gamalielin koulussa tietysti Vanhan testamentin hepreaa.
Kun Paavalia jo oltiin viemässä sisälle kasarmiin, hän kysyi komentajalta: "Saanko sanoa sinulle pari sanaa?"
"Puhutko sinä kreikkaa!" ihmetteli komentaja. "Etkö siis olekaan se egyptiläinen, joka jonkin aikaa sitten nousi kapinaan neljäntuhannen murhamiehen kanssa ja vei heidät autiomaahan?"
Paavali vastasi: "Minä olen juutalainen, kotoisin Kilikian Tarsoksesta, jonka kaikki varmaankin tuntevat. Pyydän sinua, salli minun puhua kansalle."
Komentaja suostui tähän. Paavali asettui portaille seisomaan ja viittasi kädellään, ja kaikki vaikenivat.
Hän alkoi puhua heille heprean kielellä:
Apt 21:37-40 KR 1992
Jerusalemin temppelissä oli paljon väkeä ja puhekieli oli aramea.
Mutta Jumalan ilmoituksen kieli heprea osattiin myös, vaan ei tainnut jokainen Matti ja Maija sitä puhua, ymmärsi kuulemansa kyllä.
sen tähden apostolin kielen valinta oli porukalle aika jymäys:
"Veljet ja isät! Kuulkaa, mitä nyt sanon puolustuksekseni."
Väkijoukko hiljeni entisestään kuullessaan hänen puhuvan hepreaksi, ja Paavali jatkoi..."
Apt 22:1-2 KR 1992
Kreikan kielen kauneutta, ilmaisurikkautta ja syvällisyyttä en osaa kyllin kehua. UT ilmoituksen ohella se on antanut ajattelun ja ilmaisun työkalut varhaisen kristillisen kirkon isille, joiden perintö on meille niin arvokas.
Kreikkaa osattiin laajalti Välimeren itäosissa ja kauas Hindus-virran rannoille asti, jonne Alekstanteri Suuri oli makedonialaisensa ohjannut ja maita ja kansoja valtaansa alistanut (hellenistinen kulttuuri).
Varhaisen kirkon isät olivat suurimmalta osalta kreikan osaajia ja käyttäjiä (lännessä sitten latina), ja ratkaisevan tärkeä Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustuksemme on laadittu alunperin kreikaksi.
Jotka kieltä osaavat sanovat, että UT kirjojen kreikankielen välillä on suuria eroja.
Paavali on taitava kreikan kielenkäyttäjä, kuten osaamme aavistaa.
Evankeliumeissa on hiukka tätä paikallisen kielen taustaa, arameaa, mutta ne lienevät aika hyvää koinee kreikkaa, samoin Apostolien teot.
Sanovat että Ilmestyskirjan kieli on aika heikkoa - en pysty sitä arvioimaan, mutta Patmos saaren näkijä ei liene ollut tämän kielen parhaita hallitsijoita.
Ajan kuluessa Rooman valtakunnan kieli, latina, saavutti yleiskielen aseman ja siitä tuli "myöhäisantiikin englanti", valtion hallinnon, kaupunkien hallinnon ja kulttuurin lingua franca.
Kristityt uskovat, että Pyhä Henki erityisesti inspiroi Hieronymosta, joka 400-luvun vaihteessa täällä Beetlehemissä istui luostarinsa kammiossa ja osin kokosi vanha-latinalaisista käännöksistä ja osin käänsi itse koko Raamatun latinaksi.
Hieronymos ei tähdännyt Ciceron klassiseen latinaan, vaan käytti aikansa puhekieltä, "vulgaaria" latinaa - josta käännökselle tulee nimi Vulgata.
Roomalais-katolinen kirkko pitää Vulgataa pyhänä käännöksenä, jolla on Pyhän Hengen inspiraation antama arvovalta ja luotettavuus.
Tällä "kansan latinalla" myös kaukana Pohjolassa asuville viikingeille ja meille suomalaisille ensi kerran Jumalan Sanaa puhuttiin, laulettiin ja luettiin.
Martti Luther katsoi, että Jumalan Sana kuuluu jokaiselle.
hän totesi, ettei jokainen Matti ja Maija osaa latinaa ja kaikilla on oikeus kuulla Jumalan Sanaa omalla äidinkielellään ja myös oppia sitä itse lukemaan ja tutkimaan.
Näin Martti käänsi pikavauhtia Wartburgin linnassa Uuden testamentin saksaksi 1522 että jokainen torimatamikin Sanaa ymmärtäisi ja 1532 saatiin koko Raamattu Lutherin äidinkielelle.
Luther itse opiskeli innokkaasti sekä hepreaa että kreikkaa.
Käännösinnostus levisi koko Eurooppaan, ja kansankielisiä versioita alkoi ilmestyä joka kulmalla.
Kustaa Vaasan Ruotsissa Uusi testamentti saatiin jo 1526 ja koko Raamattu 1541. Suomessa saatiin Uusi testamentti Mikael Agricolan kääntämänä 1548 mutta koko Raamattu vasta 1642.
Englanninkielisessä maailmassa on taas löytynyt pyhä käännös.
Etenkin Yhdysvaltain baptistien piirissä on etsitty tukevaa jalansijaa myös käännöksen suhteen.
John Wycliffe käänsi Raamatun kansan-englanniksi 1384 - ja tiedämme kuinka kirkko hänet työstä palkitsi (Wycliffe kuoli luonnollisen kuoleman Viattomien lasten päivänä 28.12. 1384. Jan Hussin 1415 polttoroviolle määrännyt Konstantsan kirkolliskous käski kaivaa Wycliffen luut haudasta ja polttaa ne roviolla.)
William Tyndale matkusti Martti Lutherin luokse kuultuaan saksalaisesta käännöksestä. Englantilainen Uusi testamentti painettiin 1525-26. Koko Raamattu on Thomas Cranmerin johdolla tehty kuningas Henry VIII käskystä ja valmistui 1539.
Mutta nämä eivät ole "se pyhä Raamattu" joka on auktoriteetti.
Englannin kielen huippukaudella kuningatar Elisabet I ja kuningas Jaakko I aikana 1600-luvun alussa tehtiin uusi käännös, joka edustaa Shakespearen ajan hienointa englanninkieltä.
King James Bible - koko Raamattu - ilmestyi painosta vuonna 1611.
Tämä on se Pyhän Hengen inspiroima käännös, josta monet aikamme englantia puhuvat kristityt pitävät kynsin hampain kiinni hyläten myöhemmät englantilaiset käännökset, joita on todella iso liuta.
Käännöksen pyhittäminen näkyy myös Suomessa jossain määrin.
Länsi-Suomen rukoilevaisten ja esikoislestadiolaisten parissa on tiettyä rakkautta vuoden 1776 Kirkkoraamattuun ja sen juhlavaan kieliasuun.
Totta onkin, että siihen verrattuna uudemmat käännökset kuulostavat korvissamme melko arkisilta.
Toisaalta on myös totta, että Erasmus Rotterdamilaisen Textus Receptus pohjainen Biblia edustaa jo niin vanhaa kieltä, että sitä on paikoin tosi hankala ymmärtää - eräänlaista "suomi-latinaa", sinänsä pyhää kieltä.
Minusta on aivan hyvä käyttää - ja itse mielelläni käytän - Bibliaa.
sen rinnalla voi hyvin käyttää Raamatun lukemisen ja tutkimisen apuna kaikkia mahdollisia käännöksiä, mitä vaan käsiinsä saa - ja saahan niitä...
alkukielten opiskelu on aitoa luterilaisuutta!
peruskurssienkin ja oman harrastuksen avulla on mahdollista saada sen verran pohjaa heprean ja kreikan taidoille, että voi seurata keskustelua Raamatun kääntämisen hienouksista, ongelmista ja vivahteista.
joku tomppeli - ja näitä on näinä vaikeina viimeisinä aikoina paljon - ehkä sanoo
"minäkö rupeaisin kreikkaa ja hepreaa harrastamaan? sehän on hengellistä koreilua, ylpeyttä, toisten yläpuolelle asettumista, tämän maailman viisauden hapatusta ja muutenkin pahasta..."
hänelle minä sanoisin vain lyhyesti
"hevonpaskat, sinä Jan Hussin polttaja!"
,,,,,
riippumatta siitä harrastatko Raamatun alkukieliä, voit olla mukana Jumalan Sanan kääntämisen seikkailussa monin tavoin.
eräs tapa on tukea Juudean vuorimailla toimivaa Raamattukotia.
Raamattuja suunnattomat määrät Luvattuun maahan tuoneen Kaarlo Syvännön tytär Mirja Rönning toimii miehensä Hjalvarin kanssa Raamatun kääntäjien tukemiseksi.
Eripuolilta maailmaa saapuu Raamatun kääntäjiä ja käännöstyön ohjaajia Israeliin tutustumaan Raamatun maahan ja sen vaiheisiin sekä heprean kieleen.
Ihmeellisellä tavalla he ovat saaneet aidon suomalaisen hirsitalon (800 kotimaista hirttä) ja työ Raamatun kääntämisen tukemiseksi eri maissa etenee kaikessa hiljaisuudessa.
Mirjan ja Hjalvarin saamaan työhön Herran puutarhassa voit tutustua tässä
ja löydät sieltä myös yhteystiedot ja tilinumeroitakin.
Väitän, ettei yksikään joka on alkanut harrastaa pyhän Raamatun alkukieliä, ole sitä katunut.
Raamatun kreikan ja heprean alkeiskursseja ei varmaan ole aivan helppo löytää, mutta kyllä niitä järjestetään pitkin ja poikin Suomen maan Karkusta Tornioon.
Jotta kielen opiskelusta olisi todellista apua Raamatun lukijalle, on tietenkin opittava kreikan ja heprean kirjaimet ja saatava jonkinlainen käsitys näiden kielten sanastosta ja kieliopista.
Rimaa ei kannata asettaa liian korkealle, sillä molemmat kielet ovat erittäin vaikeita ja vaativia ja niiden todellinen hallitseminen edellyttää vuosien opiskelua.
Sen verran hankalaa että teologienkin opetusohjelmissa niitä on nykyään kevennetty ja karsittu ja vain Raamatun tutkimukseen erikoistuvat joutuvat syvemmin niihin tutustumaan.
Alkeiden oppimisen jälkeen on näet mahdolista käyttää apunaan niitä runsaita työvälineitä, joita on tarjolla sekä Raamatun heprealaisen (ja aramealaisen) että kreikankielisen alkutekstin seuraamiseksi.
Ja näin Raamatun ystävä saa uuden ja rikkaan lähestymistavan käännösongelmiin, Jumalan Sanan ilmaisujen rikkauteen ja hyvän mielen, että tulipa tuokin opittua ainakin joten kuten.
Pyhä Henki valitsi itäisen Välimeren rantamilla olevan länsi-seemiläisen heprean Vanhan testamentin ilmoituksen kieleksi.
Suomen kirkon papisto on Lutherin ajoista lähtien Raamatun hepreaa harrastanut ja monen kirkkoherran kirjahyllyssä on ollut - myös Lars Levi Laestadiuksen - heprealainen Vanha testamentti ja sanakirja tai usemapi. Gesenius aika monella varmaan sen ilmestymisen jälkeen.
Tämmöisen Raamatun näkeminen on ehkä antanut jollekin älynväläyksen "se on täyttä hepreaa!"
Vanhan testamentin kieli on juutalaisen kansan puhekieltä ja jollain tapaa ulkopuolisille tiukasti suljettu ilmoitus. (Heprea ja jonkin verran arameaa)
Jo toisella vuosisadalla ennen Kristuksen syntymää juutalaiset itse olivat pulassa tämän vanhan kielensä kanssa, ja Aleksanrian kaupungissa Egyptissä koko VT käännettiin sen ajan yleiskieleksi, "antiikin ranskaksi" eli kreikaksi.
Mutta kuinka käännös voisi olla alkutekstiin verrattava? No - ei se olekaan, mutta sanottiin että Jumalan Henki innoitti seitsemääkymmentä kääntäjää, ja näin Septuaginta (LXX) on luotettavaa Jumalan sanan käännöstä kreikaksi.
Pyhä Henki valitsi Jeesuksesta kertovien evankeliumien ja koko muun Uuden testamentin kieleksi tuon "antiikin ranskankielen" eli kreikan.
