Jeesuksen sanat eivät ole niin hälyttäviä Hänen omilleen, sillä kuka sydämen kristitty nyt ehdoin tahdoin pilkkaisi Pyhää Henkeä?
Paljon hanakalammaksi asia käy, kun puhutaan tahallisesta synnin tekemisestä yleensä.
Uuden testamentin sanoma on tässä varsin jännitteinen. Yleisesti ottaen kristikansa suhtautuu varsin nihkeästi sellaisiin veljiin ja sisariin, jotka kertovat että Jumalan armosta he eivät enää tee syntiä. Tätä on kyseisen henkilön paremmin tuntevien vaikea nauramatta kuulla.
Apostoli Paavalin opetuksen mukaan Roomalaiskirjeen luvuissa 7 ja 8 jokainen kristitty tekee ehdoin tahdoin syntiä. Tosin on niitä, jotka hylkäävät "niin minä siis tällaisenani" ja Jeesuksen sanat Paavalille "minun armossani on sinulle kyllin" ja ajattelevat, että voimakas krisitty on Room 8 mukaan vapaa synnistä.
Vaikea vaan on kristikunnan historiasta ja nykypäivästä näyttää synnittömiä uskovia, sukupolvesta toiseen Aatamin ja Eevan perintö näyttää roikkuvan meissä kiinni, kuten kirkkoisämme Martti Luther niin tarmokkaasti ja taitavasti opettaa.
Ensimmäisen Johanneksen kirjeen viesti tässä on mielenkiintoisen jännitteinen, koska hän kirjoittaa sekä "jos sanomme, että emme tee syntiä valehtelemme ja totuus ei ole meissä" että ."yksikään Jumalasta syntynyt ei tee syntiä".
Kaikki nämä ovat kristityille tuttuja kohtia Uudesta testamentista ja paljon niistä puhutaan ja kirjoitetaan.
Heprealaiskirje 10:26-27
Kun tapamme mukaan luemme vain yksittäisiä jakeita silmiimme osuvat nämä erittäin vakavat sanat.
"Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi. Ei ole muuta kuin kauhea tuomion odotus ja ahnas tuli, joka nielee Jumalaa uhmaavat." Hep 10:26-27
Mitä se on?
Asia näyttää tässä selvältä, pois alta Jeesuksen sanat, että olisi vain yksi synti, jota ei anneta anteeksi, pois Roomalaiskirjeen ja Johanneksen kirjeen jännitteet, että ihminen on muka pyhä ja syntinen samaan aikaan.
Heperalaiskirje sanoo yksikantaan, että tultuamme totuuden tuntoon, emme tahdo ehdoin tahdoin tehdä syntiä. Jos tahdomme tehdä syntiä ehdoin tahdoin, peli on poikki, erotuomari viheltää kentältä ulos, jäljellä on vain iankaikkisen kadotuksen odottaminen.
Heprealaiskirje siis sanoo, että kirjeessä ylistetty Jeesuksen uhri on ehdollinen - se ei ole voimassa siellä, missä kristitty tekee ehdoin tahdoin syntiä.
Tässä Heprealaiskirjeen selkeä sanaa kaataa koko kristillisen kirkon opetuksen Kristuksen armotyön merkityksestä ja kirjeessä niin syvällisesti tutkittu uhri, jolla kertakaikkisesti on pyhitetty syntiset, jotka eivät itse kykene itseään pelastamaan.
Vain ne pelastuvat, jotka uskoon tultuaan lakkaavat tekemästä syntiä ehdoin tahdoin ja lankeamasta sen kiusauksiin, Kuten Johanneksen kirje sanoo, Jumalasta syntynyt ei tee syntiä.
Konteksti
Näin on kirjoitettu Hep 10:26-27 ja se kirjoitus pysyy.
Mutta entä jos katsomme koko asiayhteyttä, mistä tämä vakava varoitus synnin tahalliseen tekemiseen esiintyy. Mistä siinä on kyse?
[Älkää lyökö laimin seurakuntaanne]
Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon -- hänen ruumiinsa -- kautta. Meillä on suuri ylipappi, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko huone. Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä. Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava. Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin.
Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan. Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi. Ei ole muuta kuin kauhea tuomion odotus ja ahnas tuli, joka nielee Jumalaa uhmaavat.
