Paperipaavi

Raamattu 1642 Ylistaron kirkko

"Paperipaavi" on hauska ilmaus, joka on mainittu nettiruukun keskustelujen puheenvuorossa.

Protestantit korostivat alusta asti Raamatun arvovaltaa yli paavin ja kirkolliskokousten päätösten. Tässä oli oikeastaan uskonpuhdistuksen syvä ydin.

Mutta mikä Raamattu?

Luther itse sanoi, ettei hän olisi teesejä Wittenbergin linnankirkon oveen koskaan lyönyt, ellei hänellä olisi ollut Erasmus Rotterdamilaisen julkaisemaa kreikankielistä Uuden testamentin alkutekstiä.

Elzvira julkaisi 1630 Uuden testamentin alkutekstin nimellä Textus Receptus, hyväksytty teksti.

Tämä on kuuluisan englanninkielisen King James Raamatun taustalla. Myös esikoisten ja Länsi-Suomen rukoilevaisten käyttämän Biblian käännöksen pohjateksti.

Katoliset vastauskonpuhdistuksen teologit hyökkäsivät protestantteja vastaan, ja sanoivat, että paavin hylättyään he olivat tehneet Raamatusta "paperipaavin".

Paavin auktoriteetin sijalla on Raamatun auktoriteetti.

kuinka se voisi olla auktoriteetti, kun Textus Receptus edustaa vain yhtä lukuisista Uuden testamentin tekstiversiosta?

Kuka antaa oikean tulkinnan Raamatun sisällöstä, jos jokainen saa itse vetää johtopäätöksensä paperipaavin sanoista?



Englannin protestantit vastasivat katolisille tekemällä jotain, jota kirkko ei ollut koskaan tehnyt - Jumalan armosta.

Westminster Confession 1646 määrittelee uskon Raamatun tekstimuodon säilymisen jumalallisuuteen.

Jumala itse on takuuna alkuperäisen tekstin säilymisestä, joka oli tuonajan englantilaisille kirkonmiehille Textus receptus.

siitäkös ilo irtosi!

Englantilainen John Mills (1645– 1707) teki kolmekymmentä vuotta työtä ja julkaisi kuollinvuonnaan 1707 kreikkalaisen Uuden testamentin version, jossa on yli 20.000 vaihtoehtoista lukutapaa.


Saksalainen Johann Albrecth Bengel (1687–1752), biblisismin isä, tarttui härkää sarvista ja löysi vielä lisää vaihtoehtoja Uuden testamentin kohtiin.

Mutta Bengel myös kävi kaikki variantit huolellisesti läpi ja totesi, ettei yksikään noista vaihtoehdoista millään tavoin horjuta kristillisen uskon keskeisiä totuuksia.


tähän olen käyttänyt apuna Dan Wallacen hauskaa tekstiä




"paperipaavi" ilmaus on mielestäni kuitenkin monella tapaa hyvä, sillä onhan Raamatun arvovalta kaiken muun yli uskonpuhdistuksen kirkon perustava sola Scriptura periaate.

Suomen evankelisluterilaisen kirkon laissa on näin

KIRKKOLAKI (1054/1993)
I OSA YLEISIÄ SÄÄNNÖKSIÄ

01 Luku Kirkon tunnustus, tehtävä ja jäsenet

1 §
Tunnustus

Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä.


KIRKKOJÄRJESTYS (1055/1993)
I OSA YLEISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

01 Luku Kirkon tunnustus ja jäsenet

1 §

Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontun­nustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa.

Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.



Raamatulla on siis evankelisissa kirkoissa niiden perustavien asikirjojen ja lakien mukaan korkein arvovalta opin asioissa.

"Elämän asioissa" on sen sijaan kirkkojärjestystä muutettu, kuten hyvin tiedämme ja käytännössä näemme.

Paperipaavilla tarkoitetaan ehdotonta auktoriteettia, ja tästä toki Ruotsin ja Suomen suuret luterilaiset kansankirkot ovat luistaneet.