Jeesus itse ei puhunut kansalle kreikkaa - liekö edes osannut sitä - vaan arameaa. Hän on saanut varmaan lapsesta asti myös oppia Isänsä puhekieltä, hepreaa.
Uuden testamentin kieli on kansan puhumaa koinee-kreikkaa eikä tuon klassisen sivilisaation jalo ja korkeaa kreikkaa, jota esiumerkiksi Demostheneen puheet tai Platonin kirjoitukset edustavat.
Evankeliumeissa näkyy taustalla paikoin Jeesuksen oma äidinkieli: aramealaisia ilmauksia ja sanoja on pujahtanut kreikkalaisessa muodossa mukaan.
Tutkimuksessa on kovasti etsitty arameankielistä evankeliumia ja on jopa arveltu, että Matteuksen taustalla olisi arameankielinen Matteus. Vaan eip ole löytynyt.
Apostoli Paavali osasi Tarson asukkaana varmasti hyvin kreikkaa ja hän kirjoitti kirjeensä tällä "antiikin ranskalla".
Apostoli on osannut myös Pyhän maan asukkaiden puhumaa arameaa sekä rabbi Gamalielin koulussa tietysti Vanhan testamentin hepreaa.
Kun Paavalia jo oltiin viemässä sisälle kasarmiin, hän kysyi komentajalta: "Saanko sanoa sinulle pari sanaa?"
"Puhutko sinä kreikkaa!" ihmetteli komentaja. "Etkö siis olekaan se egyptiläinen, joka jonkin aikaa sitten nousi kapinaan neljäntuhannen murhamiehen kanssa ja vei heidät autiomaahan?"
Paavali vastasi: "Minä olen juutalainen, kotoisin Kilikian Tarsoksesta, jonka kaikki varmaankin tuntevat. Pyydän sinua, salli minun puhua kansalle."
Komentaja suostui tähän. Paavali asettui portaille seisomaan ja viittasi kädellään, ja kaikki vaikenivat.
Hän alkoi puhua heille heprean kielellä:
Apt 21:37-40 KR 1992
Jerusalemin temppelissä oli paljon väkeä ja puhekieli oli aramea.
Mutta Jumalan ilmoituksen kieli heprea osattiin myös, vaan ei tainnut jokainen Matti ja Maija sitä puhua, ymmärsi kuulemansa kyllä.
sen tähden apostolin kielen valinta oli porukalle aika jymäys:
"Veljet ja isät! Kuulkaa, mitä nyt sanon puolustuksekseni."
Väkijoukko hiljeni entisestään kuullessaan hänen puhuvan hepreaksi, ja Paavali jatkoi..."
Apt 22:1-2 KR 1992
Kreikan kielen kauneutta, ilmaisurikkautta ja syvällisyyttä en osaa kyllin kehua. UT ilmoituksen ohella se on antanut ajattelun ja ilmaisun työkalut varhaisen kristillisen kirkon isille, joiden perintö on meille niin arvokas.
Kreikkaa osattiin laajalti Välimeren itäosissa ja kauas Hindus-virran rannoille asti, jonne Alekstanteri Suuri oli makedonialaisensa ohjannut ja maita ja kansoja valtaansa alistanut (hellenistinen kulttuuri).
Varhaisen kirkon isät olivat suurimmalta osalta kreikan osaajia ja käyttäjiä (lännessä sitten latina), ja ratkaisevan tärkeä Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustuksemme on laadittu alunperin kreikaksi.
Jotka kieltä osaavat sanovat, että UT kirjojen kreikankielen välillä on suuria eroja.
Paavali on taitava kreikan kielenkäyttäjä, kuten osaamme aavistaa.
Evankeliumeissa on hiukka tätä paikallisen kielen taustaa, arameaa, mutta ne lienevät aika hyvää koinee kreikkaa, samoin Apostolien teot.
Sanovat että Ilmestyskirjan kieli on aika heikkoa - en pysty sitä arvioimaan, mutta Patmos saaren näkijä ei liene ollut tämän kielen parhaita hallitsijoita.
Ajan kuluessa Rooman valtakunnan kieli, latina, saavutti yleiskielen aseman ja siitä tuli "myöhäisantiikin englanti", valtion hallinnon, kaupunkien hallinnon ja kulttuurin lingua franca.
Kristityt uskovat, että Pyhä Henki erityisesti inspiroi Hieronymosta, joka 400-luvun vaihteessa täällä Beetlehemissä istui luostarinsa kammiossa ja osin kokosi vanha-latinalaisista käännöksistä ja osin käänsi itse koko Raamatun latinaksi.
Hieronymos ei tähdännyt Ciceron klassiseen latinaan, vaan käytti aikansa puhekieltä, "vulgaaria" latinaa - josta käännökselle tulee nimi Vulgata.
Roomalais-katolinen kirkko pitää Vulgataa pyhänä käännöksenä, jolla on Pyhän Hengen inspiraation antama arvovalta ja luotettavuus.
Tällä "kansan latinalla" myös kaukana Pohjolassa asuville viikingeille ja meille suomalaisille ensi kerran Jumalan Sanaa puhuttiin, laulettiin ja luettiin.
Martti Luther katsoi, että Jumalan Sana kuuluu jokaiselle.
hän totesi, ettei jokainen Matti ja Maija osaa latinaa ja kaikilla on oikeus kuulla Jumalan Sanaa omalla äidinkielellään ja myös oppia sitä itse lukemaan ja tutkimaan.
Näin Martti käänsi pikavauhtia Wartburgin linnassa Uuden testamentin saksaksi 1522 että jokainen torimatamikin Sanaa ymmärtäisi ja 1532 saatiin koko Raamattu Lutherin äidinkielelle.
Luther itse opiskeli innokkaasti sekä hepreaa että kreikkaa.
Käännösinnostus levisi koko Eurooppaan, ja kansankielisiä versioita alkoi ilmestyä joka kulmalla.
Kustaa Vaasan Ruotsissa Uusi testamentti saatiin jo 1526 ja koko Raamattu 1541. Suomessa saatiin Uusi testamentti Mikael Agricolan kääntämänä 1548 mutta koko Raamattu vasta 1642.
Englanninkielisessä maailmassa on taas löytynyt pyhä käännös.
Etenkin Yhdysvaltain baptistien piirissä on etsitty tukevaa jalansijaa myös käännöksen suhteen.
John Wycliffe käänsi Raamatun kansan-englanniksi 1384 - ja tiedämme kuinka kirkko hänet työstä palkitsi (Wycliffe kuoli luonnollisen kuoleman Viattomien lasten päivänä 28.12. 1384. Jan Hussin 1415 polttoroviolle määrännyt Konstantsan kirkolliskous käski kaivaa Wycliffen luut haudasta ja polttaa ne roviolla.)
William Tyndale matkusti Martti Lutherin luokse kuultuaan saksalaisesta käännöksestä. Englantilainen Uusi testamentti painettiin 1525-26. Koko Raamattu on Thomas Cranmerin johdolla tehty kuningas Henry VIII käskystä ja valmistui 1539.
Mutta nämä eivät ole "se pyhä Raamattu" joka on auktoriteetti.
Englannin kielen huippukaudella kuningatar Elisabet I ja kuningas Jaakko I aikana 1600-luvun alussa tehtiin uusi käännös, joka edustaa Shakespearen ajan hienointa englanninkieltä.
King James Bible - koko Raamattu - ilmestyi painosta vuonna 1611.
Tämä on se Pyhän Hengen inspiroima käännös, josta monet aikamme englantia puhuvat kristityt pitävät kynsin hampain kiinni hyläten myöhemmät englantilaiset käännökset, joita on todella iso liuta.
Käännöksen pyhittäminen näkyy myös Suomessa jossain määrin.
Länsi-Suomen rukoilevaisten ja esikoislestadiolaisten parissa on tiettyä rakkautta vuoden 1776 Kirkkoraamattuun ja sen juhlavaan kieliasuun.
Totta onkin, että siihen verrattuna uudemmat käännökset kuulostavat korvissamme melko arkisilta.
Toisaalta on myös totta, että Erasmus Rotterdamilaisen Textus Receptus pohjainen Biblia edustaa jo niin vanhaa kieltä, että sitä on paikoin tosi hankala ymmärtää - eräänlaista "suomi-latinaa", sinänsä pyhää kieltä.
Minusta on aivan hyvä käyttää - ja itse mielelläni käytän - Bibliaa.
sen rinnalla voi hyvin käyttää Raamatun lukemisen ja tutkimisen apuna kaikkia mahdollisia käännöksiä, mitä vaan käsiinsä saa - ja saahan niitä...
alkukielten opiskelu on aitoa luterilaisuutta!
peruskurssienkin ja oman harrastuksen avulla on mahdollista saada sen verran pohjaa heprean ja kreikan taidoille, että voi seurata keskustelua Raamatun kääntämisen hienouksista, ongelmista ja vivahteista.
joku tomppeli - ja näitä on näinä vaikeina viimeisinä aikoina paljon - ehkä sanoo
"minäkö rupeaisin kreikkaa ja hepreaa harrastamaan? sehän on hengellistä koreilua, ylpeyttä, toisten yläpuolelle asettumista, tämän maailman viisauden hapatusta ja muutenkin pahasta..."
hänelle minä sanoisin vain lyhyesti
"hevonpaskat, sinä Jan Hussin polttaja!"
,,,,,
riippumatta siitä harrastatko Raamatun alkukieliä, voit olla mukana Jumalan Sanan kääntämisen seikkailussa monin tavoin.
eräs tapa on tukea Juudean vuorimailla toimivaa Raamattukotia.
Raamattuja suunnattomat määrät Luvattuun maahan tuoneen Kaarlo Syvännön tytär Mirja Rönning toimii miehensä Hjalvarin kanssa Raamatun kääntäjien tukemiseksi.
Eripuolilta maailmaa saapuu Raamatun kääntäjiä ja käännöstyön ohjaajia Israeliin tutustumaan Raamatun maahan ja sen vaiheisiin sekä heprean kieleen.
Ihmeellisellä tavalla he ovat saaneet aidon suomalaisen hirsitalon (800 kotimaista hirttä) ja työ Raamatun kääntämisen tukemiseksi eri maissa etenee kaikessa hiljaisuudessa.
Mirjan ja Hjalvarin saamaan työhön Herran puutarhassa voit tutustua tässä
ja löydät sieltä myös yhteystiedot ja tilinumeroitakin.
torstai 9. joulukuuta 2010
Koinee - pakottaa
"Äläkä saata meitä kiusaukseen" blogissani syytin tri Molaria virheellisestä käännöksestä Q-lähteen Isä meidän rukouksen kohdassa
"äläkä pakota meitä kiusaukseen"
hän vastasi, että kyllä tässä kreikankielessä on vahvempi merkitys kuin "äläkä saata" "äläkä johdata"
UT kreikka on kansankieltä - ns koinee - ja kielestä UT itse on hyvä esimerkki, näemme siellä miten sanoja käytetään ja missä yhteydessä.
toki asiantuntijat käyttävät paljon laajempaa koinee materiaalia Kreikan kirjallisuudsta Uuden testamentin kielen tulkinnassa.
tämä pieni tutkielma perustuu Otto Mannisen komitean "sanatarkkaan" työhön ja etsin sieltä "pakottaa" sanan käyttöä.
ja jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.
Mt 5:41
Ja matkalla he tapasivat kyreneläisen miehen, jonka nimi oli Simon. Hänet he pakottivat kantamaan hänen ristiänsä.
Mt 27:32
Ja he pakottivat erään ohikulkevan miehen, Simonin, kyreneläisen, joka tuli vainiolta, Aleksanterin ja Rufuksen isän, kantamaan hänen ristiänsä.
Mr 15:21
Niin Herra sanoi palvelijalle: 'Mene teille ja aitovierille ja pakota heitä tulemaan sisälle, että minun taloni täyttyisi;
Lk 14:23
Tämä kohteli kavalasti meidän kansaamme ja sorti meidän isiämme ja pakotti heidät panemaan heitteille pienet lapsensa, etteivät ne jäisi eloon.
Apt 7:19
Ja kaikkialla synagoogissa minä usein koetin rankaisemalla pakottaa heitä herjaamaan Jeesusta, ja menin niin pitkälle vimmassani heitä vastaan, että vainosin heitä aina ulkomaan kaupunkeihin saakka.