Jos joku kieltää Mooseksen lain, hänet tuomitaan säälittä kuolemaan; siihen riittää kahden tai kolmen todistajan sana. Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen ansaitseekaan mielestänne se, joka polkee jalkoihinsa Jumalan Pojan, pitää epäpyhänä liiton verta, jolla hänet itsensä on pyhitetty, ja häpäisee armon Henkeä! Mehän tunnemme hänet, joka on sanonut:
-- Minun on kosto, minä olen maksava,
sekä myös:
-- Herra on tuomitseva kansansa.
On kauheaa joutua elävän Jumalan käsiin.
Muistakaa, millaista oli ennen, silloin kun te juuri olitte päässeet valoon. Te kestitte silloin monet kärsimykset ja kamppailut. Toisia teistä pilkattiin ja piinattiin katselijoiden huviksi, toiset jakoivat toveriensa kovan osan. Te kärsitte yhdessä vankilaan teljettyjen kanssa, te suostuitte iloiten siihen, että omaisuutenne riistettiin, sillä te tiesitte omistavanne parempaa, omaisuuden joka pysyy.
Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne, sillä se palkitaan kerran runsaasti. Kestävyys on teille tarpeen, jotta pystyisitte täyttämään Jumalan tahdon ja siten saisitte omaksenne sen, minkä hän on luvannut. Onhan sanottu näin:
-- Vähän aikaa vielä, vain vähän aikaa,
niin tulee se, jonka on määrä tulla,
eikä hän viivyttele.
Kun vanhurskas palvelijani uskoo, hän saa elää, mutta jos hän luopuu, en häntä hyväksy.
Me emme ole niitä, jotka luopuvat ja joutuvat tuhoon, vaan niitä, jotka uskovat ja pelastavat sielunsa.
Hep 10:19-39 KR 1992
Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan. Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi. Ei ole muuta kuin kauhea tuomion odotus ja ahnas tuli, joka nielee Jumalaa uhmaavat.
Jos joku kieltää Mooseksen lain, hänet tuomitaan säälittä kuolemaan; siihen riittää kahden tai kolmen todistajan sana. Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen ansaitseekaan mielestänne se, joka polkee jalkoihinsa Jumalan Pojan, pitää epäpyhänä liiton verta, jolla hänet itsensä on pyhitetty, ja häpäisee armon Henkeä! Mehän tunnemme hänet, joka on sanonut:
-- Minun on kosto, minä olen maksava,
sekä myös:
-- Herra on tuomitseva kansansa.
On kauheaa joutua elävän Jumalan käsiin.
Muistakaa, millaista oli ennen, silloin kun te juuri olitte päässeet valoon. Te kestitte silloin monet kärsimykset ja kamppailut. Toisia teistä pilkattiin ja piinattiin katselijoiden huviksi, toiset jakoivat toveriensa kovan osan. Te kärsitte yhdessä vankilaan teljettyjen kanssa, te suostuitte iloiten siihen, että omaisuutenne riistettiin, sillä te tiesitte omistavanne parempaa, omaisuuden joka pysyy.
Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne, sillä se palkitaan kerran runsaasti. Kestävyys on teille tarpeen, jotta pystyisitte täyttämään Jumalan tahdon ja siten saisitte omaksenne sen, minkä hän on luvannut. Onhan sanottu näin:
-- Vähän aikaa vielä, vain vähän aikaa,
niin tulee se, jonka on määrä tulla,
eikä hän viivyttele.
Kun vanhurskas palvelijani uskoo, hän saa elää, mutta jos hän luopuu, en häntä hyväksy.
Me emme ole niitä, jotka luopuvat ja joutuvat tuhoon, vaan niitä, jotka uskovat ja pelastavat sielunsa.
Hep 10:19-39 KR 1992
Luopio
Olisiko tässä kokonaisuudessa kyse Kristuksen seurakunnan hylkäämisestä?
Seurakunannan kokouksesta poisjääminen ei olisikaan vain päätös lähteä sunnuntaina kirkkoon tai seuroihin tai jäädä kotiin, vaan sanoutuminen irti Kristuksen ruumiista, marttyyriuden uhatessa tai muusta syystä?
Miten luet?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti