2 Moos 4

Viola otti avoimella palstalla esiin "veriylkä" aiheen. Se liittyy luvun neljä kokonaisuuteen, joten käyn sitä tässä läpi. Kaikki ovat tervetulleita liittymään mukaan pohtimaan tätä aika erikoista ja väkevää Raamatun lukua Vanhasta testamentista.

Mooses on käynyt pitkät Jumalan koulut Siinain autiomaan hiljaisuudessa pakolaisena egyptiläisen murhattuaan. Lampaita ja vuohia paimentaen korkeiden vuorten solissa, perhettään hoitaen.

Mutta nyt on tullut aika lähteä siihen tehtävään, johon hänet on kutsuttu.

Vaan eipä meinaa sankarimme lähteä.

Herra kärsivällisesti kuuntelee vastaansanomistaan ja ratkaisee ongelmat sitä mukaa kun niitä Mooses kerkiää esittämään.

Keskustelun lisäksi Herra antaa kaverille muutaman aika väkevän tunnusmerkin rohkaistakseen tätä lähtemään.

Vaan ei meinaa irrota.

"Go down, Moses, way down to Egypt land, tell ol' Pharaoh to let my people go"





ehei, ei toki, minäkö muka? Mooses sanoo

...
"Moses vastasi, ja sanoi: katso, ei he usko minua, eikä ole kuuliaiset minun äänelleni; vaan sanovat: ei ole Herra näkynyt sinulle." (1)
...

mitä Sinä minua nyt sinne, ei ne porukat ota ollenkaan todesta väitettä, että Sinä olet minua käskenyt. kaikkea vielä...


...
Herra sanoi hänelle: mikä se on sinun kädessäs? Hän sanoi: sauva. (2)
...

aika tyhmä kysymys. kai Mooses nyt tietää, mikä hänellä on kädessään. Ja jatko on vielä tyhmemmän näköinen:


...
Heitä se maahan
...

No, Mooses tekee mitä Herra (Jeesus) käskee ja heittää kädestään sauvan maahan.

mitä tällä nyt on tekemistä Egyptiin lähtemisen kanssa, ukkeli ehkä mietti.




hups

...
ja se muuttui kärmeeksi. Ja Moses pakeni häntä. (3)
...

Semmonen varmaan metri, puolitoista oli tuo käärme kaverin jaloissa. Vähemmästäkin ihminen hypähtää kauemmas sydän pomppien.

vaan ei Herra (Jeesus) käärmeitä pelkää. Mooses tiesi niitä varoa.

...
"Mutta Herra sanoi Mosekselle: ojenna kätes, ja rupee hänen pyrstöönsä." (4)
...

hmmm..

jos yhtään tietää mitään käärmeistä, niin ei kannata niitä "pyrstöstä" kiinni ottaa. Tulee kaksi semmosta nättiä vierekkäin olevaa punaista reikää ranteeseen ja pian alkaa heikottaa.

...
"Niin hän ojensi kätensä ja rupesi häneen, ja se muuttui sauvaksi hänen kädessänsä." (4)
...

näin jälkikäteen ajatellen ja tietäen sen minkä tiedämme, erittäin epäuskottava tarina, eikö olekin.

Kuiva puu on kuiva puu. Elävä käärme on elävä käärme, verisuonineen, hermoineen, lihaksineen, suomuineen, silmineen ja kaksihaaraisine kielineen.

ei sauvasta tule käärmettä eikä käärmeestä sauvaa.

mikä lie tämä kertomus??




tämän suuren ihmeen ja merkin koettuaan Mooses saa kuulla vastauksen epäröintiinsä, että ei Israelin kansa häntä kuule eikä usko Herran hänet lähettäneen.

...
"Sentähden pitää heidän uskoman, että Herra on näkynyt sinulle, heidän isäinsä Jumala, Abrahamin Jumala, Isaakin Jumala ja Jakobin Jumala. (5)
...

Egyptiin muuttaneet heprealaiset ovat säilyttäneet muinaisen uskonsa isien Jumalaan, muistavat Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin.

