Etikkaa

Sitte, kuin Jesus tiesi jo kaikki täytetyksi, ja että Raamattu täytettäisiin, sanoi hän: minä janoon.

Oli siis yksi astia pantu etikkaa täyteen, ja he täyttivät sienen etikalla ja panivat sen ympärille isoppia, ja panivat sen hänen suunsa eteen.

Kuin siis Jesus oli etikkaa ottanut, sanoi hän: se on täytetty! ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.

Joh 19:28-30 Biblia 1776



Johanneksen evankeliumin kertomus Jeesuksen kuolemasta on painavaa tekstiä, on kuin jokaisella sanalla olisi aivan erityinen merkityksensä.

Kuvaus on lyhyt.

Jeesus ei oikeastaan pyydä mitään vaan ristiinnaulittu, kovissa tuskissa jo kolme tuntia kärsinyt puuhun käsistä ja jaloista naulattu ihminen ainoastaan sanoo

"minun on jano" - kreikaksi vain yksi sana

"dipsoo"

siellä on paljon vettä puteleissa niin sotilailla kuin varmaan siviileilläkin. onhan keväinen päivä pitkä.

mutta raikasta vettä ei kuolevalle anneta.

alkukielessä on sana hyssop, isoppi-ruoko, josta taitetun tikun päässä oleva sieni -spongos- kastetaan astiassa - skeuos- olevaan etikkaan - oxos.

haisevaa etikkaa painetaan sitten Jeesuksen kuivuneita janoisia huulia vasten

Johannes ei kerro juomisesta, vaan toteaa että kun tämäkin kirjoitus oli täytetty, Jeesus sanoi

"se on täytetty" ja antoi henkensä



mikä pyhän Raamatun kirjoitus on Johanneksen evankeliumin kirjoittajan mielessä tämän yksityiskohdan kuvauksessa?

hyvin painokkaasti evankeliumi sanoo, että etikka oli osa sitä käsikirjoitusta, joka Jeesuksen tuli käydä loppuun asti viimeistä piirtoa myöten.


69 PSALTTARI

Davidin Psalmi kukkasista, edelläveisaajalle.

Jumala,auta minua; sillä vedet käyvät hamaan minun sieluuni asti.

Minä vajoon syvään mutaan, jossa ei pohjaa ole: minä olen tullut syviin vesiin, ja virta upottaa minun.

Minä väsyn huutamisesta: minun kurkkuni kuivettuu: minun näkyni vaipuu, toivoissani minun Jumalani päälle.

Niitä on enempi kuin päässäni hiuksia, jotka ilman syytä minua vihaavat, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, ja minua hukuttavat, ovat väkevät: niitä täytyy minun maksaa, joita en minä ryövännyt.

Jumala, sinäpä tiedät minun tyhmyyteni, ja minun rikokseni ei ole sinulta salatut.

Älä salli heitä häpiään tulla minun tähteni, jotka sinua odottavat, Herra, Herra Zebaot: älä anna heitä häväistä minun tähteni, jotka sinua etsivät, Israelin Jumala.

Kirjoittanut: MikkoL, 19.08.2009 23:12

[Vastaa tähän viestiin] [Lähetä viesti kirjoittajalle] [Kommentoi] [Poista]

Sillä sinun tähtes minä pilkkaa kärsin; minun kasvoni ovat täynnä häpiää.

Minä olen muukalaiseksi veljilleni tullut, ja oudoksi äitini lapsille.

Sillä sinun huonees kiivaus syö minua: ja heidän pilkkansa, jotka sinua pilkkasivat, lankesi minun päälleni.

Minä itkin ja paastosin hartaasti, ja minä pilkattiin päälliseksi.

Ja minä puin säkin ylleni, ja olin heille sananlaskuksi.

Jotka portissa istuvat, ne minusta jaarittelevat, ja juodessansa he minusta lauleskelevat.

Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, Jumala, sinun suuren laupiutes puolesta: kuule minua sinun autuutes totuuden tähden.

Pelasta minua loasta, etten minä vajoaisi; että minä pelastettaisiin vihollisistani ja syvistä vesistä.

Ettei vuo minua upottaisi ja syvyydet minua lainoaisi, eikä kaivon suu suljettaisi minun päälleni.



