mama - Piispan piplia

Hieronymos kardinaalina
el Greco 1610-14
Robert Lehman kokoelmat

nimimerkki mama kirjoitti:

Tuosta Riekkisen uskosta jään miettimään, että eikö hän siis usko ruumiin ylösnousemukseen.
Tällöinhän Raamatun merkitys jäisi vain tuon julistuksen tasolle. Vain Raamatun sanoma elää, ei Jeesus?

Eli tiivistettynä:
Jeesus ei syntynyt neitsyestä, ei ollut Jumalan poika, hänet ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin ja sinne jäi, hautaan. Sanoma elää!

Siis petosta koko uskomme.

Öööh. Toivottavasti ymmärrän Riekkistä väärin!



STaLKer kirjoitti:
Itsekin olen tuon hänen pienen kirjansa lukenut ja jäi sellainen mielikuva, että siinä olisi viljelty ainakin teologista non-realismia eli, että esim. Jeesuksesta käytetyt nimitykset kuten "Jumalan Poika" eivät välttämättä tarkoita, että Hän oli todellisuudessa Jumalan Poika vaan, että Hän oli erityinen henkilö opetuslapsille ja he halusivat ilmaista asian tällaisilla hienoilla arvonimillä



Mikko kommentoi:
Myös Matti Väisänen sai piispa Riekkisen kirjasta "Pieni kirja Jeesuksesta" vaikutelman, että kirjoittaja ei puhu ruumiin ylösnousemuksesta.

Marcus Tullius Cicero (106-43 eKr)

Cicerolainen vai kristitty
Akateemisessa maailmassa opettavat raamatuntutkijat, kansainvälisissä konferensseissa puhuvat, tieteellisissä julkaisuissa kirjoittavat ihmiset joutuvat toimimaan tieteellisten kriteereiden mukaan ja edustamaan tutkimusta, joka on hovikelpoista tieteen temppeleissä. Uraputki on muuten helposti melko lyhyt ja kapea. Näissä kuvioissa ei Jumalalla ole sijaa, koska Hän ei ole tieteen tutkittavissa. Tutkimus on siten luonteeltaan ateistista silloinkin, kun kohteena ovat Raamatun kirjoitukset.



Monet tutkijat omaksuvat tieteellisen ympäristön maailmankatsomuksen ja heistä tulee eräässä mielessä Ciceron oppilaita. Tuo kuuluisa roomalainen senaattori suhtautui varsin skeptisesti aikansa roomalaiseen uskontoon ja ihmekertomuksiin ja antoi napakan määrittelyn "mitä voi tapahtua tänään on voinut tapahtua muinoin".

E. P. Sanders

Tämän otti esimerkiksi tunnettu Paavalin tutkija E. P. Sanders kirjansa motoksi.
Paul and Palestinian Judaism: A Comparison of Patterns of Religion (1977)

Siis oma todellisuutemme on se happotesti, jolla kaikkea todellisuutta, mennyttä ja tulevaa, arvioimme. Jos joku kävelee tänään Kinneretin päällä, Jeesuskin on voinut niin tehdä. Jos viisi leipää ja kaksi kalaa riittävät tuhansille kuulijoille ja jää vielä kaksitoista vakallista ylikin niin Jeesuskin on niin voinut tehdä. Jos tuuli tottelee ihmistä, niin Jeesuskin on voinut tyyntää myrskyn Kinneretillä.

Eli jos ihmisiä herää kuolleista tänään, niin Jeesuksen on voinut herätä kuolleista.

Huomaat varmaan tuon päätelmän kompastumisen Jeesukseen, kulmakiveen. Sehän lähtee liikkeelle homogeenisestä todellisuudesta, ihmiskunnasta, jonka keskuuteen ei ole tullut Jumalan Sana lihaksi.

Mutta Ciceron testillä voisimme sanoa toisinkin päin:

jos Jumalan Sana on tullut lihaksi kerran Beetlehemissä, niin se voi tulla lihaksi meidänkin sydämissämme uskon kautta.

jos Jeesus Kristus on noussut kuolleista ruumiillisesti kerran kaukana vieraalla maalla kivisellä kummulla kuoltuaan meidän tähtemme, niin meilläkin on toivo herätä ruumiin ylönousemukseen.

jos Jeesus Kristus on luvannut kerran tulla takaisin, niin Hän kyllä tulee.

Kysymys on pohjimmiltaan siis uskosta ja epäuskosta, sillä tiede ei pysty ylösnousemusta kokeellisesti tutkimaan.

Tieteen näkökulmasta on erittäin epätodennköistä, että Jeesus nousi kuolleista uudessa ylösnousemusruumiissa.

sellaista nimittäin on tapahtunut hyvin harvoin ihmiskunnan historiassa



Hieronymos kertoi hurjasta painajaisesta, jonka hän koki Beetlehemissä kääntäessään Raamattua latinaksi. "Sinä olet cicerolainen etkä kristitty"

Nämä ovat todellakin vaihtoehdot - joko Cicero on oikeassa tai Kristus.

Gehennan laakso Jerusalemin eteläpuolella tänään
Eksegetiikan dosentti Matti Myllykoski on esitellyt väitöskirjassaan
suomalaisille teorian, jonka mukaan Jeesusta ei pantu kalliohautaan
vaan hänen ruumiins heitettiin rikollisten tapaan Gehennan laaksoon.

Ylösnousemus on tässä suhteessa aivan ratkaiseva tapahtuma. Jeesuksen hauta joko oli tyhjä tai sitten Jeesus mätäni sinne.

Kyseessä on aivan selkeä ja yksinkertainen koko kristillisen uskon polttopiste - puutarhan takana olevaan kallioon hakattu pieni kammio, johon lasketaan roomalaisen hallinnon julmasti runtelema kuollut mies.

Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa on Raamatun opettajia, jotka rohkeasti tunnustavat epäuskoaan - emeritys professori Heikki Räisänen tuli kuuluisaksi Suomen Kuvalehden haastattelusta, jossa hän sanoi yksikantaan että hauta ei ollut tyhjä.

Eksegetiikan dosentti Matti Myllykoski on saanut mainetta väitöskirjallaan, että ehkä edes mitään hautaa ei ollut, vaan Jeesuksen ruumis löyhkäsi Gehennan laakson kaatopaikalla valkoista kalkkia päällään matojen tappamiseksi.

Kirkkomme tilanne on vielä sellainen, että kumpikaan näistä raamatuntutkijoista ei julkisen tunnustuksensa tähden ole saanut eikä tule saamaan johtavaa asemaa kirkon hallinnossa tai arvostettua piispan hiippaa.

Mutta juuri Helsingin - ja jonkinverran Turun - teologisista tiedekunnista kirkko on etsinyt ja valinnut piispan tehtäviin akateemisesti menestyneitä lahjakkaita miehiä, joitain myös eksegetiikan alalta kuten professori Aimo T. Nikolainen, josta tuli Helsingin hiippakunnan piispa.


Uuden testamentin tutkija Wille Riekkinen ei ole julkisesti esittänyt näkemystään siitä, oliko tuo Jerusalemin puutarhassa ollut hauta tyhjä vai ei.

Näin hänelle ei ole muodostunut ongelmaa myöskään Suomen evankelis-luterilaisen kirkon palveluksessa ja kuten aiemmin mainitsin hänestä oli viime vaaleissa tulossa arkkipiispa.

Tämä tietynlainen epäselvyys on helposti poistettavissa siten, että piispa julistaa iloisesti tänäkin pääsiäisenä "Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti" ja tunnustaa kristillisen kirkon kanssa "minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän"

Asia on sillä selvä!


---
Haluan uudelleen vielä toistaa, että Jeesus ei noussut haudasta takaisin tähän ajalliseen inhimilliseen ruumiiseen, jossa Hän olisi sitten vanhana kuollut ja kuopattu kuten Lasarus tai Paavali.

Jumala ei antanut Poikansa nähdä katoavuutta.

Tässä on hyvin terävä raja, johon akateeminen yliopistollinen tämän maailman lainalaisuuksia Ciceron lauseen tavoin kunnioittava tiede jää.

Koska on kyse jostain paljon enemmästä kuin kuolleen heräämisestä.

Kyseessä on Paavalin sanoin kuoleman voittaminen!

yksikään tiedemies ei tieteensä nimissä voi kuin tuhahtaa moiselle hullutukselle. Kuoleman voittaminen? Kaikkihan me kuolemme.

Empiirinen tutkimus ei yletä tutkimaan sitä, herättääkö Jeesus sinut kuolleista viimeisenä päivänä.

Se on uskon asia.

Kuopion savolaisittain hymyilevästä hiippakunnasta, sinne kokoontuneesta teologien ja oppineiden joukosa, ei minusta tällä hetkellä säteile kuoleman voittamisen riemu ja ylösnousemuksen aamun raikas tuuli.

enempi sellaista spongilaisuutta ja Ciceron viisautta.

hyvin, hyvin mielelläni olen väärässä tämän asian suhteen.

STaLKer - piispa Wille Riekkinen

Kuopion piispa Wille Riekkinen
on koulutukseltaan Uuden testamentin tutkija

STaLKer kirjoitti

Franz Pieper, joka siis kirjoitti Brief statementin, kuuluisimmassa teoksessaan "Kristillinen dogmatiikka" kritisoi monessa kohtaa Bultmannia ja mielestäni myös Heideggeria (jälkimmäisestä en ole niin varma). Joten mielenkiintoista, miten keskustelumme kietoutuu aiheen ympärille.

En kuitenkaan ymmärtänyt, miten vältyt Bultmannin johtopäätöksiltä, jos lähdet kritisoimaan Raamattua primitiivisyydestä.

Franz Pieper (1852-1931)
Keskeinen Missouri synodin teologi
Pieperin Kristillinen Dogmatiikka on suomennettu
ja sitä yhä käytetään laajalti

Franz Pieper, Kristillinen dogmatiikka, Turku 1961. Ymmärtääkseni Pieper ei kirjoittanut Brief Statement tekstiä 1932 vaan se perustuu hänen tekemäänsä teologiseen pohjatyöhön.


Koetan kyllä jatkossa hahmottaa omaa uskoani tarkemmin siitä, mitä merkitsee Jumalan Sanan inhimillisyys, Uuden testamentin aikasidonnaisuus ja miten Jeesuksemme uhrikuolema Golgatalla liittyy Vanhan testamentin temppelikulttiin.

Olet itse jättänyt Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja hakeutunut Suomen Tunnustuksellisen Luterilaisen kirkon yhteyteen, jossa tahdotaan pitää kiinni Raamatun arvovallasta ja siihen vääjäämättömästi rakentuvasta luterilaisesta tunnustuksellisesta kristillisyydestä.

Voisitko puolestasi kertoa, mikä johti STLK ja Missouri synodin teiden erkanemiseen ja millä tavoin synodi on kirkkosi näkökulmasta luistanut oikealta tieltä?



----
Otan tähän esille piispa Wille Riekkisen näkemyksen Raamatusta kirjasta "Pieni kirja Jeesuksesta" (Kirjapaja 1995). Lainaan tähän Matti Väisäsen tekstiä tästä teoksesta:


" Kun olemme Kuopiossa, otan seuraavassa esille joitakin esimerkkejä tämän ajan kuopiolaisten teologien kristologiaan ja soteriologiaan liittyvistä ajatuksista.

2.3.1. Piispa Wille Riekkinen

Vuonna 1995 ilmestynyt Riekkisen teos ”Pieni kirja Jeesuksesta” sisältää neljä päälukua: (1) Historian tutkimuksen Jeesus, (2) Ensimmäisten kristittyjen Jeesus, (3) Raamatuntutkijan Jeesus ja (4) Tämän päivän Jeesus.

Riekkiselle Raamattu on Bultmannin tavoin keerygmaa, saarnaa, todistusta ensimmäisten opetuslasten uskosta, uskon tulkintaa Jeesuksesta. Siitä, että Raamattu olisi kirjoittajiensa kautta Jumalan antamaa pelastusilmoitusta, Riekkinen kirjassaan vaikenee. Raamatun ulkopuoliset profaanit uskonnottomat lähteet näyttävät olevan hänelle Raamattua todistusvoimaisempia. Riekkisen mielestä eri evankeliumien ylösnousemuskertomuksissa on epäilemättä historiallista pohjaa, mutta niihin sisältyy myös runsaasti legendaarisia piirteitä. Evankelistojen kertomukset riittävät kuitenkin kuvaamaan pääasian: Jeesus ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin. Ylösnousemuksen todistusvoimaa niillä ei ilmeisesti ole, sillä Riekkisen mukaan pääsiäisusko on uskoa julistuksessa läsnä olevaan Kristukseen.

Riekkinen sanoo pitävänsä ihmeitä mahdollisina. Toisaalta hän sanoo, että varhaiskristillisyydessä Jeesuksesta kerrottiin paljon ihmekertomusia, jotka evankeliumeissa saavat legendanomaista sädekehää. Tämä ei kuitenkaan merkitse, etteikö Jeesus tosiaan olisi tehnyt sellaisia tekoja, jotka hänen aikalaistensa silmissä olivat ihmeitä. Sen selittämiseen, mikä evankeliumien ihmekertomusissa pohjautuu Jeesukseen, mikä taas on seurakunnan tai evankelistan keksimää, tarvitaan historiallista tutkimusta.

Jos epäaidon kertomuksen sanoma puhuu Jeesuksessa toimivasta Jumalasta, tätä teologista sanomaa ei ole mitään syytä asettaa kyseenalaiseksi. Siksi myöhäsyntyisetkin, täysin hellenistisen mallin mukaan muotoillut ihmekertomukset voivat julistaa Jeesuksen merkitystä uskolle. Ne tekevät sen yhtä tehokkaasti kuin vanhimmat ihmekertomukset, jotka ovat lähempänä historian Jeesusta.

Siitä, että Jeesusta kutsutaan Jumalan Pojaksi, Riekkinen esittää kaksi tulkintaa: juutalais-kristillisen ja hellenisti-kristillisen. Juutalais-kristillisessä perinteessä Jumalan pojaksi kutsuttiin Israelin kansaa, kansan kulloistakin kuningasta ja Jumalan erityisiä sanansaattajia. Sanat ”valinta”, ”valtuutus” ja ”adoptio” leimasivat juutalais-kristillistä näkemystä Jumalan pojasta. Juutalais-kristittyjen oli vaikea ajatella, että ”Jumalan pojaksi” tultaisiin syntymän kautta.

Meille on Riekkisen mukaan paljon tutumpi hellenisti-kristillinen näkemys Jumalan pojista, koska hellenismissä kutsuttiin Jumalan pojiksi huomattavia hallitsijoita sekä myös ihmeidentekijöitä. Hellenismissä jumalan poikiin liitettiin ennen muuta heidän ihmeellinen syntymänsä. Hellenismissä adoptioajatus oli käymätön. Neitseestä syntymisiä tapaamme antiikin kirjallisuudessa runsaasti. ”Jumalan poika” -termillä sekä juutalainen että hellenistinen kulttuuri korosti, että Jeesus on jollakin tavalla epätavallinen ja suuri.

Riekkisen mukaan juutalais-kristityt ymmärsivät asian niin, että Jumala valitsi kasteessa Jeesuksen Pojakseen eli adoptoi hänet edustajakseen. Sen sijaan hellenisti-kristillisissä piireissä Jeesuksen asema Jumalan Poikana katsotaan alkaneen jo hänen ihmeellisestä syntymästään. Riekkinen sanoo, että meidän kiusauksemme on kysyä, mikä näistä linjoista sitten on se oikea? Ja Riekkinen vastaa: Juutalais-kristityille edellinen linja on luontevampi ja pakana-kristityille taas jälkimmäinen. Tämän valossa Jeesusta ei tee ainutlaatuiseksi hänen ihmeellinen syntymänsä, eivät hänen ihmeensä, vaan usko hänen ylösnousemukseensa. Ilmeisesti Jeesus ei Riekkisen mielestä tosiasiassa kuitenkaan noussut kuolleista, koska hän sivuuttaa sen kysymyksen kokonaan.

Viimeisessä kirjansa luvussa Riekkinen kyselee sitä, tapaammeko me joskus Jeesuksen, ja jos tapaamme, niin missä. Lähtökohdaksi hän palauttaa mieliin jo aikaisemmin sanomansa, tämän: ”Pääsiäisusko on aina ollut uskoa julistuksessa läsnä olevaan Kristukseen. Sitten Riekkinen jatkaa: Jeesus tavataan julistetussa sanassa, rukouksessa ja sakramenteissa, vähimmissä veljissä ja sisarissa ja kirkossa, joka on Kristuksen ruumis. Riekkinen päättää Jeesus-kirjansa Paavalin armolahjaopetuksen tarkasteluun, sillä armolahjat mahdollistavat sellaisen julistuksen, jossa ihminen voi kohdata Kristuksen. - Siinä kaikki Jeesuksesta ja hänen kohtaamisestaan! Ilmeisesti muuta Jeesuksen kohtaamista ei Riekkisen mukaan tulekaan.

Mielestäni Riekkisen eksistentialistinen saarna-allegoria on uskoa uskoon ja pohjimmiltaan suurta huijausta."

Matti Väisänen
Ryttylä 22. 06. 2004



Monien näiden Matti Väisäsen pohtimien ajatusten juuret näet edellisestä blogistani Rudolf Bultmannista, etenkin hänen tärkeimpien teostensa nimistä.


-------------
Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei omaksunut Väisäsen kielteistä arviota tästä opetuksesta Raamatusta ja kansan parissa laajalti arvostettu ja suosittu piispa Wille Riekkinen melkein valittiin arkkipiispaksi - tuomirovasti Jukka Paarma sai täpärästi enemmän ääniä 417 -396.

Raamatun tutkija Rudolf Bultmannin ääni siis kuuluu vankasti ainakin Kuopiossa ja kirkon korkeimmalla tasolla.

Väisäsen kriittinen katsaus ei varmaan tee täyttä oikeutta piispa Riekkisen näkemyksille, mutta siinä näkyy perustava ajatus kristillisen uskon mytologisesta muinaiseen aikaansa kuuluvasta sisällöstä. Tärkeämpää kuin jankata tuota antiikin hellenismin "neitseestä muka syntynyt" ja "ideana ylösnoussut" epähistoriallista Uuden testamentin ainesta on tuoda rohkeasti esille opetuslasten julistus Ylösnousseesta, keerygma.

Tätä opetuslasten julistusta piispa Riekkinen pitää suuressa arvossa, onhan hänen elämänsä Raamatun tutkijana, opettajana ja nyt Herran seurakunnan piispana, täysin kietoutunut tähän keerygmaan.

Aikamme modernina ihmisenä hän Bultmannin tavoin välttää myyttisiä kielikuvia eikä pidä hellenistisiä pakanallisia piirteitä varhaiskristillisyydessä sitovina aikamme ihmiselle.

Ymmärtääkseni piispa Willen opetuksessa Jeesus-sanoma, tuo ratkaisuun vaativa radikaali viesti jota opetuslapset julistivat, ei ole mitenkään olennaisesti sidoksissa Jerusalemin vanhaan juutalaiseen temppelijumalanpalvelukseen vaan myös tämä elementti on Uudessa testamentissa aikaansa kuuluvaa, antiikin maailman uhrien ja tapojen näkymistä, jolla ei ole varsinaisesti merkitystä oman aikamme ihmiselle ja josta voidaan vaieta.


tässä on siis varteenotettava suomalainen kristitty, joka on omaksunut tuon Rudolf Bultmannin näkemyksen siitä, miten Raamattu vapautetaan epäuskoa aiheuttavista ja vanhentuneista kahleistaan ja alkukirkon sanoma saadaan kirkkaana ja mielenkiintoisena tavoittamaan modernin ajan tieteellis-tekniseen koulutukseen ja akateemiseen kriittisyyteen tottuneen kirkkokansan vapaana turhista myyteistä, legendoista ja taruista joilla tietenkin on oma symbolinen arvonsa.

osaisin kuvitella, että näistä lähtökohdista käsin Kuopion nykyinen piispa myös luontevasti edustaisi tuota ev.lut. kirkon piispojen yleisesti edustamaa linjaa, jossa korostetaan että Raamattu ei ole luonnontieteen oppikirja. Sen vanhentuneella maailmankuvalla ei ole painoarvoa eikä sitä tule lukea kuvauksena todellisuudesta. On keskityttävä Raamatun olennaiseen sanomaan, Jumalan luomistyöhön, rakkauteen ihmisiä kohtaan, joka tulee näkyviin kristillisessä sanomassa Jeesuksesta Kristuksesta. Usko tulee kuulemisesta.

...
varmuudeksi vielä:

esitän tässä olennaista asiaa aikamme suomalaisesta kansankirkosta, sen erään johtavan teologin ja "melkein arkkipiispan" näkemyksiä.

omat näkemykseni ovat aivan toisenlaiset koska lähden siitä, että ylösnousemus ei ollut ristillä surmatun Jeesuksen paluuta elämään tähän ajalliseen ruumiseen - joka on tieteellisesti täysi mahdottomuus.

Ylösnousemuksessa meidän Herramme Jeesus Kristus puettiin ylösnousemusruumiiseen, joka ei ole tästä maailmasta eikä tästä ajasta, vaan on sitä todellisuutta, jonka kohtaamme joko oman kuolemamme jälkeen tai kun Jeesus tulee takaisin suuren pasuunan puhaltaessa, eskatologisessa tämän maailmemme kuolemassa, Herran päivänä.

Apostoli Paavali, joka oli itse nähnyt Herran ylösnousemuksen ruumiissaan, kirjoittaa

Joku ehkä kysyy: "Millä tavoin kuolleet herätetään? Millainen ruumis heillä silloin on?" Mikä järjetön kysymys! Eihän se mitä kylvät tule eläväksi, ellei se ensin kuole. Ja kun kylvät, et kylvä tulevaa kasvia vaan pelkän siemenen, vehnänjyvän tai jonkin muun kasvin siemenen. Mutta Jumala antaa sille sellaisen varren kuin hän on nähnyt hyväksi, jokaiselle siemenelle sellaisen kuin sille kuuluu. Ei kaikkien elollisten ruumis ole samanlainen, vaan ihmisellä on oma ruumiinsa, nelijalkaisilla omansa, linnuilla omansa ja kaloilla omansa. On taivaallisia ja maallisia ruumiita, mutta taivaallisten loisto on aivan toisenlainen kuin maanpäällisten. Auringolla on oma loistonsa, kuulla omansa ja tähdillä omansa, ja toinen tähti loistaa toista kirkkaammin.

Samoin tapahtuu kuolleiden ylösnousemuksessa. Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa. Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on olemassa ajallinen ruumis, on myös hengellinen. Onkin kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä olento." Mutta viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki. Ensimmäisenä ei siis ole hengellinen vaan ajallinen; vasta sen jälkeen tulee hengellinen. Ensimmäinen ihminen on maallinen, maasta lähtöisin, toinen ihminen on taivaasta. Millainen tuo maallinen ihminen oli, sellaisia ovat kaikki maalliset ihmiset, ja millainen tuo taivaallinen ihminen on, sellaisia tulevat olemaan taivaalliset ihmiset. Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi.

1 Kor 15:35-50 KR 1992


Tämä todellisuus on täysin tieteen ulottumattomissa. Tämä on se ylösnousemuksen todellisuus, josta meillä ei ole mitään muuta todisteita kuin tyhjä hauta ja opetuslasten muuttunut olemus ja käyttäytyminen sekä apostolinen todistus.

Näin Herra homman suunnitteli. Ei kaikelle kansalle vaan niille valituille todistajille, opetuslapsille ja niille viidellesadalle.

Uskomme on tosiaan apostolisen todistuksen varassa, kuten piispa Riekkinen korostaa, eikä minkään tieteellisen "ylösnosemustodistelun" varassa. Empiirinen luonnontiede ja lääketiede ja Raamatun tieteellinen tutkimus eivät voi tavoittaa sitä todellisuutta, joka murtautui tähän maailmaan pääsiäisaamuna.


Oliko hauta tyhjä?

Matti Väisänen näyttää uumoilevan "Pieni kirja Jeesuksesta" perusteella, että piispa Riekkinen ei ehkä usko että hauta oli tyhjä.

Tällainen asia on tietenkin sitä luokkaa, että piispa voi asian toki itse suoraan sanoa, mihin hän kristittynä uskoo ja mihin ei niin ettei se jää huhupuheiden ja ehkä väärin ymmärtäjien ja pahansuopien ihmisten sanojen varaan.



Piispan piplia


kannattaa varmaan tässä mielessä tutustua myös hänen tuoreeseen kirjaansa

25.9.2008 Piispan piplia - Willejä valintoja Raamatusta

Lehdistötiedote

Julkaisuvapaa 25.9.2008 klo 16.30

Nyt on sinun vuorosi yrittää ymmärtää ajatonta bestselleriä ja tarttua Pyhään kirjaan. Onneksi olkoon. Sinulla on uusi lukuopas ulottuvillasi!

Kuopion hiippakunnan piispa Wille Riekkinen kirjoittaa Raamatusta kuin rakkaasta ystävästä. Hän johdattaa lukijansa Raamatun ja sen tulkinnan maailmaan helposti lähestyttävällä ja asiantuntevalla otteella. Yleistajuisen johdannon lisäksi Piispan piplia - willejä valintoja Raamatusta sisältää jokaisen Raamatun kirjan esittelyn sekä näytetekstejä itse Pyhästä kirjasta.

Lukijalle teos tarjoaa elämyksellisen matkan Raamattuun maailmankirjallisuutena ja hengellisen sanoman välittäjänä. Näytetekstit itse Raamatusta ovat silkkaa yleissivistystä ja piispan todellinen testamentti: nämä kohdat ainakin toivoisin sinun, lukijani, Raamatusta tuntevan.

Wille Riekkinen on Kuopion hiippakunnan piispa, teologian tohtori sekä Helsingin ja Joensuun yliopistojen Uuden testamentin eksegetiikan dosentti. Riekkinen on julkaissut useita tieteellisiä ja suurelle yleisölle tarkoitettuja kirjoja.

Piispan piplia - willejä valintoja Raamatusta

619 sivua, ISBN 978-951-607-649-5


Kehitysoppi Darwinin juhlavuonna
löysin myös piispan omaa miettimistä evoluutiosta, leppoisasti tuohon suuntaan mitä yllä arvelin:

Kuopion hiippakunnan piispa Wille Riekkinen pitää evoluutioteoriaa kiistanalaisena mutta varteenotettavana selityksenä elämän synnylle.

– Se on paras tähänastinen tieteellinen hypoteesi, mutta sitä ei ole vielä pystytty täysin todistamaan. Siinä on paljon varteenotettavaa, mikä pistää miettimään, että näinhän se on voinut olla, Riekkinen sanoo.

Riekkisen mukaan sitäkään ei ole pystytty osoittamaan, että ihminen polveutuu apinasta.

– Kun katsotaan Raamatun kertomuksia, toteamus on, että viimeksi luotiin ihminen. Minun nähdäkseni lajien synnyssä ihminen luotiin silloin, kun luotiin olento, joka tuntee olevansa vastuussa teoistaan Jumalalle. Vastuullisuus ja itsetietoisuus erottaa ihmisen muusta luomakunnasta.

Entä muuttaako ihmisen ja eläinkunnan välinen sukulaisuus kristinuskon perustaa?

– Vaikka se onnistuttaisiin todistamaan, ei se minusta uskoa Jumalaan minnekään vie.

Arvoa Darwinin työlle

Evoluutioteoria puhutti dosentti Markku Myllykankaan ja professori Tapio Puolimatkan väittelyssä Meditekniassa keskiviikkona. Torstaina tuli kuluneeksi 200 vuotta evoluutioteorian kehittäjän Charles Darwinin syntymästä.

– Annan arvoa Darwinin perinnölle. Se on itselleni loksauttanut monia asioita kohdalleen elämän ymmärtämisessä. Kun asiaa lähestyy niin, että tieteen tehtävä on selittää jatkuvaa luomista, se ei kristillistä uskoa heilauta mihinkään.

Piispan piplia -kirjassaan Riekkinen toteaa, että Raamatun luomiskertomusten kirjoittajien tarkoituksena oli kertoa, kuka kaikkeuden on luonut – tieteen tehtävä on selvittää, ”miten ihmeessä hän sen teki”.

Raamatun luomiskertomusta ei pitäisi Riekkisen mukaan lukea kirjaimellisesti niin, että maailma luotiin kuudessa päivässä.

– Fundamentalistit haluavat ymmärtää päivän 24 tunniksi. Heprean joom-sana, päivä, voidaan ymmärtää myös epämääräisen pitkäksi kehityskaudeksi.

Väittely turhaa

Ateistien ja kreationistien väittelyä Riekkinen pitää turhana.

– Puolimatka yrittää oman tieteensä keinoin puolustaa Jumalaa. Se on minusta kunnioitettavaa, mutta minusta siihen ei ole tarvetta.

– Näkisin keskustelussa samanlaisia piirteitä kuin 1500-luvun lopussa, kun Galileo Galilei todisti, että maa kiertää aurinkoa. Monet uskovat kävivät kamppailua vuosikymmeniä yrittäessään todistaa, että tieteilijät ovat väärässä. Sitten ymmärrettiin, että tieteilijät tekivät oikeita huomioita. Mutta sekin huomattiin, ettei usko ole kiinni kulloisestakin maailmanselityksestä ja -kuvasta.

piispa Riekkisen haastattelusta Savon Sanomissa