Tämä pieni sauva-käärme-sauva merkki on vahvistuksena, että tuo sama isien Jumala on lähettänyt Mooseksen heidän luokseen.





eikö tuo puukeppi juttu riitä?

no ei.

...
"Ja Herra sanoi vielä hänelle: pistä nyt kätes povees. Ja hän pisti sen poveensa" (6)
...

viitan alle, sydäntä vasten. tuohon aikaan ei ollut povitaskuja (ehkä joskus 1400-1300 luvulla eKr.)

...
"Ja koska hän veti sen ulos, katso, hänen kätensä oli spitalinen niinkuin lumi."
...

hirmuinen tauti tuo lepra. Muistamme kuinka Mooseksen sisar Mirjam sai sen kerran rangaistuksena.

...
"Ja hän sanoi: pistä kätes jällensä povees, ja hän pisti kätensä jälleen poveensa, ja veti jällensä sen ulos povestansa, ja katso, se tuli niinkuin hänen ihonsa." (7)
...

nopeasti käsi muuttui.

...
Ja on tapahtuva, jollei he sinua usko, eikä ole kuuliaiset sinun äänelles yhden ihmeen tähden, niin he uskovat sinun äänes toisen ihmeen tähden" (8)
...




Herra suunnittelee strategiaa.

Ehkä tämäkään ei vielä riitä heitä uskomaan niin suurta sanomaa?

pannaan pökköä pesään...


...
"Jollei he usko niitä kahta ihmettä, eikä ole kuuliaiset sinun äänelles, niin ota vettä virrasta, ja kaada kuivalle maalle, niin se vesi, jonkas olet ottanut virrasta, tulee vereksi kuivalla maalla." (9)
...


alkaa olla melko vastaansanomaton tämä merkkien tulva.

ehkä israelilaiset olisivat uskoneet jo yhdestä, mutta Mooses tartti vähän vakuuksia että kanttia on ja varastosta kyllä löytyy...

Mooses mykistyy tästä, eikä nyt pysty enää sanomaan, etteivät he häntä usko. Hän alkaa jo itsekin uskoa...

mutta ei, uskottavuuden puutteen lisäksi Mooseksella on toinen paha ongelma ja todella paras on että Herra nyt vaan kiltisti hakee jonkun muun näihin hommeleihin.





...
"Niin sanoi Moses Herralle: Ah Herra, en ole minä tähän asti puhelias mies ollut, enkä myös sitte kuin sinä palvelias kanssa puhunut olet; sillä minulla on hidas puhe ja kankia kieli."
...

eihän minusta nyt saarnaajaksi, kansanjohtajaksi. näillä vaatimattomilla lahjoilla kun olen varustettu, kovin on vaikea saada mitään sanottua sujuvasti.

Herran kärsivällisyys riittää (vielä)


"Ja Herra sanoi hänelle: kuka on luonut ihmisen suun?

Eli kuka on tehnyt mykän taikka kuuron, eli näkevän taikka sokian? Enkö minä Herra (ole niitä tehnyt)?

Mene siis nyt, minä olen sinun suussas, ja opetan sinua, mitä sinun puhuman pitää."

wow, oikea saarnaajan unelma, Herra ihan noin suoraan lupaa antaa sanat tilanteeseen!

nyt varmaan Mooses hyppää jo sandaaleihinsa ja lähtee tallustamaan kohti Egyptiä, näin suuren jumalallisen lupauksen kanssa.

no ei.




...
"Moses sanoi: Ah Herra, lähetä, jonkas tahdot lähettää." (13)
...

eikö olekin hurskas vastaus tuohon Jumalan hienoon lupaukseen ihan itse, kielen ja mielen Luojana, auttaa kaveria puhumaan kakistelematta ja vääntämään rautalangasta.

nöyräkin!

Herra, tapahtukoon sinun tahtosi (kunhan vaan minun ei tartte lähteä rakkaiden määkivien lampaiteni luota)!

rehellinen rukous.




nyt petti vieteri - eikä ihme!

...
"Niin Herra vihastui suuresti Moseksen päälle" (14)
...

varsinainen jästipää tämä Mooses, ja Herra oikein tosissaan suuttuu.

mutta hommat on hoidettava ja tämä tyyppi sen nyt pitäisi olla.

pakottamaan ei ruveta, mutta ehkä voitaisiin kumminkin puhua äijälle järkeä

...
"enkö minä tunne Aaronia sinun veljeäs, Levin suvusta, että hän on puhelias? Ja katso, hän tulee sinua vastaan, ja koska hän näkee sinun, niin hän iloitsee sydämestänsä.

Sinun pitää puhuman hänelle, ja paneman sanat hänen suuhunsa; ja minä olen sinun ja hänen suunsa kanssa, ja opetan teitä, mitä teidän pitää tekemän.

Ja hänen pitää puhuman sinun puolestas kansalle. Hänen pitää oleman sinun suunas, ja sinun pitää oleman hänelle Jumalana."
(14-16)

velipoika matkaan seuraksi!





Herra on keksinyt tien ohi kaikkien Mooseksen vastalauseiden ja tämä viimeinen näppärä ratkaisu on niin hyvä, että Hän ei edes jää odottamaan Mooseksen vastausta. Siitä vaan sauva kouraan ja matkaan!

...
"Ja ota tämä sauva kätees, jolla sinun pitää tekemän ihmeitä." (17)




Asia on nyt päätetty, mutta sukulaiset pitää vielä hyvästellä. Matka on pitkä.

...
Niin Moses läksi sieltä, ja tuli jällensä appensa Jetron tykö, ja sanoi hänelle: annas minun mennä, että minä palajaisin veljeini tykö, jotka ovat Egyptissä, ja näkisin heitä, jos he vielä elävät.

Ja Jetro sanoi Mosekselle: mene rauhassa." (18)




Herra on nyt hieman leppynyt ja kertoo Moosekselle asian, joka ei tuossa tahtojen taistelussa tullut lainkaan esiin.

Ehkä Herra oli odottanut, että sekin tekosyy vielä olisi jonossa...

...
"Ja Herra sanoi Mosekselle Midianissa: mene ja palaja Egyptiin; sillä ne kaikki ovat kuolleet, jotka sinun henkes perään seisoivat." (19)
...


Ja näin aseistettuna Mooses pakkaa kamppeensa ja lähtee reissuun Egyptiin kuin aikanaan Joosef, Maria ja Jeesus lapsi:

...
"Ja Moses otti emäntänsä ja poikansa, ja pani ne aasin päälle, ja palasi Egyptiin; ja otti Jumalan sauvan käteensä." (20)
...

Jumalan sauva kädessä.





ohjetta tulee vielä, joka ei ole lainkaan kevyttä ja kesäistä vaan todella uhkaavaa ja synkkää. Tulossa on hankalampi tahtojen taistelu kuin Herran ja Mooseksen välillä - kamppailu tuon ajan mahtavinta maallista hallitsijaa ja jumalkuningasta vastaan:

"Ja Herra sanoi Mosekselle: katso, koskas tulet Egyptiin jällensä, ettäs teet kaikki ne ihmeet Pharaon edessä, jotka minä olen antanut sinun kätees. Ja minä paadutan hänen sydämensä, ja ei hän päästä kansaa.

Ja sinun pitää sanoman Pharaolle: näin sanoo Herra: Israel on minun poikani, minun esikoiseni.

Ja minä käsken sinulle: päästä minun poikani palvelemaan minua, ja jos et sinä tahdo häntä päästää, katso, minä tapan sinun poikas, sinun esikoises."





Herra on huonolla tuulella ja uhkauksensa faaraolle on melkoisen järkyttävä

Mooses lähtee siis vaimonsa ja lapsensa kanssa reissuun, Jumalan sauva kädessään, ja pysähtyy yöpaikkaan.

mutta illan tullen ikäänkuin Herra kertaisi päivän tapahtumia mielessään - miten se Mooses minulle oikein vastasikaan?

vaikka oli viimeiseenkin loukkaukseen vastannut sävyisästi ja keksinyt tien eteenpäin - otetaan Aaron kuvioihin mukaan.

noita miettiessä sitten Herran pinna paukahti

...
"Ja koska hän oli tiellä majassa, tuli Herra häntä vastaan, ja tahtoi hänen tappaa." (24)
...