Luopuminen Raamatun ohjeellisuudesta on suurena huolenaiheena monille kristityille.

toisia kirkon jäseniä se taas ei huoleta ollenkaan.

nettiruukussakin on ollut puhetta Raamatun asettamisesta erehtymättömänä Jumalan puheena Koraanin asemaan.

Raamattu-fundamentalismin sijalle on tarjottu toisenlaista kristillisyyttä, ilman paperipaavia:

usko Raamatun päähenkilöön, Jeesukseen Kristukseen.

mutta tämäkään ei suinkaan ole niin yksinkertainen asia kuin miltä se näyttää.

Lapin vanhinten neuvot ovat yksinkertaisempi pelastuksen tie - kulje tätä tietä niin et mene harhaan, pysyt oikeassa porukassa kuten katoliset uskovat omasta kirkostaan, pelastuslaivasta.



Toiset hurmahenget (Luther kutsui Raamatusta luopunutta paavia hurmahengeksi) taas tarjoavat Raamatun sijalle uutta Hengen ilmoitusta, jota päivittäin kristitty saa elämän valoksi ja neuvoksi.

Kirjoituksilla ei ole niin suurta merkitystä, kuin elävällä kristillisyydellä Hengen johdatuksessa.

Eräs tällaisen hengellisyyden esimerkki Lutherin ajoilta on Thomas Muntzer, jota monet profeetat kannustivat johtamaan sorretut talonpojat aseelliseen kapinaan saksalaista hallitsevaa luokkaa vastaan.

niin - ei ole tämä asia yksinkertainen!

vaan tärkeä, kovin tärkeä meille kaikille

Hermeneuttinen haaksirikko vai Nokka tuuleen!

Port Caledonian haaksirikkoAdolf Bockin (1890-1968) maalaus.
Merikapteeni Helge Heikkisen arkisto

Hermeneutiikan haaksirikko
Missourin synodin Raamattua koskevan opetuksen tyyppisestä hermeneuttisesta lähtökohdasta käsin ajaudutaan vaikeaan haaksirikkoon totuuden kuohuvalla merellä kuvan kovia kokeneen Port Caledonia nimisen parkin tavoin.
Vuonna 1923 aluksen ollessa kivihiililastissa matkalla Australian Newcastlesta Perun Callaoon valtava hyökyaalto iskeytyi aluksen perään rikkoen ruorirattaan ja huuhtoen kaksi ruorimiestä keskikannelle.
Parkki ajoi salpietarilastissa karille lähellä La Rochellea Ranskan rannikolla kovassa myrskyssä ja tuhoutui joulukuun 2 päivänä vuonna 1924. Koko 26-henkinen miehistö huuhtoutui mereen ja hukkui. linkki



Sielunvihollisen juonia

Eikö tuo sielunvihollinen ole sitten monitaituri?

Ensin joukko kristittyjä kuulee suhinaa korvissaan "jos et usko että Raamattu on sanasta sanaan Jumalan sanaa ja sen jokainen tieto maasta ja taivaasta tarkalleen just niin, et ole kunnon kristitty vaan halvennat Raamatun arvovaltaa ja horjutat omaaja toisten ihmisten pyhää uskoa".

Tällaiseen hermeneutiikkaan tartutaan järjen voimalla ja sydämen uskolla kuin hukkuva tarttuu oljenkorteen. Tässä epävarmuuden ja kaikenlaisen sekavuuden maailmassa on sentään yksi järkkymätön totuus, Jumalan pyhä ilmoitus, joka on tismalleen totta, virheetön ja täydellinen kuin auringon kehrä ennen kaukoputken keksimistä!

Ja ahdistus valtaa heidät, sillä he eivät ole ottaneet vastaan rakkautta totuuteen Jumalalta.