Kuule minua, Herra; sillä sinun laupiutes on hyvä: käännä sinuas minun puoleeni, sinun suuren laupiutes tähden.

Ja älä peitä kasvojas palvelialtas; sillä minä ahdistetaan: kuultele minua nopiasti.

Lähene minun sieluani, ja lunasta häntä: minun vihollisteni tähden pelasta minua.

Sinäpä tiedät pilkkani, häpiäni ja häväistykseni: kaikki minun viholliseni ovat edessäs.

Pilkka särkee minun sydämeni ja vaivaa minua: minä odotan, jos joku armahtais, ja ei ole kenkään, ja lohduttajia, vaan en ketään löydä.



Ja he antoivat minulle sappea syödäkseni, ja etikkaa juodakseni minun janossani. (jae 22)



Heidän pöytänsä olkoon heille paulaksi, sekä kostoksi että lankeemiseksi.

Tulkoon heidän silmänsä pimiäksi, ettei he näkisi, ja salli heidän lanteensa aina horjua.

Vuodata närkästykses heidän päällensä, ja hirmuinen vihas käsittäköön heitä,

Olkoon heidän huoneensa kylmillä; ja ei kenkään olko, joka heidän majassansa asuis.

Sillä he vainoovat sitä, jota lyönyt olet, ja juttelevat niiden kipua, joita haavoittanut olet.

Salli heitä langeta synnistä syntiin, ettei he tulisi sinun vanhurskautees.

Pyyhi heitä eläväin kirjasta, ettei he kirjoitettaisi vanhurskasten kanssa.



Mutta minä olen raadollinen ja murheellinen: Jumala, sinun autuutes suojelkoon minua!

Minä kiitän Jumalan nimeä veisuulla, ja suuresti ylistän häntä kiitoksella.

Se kelpaa paremmin Herralle kuin härkä taikka mulli, jolla ovat sarvet ja sorkat.

Raadolliset näkevät sen ja iloitsevat, ja jotka Jumalaa etsivät, heidän sydämensä pitää elämän.

Sillä Herra kuulee köyhiä, ja ei hän vankiansa katso ylön.

Kiittäkään häntä taivaat ja maa, meri, ja kaikki kuin niissä liikkuvat.

Sillä Jumala auttaa Zionia ja rakentaa Juudan kaupungit, että siellä asutaan, ja se perinnöllä omistetaan.

Ja hänen palveliainsa siemen sen perii: ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, pitää asuman siinä.



"hapanviini" on ilmauksena oudompi ja tuo mieleen jonkin ehkä sotilaille käyvän juoman.

alkukielessä on kyseessä on kuitenkin ihan aito etikka, jota harvinaisempi sana hapanviinikin tarkoittaa...

"Etikka on hapan neste, joka syntyy viinin tai väkiviinan alkoholin hapettuessa etikkahapoksi. Etikan etikkahappopitoisuus on tyypillisesti 3-5 prosenttia.

Etikkaa tehdään istuttamalla alkoholiin sopiva bakteerikanta. Etikoituminen alkaa yleensä myös spontaanisti liian pitkäksi aikaa auki jätetyssä alkoholipullossa."

suomalainen wikipedia.



Mutta kuudennesta hetkestä hamaan yhdeksänteen asti oli pimiä kaikessa maassa.

Ja liki yhdeksättä hetkeä huusi Jesus suurella äänellä, sanoen: Eli, Eli, lamma sabaktani? se on: minun Jumalani, minun Jumalani, miksis minun ylenannoit?

Mutta muutamat niistä, jotka siinä seisoivat, kuin he sen kuulivat, sanoivat: Eliasta hän huutaa.

Ja kohta juoksi yksi heistä ja otti sienen, ja täytti sen etikalla, pani sen ruovon päähän, ja antoi hänen juoda.

Mutta muut sanoivat: pidäs, katsokaamme, jos Elias tulee häntä päästämään.

Niin Jesus taas huusi suurella äänellä, ja antoi henkensä.


Matteus 27:45-50 Biblia 1776


Matteus kertoo etikasta liittämättä siihen painavampaa merkitystä. Saamme kuvan eräästä, joka yksinkertaisesti täyttää sienen etikalla - ei vedellä - ja antaa Jeesukselle juotavaa.

