Kerubit ja serafit

Hesekielin kirjan erikoislaatuinen profetia Tyyrosta sisältää väkeviä ilmauksia, jotka nousevat tavallisen ihmiselämän yli.

Kristillisessä perinteessä Tyyron ruhtinas on todellakin ymmärretty "valonkantajaksi", Lucifer.

Tässä on nähty kuvaus Jumalan luoman kauniin enkeliruhtinaan itsetunnon noususta, "minä olen kuin Jumala", ja taustaa sille sodalle, joka taivaasssa syttyi.

Niin todellakin.

Taivaassakin on käyty sotaa:
   

Taivaassa syttyi sota. Mikael ja hänen enkelinsä kävivät taisteluun lohikäärmettä vastaan. Lohikäärme enkeleineen teki vastarintaa mutta kärsi tappion, eikä sille ja sen joukolle ollut enää sijaa taivaassa.

Tuo suuri lohikäärme, tuo muinaisaikojen käärme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi, tuo koko ihmiskunnan eksyttäjä, syöstiin maan päälle, ja samoin syöstiin alas sen enkelit.
 Ilm 12:7-9 KR 1992
    

Ihmiskunta voisi tämän raamatunkohdan perusteella tietysti sanoa

"Kiitos vaan. Ei ollut hänelle sijaa taivaassa, joten Saatana heitettiin tänne meidän iloksemme."

vaan asia ei taida olla aivan niin yksinkertainen.
   

Tyyro
Hesekielin profetia kertoo Libanonin satamakaupungin, suuren ja kuuluisan Tyyron kohtalosta.

Tämä Siidonin kanssa niin merkittävä foininkialainen kaupunki on siitä erikoinen kaupunki, että se on rakennettu saarelle.

Kun Aleksanteri Suuri joukkoineen tahtoi sen valloittaa, ei auttanut muu kuin rakentaa maasilta mereen!

ei suotta häntä sanota suureksi.

siitä lähtien Tyyro on ollut "niemi" johon pääsee jalkojaan Välimereen kastelematta.

Tyyro oli ja on tärkeä kauppakaupunki ja merkittävä itäisen Välimeren satama.
   

Ihmisen ylpeys
Ihminen, sano Tyroksen ruhtinaalle: Näin sanoo Herra Jumala:


-- Sinä olet käynyt ylpeäksi,
sinä sanot: "Minä olen jumala,
minä istun jumalten istuimella
keskellä merta."

Ihminen sinä olet, et jumala,
vaikka pidät itseäsi jumalana.

Viisaudessa kyllä voitat Danielinkin,
mikään ei jää sinulta salatuksi.

Oman viisautesi ja järkesi avulla
olet hankkinut itsellesi rikkauksia,
koonnut varastoihisi kultaa ja hopeaa.

Olet tehnyt viisaita kauppoja ja lisännyt vaurauttasi. Mutta rikkaus teki sinusta ylpeän.   
Hes 28:2-5 KR 1992


Jumal'olento
Ylpistyminen meni niin pitkälle, että Tyyron kuningas alkoi pitää itseään jumalana, jumal'olentona.

Näihin ilmauksiin Haamul tuolla toisella palstalla kiinnitti huomiotamme.

Josef Stalin on samantapaiseen langennut, Isä Aurinkoinen kun antoi itseään jumalaoida ja vaati kerran, että Moskovassa on hänen ylistyksekseen veisattava Te Deum.

Antoi tuhota vanhan ortodoksisen kirkon, ja meille on säilynyt pätkä uutis-elokuvaa, jossa hymyilevä Stalin seuraa jumalanhuoneen kukistumista.

Kuinka monet suomalaisetkin tätä slaavilaista jumal'olentoa palvoivatkaan, taistolaiset yhä tänään kait!
   

Jumalan kannanotto
Sen tähden sanoo Herra Jumala:
-- Koska pidät itseäsi jumalana,
minä nostan vieraat kansat sinua vastaan,
minä tuon kansoista julmimmat,
ja ne paljastavat miekkansa
ja iskevät kopeaan viisauteesi,
tallaavat loistosi tomuun.

Ne syöksevät sinut hautaasi, sinä kuolet miekan lävistämänä keskellä merta.

Vieläkö sanot: "Minä olen jumala",
kun seisot surmaajiesi edessä?
Ihminen sinä olet, et jumala,
olet tappajiesi armoilla.

Sinä kuolet muukalaisten käsissä kuin kuka tahansa ympärileikkaamaton. Minä olen puhunut, sanoo Herra Jumala."
Hes 28:6-10 KR 1992      


Jumalallinen runo
Herra Jumala puhuu profeettansa Hesekielin kautta suoraa tekstiä, proosaa.

Mutta sitten seuraa runomuotoinen ennustus.

Tämä on erityisen mielenkiintoinen, koska se on hyvin vanha, pakkosiirtolaisuuden ajalta 500-luvulta ennen Kristuksen syntymää, ja huokuu Babylonian kieltä ja kulttuuria.

Runon kieli on myyttistä, siinä esiintyy mytologisia hahmoja jotka tuon ajan juutalaiset tunsivat hyvin.

Raamatun kautta näitä Kaksoisvirtain maasta kotoisin olevia ilmauksia on tullut monien kielten sanastoihin.

Suomalainenkin, ainakin vanhemman polven immeinen, tietää mikä on Lusifer, ja sanat "kerubit ja serafit" tuovat mieleen taivaassa olevan Jumalan valtaistuimen ja sen loiston.
   

"Ihminen, viritä valitusvirsi Tyroksen kuninkaasta, sano hänelle: Näin sanoo Herra Jumala:

-- Sinä olit täydellisistä täydellisin,
täynnä viisautta, itse kauneus.

Olit Eedenissä, Jumalan puutarhassa,
ja sinua koristivat kalliit kivet,
karneolit, topaasit ja kalsedonit,
krysoliitit, onyksit, jaspikset,
safiirit, turkoosit ja smaragdit.

Pukusi oli kullalla kirjailtu.
Jo syntyessäsi oli kaikki valmiina.

Kerubiksi minä sinut tein,
sädehtiväksi vartijaenkeliksi,
sinä olit pyhällä vuorella,
käyskentelit välkehtivien kivien keskellä.

Moitteen sijaa ei sinussa ollut siitä päivästä, jona sinut loin, siihen päivään, jolloin lankesit pahaan.
   
Kun kävit kauppaa kaikkialla,
sinä tulit yhä röyhkeämmäksi
ja sorruit syntiin.
Niin minä suistin sinut pyhältä vuorelta,
syöksin sinut, vartijakerubini,
välkehtivien kivien keskeltä.

Kauneutesi houkutti sinut korskeuteen,
loistosi sokaisemana haaskasit viisautesi.
Nyt olen syössyt sinut alas,
jättänyt kuninkaiden katseltavaksi
ja pilkattavaksi.

Sinä teit kaupoissasi vääryyttä,
monin synnein sinä saastutit pyhäkkösi.
Siksi minä sytytin keskellesi tulen,
ja se poltti sinut,
minä tein sinusta tomua ja tuhkaa
kaikkien nähden.

Kaikki kansat, jotka tunsivat sinut, kauhistuvat nyt kohtaloasi. Sinä olet kammottava varoitus. Sinä olet iäksi poissa."
Hes 28:11-19 KR 1992
     

Mielestäni KR 1992 käännös on suorastaan erinomainen tästä harvinaisesta persialaisaikaisesta runosta.
Se kertoo kyllä historiallisesta Tyyron kaupungista ja sen ylpeästä kuninkaasta.
Mutta kieli on mytologista, sisältää viittauksia tuon ajan uskonnolliseen kieleen ja käsitteisiin.

Edeniä vartioiva kerubi
Erityisesti meitä puhuttelee alussa olevan Edenin puutarhan upeuden kuvaus ja ajatuksiimme todella tulee siinä loistossa asuneet Adam ja Eeva.

Kerubi nyt sitä tietä vartioi kieppuva tulinen miekka kädessään, että me Adamin jälkeläiset emme menisi syömään Elämän puusta ja eläisi iankaikkisesti.   

Sitten Herra Jumala sanoi:
"Ihminen on nyt kuin me: hän tietää sekä hyvän että pahan. Ettei hän nyt vain ota elämän puusta hedelmää ja syö ja niin elä ikuisesti!"

Niin Herra Jumala ajoi ihmisen pois Eedenin puutarhasta ja pani hänet viljelemään maata, josta hänet oli tehty.

Hän karkotti ihmisen ja asetti Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ja salamoivan, leimuavan miekan vartioimaan elämän puulle vievää tietä.
1 Ms 3:22-23 KR 1992

   
Jesajan näky taivaasta
Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran: hän istui korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin.

Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kuusi siipeä kullakin: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella verhosivat ruumiinsa ja kahdella lensivät.

He huusivat toinen toiselleen:

-- Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot! Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan.

Ovenpielet vapisivat äänten voimasta, ja huone tuli täyteen savua.

Jes 6:1-4 KR 1992
   

Ilmestyskirjan kerubit
Sitten näin tämän: taivaan ovi oli auki, ja kuului sama ääni, jonka olin edellisellä kerralla kuullut -- kuin olisi torveen puhallettu. Se sanoi minulle: "Nouse tänne! Minä näytän sinulle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva."

Siinä samassa olin Hengen vallassa. Näin, että taivaassa oli valtaistuin ja sillä valtaistuimella istui joku, joka loisti kuin jaspis ja karneoli. Valtaistuinta ympäröi sateenkaaren kaltainen smaragdinvärinen hohde.

Tämän valtaistuimen ympärillä oli kaksikymmentäneljä valtaistuinta, ja niillä istui kaksikymmentäneljä vanhinta, joilla oli yllään valkeat vaatteet ja päässään kultaseppele.

Valtaistuimesta lähti salamoita ja kuin ukkosen jyly. Sen edessä oli seitsemän soihtua, Jumalan seitsemän henkeä, ja sen edessä oli myös ikään kuin lasinen, kristallin tavoin kimmeltävä meri.

Valtaistuimen edessä ja ympärillä oli neljä olentoa, jotka sekä edestä että takaa olivat täynnä välkehtiviä silmiä.

Yksi muistutti leijonaa, toinen nuorta härkää, kolmannella oli kuin ihmiskasvot, ja neljäs näytti lentävältä kotkalta. Näillä neljällä olennolla oli kullakin kuusi siipeä, jotka olivat molemmilta puolin täynnä välkehtiviä silmiä. Taukoamatta, päivin öin, nuo olennot lausuvat:

-- Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias! Hän oli, hän on ja hän on tuleva.

Aina kun olennot ylistävät, kunnioittavat ja kiittävät häntä, joka istuu valtaistuimellaan ja joka elää aina ja ikuisesti, nuo kaksikymmentäneljä vanhinta heittäytyvät maahan hänen valtaistuimensa eteen ja osoittavat hänelle kunnioitustaan -- hänelle, joka elää aina ja ikuisesti.

He asettavat seppeleensä valtaistuimen eteen ja lausuvat:

-- Herra, meidän Jumalamme! Sinä olet arvollinen saamaan ylistyksen, kunnian ja vallan, sillä sinä olet luonut kaiken. Kaikki, mikä on olemassa, on sinun tahdostasi luotu.
Ilm 4 KR 1992

   

TE DEUM 

Sinua, Jumalaa,
kansasi kumartaa.

Maan piiri kiittää sinua,
Isäämme iankaikkista.
Enkelit, taivaan sankarit,
ja kerubit ja serafit
kiitosta Herran laulavat
ja lakkaamatta huutavat:

"On pyhä Jumala,
on pyhä Jumala,
on pyhä Jumala, Herramme Sebaot!
On täynnä kaikki taivas, maa
herrautesi kunniaa!"
Sinulle virren riemuisen
nyt nimeäsi siunaten
myös apostolit, profeetat
ja marttyyrisi laulavat.
Ja kristikunta kautta maan
sinulle kantaa kiitostaan.
Oi Isä, taivaan valtias,
ja Poika, Jeesus laupias,
ja Henki, lohduttajamme,
sinua, Herra, kiitämme.

Oi Jeesus, suuri kuningas
ja Isän Poika armias,
toit ihmiseksi syntyen
maailmaan armon, autuuden,
kuoleman mahdin kukistit
ja taivaan portit aukaisit.
Ylhäällä kirkkaudessa
nyt istut Isän rinnalla.
Kun kerran saavut päälle maan,
elävät, kuolleet tuomitaan.
Veresi meidät lunasti,
siis muista palvelijasi!

Vie taivaaseesi, jossa on
pyhien autuus loputon.
Kansasi, Jeesus, vapahda
ja luomakunta pelasta,
pahasta meitä varjele,
ruumis ja sielu suojele.
Päivästä päivään sinulle
me ylistystä veisaamme.
Suo, ettei synti milloinkaan
sinusta saisi luopumaan.
Jumala, meitä armahda
ja armollasi puolusta.
Heikkojen vahva uskallus,
kansasi kuule huokaus.
Toivomme olet ainoa,
oi uskollinen Jumala.

Aamen.

Virsi 320 
Te Deum laudamus 300-luvulta, 
mahd. Niketas Remesianalainen. 
Saks. Martti Luther 1529. 
Suom. Mikael Agricola 1544. 
Uud. Jaakko Finno virsikirjaan 1583. 
Uud. Elias Lönnrot 1867, 
Hilja Haahti 1923, 
komitea 1937.
     

Te Deum

Emme veisaa tätä Jumalan ylistystä serafien ja kerubien ja enkelten ja kaiken taivaan joukon ja pyhien marttyyrien ja muiden kanssa

kenellekään muulle kuin yksin Isälle Jumalalle.

ei, vaikka henki menisi.

ihan oikeasti.