Sitten joukko tämän maailman viisaita, ateisteja ja panteisteja ja ihan vaan tavallisia Matteja ja Maijoja kuulee suhinaa korvissaan "katso nyt noita hartaimpia ja uskonsa vakavimmin ottavia kristittyjä, millaisia typeryyksiä he nielevät ja syöttävät toisille ja vaativat kouluissakin opetettavaksi, apinaoikeudenkäyntejä ja kuuden tuhannen vuoden maailmoita. Heh Heh. Ei mitään muutakaan kannata uskoa, mitä he sanovat esimerkiksi sielun pelastuksen asioista."

Ja niin Jumalan pyhä nimi tulee pilkatuksi tämän maailman ihmisten keskellä uskovien huuhaan takia.

Jeesus sanoi vakavasti ja terävästi Johanneksen evankeliumin syvällisessä keskustelussa Nikodemuksen kanssa:

"Jos te ette usko, kun puhun teille tämän maailman asioista, kuinka voisitte uskoa, kun puhun taivaallisista!"
Joh 3:12 KR 1992

Professori Puolimatkan Usko Tiede kirjat
ovat herättäneet paljon kiinnostusta

Jumalan kunnia luonnossa
Hermeneuttinen haaksirikko merkitsee ensinnäkin sitä, että katoaa käsitys Jumalan suunnattomasta, sanoin kuvaamattomasta kunniasta ja viisaudesta luomakunnassa.

Tulee tuollaisia professori Tapani Puolimatkan, professori Matti Leisolan ja tohtori Pekka Reinikaisen tapaisia hyvää tarkoittavia mutta hengellisesti tappavia loukkuja.

Toisaalta nämä erityisen lahjakkaat ja korkeasti koulutetut ihmiset koettavat puolustaa pyhän Raamatun arvovaltaa sekoittamalla luonnon ja armon, sotkemalla niin sanoakseni toisiinsa Jumalan Sanan jumalallisen ja inhimillisen luonteen. Vaatien ihmiseltä, mikä on Jumalan ja Jumalalta, mikä on ihmisen.

Reinikaisen kirja dinosauruksista on täydellinen älyn haaksirikko
Jumalan armosta muuten varsin lahjakkaalta ihmiseltä

__________________________

Dinosaurukset ovat jatkuvasti esillä dokumenttiohjelmissa ja tiedepalstoilla. Nämä muinaiset eläimet kiehtovat kaikkien mielikuvitusta, mutta erityisesti lapset innostuvat niistä. Dinosaurukset ovat kehitysopillisen maailmankuvan kansanomaistamisen kulmakivi. Niiden väitetään hallinneen maapalloa "130 miljoonan" vuoden ajan ja kuolleen sukupuuttoon "65 miljoonaa" vuotta sitten.
Elämän historiaa maapallolla voidaan tarkastella myös luomisen näkökulmasta. Monilla kansoilla on kertomuksia lohikäärmeistä ja suuresta tulvasta. Hyvin säilyneet fossiilit osoittavat, että eläimet ovat tuhoutuneet katastrofissa vain joitakin vuosituhansia sitten. Nämä havainnot edellyttävät aivan uutta tulkintaa elämän historiasta maapallolla. _______________________________

Toisaalta he eivät vaivaudu paneutumaan Raamatun tutkimiseen. Etevinä tiedemiehinä, lääkärinä, kansanedustajanakin, heillä on kaikki edellytykset paneutua kansainvälisen eksegetiikan upeisiin syvyyksiin ja korkeuksiin ja oppia tuntemaan Raamattua sellaisena kuin se on.

Tätä minun on niin vaikea käsittää. Miksei professori Puolimatka ihastu sumerilaiseen mytologiaan, joka heijastuu Raamatussa? Miksei professori Leisola ole Jesajan kirjan assyro-babylonialaisen taustan erikoistuntija? Miksei tohtori Reinikainen paneudu maankuoren ihmeellisen geologian tutkimuksiin ja innostu Jumalan valtasuuruudesta Alppien Trias kerrostumissa??

Myoseeni solumoottori. Jumalan ihmeellinen luomistyö!