Johannes painotti tässä kohtaa, että oli vielä tämä yksi asia, joka oli täytettävä pyhien Kirjoitusten mukaan.

Matteus ei myöskään suoraan viittaa Kirjoituksiin kertoessaan Jeesuksen tuskaisesta huudosta "Eli, Eli, lamma sabaktani".

Evankelista antaa tämän Jeesuksen äidinkielellä arameaksi ja tekstissä on käännös kreikaksi.



voisimme ajatella, että jos Johanneksen evankeliumin kirjoittaja on tuntenut Matteuksen, hän on ehkä omassa kertomuksessaan vielä erityisesti halunnut korostaa vielä tuota etikan antamisen merkitystä: "että kirjoitukset täytettäisiin".

Ja Johanneksen mukaan Jeesus sanookin "se on täytetty"

Hän on tehnyt nyt kaiken, mistä on kirjoitettu, ja antaa henkensä.


Matteuksen aramealaiset sanat ovat Psalmi 22 alusta.

on mahdollista että juutalaisena miehenä Jeesus Nasaretilainen on rukoillut viimeisenä hetkenään lapsena jo ulkoa opittujen psalmien sanoin.

psalmin kohta on järisyttävän tuskallinen Vapahtajan kuoleman hetkellä.

ihmisenä olemisen pohjanoteeraus.

tulla Israelin Jumalan hylkäämäksi.

syyttä.



22 PSALTTARI

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään.

Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.

Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.

Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.

Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.

Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.

Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.

Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.

Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.



Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.

Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,

Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.

Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.

Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.

Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.

Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.



Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.

He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.

Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!

Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.

Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.

Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.

Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!

Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.

Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.

Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.


Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.

Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.

Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.

Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.

He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.


Psalmi 22 Biblia 1776



Psalmi 22 on Messiaan kuolinpsalmi.

Monet yksityiskohdat siinä tuovat mieleen Golgatan tapahtumat, kuten evankelistat niitä kuvaavat ja huikein on juuri tuo avaus.

siis mitä järkyttävin ja omituisin juutalaisten kuninkaan kuolinvirsi, Jumalan Pojan viimeinen huuto Isälle.


miksi etikka on niin tärkeä?

miksi Johannekselle on niin tärkeä, että Kirjoitukset käyvät toteen?

olemme tässä aivan uskomme ytimessä ja ratkaisevan tärkeissä kysymyksissä, joita järki ei pysty tavoittamaan eikä niitä ymmärrä tämän maailman ihminen, joka on ilman Pyhän Hengen opetusta.

kyse on salaisuuksista, joita ei kaikille avata.

salaisuuksista, jotka eivät kaikkia edes kiinnosta tai liikuta vähääkään.


Ylösnousemuksen aamuna Emmauksen tiellä luulisi, että Jeesuksellamme olisi yhtä ja toista mielenkiintoista kerrottavaa tuonpuoleisesta.

onhan aihe mitä kiehtovin - mitä tapahtuu kuolemassa, mitä kuoleman jälkeen, onko siellä niitä tunneleita ja valoja, henkivaltoja vai mitä??

uteliaisuutemme ja tiedonhalumme on pohjaton.

vaan ei sanaakaan.

Jeesus ei ryhdy mitenkään kuvailemaan kokemuksiaan ihmisenä kuolemansa jälkeen tai tuonelan näkymiä.

Hän ei ryhdy siihen, mihin Dante sitten "Jumalaisessa näytelmässä" ryhtyi oikein hienolla italiankielen ja runouden taidollaan.

sen sijaan Jeesus antaa Emmauksen tiellä raamattutunnin.


Ylösnoussut voisi nyt pikkusen näitä uupuneita ja pettyneitä, Jerusalemista pakenevia Kleepasta ja kaveriaan lohdutella.

vaan ei.

ei yhtään ihmettä, ei mitään merkkiä siitä, kuka Hän on.

sinne vaan, Raamatun äärelle, Hän johdattelee tien kulkijoita, jotka päivittelevät tyypin tietämättömyyttä Jerusalemin tapahtumista.

