Hapatus

nimimerkki kolmonen laittoi seuraavan avauksen keskusteluihin:

Vanhaa hapatusta kehoitetaan perkaamaan pois, mutta Matt.13:33 ja Luuk.13:21 on melko samanlaiset tekstit hapatuksesta, jota verrataan taivaan ja Jumalan valtakuntaan:

21 Se on hapatuksen kaltainen, jonka vaimo otti, ja pani sen kolmeen jauhovakkaan, siihenasti kuin se kaikki happani.

21 Se on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani."

21 Se on kuin hapate. Kun nainen sekoitti sen kolmeen vakalliseen jauhoja, koko taikina happani."

Yllä tekstit vanhemmasta tuoreempaan. Vanhemman mukaan tuntuisi, että kyseesssä olisi kolme eri astiaa.

Miten on alkutekstin mukaan? Mitä ymmärrätte tämän tarkoittavan? Mitä ovat nämä kolme vakkaa tai vakallista ja mikä on tämä hapate? Entä mikä tämä vaimo, eli nainen on?


Kirjoittanut MikkoL
alkuteksti Matt 13:33

῎Αλλην παραβολὴν ἐλάλησεν αὐτοῖς· ὁμοία ἐστὶ ἡ βασιλεία τῶν οὐρανῶν ζύμῃ, ἣν λαβοῦσα γυνὴ ἐνέκρυψεν εἰς ἀλεύρου σάτα τρία, ἕως οὗ ἐζυμώθη ὅλον.


Taas toisen vertauksen hän puhui heille: "Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani"
KR 1938


alkuteksti Luukas 13:20-21:

Καὶ πάλιν εἶπε· τίνι ὁμοιώσω τὴν βασιλείαν τοῦ Θεοῦ;
ὁμοία ἐστὶ ζύμῃ, ἣν λαβοῦσα γυνὴ ἔκρυψεν εἰς ἀλεύρου σάτα τρία, ἕως οὗ ἐζυμώθη ὅλον.

Ja taas hän sanoi: "Mihin minä vertaisin Jumalan valtakunnan?
Se on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani."
Luuk 13:20-21 KR 1938



Biblia tosiaan kääntää Luukkaan kohdan toisella tavoin, kuten kolmonen pani merkille:

"Toisen vertauksen sanoi hän heille: taivaan valtakunta on hapatuksen vertainen, jonka vaimo otti, ja sekoitti kolmeen vakkaan jauhoja, siihen asti kuin kaikki happani."
Mt 13:33

"Se on hapatuksen kaltainen, jonka vaimo otti, ja pani sen kolmeen jauhovakkaan, siihenasti kuin se kaikki happani."
Lk 13:21


onko siis kyseessä mitta, kolme vakallista, vai kolme eri astiaa?

Wikipedia kertoo vanhoista suomalaisista tilavuusmitoista tarkasti:

* 1 tynnyri = 4 vakkaa = 32 kappaa = 146,5 litraa
* 1 nelikko = 24 kappaa = 109,92 l
* 1 vakka = 8 kappaa = 36,64 l
* 1 kappa = 1 3/4 kannua = 1/32 tynnyriä = 4,58 litraa
* 1 kannu = 2 tuoppia = 2,62 l
* 1 tuoppi = 4 korttelia = 1,31 l
* 1 kortteli = 4 jumprua = 0,33 l
* 1 jumpru = 0,082 l

Kappaa käytettiin vielä kauan 1900-luvullakin perunoiden mittaamiseen torikaupassa. Se oli kuitenkin määritelty uudestaan seuraavasti:

* iso kappa = 5 l (perunaa)
* pikku kappa = 2 l (perunaa)



voimme varmaan ajatella, että "vakka" on näissä evankeliumin käännöksissä tilavuusmitta eikä astia.

sana vakka tosin tarkoittaa molempia.

"kannullinen maitoa" vaikka maitokannu on astia.

"teelusikallinen suolaa"



asian vahvistaa se, että tässä kohdassa alkutekstin kreikassa käytetään heprealaista lainasanaa!

...
"sekoittaa" on mukava enkropto, salasi, kätki. nainen "piilotti" hapatuksen (zome)

onhan meille kryptinen sana tuttu. kätketty, salainen, salakirjoitus, kryptogrfia.

...
aleuron - jauhoja
tria saton - kolme mittaa

saton, safon on ilmeisesti lainaa heprean kielen sanasta seah, joka tarkoittaa kuivaa tilavuusmittaa.

"kolme sea mittaa jauhoja"



Vanhan testamentin mittoja:


Kuivan aineen mittaus

eefa
10 omeria, 30--40 l (2. Moos. 16:36)
homer
10 eefaa, 300--400 l (3. Moos. 27:16)
kab
1/6 sea-mittaa, n. 2 l (2. Kun. 6:25)
kor
aasinkuorma, n. 400 l (1. Kun. 5:2)
omer
1/10 eefaa, 3--4 l (2. Moos. 16:16)
sea (vakka)
1/3 eefa-mittaa, n. 12 l (1. Moos. 18:6; 1. Sam. 25:18)





mutta näiden tietojen valossa herää kyllä uudelleen kolmosen esittämä kysymys, montako putelia siellä vertauksen ajatuksessa on...


vakka on 36.64 litraa

kolme vakkaa on silloin 109.92 litraa jauhoja.

kun en ole leipoja, en oikein pysty asiaa arvioimaan, mutta minusta sata kiloa jauhoja yhdessä putelissa on aika paljon?

ehkä kyseessä oli tosi iso saviruukku

mutta emännät tietänee, että ei kai se hiiva happane ellei mukana ole myös vettä

ja varmaan suolaakin on jo leipätaikinassa...


kolmonen muistuttaa myös jännästä yksityiskohdasta Uuden testamentin ohjeissa

"peratkaa pois vanha hapatus"

juutalaiset viettävät happamattoman leivän juhlaa pääsiäisen aikaan.

silloin käy aika vilske kodeissa kun oikein kynttilän tai taskulampun avulla kalutaan kaikki komerot ja haetaan "hametz", hapanta jota voisi jossain nurkassa olla.

eräs kollegani on tarkan markan poika eikä millään raaski heittää puolikasta purkkia pois. niin hän tuo minulle pakanalle kotoaan kaiken löytämänsä hametzin ettei mene hukkaan..

taitaa olla melko mahdoton ottaa taikinasta "vanha hapatus" mutta sydämen talosta kaiketi hapan voidaan poistaa ja viettää hengellistä happamattoman leivän juhlaa?



Ja tämä päivä pitää oleman teille muistoksi, ja teidän pitää sen pyhittämän juhlaksi Herralle: ijankaikkiseksi säädyksi teidän sukukunnissanne teidän sen pyhittämän pitää.

Seitsemän päivää pitää teidän syömän happamatointa leipää, nimittäin ensimäisenä päivänä pitää teidän paneman pois happaman leivän teidän huoneissanne: sillä jokainen kuin hapointa leipää syö ensimäisestä päivästä niin seitsemänteen päivään asti, hänen sielunsa pitää hukutettaman Israelista.

Ensimäisenä päivänä on teillä pyhä kokous, ja myös seitsemäntenä päivänä on teillä pyhä kokous. Ei yhtäkään työtä pidä tehtämän niinä päivinä, mutta vaivoin mitä ruaksi tarvitaan jokaiselle hengelle, se ainoastansa tehkäät.

2 Ms 13:6-10 Biblia 1776


Ja pitäkäät happamatoin leipä; sillä sinä päivänä olen minä teidän joukkonne johdattanut Egyptin maalta: ja teidän pitää pitämän tämän päivän teidän sukukunnissanne ijankaikkiseksi säädyksi.

Neljäntenätoistakymmenentenä päivänä ensimäisestä kuusta ehtoona pitää teidän syödä happamatointa leipää, hamaan ensimäiseen päivään asti kolmattakymmentä siitä kuusta, ehtoona.

Niin ettei seitsemänä päivänä löydetä hapointa leipää teidän huoneissanne; sillä jokainen joka hapointa leipää syö, hänen sielunsa pitää hukutettaman Israelin joukosta, joko hän muukalainen on eli omainen.

Sentähden älkäät ensinkään syökö hapointa leipää; vaan happamatointa leipää syökäät kaikissa teidän asuinsioissanne.

2 Ms 12:18-20 Biblia 1776


Kolmosen esittämään kysymykseen liittyy varmaan myös tämä Paavalin väkevä teksti korinttolaisille:



Täydellisesti kuuluu teidän seassanne huoruus, ja senkaltainen huoruus, josta ei pakanatkaan sanoa tiedä, niin että joku isänsä emäntää pitää.

Ja te olette paisuneet, ja miksi ette enemmin murehtineet, että se, joka senkaltaisen työn tehnyt on, teidän seastanne otettaisiin pois.

Mutta minä tosin, joka niinkuin ruumiin puolesta poissa ollen, kuitenkin hengessä tykönä ollen, olen jo niinkuin tykönä oleva sen tuominnut, että hän, joka sen niin tehnyt on,

Meidän Herran Jesuksen Kristuksen nimeen, teidän kokoontulemisessanne, ynnä minun henkeni kanssa, meidän Herran Jesuksen Kristuksen voimalla,

Annetaan saatanan haltuun lihan kadotukseksi, että henki autuaaksi tulis Herran Jesuksen päivänä.



Ei ole teidän kerskauksenne hyvä: ettekö te tiedä, että vähä hapatus kaiken taikinan hapattaa?

Sentähden peratkaat se vanha taikina, että te olisitte uusi taikina, niinkuin te happamattomat olette; sillä meidän pääsiäislampaamme on meidän edestämme uhrattu, joka on Kristus.

Sentähden pitäkäämme juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa, eikä pahuuden ja vääryyden hapatuksessa, vaan vakuuden ja totuuden happamattomassa taikinassa.

Minä olen teille lähetyskirjassa kirjoittanut, ettei teidän pitäisi sekaantuman huorintekiäin kanssa.

Ja ei kaiketi tämän maailman huorintekiäin kanssa, eli ahneitten, eli raateliain, eli epäjumalain palveliain; sillä niin tulis teidän maailmasta paeta pois.

Mutta nyt minä olen kirjoittanut, ettei teidän pidä heihin sekaantuman, jos joku, joka veljeksi kutsutaan, olis huorintekiä, taikka ahne, eli epäjumalain palvelia, taikka pilkkaaja, eli juomari, taikka raatelia; älkäät senkaltaisen kanssa syökö;

Sillä mitä minun tulee tuomita niitä, jotka ulkona ovat? Ettekö te niitä tuomitse, jotka sisällä ovat?

Mutta Jumala ne tuomitsee, jotka ulkona ovat. Ajakaat itsekin paha pois tyköänne.


1 Kor 5:1-13 Biblia 1776


Näemme että Israelin kansan pääsiäisjuhlan yhteydessä happamuus on jotain pahaa, poistettavaa

näemme että apostoli Paavalin nuhteissa Korintton seurakunnan syntielämään eksyneille kaikuu tuo Vanhan testamentin Israelin "poista paha keskuudestasi" - joka merkitsi usein kuolemantuomiota - sekä vertaus vähäiseen hapatukseen, joka hapattaa koko taikinan.


molemmat nämä taustat korostavat tuon Jeesuksen vertauksen arvoituksellisuutta.

taivasten valtakunta? eihän siinä ole mitään pahaa.

kuka nainen?

mitkä kolme vakallista, vakka?

mikä hapatus?


liityn suu auki kysyjien osastolle...


Kirjoittanut: Haamul

Taivasten valtakunta? On jokunen herätysliike, jossa taivasten valtakunta katsotaan olevan vain tuon herätysliikkeen hallussa. Näinhän ei tietenkään ainakaan Raamatun mukaan voi olla, vaan taivasten valtakunta löytyy monista paikoista, missä Kristuksen Sanaa saarnataan ja uskotaan.

Luther selittää Galatalaiskirjeen selityksessä tässä nyt puheena olevassa vertauksessa ’naisen’ tarkoittavan seurakuntaa tai Jumalan viisautta. Tämä Lutherin selitys on - niin uskon - Pyhän Hengen vaikuttaman kirjoitettu. Mutta en usko, että Lutherinkaan mielestä seurakunta, vaimo, tarkoittaisi jotain tiettyä näkyvää ryhmää maan päällä, vaan Vapahtajan varassa elävistä ihmisistä koostuvaa joukkoa, missä ikinä heitä onkaan.


Edelleen Luther selittää, että 'hapatus' on evankeliumin Sana. Hapatuksen 'sekoittaminen' jauhoihin tarkoittaa sitä, kun "uskon sana osoittaa elinvoimansa omantunnon sisimmässä, ei lain ulkonaisissa teoissa, niin kuin on sanottu: 'Minä kätkin sinun sanasi sydämeeni' (Ps. 119:11): vanhurskauttaa näet hengessä Jumalan edessä. 'Kolmeen vakalliseen jauhoja', se on: valittujensa täsmälliseen lukuun ja määrään.... 'Kunnes kaikki happani', tämän olen jo edellä sanonut: usko, jolla meidät vanhurskautetaan Hengessä, on aivan kuin hapatuksen sekoittumista ja eräänlaista Jumalan sanan säännönmukaista sekoittumista meidän henkemme kanssa; tämän usko tekee lihan kurittamiseksi, synnin tuhoamiseksi ja vanhan hapatuksen perkaamiseksi hallitakseen yksin kaikkia jäseniä ja 'hapattaakseen' kaiken."


Lutherin selitys jatkuu:
"Vaikka siis apostoli tässä paikassa puhuukin turmiollisesta opista, niin se kuitenkin on, koska hän käyttää varsin yleistä sanontaa, ymmärrettävä kaikenkaltaisesta pahasta himosta, sillä sellainen on, sen alkaessa meitä kutkuttaa, heti kohta tukahutettava tällä sanalla: 'vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan'. Sillä, jos et vastusta heti alussa, niin se tulee yhä väkevämmäksi sekä turmelee koko ruumiin ja sielun saamalla sinut suostumaan tai ihastumaan siihen. Mutta jos hapatusta on Mooseksen laki, niin kuin apostoli arvelee, joka kuitenkaan ei tarkoita mitään rikollista, niin mitä sitten meidän perinnäissääntömme ovatkaan, joitten haju on niin ummehtunut ja jotka niin vahvasti tuoksuvat lihalle ja verelle?"


Oma kokemukseni on, että 1 kilon pullataikina on jo erittäin riittävä urakka vaivata ja paistaa. Eli yli sata kiloa jauhoja (3 vakkaa) kuulostaa kauhealta määrältä. Ei tunnu ihan yhden tavallisen harteikkaan naisen työltä.

Varmaan tarkoitus onkin, että kolmea vakkaa käyttää koko seurakuntavaimo, eikä hartiavoimin, vaan Sanan voimin.

Mutta eikö olekin mielenkiintoista, että kun Herra ilmestyi Abrahamille Mamren tammistossa, Abraham näki kolme (3) miestä edessään, ja hän kiiruhti sanomaan vaimolleen Saaralle, että tämä hakisi joutuin kolme (3) vakallista jauhoja, sekoittaisi taikinan ja leipoisi leipiä.

(1. Ms. 18)

Mutta Saara sitten kyllä vähän naureksi näiden miesten jutuille...


Voisiko tässä kyse yhden Jumalamme kolmesta persoonasta, jotka puhuvat (ja ovat yhtä)?



Tai olivatko he kumminkin Herran lähettämiä enkeleitä, sanansaattajia.


Saara nauroi, kun hänelle luvattiin lapsi. Hänestä se oli mahdotonta. Mutta kyse olikin Jumalan teosta ihmiselle, eikä Jumalalle ole mikään mahdotonta.

Kun Marialle luvattiin lapsi, hän ei nauranut, vaan kätki ne sanat sydämeensä ja tutkiskeli niitä. Hän uskoi kuulemansa sanoman, joka oli tullut Herralta.

Jos meille luvataan Hengestä syntyvän hedelmiä, naurammeko me, vai uskommeko meille annetun Sanan Lupauksen?

Hapatus on jotain sellaista, mikä tulee epäuskoisesta sydämestä.



Siis se vääränlainen, vanha hapatus, on jotain sellaista, mikä tulee epäuskoisesta sydämestä. Vanhan aatamin ajatuksia ja metkuja.



Kirjoittanut: MikkoL

todellakin tarkka havainto taas, Saara leipoi kunnon lounaan - vieraanvarainen isäntä sanoo "hiukan syötävää"!

Herra ilmestyi Abrahamille Mamren tammistossa. Abraham istui telttansa ovella päivän ollessa kuumimmillaan, ja kun hän kohotti katseensa, hän näki kolmen miehen lähestyvän. Heti heidät nähtyään hän juoksi teltan ovelta heitä vastaan ja tervehti heitä kumartaen maahan asti.

Hän sanoi: "Herrani, suothan minulle sen kunnian, ettet kulje palvelijasi ohi. Saanko tuoda teille vähän vettä, jotta voitte pestä jalkanne ja levähtää puun varjossa? Minä haen hiukan syötävää, niin että voitte virkistäytyä ennen kuin jatkatte matkaanne. Leväh- tääksenne te varmaan poikkesitte minun, palvelijanne luo." He sanoivat: "Hyvä on, tee niin."

Abraham riensi telttaan Saaran luo ja sanoi: "Hae joutuin kolme vakallista parhaita vehnäjauhoja, tee taikina ja leivo leipiä!"

Sitten hän kiiruhti karjansa luo, otti nuoren ja kauniin vasikan ja antoi sen palvelijalle, joka heti ryhtyi valmista- maan ateriaa.

Hän toi tuoretta voita, maitoa ja palvelijan valmistaman vasikan, asetti ruoan vieraittensa eteen ja jäi puun alle seisomaan ja palve- lemaan heitä heidän syödessään.


1 Ms 18:1-8 KR 1992



varmaan tämän esimerkin mukaan kristittyjä kehotetaan Heprealaiskirjeessä osoittamaan vieraanvaraisuutta:

tiedä sitä, milloin on enkeleitä vieraana!


"Huoneesen ottamista älkäät unohtako; sillä sen kautta ovat muutamat tietämättä enkeleitäkin huoneeseensa ottaneet."

Heb 13:2 Biblia 1776



usein ihmettelen, miksi aina muistetaan mainita, että Saara nauroi

eikä muisteta, että myös isä Abraham nauroi Jumalan lupaukselle!

ei ihme että poika sai nimekseen Izhaq - Nauru (suomessa Iisak)


Jumala sanoi vielä Abrahamille: "Vaimoasi Saraita älä enää kutsu Saraiksi, vaan hänen nimensä olkoon Saara. Minä siunaan häntä ja annan hänen synnyttää sinulle pojan. Minä siunaan häntä: monet kansakunnat saavat hänestä alkunsa, ja hänestä polveutuu kansojen kuninkaita."

Abraham heittäytyi kasvoilleen, mutta naurahti, sillä hän ajatteli: "Voiko satavuotiaalle miehelle muka syntyä lapsia, ja voisiko Saara, joka on yhdeksänkymmenen, vielä synnyttää?"

Ja Abraham sanoi Jumalalle: "Kunpa Ismael saisi elää sinun huolenpitosi alaisena!"


1 Ms 17:15-18 KR 1992



ויפל אברהם על־פניו ויצחק
1 Ms 17:17
vaijippol avraham al-panaiv vaijizhaq

ותצחק שׂרה בקרבה
1 Ms 18:12
vaijizhaq sara bekrva

(naurahti? en tiedä miksi näin käännetty)

Abraham oikein putosi kasvoilleen ja nauroi Jumalan lupaukselle - varmaan painoi päänsä kunnioituksesta kuitenkin.

kohteliaampi Saara nauroi "sisäisesti" Jumalan lupaukselle

kumpaakin huvitti lähes satavuotiaan naisen tuleminen raskaaksi.

asia on niin outo, ettei Herra rankaissut naurajiaan.



todella hienosti Haamul asettaa tuossa Saaran (ja nauran Abrahaminkin) vastakohdaksi neitsyt Marian, jolle annettiin vielä ihmeellisempi lupaus.

Maria ei tosiaan nauranut mahdottomalta tuntuvalle enkelin tuomalle viestille.



Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria.

Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille.

Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: "Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!"

Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä.

Mutta enkeli jatkoi: "Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus*. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua."



Maria kysyi enkeliltä: "Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon."

Enkeli vastasi: "Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella -- hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta."

Silloin Maria sanoi: "Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit."

Niin enkeli lähti hänen luotaan.


Luukas 1:26-38 KR 1992


tuossa yhteydessä myös Elisabetin ja Sakariaan tapaus tuo mieleemme Saaran ja Abrahamin.

mutta Sakarias näkee enkeli-ilmestyksen pyhässä temppelissä, ja nyt ei viestintuojan huumorintaju riittänyt:



Eräänä päivänä Sakarias oli osastonsa vuorolla toimittamassa papin tehtäviä Jumalan edessä.

Palvelustoimia tavan mukaan arvottaessa tuli hänen tehtäväkseen mennä Herran temppeliin toimittamaan suitsutusuhri.

Kansanjoukko oli suitsuttamisen aikana ulkopuolella ja rukoili.

Silloin Sakariaalle ilmestyi Herran enkeli suitsutusalttarin oikealla puolella.

Enkelin nähdessään Sakarias säikähti ja joutui pelon valtaan.



Mutta enkeli puhui hänelle:

"Älä pelkää, Sakarias. Rukouksesi on kuultu, vaimosi Elisabet synnyttää sinulle pojan ja sinä annat hänelle nimeksi Johannes.

Ilo ja riemu täyttävät sinut, ja monet iloitsevat hänen syntymästään.

Hän on oleva suuri Jumalan mies.

Viiniä ja väkijuomaa hän ei juo.

Jo äitinsä kohdusta asti hän on täynnä Pyhää Henkeä.

Hän kääntää Israelin kansasta monet jälleen Herran, heidän Jumalansa, puoleen.

Hän kulkee Herran edelläkävijänä Elian hengessä ja voimassa, hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja ohjaa tottelemattomat ajattelemaan hurskaiden tavoin, näin valmistaakseen kansan Herran tuloa varten."


Sakarias kysyi enkeliltä: "Mistä voin tietää, että niin käy? Minähän olen jo vanha, ja vaimonikin on iäkäs."

Enkeli vastasi: "Minä olen Gabriel, yksi niistä, jotka seisovat Jumalan edessä. Minut on lähetetty puhumaan sinulle ja tuomaan tätä iloista sanomaa.

Mutta sinun suusi mykistyy nyt, etkä kykene puhumaan ennen kuin sinä päivänä, jona tämä tapahtuu, koska et uskonut sanojani, jotka aikanaan käyvät toteen."



Kansa odotti Sakariasta, ja kaikki kummeksuivat sitä, että hän viipyi temppelissä niin pitkään.

Kun hän sitten tuli ulos, hän ei kyennyt puhumaan heille, ja siitä he ymmärsivät, että hän oli nähnyt temppelissä näyn. Hän vain viittoili heille ja jäi mykäksi.

Palveluspäivien päätyttyä Sakarias meni kotiinsa, ja jonkin ajan kuluttua hänen vaimonsa Elisabet tuli raskaaksi.

Viisi kuukautta Elisabet pysytteli poissa näkyviltä.

Hän ajatteli: "Tämän on Herra minulle tehnyt. Hän on katsonut minun puoleeni ja päästää minut ihmisten halveksunnasta."

Luukas 1:8-25 KR 1992



Kirjoittanut: Haamul

1. Ms. 22:ssa on kuvaus siitä, miten juuri tuo Abrahamin ja Saaran poika Iisak oli joutumaisillaan uhrialttarille, mutta Jumalan itselleen sopivaksi katsoma uhri hän ei ollut. Abrahamin ja Iisakin sukuun vuosisatoja myöhemmin syntyvä Marian synnyttämä poika oli se uhri, joka kelpasi Herralle. Tämä uhriksi kelpaava poika ei syntynyt lihan tahdosta eikä miehen tahdosta vaan Jumalasta. Ei siis ihmisen siemensolusta vaan Pyhästä Hengestä.

Miten tämä aihe liittyy hapatukseen? No, tässähän ollaan asioiden ytimessä. Oikeanlainen hapatus on aina Pyhän Hengen vaikutusta.

Väärää hapatusta on kaikki siinä, missä lihasta syntynyt tekee omasta voimastaan tekoja Herralle, missä turvaudutaan lihan käsivarteen. Tosiasiallisesti lihallinen ihminen ei pystykään tekemään mitään Herralle mieliksi. Kuten Paavali sanoo, "lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan." Mutta Abraham uskoi Herraan, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi. Hän ojentautui sen mukaan, mihin uskoi, vaikka ei sitä nähnytkään vielä toteutuneena.



Uskossa Herran Sanaan, Hänen lupauksiinsa turvautuminen, siinä on kaiken aa ja oo. Abraham, Iisak ja lukuisat heidän jälkeläisensä ovat kuolleet uskossa, eivätkä tässä ajassa luvattua saavuttaneet, vain kaukaa he ovat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. He etsivät tulevaa Kaupunkia, Isän Maata.

Kristuksessa Herran Käsivarsi on ojentunut alas taivaasta Kristuksen seurakuntaa ohjaamaan. Hän on täällä tänäänkin sitä tekemässä, Sanalla. Ja niin korvamme saavat kuulla takaamme tämän sanan, jos poikkeamme oikealle tai vasemmalle: "Tässä on Tie, sitä käykää." Tie on Kristus, ja yksin Hänen varassaan kuljemme perille.
Fariseusten ja saddukeusten hapatus, mistä Jeesus varoitti, voi olla siinä, ettei uskota Ylösnousemukseen, joka Jeesus on. Ei oikeasti suostuta Jumalan alas ojentamaan käsivarteen, ei nähdä sitä tarpeelliseksikaan, sillä omaa ns. pyhyyttä ei nähdä tekopyhyytenä. Eikä uskota ylösnousemukseen, eikä sellaiseen Herraan, jonka kuninkuus ei ole tästä maailmasta.