Herrankin kärsivällisyydellä on rajansa, mikä tuo Mooses oikein kuvittelee olevansa?

nirri pois vaan.

vaan nyt naisen neuvokkuus tulee pukareiden väliin

Mooseksen elämä on nyt hiuskarvan varassa ja koko Egyptin reissu meinaa muuttua hautaamiseksi Siinain autiomaan hiekkaan.

Herran lähellä on melko vaarallista olla.

Sippora huomaa, että jotain on jäänyt tekemättä. Esikoisensa on ympärileikkaamaton, ehkä se ei Jetron taloudessa ollut niin tapana.

nyt on kiire! hätäkaste...

siitä maasta löytyy illan pimeydessäkin terävä piikiven siru ja siitä vaan, pikkopojalta esinahka pois vaikka vähän kirpasee.

ja ennenkuin isäntä on hengetön vainaja kiirehtii koskettamaan tätä jalkojen välistä pikkupojan hieman verisellä esinahkalla.

"sinä olet minun veriylkäni" sanoin

ja ihme ja kumma

tämä merkillinen öinen rituaali Siinain yössä ratkaisee tilanteen.


"Niin Zippora otti kiven, ja ympärileikkasi poikansa esinahan, ja rupesi hänen jalkoihinsa, ja sanoi: sinä olet minulle veriylkä."
(25)





Herra jättää Mooseksen tappamisen väliin.

...
"Niin hän luopui hänestä." (26)
...

väkevä Mooseksen elämän pelastanut ilmaus toistetaan vielä

...
"Mutta sanoi: veriylkä ympärileikkauksen tähden." (26)
...





tämä kohtaus ei ehkä ole meidän mielestämme kovin korkealle jalostunutta uskonnollisuutta.

mutta ken on kokenut Siinain yön taian, tähtitaivaan kirkkauden, nuotion liekkien loisteen, voi tässä kuulla helpommin varsin alkukantaisia ääniä sieltä valtavasta autiomaasta ja sen karujen ihmisten parista yli kolmentuhannen vuoden takaa.





aamu tulee ja entiset riidat on unohdettu, matka jatkuu.


vaan sopimuksensa Herra pitää, ja menee nyt puhuttelemaan kaverin veljeä, Aaronia

...
"Ja Herra sanoi Aaronille: mene Mosesta vastaan korpeen. Ja hän meni, ja tuli häntä vastaan Jumalan vuorella, ja antoi hänen suuta."

Jumalan sauva, Jumalan vuori. Jumalan autiomaa. Jylhä Siinai.




näiden mutkien jälkeen Herran suunnitelmat alkavat mennä putkeen

...
"Ja Moses ilmoitti Aaronille kaikki Herran sanat, jotka hänen lähetti, ja kaikki ihmeet, jotka hän hänet käskenyt oli.

Niin meni Moses ja Aaron, ja kokosivat kaikki Israelin lasten vanhimmat.

Ja Aaron puhui kaikki ne sanat, jotka Herra Mosekselle puhunut oli, ja teki ihmeitä kansan edessä." (28-30)
...




ja näin kovin epäröinyt ja vastahankainen Mooses saa myös kokea, kuinka Herran tie oli paras.

...
Ja kansa uskoi. (31)
...





eikä kansa ainoastaan uskonut, että Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala oli Mooseksen lähettänyt vaan vieläpä


...
"Ja kuin he kuulivat, että Herra oli etsinyt Israelin lapsia, nähnyt myös heidän ahdistuksensa, lankesivat he maahan ja rukoilivat."
... (31)




Mites siihen aikaan rukoiltiin?

ehkä jotenkin näin




90 PSALTTARI

Moseksen Jumalan miehen rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme, suvusta sukuun.

Ennenkuin vuoret olivat, eli maa ja maailma luotiin, olet sinä Jumala ijankaikkisesta ijankaikkiseen,

Sinä, joka annat ihmiset kuolla, ja sanot: tulkaat jälleen, te ihmisten lapset.

