Olaus Petrin virsi

Olaus Petri (1493-1552)

Olaus Petri (1493-1552) on Ruotsi.Suomen uskonpuhdistuksen merkittävä johtaja, jonka toiminta kuningas Kustaa Vaasan rinnalla oli ratkaisevaa Pohjoismaiden hengellisen elämän tulevaisuudelle.

(mielellämme me itä-Ruotsin maakuntien asukkaat sanomme Ruotsi-Suomi, mutta Ruotsihan se oli, Sverige).

Olaus Petri on tuon ajan mukainen latinalainen väännös hänen nimestään. Kaverihan oli Olof Persson (Petersson) eli savoksi Olavi Pietarinpoika, kotoisin Örebrosta Hjälmerin rannoilta.


Virsikirjassamme on täsmälleen yksi Ruotsin uskonpuhdistajan laatima virsi, joka on tämän palstan aiheena.

Virsi 188 on näet erittäin havainnollinen esimerkki siitä, kuinka Raamattua luetaan puhtaan opin silmälasein.


Virsien asiantuntijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että Olavimme virsi muistuttaa aika lailla Martti Lutherin virttä 187

Armahda, Herra Jumala,
me surren valitamme.
Pois moni luopuu sinusta
ja uhkaa uskoamme.
Sanasi ylenkatsotaan
ja totuus maahan poljetaan,
on valhe vallan saanut.

Olaus Petri käänsi tämän oppi-isänsä laatiman virren ruotsiksi. Hän opiskeli maisteriksi Wittenbergissä ja sai siellä tustutua raamattutiedon professori Marttiin.

Olavi Pietarinpojan oma virsi poikkeaa kuitenkin monessa kohdin Lutherin Jumalan Sanan hylkäämistä murehtivasta virrestä.


Erkki Tuppurainen kirjoittaa virren 188 taustatiedoista:

Olavus Petrin virren esikuvana saattaa olla saksalaisen Anarg von Wildenfelsin teksti O Herre Gott, dein göttlich Wort, jota on kuitenkin laulettu eri sävelmillä.

Olavuksen teksti poikkeaa joka tapauksessa siitä huomattavasti, kuten myös monet hänen Luther-käännöksensä esikuvistaan.

Sisällön perusero on siinä, että Olavus valittaa luopumista Jumalan sanasta, jonka ihmisen omat säännöt ovat korvanneet, kun saksalaisen tekstin mukaan evankeliumi on hämärtynyt mutta siihen on apostoli Paavalin välityksellä palattu."

...........

Tämähän on meidän monen suurena huolena esikoislestadiolaisen herätäyksen nykytilasta:

"Olavus valittaa luopumista Jumalan sanasta, jonka ihmisen omat säännöt ovat korvanneet."

vaikka Jumalan sanaa kyllä luetaan ja siitä saarnataan, Jumalan Hengen ei anneta puhua, vaan puhutaan sitä, mistä seuraväelle tulee puhua.

tai hoonosti käy, kuten ruotsin-suomalainen sanoo



Virressä mättää jokin, ja Ruotsin evankelis-luterilainen kirkko jätti oman poikansa laatiman virren pois virsikirjasta jo vuoden 1819 uudistuksessa.

Suomalaisessa versiossa Olauksen jykevää sanontaa on lievennetty sitten karoliinisen ajan virsikirjan 1701 version, joka on lähellä Jaakko Finnon käännöstä vuodelta 1583.

viimeisen säkeen siivoaminen on tästä hyvä esimerkki:

"Kosk’ minä jätän tämän luolan, Josta ei hengis’ päästä,
Ann’ ilon kanss’ silloin kuolla, Ja helvetist’ minua estä"
Vanha virsikirja 227 (1701)


Se usko kaiken voittava
minulle, Herra, anna,
ja lähtöhetken tullessa
rauhaasi minut kanna.

virsi 188:7 loppuosa



kun tutkimme Raamatun opillista tulkintaa Ruotsin uskonpuhdistajan virressä, meidän tulisi taas osata reissata ajassa taaksepäin.