Apt 26:11
Olen joutunut mielettämyyksiin; te olette minut siihen pakottaneet. Minunhan olisi pitänyt saada suositusta teiltä, sillä en ole missään ollut noita isoisia apostoleja huonompi, vaikka en olekaan mitään.
2 Kor 12:11
Mutta ei edes seuralaistani Tiitusta, joka oli kreikkalainen, pakotettu ympärileikkauttamaan itseänsä.
Gal 2:3
Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: "Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapojaä"
Gal 2:14
Kaikki, jotka pyrkivät lihassa olemaan mieliksi, ne pakottavat teitä ympärileikkauttamaan itsenne vain siksi, ettei heitä Kristuksen ristin tähden vainottaisi.
Gal 6:12
Mannisen käännöksessä sana "pakottaa" ei ole kovin yleinen.
muutamin kohdin evankeliumeissa, kahdesti apostolien teoissa,
kerran 2 Korinttilaiskirjeessä ja kolmasti kirjeessä Galatalaisille
Molari käyttää suomenkielen sanaa "pakottaa" ainoastaan Isä Meidän rukouksen uudelleen kääntämisessä:
"äläkä pakota meitä kiusaukseen"
yllä olevassa listassa on Q-lähteestä vertaus hääkutsuista. Siellä Mannisen komitea käyttää "pakota" mutta Molari kääntää kreikankielen verbin sanalla "vaatia"
"Silloin herra sanoi: ”Mene maanteille ja aidoille ja vaadi ihmisiä tulemaan, jotta taloni täyttyisi."
Vuoden 1992 Kirkkoraamattu käyttää muuten sanaa "pakottaa" Mannisen komitean 1938 tapaan paitsi kahdessa kohdassa, missä on verbi "vaatia"
Mt 5:41
ja jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.
1938
Jos joku vaatii sinut mukaansa virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.
1992
Lk 14:23 (Q-lähteestä)
Niin Herra sanoi palvelijalle: 'Mene teille ja aitovierille ja pakota heitä tulemaan sisälle, että minun taloni täyttyisi.
Silloin herra sanoi: 'Mene maanteille ja kylien kujille ja vaadi ihmisiä tulemaan, jotta taloni täyttyisi.
katsotaan sitten mitä sanaa kreikankielinen alkuteksti käyttää näissä mainituissa kohdissa, joissa on "pakottaa" tai "vaatia":
ja jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.
(Mat 5:41)
ἀγγαρεύω angareuo
kreikassa lainasana, olla kuriirina, painostaa julkiseen palveluun, vaatia menemään, pakottaa
Ja matkalla he tapasivat kyreneläisen miehen, jonka nimi oli Simon. Hänet he pakottivat kantamaan hänen ristiänsä.
(Mat 27:32)
ἀγγαρεύω angareuo
Ja he pakottivat erään ohikulkevan miehen, Simonin, kyreneläisen, joka tuli vainiolta, Aleksanterin ja Rufuksen isän, kantamaan hänen ristiänsä.
(Mar 15:21)
ἀγγαρεύω angareuo
Niin Herra sanoi palvelijalle: 'Mene teille ja aitovierille ja pakota heitä tulemaan sisälle, että minun taloni täyttyisi;
(Luk 14:23)
ἀναγκάζω anangazo
pakota, vaatimalla vaadi
Tämä kohteli kavalasti meidän kansaamme ja sorti meidän isiämme ja pakotti heidät panemaan heitteille pienet lapsensa, etteivät ne jäisi eloon.
(Act 7:19)
tässä on tosi vaikea kreikan ilmaus, ei yhtä verbiä...
Ja kaikkialla synagoogissa minä usein koetin rankaisemalla pakottaa heitä herjaamaan Jeesusta, ja menin niin pitkälle vimmassani heitä vastaan, että vainosin heitä aina ulkomaan kaupunkeihin saakka.
(Act 26:11)
ἀναγκάζω anangazo
sama sana kuin Luukkaan häävieraissa
Paavali käyttää kirjeissään kreikankielen verbiä anangazo pakottaa
Olen joutunut mielettämyyksiin; te olette minut siihen pakottaneet. Minunhan olisi pitänyt saada suositusta teiltä, sillä en ole missään ollut noita isoisia apostoleja huonompi, vaikka en olekaan mitään.
(2Co 12:11)
ἀναγκάζω anangazo
Mutta ei edes seuralaistani Tiitusta, joka oli kreikkalainen, pakotettu ympärileikkauttamaan itseänsä.
(Gal 2:3)
ἀναγκάζω anangazo
Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: "Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapojaä"
(Gal 2:14)
ἀναγκάζω anangazo
Kaikki, jotka pyrkivät lihassa olemaan mieliksi, ne pakottavat teitä ympärileikkauttamaan itsenne vain siksi, ettei heitä Kristuksen ristin tähden vainottaisi.
(Gal 6:12)
ἀναγκάζω
Summa summarum:
Uuden testamentin koinee kreikassa on olemassa verbejä, jotka luontevasti kääntyvät pakottaa, vaatimalla vaatia
näitä löytyy synoptikoilta (ei Johannekselta) Apostolien teoista sekä apostoli Paavalin alkuperäisistä ja omimmista kirjeistä.
en näe mitään kunnon perustetta miksi nyt pitäisi Jeesuksen opettama rukous kääntää kreikasta suomeen sanalla pakottaa.
kun kerran sana "pakottaa" on olemassa koinee kreikassa eikä Q-lähde sitä käyttänyt.
"äläkä pakota meitä kiusaukseen"
hän vastasi, että kyllä tässä kreikankielessä on vahvempi merkitys kuin "äläkä saata" "äläkä johdata"
UT kreikka on kansankieltä - ns koinee - ja kielestä UT itse on hyvä esimerkki, näemme siellä miten sanoja käytetään ja missä yhteydessä.
toki asiantuntijat käyttävät paljon laajempaa koinee materiaalia Kreikan kirjallisuudsta Uuden testamentin kielen tulkinnassa.
tämä pieni tutkielma perustuu Otto Mannisen komitean "sanatarkkaan" työhön ja etsin sieltä "pakottaa" sanan käyttöä.
ja jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.
Mt 5:41
Ja matkalla he tapasivat kyreneläisen miehen, jonka nimi oli Simon. Hänet he pakottivat kantamaan hänen ristiänsä.
Mt 27:32
Ja he pakottivat erään ohikulkevan miehen, Simonin, kyreneläisen, joka tuli vainiolta, Aleksanterin ja Rufuksen isän, kantamaan hänen ristiänsä.
Mr 15:21
Niin Herra sanoi palvelijalle: 'Mene teille ja aitovierille ja pakota heitä tulemaan sisälle, että minun taloni täyttyisi;
Lk 14:23
Tämä kohteli kavalasti meidän kansaamme ja sorti meidän isiämme ja pakotti heidät panemaan heitteille pienet lapsensa, etteivät ne jäisi eloon.
Apt 7:19
Ja kaikkialla synagoogissa minä usein koetin rankaisemalla pakottaa heitä herjaamaan Jeesusta, ja menin niin pitkälle vimmassani heitä vastaan, että vainosin heitä aina ulkomaan kaupunkeihin saakka.
Apt 26:11
Olen joutunut mielettämyyksiin; te olette minut siihen pakottaneet. Minunhan olisi pitänyt saada suositusta teiltä, sillä en ole missään ollut noita isoisia apostoleja huonompi, vaikka en olekaan mitään.
2 Kor 12:11
Mutta ei edes seuralaistani Tiitusta, joka oli kreikkalainen, pakotettu ympärileikkauttamaan itseänsä.
Gal 2:3
Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: "Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapojaä"
Gal 2:14
Kaikki, jotka pyrkivät lihassa olemaan mieliksi, ne pakottavat teitä ympärileikkauttamaan itsenne vain siksi, ettei heitä Kristuksen ristin tähden vainottaisi.
Gal 6:12
Mannisen käännöksessä sana "pakottaa" ei ole kovin yleinen.
muutamin kohdin evankeliumeissa, kahdesti apostolien teoissa,
kerran 2 Korinttilaiskirjeessä ja kolmasti kirjeessä Galatalaisille
Molari käyttää suomenkielen sanaa "pakottaa" ainoastaan Isä Meidän rukouksen uudelleen kääntämisessä:
"äläkä pakota meitä kiusaukseen"
yllä olevassa listassa on Q-lähteestä vertaus hääkutsuista. Siellä Mannisen komitea käyttää "pakota" mutta Molari kääntää kreikankielen verbin sanalla "vaatia"
"Silloin herra sanoi: ”Mene maanteille ja aidoille ja vaadi ihmisiä tulemaan, jotta taloni täyttyisi."
Vuoden 1992 Kirkkoraamattu käyttää muuten sanaa "pakottaa" Mannisen komitean 1938 tapaan paitsi kahdessa kohdassa, missä on verbi "vaatia"
Mt 5:41
ja jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.
1938
Jos joku vaatii sinut mukaansa virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.
1992
Lk 14:23 (Q-lähteestä)
Niin Herra sanoi palvelijalle: 'Mene teille ja aitovierille ja pakota heitä tulemaan sisälle, että minun taloni täyttyisi.
Silloin herra sanoi: 'Mene maanteille ja kylien kujille ja vaadi ihmisiä tulemaan, jotta taloni täyttyisi.
katsotaan sitten mitä sanaa kreikankielinen alkuteksti käyttää näissä mainituissa kohdissa, joissa on "pakottaa" tai "vaatia":
ja jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.
(Mat 5:41)
ἀγγαρεύω angareuo
kreikassa lainasana, olla kuriirina, painostaa julkiseen palveluun, vaatia menemään, pakottaa
Ja matkalla he tapasivat kyreneläisen miehen, jonka nimi oli Simon. Hänet he pakottivat kantamaan hänen ristiänsä.
(Mat 27:32)
ἀγγαρεύω angareuo
Ja he pakottivat erään ohikulkevan miehen, Simonin, kyreneläisen, joka tuli vainiolta, Aleksanterin ja Rufuksen isän, kantamaan hänen ristiänsä.
(Mar 15:21)
ἀγγαρεύω angareuo
Niin Herra sanoi palvelijalle: 'Mene teille ja aitovierille ja pakota heitä tulemaan sisälle, että minun taloni täyttyisi;
(Luk 14:23)
ἀναγκάζω anangazo
pakota, vaatimalla vaadi
Tämä kohteli kavalasti meidän kansaamme ja sorti meidän isiämme ja pakotti heidät panemaan heitteille pienet lapsensa, etteivät ne jäisi eloon.
(Act 7:19)
tässä on tosi vaikea kreikan ilmaus, ei yhtä verbiä...
Ja kaikkialla synagoogissa minä usein koetin rankaisemalla pakottaa heitä herjaamaan Jeesusta, ja menin niin pitkälle vimmassani heitä vastaan, että vainosin heitä aina ulkomaan kaupunkeihin saakka.
(Act 26:11)
ἀναγκάζω anangazo
sama sana kuin Luukkaan häävieraissa
Paavali käyttää kirjeissään kreikankielen verbiä anangazo pakottaa
Olen joutunut mielettämyyksiin; te olette minut siihen pakottaneet. Minunhan olisi pitänyt saada suositusta teiltä, sillä en ole missään ollut noita isoisia apostoleja huonompi, vaikka en olekaan mitään.
(2Co 12:11)
ἀναγκάζω anangazo
Mutta ei edes seuralaistani Tiitusta, joka oli kreikkalainen, pakotettu ympärileikkauttamaan itseänsä.
(Gal 2:3)
ἀναγκάζω anangazo
Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: "Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapojaä"
(Gal 2:14)
ἀναγκάζω anangazo
Kaikki, jotka pyrkivät lihassa olemaan mieliksi, ne pakottavat teitä ympärileikkauttamaan itsenne vain siksi, ettei heitä Kristuksen ristin tähden vainottaisi.
(Gal 6:12)
ἀναγκάζω
Summa summarum:
Uuden testamentin koinee kreikassa on olemassa verbejä, jotka luontevasti kääntyvät pakottaa, vaatimalla vaatia
näitä löytyy synoptikoilta (ei Johannekselta) Apostolien teoista sekä apostoli Paavalin alkuperäisistä ja omimmista kirjeistä.
en näe mitään kunnon perustetta miksi nyt pitäisi Jeesuksen opettama rukous kääntää kreikasta suomeen sanalla pakottaa.
kun kerran sana "pakottaa" on olemassa koinee kreikassa eikä Q-lähde sitä käyttänyt.
maanantai 6. joulukuuta 2010
Q lähde
Leijona pyhän Markuksen kirkossa Venetsiassakun tuo Patun mainitsema Joonan merkki ei ole täsmälleen samalla tavoin Matteuksella ja Luukkaalla.