Sillä tuhat ajastaikaa ovat sinun edessäs niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin vartio yöllä.

Sinä vuodatat heitä niinkuin kosken, ja he ovat niinkuin uni, niinkuin ruoho aamulla, joka kohta lakastuu,

Joka aamulla kukoistaa ja nopiasti kuivuu, ja ehtoona leikataan ja kuivettuu.

Sen tekee sinun vihas, että me niin hukumme, ja sinun hirmuisuutes, että me niin äkisti täältä temmataan.




Sillä meidän pahat tekomme sinä asetat etees, meidän tuntemattomat syntimme valkeuteen sinun kasvois eteen.

Sentähden kuluvat kaikki meidän päivämme sinun vihastas: meidän vuotemme loppuvat pikemmin kuin juttu.

Meidän elinaikamme on seitsemänkymmentä vuotta, taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta: ja kuin se paras on ollut, niin on se tuska ja työ ollut: sillä se leikataan pois. niinkuin me lentäisimme pois.

Mutta kuka uskoo sinun niin raskaasti vihastuvan? ja kuka pelkää senkaltaista hirmuisuuttas?

Opeta meitä ajattelemaan, että meidän pitää kuoleman, että me ymmärtäväisiksi tulisimme.




Herra! käännä siis itses taas meidän puoleemme, ja ole palvelioilles armollinen.

Täytä meitä pian armoillas, niin me riemuitsemme ja iloitsemme kaikkena meidän elinaikanamme.

Ilahuta nyt meitä jälleen, ettäs meitä niin kauvan vaivannut olet, että me niin kauvan onnettomuutta kärsineet olemme.

Osoita palvelialles sinun tekos, ja kunnias heidän lapsillensa.

Ja, Herra meidän Jumalamme olkoon meille leppyinen, ja vahvistakoon meidän kättemme teot meissä: jaa, meidän kättemme teot hän vahvistakoon!




ajattelen, viola, että tämä psalmi jotenkin myös selittää tuota merkillistä neljättä lukua.


"Mutta kuka uskoo sinun niin raskaasti vihastuvan? ja kuka pelkää senkaltaista hirmuisuuttas?"


eihän Herra toki nyt noin pikaistu, äkisti suutu, tempaa pois kesken hyvin alkaneen matkan.

joku muu selitys täytyy olla sille, että Herra tahtoi Mooseksen tappaa.

eihän Jumala nyt voi noin vihastua





ja niin olemme kesäkuun seurojen aikana saaneet kuulla varsin arvovaltaiselta taholta, ettei Jumalaa tarvitse peljätä.

mahtavatko he sittenkään oikein tietää, kenestä puhuvat?

Kirjoittanut: viola

Tähän kysymykseeni sainkin jo selvän vastauksen:
'Kuka tahdotaan surmata, Moosesko?'

Mutta vielä haluaisin palata näihin jakeisiin:

2.Moos.4:25. Silloin Sippora otti terävän kiven ja leikkasi pois poikansa esinahan, kosketti sillä Moosesta alhaalta ja sanoi: "Sinä olet minun veriylkäni".
26. Niin hän jätti hänet rauhaan. Silloin Sippora sanoi: "Veriylkä ympärileikkauksen kautta".



Jakeesta 25 on viittaus tänne:

1.Moos. 17:14. "Mutta ympärileikkaamaton miehenpuoli, jonka esinahan liha ei ole ympärileikattu, hävitettäköön kansastansa; hän on rikkonut minun liittoni."

Tarkoittaako tämä siis sitä, että Mooseskin oli ympärileikkaamaton, vai vain hänen poikansa? Ja miksi Moosesta tuli koskettaa esinahalla? (kyselen ihan tyhmänä, kun en ymmärrä. Tuntuu vaan, etten edes osaa ajatuksiani kasata sellaisiksi kysymyksiksi, mitä haluaisin)

Ja mitä merkitsee tuo 'veriylkä' jakeessa 26? Veriylkä kenelle?