Ruotsi on hurjan kuningas Kustaa Vaasan johdossa irtautumassa paavin johdosta. Tukholmassa on vielä arkkipiispa, jota Olaus Petrin tuella savustetaan pois ja kuningas asettaa Ruotsin kirkolle oman valitsemansa pomon.

Olof lähti opiskelemaan paavin kirkon papiksi, mutta syttyi Saksassa uskonpuhdistuksen liekkeihin.

Kuningas huomasi, että tässä on nyt iso juttu kyseessä, ja pyörät alkoivat pyöriä.

kuten entinen koululainen sanoi, Ruotsin katolisilta kirkoilta vietiin katot.



Virren tarkoitus on toimia Lutherin neuvomalla tavalla kansanopetuksessa.

Jumalanpalvelukseen tulleet veisaavat kansankielistä virttä, ja sen melodian ja runon avulla asia painuu mieleen.

Kyseessä on opetusvirsi ja se korostaa uskonpuhdistuksen ajan tärkeää teemaa - Jumalan sanan arvovaltaa.

Opilliset lasit näkyvät tässä hyvin selvästi, ja luetaan - tai veisataan - tuo hieman tökkö virsi (Olaus ei ollut Lutherin veroinen runoilija) siinä mielessä, että mitä se Ruotsin (ja korpi-Suomen) kirkkokansalle tahtoo opettaa.


Virsi 188 kommentoituna

1. On, Herra, pyhä sanasi
niin usein unohdettu
ja monen sielun surmaksi
sen ääni vaiennettu.
Vierasta tulta kannettu
on Herran alttarille
ja ihmissanaa saarnattu
sieluille etsiville.


Jumalan pyhän sanan vaimentaminen, peittäminen ihmisopetuksen alle, on tullut kirkossa monen sielun surmaksi.

ei sen pienemmästä asiasta ole kyse

ihmissanaa on saarnattu


2.
Lahjoitit, Herra, sanasi
matkalle oppaaksemme
ja sanan kautta armosi
kalliiksi aarteeksemme.
Me siitä saamme ravinnon
voimaksi sieluillemme.
Kuolema palkkanamme on,
jos muuta hapuilemme.


Jumalan sana on matkaopas

Jumala antaa sanansa välityksellä armonsa

Jumalan sana on ravitsevaa ja vahvistavaa elämän leipää

Jumalan sanalle muuta korviketta etsiessämme palkkamme on iankaikkinen kuolema



3.
Siis kiittäkäämme Jumalaa
suuresta armostansa,
kun virvoittaa ja lohduttaa
hän meitä sanallansa.
Jos Herran kirkas sana saa
valaista ihmismieltä,
voi yönkin tullen vaeltaa,
ei tyhmä eksy tieltä.


Jumala itse puhuu ihmiselle:

Jumala virvoittaa ihmistö sanallaan

Jumala lohduttaa ihmistä sanallaan


Jumalan sana on kirkas ja valaisee ihmismieltä

Jumalan sana on selkeä eikä sen valossa tyhmäkään eksy tieltä



4.
Näin meille sana opettaa,
näin uskoo kansa Herran:
vain Kristukseen ken uskaltaa,
taivaaseen pääsee kerran.
Pois oma arvo, ansio,
on turha niihin luottaa.
Kun tulee Herran tuomio,
vain armo avun tuottaa.


Jumalan sanan keskeinen viesti uskovalla Herran kansalle on, että yksin Kristus vie perille

Jumalan sana opettaa omanvanhurskauden töitä vastaan

Jumalan sana sanoo, että kun tuomion hetki kerran koittaa, ei auta siinä mikään oma arvo tai ansio, vaan ainoastaan täysin kelvottoman täysi armahdus.

(velallisella kun ei ole millä velkaansa maksaisi)


5.
Edessä Herran tulemme
uskosta vanhurskaiksi
ja tähden Vapahtajamme
armosta autuaiksi.
Rakkaus Herran käskyihin
niin syttyy sydämeemme,
iloisin, vapain sydämin
Jumalan tahdon teemme.


Katolisuudesta uskonpuhdistuksen maailmaan siirtyville ruotsalaisille (ja suomalaisille) opetetaan 1500-luvun virressä

Jumalan edessä ihminen tulee hurskaaksi yksin uskon kautta

ainoastaan Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armo tekee iankaikkiesti autuaaksi

Jumalan armo sytyttää kristityn sydämessä halun iloisin ja vapain sydämin tehdä, mitä laki vaatii.

tässä säkeessä on läsnä uskonpuhdistuksen motto, hengellinen sotahuuto

Yksin uskosta, Yksin armosta, Yksin Kristuksen tähden!


6.
Maa, taivas kyllä hukkuvat
ja katoavat kerran.
Silloinkin meitä kantavat
armo ja totuus Herran.
On sana turva ainoa,
Kristuksen rauha kestää.
Ei kukaan Herran omilta
voi pelastusta estää.


Jumalan sana on turvana, vaikka koko maailma horjuisi ja taivaat hukkuvat ja maa katoaa.

Kristuksen rauha kestää myös tuollaisen maailmanlopun, ja tietysti sitä pienemmät myrskyt.

kukaan ei voi riistää Herran omia Hänen kädestään.



7.
Jumalan Pojan uskossa
kun maailmasta lähden,
on elämäksi kuolema,
saan voiton armon tähden.
Se usko kaiken voittava
minulle, Herra, anna,
ja lähtöhetken tullessa
rauhaasi minut kanna.


kuoleman hetkellä on yksi ainoa asia, joka tuo voiton

Jumalan Pojan usko.

tätä ei ihminen itsestään puserra vaikka kuinka sisukkaasti sanoisi "tahdon uskoa"

Pelastava usko on Jumalan lahja, jota ei yksikään ihminen toiselle anna - tai ota pois.

näin saamme autuaasti nukkua pois tästä ajallisesta elämästä - Jumalan Pojan uskossa.



Lyhyt, ytimekäs katekismus!

erinomainen näyte opillisesta Raamatun tulkinnasta.

Wittenbergissä papiksi lukeva Olavi Pietarinpoika sai uudet hengelliset silmälasit (vaikka silmälasit keksittiin vasta 1600-luvun alussa)

voisimme sanoa myös, että hän osti Saksassa silmävoidetta ja alkoi nähdä asioita tässä kristillisyydessä aivan uudella tavalla.

tästä herää nyt kaksi tärkeää kysymystä, joita saamme pohtia ja arvioida, kun Raamatun hermeneutiikkaan syvennymme.



1.
Kun virren kirjoittanut Olaus Petri katselee Raamattua uskonpuhdistuksen tuomassa uudessa valossa, uusilla opillisilla rilleillä, näkeekö hän oikein vai vääristävätkö silmälasit Raamatun sanomaa.

tämä on ydinkysymys

onko Saksan uskonpuhdistuksen keskeinen sanoma aitoa Raamatun sanomaa, vai onko se opillisesti vääristynyttä tekstin omaa sisältöä vastaan käyvää opetusta?

kysymys, jonka Martti Luther itse varmaan mielellään esittäisi

tutkikaa, pojat, tutkikaa tytöt, Raamattua

onko näin kuten me Augsburgissa tunnustamme, vai onko jotenkin toisin Paavalilla asiat ja Jeesuksella meininki?



2.
Näkeekö Ruotsin uskonpuhdistaja uusilla opillisilla laseillaan kaiken tarpeellisen?

onko tässä virressä lyhyesti, Vähässä Katekismuksessa laajemmin, Isossa Katekismuksessa vielä laajemmin, ekumeenisten uskontunnustusten ja Augsburgin tunnustuksen sisältämä sanoma riittävä.

eikö Raamattua siis tarvitse lukea, koska näemme ja tiedämme jo kaiken tärkeän?


mielestäni tämä kysymys on hyvin tärkeä erityisesti esikoislestadiolaiselle kristitylle, joka saa usein kuulla että Jumalan sana tuli täydellisesti taas saarnattua.

eihän koko kirjaa tarvitse sitten opiskella tai edes lukea, kun Jumalan sanan saarna antaa opillisesti ja asiallisesti kaiken tarpeellisen.



käyttääkseni hieman muutettuna Seppo Parviaisen saarnan esimerkkiä.

hän puhui uskon lampusta, jonka lasia noki sotkee.

voisimme Olaus Petristä sanoa, että tuossa kamppailuvaiheessa hän sai Saksasta uudet, kirkkaan silmälasit, joiden avulla hän luki Raamatusta mitä sinne oikeasti on kirjoitettu.

siis lasit olivat puhtaat

hän näki, mitä niillä näki, emmekä väitä että hän näki kaiken

mutta sen mitä näki, hän näki oikein.

näin tahdomme uskoa!

mutta sitten, nämä opilliset lasit ovat kulkeneet sukupolvesta toiseen ja siellä täällä on luterilaisessa kirkossa ja herätysliikkeissä laseihin tullut hämärää kohtaa ja säröä ja hankaluutta.

ja kas, alamme nähdä ihan kummia kun Raamattua luemme tai sen saarnaa kuuntelemme.

homoista ja muista moista...

eli

opillisia laseja tulee jatkuvasti pitää puhtaana

Kristuksen kirkkoa tulee uudistaa jatkuvasti, uskonpuhdistus on koko ajan tärkeää. koska rillit helposti likaantuvat ja joskus ihan särkyvät.



On, Herra, pyhä sanasi
niin usein unohdettu
ja monen sielun surmaksi
sen ääni vaiennettu.
Vierasta tulta kannettu
on Herran alttarille
ja ihmissanaa saarnattu
sieluille etsiville.

Olaus Petri 1536

Jumalan Sana ja sinä

kun rukoilet pikku Samuelin tavoin
"puhu Herra, palvelijasi kuulee"

niin johan alkaa tapahtua...

Eihän meidän Herramme ja Vapahtajamme mitään niin odota, kuin että saisi puhua meidän kanssamme!

Kuinka usein Jumalan Sana tulikaan profeetoille!

Kuinka Jumala ilmoittaa puhuvansa meille näinä viimeisinä aikoina meille Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta!

Kuinka Jeesus usein sanoi lihansa päivinä "jolla on korvat se kuulkoon!"

Kuinka koolla oleva Jumalan seurakunta oikein porukalla pyytää, Jumala puhu meille tämän Sanan saarnan kautta!

Jumala aivan kerrassaan tahtoo puhua meille ja on luvannut monta kertaa ja monin tavoin myös kuulla, kun me puhumme Hänelle.

missä siis mättää?


Kun astumme Jumalan puhetta kuulemaan kirkkoon tai seuroihin tai Radio Dein äärelle tai itse tykönämme avaamme Raamatun ja sydämissämme rukoilemme

"Herra puhu, palvelijasi kuulee"

niin Jumala puhuu ja me saamme kuulla Hyvän Paimenen ihanan äänen.

mutta tämä ääni ei välttämättä ole ihan niin selvä.

näin Jumala armossaan kätkee itsensä, suojellakseen meitä itseltään.

pikkunen Samuel ei ollut lainkaan perillä, kuka hänelle yöllä puhui ja arveli, että se oli varmaan Eeli-setä, joka häntä kutsui.

Samuel poikanen ei tunnistanut Jumalan ääntä, mutta sitten Eeli tajusi mikä meininki on käynnissä ja antoi pojalle tuon neuvon.

Kun Jumala seuraavan kerran sinulle puhuu, sano näin.

mikä tässä mättää?

miksi Samuel ei tunnistanut Jumalan ääntä, kunnes se hänelle osoitettiin?


kyseessä on ehkä vaarallisin rukous, minkä voit elämässäsi lausua.

tästä vähän lisää kohta.

olemme nettiruukussa tutkineet Raamatun lukemista ja tulkintaa käytännön esimerkein.

huomaamme, että sauvat ja kivet ja kaivot tahtovat kolista, siinä on Kristus, siinä on Jumala. Mutta ei Jumala ole siinä.

huomaamme, että vaikka valtavasti ukkosen ja salaman äänin parannusta huutava mies seurakunnan edessä on puhuvinaan Jumalan sanaa. Mutta ei Jumala ole siinä.

huomaamme, että vaikka joskus yhdessä tunnistamme tutun äänen, joka kuin lapsesta asti on näin meille puhunut. Mutta ei Jumala ole siinä.

mikä tässä mättää?

onhan tuo kaikki Jumalan puhetta meille, Jumalan sanaa?



usein sinä sanot toisinpäin

"kuule Herrani, kun minä puhun!"

ja niin alamme kertoa Jumalalle, miten asiat ovat ja selittää Hänelle, mitä Sana tarkoittaa.

meillä on valmiit kuviot joihin olemme oppineet uskomaan ja luottamaan ja näin emme ennätä kuulemaan Jumalan Sanaa

Usein sinulla on niin kiire selittää, miten Jumala saa sinua puhutella ja mitä Hänen Sanansa sanoo, että et ennätä kuulemaan, mitä Jumala sinulle puhuu.



olemme havainneet, että Jumalan valitun kansan tavoin sydämemme päällä voi olla peitto, niin että emme kuule mitä Jumala todella tahtoo meille puhua.

luulemme näkevämme, mutta olemme sokeita

luulemme kuulevamme, mutta olemme kuuroja

näinkin voi olla.

tähän on apu, saamme ostaa silmävoidetta ja korvatippoja ja rukoilla "puhu Herrani, palvelijasi kuulee"

ja Jumala tahtoo niin sydämen rakkaudella sinulle puhua, yötä päivää!


missä mättää?

miksi Jumalan puhe voi olla peitossa, niin että ihan alamme anoa, kolkuttaa ja pyytää - Herra, puhu minulle selvemmin, että osaisin erottaa äänesi kaikesta tästä melusta.

tämä pyyntö on Herran vaikutusta sinussa - Hän on huomannut sinut ja tahtoo puhua sinulle selvemmin.

mutta olet suuressa vaarassa ja Jumala ei tahdo syöstä sinua tuhoon ja turmioon lepertelemällä sinulle, jos et ole siihen sisäisen ihmisesi puolesta valmis.

ei vitsi ole siinä, ettetkö voisi heti tänä päivänä kuulla selvemmin Jumalan henkilökohtaista puhetta itsellesi.

vitsi on toisaalla.



käsitykseni mukaan on paljon Jumalan lapsia, jotka ovat kyllä kuulleet Jumalan puhetta itselleen, sen sydämeensä uskossa kätkeneet ja lähteneet tästä ajasta autuaasti iäisyyteen.

Rauha heidän sieluilleen. Aamen.

mutta he ovat eläneet koko elämänsä hiukka korvat tukossa, työläästi se Jumalan puhe heidät saavutti ja he tyytyivät liian vähään.

enempi olisi ollut tarjolla, vaan eräässä mielessä tietoisesti he halusivat pitää ruorin turvallisesti omissa käsissä tämän ajan aallokoissa purjehdittaessa.

Jumala puhuu minulle näin ja näissä kuvioissa ja näillä sanoilla, aamen.


Jos olet tällä tavalla Jumalan Sanaan asennoitunut ihminen, tulet Sanan kuuloon ja luet Jumalan Sanaa korvalaput korvilla ja silmälasit silmillä.

et sittenkään oikeasti tahdo kuulla, mitä Jumala sinulle puhuu vaan pitää kiinni kaikesta siitä varmasta ja turvallisesta, joka sinulla jo on.