Pyhä Henki on katsonut viisaaksi antaa meille varsin mutkikkaan ja repaleisen kokoelman kirjoituksia.
meillä ei ole täydellistä, kultaisin kirjaimin taivaassa kirjoitettua pyhää kirjaa - kuten muslimien uskon mukaan Koraani on.
tosin jotkut suhtautuvat Raamattuun ikään kuin se olisi taivaasta pudonnut kultaisin kirjaimin kirjoitettu totuuden kirja, jossa ei ole yhtään virhettä eikä ristiriitaa.
virheet ovat heidän mielestään meissä itsessämme, kun emme osaa oikein lukea.
vaan eipä ole niin, vaan Jumalan sana on ne "repalaiset kapalot, joihin Kristus lapsi on kääritty" Lutheria lainatakseni.
Markus, Matteus ja Luukas ovat "synoptikkoja" - syn opsis - sama näkökulma.
Johannes on ihan eri juttu, vaan ei kuitenkaan ihan eri juttu.
Markuks ja Matteus menevät suoraan asiaan ilman sen kummempia johdantoja.
Markus aloittaa Johannes Kastajasta eikä kerro mitään Jeesuksen lapsuudesta. Evankeliumi päättyy naisiin haudalla hämmentyneinä - 16 luku on yhteenveto joka on myöhemmin siihen nähtävästi lisätty.
Matteus alkaa, kuten on ollut puhetta, Jeesuksen isän sukuluettelolla.
Luukas antaa sen sijaan johdannon, jossa hän sanoo
Jo monet ovat ryhtyneet työhön ja laatineet kertomuksia niistä asioista, jotka meidän keskuudessamme ovat toteutuneet, sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita.
Niin olen nyt minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, päättänyt kirjoittaa yhtenäisen esityksen sinua varten, kunnioitettu Teofilos, jotta tietäisit, kuinka luotettavaa sinulle annettu opetus on.
Lk 1:1-4 KR 1992
jo Luukkaan aikana ensimmäisellä vuosisadalla on ollut siis monia, jotka ovat kirjoittaneet Jeesuksesta.
Luukas kertoo, että lähteinään ovat ihmiset, jotka ovat eläneet Jeesuksen aikana.
Teofilus (theos filos Jumalan rakastaja) on uskoon tullut pakana tai juutalainen, kristitty jolle Luukas kirjoittaa vahvistaakseen tämän uskoa.
nämä hänelle kerrotut asiat ovat todet ja Luukas on niitä huolellisesti tutkinut.
Miten Marku, Matteus ja Luukas suhtautuvat toisiinsa?
onko Luukas esimerkiksi tuntenut Markuksen, vai onko Markus tuntenut Luukkaan?
mitä näissä kolmessa on yhtenäistä jaettua aineistoa?
mikä on kullekin evankeliumeille ominaista, jota ei esiinny muissa synoptikoissa?
miten eri evankelistat muokkaavat, järjestelevät ja käsittelevät yhteistä aineistoa?
eli mikä on Markuksen profiili, Matteuksen profiili, Luukkaan profiiili, mitä he korostavat, mitä jättävät pois.
ja missä alkuseurakunnan yhteydessä nämä kolme evankeliumia ovat syntyneet?
miten on ymmärrettävä evankeliumien väliset eroavuudet ja ristiriitaiset niissä olevat kohdat?
Tämän minä näin: Pohjoisesta tuli myrskytuuli ja suuri pilvi, joka liekehti tulta ja levitti loistetta ympärilleen. Tulen keskusta säihkyi kuin sula kulta, ja keskellä hehkua näkyi neljän olennon hahmot.
Tällainen oli niiden ulkonäkö: Niillä oli ihmisen muoto, mutta kullakin oli neljät kasvot ja kullakin neljä siipeä. Niillä oli suorat sääret ja jalkaterät kuin vasikan sorkat, ja ne välkehtivät kuin kiiltävä pronssi. Siipien alla oli kaikilla ihmiskädet, neljällä puolen, kuten olivat myös kasvot ja siivet, ja niiden siivenkärjet koskettivat toisten siipiä.
Ne eivät kääntyneet kulkiessaan, vaan kukin liikkui suoraan, kasvojensa suuntaan.
Niiden kasvot olivat kuin ihmisen kasvot, mutta oikealla puolen oli leijonan kasvot ja vasemmalla härän kasvot, ja vielä niillä oli kotkan kasvot, kaikilla neljällä yhtä lailla.
Kullakin olennolla oli kaksi siipeä ylhäällä levällään, niin että ne koskettivat toisten siipiä, ja kahdella siivellä ne peittivät vartalonsa. Ne kaikki kulkivat kasvojensa suuntaan, sinne, minne henki niitä johti. Kulkiessaan ne eivät kääntyneet.
Hes 1:4-12 KR 1992
Sitten näin tämän: taivaan ovi oli auki, ja kuului sama ääni, jonka olin edellisellä kerralla kuullut -- kuin olisi torveen puhallettu. Se sanoi minulle: "Nouse tänne! Minä näytän sinulle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva."
Siinä samassa olin Hengen vallassa. Näin, että taivaassa oli valtaistuin ja sillä valtaistuimella istui joku, joka loisti kuin jaspis ja karneoli. Valtaistuinta ympäröi sateenkaaren kaltainen smaragdinvärinen hohde.
Tämän valtaistuimen ympärillä oli kaksikymmentäneljä valtaistuinta, ja niillä istui kaksikymmentäneljä vanhinta, joilla oli yllään valkeat vaatteet ja päässään kultaseppele. Valtaistuimesta lähti salamoita ja kuin ukkosen jyly. Sen edessä oli seitsemän soihtua, Jumalan seitsemän henkeä, ja sen edessä oli myös ikään kuin lasinen, kristallin tavoin kimmeltävä meri.
Valtaistuimen edessä ja ympärillä oli neljä olentoa, jotka sekä edestä että takaa olivat täynnä välkehtiviä silmiä.
Yksi muistutti leijonaa, toinen nuorta härkää, kolmannella oli kuin ihmiskasvot, ja neljäs näytti lentävältä kotkalta.
Näillä neljällä olennolla oli kullakin kuusi siipeä, jotka olivat molemmilta puolin täynnä välkehtiviä silmiä. Taukoamatta, päivin öin, nuo olennot lausuvat:
-- Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias! Hän oli, hän on ja hän on tuleva.
Aina kun olennot ylistävät, kunnioittavat ja kiittävät häntä, joka istuu valtaistuimellaan ja joka elää aina ja ikuisesti, nuo kaksikymmentäneljä vanhinta heittäytyvät maahan hänen valtaistuimensa eteen ja osoittavat hänelle kunnioitustaan -- hänelle, joka elää aina ja ikuisesti. He asettavat seppeleensä valtaistuimen eteen ja lausuvat:
-- Herra, meidän Jumalamme! Sinä olet arvollinen saamaan ylistyksen, kunnian ja vallan, sillä sinä olet luonut kaiken. Kaikki, mikä on olemassa, on sinun tahdostasi luotu.
Ilm 4 KR 1992
Kirkon perinteessä on näistä Hesekielin ihmeellisen näyn ja Ilmestyskirjan taivaat auki näyn hahmot yhdistetty neljään evankeliumiin
Matteus - ihminen
Markus - leijona
Luukas - härkä
Johannes - kotka
Aikoinaan koetettiin harmonisoida synoptikot - Matteus, Markus, Luukas - asettamalla kertomukset rinnakkain.
mutta ei siitä tullut mitään - ne ovat liian erilaiset ja harmonisointi vain lättäsi kaiken kasaan.
evankeliumeja ei saa pakottaa samaan muottiin, vaan täytyy hyväksyä se tosiasia, että ne kertovat asioista eri sävyin, näkökulmin ja monin paikoin myös eri tavoin.
esikoiset arvostavat yksiäänistä virren veisuuta ja yhtä selkeää oppia ja yhtä evankeliumia.
mutta neliääninen kuorolaulu pystyy antamaan monipuolisemman ja usein syvemmänkin kuvan kuin monotoninen veisuu.
samoin ... neljä erilaista evankeliumia piirtävät meille Kristuksesta ja alkuseurakunnasta erityisen monipuolisen ja rikkaan kuvan, jossa riittää oppimista ja tutkimista Luukkaan tavoin - nähdäksemme kuinka luotettavia nämä asiat ovat!
nykyään aika monet yliopistollisen tason evankeliumien tutkijat ovat sitä mieltä että mahdollisesti ehkä todennäköisesti vaikuttaisi siltä että ...
Markus on vanhin evankeliumi, ensimmäisenä kirjoitettu, jotenkin Pietariin yhteydessä
ajatellaan että Matteus ja Luukas sisältävät Markuksen aineistoa - ovat ehkä käyttäneet sitä hyväkseen.
(kaikesta on kolme mielipidettä vähintään, onhan kyse ihmisen uteliaisuudesta, tutkimuksesta)
Matteus sisältää Matteuksen omaa aineistoa, jota ei ole muissa evankeliumeissa.
Luukas sisältää Luukkaan omaa aineistoa, jota ei ole muissa evankeliumeissa.
mutta sitten on aineistoa, jota ei ole Markuksessa ja joka on Matteuksessa ja Luukkaassa hieman eri tavoin käsiteltynä.
tästä tutkijat käyttävät nimeä Lähde - Quelle - eli Q lähde.
teoria menisi siis näin (ehkä mahdollisesti olettaen että...)
Markus - Markus + Q?
Matteus - Markus# + Matteus + Q?
Luukas - Markus# + Luukas + Q?
Joonan merkki voisi olla teoriassa Q lähteestä
Matteus antaa sen näin:
Joonan merkki
Silloin muutamat lainopettajat ja fariseukset sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, anna tässä meidän nähtemme merkki!"
Mutta Jeesus vastasi heille:
"Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki.
Niin kuin profeetta Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä.
Niniven asukkaat nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja langettavat sille tuomion. He kääntyivät, kun Joona saarnasi heille, ja tässä teillä on enemmän kuin Joona!
Etelän kuningatar herää tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja langettaa sille tuomion. Hän tuli maan ääristä saakka kuulemaan Salomon viisautta, ja tässä teillä on enemmän kuin Salomo!
Mt 12:38-42 KR 1992
Luukas antaa saman kertomuksen näin:
Joonan merkki
Kun ihmisiä tuli yhä lisää, Jeesus alkoi puhua heille:
"Tämä sukupolvi on paha sukupolvi. Se vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki.
Niin kuin Joona oli merkki niniveläisille, niin on Ihmisen Poika oleva merkkinä tälle sukupolvelle.
Etelän kuningatar herää tuomiolle yhdessä tämän sukupolven ihmisten kanssa ja langettaa heille tuomion. Hän tuli maan ääristä saakka kuulemaan Salomon viisautta, ja tässä teillä on enemmän kuin Salomo!
Niniven asukkaat nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja langettavat sille tuomion. He kääntyivät, kun Joona saarnasi heille, ja tässä teillä on enemmän kuin Joona!
Lk 11:29-32 KR 1992
kun vertailemme Joonan merkkiä Matteuksella (Patun muistama versio) ja Luukkaalla huomamme
- tilanne, raamit, jossa mahdollinen Q teksti on ovat erilaiset - fariseukset Matteuksella ja kansanpaljous Luukkaalla
- sanamuodot ja sisältö ovat melkein tarkalleen samat yhtenevissä kohdissa - Niniven asukkaat jotka tekivät parannuksen ja Saban kuningatar joka tuli kaukaa kuulemaan. ja tässä on enempi!
- ainoastaan Matteus viittaa Joonan merkkiin siinä mielessä että samalla tavoin Ihmisen Poika kuolee ja nousee haudasta kolmantena päivänä. Mt 12:40
tässä kohdassa yksinkertainen vertailumme tyssää.
voisimme sanoa, että ehkä Matteus käytti Luukasta tai Luukas Matteusta.
mutta ymmärtääkseni aikamme Uuden testamentin tutkimus ei katso asiaa näin. Eivät ole ehkä tunteneet toisiaan. mahdollisesti jos näet ehkä nimittäin...
vallitseva käsitys on Q-lähde teoria, että molemmat käyttävät samaa vanhempaa juttua.
onko se joskus ollut kirjallisessa muodossa, kadonnut evankeliumi? siinä tuhannen taalan kysymys.