Kirjoittanut: Haamul



Eikö Mooses sentään ollut ihan tavalliseen tapaan ympärileikattu - kuuluihan hän Leevin sukuun? Tosi n raamattu ei taida kertoa sellaisesta tapahtumasta hänen kohdallaan mitään. Moosesta piti piilotella vauvana, ja ympärileikkaus olisi ehkä lisännyt kiinnijäämisen riskiä?

Mutta sitten aikanaan Mooses itse sanoi Herralle, joka kehotti häntä sanomaan faaraolle, että tämä päästäisi israelilaiset maastansa: : "Katso, israelilaiset eivät kuulleet minua; kuinka sitten farao kuulisi minua, joka olen huuliltani ympärileikkaamaton?"

Jos Moosesta ei olisi ollut ympärileikattu, ehkä hän ei olisi puhunut vain huulilta ympärileikkaamattomuudestaan?

Selviääkö Raamatun alkutekstistä ilman muuta, oliko itse Mooses tappouhan alla vai uhkasiko Herra tappaakin sen mukana olleen esikoispojan?

Miten vain, tämä on kumma raamatunkohta...


Veriylkä tietysti Uuden liiton uskoville merkitsee Kristusta. Mooseksesta tuli Sipporalle veriylkä ympärileikkauksen kautta. Ympärileikkaus noin vertauskuvallisesti tarkoittaa meille yleensäkin kaikkia lain vaatimia tekoja. Ja myös Mooses laintaulujen tuojana kuvaa lakia. Jotain näistä voi aavistella selitykseksi tuolle omituiselle raamatunkohdalle.


..... mikko

palaan vielä tuohon Herran vihastumiseen.

koko luvussa ikäänkuin Mooses ärsyttää Herraa ei niinkään epäuskoisena, ei hän ole moksiskaan että pitää ottaa käärmettä pyrstöstä, vaan vastahakoisuudesta, haluttomuudesta totella.

sitten illalla ikäänkuin pinna katkeaa, tapetaan moinen pois.

alkutekstissä ei ole sen selvemmin sanottu, kuka tapetaan

esillä on vahvasti esikoispojat, Herran uhkaus on että minun kansani esikoispojat ovat siellä jumissa ja sinun kansasi esikoispojat tapetaan, jos et anna lähteä pois.

kyseessä on tosiaan ilmeisesti Jetron tyttären pojan ympärileikkaus, ei Mooseksen, ja voisimme ajatella että koska kaveria ei oltu ympärileikattu niin hänet tapetaan "pois kansasta"

muistettakoon kuitenkin, ettei Mooseksen lakia vielä ollut!





arkeologina ajatukseni menevät vanhoihin aikoihin ja tämä on ikäänkuin välähdyts muinaisten aikojen ihmisten uskonelämästä.

terävällä kivellä ympärileikkaus, esinahalla koskeminen rituaalina ja vahvat, lähes maagiset sanat "veriylkäni"

(kuten Haamul kirjoittaa Uuden testamentin ylkä on verinen, maksanut morsiamestaan melkoisen hinnan)

samaan tapaan kuin Abrahamin omituinen näky kertoo muinaisten aikojen ihmisten uskonnosta




Ja sanoi hänelle: minä se Herra olen, joka vein sinun ulos Kaldean Uurista, antaakseni sinulle tämän maan omakses.

Ja hän sanoi: Herra, Herra, mistä minä tietäisin sen omistavani?

Ja hän sanoi hänelle: ota minulle kolmivuotinen hehkonen, ja kolmivuotinen vuohi, ja kolmivuotinen oinas: niin myös mettinen, ja nuori kyhkyläinen.

Ja hän otti hänelle nämät kaikki, ja jakoi keskeltä kahtia, ja pani itsekunkin osan toinen toisensa kohdalle; vaan lintuja ei hän jakanut.

Niin linnut tulivat lihain päälle; ja Abram karkotti ne.

Ja tapahtui auringon laskeissa, että raskas uni lankesi Abramin päälle: ja katso, hämmästys ja synkkä pimeys tuli hänen päällensä.

Niin hän sanoi Abramille: sinun pitää totisesti tietämän, että sinun siemenes tulee muukalaiseksi sille maalle, joka ei heidän omansa ole, ja he saattavat heitä orjaksi, ja vaivaavat heitä neljäsataa ajastaikaa.