Henki puhaltaa missä tahtoo - ja se on pikkusen turvatonta.

mukavampi, että Henki tekee mitä me tahdomme että Henki tekee ja puhuu meille, niinkuin tiedämme että Hengen tulee meille puhua.

turvallisesti, perinteisesti, rauhoittavasti ja haavojamme hoitaen, uskoamme vahvistaen.

tuuli kun voi joskus viedä oudoille ulapoille, mihin emme tahtoneet mennä, ja repiä niitä lehtimajoja, joita itse olemme oljista ja kepeistä kyhänneet tämän korpivaelluksemme aikana suojaksemme.



miksi tämä rukous "puhu minulle selvemmin, Jumalani" on niin äärimmäisen vaarallinen?

Eeli neuvoi pikku Samuelia, sano näin:
"puhu Herra, palvelijasi kuulee"

rukous voi kääntyä sinun sydämessäsi näin:
"puhu Herra, minä janoan kuulla Sinun äänesi selvemmin"

kunpa saisin olla Jumalan Sanan äärellä ja aivankuin elämän veden lähteet puhkeaisivat pulppuamaan, saisin tuoretta mannaa joka aamu ja tuulen tuomia viiriäisiä mereltä ja vielä vettä kovasta kalliosta!

autuaallinen nolotila!

mikä tässä mättää?



Eeli opetti Samuel poikaa lyhyesti, mutta paljon sanoen

se koitui hänen omaksi kohtalokseen, poikaa neuvoneen kaverin elämä päättyi traagisesti

miksi?

no katso, kun Jumala ei mitään niin tahdo, kuin puhua meille selkeästi ja kirkkaasti niin että me aivan ymmärrämme just eikä melkein, mitä Hän meille sanoo - tässä ja nyt.

sillä ei Hän ole kuolleitten Jumala vaan elävien.

tässä ja nyt, sunnuntaina kolmastoista helmikuuta 2011 Jumala puhuu, minun asioistani, sinun asioistasi.

mikä tässä mättää?


"puhu Herra, PALVELIJASI kuulee"

kun Jumala puhuu sinulle, siitä on oksat pois.

Hän tietää, Poika tietää, että jos ja kun kuulet Jumalan Sanan olet tienhaarassa.

toinen tie vie eteenpäin ... alkaa vaivassa ja päättyy vainoissa, kuten Laestadius iloisesti kertoo ... ja toinen vie paatumukseen.

ei ole kahta vaihtoehtoa.

Jumalan Sana joko vie eteenpäin tai paaduttaa.

ja kauheaa on paatua elävän Jumalan puheelle.

Jumala ei armossaan sitä tahdo, eikä Hän puhu sinulle, jos tietää että se vain paaduttaisi sinua ja kovettaisi sydämesi ja veisi kauemmsa.

Jumala itse vihassaan puhuu sinulle, että paatuisit, etkä kääntyisi etkä pelastuisi.



no kato, kun Jumala odottaa sinulta kuuliaisuutta.

tässä on se mikä mättää.

ihminen, joka ei näistä hengellisistä ymmärrä, sanoo iloisesti "no tietenkin minä tahdon olla kuuliainen Jumalan Sanalle ja tehdä mitä rosvot määräilee."

siihen olet valmis, sen tiedän - tekemään mitä ihmiset sanovat että sinun tulisi tehdä, ollaksesi Jumalalle mieluinen.

vaan kun Jumalan Sana käy eläväksi ja puhuttelee sinua, niin siitä on oksat pois.

rikkaita miehiä ja naisia on vino pino, jotka sydän murheellisena lähtevät Jeesuksen luota pois.

"Herra, et kai sinä ole tosissasi?"


ja näin kävi myös Eelille - mitäs meni neuvomaan.

ei Samuel mitään meinannu aamulla sanoa.