Joonan merkkiä ei esiinny Markuksella joten kirjallisuuden tutkimuksen mukaan lähteiden suhde olisi siis
Matteus ynnä Q
Luukas ynnä Q
no, nyt joku voisi saada päähänsä kysyä
"onko Matteus lisännyt oletettuun Q-lähteeseen myös Jeesuksen herättämisen kolmantena päivänä?"
vai
"onko Luukas jättänyt pois Q-lähteeseen kuuluneen kohdan Jeesuksen herättämisestä kolmantena päivänä?"
no - siinä aihe väitöskirjalle.
mutta eikö talonpoikaisjärki, ihmisen vaisto sano, että on todennäköisempää, että Matteus on lisännyt kuin että Luukas olisi noin hienon ajatuksen jättänyt pois?
no mitä Jeesus itse sitten sanoi?
kumpi kertoo väärin, Matteus vai Luukas?
mitkä olivat Jeesuksen alkuperäiset sanat "ipsissima verba" jotka Hän arameaksi puhui?
se on kymmenen tuhannen taalan kysymys.
voin vain kertoa oman henkilökohtaisen näkemykseni...
ymmärtääkseni "Jeesuksen omia sanoja" (ipsissima verba) on lähes mahdoton siivilöidä evankeliumeista.
kaikki, aivan kaikki siellä tulee meille evankelistojen ja heidän edustamiensa perinteiden ja alkuseurakunnan ryhmien kautta.
näemme Jeesuksen ensimmäisen vuosisadan kristittyjen kertomusten ja muistitiedon silmin, emme videolta tai nauhurilta.
Jeesus on ikäänkuin pukeutunut, sanoisinko jopa kätkeytynyt, omiensa kirjoituksiin.
tämä on tiukka paikka
joku voi sanoa "Louhivuori kirjoittaa nettiruukussa, ettei evankeliumeissa ole Jeesuksen omia sanoja"
ja veistellä muuta mukavaa moisesta papista...
Jeesuksen omien sanojen etsintä on mielestäni johtanut monia Uuden testamentin tutkijoita vikasuuntaan.
on asia toki tärkeä, ja etenkin Markuksen evankeliumin ja UT arameankielisten kohtien kautta on koetettu tislata esiin Jeesus Nasaratilaisen omimpia sanoja.
vikatikki, sillä Uusi testamentti on sellainen, kuin Pyhä Henki on sen halunnut tehdä.
evankeliumit ovat neliääninen kuoro, joka yhdessä laulaa Jeesuksesta.
milloin mikin puoli tästä ihmeellisestä repalaisesta kapalosta nousee pinnalle kirkon historiassa.
meidän tulee ottaa evankeliumit sellaisenaan ja saamme niitä tutkia parhaamme mukaan. emme kuitenkaan saa lytätä niitä yhdeksi kertomuksesi, jossa ei ole säröä eikä puutetta.
moniäänisenä ja joskus kovin ristiriitaisenakin ne piirtävät koko ihmiskunnan sydämeen eripuolilla maailmaa ja erilaisten kulttuurien ja kielten parissa hämmästyttävän yhtenäisen kuvan Galilean miehestä, Jeesuksesta.
neljä hahmoa Hesekielissä olivat aika erikoiset, myös se miten ne liikkuivat
neljä olentoa Ilmestyskirjassa ovat aika erikoiset
ja neljän evankeliumin kuvaus Jeesuksesta on ihmiskunnan kirjallisuuden keskuudessa ainutlaatuinen ja häkellyttävä luomus.
mitään vastaavaa ei ole olemassa maailman kansojen ja kulttuurien parissa kuin tämä liekehtivä potpourri, jolla on ihmisen, härän, leijonan ja kotkan kasvot.
Virsi 190
Sun sanas suojaa, Jumala,
sen vastustajat masenna,
kun tahtovat ne alati
kukistaa valtaa Poikasi.
Oi Kristus, voitonruhtinas,
sä näytä valtas, kunnias.
Sun kristikuntaas holhoa
ja sitä suojaa, vahvista.
Lyö maahan sanas sortajat
ja niiden juonet kavalat.
Suo aina voittaa sanasi
ja lisää seurakuntaasi.
Suo vastustajain tuntea,
ettet sä laumaas unhota,
vaan tahdot auttaa, vahvistaa,
kun vaarat sitä ahdistaa.
Oi Pyhä Henki, lohduta
ja rauhaan meitä johdata.
Tuskissa anna huojennus
ja kuolemassa virvoitus.
Säk. 1, 2 ja 5 Martti Luther 1542,
säk. 3 ja 4 Justus Jonas 1545.
Ruots. 1562.
Suom. Jaakko Finno virsikirjaan 1583.
Uud. Knut Legat Lindström 1867
ja komitea 1937.
Viittauksia
Q.lähde on kiinnostanut suomalaisiakin Uuden testamentin tutkijoita
Juha Molari. Q-evankeliumi ja psykohistoria. Uuden testamentin eksegetiikan väitöskirja. Helsinki 2009.
Molarin Juhan väittärin voi lukea verkossa PDF
...
Arto Järvinen: Jeesuksen lausumien kokoelma Q.
Myllykoski, Matti & Järvinen, Arto (toim.): Varhaiskristilliset evankeliumit. Helsinki 1997 ss. 125-182.
Juha Molarin yritys rekonstruoida evankeliumien taustalta Q-lähde on suomeksi nähtävissä verkossa
Kansainvälinen tutkimusprojekti "Jeesuksen lausumien kokoelma Q" on englanniksi tässä osoitteessa
...............
näissä mietteissä tahdon toivottaa kaikille nettiruukun lukijoille hyvää ja rauhallista Itsenäisyyspäivää!
paljon on Suomen kansalla aihetta kiittää
perjantai 3. joulukuuta 2010
Allegorinen Raamatun tulkinta
Allegorisessa tulkinnassa "Raamatun kertomuksia ei oteta kirjaimellisesti, vaan niiden nähdään viittaavan johonkin muuhun kuin mistä ne kertovat.
Origenes oli allegorisen tulkinnan kannattaja ja hän sanoi Raamatun tekstin sisältävän kolme eri tasoa:
somaattinen eli kirjaimellinen,
psyykkinen eli moraalinen ja
pneumaattinen eli hengellinen.
Hänen mukaansa Raamattua ei voi tulkita hengellisellä tasolla kuka tahansa, vaan se vaatii kristinuskoon ja sen ajatuksiin perehtymistä.
Raamattua ei voi myöskään tulkita miten tahansa, vaan tekstistä löytyy aina jotain kristinuskolle keskeistä."
(suom. wikipedia)
Allegoria
Aamenesta öylättiin - kirkon ja uskon sanasto
Allegoria tarkoittaa vertauskuvaa tai vertauskuvallista esitystapaa.
Allegorinen selitys perustuu käsitykseen, jonka mukaan Raamatun ilmausten taakse kätkeytyy jokin vertauskuvallisesti ilmaistu hengellinen merkitys.
Selitystapa kehittyi Aleksandriassa ja sen tunnetuin edustaja oli 1. vuosisadalla elänyt juutalainen teologi Filon.
Uuden testamentin tutkijat erottavat Jeesuksen vertauksissa useita eri lajeja, joista yksi on allegoria.
Allegoriassa vertauksen useilla yksityiskohdilla on vastineensa vertauksen tulkinnassa, kuten esimerkiksi kylväjävertauksessa (Matt. 13, Mark. 4, Luuk. 8).
Vain osa Jeesuksen vertauksista on allegorioita.
Varhainen kirkko tulkitsi kuitenkin Raamattua allegorisesti löytäen ymmärrettävälle tekstille myös erilaisia hengellisiä merkityksiä, joita teksti ei varsinaisesti sisältänyt.
Allegorisesta raamatuntulkinnasta on pääosin luovuttu, mutta osittain tapa on säilynyt meidän päiviimme saakka.
Allegorista Raamatun tulkintaa on käytettävä harkitusti, sillä se avaa helposti ovet mielivaltaiselle selitykselle."
Aamenesta Öylättiin
Haamul antaa toisella palstalla oivan esimerkin allegorisesta tulkinnasta Martti Lutherilta:
"Sillä teksti sanoo että kun merta sauvalla oli lyöty, nousi tuuli joka siirsi meren sijaltaan, niin että se kuivui. Tuuli siis meren siirsi eikä sauva.
Mutta sauva on pyhä evankeliumi, kuten pyhä raamattu kaikkialla Jumalan sanaa kutsuu sauvaksi, esimerkiksi kolmannessakolmatta psalmissa. (Ps. 23.) 'Sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.' (Jes. 11:4 - 15) Jesajan yhdennessätoista luvussa sanotaan: 'Ja hän on liikuttava kätensä virtaa vastaan, hänen tuulensa väkevyydessä, - ja lyö seitsemän koskea, niin että kengässä käydään ylitse'.
Tämä tapahtuu sauvan avulla jolla siis on yhtämittaa ilolla lyötävä syntisten parissa, sillä se tekee omattunnot turvatuiksi.
Kun sauva iskee, silloin väistyy synti, perkele, kuolema ja kaikki onnettomuus.
Kun isku on annettu, niin tuuli vie meren pois ja tie aukenee, se on: kun Jumalan sana julistetaan, silloin on sauva isketty veteen, ja sanan jäljissä seuraa Pyhä Henki joka puhaltaa pois veden paljouden, tekee ihmisen rohkeaksi, uudistaa sydämen; sillä tiessään, hävinneenä, pois puhallettuna kuin tomupilvi ovat kuolema, synti ja kaikki onnettomuus."
"Autuuden lähteillä". Toimittaja A. E. Koskenniemi. Helsinki 1917, SLEY
Allegoriasta kertovassa wikipedian kohdassa esimerkkinä on Palestiinan Kesareassa elänyt kirkkoisä Origenes (132-254).
Kirkon sivun viittaus on Jeesuksen aikalainen, juutalainen Filon Aleksandrialainen (20 eKr - 50 jKr)
Molemmat herrat edustavat voimakasta kreikkalaisen kulttuurin eli hellenismin vaikutusta seemiläiseen uskontoon.
Filon näet pyrki nimenomaan yhdistämään toisiinsa stoalaisen filosofian ja Raamatun (siis kirkon Vanhan testamentin).
Stoalaiset torjuivat tämän jyrkästi, juutalaiset suhtautuivat epäillen, mutta varhaiset kristityt ottivat Filonin allegoriset Raamatun tulkinnat avoimin sydämin vastaan.
Mutta ei sen enempää Filon kuin Origeneskaan ole allegorisen selitystavan keksijä - he vain sovelsivat menetelmää Raamatun teksteihin, Filon Vanhaan testamenttiin ja Origenes koko Raamattuun.
Kronos
alunperin allegoria on nimittäin pakanallisen kreikkalaisen sivilisaation keskuudessa syntynyt.
Kultaisen ajan antiikin Kreikan filosofeja hämmensivät monet vanhat uskonnolliset myytit ja legendat, joissa on erittäin rajua elämän arkea.
Allegorinen selitystapa löysi "sivistyneen" selityksen hurjien kertomusten yksityiskohdille.
Annan tällaisesta hyvin tärkeästä ja epäsivistyneestä kreikkalaisesta perinteestä esimerkin, jota antiikin filosofit koettivat sitten allegorian avulla selittää parhain päin.
Kronos (Cronus) on muinaisten kreikkalaisten uskonnossa hyvin varhainen jumaluus. Jumalillahan on myös Kreikassa sukupuunsa, perheensä, avioliittonsa ja vauhdikas historiansa.
Aivan tuoreessa tutkimusessa Michael Janda sanoo, että Kronos nimi tulee kreikan sanasta κείρω eli "leikata" jolla on indo-eurooppalainen juuri (s)ker.
Ensimmäiset jumalat ovat aviopari, Uranus ja Gaia (Taivas ja Maa). Heidän lapsensa ovat Kronos, Rhea, Oseanus ja Tethys.
Alkuperäisessä indo-eurooppalaisessa myytissä Kronos kastroi isänsä Uranuksen.