Mutta sille kansalle, jonka orjana he ovat, kostan minä: ja sitte he lähtevät ulos suurella tavaralla.

Ja sinä menet isäis tykö rauhassa, ja haudataan hyvässä ijässä.

Vaan neljännessä miespolvessa he tänne palajavat: sillä Amorilaisten pahuus ei ole vielä täytetty.

Ja koska aurinko oli laskenut, ja pimeys joutunut: katso, pätsi suitsi, ja liekki kävi kappaleitten keskeltä.

1 Ms 15:7-17 Biblia 1776





arkaista uskontoa, yön pimeyttä, kuoleman kauhua, lieskoja ja savua.

no, ajattelemme, mielenkiintoista mennyttä mutta ei varmaan Vanhaikäinen ole enää tuollainen, vaan on "kehittynyt" ja oman aikamme Uuden testamentin Jumala on toisenlainen.

näin kansasta on viety Jumalan pelko

Hän sanoo itse minä olen "kiivas"

pidän mielessäni synnit kolmanteen ja neljänteen polveen asti

"mitä sitten" nauraa jumalaton.

jumalattomuus on suoranaista hulluutta.

luulemmeko, että Auschwitz olisi tapahtunut Jumalan sitä sallimatta?

iso viha?

Hiroshima?

"meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa niin että pidämme Hänen käskynsä"

muuten ei hyvää seuraa




kuitenkin kaiken tuon "paksun tekstin" ja sen väkevien kuvien kaikuu selkeästi Herran Jumalan ääni.

Abraham uskalsi sanoa epäilevänsä Häntä, joka oli tuonut ukkelin Kaldean Urista.

sai välittömästi rangaistuksen - joka koitui tosin jälkipolvien kauhuksi, Abraham sai itse nukkua elämästä kyllänsä saaneena

"Ja sinä menet isäis tykö rauhassa, ja haudataan hyvässä ijässä."

mutta isän rikos kostetaan ja 400 vuoden Egyptin orjuus on hinta.

kannatko sinä esi-isiesi syntien kuormaa?

onko sinun ylläsi menneiden sukupolvien päällesi vetämä kirous?

onko tämmöinen edes mahdollista?

minä sanon että totta kai on.

on kirottuja sukuja

on kirottuja paikkakuntia, joissa verivelka on hoitamatta ja Abelin veri huutaa maasta kostoa.

Jumala on kiivas, suorastaan äkkipikainen, ja saattaa temmata tästä elämästä ihmisen yhtäkkiä ja heittää helvetin tuleen.




MINE OLEN SE HERRA SINUN JUMALAS/ Joca sinun Egyptin maalda vloswienyt olen/ sijte Oriaudhenhonesta.

Ei sinun pidhe muita Jumaloita pitemen minun coctani.

Ei sinun pidhe ychteken Cuua eike iongun Moto sinulles tekemen/ taicka ninen ielkin quin ylhelle Taiuas ouat/ eli ninen ielkin/ iotca alhalle ouat Maan päle/ eike ninen ielkin/ iotca Wesis Maan alla ouat.

Ele nijte paluele.

Sille Mine se HERRA sinun Jumalas/ olen yxi wäkeue Kiuascostaia/ ioca etziskelen ninen Iseden pahatteghot Lastein/ haman colmanden ia nelienden Poluein asti/ iotca minua vihasit.

Ja teen Laupiudhen monen Tuhanden päle/ iotca minua racastauat/ ia piteuet minun Keskyni.


2 Ms 20:2-7 KR 1552





Ne jotka rakastavat Jumalaa pitävät Hänen käskynsä.

No...

heh, eihän tämä meitä koske

olemme uuden liiton kansaa ja tämän meidän kristillisyytemme suojissa, ristin kansaa, jolle synnit on annettu anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja veressä

niinkö?

koska lakkaat kuuntelemasta vääriä profeettoja korvasyyhyysi ja alat lukea Raamattuasi, Jumalan Sanaa?

onko Jeesus muka vapauttanut sinut siitä, että rakkaus Jumalaan on Hänen tahtonsa noudattamista?




kuulin mukavan kommentin tästä Herran ja Mooseksen kädenväännöstä...

