Israelissa kerrotaan tänään mielenkiintoisesta tietokonehankkeesta (Haaretz).
Kehittelyssä on ohjelmisto, jolla koetetaan selvittää kirjallisen dokumentin lähteitä, onko sillä yksi tai mahdollisesti useampia kirjoittajia.
Bar Ilanin yliopiston tietojenkäsittelyn professori Moshe Kaplan on johtanut tätä hanketta. Hän kertoo, että ohjelmisto tarkkaa sananalintoja, kieliopin muotoja ja sisällöllisiä seikkoja. Se voi auttaa esimerkiksi poliisia tietyissä tutkimuksissa ja voi palvella myös kirjailijoita ohjaten heitä rikastuttamaan ja parantamaan kirjoittamistaan.
Ohjelmisto laitettiin tutkimaan Tooraa eli viittä Mooseksenkirjaa, ja erityisesti ns. Pappiskirjaa. Mitkä kohdat Toorassa ovat tästä klassisen Vanhan testamentin tutkimuksen jo varhain havaitsemasta lähteestä, mitkä eivät?
Tuloksena oli lista Pappiskirjaan kuuluvasta aineistosta, joka vastaa melko lailla Pentateukin lähdetutkimuksessa muodostunutta kuvaa.
Yllättävää tuloksissa oli, että toisin kuin yleisesti ajatellaan, ensimmäinen luomiskertomus 1 Ms 1:1-2:4 ei olisikaan Pappiskirjasta!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Luomiskertomus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Luomiskertomus. Näytä kaikki tekstit
perjantai 1. heinäkuuta 2011
tiistai 25. tammikuuta 2011
Miehen kylkiluu
Saksan luterilaisen papin poika Julius Wellhausen (1844-1918) erikoistui Vanhan testamentin tutkimukseen ja halusi soveltaa siihen tieteellisiä menetelmiä.
Muistamme että myös Martti Luther oli Raamatun opettaja, professori.
Wellhausen sai vuonna 1872 viran Greifswaldin yliopistossa, mutta omantunnon syistä hän erosi tehtävästä 1882 koska siellä opetettiin tieteen lisäksi myös teologiaa valmistaen opiskelijoita papin virkaan ("papin poika on pahin"...)
Neljä vuotta ennen eroaan pappiskoulutuksesta (hän jatkoi tieteellistä työtä Marburgissa ja sitten kuolemaansa asti Göttingenissä), Wellahausen julkaisi vuonna erityisen merkittävän tutkielman "Prolegomena zur Geschichte Israels" (1878).
Tässä hän käyttää tuon ajan tieteellisen kirjallisuustutkimuksen menetelmiä erottaen neljä eri lähdettä, joista on yhdistelemällä ja toimittajien tekemin muutoksin (redaktiohistoria) koottu Vanhassa testamentissa olevat viisi Mooseksenkirjaa.
"Dokumenttihypoteesi" tai "Wellhausenin hypoteesi" on siitä lähtien ollut erittäin merkittävä elementti Tooran (opetus) eli viiden Mooseksenkirjan yliopistollisessa tutkimuksessa.
Lähteet ovat (karkeasti)
Jahvisti J (käyttää JHVH nimeä Jumalasta)
Elohisti E (käyttää Elohim nimeä Jumalasta)
Pappiskirja P
Deuteronomium D ("toinen laki" tai "lain uusinta!" 5 Mooseksenkirja ja siihen liittyvä VT kirjallisuus)
Dokumenttihypoteesi hallitsi käytännössä akateemista Vanhan testamentin tutkimusta ja sitä pidettiin suorastaan itsestään selvänä.
Tooran tutkimuksessa vallitsevan Rauhan siteen rikkoi totuudella vuonna 1987 anglikaanisen kirkon pappi Roger Norman Whybray (1923-1997).
Hän opiskeli ensin teologiaa ja ranskaa Oxfordin yliopistossa ja sai sitten professoorin Jaappanissa asti Tokiossa (1952-1965). Vuonna 1978 hän sai kotimaassaan Hullin yliopistossa VT ja heprean kielen professuurin, jota hoiti eläkeikäänsä asti.
mikäs Wellhausenin nerokkaassa ja vakkuuttavassa mallissa sitten mätti?
Vuonna 1987 W.R.N. Whybray julkaisi Mooseksenkirjojen rakenteen tutkimuksen mullistaneen teoksen "The Making of the Pentateuch: A Methodological Study", JSOT Press, Sheffield, 1987.
Ukkeli antaa tässä nyrkkeilykehässä kaksi tyrmäävää koukkua raamattutieteen rakkaalle hypoteesille:
1. Wellhausenin alkuperäinen lähdeteoria J E P D
2. Martin Noth (1902-1968) muotohistoriallinen ja traditionhistoriallinen teoria.
lopuksi Whybray antaa oikean koukun - oman tulkintansa.
tämän jälkeen alkoi uusi aikakausi Mooseksenkirjojen tutkimuksessa.
jotkut kristityt innostuivat niin paljon, että Whybry todistaa että Mooses on alkuperäinen kirjoittaja - minkä Whybry itse kiistää.
en tässä palstassa rupea tätä massiivista aihetta sen enempää selvittelemään, mutta halusin lukijan tietävän, että Mooseksenkirjojen tutkimus on vauhdikasta ja ettei viimeistä sanaa suinkaan ole vielä sanottu.
Raamatun alussa on kaksi luomiskertomusta, joissa molemmissa kerrotaan ihmisen luomisesta.
Toinen on "seitsemän luomispäivän kertomus" joka päättyy suureen sapattiin seitsemäntenä päivänä.
1 Ms 1:1-2:3. (P)
Toinen on "paratiisikertomus" joka kertoo Adamista ja Eevasta Eedenin puutarhassa ja syntiinlankeamuksesta ja se alkaa Mooseksenkirjoissa toistuvilla sanoilla "Tämä on kertomus..." (hepr. toldot).
1 Ms 2:4-3:24 (J)
vaikka ne näyttävät liittyvän toisiinsa saumattomasti, kertomukset ovat täysin erilaiset ja myös ihmisen luomista koskeva kuvaus on aivan erilainen.
Jumala sanoi:
"Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu."
Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
Jumala siunasi heidät ja sanoi heille:
"Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu."
Jumala sanoi vielä:
"Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit."
Niin tapahtui.
Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää.
Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kuudes päivä.
1 Ms 1:26-31 KR 1992
ensimmäinen luomiskertomus on lähes "luonnontieteellinen" - Jumala luo maailman tietyssä järjestyksessä ja rytmissä, luomisen päivinä.
Viimeisenä Jumala ja Hänen seuralaisensa tekevät ihmisen.
Huomaa monikko, kun kaiken muun Jumala luo yksin!
Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme,"
Sen tarkemmin ei sanota, miten Jumala loi ihmisen.
Sen sijaan korostetaan, että mies ja nainen - siis kaksi - ovat yhdessä Jumalan kuva.
"Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät."
Huomaa, että tässä palataan yksikkömuotoon - Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen.
Siihen aikaan, kun Herra Jumala teki maan ja taivaan, ei maan päällä ollut vielä yhtään pensasta eikä edes ruoho ollut noussut esiin, sillä Herra Jumala ei ollut antanut sateen kastella maata eikä ihmistä vielä ollut maata viljelemässä. Mutta maasta kumpusi vettä, ja se kasteli maan pinnan.
Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.
Herra Jumala istutti puutarhan itään, Eedeniin, ja sinne hän asetti ihmisen, jonka oli tehnyt.
Herra Jumala kasvatti maasta esiin kaikenlaisia puita, jotka olivat kauniita katsella ja joiden hedelmät olivat hyviä syödä, ja paratiisin keskelle hän kasvatti elämän puun sekä hyvän- ja pahantiedon puun.
1 Ms 2:5-9 KR 1992
kun Pappiskirjan ehkä 500-luvulla eKr kirjoitettu luomiskertomus asetettiin Tooran alkuun, siinä korostuu tuon ajan juutalaisuudelle pakkosiirtolaisuudessa ratkaisevan tärkeäksi noussut sapatin vietto.
kertomus on "luonnontieteellinen" ja mahdollisesti heijastelee zarathustralaista uskoa luoja-jumalaan.
Toisen luomiskertomuksen kirjoittajaa, Jahvistia, pidetään paljon vanhempana, ehkä kuningas Salomon aikainen tai sen jälkeiseltä vuosisadalta joskus 900-eKr.
Kertomus ei ole olemukseltaan "luonnontieteellinen" vaan myyttinen, mytologinen, ja se ei heijastele Persian maailmaa vaan Assyrian ja Babylonian ja etenkin Kaanaan maan kulttuurin maailmaa.
Ensimmäisessä kertomuksessa on luonnollisia asioita, on aurinkoa, taivaan vahvuutta, siementä kantavia puita, karjaeläimiä, kaloja ja lintuja ja ihminen, joka on mies ja nainen yhdessä.
Toisessa kertomuksessa vilisee myyttisiä olentoja ja ilmauksia, "Elämän puu", "Hyvän- ja Pahantiedon puu", kävelevä ja puhuva käärme, kerubi ja koko ilmapiiri Jumalan istuttamassa puutarhassa on salaperäinen.
Toisessa kertomuksessa kuvataan melko tarkoin, miten Jumala luo ihmisen.
Ihminen on maan tomusta tehty.
Heprean kielessä sana adama tulee samasta juuresta kuin edom, adam, punainen, punertava,
adama, maan tomu tai pikemmin multa, savi, on Raamatun maan eoseenisesta kalkkikivestä syntynyttä hedelmällistä punertava maata.
Edomin vuoret taas ovat Nubian punertavaa hiekkakiveä, joista heijastuva aurinko värjää joskus "Punaisen meren" Akaban/Eilatin lahdella.
Toisen luomiskertomuksen ihminen on mies, Adam (ihminen).
Luomistyön alkuvaiheessa Jumala (JHVH Elohim) istutti ensin tuon Edenin puutarhan (gan Eden hepreaksi, kreikassa persialainen sana paradisos, puutarha)
Jumala tekee puutarhan maasta (adama) ihmisen (Adam)
Jumala erityisesti puhaltaa maasta/savesta tekemänsä ihmisen sieraimiin ja näin ihmisestä tulee "elävä sielu" (heprean nefesh)
ei ole aivan yksinkertaista kääntää heprean nefesh sanaa, mitä se tässä tarkoittaa.
ihmiseen on kuitenkin puhallettu jumalallisella hengellä.
Jumala pitää luomastaan ihmisestä hyvän huolen, ja istuttaa puutarhaan kaikenlaisia ihania hedelmiä tämän syödä.
Jumala istuttaa puutarhaan "Elämän puun" jonka merkitys selkenee myöhemmin kertomuksen edetessä.
Jumala myös saattaa ihmisen kiusaukseen, koettelemukseen, ja istuttaa puutarhaan sitä varten Hyvän- ja Pahantiedon puun, josta myös kuulemme myöhemmin lisää.
mutta Ihminen (Adam) ei oikein viihdy tässä ihanassa paikassa, hän on yksinäinen!
ja niin hyvä Jumala tuo kaikenlaisia eläimiä, lemmikkieläimiä ja muita, hänen seurakseen.
vaan yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin.
no johan!
ei mikään riitä tälle tyypille, ihmiselle!
Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä.
Herra Jumala sanoi ihmiselle: "Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista. Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma."
Herra Jumala sanoi: "Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen."
Ja Herra Jumala muovasi maasta kaikki villieläimet ja kaikki taivaan linnut ja vei ne ihmisen luo nähdäkseen, minkä nimen hän kullekin antaisi. Ja jokainen elävä olento sai sen nimen, jolla ihminen sitä kutsui.
Näin ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille, kaikille linnuille ja kaikille villieläimille. Mutta ihmiselle ei löytynyt sopivaa kumppania.
1 Ms 2:15-20 KR 1992
kertomuksessa kerrotaan hyvin kauniisti ihmisen yksinäisyydestä.
Jumala yrittää parhaansa, mutta ei vaan löydy sopivaa kumppania.
haussa on "Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen."
Heprean ilmaus on tässä aika hankala (ezra kenegdo) "apu joka on häntä vastaan"
rabbit sanovatkin viisaasti, että jos mies (ihminen) pitää hyvää huolta vaimostaan, tästä tulee hänelle apu. Muuten vaimosta tulee hänelle vastus!
Silloin Herra Jumala vaivutti ihmisen syvään uneen ja otti hänen nukkuessaan yhden hänen kylkiluistaan ja täytti kohdan lihalla.
Herra Jumala teki tästä kylkiluusta naisen ja toi hänet miehen luo. Ja mies sanoi:
-- Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani. Naiseksi häntä sanottakoon: miehestä hänet on otettu.
Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi.
Ja he olivat molemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, eivätkä he tunteneet häpeää.
1 Ms 2:21-25 KR 1992
Nainen luodaan aivan toisella tavalla kuin ihminen.
Jumala tekee ihmisen (adam) ensin, muovaten hänet maasta ja puhaltaen häneen elämän hengen, niin että hänestä tulee "elävä sielu".
Nainen, mikä hän sitten onkin, tehdään toisin.
Ihminen vaivutetaan syvään uneen (ensimmäinen anestesia) ja Jumala ottaa hänestä yhden kylkiluun (zela).
Tästä luusta Jumala sitten rakentaa naisen (isha) ja täyttää ihmisen kylkeen jäänen kolon lihalla.
Kun ihminen herää syvästä unesta Herra Jumala tuo hänen luokseen kylkiluusta tehdyn olennon.
Ihminen ilahtuu ja antaa myös hänelle nimen, kuten kaikille Jumalan häntä varten luomille eläimille - "miehetär" (isha) koska miehestä (ish) hänet on otettu.
SETA:n arvoja tunnustava voi repiä hiuksensa lukiessaan toista luomiskertomusta.
Ensimmäinen luomiskertomus sen sijaan sopinee kaikille miehen ja naisen tasa-arvoa korostaville - mies ja nainen ovat yhdessä Jumalan kuva.
Toisessa kertomuksessa nainen on jotain aivan muuta olemusta kuin ihminen, hänet on tehty miehen kylkiluusta ja ihmistä varten "avuksi, joka on hänelle sopiva"
kumppaniksi.
ja ihminen riemastuu tästä hyvän Jumalan luomistyöstä ja yhtyy häneen luomisjärjestyksessä (mies ja vaimo, perhe) ja molemmat ovat iloisesti nakupelleinä Jumalan puutarhassa ilman häpeää.
Ensimmäinen luomiskertomus on asiallinen, luonnontieteellinen..
ja niinkuin luonnontiede, se jättää meidät kylmäksi.
aha, joo, vai niin, ai että näin, no sehän mukavaa... kiitos vaan tiedosta..
toinen luomiskertomus on asiaton, mytologisia hahmoja vilisevä, tarunomainen, haastava ja niin ärsyttävä - etenkin jos sattuu olemaan nainen.
(Maria Jotuni, Miehen kylkiluu)
toinen luomiskertomus on täynnä jännitteitä ja se haastaa miettimään sekä Jumalan ja ihmisen välistä suhdetta että ihmisen ja naisen välistä suhdetta.
eläinkuntakin siinä saa roolinsa ihmisen yksinäisyydessä.
ja puutarhan hoitaminen ja varjeleminen..
ja paljon paljon muuta..
toinen luomiskertomus suorastaan tulvii merkityksiä
mutta miksi ihmeessä juuri kylkiluu (hepr. zela)
"Mies antoi vaimolleen nimeksi Eeva, sillä hänestä tuli kaikkien ihmisten kantaäiti"
1 Ms 3:20
Eeva on heprean kielen Havva, ja tarkoittaa "elämä"
Eeva, elämän äiti.
vaan miksi miehen kylkiluusta tehty?
Raamattuun uskovat ovat olleet varsin epäileviä luonnontieteen havaintoja kohtaan.
Miehen kylkiluu on tästä oiva esimerkki.
Lutherin aikalainen, Brusselissä syntynyt Andreas Vesalius (1514-1564) on ihmisen anatomian tutkimuksen isä.
Vesaliuksen kirjoittama De humani corporis fabrica libri septem (Seitsemän kirjaa ihmisen ruumiin rakenteesta) on anatomian tutkimuksen peruskirja siinä missä Lyellin Principles of Geology perusti geologian ja Darwinin Origins of the Species perusti biologisen evoluution ja genetiikan tutkimuksen.
ja turpaan sai Vesalius uskovilta siinä missä Lyell ja Darwin myöhemmin (ja Mary Schweitzer tänään!)
meni mokoma laskemaan, että sekä miehellä että naisella on 24 kylkiluuta.
kristityt sanoivat, että eihän näin voi olla - Raamattu sanoo että Adamilta (mieheltä) puuttuu yksi kylkiluu.
eivät vaivautuneet mennä havainnoimaan, laskemaan että montako...
usko virheettömään Raamattuun näet riittää
Raamattu on hyvin ihmeellinen kirja ja liihoittelevan linnun tavoin se hipaisee valtavan suuria asioita.
monia ihmisiä loukkaa ajatus siitä, että Raamatun kirjoitukset olisivat ajassa ja paikassa kirjoitettuja.
heidän mielestään Raamattu on pyhä kirja, kuten Koraani, jonka Jumala on kirjoittanut "senkrecht von oben" - suoraan ylhäältä Karl Barthin sanoja käyttääkseni.
vertikaalinen ilmoitus kuin jostain toisesta taivaallisesta todellisuudesta.
mutta Raamattu itse korostaa horisontaalista suuntaa - laskee Herran Jeesuksen sukupuuta taaksepäin Daavidin kautta Abrahamin kautta aina Adamiin asti.
Jeesus ei tule "senkrecht von oben" niinkuin joku UFO keskellä kreikkalais-roomalaista maailmaa.
Jeesus tulee ihmiskunnan sisältä, sen juurista, sen hämärästä aamuruskosta.
Apostoli Paavali korostaa tätä erityisesti - että on vanha Adam, vanha ihminen ja on uusi Adam, uusi ihminen. (Room)
on lihallinen ihmisen ruumis ja on hengellinen ihmisen ruumis (1 Kor)
ihmisen alkuperän salaisuudet ovat yhä tieteen saavuttamattomissa - osaamme kyllä biologisesti kuvat sikiön vaiheet siittiön ja munasolun kohtaamisesta eri asteiden kautta naisen kohdussa kunnes tuo ihana ihmislapsi syntyy.
vaan emme me oikeasti tiedä siitä juuri mitään...
Raamatun Henki hipaisee näitä menneitä - Sumeria, Akkadia, Mitanniaa, Hurreja, Heettiläisiä, Babyloniaa, Persiaa, Kreikkaa, Roomaa...
vasta 1800-luvun alussa Napoleonin armeijan mukana olleet tutkijat räjäyttivät eurooppalaisten silmien eteen faaraoiden Egyptin loiston ja Champollion opetti meidät heidän kirjoitustaan lukemaan.
vasta 1800-luvun puolivälissä Layard ja muut räjäyttivät eurooppalaisten silmien eteen Assyrian ja Babylonian loiston ja kiilakirjoitusta opittiin pian lukemaan.
sieltä löytyi tuo vielä vanhempi Sumerin sivilisaatio, jonka vasta 1900-luvun Woolleyn kaivaukset Urisssa todella toivat silmiemme eteen.
vasta 1900-luvulla Ugaritin kaivaukset toivat silmiemme eteen kanaanilaisen kulttuurin loiston.
kaikista näistä Raamattu on kertonut hiljaa, salaperäisenä kuin sfinksi, kunnes tuli aika niistä enempi puhua!
Toinen luomiskertomus koskettaa Sumerin kulttuuria uskomattoman kauan sitten, neljännellä vuosituhannella ennen Kristusta.
siis lähes Aatamin aikaan Raamatun sukutaulujen mukaan.
miehen kylkiluu antaa tästä erinomaisen esimerkin.
kylkiluun koko tarina on suhteellisen monimutkainen ja hankala ja koetan tarjoilla sen tässä pähkinänkuoressa.
kyseessä on sumerilainen luomismyytti Ninhursag ja Enki, jonka tunnemme Mesopotamiasta löydetyistä kiilakirjoituksista.
Ninhursag jumalatar istutti kauniin puutarhan, joka oli täynnä ihania hedelmäpuita ja kasveja. Puutarhan nimi on edinu (heprean eden, kreikan paradisos).
Ninhursag antoi puolisolleen, jonka nimi on Enki, tehtäväksi huolehtia puutarhan kastelusta ja estää villieläimiä sitä vahingoittamasta.
Adapa otti puutarhasta - vastoin Ninhursagin tahtoa - seitsemän hedelmää ja antoi ne Enkille syötäväksi. Enki tuli näistä sairaaksi ja eri kohdat hänen ruumiissaan aiheuttivat kipua.
Ninhursag hoiti sitten Enkin kuntoon, käsitellen jokaisen kipupisteen erikseen.
Enki sanoi, että hänen kylkiluuhunsa sattuu. Ninhursag otti kivun ja teki siitä jumalattaren nimeltä Ninti.
Nimessä on sumerin kielen kaksi sanaa - Nin (rouva, lady) ja Ti.
Ti merkitsee sekä "kylkiluu" että "elämä"
Ninti on siten "Kylkiluun rouva" tai "Elämän rouva"
Ninhursag jumalatar oli itse sumerilaisille kaiken elävän äiti - arvonimi, jonka toinen luomiskertomus antaa Eevalle.
kuten sanoin, yksinkertaistan hyvin monimutkaista ja tärkeää asiaa pyhän Raamatun tutkimuksessa ja paratiisikertomuksen yhteyksissä Sumerin kulttuuriin.
- jos jotain epäilyttää tämä Ti asia, niin muistettakoon Niiniven kirjastosta löytynyt muinainen savitaulu, jossa kerrotaan vedenpaisumuksesta ja arkista.
niin selvästi Ensimmäiseen Mooseksenkirjaan liittyvä savitaulu kerrassaan häkellytti 1870-luvun englantilaisia ja oli aivan etusivujen uutinen Lontoon lehdissä.
emme nyt kuitenkaan saa kiiruhtaa väittämään, että Raamatun kertomus paratiisista on kopio sumerilaisesta myytistä.
tämä olisi täysin virheellinen ja erheellinen selitys.
kuka tahansa voi lukea alkuperäisen Ninhursag ja Enki myytin ja tajuaa heti, miten se edustaa jotain aivan toisenlaista maailmaa - paljon paljon vanhempaa ja meille oudompaa kuin meille niin tuttu - ja tuntematon - Genesis.
erityisen huikeaa ja merkillepantavaa on se, että tuo sanaleikki TI - kylkiluu, elämä - ninti, kylkiluun lady, elämän lady - toimii vain sumerin kielessä.
hepreassa on näille kaksi aivan eri sanaa, zela, kylkiluu ja khay elämä.
miten tämän tekisin selvemmäksi.
koetin tuossa ratkoa eilen suomalaista kuvaristikkoa - päjrään niiden helppojen kanssa jotenkin - ja siinä oli vihjeenä
"kiltein"
no mikä ihme tuo voisi olla kun tilaa oli vain kuudelle kirjaimelle?
söpöin, nätein, sivein, ... njaah.
no, vastaus oli lopulta "skotti"
eli suomen sana kiltti ja englannin sana kilt (skotin hame) hauskasti tässä svengasivat
miehen kylkiluu on siis hyvin mahdollisesti periytymää sumerilaisesta kulttuurista, jossa ihmisen luominen kuvataan hyvin toisella tavoin jumalaten rakkausleikeissä.
siellä on tämä "ti" kylkiluu, elämä leikki ja Ninti tehdään Enki miehen kylkiluustam joka pippasi.
sanaleikin merkitys on säilynyt Raamatussa, Eeva on miehen kylkiluu ja elämän äiti
mutta itse kielessä se ei toimi lainkaan.
joten on tässä riittänyt hiusten raapimista.
. no sanos mikko sitten, onko ensimmäinen nainen tehty miehen kylkiluusta?
- no mikon käsityksen mukaan ensimmäinen luomiskertomus antaa meille "luonnontieteellisen" kuvan siitä, miten Jumala on luonut maailman
toinen luomiskertomus ei ole luonnontieteelinen, vaan jumalallinen satu, myytti, eksistentiaalinen kertomus joka kuvaa Jumalan ja ihmisen, miehen ja naisen, suhdetta ja jonka hirmuinen voima on juuri siinä, että se on myyttinen.
samoin on tänään
luonnontiede voi antaa jonkinlaista kuvausta ihmisen polveutumisesta elämän suuresta puusta nisäkkäiden haaran kädellisten haarasta ja eroamisesta simpansseista joskus 5 miljoonaa vuotta sitten ja silleen.
mutta kuka on ihminen?
siihen ei luonnontieteellä ole mitään sanottavaa, yksi elämänmuoto tällä maapallolla.
vastauksen antaa mytologia, kansantarut, korkeamman tason kirjauskonto, filosofia...
tässä äänten moninaisuudessa Raamatun luomiskertomukset ovat olleet erinomaisen vaikuttava ja tehokas jumalallinen viestintä.
ja yhä ovat!
aha! jaha! mikko ei usko että Adam ja Eeva ovat historiallisia henkiliöitä!
ja niin alkaa tämä taas tuttu tarina
meillä on Totuus ja Raamatun on taivuttava siihen, mitä me tiedämme ja uskomme.
sen sijaan että joku istuisi mikon kanssa ihmettelemään, mitä Raamattu itse meille kertoo ja ilmoittaa
totuudessa.
Oppilas ja opettaja
mitä se on?
se on sitä, että mikko sanoo "tämän olen oppinut, vaan paljon on vielä minulla tässä oppimista... toivon mukaan siellä perillä sitten saan kokonaiskuvan"
Viisauden kutsu
Viisaus huutaa kaduilla,
antaa toreilla puheensa kaikua,
meluisten katujen kulmissa se kutsuu, kuuluttaa asiansa markkinapaikoilla:
"Kuinka kauan te tyhmät hellitte tyhmyyttänne,
pitkäänkö, kerskujat, kerskutte,
hullut vihaatte tietoa?
Kääntykää minun puoleeni, minä opetan teitä, saatan teidät tuntemaan opetukseni ja tietoni.
"Minä kutsuin teitä, mutta te ette siitä
piitanneet,
minä uhkasin teitä, eikä kukaan kavahtanut.
Yhtäkään neuvoani ette ole ottaneet varteen,
opetukseni ei ole kelvannut teille.
Niinpä minä nauran, kun teidän käy huonosti,
pilkkaan, kun tulee aika jota kauhistutte,
kun pelko tulee yllenne kuin rajuilma
ja onnettomuus iskee tuulispäänä,
kun osaksenne tulee ahdinko ja vaiva.
Silloin te huudatte minua, mutta minä en vastaa,
etsitte minua, ettekä löydä.
Te vihasitte tietoa,
ette halunneet totella Herraa,
te vähät välititte, kun teitä neuvoin,
ette antaneet arvoa ohjeilleni.
Niinpä saatte syödä tekojenne hedelmät,
niellä kurkun täydeltä juonianne.
Uppiniskaisuus on tyhmälle tuhoksi,
huolettomuuteensa hullu kuolee.
Mutta joka minua kuulee, on turvassa, hänen ei tarvitse pelätä mitään pahaa."
Sananlaskut 1:20-33 KR 1992
Muistamme että myös Martti Luther oli Raamatun opettaja, professori.
Wellhausen sai vuonna 1872 viran Greifswaldin yliopistossa, mutta omantunnon syistä hän erosi tehtävästä 1882 koska siellä opetettiin tieteen lisäksi myös teologiaa valmistaen opiskelijoita papin virkaan ("papin poika on pahin"...)
Neljä vuotta ennen eroaan pappiskoulutuksesta (hän jatkoi tieteellistä työtä Marburgissa ja sitten kuolemaansa asti Göttingenissä), Wellahausen julkaisi vuonna erityisen merkittävän tutkielman "Prolegomena zur Geschichte Israels" (1878).
Tässä hän käyttää tuon ajan tieteellisen kirjallisuustutkimuksen menetelmiä erottaen neljä eri lähdettä, joista on yhdistelemällä ja toimittajien tekemin muutoksin (redaktiohistoria) koottu Vanhassa testamentissa olevat viisi Mooseksenkirjaa.
"Dokumenttihypoteesi" tai "Wellhausenin hypoteesi" on siitä lähtien ollut erittäin merkittävä elementti Tooran (opetus) eli viiden Mooseksenkirjan yliopistollisessa tutkimuksessa.
Lähteet ovat (karkeasti)
Jahvisti J (käyttää JHVH nimeä Jumalasta)
Elohisti E (käyttää Elohim nimeä Jumalasta)
Pappiskirja P
Deuteronomium D ("toinen laki" tai "lain uusinta!" 5 Mooseksenkirja ja siihen liittyvä VT kirjallisuus)
Dokumenttihypoteesi hallitsi käytännössä akateemista Vanhan testamentin tutkimusta ja sitä pidettiin suorastaan itsestään selvänä.
Tooran tutkimuksessa vallitsevan Rauhan siteen rikkoi totuudella vuonna 1987 anglikaanisen kirkon pappi Roger Norman Whybray (1923-1997).
Hän opiskeli ensin teologiaa ja ranskaa Oxfordin yliopistossa ja sai sitten professoorin Jaappanissa asti Tokiossa (1952-1965). Vuonna 1978 hän sai kotimaassaan Hullin yliopistossa VT ja heprean kielen professuurin, jota hoiti eläkeikäänsä asti.
mikäs Wellhausenin nerokkaassa ja vakkuuttavassa mallissa sitten mätti?
Vuonna 1987 W.R.N. Whybray julkaisi Mooseksenkirjojen rakenteen tutkimuksen mullistaneen teoksen "The Making of the Pentateuch: A Methodological Study", JSOT Press, Sheffield, 1987.
Ukkeli antaa tässä nyrkkeilykehässä kaksi tyrmäävää koukkua raamattutieteen rakkaalle hypoteesille:
1. Wellhausenin alkuperäinen lähdeteoria J E P D
2. Martin Noth (1902-1968) muotohistoriallinen ja traditionhistoriallinen teoria.
lopuksi Whybray antaa oikean koukun - oman tulkintansa.
tämän jälkeen alkoi uusi aikakausi Mooseksenkirjojen tutkimuksessa.
jotkut kristityt innostuivat niin paljon, että Whybry todistaa että Mooses on alkuperäinen kirjoittaja - minkä Whybry itse kiistää.
en tässä palstassa rupea tätä massiivista aihetta sen enempää selvittelemään, mutta halusin lukijan tietävän, että Mooseksenkirjojen tutkimus on vauhdikasta ja ettei viimeistä sanaa suinkaan ole vielä sanottu.
Raamatun alussa on kaksi luomiskertomusta, joissa molemmissa kerrotaan ihmisen luomisesta.
Toinen on "seitsemän luomispäivän kertomus" joka päättyy suureen sapattiin seitsemäntenä päivänä.
1 Ms 1:1-2:3. (P)
Toinen on "paratiisikertomus" joka kertoo Adamista ja Eevasta Eedenin puutarhassa ja syntiinlankeamuksesta ja se alkaa Mooseksenkirjoissa toistuvilla sanoilla "Tämä on kertomus..." (hepr. toldot).
1 Ms 2:4-3:24 (J)
vaikka ne näyttävät liittyvän toisiinsa saumattomasti, kertomukset ovat täysin erilaiset ja myös ihmisen luomista koskeva kuvaus on aivan erilainen.
Jumala sanoi:
"Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu."
Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
Jumala siunasi heidät ja sanoi heille:
"Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu."
Jumala sanoi vielä:
"Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit."
Niin tapahtui.
Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää.
Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kuudes päivä.
1 Ms 1:26-31 KR 1992
ensimmäinen luomiskertomus on lähes "luonnontieteellinen" - Jumala luo maailman tietyssä järjestyksessä ja rytmissä, luomisen päivinä.
Viimeisenä Jumala ja Hänen seuralaisensa tekevät ihmisen.
Huomaa monikko, kun kaiken muun Jumala luo yksin!
Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme,"
Sen tarkemmin ei sanota, miten Jumala loi ihmisen.
Sen sijaan korostetaan, että mies ja nainen - siis kaksi - ovat yhdessä Jumalan kuva.
"Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät."
Huomaa, että tässä palataan yksikkömuotoon - Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen.
Siihen aikaan, kun Herra Jumala teki maan ja taivaan, ei maan päällä ollut vielä yhtään pensasta eikä edes ruoho ollut noussut esiin, sillä Herra Jumala ei ollut antanut sateen kastella maata eikä ihmistä vielä ollut maata viljelemässä. Mutta maasta kumpusi vettä, ja se kasteli maan pinnan.
Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.
Herra Jumala istutti puutarhan itään, Eedeniin, ja sinne hän asetti ihmisen, jonka oli tehnyt.
Herra Jumala kasvatti maasta esiin kaikenlaisia puita, jotka olivat kauniita katsella ja joiden hedelmät olivat hyviä syödä, ja paratiisin keskelle hän kasvatti elämän puun sekä hyvän- ja pahantiedon puun.
1 Ms 2:5-9 KR 1992
kun Pappiskirjan ehkä 500-luvulla eKr kirjoitettu luomiskertomus asetettiin Tooran alkuun, siinä korostuu tuon ajan juutalaisuudelle pakkosiirtolaisuudessa ratkaisevan tärkeäksi noussut sapatin vietto.
kertomus on "luonnontieteellinen" ja mahdollisesti heijastelee zarathustralaista uskoa luoja-jumalaan.
Toisen luomiskertomuksen kirjoittajaa, Jahvistia, pidetään paljon vanhempana, ehkä kuningas Salomon aikainen tai sen jälkeiseltä vuosisadalta joskus 900-eKr.
Kertomus ei ole olemukseltaan "luonnontieteellinen" vaan myyttinen, mytologinen, ja se ei heijastele Persian maailmaa vaan Assyrian ja Babylonian ja etenkin Kaanaan maan kulttuurin maailmaa.
Ensimmäisessä kertomuksessa on luonnollisia asioita, on aurinkoa, taivaan vahvuutta, siementä kantavia puita, karjaeläimiä, kaloja ja lintuja ja ihminen, joka on mies ja nainen yhdessä.
Toisessa kertomuksessa vilisee myyttisiä olentoja ja ilmauksia, "Elämän puu", "Hyvän- ja Pahantiedon puu", kävelevä ja puhuva käärme, kerubi ja koko ilmapiiri Jumalan istuttamassa puutarhassa on salaperäinen.
Toisessa kertomuksessa kuvataan melko tarkoin, miten Jumala luo ihmisen.
Ihminen on maan tomusta tehty.
Heprean kielessä sana adama tulee samasta juuresta kuin edom, adam, punainen, punertava,
adama, maan tomu tai pikemmin multa, savi, on Raamatun maan eoseenisesta kalkkikivestä syntynyttä hedelmällistä punertava maata.
Edomin vuoret taas ovat Nubian punertavaa hiekkakiveä, joista heijastuva aurinko värjää joskus "Punaisen meren" Akaban/Eilatin lahdella.
Toisen luomiskertomuksen ihminen on mies, Adam (ihminen).
Luomistyön alkuvaiheessa Jumala (JHVH Elohim) istutti ensin tuon Edenin puutarhan (gan Eden hepreaksi, kreikassa persialainen sana paradisos, puutarha)
Jumala tekee puutarhan maasta (adama) ihmisen (Adam)
Jumala erityisesti puhaltaa maasta/savesta tekemänsä ihmisen sieraimiin ja näin ihmisestä tulee "elävä sielu" (heprean nefesh)
ei ole aivan yksinkertaista kääntää heprean nefesh sanaa, mitä se tässä tarkoittaa.
ihmiseen on kuitenkin puhallettu jumalallisella hengellä.
Jumala pitää luomastaan ihmisestä hyvän huolen, ja istuttaa puutarhaan kaikenlaisia ihania hedelmiä tämän syödä.
Jumala istuttaa puutarhaan "Elämän puun" jonka merkitys selkenee myöhemmin kertomuksen edetessä.
Jumala myös saattaa ihmisen kiusaukseen, koettelemukseen, ja istuttaa puutarhaan sitä varten Hyvän- ja Pahantiedon puun, josta myös kuulemme myöhemmin lisää.
mutta Ihminen (Adam) ei oikein viihdy tässä ihanassa paikassa, hän on yksinäinen!
ja niin hyvä Jumala tuo kaikenlaisia eläimiä, lemmikkieläimiä ja muita, hänen seurakseen.
vaan yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin.
no johan!
ei mikään riitä tälle tyypille, ihmiselle!
Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä.
Herra Jumala sanoi ihmiselle: "Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista. Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma."
Herra Jumala sanoi: "Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen."
Ja Herra Jumala muovasi maasta kaikki villieläimet ja kaikki taivaan linnut ja vei ne ihmisen luo nähdäkseen, minkä nimen hän kullekin antaisi. Ja jokainen elävä olento sai sen nimen, jolla ihminen sitä kutsui.
Näin ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille, kaikille linnuille ja kaikille villieläimille. Mutta ihmiselle ei löytynyt sopivaa kumppania.
1 Ms 2:15-20 KR 1992
kertomuksessa kerrotaan hyvin kauniisti ihmisen yksinäisyydestä.
Jumala yrittää parhaansa, mutta ei vaan löydy sopivaa kumppania.
haussa on "Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen."
Heprean ilmaus on tässä aika hankala (ezra kenegdo) "apu joka on häntä vastaan"
rabbit sanovatkin viisaasti, että jos mies (ihminen) pitää hyvää huolta vaimostaan, tästä tulee hänelle apu. Muuten vaimosta tulee hänelle vastus!
Silloin Herra Jumala vaivutti ihmisen syvään uneen ja otti hänen nukkuessaan yhden hänen kylkiluistaan ja täytti kohdan lihalla.
Herra Jumala teki tästä kylkiluusta naisen ja toi hänet miehen luo. Ja mies sanoi:
-- Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani. Naiseksi häntä sanottakoon: miehestä hänet on otettu.
Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi.
Ja he olivat molemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, eivätkä he tunteneet häpeää.
1 Ms 2:21-25 KR 1992
Nainen luodaan aivan toisella tavalla kuin ihminen.
Jumala tekee ihmisen (adam) ensin, muovaten hänet maasta ja puhaltaen häneen elämän hengen, niin että hänestä tulee "elävä sielu".
Nainen, mikä hän sitten onkin, tehdään toisin.
Ihminen vaivutetaan syvään uneen (ensimmäinen anestesia) ja Jumala ottaa hänestä yhden kylkiluun (zela).
Tästä luusta Jumala sitten rakentaa naisen (isha) ja täyttää ihmisen kylkeen jäänen kolon lihalla.
Kun ihminen herää syvästä unesta Herra Jumala tuo hänen luokseen kylkiluusta tehdyn olennon.
Ihminen ilahtuu ja antaa myös hänelle nimen, kuten kaikille Jumalan häntä varten luomille eläimille - "miehetär" (isha) koska miehestä (ish) hänet on otettu.
SETA:n arvoja tunnustava voi repiä hiuksensa lukiessaan toista luomiskertomusta.
Ensimmäinen luomiskertomus sen sijaan sopinee kaikille miehen ja naisen tasa-arvoa korostaville - mies ja nainen ovat yhdessä Jumalan kuva.
Toisessa kertomuksessa nainen on jotain aivan muuta olemusta kuin ihminen, hänet on tehty miehen kylkiluusta ja ihmistä varten "avuksi, joka on hänelle sopiva"
kumppaniksi.
ja ihminen riemastuu tästä hyvän Jumalan luomistyöstä ja yhtyy häneen luomisjärjestyksessä (mies ja vaimo, perhe) ja molemmat ovat iloisesti nakupelleinä Jumalan puutarhassa ilman häpeää.
Ensimmäinen luomiskertomus on asiallinen, luonnontieteellinen..
ja niinkuin luonnontiede, se jättää meidät kylmäksi.
aha, joo, vai niin, ai että näin, no sehän mukavaa... kiitos vaan tiedosta..
toinen luomiskertomus on asiaton, mytologisia hahmoja vilisevä, tarunomainen, haastava ja niin ärsyttävä - etenkin jos sattuu olemaan nainen.
(Maria Jotuni, Miehen kylkiluu)
toinen luomiskertomus on täynnä jännitteitä ja se haastaa miettimään sekä Jumalan ja ihmisen välistä suhdetta että ihmisen ja naisen välistä suhdetta.
eläinkuntakin siinä saa roolinsa ihmisen yksinäisyydessä.
ja puutarhan hoitaminen ja varjeleminen..
ja paljon paljon muuta..
toinen luomiskertomus suorastaan tulvii merkityksiä
mutta miksi ihmeessä juuri kylkiluu (hepr. zela)
"Mies antoi vaimolleen nimeksi Eeva, sillä hänestä tuli kaikkien ihmisten kantaäiti"
1 Ms 3:20
Eeva on heprean kielen Havva, ja tarkoittaa "elämä"
Eeva, elämän äiti.
vaan miksi miehen kylkiluusta tehty?
Raamattuun uskovat ovat olleet varsin epäileviä luonnontieteen havaintoja kohtaan.
Miehen kylkiluu on tästä oiva esimerkki.
Lutherin aikalainen, Brusselissä syntynyt Andreas Vesalius (1514-1564) on ihmisen anatomian tutkimuksen isä.
Vesaliuksen kirjoittama De humani corporis fabrica libri septem (Seitsemän kirjaa ihmisen ruumiin rakenteesta) on anatomian tutkimuksen peruskirja siinä missä Lyellin Principles of Geology perusti geologian ja Darwinin Origins of the Species perusti biologisen evoluution ja genetiikan tutkimuksen.
ja turpaan sai Vesalius uskovilta siinä missä Lyell ja Darwin myöhemmin (ja Mary Schweitzer tänään!)
meni mokoma laskemaan, että sekä miehellä että naisella on 24 kylkiluuta.
kristityt sanoivat, että eihän näin voi olla - Raamattu sanoo että Adamilta (mieheltä) puuttuu yksi kylkiluu.
eivät vaivautuneet mennä havainnoimaan, laskemaan että montako...
usko virheettömään Raamattuun näet riittää
Raamattu on hyvin ihmeellinen kirja ja liihoittelevan linnun tavoin se hipaisee valtavan suuria asioita.
monia ihmisiä loukkaa ajatus siitä, että Raamatun kirjoitukset olisivat ajassa ja paikassa kirjoitettuja.
heidän mielestään Raamattu on pyhä kirja, kuten Koraani, jonka Jumala on kirjoittanut "senkrecht von oben" - suoraan ylhäältä Karl Barthin sanoja käyttääkseni.
vertikaalinen ilmoitus kuin jostain toisesta taivaallisesta todellisuudesta.
mutta Raamattu itse korostaa horisontaalista suuntaa - laskee Herran Jeesuksen sukupuuta taaksepäin Daavidin kautta Abrahamin kautta aina Adamiin asti.
Jeesus ei tule "senkrecht von oben" niinkuin joku UFO keskellä kreikkalais-roomalaista maailmaa.
Jeesus tulee ihmiskunnan sisältä, sen juurista, sen hämärästä aamuruskosta.
Apostoli Paavali korostaa tätä erityisesti - että on vanha Adam, vanha ihminen ja on uusi Adam, uusi ihminen. (Room)
on lihallinen ihmisen ruumis ja on hengellinen ihmisen ruumis (1 Kor)
ihmisen alkuperän salaisuudet ovat yhä tieteen saavuttamattomissa - osaamme kyllä biologisesti kuvat sikiön vaiheet siittiön ja munasolun kohtaamisesta eri asteiden kautta naisen kohdussa kunnes tuo ihana ihmislapsi syntyy.
vaan emme me oikeasti tiedä siitä juuri mitään...
Raamatun Henki hipaisee näitä menneitä - Sumeria, Akkadia, Mitanniaa, Hurreja, Heettiläisiä, Babyloniaa, Persiaa, Kreikkaa, Roomaa...
vasta 1800-luvun alussa Napoleonin armeijan mukana olleet tutkijat räjäyttivät eurooppalaisten silmien eteen faaraoiden Egyptin loiston ja Champollion opetti meidät heidän kirjoitustaan lukemaan.
vasta 1800-luvun puolivälissä Layard ja muut räjäyttivät eurooppalaisten silmien eteen Assyrian ja Babylonian loiston ja kiilakirjoitusta opittiin pian lukemaan.
sieltä löytyi tuo vielä vanhempi Sumerin sivilisaatio, jonka vasta 1900-luvun Woolleyn kaivaukset Urisssa todella toivat silmiemme eteen.
vasta 1900-luvulla Ugaritin kaivaukset toivat silmiemme eteen kanaanilaisen kulttuurin loiston.
kaikista näistä Raamattu on kertonut hiljaa, salaperäisenä kuin sfinksi, kunnes tuli aika niistä enempi puhua!
Toinen luomiskertomus koskettaa Sumerin kulttuuria uskomattoman kauan sitten, neljännellä vuosituhannella ennen Kristusta.
siis lähes Aatamin aikaan Raamatun sukutaulujen mukaan.
miehen kylkiluu antaa tästä erinomaisen esimerkin.
kylkiluun koko tarina on suhteellisen monimutkainen ja hankala ja koetan tarjoilla sen tässä pähkinänkuoressa.
kyseessä on sumerilainen luomismyytti Ninhursag ja Enki, jonka tunnemme Mesopotamiasta löydetyistä kiilakirjoituksista.
Ninhursag jumalatar istutti kauniin puutarhan, joka oli täynnä ihania hedelmäpuita ja kasveja. Puutarhan nimi on edinu (heprean eden, kreikan paradisos).
Ninhursag antoi puolisolleen, jonka nimi on Enki, tehtäväksi huolehtia puutarhan kastelusta ja estää villieläimiä sitä vahingoittamasta.
Adapa otti puutarhasta - vastoin Ninhursagin tahtoa - seitsemän hedelmää ja antoi ne Enkille syötäväksi. Enki tuli näistä sairaaksi ja eri kohdat hänen ruumiissaan aiheuttivat kipua.
Ninhursag hoiti sitten Enkin kuntoon, käsitellen jokaisen kipupisteen erikseen.
Enki sanoi, että hänen kylkiluuhunsa sattuu. Ninhursag otti kivun ja teki siitä jumalattaren nimeltä Ninti.
Nimessä on sumerin kielen kaksi sanaa - Nin (rouva, lady) ja Ti.
Ti merkitsee sekä "kylkiluu" että "elämä"
Ninti on siten "Kylkiluun rouva" tai "Elämän rouva"
Ninhursag jumalatar oli itse sumerilaisille kaiken elävän äiti - arvonimi, jonka toinen luomiskertomus antaa Eevalle.
kuten sanoin, yksinkertaistan hyvin monimutkaista ja tärkeää asiaa pyhän Raamatun tutkimuksessa ja paratiisikertomuksen yhteyksissä Sumerin kulttuuriin.
- jos jotain epäilyttää tämä Ti asia, niin muistettakoon Niiniven kirjastosta löytynyt muinainen savitaulu, jossa kerrotaan vedenpaisumuksesta ja arkista.
niin selvästi Ensimmäiseen Mooseksenkirjaan liittyvä savitaulu kerrassaan häkellytti 1870-luvun englantilaisia ja oli aivan etusivujen uutinen Lontoon lehdissä.
emme nyt kuitenkaan saa kiiruhtaa väittämään, että Raamatun kertomus paratiisista on kopio sumerilaisesta myytistä.
tämä olisi täysin virheellinen ja erheellinen selitys.
kuka tahansa voi lukea alkuperäisen Ninhursag ja Enki myytin ja tajuaa heti, miten se edustaa jotain aivan toisenlaista maailmaa - paljon paljon vanhempaa ja meille oudompaa kuin meille niin tuttu - ja tuntematon - Genesis.
erityisen huikeaa ja merkillepantavaa on se, että tuo sanaleikki TI - kylkiluu, elämä - ninti, kylkiluun lady, elämän lady - toimii vain sumerin kielessä.
hepreassa on näille kaksi aivan eri sanaa, zela, kylkiluu ja khay elämä.
miten tämän tekisin selvemmäksi.
koetin tuossa ratkoa eilen suomalaista kuvaristikkoa - päjrään niiden helppojen kanssa jotenkin - ja siinä oli vihjeenä
"kiltein"
no mikä ihme tuo voisi olla kun tilaa oli vain kuudelle kirjaimelle?
söpöin, nätein, sivein, ... njaah.
no, vastaus oli lopulta "skotti"
eli suomen sana kiltti ja englannin sana kilt (skotin hame) hauskasti tässä svengasivat
miehen kylkiluu on siis hyvin mahdollisesti periytymää sumerilaisesta kulttuurista, jossa ihmisen luominen kuvataan hyvin toisella tavoin jumalaten rakkausleikeissä.
siellä on tämä "ti" kylkiluu, elämä leikki ja Ninti tehdään Enki miehen kylkiluustam joka pippasi.
sanaleikin merkitys on säilynyt Raamatussa, Eeva on miehen kylkiluu ja elämän äiti
mutta itse kielessä se ei toimi lainkaan.
joten on tässä riittänyt hiusten raapimista.
. no sanos mikko sitten, onko ensimmäinen nainen tehty miehen kylkiluusta?
- no mikon käsityksen mukaan ensimmäinen luomiskertomus antaa meille "luonnontieteellisen" kuvan siitä, miten Jumala on luonut maailman
toinen luomiskertomus ei ole luonnontieteelinen, vaan jumalallinen satu, myytti, eksistentiaalinen kertomus joka kuvaa Jumalan ja ihmisen, miehen ja naisen, suhdetta ja jonka hirmuinen voima on juuri siinä, että se on myyttinen.
samoin on tänään
luonnontiede voi antaa jonkinlaista kuvausta ihmisen polveutumisesta elämän suuresta puusta nisäkkäiden haaran kädellisten haarasta ja eroamisesta simpansseista joskus 5 miljoonaa vuotta sitten ja silleen.
mutta kuka on ihminen?
siihen ei luonnontieteellä ole mitään sanottavaa, yksi elämänmuoto tällä maapallolla.
vastauksen antaa mytologia, kansantarut, korkeamman tason kirjauskonto, filosofia...
tässä äänten moninaisuudessa Raamatun luomiskertomukset ovat olleet erinomaisen vaikuttava ja tehokas jumalallinen viestintä.
ja yhä ovat!
aha! jaha! mikko ei usko että Adam ja Eeva ovat historiallisia henkiliöitä!
ja niin alkaa tämä taas tuttu tarina
meillä on Totuus ja Raamatun on taivuttava siihen, mitä me tiedämme ja uskomme.
sen sijaan että joku istuisi mikon kanssa ihmettelemään, mitä Raamattu itse meille kertoo ja ilmoittaa
totuudessa.
Oppilas ja opettaja
mitä se on?
se on sitä, että mikko sanoo "tämän olen oppinut, vaan paljon on vielä minulla tässä oppimista... toivon mukaan siellä perillä sitten saan kokonaiskuvan"
Viisauden kutsu
Viisaus huutaa kaduilla,
antaa toreilla puheensa kaikua,
meluisten katujen kulmissa se kutsuu, kuuluttaa asiansa markkinapaikoilla:
"Kuinka kauan te tyhmät hellitte tyhmyyttänne,
pitkäänkö, kerskujat, kerskutte,
hullut vihaatte tietoa?
Kääntykää minun puoleeni, minä opetan teitä, saatan teidät tuntemaan opetukseni ja tietoni.
"Minä kutsuin teitä, mutta te ette siitä
piitanneet,
minä uhkasin teitä, eikä kukaan kavahtanut.
Yhtäkään neuvoani ette ole ottaneet varteen,
opetukseni ei ole kelvannut teille.
Niinpä minä nauran, kun teidän käy huonosti,
pilkkaan, kun tulee aika jota kauhistutte,
kun pelko tulee yllenne kuin rajuilma
ja onnettomuus iskee tuulispäänä,
kun osaksenne tulee ahdinko ja vaiva.
Silloin te huudatte minua, mutta minä en vastaa,
etsitte minua, ettekä löydä.
Te vihasitte tietoa,
ette halunneet totella Herraa,
te vähät välititte, kun teitä neuvoin,
ette antaneet arvoa ohjeilleni.
Niinpä saatte syödä tekojenne hedelmät,
niellä kurkun täydeltä juonianne.
Uppiniskaisuus on tyhmälle tuhoksi,
huolettomuuteensa hullu kuolee.
Mutta joka minua kuulee, on turvassa, hänen ei tarvitse pelätä mitään pahaa."
Sananlaskut 1:20-33 KR 1992
sunnuntai 5. huhtikuuta 2009
STaLKer kommenti (2)
Jatkan keskusteluamme näin tekstin tasolla, kuten tämän blogin avauksessa selitin. Esillä on useampia eri asioita.
STaLKer kirjoitti:
Kirjoitat niin pitkiä vastauksia, että minulla ei ole voimia vastata niihin kattavasti.
Sorry, et ole ainoa, joka näin sanoo.
Mielestäni Brief Statement selvästi haluaa sillä, että se korostaa Raamatun jumalallista puolta ilmaista sen, että Raamattu on virheetön.
Raamatun virheettömyys, ristiriidattomuus ja erehtymättömyys ovat todellakin tuon dokumentin keskeinen sanoma.
Ei sitä, etteikö siinä näkyisi todellisten ihmisten tuntemukset yms.
Näen tästä, miten ymmärrät ilmauksen "inhimillinen luonto"
Brief statement käyttää sanoja "jumalallinen" ja "inhimillinen" ainoastaan torjuakseen näkemyksen, että osa Raamatun tekstistä on Jumalan sanaa ja osa ihmisen sanaa. Dokumentin mukaan Raamattu on alusta loppuun Jumalan sanaa.
Ilman erehtymätöntä ja selkeää Raamattua luterilaisuudessa ei ole mitään totuusarvoa.
Tämä on Missouri synodin huolenaihe ja he haluavat lyödä niin vankat paalut teltan köysille, ettei tuuli niitä irrottele.
Täydellinen, virheetön Raamattu, johon saamme luottaa juuri niinkuin on kirjoitettu. Kristillisen elämän ja luterilaisen kirkon olemassaolon ehto.
Valitettavasti he ovat väärässä.
Raamattu ei ole ristiriidaton, virheetön, kaikessa täydellinen totuus. Evankelinen kristillisyys ei silti lakkaa olemasta, sillä emme usko kirjojen kirjaan vaan uskomme Jeesukseen Kristukseen, joka on noussut kuolleista, elää ja hallitsee nyt ja iankaikkisesti.
Jos kirjoitin, että Jeesuksen synnittömyys tarkoittaisi kaikki voipaisuutta niin sitten olen kirjoittanut huolimattomasti.
Et kirjoittanut. Tämä oli tulkintaani siitä, miksi koet Raamatun vajavaisuuden syntiä vastaavana asiana.
Pointtini oli, että Jumala voi käyttää syntisiä ihmisiä täydellisiin suunnitelmiinsa.
Ehdottomasti, Aamen!
Jumalan tahto on ilmoittaa itsensä meille ja sen hän on tehnyt syntisesten ihmisten kautta,
Ehdottomasti, Aamen!
niin että Hänen Ilmoituksensa ei ole siinä turmeltunut.
Kuvaat tässä jonkinlaista tekniikkaa, jolla Jumalan Henki ohittaa ihmisen ajallisen todellisuuden, hänen maailmankatsomuksensa ja uskonsa? Eräänlainen hengittävä ja hikoileva Jumalan Hengen sanelukone, joka ei tule lihaksi?
Oliko Jeesus virheellinen ja puuteellinen?
Jeesus Nasaretilainen on lihaa ja verta, roomalaisen ajan maaseudun kasvatti, ammatiltaan kaiketi puuseppä isänsä Joosefin apuna ensin, kunnes lähti saarnaamaan.
Hänen omat sukulaisensa pitivät Häntä kylähulluna.
Hänen aikansa uskonnolliset johtajat pitivät Häntä vaarallisena Messias fanaatikkona, joka sytyttää koko valtakunnan tuhoisaan kapinaan.
Jeesus on siitä ihmeellinen, että oikeastaan kenelläkään ei ole Hänestä mitään pahaa sanottavaa. Joku ihmettelee puhetta riivaajien kanssa, toinen hämmästelee Jeeseuksen kovia sanoja helvetistä, mutta kaikki ihmiset jotenkin sympateeraavat Hänen kanssaan.
Jeesus on niin rakas Isälle Jumalalle, että sitä on mahdoton mitata. Pannaan koko ihmiskunta toiseen vaakakuppiin, kaikki miljardit ihmiset jotka ikinä ovat tällä planeetalla eläneet tai tulevat elämään, ja pannaan yksin Jeesus toiseen vaakakuppiin. Isän Jumalan katsoessa tämä puntari on tasapainossa. Niin rakas Jeesus on Isälle Jumalalle.
Hänen ihmisyytensä ei estänyt Häntä täyttämästä taivaallisen Isänsä tahtoa täydellisesti. Samoin Raamattu, jossa on Jumalallinen ja inhimillinen puoli ilmoittaa taivaallisen Isä tahdon meitä kohtaan täydellisesti, tarvittavasti.
Ehdottomasti, Aamen!
STLK:han saisi kehuja apostoleilta kun he eivät ole ottaneet Raamattua vastaan ihmissanana vaan Jumalan sanana, jota se onkin (1. Tess. 2:13).
Niin on. Jumalan Sana on sangen ihmeellinen. Kun kirkko tahtoi hieman paremmin tätä ymmärtää, miten Jeesus on Jumala ja miten Jeesus on ihminen, eteen tuli seinä. Khalkedonissa he nostivat kätensä ilmaan ja antautuivat järkensä kanssa. Uskon olemukseen kuuluvat ratkaisemattomat paradoksit siinä missä luonnon todellisuuteen kuuluvat päättymättömät numerot kuten pii. Jumalan syvyyksiä emme kykene järjellämme mittaamaan.
Missouri synodi ja STLK ja monet muut tahtovat saada Jumalan sanan sopimaan pääkoppaansa ja määrittelevät, millainen se on ja millainen se ei ole.
Sen sijaan että katsoisivat Totuutta he kasovat omaa uskonkappalettaan Raamatusta.
STLK:n opetus, jonka vihjailet olevan monofysistismin hapattaaa haluaa varmasti myös korostaa Jeesuksen Jumalallisuutta aikana jona se kielletään. STLK ei suinkaan opeta, että luonnot olisivat sekoittuneet.
Näin on enkä sitä väittänyt. En vihjaillut mitään vaan sanoin, että STLK kristologisen sivun kohta Jeesuksen olemuksesta käyttää monofysitistien ilmaisua kun Missouri synodi käyttää Khalkedonia. Sanoin myös, että aikamme kreikkalais-ortodoksinen kirkko hyväksyy ilmauksen "ainutlaatuinen jumal ihminen" mitä vastaan se aikoinaan kävi veristä taistelua.
Luther opetti selvästi 24h:n päiviä luomisessa.
Jos jaksat lukea mitä kirjoitin, Luther piti Kopernikusta narrina, kun tämä väitti maan kiertävän aurinkoa. Luther ei kuitenkaan ryhtynyt uskonnollisena johtajana kamppailuun aikansa maailmankatsomusta vastaan, surkea yritys johon Missouri synodin teksti tähtää.
Niin myös myöhempi luterilaisuus, vaikka se luopuikin geosentrisyydestä.
Tässä lauseessa näemme, miten armo ja luonto menevät sekaisin. Mitä ihmeen tietoa luterilaisilla opettajilla on hyväksyä tai hylätä heliosentrinen maaimlankuva? Asiaa tutkivat astronomit ja kosmologit, joilla on siihen tarvittavat tiedot ja edellytykset.
Raamatun sanainspiraatioon voi pitäytyä ja samalla säilyttää ajatuksen auringosta aurinkokunnan keskuksena, koska Raamattu kuvaa moinia asioita sillä tavoin, miten ne näyttäytyvät ihmissilmälle.
Tämä ajatus on kyllä sinänsä ihan järkevä. Olen lukenut sen joistain Genesis kommentaareista, joissa koetetaan päästä ohi Raamatun oman tekstin ja pakottaa se oman aikamme maailmankuvan malleihin.
Ajatus on, että maata peitti joku paksu pilvi ja neljäntenä päivänä aurinko ja kuu ja tähdet putkahtivat näkyviin.
Tämä on Raamatun oman tekstin väärentämistä ja sen sisällön pahoinpitelyä ihmisen järjen keinoin. Uskonnolliseen asuun pukeutunutta rationalismia.
Muuten Genesiksessä on selvästi päivä ja yö ennen aurinkoa ja kuuta ja oli myös valo ennen aurinkoa, joten tämän valossa kasvien kasvu oli mahdollista ennen aurinkoa. Tähän ei myöskään mitkään primitiivisyyssyytökset tehoa.
Tällaisiin kuvioihin joudutaan, kun ei hyväksytä sitä että Raamattu on oikeiden aitojen ihmisten kirjoittama, joiden persoonallisuuden yli Jumalan Henki ei jyrännyt tehden heistä jonkinlaisia sanelukoneita. Muslimeilla on ajatus Koraanista juuri tällainen, enkeli Gabrielin sanelema virheetön kirja (he eivät julkene sanoa, että suuri Jumala sanelisi jotain ihmiselle).
Tästä tuli taas pitkä tarina, mutta uskon että esittämilläsi ajatuksilla on mielenkiintoa monille suomalaisille kristityille.
Arkeologina minulle ehkä tuo Raamatun todellisuus Lähi-idän historian kiehtovissa vaiheissa on tullut niin rakkaaksi, että pidän kovin aneemisena Missouri synodin tapaa opettaa Raamatusta ja etenkin juutalaisen kansan täydellisen sivuuttamisen.
kysymys on pohjimmiltaan rakkaudesta totuuteen.
STaLKer kirjoitti:
Kirjoitat niin pitkiä vastauksia, että minulla ei ole voimia vastata niihin kattavasti.
Sorry, et ole ainoa, joka näin sanoo.
Mielestäni Brief Statement selvästi haluaa sillä, että se korostaa Raamatun jumalallista puolta ilmaista sen, että Raamattu on virheetön.
Raamatun virheettömyys, ristiriidattomuus ja erehtymättömyys ovat todellakin tuon dokumentin keskeinen sanoma.
Ei sitä, etteikö siinä näkyisi todellisten ihmisten tuntemukset yms.
Näen tästä, miten ymmärrät ilmauksen "inhimillinen luonto"
Brief statement käyttää sanoja "jumalallinen" ja "inhimillinen" ainoastaan torjuakseen näkemyksen, että osa Raamatun tekstistä on Jumalan sanaa ja osa ihmisen sanaa. Dokumentin mukaan Raamattu on alusta loppuun Jumalan sanaa.
Ilman erehtymätöntä ja selkeää Raamattua luterilaisuudessa ei ole mitään totuusarvoa.
Tämä on Missouri synodin huolenaihe ja he haluavat lyödä niin vankat paalut teltan köysille, ettei tuuli niitä irrottele.
Täydellinen, virheetön Raamattu, johon saamme luottaa juuri niinkuin on kirjoitettu. Kristillisen elämän ja luterilaisen kirkon olemassaolon ehto.
Valitettavasti he ovat väärässä.
Raamattu ei ole ristiriidaton, virheetön, kaikessa täydellinen totuus. Evankelinen kristillisyys ei silti lakkaa olemasta, sillä emme usko kirjojen kirjaan vaan uskomme Jeesukseen Kristukseen, joka on noussut kuolleista, elää ja hallitsee nyt ja iankaikkisesti.
Jos kirjoitin, että Jeesuksen synnittömyys tarkoittaisi kaikki voipaisuutta niin sitten olen kirjoittanut huolimattomasti.
Et kirjoittanut. Tämä oli tulkintaani siitä, miksi koet Raamatun vajavaisuuden syntiä vastaavana asiana.
Pointtini oli, että Jumala voi käyttää syntisiä ihmisiä täydellisiin suunnitelmiinsa.
Ehdottomasti, Aamen!
Jumalan tahto on ilmoittaa itsensä meille ja sen hän on tehnyt syntisesten ihmisten kautta,
Ehdottomasti, Aamen!
niin että Hänen Ilmoituksensa ei ole siinä turmeltunut.
Kuvaat tässä jonkinlaista tekniikkaa, jolla Jumalan Henki ohittaa ihmisen ajallisen todellisuuden, hänen maailmankatsomuksensa ja uskonsa? Eräänlainen hengittävä ja hikoileva Jumalan Hengen sanelukone, joka ei tule lihaksi?
Oliko Jeesus virheellinen ja puuteellinen?
Jeesus Nasaretilainen on lihaa ja verta, roomalaisen ajan maaseudun kasvatti, ammatiltaan kaiketi puuseppä isänsä Joosefin apuna ensin, kunnes lähti saarnaamaan.
Hänen omat sukulaisensa pitivät Häntä kylähulluna.
Hänen aikansa uskonnolliset johtajat pitivät Häntä vaarallisena Messias fanaatikkona, joka sytyttää koko valtakunnan tuhoisaan kapinaan.
Jeesus on siitä ihmeellinen, että oikeastaan kenelläkään ei ole Hänestä mitään pahaa sanottavaa. Joku ihmettelee puhetta riivaajien kanssa, toinen hämmästelee Jeeseuksen kovia sanoja helvetistä, mutta kaikki ihmiset jotenkin sympateeraavat Hänen kanssaan.
Jeesus on niin rakas Isälle Jumalalle, että sitä on mahdoton mitata. Pannaan koko ihmiskunta toiseen vaakakuppiin, kaikki miljardit ihmiset jotka ikinä ovat tällä planeetalla eläneet tai tulevat elämään, ja pannaan yksin Jeesus toiseen vaakakuppiin. Isän Jumalan katsoessa tämä puntari on tasapainossa. Niin rakas Jeesus on Isälle Jumalalle.
Hänen ihmisyytensä ei estänyt Häntä täyttämästä taivaallisen Isänsä tahtoa täydellisesti. Samoin Raamattu, jossa on Jumalallinen ja inhimillinen puoli ilmoittaa taivaallisen Isä tahdon meitä kohtaan täydellisesti, tarvittavasti.
Ehdottomasti, Aamen!
STLK:han saisi kehuja apostoleilta kun he eivät ole ottaneet Raamattua vastaan ihmissanana vaan Jumalan sanana, jota se onkin (1. Tess. 2:13).
Niin on. Jumalan Sana on sangen ihmeellinen. Kun kirkko tahtoi hieman paremmin tätä ymmärtää, miten Jeesus on Jumala ja miten Jeesus on ihminen, eteen tuli seinä. Khalkedonissa he nostivat kätensä ilmaan ja antautuivat järkensä kanssa. Uskon olemukseen kuuluvat ratkaisemattomat paradoksit siinä missä luonnon todellisuuteen kuuluvat päättymättömät numerot kuten pii. Jumalan syvyyksiä emme kykene järjellämme mittaamaan.
Missouri synodi ja STLK ja monet muut tahtovat saada Jumalan sanan sopimaan pääkoppaansa ja määrittelevät, millainen se on ja millainen se ei ole.
Sen sijaan että katsoisivat Totuutta he kasovat omaa uskonkappalettaan Raamatusta.
STLK:n opetus, jonka vihjailet olevan monofysistismin hapattaaa haluaa varmasti myös korostaa Jeesuksen Jumalallisuutta aikana jona se kielletään. STLK ei suinkaan opeta, että luonnot olisivat sekoittuneet.
Näin on enkä sitä väittänyt. En vihjaillut mitään vaan sanoin, että STLK kristologisen sivun kohta Jeesuksen olemuksesta käyttää monofysitistien ilmaisua kun Missouri synodi käyttää Khalkedonia. Sanoin myös, että aikamme kreikkalais-ortodoksinen kirkko hyväksyy ilmauksen "ainutlaatuinen jumal ihminen" mitä vastaan se aikoinaan kävi veristä taistelua.
Luther opetti selvästi 24h:n päiviä luomisessa.
Jos jaksat lukea mitä kirjoitin, Luther piti Kopernikusta narrina, kun tämä väitti maan kiertävän aurinkoa. Luther ei kuitenkaan ryhtynyt uskonnollisena johtajana kamppailuun aikansa maailmankatsomusta vastaan, surkea yritys johon Missouri synodin teksti tähtää.
Niin myös myöhempi luterilaisuus, vaikka se luopuikin geosentrisyydestä.
Tässä lauseessa näemme, miten armo ja luonto menevät sekaisin. Mitä ihmeen tietoa luterilaisilla opettajilla on hyväksyä tai hylätä heliosentrinen maaimlankuva? Asiaa tutkivat astronomit ja kosmologit, joilla on siihen tarvittavat tiedot ja edellytykset.
Raamatun sanainspiraatioon voi pitäytyä ja samalla säilyttää ajatuksen auringosta aurinkokunnan keskuksena, koska Raamattu kuvaa moinia asioita sillä tavoin, miten ne näyttäytyvät ihmissilmälle.
Tämä ajatus on kyllä sinänsä ihan järkevä. Olen lukenut sen joistain Genesis kommentaareista, joissa koetetaan päästä ohi Raamatun oman tekstin ja pakottaa se oman aikamme maailmankuvan malleihin.
Ajatus on, että maata peitti joku paksu pilvi ja neljäntenä päivänä aurinko ja kuu ja tähdet putkahtivat näkyviin.
Tämä on Raamatun oman tekstin väärentämistä ja sen sisällön pahoinpitelyä ihmisen järjen keinoin. Uskonnolliseen asuun pukeutunutta rationalismia.
Muuten Genesiksessä on selvästi päivä ja yö ennen aurinkoa ja kuuta ja oli myös valo ennen aurinkoa, joten tämän valossa kasvien kasvu oli mahdollista ennen aurinkoa. Tähän ei myöskään mitkään primitiivisyyssyytökset tehoa.
Tällaisiin kuvioihin joudutaan, kun ei hyväksytä sitä että Raamattu on oikeiden aitojen ihmisten kirjoittama, joiden persoonallisuuden yli Jumalan Henki ei jyrännyt tehden heistä jonkinlaisia sanelukoneita. Muslimeilla on ajatus Koraanista juuri tällainen, enkeli Gabrielin sanelema virheetön kirja (he eivät julkene sanoa, että suuri Jumala sanelisi jotain ihmiselle).
Tästä tuli taas pitkä tarina, mutta uskon että esittämilläsi ajatuksilla on mielenkiintoa monille suomalaisille kristityille.
Arkeologina minulle ehkä tuo Raamatun todellisuus Lähi-idän historian kiehtovissa vaiheissa on tullut niin rakkaaksi, että pidän kovin aneemisena Missouri synodin tapaa opettaa Raamatusta ja etenkin juutalaisen kansan täydellisen sivuuttamisen.
kysymys on pohjimmiltaan rakkaudesta totuuteen.
Raamatun jumalallisuus ja inhimillisyys
Annoit palautetta ja koetan puolestani selkeyttää esillä olevaa asiaa, joka on todella tärkeä.
1.
"Et ole myöskään pystynyt osoittamaan, että Brief statementin raamattunäkemys johtaisi kritologiseen harhaan. Päinvastoin! Minä osoitin, kuinka päinvastainen näkemys vie siihen, että Kristus nähdään syntisenä eikä enää synnittömänä Vapahtajana."
Tästä kommentistasi näen, että en ole riittävästi kuvannut, mitä tarkoitan ilmauksella "Jumalan Sanan kristologia". Yritän tässä selventää näkemystäni.
Kristologia on kristillisen kirkon opetus Kristuksesta.
En ole puuttunut Missouri synodin Brief Statement kristologiaa koskeviin kohtiin, enkä väittänyt, että siinä esitetty käsitys Raamatun ajallisen ja hengellisen sisällön virheettömyydestä johtaisi kristologiseen harhaan.
Päinvastoin, Missouri synodi - toisin kuin monofysitismiin vilkaiseva STLK - viittaa Khalkedoniin:
"8. Opetamme, että kun aika oli täytetty, Jumalan iankaikkinen Poika tuli ihmiseksi . Se tapahtui juuri siten, että hän otti meidän kaltaisemme, mutta synnittömän, inhimillisen luonnon omaan jumalalliseen persoonaansa neitsyt Mariasta Pyhän Hengen vaikutuksesta. Sen tähden Jeesus Kristus on "tosi Jumala, Isästä iankaikkisuudessa syntynyt ja myös tosi ihminen, syntynyt neitsyt Mariasta", tosi Jumala ja tosi ihminen yhdessä erottamattomassa ja jakamattomassa persoonassa. Tämä Jumalan Pojan ihmiseksitulon ihme tapahtui sitä varten, että hänestä voisi tulla Välimies Jumalan ja ihmisten välillä. Siihen kuului sekä Jumalan lain täyttäminen että kärsiminen ja kuoleminen ihmisten sijasta. Tällä tavalla Jumala on sovittanut kanssaan koko syntisen ihmiskunnan."
Mutta tätä kristologista opetusta Missourin synodin Brief statement ei sovella Raamatun opetukseen, vaan sanoo mielestäni oudosti:
"3. Hylkäämme aikamme kirkossa tieteen nimissä laajalle levinneen opin, ettei Pyhä Raamattu olisi joka kohdaltaan Jumalan sana, vaan osaksi Jumalan sanaa ja osaksi ihmissanaa, ja että se siitä syystä sisältäisi tai ainakin voisi sisältää erheitä. Hylkäämme tämän harhan kauheana ja Jumalaa pilkkaavana. Se näet sotii suoraan Kristusta ja hänen pyhiä apostoleitansa vastaan, asettaa ihmiset Jumalan sanan tuomareiksi ja kumoaa sen perustuksen, jolla kristillinen kirkko ja sen usko seisoo."
Mielestäni outoa siksi, että Raamattua tutkivassa akateemisessa tieteessä ei lainkaan käytetä ilmausta Jumalan sana teologisessa uskon merkityksessä. Kirja mikä kirja, Raamattu tai Homeroksen Ilias tai Kalevala. Samat tieteelliseet metodit ovat käytössä.
Kirkossa tuollaista käsitystä voi tosiaan olla, kuten viittasin punakirjaimiseen Raamattuun, jonka kehoitan pistämään vintille piiloon.
Jumalan Sanan khalkedonilainen näkemys sanoo, että Raamattu on luonnoltaan yhtä aikaa kokonaan jumalallinen ja kokonaan inhimillinen, jakamatta, erottamatta, sekaantumatta ja muuttumatta.
Puhdas tieto ja synnittömyys
Kirjoitat, että Jeesuksen synnittömyys merkitsee sitä, että Hän oli ihmisenä kaikkitietävä ja kaikkivoipa. Siten väite, että Raamatun kirjoituksissa, Jumalan Sanassa, olisi sisäisiä ristiriitaisuuksia tai asiavirheitä, on samaa kuin väittää, että lihaksi tullut Jumalan Sana teki syntiä.
Mutta jos Jeesus Nasaretilainen olisi ollut ihmisenä kaikkitietävä ja kaikkivoipa, silloin Hän ei olisi ollut oikea ihminen, vaan jonkinlainen supersankari kreikkalaisen pakanuuden uskomusten tapaan.
Jos Jumala lukisi meille synniksi sen, että emme jostain tiedä tai että tietomme on puutteellista tai virheellistä - voi veikkonen, kuinka meidän kävisi!
Nämä ovat aivan eri akselilla, synnittömyys ja erehtyminen tiedon puutteen tai väärän tiedon tähden. Myöskin vajaamieliset, henkisesti vammautuneet ihmiset voivat ja saavat uskoa Jeesukseen eikä tältä tieltä eksy hullukaan. Hullulla näet voi olla melko omituisia näkemyksiä maailmasta, jossa hän elää, harhoja ja erehdyksiä vino pino. Eivät ne estä sitä, että hän on Jumalan silmissä Jeesuksen uhrin tähden puhdas ja viaton.
2.
"Et ole antanut yhtään vakuuttavaa argumenttia Brief statementia vastaan. Argumentaatio jää puhtaasti tunne puolelle. Mitään vakavasti otettavaa sinulla ei ole kenties tarjota."
Missouri synodin dokumentissa lukee:
Koska Pyhä Raamattu on Jumalan sana, niin on sanomattakin selvää, ettei siinä ole virheitä eikä ristiriitoja, vaan se on kaikilta osiltaan ja joka sanaltaan, myös historiallisia, maantieteellisiä ja muita ajallisia asioita käsitteleviltä kohdiltaan pettämätöntä totuutta.
Joh. 10: 35: "Raamattu ei saata raueta tyhjiin."
2. Lisäksi opetamme Pyhästä Raamatusta, että Jumala on antanut sen kristilliselle kirkolle uskon perustaksi.
Ef. 2: 20: Te (= uskovat) olette "apostolien ja profeettojen perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus."
Doctrine is Life! Tämä tohtori Preusin periaate näkyy jo häntä edeltävässä Missouri synodin dokumentissa. Meillä on luja uskon näkemys, että Raamattu on Jumalan sana. Tästä opillisesta lähtökohdasta seuraa, että koska Raamattu on Jumalan sana se on täydellinen kuin aurinko oli ihmisten mielissä ennen teleskoopin keksimistä. Siinä ei voi olla mustia pisteitä, sisäisiä opillisia tai asiallisia ristiriitoja eikä myöskään mitään virheitä sen kuvatessa ajallista todellisuutta, historiaa, luontoa ja muuta.
Osoitin edellä, että kun ryhdyt lukemaan Raamattua sen alusta, törmäät heti mitä räikeimpään virheelliseen tietoon ajallisesta maailmasta - maa, vedet, kuiva maa, valkeus, ruohot ja hedelmäpuut luotiin ennen kuin aurinko, kuu ja taivaan tähdet.
Eikö tämä mielestäsi ole painavaa sanottavaa?
Missouri synodin opetus Raamatusta johtaa suoraan samassa dokumentissa olevaan näkemykseen maailmankaikkeuden luomisesta:
MAAILMAN LUOMISESTA
5. Opetamme, että Jumala on luonut taivaan ja maan. Hän loi ne juuri sillä tavalla ja siinä ajassa kuin Raamattu ja erityisesti 1 Moos. 1. ja 2. luku kertovat, nimittäin Jumalan kaikkivaltiaalla luomissanalla ja kuudessa päivässä. Hylkäämme jokaisen opin, jolla Raamatun kertoma jumalallinen luomisteko joko kokonaan kielletään tai jolla sitä rajoitetaan. Aikanamme sen kieltävät tai sitä rajoittavat ne, jotka - muka vedoten inhimilliseen tieteeseen - väittävät maailman syntyneen kehityksen (evoluution) tuloksena eli kehittyneen suunnattoman pitkinä
aikakausina enemmän tai vähemmän itsestään. Koska yksikään ihminen ei ollut läsnä, kun Jumala näki hyväksi luoda maailman, meidän täytyy etsiä luotettavaa luomiskertomusta Jumalan omasta kertomuksesta. Se on meillä Jumalan omassa kirjassa, Raamatussa. Me otamme vastaan täydellä luottamuksella Jumalan oman kertomuksen ja tunnustamme Lutherin Katekismuksen kanssa: "Minä uskon, että Jumala on minut ja kaikki olennot luonut."
Tässä ilmaistusta näkemyksestä Raamatun kirjoitusten jumalallisesta luonteesta seuraa loogisesti amerikkalaista Raamattuun uskovaa kristillistä kansaa riivaava kreationismi, jonka tähden Jumalan pyhä nimi tulee pilkatuksi ja maahan poljetuksi epäuskoisen maailman keskellä ja joka vie pohjan evankeliumin voittokululta.
Raamattu on Jumalan sanan kristologian näkökulmasta katsoen täysin inhimillinen kirjakokoelma, joka on erehtyväinen, ristiriitainen ja puutteellinen monissa kohdin. Se on suurimmalta osalta Israelin Jumalan ja Hänen kansansa kirja, kansan, joka eli muinaisessa Lähi-idässä ja joka Missourin synodin Brief statement jättää kokonaan huomiotta (Israelin valtio perustettiin 1948 tuon dokumentin kirjoittamisen jälkeen. Kuka tietää, jos amerikkalaiset kristityt olisivat 1932 korostaneet Raamatun juutalaisia juuria, ehkä USA olisi päätynyt sodan aikana kristittyjen rohkaisemana pommittamaan Aushwitziin vievää rautatietä?)
Luther ja Kopernikus
Luther piti aikalaistaan Nikolaus Kopernikusta (1473 - 1543) narrina, koska onhan aivan selvä että Joosua käski Aijalonin laaksossa aurinkoa ja kuuta seisomaan paikallaan taivaan kannella.
Lutherin maailmankuva on raamatullinen ja täysin maakeskeinen, eikä hän uskonut että maa muka kiertää radallaan aurinkoa niinkuin kuu kiertää radallaan maata.
Mutta hän ei tehnyt tästä akamme tiedon silmin mielettömästä virheestään keskeistä kristinuskon opinkappaletta, ei lähtenyt sotimaan aikansa tiedon ja Raamatun avulla Kopernikuksen havaintoja vastaan.
Luther naureskeli vain mielessään tälle typerälle pellelle, jonka huikeat ajatukset menivät häneltä täysin ohi ja jonka perusteluihin ja havaintoihin Lutherilla ei ollut aikaa eikä mielenkiintoa tutustua. Dogmilla ja Raamatulla empiiristä tutkimusta nuppiin että tähdet pyörivät Kopernikuksen silmissä!
Sen sijaan Luther jatkoi tärkää työtään Raamatun kääntämisen, opetuksen ja tutkimuksen sekä kristillisen opin ja jumalanpalveluselämän ja virsirunouden ja monen muun hänen tehtäväkseen annetun asian parissa.
Kristus Jumala teki Kopernikuksen kautta kopernikaanisen käänteen ihmiskunnan tiedossa maailmankaikkeudesta.
Kristus Jumala teki Lutherin kautta evankeliumin räjähdyksen, joka kerralla muutti Euroopan ja maailman kristillisyyden luonteen ja nosti Jumalan Sanan keskeiseksi myös roomalais-katolisessa tunnustuskirkossa Trenton kirkolliskokouksen älkeen.
Luther pysytteli viisaan suutarin tavoin lestissään. Viisas teko, josta Missourin synodin rationalistiset teologit eivät ottaneet oppia vaan lähtivät vaaralliselle ja tuhoisalle ristiretkelle inhimillistä tietoa vastaan Charles Darwinia, Sir George Lyelliä, Edwin Hubblea ja niin montaa muuta uskollista ja rehellistä tiedon etsijää vastaan. Niinkuin paavi Urbanus VIII kävi inkvisiition voimalla Galileo Galilein luonnontieteellisiä havaintoja vastaan.
Tämä amerikkalaisen kristillisyyden ristiretki tulee päättymään kuin lasten ristiretki - täydelliseen katastrofiin ja haaksirikkoon ja johtaa monta rakasta kristittyä opettajaa ja oppilasta omituisiin karikoihin. Hamelnin Pillipiiparin huilu jo soi.
1.
"Et ole myöskään pystynyt osoittamaan, että Brief statementin raamattunäkemys johtaisi kritologiseen harhaan. Päinvastoin! Minä osoitin, kuinka päinvastainen näkemys vie siihen, että Kristus nähdään syntisenä eikä enää synnittömänä Vapahtajana."
Tästä kommentistasi näen, että en ole riittävästi kuvannut, mitä tarkoitan ilmauksella "Jumalan Sanan kristologia". Yritän tässä selventää näkemystäni.
Kristologia on kristillisen kirkon opetus Kristuksesta.
En ole puuttunut Missouri synodin Brief Statement kristologiaa koskeviin kohtiin, enkä väittänyt, että siinä esitetty käsitys Raamatun ajallisen ja hengellisen sisällön virheettömyydestä johtaisi kristologiseen harhaan.
Päinvastoin, Missouri synodi - toisin kuin monofysitismiin vilkaiseva STLK - viittaa Khalkedoniin:
"8. Opetamme, että kun aika oli täytetty, Jumalan iankaikkinen Poika tuli ihmiseksi . Se tapahtui juuri siten, että hän otti meidän kaltaisemme, mutta synnittömän, inhimillisen luonnon omaan jumalalliseen persoonaansa neitsyt Mariasta Pyhän Hengen vaikutuksesta. Sen tähden Jeesus Kristus on "tosi Jumala, Isästä iankaikkisuudessa syntynyt ja myös tosi ihminen, syntynyt neitsyt Mariasta", tosi Jumala ja tosi ihminen yhdessä erottamattomassa ja jakamattomassa persoonassa. Tämä Jumalan Pojan ihmiseksitulon ihme tapahtui sitä varten, että hänestä voisi tulla Välimies Jumalan ja ihmisten välillä. Siihen kuului sekä Jumalan lain täyttäminen että kärsiminen ja kuoleminen ihmisten sijasta. Tällä tavalla Jumala on sovittanut kanssaan koko syntisen ihmiskunnan."
Mutta tätä kristologista opetusta Missourin synodin Brief statement ei sovella Raamatun opetukseen, vaan sanoo mielestäni oudosti:
"3. Hylkäämme aikamme kirkossa tieteen nimissä laajalle levinneen opin, ettei Pyhä Raamattu olisi joka kohdaltaan Jumalan sana, vaan osaksi Jumalan sanaa ja osaksi ihmissanaa, ja että se siitä syystä sisältäisi tai ainakin voisi sisältää erheitä. Hylkäämme tämän harhan kauheana ja Jumalaa pilkkaavana. Se näet sotii suoraan Kristusta ja hänen pyhiä apostoleitansa vastaan, asettaa ihmiset Jumalan sanan tuomareiksi ja kumoaa sen perustuksen, jolla kristillinen kirkko ja sen usko seisoo."
Mielestäni outoa siksi, että Raamattua tutkivassa akateemisessa tieteessä ei lainkaan käytetä ilmausta Jumalan sana teologisessa uskon merkityksessä. Kirja mikä kirja, Raamattu tai Homeroksen Ilias tai Kalevala. Samat tieteelliseet metodit ovat käytössä.
Kirkossa tuollaista käsitystä voi tosiaan olla, kuten viittasin punakirjaimiseen Raamattuun, jonka kehoitan pistämään vintille piiloon.
Jumalan Sanan khalkedonilainen näkemys sanoo, että Raamattu on luonnoltaan yhtä aikaa kokonaan jumalallinen ja kokonaan inhimillinen, jakamatta, erottamatta, sekaantumatta ja muuttumatta.
Puhdas tieto ja synnittömyys
Kirjoitat, että Jeesuksen synnittömyys merkitsee sitä, että Hän oli ihmisenä kaikkitietävä ja kaikkivoipa. Siten väite, että Raamatun kirjoituksissa, Jumalan Sanassa, olisi sisäisiä ristiriitaisuuksia tai asiavirheitä, on samaa kuin väittää, että lihaksi tullut Jumalan Sana teki syntiä.
Mutta jos Jeesus Nasaretilainen olisi ollut ihmisenä kaikkitietävä ja kaikkivoipa, silloin Hän ei olisi ollut oikea ihminen, vaan jonkinlainen supersankari kreikkalaisen pakanuuden uskomusten tapaan.
Jos Jumala lukisi meille synniksi sen, että emme jostain tiedä tai että tietomme on puutteellista tai virheellistä - voi veikkonen, kuinka meidän kävisi!
Nämä ovat aivan eri akselilla, synnittömyys ja erehtyminen tiedon puutteen tai väärän tiedon tähden. Myöskin vajaamieliset, henkisesti vammautuneet ihmiset voivat ja saavat uskoa Jeesukseen eikä tältä tieltä eksy hullukaan. Hullulla näet voi olla melko omituisia näkemyksiä maailmasta, jossa hän elää, harhoja ja erehdyksiä vino pino. Eivät ne estä sitä, että hän on Jumalan silmissä Jeesuksen uhrin tähden puhdas ja viaton.
2.
"Et ole antanut yhtään vakuuttavaa argumenttia Brief statementia vastaan. Argumentaatio jää puhtaasti tunne puolelle. Mitään vakavasti otettavaa sinulla ei ole kenties tarjota."
Missouri synodin dokumentissa lukee:
Koska Pyhä Raamattu on Jumalan sana, niin on sanomattakin selvää, ettei siinä ole virheitä eikä ristiriitoja, vaan se on kaikilta osiltaan ja joka sanaltaan, myös historiallisia, maantieteellisiä ja muita ajallisia asioita käsitteleviltä kohdiltaan pettämätöntä totuutta.
Joh. 10: 35: "Raamattu ei saata raueta tyhjiin."
2. Lisäksi opetamme Pyhästä Raamatusta, että Jumala on antanut sen kristilliselle kirkolle uskon perustaksi.
Ef. 2: 20: Te (= uskovat) olette "apostolien ja profeettojen perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus."
Doctrine is Life! Tämä tohtori Preusin periaate näkyy jo häntä edeltävässä Missouri synodin dokumentissa. Meillä on luja uskon näkemys, että Raamattu on Jumalan sana. Tästä opillisesta lähtökohdasta seuraa, että koska Raamattu on Jumalan sana se on täydellinen kuin aurinko oli ihmisten mielissä ennen teleskoopin keksimistä. Siinä ei voi olla mustia pisteitä, sisäisiä opillisia tai asiallisia ristiriitoja eikä myöskään mitään virheitä sen kuvatessa ajallista todellisuutta, historiaa, luontoa ja muuta.
Osoitin edellä, että kun ryhdyt lukemaan Raamattua sen alusta, törmäät heti mitä räikeimpään virheelliseen tietoon ajallisesta maailmasta - maa, vedet, kuiva maa, valkeus, ruohot ja hedelmäpuut luotiin ennen kuin aurinko, kuu ja taivaan tähdet.
Eikö tämä mielestäsi ole painavaa sanottavaa?
Missouri synodin opetus Raamatusta johtaa suoraan samassa dokumentissa olevaan näkemykseen maailmankaikkeuden luomisesta:
MAAILMAN LUOMISESTA
5. Opetamme, että Jumala on luonut taivaan ja maan. Hän loi ne juuri sillä tavalla ja siinä ajassa kuin Raamattu ja erityisesti 1 Moos. 1. ja 2. luku kertovat, nimittäin Jumalan kaikkivaltiaalla luomissanalla ja kuudessa päivässä. Hylkäämme jokaisen opin, jolla Raamatun kertoma jumalallinen luomisteko joko kokonaan kielletään tai jolla sitä rajoitetaan. Aikanamme sen kieltävät tai sitä rajoittavat ne, jotka - muka vedoten inhimilliseen tieteeseen - väittävät maailman syntyneen kehityksen (evoluution) tuloksena eli kehittyneen suunnattoman pitkinä
aikakausina enemmän tai vähemmän itsestään. Koska yksikään ihminen ei ollut läsnä, kun Jumala näki hyväksi luoda maailman, meidän täytyy etsiä luotettavaa luomiskertomusta Jumalan omasta kertomuksesta. Se on meillä Jumalan omassa kirjassa, Raamatussa. Me otamme vastaan täydellä luottamuksella Jumalan oman kertomuksen ja tunnustamme Lutherin Katekismuksen kanssa: "Minä uskon, että Jumala on minut ja kaikki olennot luonut."
Tässä ilmaistusta näkemyksestä Raamatun kirjoitusten jumalallisesta luonteesta seuraa loogisesti amerikkalaista Raamattuun uskovaa kristillistä kansaa riivaava kreationismi, jonka tähden Jumalan pyhä nimi tulee pilkatuksi ja maahan poljetuksi epäuskoisen maailman keskellä ja joka vie pohjan evankeliumin voittokululta.
Raamattu on Jumalan sanan kristologian näkökulmasta katsoen täysin inhimillinen kirjakokoelma, joka on erehtyväinen, ristiriitainen ja puutteellinen monissa kohdin. Se on suurimmalta osalta Israelin Jumalan ja Hänen kansansa kirja, kansan, joka eli muinaisessa Lähi-idässä ja joka Missourin synodin Brief statement jättää kokonaan huomiotta (Israelin valtio perustettiin 1948 tuon dokumentin kirjoittamisen jälkeen. Kuka tietää, jos amerikkalaiset kristityt olisivat 1932 korostaneet Raamatun juutalaisia juuria, ehkä USA olisi päätynyt sodan aikana kristittyjen rohkaisemana pommittamaan Aushwitziin vievää rautatietä?)
Luther ja Kopernikus
Luther piti aikalaistaan Nikolaus Kopernikusta (1473 - 1543) narrina, koska onhan aivan selvä että Joosua käski Aijalonin laaksossa aurinkoa ja kuuta seisomaan paikallaan taivaan kannella.
Lutherin maailmankuva on raamatullinen ja täysin maakeskeinen, eikä hän uskonut että maa muka kiertää radallaan aurinkoa niinkuin kuu kiertää radallaan maata.
Mutta hän ei tehnyt tästä akamme tiedon silmin mielettömästä virheestään keskeistä kristinuskon opinkappaletta, ei lähtenyt sotimaan aikansa tiedon ja Raamatun avulla Kopernikuksen havaintoja vastaan.
Luther naureskeli vain mielessään tälle typerälle pellelle, jonka huikeat ajatukset menivät häneltä täysin ohi ja jonka perusteluihin ja havaintoihin Lutherilla ei ollut aikaa eikä mielenkiintoa tutustua. Dogmilla ja Raamatulla empiiristä tutkimusta nuppiin että tähdet pyörivät Kopernikuksen silmissä!
Sen sijaan Luther jatkoi tärkää työtään Raamatun kääntämisen, opetuksen ja tutkimuksen sekä kristillisen opin ja jumalanpalveluselämän ja virsirunouden ja monen muun hänen tehtäväkseen annetun asian parissa.
Kristus Jumala teki Kopernikuksen kautta kopernikaanisen käänteen ihmiskunnan tiedossa maailmankaikkeudesta.
Kristus Jumala teki Lutherin kautta evankeliumin räjähdyksen, joka kerralla muutti Euroopan ja maailman kristillisyyden luonteen ja nosti Jumalan Sanan keskeiseksi myös roomalais-katolisessa tunnustuskirkossa Trenton kirkolliskokouksen älkeen.
Luther pysytteli viisaan suutarin tavoin lestissään. Viisas teko, josta Missourin synodin rationalistiset teologit eivät ottaneet oppia vaan lähtivät vaaralliselle ja tuhoisalle ristiretkelle inhimillistä tietoa vastaan Charles Darwinia, Sir George Lyelliä, Edwin Hubblea ja niin montaa muuta uskollista ja rehellistä tiedon etsijää vastaan. Niinkuin paavi Urbanus VIII kävi inkvisiition voimalla Galileo Galilein luonnontieteellisiä havaintoja vastaan.
Tämä amerikkalaisen kristillisyyden ristiretki tulee päättymään kuin lasten ristiretki - täydelliseen katastrofiin ja haaksirikkoon ja johtaa monta rakasta kristittyä opettajaa ja oppilasta omituisiin karikoihin. Hamelnin Pillipiiparin huilu jo soi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)