Jumala oli puhunut selkeästi pojalle, ja poika oli säikähtänyt sydänjuuriaan myöten.

sinä voit leikkiä itsesi kanssa, voit leikkiä saarnaajan sanojen kanssa, voit leikkiä Sanan selittelyjen kanssa, voit leikkiä sanaleikkejäsi Raamatun äärellä.

mutta kun rukoilet

"Herra puhu, palvelijasi kuulee"

ja Jumalan Sana puhuu sinulle

siitä on leikki kaukana

Herra odottaa palvelijaltaan kuuliaisuutta.

joten neuvoni on - älä moista rukousta lausu, vaan kulje tyytyväisenä siihen, mitä olet kuullut ja saanut ja uskot.

älä pyri lähelle Jumalaa, kuulemaan selkeästi Hänen ääntään Sanassa ja sakramenteissa, arjessa ja juhlassa.

se on äärimmäisen vaarallista omalle tahdollesi ja omalle elämäsi ohjailulle ja voipi johtaa sinut suuriin seikkailuihin, joissa koet olosi sangen turvattomaksi.

ei ole mukava olla tuulen viemänä.



Nuori Samuel palveli Herraa Eelin luona. Siihen aikaan Herra puhui ihmisille vain harvoin eikä näkyjä usein nähty.

Eräänä iltana Eeli oli jo mennyt nukkumaan. Hänen silmänsä olivat hämärtyneet niin että hän tuskin näki. Jumalan lamppu paloi vielä, ja Samuel oli asettunut nukkumaan pyhäkköön, jossa Jumalan liitonarkku oli.

Silloin Herra kutsui Samuelia nimeltä.

Hän vastasi: "Täällä minä olen", juoksi Eelin luo ja sanoi: "Kutsuit minua. Tässä olen."

Mutta Eeli vastasi: "En minä kutsunut. Mene takaisin nukkumaan." Samuel palasi vuoteelleen.

Herra huusi uudelleen: "Samuel!" Samuel nousi, meni Eelin luo ja sanoi: "Kutsuit minua. Tässä olen."

Mutta Eeli vastasi: "Ei, poikani, en minä kutsunut. Mene takaisin nukkumaan."

Silloin Samuel ei vielä tuntenut Herraa eikä Herra ollut ennen puhunut hänelle.

Sitten Herra kutsui Samuelia kolmannen kerran, ja Samuel nousi, meni Eelin luo ja sanoi: "Kutsuit minua. Tässä olen."

Nyt Eeli ymmärsi, että Herra kutsui poikaa, ja hän sanoi: "Mene nukkumaan, mutta jos joku vielä kerran kutsuu sinua, vastaa näin:

Puhu, Herra, palvelijasi kuulee."

Ja Samuel meni takaisin vuoteelleen.

Silloin Herra tuli, seisahtui ja huusi kuten edellisilläkin kerroilla: "Samuel, Samuel!"

Samuel vastasi:
"Puhu, palvelijasi kuulee."

Herra sanoi Samuelille:
"Pian minä teen Israelissa sellaisen teon, että joka siitä kuulee, sen molemmat korvat soivat.

Sinä päivänä toteutan sen, mitä olen puhunut Eelille ja hänen suvulleen, alusta loppuun saakka.

Olen sanonut hänelle, että ikuinen tuomioni kohtaa hänen sukuaan, koska hän tiesi poikiensa halventavan Jumalaa eikä pitänyt heitä kurissa.

Sen tähden minä vannon Eelin suvulle: eivät uhrit eivätkä lahjat koskaan sovita Eelin suvun rikosta."



Samuel makasi paikallaan aamuun saakka ja avasi sitten pyhäkön ovet.

Hän ei uskaltanut kertoa näkyään Eelille, mutta Eeli kutsui häntä:
"Samuel, poikani!"

Hän vastasi: "Täällä minä olen."

Eeli kysyi: "Mitä hän puhui sinulle?

Älä salaa sitä minulta.

Kohdatkoon sinua Jumalan viha nyt ja aina, jos salaat minulta sanankin siitä, mitä hän sinulle puhui."

Silloin Samuel kertoi hänelle kaiken mitään salaamatta, ja Eeli sanoi:
"Hän on Herra. Hän tekee niin kuin hyväksi näkee."



Kun Samuel varttui, Herra oli hänen kanssaan eikä sallinut yhdenkään hänen sanansa osua harhaan.

Näin koko Israel Danista Beersebaan saakka oppi tietämään, että Herra oli uskonut Samuelille profeetan tehtävän.

Siitä alkaen Herra ilmestyi jatkuvasti Silossa ja ilmoitti siellä Samuelille tahtonsa.

Ja koko Israel alkoi kuunnella Samuelia.

1 Sam 3



Näemme tästä kertomuksesta, että oli aika jolloin Herra vaikeni eikä puhunut kansalleen Israelille eikä näkyjäkään nähty.

Sitten tuli aika, kun Herra puhui kansalleen Israelille itse valitsemansa profeetta Samuelin kautta.

Kansa oppi tietämään, että Herra ilmoitti tahtonsa Samuelin kautta ja kuunteli häntä.

no, olihan heillä Toora, kirjoitukset, laki?

mikä vielä puuttui - eikö kirjoitettu Sana riittänyt?

ei näköjään.

profeetan tarkat sanat ilmaisivat Jumalan tahtoa siinä ja nyt, ja olivat niin mahdottoman vaarallisia, tappavia.

Israelin ensimmäinen kuningas ei ollut Herran puheelle kuuliainen, ja sai poikansa kanssa surmansa.

Eeli kuolla kupsahti Siilossa kun sai kuulla, että liitonarkki oli joutunut filistealaisten jälkeen.

ei todellakaan

Herran puhe ei ole leikin asia eikä sitä pidä kevyesti pyrkiä kuulemaan.

Hän nimittäin odottaa palvelijaltaan kuuliaisuutta

että palvelija tekee, mitä Herra käskee

eikä edes pyydä siitä palkkaa.


Virsi 188
On, Herra, pyhä sanasi
niin usein unohdettu
ja monen sielun surmaksi
sen ääni vaiennettu.
Vierasta tulta kannettu
on Herran alttarille
ja ihmissanaa saarnattu
sieluille etsiville.

Lahjoitit, Herra, sanasi
matkalle oppaaksemme
ja sanan kautta armosi
kalliiksi aarteeksemme.
Me siitä saamme ravinnon
voimaksi sieluillemme.
Kuolema palkkanamme on,
jos muuta hapuilemme.

Siis kiittäkäämme Jumalaa
suuresta armostansa,
kun virvoittaa ja lohduttaa
hän meitä sanallansa.
Jos Herran kirkas sana saa
valaista ihmismieltä,
voi yönkin tullen vaeltaa,
ei tyhmä eksy tieltä.

Näin meille sana opettaa,
näin uskoo kansa Herran:
vain Kristukseen ken uskaltaa,
taivaaseen pääsee kerran.
Pois oma arvo, ansio,
on turha niihin luottaa.
Kun tulee Herran tuomio,
vain armo avun tuottaa.

Edessä Herran tulemme
uskosta vanhurskaiksi
ja tähden Vapahtajamme
armosta autuaiksi.
Rakkaus Herran käskyihin
niin syttyy sydämeemme,
iloisin, vapain sydämin
Jumalan tahdon teemme.

Maa, taivas kyllä hukkuvat
ja katoavat kerran.
Silloinkin meitä kantavat
armo ja totuus Herran.
On sana turva ainoa,
Kristuksen rauha kestää.
Ei kukaan Herran omilta
voi pelastusta estää.

Jumalan Pojan uskossa
kun maailmasta lähden,
on elämäksi kuolema,
saan voiton armon tähden.
Se usko kaiken voittava
minulle, Herra, anna,
ja lähtöhetken tullessa
rauhaasi minut kanna.

Olavus Petri 1536.
Suom. Jaakko Finno virsikirjaan 1583.
Uud. Alfred Brynolf Roos 1867,
komitea 1984.