Nettiruukun hermeneuttinen keskustelu

Esikoislestadiolaisuuden hengellisissä maisemissa toimiva Nettiruukku on viimeisen parin vuoden aikana sisältänyt merkittävää hermeneuttista keskustelua aiheesta "Miten ymmärrämme Raamattua oikein?"

Keskustelun merkitystä alleviivaa se, että sitä on vetänyt kaksi naista, nimimerkit Haamul ja mama. Miehet ovat lähinnä olleet kommentoijan, sivustahuutelijan asemassa. Tämä on todella merkittävää täysin julkista keskustelua, sillä esikoisuudessahan on pitkään ollut perinne, että "nainen vaietkoon seurakunnassa" kuten apostoli Paavali neuvoo. Vaan mitä mahtaisi apostoli sanoa tänään, verratessaan näiden kahden naisen syvällisiä Raamatun pohdintoja nettiruukun raamattupiirissä Suomi24 forumin esikoislestadiolaisen ukkokerhon usein sangen surullisiin kinasteluihin?


Haamul: opillinen eli dogmaattinen Raamatun lukeminen

Mielestäni Haamulin edustama Raamatun tekstien tulkinnan linja on johdonmukainen ja muistuttaa perusrakenteeltaan esikoislestadiolaisten saarnaajien opillista tapaa julistaa Jumalan Sanaa.

Esikoisten saarna
Päivän teksti valitaan siten, että Pyhä Henki voi siitä ammentaa saarnaajan kautta seurakunnalle luotettavaa ja turvallista neuvoa ja ohjetta tässä kristillisyydessä uskomiseen ja elämiseen. Suositut saarnatekstit luetaan ja rukoushuoneella saarnavuorossa oleva Herran enkeli, Malakiaan mukaan, sitten jakaa siitä tuoretta mannaa seuraväen rakentumiseksi.

Saarnaajalta ei odoteta Raamatusta mitään "uutta" - pois se, sellainen haihattelu on omiaan synnyttämään epäilyksiä, ristiriitoja ja vihollisen kylvötyötä Jumalan lasten joukossa. Mutta Hengen voimassa saarna osuu kuulijoiden sydämiin, herättää synnintuntoa ja halua parannukseen, surua siitä, missä vaellus on jäänyt vajaaksi tai on tullut aivan langettua syntiin. Laki nuhtelee ja kutsuu rakkaan Kristuksen luo, joka tarjoaa armon evankeliumia, täyttä armahdusta ja synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Haamulin selitysmalli
Haamulin tapa käsitellä Raamattua osoittaa toki paljon laajempaa Raamatun tuntemusta kuin kuulemani keskiverto pyhäpäivän saarna seuroissa rukoushuoneella. Hänellä on erityisen terävät silmät Raamatun äärellä ja hän havaitsee siellä aarteita toisensa jälkeen, sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa.

Poissa on esikoisten saarnan pareneesi eli kehotuspuhe, joka tähtää seuroissa olevan kuulijan elämän parannukseen ja tahtoo johdattaa jokaista Jumalan armon suojiin. Monelle ex-essulle vapautuminen tästä viikottaisesta lankeemus-nuhtelu-synnit anteeksi-lankeemus kierteestä on merkinnyt mullistavaa vapautumista hengellisestä orjuudesta ja väärin käsitetystä kristillisyydestä.

Mutta itse perusrakenne on säilynyt muistona Haamulin omasta kasvualustasta esikoisuuden maisemissa. Synneistä nuhtelemisen, parannuskehotuksen, armon sanojen julistuksen tilalle on vain tullut saksalainen teoria. Tällä tarkoitan Uuden ajan alussa Saksassa vaikuttanutta kirkon uudistusliikettä, joka alkoi Martti Lutherin kautta, kun hän käsitti evankeliumin ja uskoi omalle kohdalleen synnit anteeksi YKSIN USKOSTA ilman lain tekoja.

Keskiajan kirkon uudistuminen alkoi tästä tapahtumasta Raamatun äärellä ja Martti Luther nostikin Jumalan Sanan kaiken kirkon perinteen, kirkolliskokousten, kirkkoisien ja pyhimyskertomusten yläpuolle teoreettisella periaatteella "yksin Kirjoitukset", sola scriptura.

Haamulin kirjoituksissa typologinen ja allegorinen lähestymistapa auttaa löytämään tämän keskeisen uskonpuhdistuksen kirkon aarteen, YKSIN USKOSTA, YKSIN KRISTUKSEN TÄHDEN, kaikkialta. Tämä on se tärkeä sanoma, jonka löydämme jo Vanhan liiton kirjoituksista ja joka täydellistyy Uudessa liitossa.

Eisegeesi
Voisimme kutsua tällaista ei vain esikoislestadiolaisille ominaista Raamatun lukutapaa "opilliseksi" eli dogmaattiseksi tavaksi julistaa ja lukea Jumalan Sanaa. Siinä on suurena vaarana "eisegeesi", Kreikan sana tarkoittaa "lukea sisään" eli tekstiin luetaan mukaan muita merkityksiä.

Rauhan Siteessä on muistaakseni 2010 ollutkin mainintaa juuri tässä henegssä siitä, kuinka saarnaajan tulee saarnata puhdasta oppia. Luterilaisen papin tulisi myös julistaa Jumalan Sanaa puhtaan opin perusteella, ei miten vain päähän pälkähtää.


mama: kuunteleva eli eksegeettinen Raamatun lukeminen
Nimimerkki mama on näissä keskusteluissa koettanut tuoda esiin, mitä teksti itse sanoo, mihin aikaan ja asiaan se liittyy, mikä on tekstin oma konteksti.

Vaikka tämä tuntuu itsestäänselvältä, koetetaan selvittää mitä Kirjoitukset tahtovat sanoa, keskustelu on nostattanut melkoisia tuulia Kaisalmeren rannalla jotka ovat jakaneet forumin lukijoita kahteen eri joukkoon!

Eksegeesi
Voisimme kutsua tällaista lähinnä yliopistollista Raamatun lukutapaa "eksegeettiseksi" tavaksi julistaa ja lukea Jumalan Sanaa. Kreikan sana tarkoittaa "lukea ulos" eli pyrkiä ymmärtämään Raamatun Sanaa niinkuin sen kirjoittaja on ymmärtänyt tuomatta mukaan myöhempiä tai muuten parempia näkökulmia.


Uusia aarteita etsimässä
Molemmat kirjoittajat, sekä Haamul että mama, selvästikin iloitsevat saadessaan olla Jumalan Sanan mittaamattomien aarteiden äärellä.

Haamul iloitsee, kun hän löytää aarteita jotka osoittavat että "näin se todellakin on, tämäkin kohta sen osoittaa näin kauniisti".

mama iloitsee, kun hän oppii uutta Jumalan Sanasta ja sen äärellä.