Port Caledonian haaksirikkoAdolf Bockin (1890-1968) maalaus. Merikapteeni Helge Heikkisen arkisto
Hermeneutiikan haaksirikko
Missourin synodin Raamattua koskevan opetuksen tyyppisestä hermeneuttisesta lähtökohdasta käsin ajaudutaan vaikeaan haaksirikkoon totuuden kuohuvalla merellä kuvan kovia kokeneen Port Caledonia nimisen parkin tavoin.
Vuonna 1923 aluksen ollessa kivihiililastissa matkalla Australian Newcastlesta Perun Callaoon valtava hyökyaalto iskeytyi aluksen perään rikkoen ruorirattaan ja huuhtoen kaksi ruorimiestä keskikannelle.
Parkki ajoi salpietarilastissa karille lähellä La Rochellea Ranskan rannikolla kovassa myrskyssä ja tuhoutui joulukuun 2 päivänä vuonna 1924. Koko 26-henkinen miehistö huuhtoutui mereen ja hukkui. linkki
Sielunvihollisen juonia
Eikö tuo sielunvihollinen ole sitten monitaituri?
Ensin joukko kristittyjä kuulee suhinaa korvissaan "jos et usko että Raamattu on sanasta sanaan Jumalan sanaa ja sen jokainen tieto maasta ja taivaasta tarkalleen just niin, et ole kunnon kristitty vaan halvennat Raamatun arvovaltaa ja horjutat omaaja toisten ihmisten pyhää uskoa".
Tällaiseen hermeneutiikkaan tartutaan järjen voimalla ja sydämen uskolla kuin hukkuva tarttuu oljenkorteen. Tässä epävarmuuden ja kaikenlaisen sekavuuden maailmassa on sentään yksi järkkymätön totuus, Jumalan pyhä ilmoitus, joka on tismalleen totta, virheetön ja täydellinen kuin auringon kehrä ennen kaukoputken keksimistä!
Ja ahdistus valtaa heidät, sillä he eivät ole ottaneet vastaan rakkautta totuuteen Jumalalta.
Sitten joukko tämän maailman viisaita, ateisteja ja panteisteja ja ihan vaan tavallisia Matteja ja Maijoja kuulee suhinaa korvissaan "katso nyt noita hartaimpia ja uskonsa vakavimmin ottavia kristittyjä, millaisia typeryyksiä he nielevät ja syöttävät toisille ja vaativat kouluissakin opetettavaksi, apinaoikeudenkäyntejä ja kuuden tuhannen vuoden maailmoita. Heh Heh. Ei mitään muutakaan kannata uskoa, mitä he sanovat esimerkiksi sielun pelastuksen asioista."
Ja niin Jumalan pyhä nimi tulee pilkatuksi tämän maailman ihmisten keskellä uskovien huuhaan takia.
Jeesus sanoi vakavasti ja terävästi Johanneksen evankeliumin syvällisessä keskustelussa Nikodemuksen kanssa:
"Jos te ette usko, kun puhun teille tämän maailman asioista, kuinka voisitte uskoa, kun puhun taivaallisista!"
Joh 3:12 KR 1992
Professori Puolimatkan Usko Tiede kirjatovat herättäneet paljon kiinnostusta
Jumalan kunnia luonnossa
Hermeneuttinen haaksirikko merkitsee ensinnäkin sitä, että katoaa käsitys Jumalan suunnattomasta, sanoin kuvaamattomasta kunniasta ja viisaudesta luomakunnassa.
Tulee tuollaisia professori Tapani Puolimatkan, professori Matti Leisolan ja tohtori Pekka Reinikaisen tapaisia hyvää tarkoittavia mutta hengellisesti tappavia loukkuja.
Toisaalta nämä erityisen lahjakkaat ja korkeasti koulutetut ihmiset koettavat puolustaa pyhän Raamatun arvovaltaa sekoittamalla luonnon ja armon, sotkemalla niin sanoakseni toisiinsa Jumalan Sanan jumalallisen ja inhimillisen luonteen. Vaatien ihmiseltä, mikä on Jumalan ja Jumalalta, mikä on ihmisen.
Reinikaisen kirja dinosauruksista on täydellinen älyn haaksirikko
Jumalan armosta muuten varsin lahjakkaalta ihmiseltä
__________________________Jumalan armosta muuten varsin lahjakkaalta ihmiseltä
Dinosaurukset ovat jatkuvasti esillä dokumenttiohjelmissa ja tiedepalstoilla. Nämä muinaiset eläimet kiehtovat kaikkien mielikuvitusta, mutta erityisesti lapset innostuvat niistä. Dinosaurukset ovat kehitysopillisen maailmankuvan kansanomaistamisen kulmakivi. Niiden väitetään hallinneen maapalloa "130 miljoonan" vuoden ajan ja kuolleen sukupuuttoon "65 miljoonaa" vuotta sitten.
Elämän historiaa maapallolla voidaan tarkastella myös luomisen näkökulmasta. Monilla kansoilla on kertomuksia lohikäärmeistä ja suuresta tulvasta. Hyvin säilyneet fossiilit osoittavat, että eläimet ovat tuhoutuneet katastrofissa vain joitakin vuosituhansia sitten. Nämä havainnot edellyttävät aivan uutta tulkintaa elämän historiasta maapallolla. _______________________________
Toisaalta he eivät vaivaudu paneutumaan Raamatun tutkimiseen. Etevinä tiedemiehinä, lääkärinä, kansanedustajanakin, heillä on kaikki edellytykset paneutua kansainvälisen eksegetiikan upeisiin syvyyksiin ja korkeuksiin ja oppia tuntemaan Raamattua sellaisena kuin se on.
Tätä minun on niin vaikea käsittää. Miksei professori Puolimatka ihastu sumerilaiseen mytologiaan, joka heijastuu Raamatussa? Miksei professori Leisola ole Jesajan kirjan assyro-babylonialaisen taustan erikoistuntija? Miksei tohtori Reinikainen paneudu maankuoren ihmeellisen geologian tutkimuksiin ja innostu Jumalan valtasuuruudesta Alppien Trias kerrostumissa??
Myoseeni solumoottori. Jumalan ihmeellinen luomistyö!Tämä kaikki on totta ja julistaa Jumalan suuruutta!
miksi se pitää pilata huonolla hernekeitolla, kestämättömällä hermeneutiikalla ja huonolla Raamatun tuntemuksella??
Kavala juoni
Raamattuun fundamentalistisella otteella takertuvalla kirjain inspiraation omaksuneella kristityllä on tosi hankalat paikat. Toisaalta on tuo järjen antama vakuutus, "olet tosi uskova koska uskot Raamatun just kuten se on kirjoitettu". Toisaalta on tuo ikävä juttu, että Raamatussa on paljon sellaista, mikä ei pidä paikkaansa.
Ja niin hän saattaa ryhtyä keksimään tarinaa, miksi ruoho ja hedelmäpuut ja koko maa ja vesi luotiin ennen kuin aurinko.
Siinäpä on satusedälle hommaa ja ehkä joku "vesikehän" tapainen selitys sitten löytyy. (Vesikehä on yritys selittää Vedenpaisumus ja geologiset kerrostumat).
Raitis hengellisyys
Raitis hengellisyys on tunnistettavissa siitä, että siitä huokuu rakkaus totuuteen. Silloinkin ja erityisesti silloin kun totuus on raskas ja vaikea.
Sillä mikä on sen raskaampi asia kuin totuus omasta itsestämme.
Vaan Jeesuksen seurassa siitä tulee todella tervehdyttävä tapaaminen oman todellisen minän kanssa.
Jeesuksen seurassa usko ei horju aurinkoa katsellessa!
Päin vastoin, Hyvän Paimenen ääni kuiskaa hiljaa "sisareni, veljeni, älä pelkää totuutta. Ota perinpohjin selvää mitä miun Isäni on tehnyt!"
Ja voi mikä upeus sieltä aukeaa. Unohtuvat epäilyt, unohtuu tukehduttava tunne että pitää kiinni parkista, joka on menossa salpietarilastin kanssa karille.
Jumalan luonnon suuruus ja ihmeellisyys valloittaa, totuus vapauttaa ja kristitty on etunenässä tutkimassa auringon mustien pilkkujen vaikutuksia korkeatehoisiin radiotaajuuksiin. Iloisin ja vapain mielin.
Ja yhtenä päivänä kristitylle loksahtaa kohdalleen. Hei, Isä on tehnyt auringon Jumalan Sanalla.
Jeesus on siellä ja täällä, kaiken olevaisen ytimessä.
Huh, miten suuri Herra Jeesus miellä onkaan!
Jumalan Sanaa oppimaan
Mikä mahtaa olla paras vastalääke huonolle hermeneutiikalle?
Hyvä hermeneutiikka!
Siis kaikki kristityt joukolla Raamattu oppimaan!
Nauttimaan Jukka Norvannon upeista raamattuluennoista vaikka kasettia kuunnellen iltapuhteeksi.
Opiskelemaan eksegetiikan vaikeita taitoja, Vanhan ja Uuden testamentin rakenteita, niiden taustojen syvyyksiä ja lähdetutkimuksen hienouksia, teologian korkeaa lentoa ja varomaan virheellisen raamattukritiikin kuoppia ja mutkia.
Siinä nahka paksunee ja Raamattu käy uskomattoman mielenkiintoiseksi ja dynaamiseksi kirjaksi.
Ja ennenkaikkea - Raamatun alkukieliä harrastamaan!
Mikä ilo ja onni on saada lukea VTn proosaa hepreaksi ja tutustua koinee kreikan vaikeisiin koukeroihin apostoli Paavalin kirjeiden äärellä.
Tai paneutua papyrusten mielenkiintoiseen maailmaan tai Raamatun käsikirjoitusten sukupuiden rakentamiseen?
Tai Lähi-idän muinaistutkimukseen Aapeli Saarisalon ja Heikki Palvan seurassa ja Ison Kirjan tietosanateosten kanssa.
Ja vaikka reissaamalla kerran elämässä Raamatun maihin.
Kuinka paljon onkaan tehty sen hyväksi, että Jumalan Sana tulisi tutuksi.
Miksi laiskoina nojaamme Missourin synodin ajattomaan totuuteen, johon ei sitten sen kummemmin uskalla edes kiinalaisilla ruokatikuilla tarttua, ettei tulisi ajettua parkilla karille.
Voin pitkästä kokemuksesta kertoa, että mitä enemmän Raamattua opiskelee sitä vähemmän siitä tietää. Sen suuremmaksi se käy.
Ne jotka tietävät Raamatusta kaiken ovat tuskin sitä edes kunnolla avanneet.
