Valistusaikana elänyt ranskalainen lääkäri Jean Astruc (1684-1766) huomasi, että Ensimmäinen Mooseksenkirja on koottu eri lähteistä. (Ajatus jota Julius Wellhausen sitten 100 vuotta myöhemmin niin paljon syvensi ja laajensi).
Astrucin suku on alkujaan keskiajan Ranskan juutalaisia. Jeanin isän oli protestanttinen pappi, ilmeisesti hugenotti. Jean kääntyi kuitenkin katolisuuteen, joka oli varmaan virkatielle tärkää Ludwigien katolisessa Ranskassa. Hän eteni lahjakkaana nuorukaisena lääkärin uralla Montpellierissä ja sitten Pariisissa.
Koska Raamatun tutkimuksen aihe oli niin kuuma peruna - vieläkin monien kristittyjen niskakarvat nousevat pörhölleen puhuttaessa Mooseksenkirjojen rakenteesta - hän julkaisi kirjan nimettömänä guestinä Brusselissä vuonna 1753 kaukana Pariisin viranomaisista ja kirkonmiehistä.
(miksi pörhölleen - no yksinkertainen uskon käsittää, että tietenkin Mooses on itse kirjoittanut viisi Mooseksenkirjaa - sanoohan Raamattukin niin. Vai sanooko?)
"Nimettömän" Raamatun tutkijan eli Jean Astrucin tutkielman varovainen nimi on
"Conjectures sur les mémoires originauz don't il paroit que Moyse s'est servi pour composer le livre de la Génèse. Avec des remarques qui appuient ou qui éclaircissent ces conjectures."
"Oletuksia alkuperäisistä dokumenteista, joita Mooses näyttää käyttäneen kootessaan Genesiksen. Mukana on havaintoja, jotka tukevat tai valaisevat näitä olettamuksia."
Jean Astruc tutki Raamattua.
Hän ei vain uskonut katolisena kristittynä, kirkon opetusta, että se on Jumalan sanaa ja sillä hyvä, vaan - ehkä protestanttisen isänsä ja Lutherin ja Calvinin siten hapattamana - tutki Raamattua ihan itse.
Käyttäen 1700-luvun humanistien metodeita, joilla klassisen antiikin kirjallisia lähteitä tutkittiin, Astruc etsi Genesiksestä merkkejä eri lähteistä.
Kärsivällisesti hän asetti 1 Mooseksenkirjan tekstejä rinnakkaisille palstoille ja vertasi kertomuksia.
Avaimina hän käytti Genesiksessä toistettuja kertomuksia, siis joissa sama asia kerrotaan uudelleen. Hän huomasi että toisissa esiintyy Jumalan nimenä "JHWH" (Jahve) ja toisissa "Elohim" (Elohim).
Astruc huomasi kaksi eri luomiskertomusta, joista Nettiruukussakin on ollut paljon puhetta, ja esimerkiksi kaksi rinnakkaista kertomusta siitä, kuinka Abrahamin vaimo Saara vietiin vieraan kuninkaan luo.
Tällä tavoin ahertaen Raamatun äärellä Jean Astruc tunnisti Genesiksen sisällä neljä eri lähdettä, jotka laittoi neljälle eri palstalle. (ei kaksois-Raamattu eikä kolmois-UT vaan nelos-Genesis!)
Astruc arveli että Mooses on kirjoittanut alunperin neljä eri kertomusta, kuten Jeesuksen elämästä kertoo neljä eri evankeliumia.
Myöhemmin joku on sitten nivonut kaikki neljä yhdeksi kirjaksi. Näin syntyi toistoja ja ristiriitoja, joita jo 1600-luvulla oli pantu merkille (Thomas Hobbes, Barukh Spinoza).
Äskettäin Jean Astrucin kirja merkittävä Raamatun tutkimuksen historiaan liittyvä tutkielma on julkaistu uudelleen lisäten siihen johdannon ja kriittisiä huomioita:
Pierre Gilbert, Jean Astruc, Conjectures sur la Genèse, 2003. Raamatun tieteellinen tutkimus on kuuma peruna. Jean Astruc kirjoitti Ranskan ankarassa uskonnollisessa tilanteessa hugenottivainojen riehuessa ja julkaisi tutkimuksensa salanimellä vapaammassa Brysselissä.
Jean Astruc riskeerasi lääkärin virkansa ja henkensäkin kirjoittamalla, mitä oli havainnut.
Tämä ei ole mitenkään Kristuksen kirkolle kunniaksi Ranskassa 1753.
Julius Wellhausen puolestaan työlääntyi tahmeaan kirkolliseen ilmapiiriin yliopistossaan, jossa tieteellisen Raamatun tutkimuksen rinnalla koulutettiin opiskelijoita kirkon virkaan. Erosi professuuristaan Greisfeldin yliopistossa.
Wellhausen ilmeisesti koki, että hänen on tingittävä totuudesta - eikä siihen suostunut.
kuulostaako tutulta!
nettiruukussa ei sentään ihan näin, sanotaan vaan hurskaasti että "höpö höpö"!
Julius Wellhausenin vuonna 1883 julkaisema "Prolegomena zur Geschichte Israels" käynnisti ennennäkemättömän Raamatun tutkimuksen aallon. Dokumentti-hypoteesi on hallinnut Vanhan testamentin tutkimusta aivan viimeaikoihin asti ja on syvällisesti vaikuttanut myös evankeliumien tutkimukseen.
Tämän työn tuloksena on hahmottunut tarkempi kuva Jahvisti (J) lähteestä, jonka aineistoa on tunnistettu Genesiksessä (noin puolet), Exoduksen alkupuolessa ja jonkin verran Neljännessä Mooseksenkirjassa.
Hänen arvellaan eläneen Salomon ajan tai sen jälkeisessä Jerusalemissa 900-luvulla ennen Kristusta ja näin Jahvisti on vanhimmalta ajalta tunnettu Raamatun kirjoittaja (arkeologiassa Israelin rautakausi II).
Saamme ehkä suomalaisina tuosta kaukaisuudesta pienen käsityksen, kun sanomme että Jahvisti on 3000 vuotta vanhempi kuin Kalevala.
Jahvistin teksti on ilmeisesti aika lailla särkynyt, kun se on liitetty persialaisajalla koottuun Vanhaan testamenttiin Esran ja Nehemian aikoina 400-luvulla ennen Kristusta.
Sitä ei ole lainkaan muutettu - tämä on juutalaisten suhtautuminen pyhiin Kirjoituksiin, alkuperäistä ja aitoa! - mutta siitä on ilmeisesti jätetty jaksoja pois.
Jahvistin osuus alkaa toisen luomiskertomuksen alusta 1 Ms 2:4 kun Jumala tekee ihmisen savesta ja päättyy, kun Jumala omin käsin hautaa Mooseksen maahan.
"Mooses, Herran palvelija, kuoli Moabin maassa, kuten Herra oli määrännyt. Herra hautasi hänet laaksoon, joka on Bet-Peorin lähellä Moabissa, mutta kukaan ei tähän päivään mennessä ole saanut tietää hänen hautansa paikkaa."
5 Ms 34:5-6 KR 1992
5 Mooseksenkirja, Deuteronomium - Toinen laki - on tärkeä Mooseksenkirjojen lähde. ajatus on tässä, että Jahvistista olisi otettu sen maininta Mooseksen kuolemasta ja hautaamisesta ja tuotu aivan Mooseksenkirjojen loppuun.
tämä on teoriaa... mutta ihan hyvää semmoista!
Jahvistin kuva Jumalasta on erinomaisen väkevä ja mielenkiintoinen. Se myös herättää meissä vastakaikua ja ihmetystä, koska Jumala on niin erilainen kuin mihin olemme ajatuksissamme tottuneet.
helposti "glossaamme" näiden kohtien ohi ja emme anna Raamatun monisärmäisyyden ja moniulotteisuuden häiritä rauhaamme.
on kivampi säilyttää oppi Jumalasta kuin tutkia Raamatuita!
näin kirkkokin on ajatellut vainoten Raamatun tutkijoita siinä missä luonnontutkijoitakin ja näin monet uskovat yhä ajattelevat.
Saamme kuitenkin - kiitos juutalaisen kansan tekstiuskollisen kunnioituksen Jumalan sanaa kohtaan - katsella Israelin rautakauden ihmistä ja hänen kokemustaan Jumalasta kolmen vuosituhannen takaa.
Jahvistin Jumala on hyvin ihmisen kaltainen, antropomorfinen.
Hän käyskentelee Eedenin puutarhassa nauttien Välimeren maiden iltatuulen pehmeästä raikkaudesta.