Mooses oli hyvinkoulutettu mies korkeasta Egyptin hovista, kuninkaallisista piireistä.

Mutta vuodet olivat vierineet Siinain autiomaassa lammasten ja vuohien kanssa..

ja nyt Mooses oli itse kuin lammas, jästipää, joka ei tiennyt oikein minne mennä eikä tahtonut paimentakaan totella...

Kirjoittanut: Haamul,


"on kirottuja sukuja on kirottuja paikkakuntia, joissa verivelka on hoitamatta ja Abelin veri huutaa maasta kostoa. " (Mikko)

Onko yllä oleva ristiriidassa näiden raamatunkohtien kanssa:


Hes. 18:1-4:
1 Minulle tuli tämä Herran sana: "Mikä teidän on, israelilaiset? Teidän maassanne hoetaan sananpartta: -- Isät söivät raakoja rypäleitä, lasten hampaita vihloo. "Niin totta kuin elän, sanoo Herra Jumala, tätä sananpartta ei yhdenkään israelilaisen enää pidä lausua. Kaikki ihmiset, niin isät kuin pojat, ovat minun vallassani, minun määrättävissäni, ja kuolema on vain sen osana, joka on syntiä tehnyt.

Hes. 18: 20
Mutta sen, joka tekee syntiä, on kuoltava. Ei poikaa panna vastaamaan isänsä synneistä eikä isää poikansa synneistä. Vanhurskas saa vanhurskautensa mukaan, jumalaton jumalattomuutensa mukaan.

Kirjoittanut: Haamul, 15.07.2009 21:25




Hesekiel jatkaa puhumalla vanhurskaasta miehestä, joka tekee oikein.

Niinpä! Eihän sellainen vanhurskas mies olekaan yksikään vanhan Aatamin jälkeläinen ilman Vapahtajaa, sillä maan tomusta syntyneinä omassa olossaan ihmiset lihasta syntyneinä ovat yhä kirotun maan osassa. Maastahan olemme tulleet ja itsessämme emme ole sen kummempia kuin eläimetkään, jotka ovat tomusta tehdyt. Vain Kristuksessa uskon kautta meistä on tullut jotain muuta. Hengestä syntyminen on poistanut maan kirouksen. Sen kirouksen, jolla Jumala (1. Ms.3:17) kirosi maan ja sen hedelmät Aadamin syntiinlankeemuksen vuoksi. Siinä mielessä koko ihmissuku on kirottu suku. Polvesta polveen. Tämä on perisynnin todellisuus.

Kirjoittanut: Haamul, 15.07.2009 21:26



Eli Hes. 18. lukukin on ennustusta Uudesta Liitosta Jeesuksen veressä.


Eikä ihmissuku automaattisesti synny Uuden liiton jäseneksi, vaan siihen tarvitaan uudestisyntymä ylhäältä.

Uudestisyntymä, ylösnousemus ja elämä on Kristus, jokaiselle, joka uskoo Häneen. Ei kuitenkaan muille, vaan ainoastaan niille, jotka uskovat Häneen. Heille tulee siunaus kirouksen sijasta.

... mikko

jos ajatellaan asioita ihan konkreettisesti

joku sanoi minulle aikoinaan, että Varkauden yllä on kirous yhä niistä veriteoista, joita siellä tehtiin eikä koskaan ole selvitetty.

otin ajatuksen vakavasti.

Varkauden kaupungin kannattaisi menneisyys setviä, jos siellä selvittämättömiä veritekoja yhä on Kansalaissodan ajoilta.


kolmanteen ja neljänteen sukupolveen

Raamatun sukupolvi on neljäkymmentä vuotta

120 - 160 vuotta on kirouksen vaikutusaika tämän Jumalan Sanan mukaan.

kirous katkeaa tietenkin kun Hän tekee laupeuden tuhansille, jotka noudattavat Hänen käskyjään.

Suurin ja tärkein niistä on tämä.

Rakasta Herraa sinun Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.