Sydämestäni rakastan professori Leisolan kuvausta solumoottorista. Arvostan professori Puolimatkan terävää tieteellisen maailmankatsomuksen ateististen perusrakenteiden analyysiä. Ihastuneena kuunnellut lääkäri Pekka Reinikaisen kuvausta ihmisen silmän ihmeellisyydestä.

Tämä kaikki on totta ja julistaa Jumalan suuruutta!

miksi se pitää pilata huonolla hernekeitolla, kestämättömällä hermeneutiikalla ja huonolla Raamatun tuntemuksella??


Kavala juoni
Raamattuun fundamentalistisella otteella takertuvalla kirjain inspiraation omaksuneella kristityllä on tosi hankalat paikat. Toisaalta on tuo järjen antama vakuutus, "olet tosi uskova koska uskot Raamatun just kuten se on kirjoitettu". Toisaalta on tuo ikävä juttu, että Raamatussa on paljon sellaista, mikä ei pidä paikkaansa.

Ja niin hän saattaa ryhtyä keksimään tarinaa, miksi ruoho ja hedelmäpuut ja koko maa ja vesi luotiin ennen kuin aurinko.

Siinäpä on satusedälle hommaa ja ehkä joku "vesikehän" tapainen selitys sitten löytyy. (Vesikehä on yritys selittää Vedenpaisumus ja geologiset kerrostumat).


Raitis hengellisyys
Raitis hengellisyys on tunnistettavissa siitä, että siitä huokuu rakkaus totuuteen. Silloinkin ja erityisesti silloin kun totuus on raskas ja vaikea.

Sillä mikä on sen raskaampi asia kuin totuus omasta itsestämme.

Vaan Jeesuksen seurassa siitä tulee todella tervehdyttävä tapaaminen oman todellisen minän kanssa.

Jeesuksen seurassa usko ei horju aurinkoa katsellessa!

Päin vastoin, Hyvän Paimenen ääni kuiskaa hiljaa "sisareni, veljeni, älä pelkää totuutta. Ota perinpohjin selvää mitä miun Isäni on tehnyt!"

Ja voi mikä upeus sieltä aukeaa. Unohtuvat epäilyt, unohtuu tukehduttava tunne että pitää kiinni parkista, joka on menossa salpietarilastin kanssa karille.

Jumalan luonnon suuruus ja ihmeellisyys valloittaa, totuus vapauttaa ja kristitty on etunenässä tutkimassa auringon mustien pilkkujen vaikutuksia korkeatehoisiin radiotaajuuksiin. Iloisin ja vapain mielin.

Ja yhtenä päivänä kristitylle loksahtaa kohdalleen. Hei, Isä on tehnyt auringon Jumalan Sanalla.

Jeesus on siellä ja täällä, kaiken olevaisen ytimessä.

Huh, miten suuri Herra Jeesus miellä onkaan!


Jumalan Sanaa oppimaan
Mikä mahtaa olla paras vastalääke huonolle hermeneutiikalle?

Hyvä hermeneutiikka!

Siis kaikki kristityt joukolla Raamattu oppimaan!

Nauttimaan Jukka Norvannon upeista raamattuluennoista vaikka kasettia kuunnellen iltapuhteeksi.

Opiskelemaan eksegetiikan vaikeita taitoja, Vanhan ja Uuden testamentin rakenteita, niiden taustojen syvyyksiä ja lähdetutkimuksen hienouksia, teologian korkeaa lentoa ja varomaan virheellisen raamattukritiikin kuoppia ja mutkia.

Siinä nahka paksunee ja Raamattu käy uskomattoman mielenkiintoiseksi ja dynaamiseksi kirjaksi.

Ja ennenkaikkea - Raamatun alkukieliä harrastamaan!

Mikä ilo ja onni on saada lukea VTn proosaa hepreaksi ja tutustua koinee kreikan vaikeisiin koukeroihin apostoli Paavalin kirjeiden äärellä.

Tai paneutua papyrusten mielenkiintoiseen maailmaan tai Raamatun käsikirjoitusten sukupuiden rakentamiseen?