Hän tekee nahoista vaatteet ja pukee luomansa Aadamin ja Eevan, jotka Häntä pusikossa piileksivät viikunanlehtineen ja hautaa omin käsin Mooseksen.
Jumala puhuu ihmisen kanssa mano a mano, kasvotusten, ja meinaa usein menettää malttinsa meidän jästipäiden kanssa.
Abraham käy itämaista kauppaa Jumalan kanssa Sodoman ja Gomorran kohtalosta, ja yllätymme miten pitkälle Jumala on valmis taipumaan ystävänsä pyyntöön - kunnes Abraham itse tajuaa, että johan on mätä juttu ja vaikenee.
Jahvistin kuvaama suhde Jumalaan on siis erittäin läheinen ja Hän on läsnä hyvin konkreettisesti.
Pelottavaa on äkkipikaisuus, tahto surmata ympärileikkaamaton Mooses ja majesteettinen on Jumalan ja Egyptin faaraon kohtaaminen.
Jahvistissa on mielenkiintoinen paikoin tietty "me henki" - enempikin porukkaa on paikoin liikkeellä.
Abrahamin luo Mamren tammistoon tulee kolme henkilöä, kun taas Beershevan yössä Herra yksin vie miehen teltasta ulos katsomaan tähtitaivasta.
Jahvistin ajatellaan eläneen siis etelä-valtakunnassa kun taas Elohisto (E) edustaisi pohjois-valtakuntaa, Israelia.
Jahvistilla on mukana Juudan, Simeonin, Leevin ja Ruubenin heimoilta saatua muistitietoa.
Eesausta on puhetta, Eedom nykyisen Jordanian eteläosassa, samoin Moabista ja Ammonista. Jahvisti kertoo Kuolleen meren seudun tapahtumista ja Lootista tyuttärineen.
erityisinä kirjallisina lähteinä, joita Jahvisti olisi käyttänyt on pidetty
Jaakobin siunaus 1 Ms 49:1 – 27
Kaislameren laulu 2 Ms 15:1 – 18
on toisinaan sanottu, että Mirjamin laulu olisi koko Raamatun vanhin kohta:
Naisprofeetta Mirjam, Aaronin sisar, otti käteensä rummun, ja kaikki naiset seurasivat häntä tanssien ja rumpua lyöden.
Mirjam viritti laulun:
-- Laulakaa ylistystä Herralle, hän on mahtava ja suuri: hevoset ja miehet hän mereen suisti!
2 Ms 15:20-21 KR 1992
Kirjoittanut: MikkoL, 28.01.2011 11:00
[Vastaa tähän viestiin] [Lähetä viesti kirjoittajalle] [Kommentoi] [Poista]
Professori Michael D. Coogan toimii yksityisessä roomalais-katolisessa Stonehill College joka sijaitsee Eastonissa, Massachucetts.
Coogan on piirtänyt kolme mielenkiintoista linjaa Jahvistin käsitykseen Jumalasta ja ihmisestä:
1. Ihmisen suhde maankamaraan
2. Jumalallisen ja inhimillisen maailman välinen ero
3. Ihmiskunnan turmeltuminen
1. suhde maankamaraan Jahvistille on ominainen erityisen voimakas ihmisen ja maan tomun painottaminen. (Teema jota Haamul on usein pitänyt nettiruuksusa esillä.)
a.
"Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento."
1 Ms 2:7
- heprean adamah, maaperä, multa ja ihminen, Adam
b.
miehelle hän sanoi:
-- Koska teit niin kuin vaimosi sanoi
ja söit puusta, josta minä kielsin sinua syömästä,
niin olkoon maa sinun takiasi kirottu.
Kovalla työllä sinun on hankittava siitä elantosi
niin kauan kuin elät.
18 Maa kasvaa sinulle
orjantappuraa ja ohdaketta,
mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi.
Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu. Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat.
1 Ms 3:17-19
c.
Herra sanoi: "Mitä oletkaan tehnyt!
Etkö kuule, kuinka veljesi veri huutaa minulle maasta?
Nyt olet kirottu etkä voi jäädä tänne, sillä tämän maan oli avattava suunsa ja otettava vastaan veljesi veri, jonka sinä vuodatit.
Kun koetat viljellä maata, se ei enää ruoki sinua, vaan sinun on harhailtava kodittomana ja pakolaisena maan päällä."