Ajatus lienee, että näin syntyi taivaan ja maan väliin tyhjää tilaa, jossa Aika ja ihmiskunnan historia saattoivat alkaa.
Homeroksen rinnalla muinaisen Kreikan kuuluisimpiin kirjailijoihin kuulva Hesiod (750-650 eKr) kertoo jumalten synnystä teoksessa Theogon näin:
Kronos oli kateellinen isälleen Uranukselle tämän kaikkivaltiudesta. Hänen avukseen tuli silloin äitinsä Gaia, joka oli suuttunut miehelleen siitä, että tämä mokoma oli kätkenyt satakätiset Hekatontiret ja kykloopit Tartarukseen, jossa ne eivät nähneet valoa.
Vihastunut Gaia teki kivestä suuren sirpin ja kutsui poikansa luokseen vaatien heitä kastroimaan miehensä Uranuksen. Ainoastaan Kronos oli valmis moiseen tekoon, ja äiti antoi sirpin hänelle.
Kun pahaa aavistamaton Uranus tuli vaimonsa luo, poika kävi tämän kimppuun ja leikkasi sukupuolielimen ja viskasi sen mereen.
Uranuksesta vuotaneesta verestä syntyivät jättiläiset (gigantes), manalassa asuvat kuolleiden puolesta vihaisen koston hoitavat jumalattaret (Erinyet) sekä kohtalottaret, saarnipuun nymfit (Meliat).
Mereen heitetyistä kiveksistä nousi vaahto, josta rakkauden jumalatar Afrodite (roomalaisten Venus) sitten nousi.
Kronos kaappasi sitten isältään vallan ja teki sisarestaan Rheasta kuningattaren.
Kronoksen ja Rhean hallitusaika oli antiikin kreikkalaisten mielestä "Kultainen aika" koska silloin ei tarvittu lainkaan lakia eikä vanhinten ohjeita.
Jokainen teki luonnostaan sitä mikä on hyvää ja oikein, eikä mitään moraalittomuutta ollut maailmassa.
mutta profeetallinen ennustus oli ankara - Kronokselle oli käyvä samoin kuin hän itse olit tehnyt!
estääkseen tämän, Kronos odotti aina synnyttävän vaimonsa luona ja heti kun lapsi oli putkahtanut maailmaan, söi tämän suuhunsa.
näin vilahtivat isä Kronoksen massuun äiti Rhean synnyttämtä Demeter, Hera, Hades, Hestia ja Poseidon.
onneton Rhea pyysi äitiään Gaiaa avuksi.
kun Rhea tuli taas raskaaksi hän synnytti poikansa Zeuksen salaa Kreetan saarella, ja antoi miehelleen syötäväksi kapaloidun Omfalos kiven (omfalos on kreikan "napa").
Zeus kasvoi isältään Kronokselta turvassa Kreetan korkeimmalla paikalla, Ida vuorella (2,456 m korkea).
Isoäiti Gaia antoi Zeukselle viinistä ja sinapista tehdyn juoman, jonka saatuaan Kronos oksensi syömänsä Omfalos kiven (se asetettiin Parnasso vuoren juurelle merkiksi ihmisille), syömänsä vuohen ja lopuksi Rhean lapset.
Zeus vapautti nyt Gaian toivomuksesta Tartaroksen pimeydestä jättiläiset, satakätiset Hekatonthrites ja kykloopit, jotka takoivat hänelle salaman aseeksi, Poseidonille kolmikärkisen atraimen ja tekivät Haadeksen näkymättömän mustan kypärän.
Melkoista kertomusta Kreikan tärkeimmistä jumalaista ja Zeuksen, roomalaisten Jupiterin, historiasta.
muistamme varmaan, että tähän maailmaan Jeesus Kristus syntyi - Rooman hallitsemaan Palestiinaan, jossa sitten Pontius Pilatus, Jupiterin palvoja, oli maaherrana.
en käy tässä sen tarkemmin selvittämään, miten antiikin Kreikan filosofit ja näytelmäkirjailijat myöhemmin käyttivät allegorian menetelmää saadakseen Kronoksen kertomuksen hieman siistimmäksi.
mutta niin he tekivät ja kehittivät tämän menetelmän, jota kristillisessä kirkossa on paljon käytetty aivan alkuajoista asti.
El
kun kreikkalaiset kohtasivat foinikialaiset - siis kanaanilaiset - he sanoivat, että näiden El jumala on Kronos.
Kanaanilainen El on jumalaten kuningas, joka istuu valtaistuimellaan ja on hieman taustalla, kun poikansa, ukkosen ja sateen jumala Baal hallitsee maailmaa.
Israelin Jumalan nimi Elohim tulee kanaanilaisesta sanasta El. Tämä nimi esiintyy nimenomaan Mooseksen kirjoissa.
Arabien Jumala sana taas on Allah, sana joka myös juurtaa kanaanilaisten jumalan nimestä El.
Kirkkoisä Eusebius Kesarealainen (263-339) laati teoksen Praeparatio Evangelica, jossa hän - jälkipolvien onneksi - kopioi pitkät pätkät Bybloksessa asuneen roomalaisen Filon kadonneesta kirjasta "Foininkialaisten historia".
Filo taas käänsi omaan kirjaansa foininkian kielisen Sankhuniatonin historian, jonka sanottiin eläneen ennen Troijan sotaa.
Näin tiedämme kristityn Eusebiuksen lainaaman roomalaisen pakanallisen Filon lainaaman muinaisen kanaanilaisen Sankuniatonin kautta, että kreikkalaiset yhdistivät alku-jumala Kronoksen ja kanaanilaisten kuningas-jumalan El samaksi hahmoksi.
Saturnus
pakanalliset roomalaiset omaksuivat paljon Kreikan huikeita kertomuksia - sellaista mielikuvituksen ja ajatuksen lentoa ei meinaa mistään löytyä kuin mitä kreikkalaiset edustivat.
roomalaiset yhdistivät Kronos jumalan omaan muinaiseen maanviljelyksen ja sadonkorjuun jumalaansa nimeltä Saturnus.
Saturnuksella on taiteessa sirppi toisessa kädessä ja nippu viljaa toisessa - joten se Kronoksen sirppi on kuvassa mukana.
Samoin isänsä on Caelus (taivas) ja äitinsä Terra (maa) - juuri kuten kreikkalaistan Uranus ja Gaia.
Saturnuksen vaimo on nimeltää Ops (kreikkalaisten Rhea)
lapsiaan olivat Keres, Jupiter, Veritas, Pluto, Neptunus ja Juno.
siis Saturnus on Jupiterin isä, kuten Kronos on Zeuksen isä.
no mitäs tällä on meidän kanssamme tekemistä näin joulua odotellessa?
1.
onhan se toki kiva tietää että roomalaisten Saturnuksen päivä dies saturni on englannin saturday.
taitaa toi ruotsin lördag tulla vanhasta pohjolan sanasta laugardagur pesupäivä.
lauantai on siis tosi vanha saunapäivä
dies solis on taas Sunday ... Söndag sunnuntai
2.
tärkeä on tietää, että Roomassa juhlittiin Saturunus jumalaa tosi reippahasti - saturnalia karnevaalit ja soihdut ja tanssit ja laulut ja orjat herroiksi ja herrat orjiksi yhdeksi päiväksi!
Kun keisari Konstantinuksella ei ollut parempaa antaa, niin hän lahjoitti Jeesukselle syntymäpäiväksi Rooman saturnalia juhlan - 25.12.
eli suomeksi: joulun ajankohta läntisessä kristikunnassa on alunperin Saturnus jumalan juhla, saturnalia, joka keisarin käskyllä muutettiin Jeesuksen syntymäjuhlaksi.
Luther myöhemmin vierasti hieman allegorista tulkintatapaa, koska se voi johtaa melko villiin menoon - kytkin alkaa luistaa ja ote Sanan omasta merkityksestä häipyy.
tästä mielestäni on esimerkki tuo Lutherin - ja Haamulin - korostama tulkinta Kaislameren rannalla.
nuori Luther itse oli augustinolaisen koulutuksen saanut munkki ja kirkkoisä Augustinus on allegorisen Raamatun tulkinnan tärkeä edustaja kirkkoisä Origeneksen rinnalla.
sieltä - näiltä kahdelta kirkon suurelta opettajalta - varmaan Martti oppi etsimään allegorian avulla, mikä Vanhassa ja Uudessa testamentissa "ajaa Kristusta"
Paavali
Allegorian juuret ovat siis kreikkalaisessa kulttuurissa.
Vanhin esimerkki allegorian soveltamisesta kristittyjen parissa on Paavalin kirjeessä Galatalaisille, jossa apostoli tulkitsee Abraham kertomusta vertauskuvallisesti.
tämä allegorinen tulkinta ei mielestäni välttämättä laisinkaan edellytä hellenististä taustaa, mutta olihan Paavali saanut oppia rabbi Gamalielin jalkain juuressa, joka varmasti Filon Aleksandrialaisen tunsi.
Te, jotka tahdotte elää lain alaisuudessa, vastatkaa: ettekö kuule, mitä laki sanoo?
Pyhissä kirjoituksissa kerrotaan, että Abrahamilla oli kaksi poikaa, joista toisen synnytti orjatar, toisen vapaa nainen. Orjattaren poika syntyi luonnonjärjestyksen mukaisesti, vapaan naisen poika sen sijaan lupauksen voimasta.
Tämä on vertauskuva (alkutekstissä on sana ἀλληγορέω allegoria)
Naisilla tarkoitetaan kahta liittoa.
Toinen on Siinainvuoren liitto, joka synnyttää orjuuteen, ja se on Hagar. Hagar tarkoittaa Arabiassa olevaa Siinainvuorta, ja sitä vastaa nykyinen Jerusalem, joka lapsineen elää orjuudessa.
Mutta taivaallinen Jerusalem on vapaa, ja se on meidän äitimme. Onhan kirjoitettu:
-- Iloitse, sinä hedelmätön, joka et synnytä! Riemuitse ja huuda, sinä joka et tunne synnytystuskia! Sillä yksinäisellä on paljon lapsia, enemmän kuin sillä, jolla on mies.
Veljet, te olette lupauksen lapsia, niin kuin Iisak oli. Niin kuin luonnonjärjestyksen mukaisesti syntynyt silloin vainosi Hengen vaikutuksesta syntynyttä, niin on laita nytkin.
Mutta mitä pyhät kirjoitukset sanovatkaan? "Aja pois orjatar ja hänen poikansa, sillä orjattaren poika ei saa jakaa perintöä vapaan naisen pojan kanssa."
Me emme siis, veljet, ole orjattaren vaan vapaan naisen lapsia.
Gal 4:21-31 KR 1992
tähän voimme tietenkin sanoa
"hyvä Paavali, miksi vääristelet Raamatun pyhää Sanaa - eihän 1. Mooseksenkirja tiedä vielä mitään Siinain vuoresta tai laista tai uudesta liitosta?"
samalla tavoin voimme syyttää apostolia Mooseksen lain väärin tulkitsemisesta - kytkin luistaa!
En tässä esitä vain ihmisten ajatuksia, sillä lakikin sanoo samaa. Sanotaanhan Mooseksen laissa: "Älä sido puivan härän suuta." Ei kai Jumala tässä häristä huolehdi? Kaiketi hän sanoo tämän meidän vuoksemme.
Meitä ajatellenhan on kirjoitettu: "Kyntäjän tulee kyntää ja puimamiehen puida siinä toivossa, että saa oman osuutensa."
Kun me olemme kylväneet teihin hengellisen kylvön, olisiko liikaa, jos korjaisimme teiltä aineellisen sadon?
Jos muilla on oikeus saada teiltä jotakin, eikö vielä suuremmalla syyllä meillä? Me emme kuitenkaan ole käyttäneet tätä oikeutta hyväksemme, vaan kestämme mitä tahansa, jotta emme vain olisi esteenä Kristuksen evankeliumille.
1 Kor 9:8-12 KR 1992
samalla tavoin voimme syyttää apostoli Paavalia Mooseksen lain väärin tulkitsemisesta - kytkin luistaa!
eihän Mooseksen laki tiennyt mitään evankelioimisesta, saarnaajan saamasta palkkiosta tai elatuksesta tai kyydistä paikkakunnalta toiselle.
kyllä tuo Jumala tosiaan näin häristä huolta pitää Siinain lain varhaisen "eläinsuojelun" hienoissa kohdissa.
kun härkäpari pui kuumana elonkorjuun päivänä akanoiden lentäessä ja kävelee ihanien jyvien päällä - ahne ihminen sitoo härän suun, niin ettei se pääse työnsä hedelmistä nauttimaan.