Tai Lähi-idän muinaistutkimukseen Aapeli Saarisalon ja Heikki Palvan seurassa ja Ison Kirjan tietosanateosten kanssa.

Ja vaikka reissaamalla kerran elämässä Raamatun maihin.

Kuinka paljon onkaan tehty sen hyväksi, että Jumalan Sana tulisi tutuksi.

Miksi laiskoina nojaamme Missourin synodin ajattomaan totuuteen, johon ei sitten sen kummemmin uskalla edes kiinalaisilla ruokatikuilla tarttua, ettei tulisi ajettua parkilla karille.

Voin pitkästä kokemuksesta kertoa, että mitä enemmän Raamattua opiskelee sitä vähemmän siitä tietää. Sen suuremmaksi se käy.

Ne jotka tietävät Raamatusta kaiken ovat tuskin sitä edes kunnolla avanneet.

Raamattu

Avaan tässä uuden blogin, jonka toivon tarjoavan meille kaikille kristillisestä taustasta riippumatta vapaan mahdollisuuden keskustella Raamatun ymmärtämisestä ja sen asemasta aikamme suomalaisessa kristillisyydessä.

Koska blogit ovat luonteeltaan kirjoittajan tekstiä korostavia, pyrin nostamaan kaikki kommentit pääteksteihin. Näin blogi saa keskusteluforumin luonteen ja mielipiteiden esittäminen on tasa-arvoisempaa. Nimimerkit tietenkin säilyvät samoin kuin niiden tuoma nimettömyyden suoja, joka kuuluu asiaan.


Jumalan Sanan kristologia
Hahmottelen täällä perusteiltaan teologista näkemystä Raamatun olemuksesta.

Kirjoitin aiheesta aikoinaan pienen kirjasen Jumalan Sanan kristologia. Raamatun selittämisen perusteet (SLEY 1985. 89 s.). Tässä on nyt modernin tekniikan tarjoama mahdollisuus tehdä propagandaa saman tematiikan puolesta keskustelujen muodossa. (Kirja on jo kauan sitten loppuunmyyty, joten tämä ei ole mainos!)

Jumalan Sanan kristologian teema esiintyy professori Aimo T. Nikolaisen laatimassa ja piispainkokouksen allekirjoittamassa julkilausumassa vuodelta 1972, joka on tässä blogissa kokonaan luettavissa.

Ilmaus "Jumalan Sanan kristologia" tarkoittaa, että voimme ymmärtää Raamatun olemusta kristologian antamasta näkökulmasta. Kirkon oppi Kristuksen kahdesta luonnosta on avain myös Raamatun jumalallisen ja inhimillisen suhteen tajuamiseen.

Jumalallisen ja inhimillisen määrittely ei ollut kristityille helppoa Jeesuksen Kristuksen kohdalla, kuten kirkkohistorian kertomat monet usein jopa veriset teologiset kiistat kertovat.

Nojaamalla Khalkedonin kirkolliskokouksen tunnustukseen vuodelta 451 voimme kohdistaa Jumalan Sanaan saman salaisuuden ja paradoksin, jolla älylliset ja teologiset kiistat Jeesuksen Kristuksen olemuksesta tuotiin eräänlaiseen ratkaisuun.

"Jeesus Kristus on kokonaan ja täydellisesti Jumala ja kokonaan ja täydellisesti ihminen. Nämä kaksi luontoa ovat Hänessä yhdessä jakamatta, erottamatta, muuttumatta ja sekaantumatta."


Monofysitistiset kirkot
Haluan heti korostaa, että Bysantin ajan kirkon raskaasti vainoamat Lähi-idän monofysitistiset kirkot edustavat pohjimmiltaan samaa opetusta. Näinhän moderni ortodoksinen kirkko niihin suhtautuu, kopteihin, jakobiitteihin, armenialaisiin ja muihin.