1 Ms 4:10-12
d. Nooa on maamies!
Hän antoi pojalle nimen Nooa ja sanoi:
"Tämä poika on antava meille lohtua työssämme ja vaivannäössämme, kun viljelemme maata, jonka Herra on kironnut."
1 Ms 5:29
2. Etäisyys Jumalan ja ihmsiten välillä a.
syntiinlankeamuskertomus on kokonaisuudessaan synkkä kuvaus Jumalan ja ihmisen etäisyydestä, ihmisen pahuudesta ja pakomatkasta Luojansa luota pusikkoon.
Tässä Jahvisti on siis koko kristillisen uskon perustava hahmo. Kyseessä ei todellakaan ole mikään sivuseikka.
b. Jumalan poikien ja ihmisten tytärten seksuaalinen suhde ei ole hyvä
Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä, jumalien pojat huomasivat, että ihmisten tyttäret olivat kauniita, ja he ottivat näistä vaimoikseen keitä halusivat.
Herra sanoi: "Minä en anna elämän hengen asua ihmisessä miten kauan tahansa. Ihminen on lihaa, heikko ja katoavainen. Olkoon siis hänen elinikänsä enintään satakaksikymmentä vuotta."
Siihen aikaan ja myöhemminkin oli maan päällä jättiläisiä, kun jumalien pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia. Juuri näitä olivat muinaisajan kuuluisat sankarit.
1 Ms 6:1-4
c. Baabelin torni, samaa kieltä ymmärtävien ihmisten yhteisvoima, kaikkivaltius ei ole hyvä
Herra tuli katsomaan kaupunkia ja tornia, jota ihmiset rakensivat, ja sanoi:
"Siinä he nyt ovat, yksi kansa, jolla on yksi ja sama kieli. Tämä, mitä he ovat saaneet aikaan, on vasta alkua. Nyt he pystyvät tekemään mitä tahansa.
Menkäämme sekoittamaan heidän kielensä, niin etteivät he ymmärrä toistensa puhetta."
Ja niin Herra hajotti heidät sieltä kaikkialle maailmaan, ja he lakkasivat raken- tamasta kaupunkia.
Kaupunki sai nimen Babylon, sillä siellä Herra sekoitti ihmisten kielen ja sieltä hän hajotti heidät kaikkialle maailmaan.
1 Ms 11:5-9
3. Ihmiskunnan turmeltuminen Ihmiset - myös Jumalan omaisuuskansa - menevät ojasta allikkoon, turmelus ja pahuus vain kasvaa.
Kun Herra näki, että ihmisten pahuus lisääntyi maan päällä ja että heidän ajatuksensa ja pyrkimyk- sensä olivat kauttaaltaan pahat, hän katui, että oli tehnyt ihmisen, ja murehti sitä sydämessään.
Ja Herra sanoi: "Minä pyyhin maan päältä ihmisen, jonka olen luonut, ja ihmisen mukana karjaeläimet, pikkueläimet ja taivaan linnut, sillä minä kadun, että olen ne tehnyt."
Mutta Nooa oli Herralle mieluinen.
1 Ms 6:5-8
Tässä nyt aivan pientä johdantoa yli sata vuotta jatkuneeseen Mooseksenkirjojen lähteiden tutkimukseen ja havaintoihin Jahvistin kirjasta.
toisella palstalla olen johdatellut ikäänkuin takaapäin, Sumerista käsin, Jahvistin luo ja asettanut myytin Ninhursag ja Enkil haasteeksi niille, jotka tahtovat syventyä Genesikseen.
olen itse aivan amatööri näissä asioissa, on ihmisiä jotka saavat korkeaa palkkaa siitä että ammatikseen tutkivat ja opettavat Vanhaa testamenttia ja kirjoittavat siitä oppineita artikkeleita ja kirjoja!
heidän luokseen kehoitan, lukemaan, tutkimaan, riemuitsemaan Jumalan Sanan sanomattomista lahjoista ja löytämään Kristukseen kätkettyjä aarteita!
vielä tärkeämpää on ihan itse istua Raamatun äärellä, pyyhkäistä silmälasit puhtaaksi, kääntää pöytälamppua ja alkaa lukea - rukoillen, että Jumalan Henki johtaisi kaikkeen totuuteen, kuten Jeesus on luvannut omilleen.
Mooses laskeutuu Siinain vuorelta