Paavali käyttää tätä lakia allegorisesti, vertauskuvallisesti, hän on ikään kuin tuo työssä uurastava härkä.
joten hänelläkin on oikeus syödä puimatantereelta.
tosin hän suorastaan ylpeänä toteaa, ettei ole tuota evankelistan luontaista oikeutta käyttänyt.
Molemmat allegoriaa paljon käyttävät kirkkoisät, Origenes ja Augustinus, ovat saaneet elämässään paljon vaikutteita uus-platonisesta filosofiasta, jonka johtava edustaja on Plotinus (204–270 jKr).
Tämän filosofisen suunnan korostamat todellisuuden monet eri tasot Platonin puhtaasta ideoiden maailmasta omaan todellisuuteemme heijastuvat myös kirjoitusten tulkinnassa.
kirjaimellisen "historiallis-kriittisen" merkityksen ohella voidaan etsiä muita merkitystasoja, esimerkiksi "miten tämä vanha juutalainen teksti ajaa Kristusta".
pyhä Ireneus
Allegorian käyttö Sanan tulkinnassa on siis raamatullista - onhan meillä siitä itse apostoli Paavalin antama esimerkki - ja se on myös Kristuksen kirkossa kautta aikojen käytetty tapa lukea Raamattua.
toisaalta on aivan mahdottoman typerää väittää, että vain allegorinen tulkinta olisi totta tai meille merkittävää!
vertauskuvallinen tulkinta on tosiaan kuin helmien kalastusta ja löydöt ovat joskus tosi upeita. Laitan tämän alustuksen lopuksi esimerkin Lyonsin piispan pyhän Ireneuksen (k. 202) löydöstä:
(Ranskan Lyons on ollut uutisissa 2009 kun vanhempia kiellettiin ostamasta lapsilleen kännyköitä!)
pyhä Ireneus Adamista ja Eevasta:
"Samana päivänä kun he söivät he myös kuolivat. Mutta päivien järjestyksessä, jossa on ensimmäinen, toinen, kolmas jne. jos joku huolellisesti koettaa selvittää minä päivänä seitsemästä Adam kuoli, hän löytää sen tutkimalla Herramme kuolemaa.
Sillä Hänessä on koko ihmiskunta alusta loppuun, mukaan lukien myös kuolema.
Tästä käy selvästi ilmi, että Herra kärsi kuoleman kuuliaisena Isälleen samana päivänä kuin Adam kuoli, koska oli tottelematon Jumalalle. Hän kuoli samana päivänä kuin söi.
sillä Jumala sanoi "sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma".
Herra antoi itsensä sinä päivänä, kärsien sapattia edeltävänä päivänä, luomisen kuudentena päivänä, jolloin ihminen luotiin. Näin Hän kärsimyksensä kautta valmisti toisen luomisen, joka on (luominen) kuolemasta"
kirkkoisä Ireneus "Harhaoppeja vastaan" 5.23.2
Origenes oli allegorisen tulkinnan kannattaja ja hän sanoi Raamatun tekstin sisältävän kolme eri tasoa:
somaattinen eli kirjaimellinen,
psyykkinen eli moraalinen ja
pneumaattinen eli hengellinen.
Hänen mukaansa Raamattua ei voi tulkita hengellisellä tasolla kuka tahansa, vaan se vaatii kristinuskoon ja sen ajatuksiin perehtymistä.
Raamattua ei voi myöskään tulkita miten tahansa, vaan tekstistä löytyy aina jotain kristinuskolle keskeistä."
(suom. wikipedia)
Allegoria
Aamenesta öylättiin - kirkon ja uskon sanasto
Allegoria tarkoittaa vertauskuvaa tai vertauskuvallista esitystapaa.
Allegorinen selitys perustuu käsitykseen, jonka mukaan Raamatun ilmausten taakse kätkeytyy jokin vertauskuvallisesti ilmaistu hengellinen merkitys.
Selitystapa kehittyi Aleksandriassa ja sen tunnetuin edustaja oli 1. vuosisadalla elänyt juutalainen teologi Filon.
Uuden testamentin tutkijat erottavat Jeesuksen vertauksissa useita eri lajeja, joista yksi on allegoria.
Allegoriassa vertauksen useilla yksityiskohdilla on vastineensa vertauksen tulkinnassa, kuten esimerkiksi kylväjävertauksessa (Matt. 13, Mark. 4, Luuk. 8).
Vain osa Jeesuksen vertauksista on allegorioita.
Varhainen kirkko tulkitsi kuitenkin Raamattua allegorisesti löytäen ymmärrettävälle tekstille myös erilaisia hengellisiä merkityksiä, joita teksti ei varsinaisesti sisältänyt.
Allegorisesta raamatuntulkinnasta on pääosin luovuttu, mutta osittain tapa on säilynyt meidän päiviimme saakka.
Allegorista Raamatun tulkintaa on käytettävä harkitusti, sillä se avaa helposti ovet mielivaltaiselle selitykselle."
Aamenesta Öylättiin
Haamul antaa toisella palstalla oivan esimerkin allegorisesta tulkinnasta Martti Lutherilta:
"Sillä teksti sanoo että kun merta sauvalla oli lyöty, nousi tuuli joka siirsi meren sijaltaan, niin että se kuivui. Tuuli siis meren siirsi eikä sauva.
Mutta sauva on pyhä evankeliumi, kuten pyhä raamattu kaikkialla Jumalan sanaa kutsuu sauvaksi, esimerkiksi kolmannessakolmatta psalmissa. (Ps. 23.) 'Sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.' (Jes. 11:4 - 15) Jesajan yhdennessätoista luvussa sanotaan: 'Ja hän on liikuttava kätensä virtaa vastaan, hänen tuulensa väkevyydessä, - ja lyö seitsemän koskea, niin että kengässä käydään ylitse'.
Tämä tapahtuu sauvan avulla jolla siis on yhtämittaa ilolla lyötävä syntisten parissa, sillä se tekee omattunnot turvatuiksi.
Kun sauva iskee, silloin väistyy synti, perkele, kuolema ja kaikki onnettomuus.
Kun isku on annettu, niin tuuli vie meren pois ja tie aukenee, se on: kun Jumalan sana julistetaan, silloin on sauva isketty veteen, ja sanan jäljissä seuraa Pyhä Henki joka puhaltaa pois veden paljouden, tekee ihmisen rohkeaksi, uudistaa sydämen; sillä tiessään, hävinneenä, pois puhallettuna kuin tomupilvi ovat kuolema, synti ja kaikki onnettomuus."
"Autuuden lähteillä". Toimittaja A. E. Koskenniemi. Helsinki 1917, SLEY
Allegoriasta kertovassa wikipedian kohdassa esimerkkinä on Palestiinan Kesareassa elänyt kirkkoisä Origenes (132-254).
Kirkon sivun viittaus on Jeesuksen aikalainen, juutalainen Filon Aleksandrialainen (20 eKr - 50 jKr)
Molemmat herrat edustavat voimakasta kreikkalaisen kulttuurin eli hellenismin vaikutusta seemiläiseen uskontoon.
Filon näet pyrki nimenomaan yhdistämään toisiinsa stoalaisen filosofian ja Raamatun (siis kirkon Vanhan testamentin).
Stoalaiset torjuivat tämän jyrkästi, juutalaiset suhtautuivat epäillen, mutta varhaiset kristityt ottivat Filonin allegoriset Raamatun tulkinnat avoimin sydämin vastaan.
Mutta ei sen enempää Filon kuin Origeneskaan ole allegorisen selitystavan keksijä - he vain sovelsivat menetelmää Raamatun teksteihin, Filon Vanhaan testamenttiin ja Origenes koko Raamattuun.
Kronos
alunperin allegoria on nimittäin pakanallisen kreikkalaisen sivilisaation keskuudessa syntynyt.
Kultaisen ajan antiikin Kreikan filosofeja hämmensivät monet vanhat uskonnolliset myytit ja legendat, joissa on erittäin rajua elämän arkea.
Allegorinen selitystapa löysi "sivistyneen" selityksen hurjien kertomusten yksityiskohdille.
Annan tällaisesta hyvin tärkeästä ja epäsivistyneestä kreikkalaisesta perinteestä esimerkin, jota antiikin filosofit koettivat sitten allegorian avulla selittää parhain päin.
Kronos (Cronus) on muinaisten kreikkalaisten uskonnossa hyvin varhainen jumaluus. Jumalillahan on myös Kreikassa sukupuunsa, perheensä, avioliittonsa ja vauhdikas historiansa.
Aivan tuoreessa tutkimusessa Michael Janda sanoo, että Kronos nimi tulee kreikan sanasta κείρω eli "leikata" jolla on indo-eurooppalainen juuri (s)ker.
Ensimmäiset jumalat ovat aviopari, Uranus ja Gaia (Taivas ja Maa). Heidän lapsensa ovat Kronos, Rhea, Oseanus ja Tethys.
Alkuperäisessä indo-eurooppalaisessa myytissä Kronos kastroi isänsä Uranuksen.
Ajatus lienee, että näin syntyi taivaan ja maan väliin tyhjää tilaa, jossa Aika ja ihmiskunnan historia saattoivat alkaa.
Homeroksen rinnalla muinaisen Kreikan kuuluisimpiin kirjailijoihin kuulva Hesiod (750-650 eKr) kertoo jumalten synnystä teoksessa Theogon näin:
Kronos oli kateellinen isälleen Uranukselle tämän kaikkivaltiudesta. Hänen avukseen tuli silloin äitinsä Gaia, joka oli suuttunut miehelleen siitä, että tämä mokoma oli kätkenyt satakätiset Hekatontiret ja kykloopit Tartarukseen, jossa ne eivät nähneet valoa.
Vihastunut Gaia teki kivestä suuren sirpin ja kutsui poikansa luokseen vaatien heitä kastroimaan miehensä Uranuksen. Ainoastaan Kronos oli valmis moiseen tekoon, ja äiti antoi sirpin hänelle.
Kun pahaa aavistamaton Uranus tuli vaimonsa luo, poika kävi tämän kimppuun ja leikkasi sukupuolielimen ja viskasi sen mereen.
Uranuksesta vuotaneesta verestä syntyivät jättiläiset (gigantes), manalassa asuvat kuolleiden puolesta vihaisen koston hoitavat jumalattaret (Erinyet) sekä kohtalottaret, saarnipuun nymfit (Meliat).
Mereen heitetyistä kiveksistä nousi vaahto, josta rakkauden jumalatar Afrodite (roomalaisten Venus) sitten nousi.
Kronos kaappasi sitten isältään vallan ja teki sisarestaan Rheasta kuningattaren.
Kronoksen ja Rhean hallitusaika oli antiikin kreikkalaisten mielestä "Kultainen aika" koska silloin ei tarvittu lainkaan lakia eikä vanhinten ohjeita.
Jokainen teki luonnostaan sitä mikä on hyvää ja oikein, eikä mitään moraalittomuutta ollut maailmassa.
mutta profeetallinen ennustus oli ankara - Kronokselle oli käyvä samoin kuin hän itse olit tehnyt!
estääkseen tämän, Kronos odotti aina synnyttävän vaimonsa luona ja heti kun lapsi oli putkahtanut maailmaan, söi tämän suuhunsa.
näin vilahtivat isä Kronoksen massuun äiti Rhean synnyttämtä Demeter, Hera, Hades, Hestia ja Poseidon.
onneton Rhea pyysi äitiään Gaiaa avuksi.
kun Rhea tuli taas raskaaksi hän synnytti poikansa Zeuksen salaa Kreetan saarella, ja antoi miehelleen syötäväksi kapaloidun Omfalos kiven (omfalos on kreikan "napa").
Zeus kasvoi isältään Kronokselta turvassa Kreetan korkeimmalla paikalla, Ida vuorella (2,456 m korkea).
Isoäiti Gaia antoi Zeukselle viinistä ja sinapista tehdyn juoman, jonka saatuaan Kronos oksensi syömänsä Omfalos kiven (se asetettiin Parnasso vuoren juurelle merkiksi ihmisille), syömänsä vuohen ja lopuksi Rhean lapset.
Zeus vapautti nyt Gaian toivomuksesta Tartaroksen pimeydestä jättiläiset, satakätiset Hekatonthrites ja kykloopit, jotka takoivat hänelle salaman aseeksi, Poseidonille kolmikärkisen atraimen ja tekivät Haadeksen näkymättömän mustan kypärän.
Melkoista kertomusta Kreikan tärkeimmistä jumalaista ja Zeuksen, roomalaisten Jupiterin, historiasta.
muistamme varmaan, että tähän maailmaan Jeesus Kristus syntyi - Rooman hallitsemaan Palestiinaan, jossa sitten Pontius Pilatus, Jupiterin palvoja, oli maaherrana.
en käy tässä sen tarkemmin selvittämään, miten antiikin Kreikan filosofit ja näytelmäkirjailijat myöhemmin käyttivät allegorian menetelmää saadakseen Kronoksen kertomuksen hieman siistimmäksi.
mutta niin he tekivät ja kehittivät tämän menetelmän, jota kristillisessä kirkossa on paljon käytetty aivan alkuajoista asti.
El
kun kreikkalaiset kohtasivat foinikialaiset - siis kanaanilaiset - he sanoivat, että näiden El jumala on Kronos.
Kanaanilainen El on jumalaten kuningas, joka istuu valtaistuimellaan ja on hieman taustalla, kun poikansa, ukkosen ja sateen jumala Baal hallitsee maailmaa.
Israelin Jumalan nimi Elohim tulee kanaanilaisesta sanasta El. Tämä nimi esiintyy nimenomaan Mooseksen kirjoissa.
Arabien Jumala sana taas on Allah, sana joka myös juurtaa kanaanilaisten jumalan nimestä El.
Kirkkoisä Eusebius Kesarealainen (263-339) laati teoksen Praeparatio Evangelica, jossa hän - jälkipolvien onneksi - kopioi pitkät pätkät Bybloksessa asuneen roomalaisen Filon kadonneesta kirjasta "Foininkialaisten historia".
Filo taas käänsi omaan kirjaansa foininkian kielisen Sankhuniatonin historian, jonka sanottiin eläneen ennen Troijan sotaa.
Näin tiedämme kristityn Eusebiuksen lainaaman roomalaisen pakanallisen Filon lainaaman muinaisen kanaanilaisen Sankuniatonin kautta, että kreikkalaiset yhdistivät alku-jumala Kronoksen ja kanaanilaisten kuningas-jumalan El samaksi hahmoksi.
Saturnus
pakanalliset roomalaiset omaksuivat paljon Kreikan huikeita kertomuksia - sellaista mielikuvituksen ja ajatuksen lentoa ei meinaa mistään löytyä kuin mitä kreikkalaiset edustivat.
roomalaiset yhdistivät Kronos jumalan omaan muinaiseen maanviljelyksen ja sadonkorjuun jumalaansa nimeltä Saturnus.
Saturnuksella on taiteessa sirppi toisessa kädessä ja nippu viljaa toisessa - joten se Kronoksen sirppi on kuvassa mukana.
Samoin isänsä on Caelus (taivas) ja äitinsä Terra (maa) - juuri kuten kreikkalaistan Uranus ja Gaia.
Saturnuksen vaimo on nimeltää Ops (kreikkalaisten Rhea)
lapsiaan olivat Keres, Jupiter, Veritas, Pluto, Neptunus ja Juno.
siis Saturnus on Jupiterin isä, kuten Kronos on Zeuksen isä.
no mitäs tällä on meidän kanssamme tekemistä näin joulua odotellessa?
1.
onhan se toki kiva tietää että roomalaisten Saturnuksen päivä dies saturni on englannin saturday.
taitaa toi ruotsin lördag tulla vanhasta pohjolan sanasta laugardagur pesupäivä.
lauantai on siis tosi vanha saunapäivä
dies solis on taas Sunday ... Söndag sunnuntai
2.
tärkeä on tietää, että Roomassa juhlittiin Saturunus jumalaa tosi reippahasti - saturnalia karnevaalit ja soihdut ja tanssit ja laulut ja orjat herroiksi ja herrat orjiksi yhdeksi päiväksi!
Kun keisari Konstantinuksella ei ollut parempaa antaa, niin hän lahjoitti Jeesukselle syntymäpäiväksi Rooman saturnalia juhlan - 25.12.
eli suomeksi: joulun ajankohta läntisessä kristikunnassa on alunperin Saturnus jumalan juhla, saturnalia, joka keisarin käskyllä muutettiin Jeesuksen syntymäjuhlaksi.
Luther myöhemmin vierasti hieman allegorista tulkintatapaa, koska se voi johtaa melko villiin menoon - kytkin alkaa luistaa ja ote Sanan omasta merkityksestä häipyy.
tästä mielestäni on esimerkki tuo Lutherin - ja Haamulin - korostama tulkinta Kaislameren rannalla.
nuori Luther itse oli augustinolaisen koulutuksen saanut munkki ja kirkkoisä Augustinus on allegorisen Raamatun tulkinnan tärkeä edustaja kirkkoisä Origeneksen rinnalla.
sieltä - näiltä kahdelta kirkon suurelta opettajalta - varmaan Martti oppi etsimään allegorian avulla, mikä Vanhassa ja Uudessa testamentissa "ajaa Kristusta"
Paavali
Allegorian juuret ovat siis kreikkalaisessa kulttuurissa.
Vanhin esimerkki allegorian soveltamisesta kristittyjen parissa on Paavalin kirjeessä Galatalaisille, jossa apostoli tulkitsee Abraham kertomusta vertauskuvallisesti.
tämä allegorinen tulkinta ei mielestäni välttämättä laisinkaan edellytä hellenististä taustaa, mutta olihan Paavali saanut oppia rabbi Gamalielin jalkain juuressa, joka varmasti Filon Aleksandrialaisen tunsi.
Te, jotka tahdotte elää lain alaisuudessa, vastatkaa: ettekö kuule, mitä laki sanoo?
Pyhissä kirjoituksissa kerrotaan, että Abrahamilla oli kaksi poikaa, joista toisen synnytti orjatar, toisen vapaa nainen. Orjattaren poika syntyi luonnonjärjestyksen mukaisesti, vapaan naisen poika sen sijaan lupauksen voimasta.
Tämä on vertauskuva (alkutekstissä on sana ἀλληγορέω allegoria)
Naisilla tarkoitetaan kahta liittoa.
Toinen on Siinainvuoren liitto, joka synnyttää orjuuteen, ja se on Hagar. Hagar tarkoittaa Arabiassa olevaa Siinainvuorta, ja sitä vastaa nykyinen Jerusalem, joka lapsineen elää orjuudessa.
Mutta taivaallinen Jerusalem on vapaa, ja se on meidän äitimme. Onhan kirjoitettu:
-- Iloitse, sinä hedelmätön, joka et synnytä! Riemuitse ja huuda, sinä joka et tunne synnytystuskia! Sillä yksinäisellä on paljon lapsia, enemmän kuin sillä, jolla on mies.
Veljet, te olette lupauksen lapsia, niin kuin Iisak oli. Niin kuin luonnonjärjestyksen mukaisesti syntynyt silloin vainosi Hengen vaikutuksesta syntynyttä, niin on laita nytkin.
Mutta mitä pyhät kirjoitukset sanovatkaan? "Aja pois orjatar ja hänen poikansa, sillä orjattaren poika ei saa jakaa perintöä vapaan naisen pojan kanssa."
Me emme siis, veljet, ole orjattaren vaan vapaan naisen lapsia.
Gal 4:21-31 KR 1992
tähän voimme tietenkin sanoa
"hyvä Paavali, miksi vääristelet Raamatun pyhää Sanaa - eihän 1. Mooseksenkirja tiedä vielä mitään Siinain vuoresta tai laista tai uudesta liitosta?"
samalla tavoin voimme syyttää apostolia Mooseksen lain väärin tulkitsemisesta - kytkin luistaa!
En tässä esitä vain ihmisten ajatuksia, sillä lakikin sanoo samaa. Sanotaanhan Mooseksen laissa: "Älä sido puivan härän suuta." Ei kai Jumala tässä häristä huolehdi? Kaiketi hän sanoo tämän meidän vuoksemme.
Meitä ajatellenhan on kirjoitettu: "Kyntäjän tulee kyntää ja puimamiehen puida siinä toivossa, että saa oman osuutensa."
Kun me olemme kylväneet teihin hengellisen kylvön, olisiko liikaa, jos korjaisimme teiltä aineellisen sadon?
Jos muilla on oikeus saada teiltä jotakin, eikö vielä suuremmalla syyllä meillä? Me emme kuitenkaan ole käyttäneet tätä oikeutta hyväksemme, vaan kestämme mitä tahansa, jotta emme vain olisi esteenä Kristuksen evankeliumille.
1 Kor 9:8-12 KR 1992
samalla tavoin voimme syyttää apostoli Paavalia Mooseksen lain väärin tulkitsemisesta - kytkin luistaa!
eihän Mooseksen laki tiennyt mitään evankelioimisesta, saarnaajan saamasta palkkiosta tai elatuksesta tai kyydistä paikkakunnalta toiselle.
kyllä tuo Jumala tosiaan näin häristä huolta pitää Siinain lain varhaisen "eläinsuojelun" hienoissa kohdissa.
kun härkäpari pui kuumana elonkorjuun päivänä akanoiden lentäessä ja kävelee ihanien jyvien päällä - ahne ihminen sitoo härän suun, niin ettei se pääse työnsä hedelmistä nauttimaan.
Paavali käyttää tätä lakia allegorisesti, vertauskuvallisesti, hän on ikään kuin tuo työssä uurastava härkä.
joten hänelläkin on oikeus syödä puimatantereelta.
tosin hän suorastaan ylpeänä toteaa, ettei ole tuota evankelistan luontaista oikeutta käyttänyt.
Molemmat allegoriaa paljon käyttävät kirkkoisät, Origenes ja Augustinus, ovat saaneet elämässään paljon vaikutteita uus-platonisesta filosofiasta, jonka johtava edustaja on Plotinus (204–270 jKr).
Tämän filosofisen suunnan korostamat todellisuuden monet eri tasot Platonin puhtaasta ideoiden maailmasta omaan todellisuuteemme heijastuvat myös kirjoitusten tulkinnassa.
kirjaimellisen "historiallis-kriittisen" merkityksen ohella voidaan etsiä muita merkitystasoja, esimerkiksi "miten tämä vanha juutalainen teksti ajaa Kristusta".
pyhä Ireneus
Allegorian käyttö Sanan tulkinnassa on siis raamatullista - onhan meillä siitä itse apostoli Paavalin antama esimerkki - ja se on myös Kristuksen kirkossa kautta aikojen käytetty tapa lukea Raamattua.
toisaalta on aivan mahdottoman typerää väittää, että vain allegorinen tulkinta olisi totta tai meille merkittävää!
vertauskuvallinen tulkinta on tosiaan kuin helmien kalastusta ja löydöt ovat joskus tosi upeita. Laitan tämän alustuksen lopuksi esimerkin Lyonsin piispan pyhän Ireneuksen (k. 202) löydöstä:
(Ranskan Lyons on ollut uutisissa 2009 kun vanhempia kiellettiin ostamasta lapsilleen kännyköitä!)
pyhä Ireneus Adamista ja Eevasta:
"Samana päivänä kun he söivät he myös kuolivat. Mutta päivien järjestyksessä, jossa on ensimmäinen, toinen, kolmas jne. jos joku huolellisesti koettaa selvittää minä päivänä seitsemästä Adam kuoli, hän löytää sen tutkimalla Herramme kuolemaa.
Sillä Hänessä on koko ihmiskunta alusta loppuun, mukaan lukien myös kuolema.
Tästä käy selvästi ilmi, että Herra kärsi kuoleman kuuliaisena Isälleen samana päivänä kuin Adam kuoli, koska oli tottelematon Jumalalle. Hän kuoli samana päivänä kuin söi.
sillä Jumala sanoi "sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma".
Herra antoi itsensä sinä päivänä, kärsien sapattia edeltävänä päivänä, luomisen kuudentena päivänä, jolloin ihminen luotiin. Näin Hän kärsimyksensä kautta valmisti toisen luomisen, joka on (luominen) kuolemasta"
kirkkoisä Ireneus "Harhaoppeja vastaan" 5.23.2
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)