Khalkedonissa näiden kirkkojen teologien käyttämät kielet, kopti, syyria ja aramea, aiheuttivat kreikankielisessä teologisessa keskustelussa käsitteiden sekaannusta ja väärinkäsityksiä heidän opetuksestaan. Nykyään ymmärretään koko kristillisen kirkon parissa, että monofysitistit opettavat, että neitsyt Maria synnytti jumala-ihmisen, ainutlaatuisen Jeesus lapsen, Jumalan pojan. Tämä ei ole ristiriidassa Khalkedonin kanssa vaikka ilmaus on toisenlainen.


Ei uskonkappale!
Suuret ekumeeniset kirkot eivät ole laatineet opinkappaleita Raamatun teologisesta olemuksesta. Tämä on tärkeä pointti. Uskomme kohde ei ole pyhä Kirja vaan sen kirjan päähenkilö, Jeesus Kristus.

"Jumalan Sanan kristologia" teologista lähtökohtaa ei siis ole tarkoitettu opinkappaaleeksi Raamatun olemuksesta. Kyseessä on mielestäni erittäin hyödyllinen näkökulma, joka vapauttaa uskovia kristittyjä ottamaan todesta sekä pyhien Kirjoitusten täyden jumalallisuuden että niiden täyden inhimillisyyden ja herättää varoittavia punaisia valoja sinne, missä näin ei tehdä.

Kaikki yritykset määritellä, mikä Raamatussa on jumalallista ja mikä siinä on inhimillistä, ovat tästä näkökulmasta katsoen tuomitut epäonnistumaan. Niitä luontoja ei voi käsitteellisesti eikä mitenkään muutenkaan erottaa toisistaan Raamatun kirjoituksista.

Raamattu on täydellisesti ja aidosti inhimillinen. Kaikkia tieteen ja tutkimuksen metodeita voidaan ja tulee käyttää sen tutkimiseen, jotta ihmiset löytäisivät totuuden.

Raamattu on täydellisesti ja aidosti jumalallinen. Pelastus on juutalaisista. Jumalan Sana, joka on mukana Israelin kansan ihmeellisissä vaiheissa tulee lihaksi Beetlehemin tallissa. Mitään muuta pelastusta ei ole taivaassa eikä maassa ihmisille annettu kuin se mikä Kirjoitettu on, Jeesus Kristus, lihaksi tullut Jumalan Sana.



Ei punaisia kirjaimia
Pidän erityisen vahingollisena sellaisia Raamatun painoksia, jossa Jumalan Sana painetaan punaisin kirjaimin ja muu teksti on normaalein mustin kirjaimin. Esimerkiksi Matteuksen evankeliumissa ovat silloin Jeesuksen sanat punaisin kirjaimin ja muu mustin.

Tämä on äärimmäisen turmiollinen tapa julkaista Raamattu ja sotkee kokonaan Jumalan Sanan kristologian.

Tässä ei tajuta, että koko Matteus on Matteuksen läpäisemä. Hänen ja hänen taustansa teologiset painotukset, ominaispiirteet, Q-lähteen käyttö ja muokkaus, Vuorisaarnan kompositio, sukuluettelot. Ne ovat kaikki aidosti tutkittavaa inhimillistä evankeliumin kirjoittajan panosta. Tästä täysin erottamattomana koko Matteuksen evankeliumi on Pyhän Hengen inspiroima ja Jumalan Sanaa.

Neuvon siis pistämään punaisin kirjaimin painetun Raamattusi jonnekin vinttiin laatikon pohjalle ja lue mustaa valkoisella!


Raamatun äärellä käy melkoinen tuuli!
Suomen evankelis-luterilainen kirkko on monissa myrskyissä ja tällä hetkellä erityisesti on taas näkyvillä kysymys Raamatun arvovallasta ja merkityksestä aikamme kristikansalle.

Haluan siksi tämän avauksen päättää kopioimalla tähän mitä Paavali kirjoittaa rakkaalle Timoteukselle:

"Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen.

Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä."

Timoteus 3:10-17 KR 1992