Image credit: Linda's Blought |
Jeesus lähti kaupungista ja meni tapansa mukaan Öljymäelle. Opetuslapset seurasivat häntä. Tultuaan sinne Jeesus sanoi heille: "Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen."Kertomus Getsemanen yöstä ei ole vain syvästi inhimillisesti koskettava, vaan se antaa meille kuvaa myös Jeesuksen ja Taivaan Isän suhteesta ja Jeesuksen raskaimmasta taistelusta - painista Isän kanssa.
Itse hän meni vähän edemmäs, kivenheiton päähän, polvistui ja rukoili: "Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun." Silloin taivaasta ilmestyi hänelle enkeli, joka vahvisti häntä. Suuressa tuskassaan Jeesus rukoili yhä kiihkeämmin, niin että hänen hikensä vuoti maahan veripisaroiden tavoin.
Kun hän sitten nousi rukoilemasta ja tuli opetuslasten luo, hän tapasi heidät nukkumasta murheen uuvuttamina. "Mitä? Nukutteko te?" hän sanoi. "Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen."
Lk 22:39-46
Heprelaiaskirje kiinnittää tähän yöhön huomiota ja kirjoittaa sangen vakavasti
Ihmiselämänsä päivinä Jeesus ääneen itkien rukoili ja huusi avukseen häntä, jolla oli valta pelastaa hänet kuolemasta, ja hänen uhrirukouksensa kuultiin, koska hän taipui Jumalan tahtoon.(kirjoitin tästä aiheesta aiemmin blogissani)
Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus.
Kun hän oli saavuttanut täydellisyyden, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja, kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia.
Hänestä tuli Jumalan asettama ylipappi, jonka pappeus on Melkisedekin pappeutta.
Hep 5:7-10
Kuka kertoi?
Meille kaikille niin kovin tuttu kertomus kiirastorstai-yön järkyttävistä tapahtumista Jerusalemissa kauan sitten.
Erikoista on, evankelistat kertovat kaikki, että Jeesuksen mukana Getsemanen puutarhaan tuli joukko opetuslapsia. On yö. Jeesus puhuu heille ja siirtyy sitten parinkymmenen metrin etäisyydelle heistä, miten kauas kiven nyt jaksaa heittää tavallinen meikäläinen (kivenheiton päähän). Kun Jeesus rukoilee, opetuslapset vaipuvat syvään uneen.
Toisin sanoen Jeesus on aivan yksin öljypuiden keskellä (gat shemen, öljynpuristin, Öljyvuori kasvaa yhä tänään oliivipuita). Kukaan ei ole siellä Hänen kanssaan ja lähellä oleva joukko kuorsaa syvää unta väsyneenä päivän tapahtumista.
Kun porukat heräsivät, Jeesus jo vangittiin ja vietiin pois ja opetuslapset pakenivat yöhön.
Kuka siis kertoi evankelistoille, mitä Jeesus rukoili ja mitä tapahtui?
Jeesus itse!
Minä en näe muuta vaihtoehtoa, kuin että kuollut mies kertoi näistä asioista ja ne tulivat sitten lopulta evankelistojen tietoon.
Toisin sanoen ristiinnaulittu ja surmattu Jeesus kertoi tästä rukoustaistelusta omilleen, ehkä niiden neljänkymmenen päivän aikana, kun Hän Jerusalemissa ja Galileassa heitä jututti kaikenlaisista asioista.
Tieteellinen mahdottomuus
Tuskin löydät Uuden testamentin tieteellisestä kirjallisuudesta ketään, joka sanoisi mitä tuossa edellä sanon.
Onhan eksegeetin oltava hovikelpoinen yliopistossa, akateemisessa maailmassa, eikä tieteellinen ihminen, historian tutkija, sellaiseksi hevin kelpaa, jos sanoo "tämä kuvaus on kuolleen miehen kertomaa."
Voin olla väärässä, en modernia eksegetiikkaa niin hyvin tunne, että voisin väittää varmuudella, ettei kukaan noin vakavissaan kirjoita - tai edes usko?
Iloitsen, jos löydät jonkun ja kerrot minullekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti