Psalmi 121
Matkalaulu.
Minä kohotan katseeni vuoria kohti.
Mistä saisin avun?
Minä saan avun Herralta, häneltä, joka on luonut taivaan ja maan.
Herra ei anna sinun jalkasi horjua,
väsymättä hän varjelee.
Ei hän väsy, ei hän nuku,
hän on Israelin turva.
Hän on suojaava varjo, hän on vartijasi,
hän ei väisty viereltäsi.
Päivällä ei aurinko vahingoita sinua
eikä kuunvalo yöllä.
Herra varjelee sinut kaikelta pahalta,
hän suojelee koko elämäsi.
Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina.
Psalmi 121 "Herra on varjelijasi" on innoittanut ruotsalaisen Jakob Arrheniuksen (1642-1764) virren 383:
Nyt ylös vuoriin tiellä
katseeni kohotan,
saan avun parhaan sieltä
ja valon ihanan.
Hän on mun apunani,
ken maan ja taivaan loi.
Hän kuulee huutoani
ja auttaa kyllä voi.
Hän valpas on, ei salli
horjahtaa jalkani.
Herrani valvoo aina
ja pysyy luonani,
armossaan suojeleepi
ja tukee kättäni,
öin päivin varjeleepi
ja siunaa työtäni.
Hän pahan torjuu, poistaa
ja sielun pelastaa,
suo mulle armon loistaa,
vaivoissa virvoittaa.
Jos saavun taikka lähden,
hän tarttuu käteeni,
rakkautensa tähden
hän johtaa matkani.
Otto Mannisen komitean käännös on ehkä jotenkin napakampi?
Matkalaulu.
Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu?
Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.
Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku.
Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.
Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi. Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä.
Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi.
Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti.
Psalmi 121 on sellainen iloisen uskon ja luottamuksen fanfaari, että se tosiaan kannattaisi painaa muistiin pahan päivän varalle.
silloin kun tapahtuu se mitä Martti Luther niin usein kuvaa - Jumalasta näyttää tulevan vihollinen, uutiset onnettommuksista, vakavista sairastumisista, synnin voimasta läheisten ihmisten elämässä, ....
missä on Jumala? nukkuuko Hän vai on torkahtanut?
juuri silloin uskoa koetellaan.
tämä Jerusalemin pyhiinvaeltajan matkalaulu, kun hän ehkä Jordanin laaksossa tähyilee molemmilla puolilla olevia korkeita vuorimaita, on suorastaan lapsellinen huokuen uskoa ja luottamusta Israelin Jumalaan.
Mikko, millä mielellä pyhiinvaeltaja vuoria katselee? Näkeekö hän erämaan vaarat (rosvot ja leijona sun muut) ja niiden edessä turvautuu Jumalaan vai katsooko hän vuorille ja muistaa siinä katsellessaan Jumalan avun? Olen joskus kuullut edellisen selityksen ja se kolahti.
VastaaPoistaPsalmin lyhyestä sanamuodosta ei käy ilmi, ovatko vuoret uhkana vai tähyileekö katse kauas etsien apua. Ehkä näin on hyvä, niin että on tilaa kummallekin niin todellisille tilanteelle. (itse olen aina ajatellut jälkimmäistä, mutta olet oikeassa, kyllä matkaaja saattaa vuoria katsella arkanakin)
VastaaPoistaKiitos, Mikko. Tämä asia on nimittäin kiinnostanut minua. On aikaa siitä kun itse katselin Jordanin laaksosta Juudan vuoristoa ja mietiskelin, millaisin ajatuksin väki aikoinaan kiipesi ylös Jerusalemiin.
VastaaPoista