:-)

(Jeesus tykkää yllättää meitä iloisesti)



Ja hän sanoi heille: oi te tomppelit ja hitaan sydämestä uskomaan niitä kaikkia, mitä prophetat puhuneet ovat!

Eikö Kristuksen pitänyt näitä kärsimän ja kunniaansa käymän sisälle?

Ja hän rupesi Moseksesta ja kaikista prophetaista, ja selitti heille kirjoitukset, jotka hänestä olivat.


Luukas 24:25-27 Biblia 1776


no, Kirjoitukset niin huonosti tuntevat tomppelit saivat kuulla kunniansa, mutta sitten myös sellalisen raamattutunnin, joka sytytti sydämensä liekkeihin.

sama teema on myös Luukkaan kuvauksessa Jerusalemin tapahtumista tämän jälkeen.

ensin katsotaan, onko tämä aave vai mikä ilmestys.

Jeesus osoittaa elävänsä syömällä kuten ihmiset syövät.

(pyydä samaa aaveelta ja se voi kummasti sinulle humista)

sitten taas uudelleen Jeesus kiinnittää kaikkien katseet pyhiin Kirjoituksiin.


meidän tulee kysyä itseltämme, mitä ihmettä niillä vanhoilla Kirjoituksilla on väliä, tässähän kaveri on ihan itse paikan päällä - Jeesus läsnä?

sillä näinhän essut Raamattuunsa suhtautuvat, jos olen oikein ymmärtänyt.

Vanhan testamentin kirjoitusten tutkiminen, joista Jeesus itse tässä puhuu, ei ole ensimmäisiä hengellisiä harrastuksia.

(enkä puhu tässä kastetuista suomalaisista, joille ei ole annettu kunnon kasteopetusta, vaan Herran omista, jotka eivät korvaansa lotkauta Jeesuksen omille sanoille - varsinaisille tomppeleille!)


Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin, ja löysivät ne yksitoistakymmentä koossa ja ne, jotka niiden kanssa olivat,

Jotka sanoivat: Herra on totisesti noussut ylös ja ilmaantui Simonille.

Ja he juttelivat heille, mitä tiellä tapahtunut oli, ja kuinka hän heiltä oli tuttu leivän murtamisessa.

Mutta kuin he näitä puhuivat, seisoi itse Jesus heidän keskellänsä ja sanoi heille: rauha olkoon teille!

Niin he hämmästyivät ja peljästyivät, ja luulivat näkevänsä hengen.



Ja hän sanoi heille: mitä te pelkäätte? ja miksi senkaltaiset ajatukset tulevat sydämeenne?

Katsokaat käsiäni ja jalkojani, että minä itse olen: ruvetkaat minuun ja katsokaat; sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin näette minulla olevan.

Ja kuin hän nämät sanonut oli, osoitti hän heille kätensä ja jalkansa.

Mutta koska ei he vielä uskoneet ilon tähden, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille: onko teillä tässä mitään syötävää?

Niin he panivat hänen eteensä kappaleen paistettua kalaa ja vähän kimalaisen hunajaa.

Ja hän otti sen ja söi heidän nähtensä.



Niin hän sanoi heille: nämät ovat ne sanat, jotka minä puhuin teille, kuin minä vielä tiedän kanssanne olin; sillä kaikki pitää täytettämän, mitä kirjoitettu on Moseksen laissa ja prophetaissa ja psalmeissa minusta.

Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä, kirjoituksia ymmärtämään,



Ja sanoi heille: niin on kirjoitettu, ja niin tuli Kristuksen kärsiä ja nousta kuolleista kolmantena päivänä,

Ja saarnattaman hänen nimeensä parannusta ja syntein anteeksi antamusta kaikissa kansoissa, ruveten Jerusalemista.


Mutta te olette näiden todistajat.


Luukas 24:33-48 Biblia 1776


mistä Kirjoituksista Jeesus tässä Luukkaan evankeliumin riemullisessa jälleennäkemisessä puhuu?

Ei suinkaan meidän Raamatustamme, sillä se koottiin lopulliseen asuunsa vasta joitain satoja vuosia myöhemmin.

ihan juutalaisten Raamatusta tässä on kyse, jota me Vanhaksi testamentiksi eli vanhan liiton kirjaksi sanomme.

"sillä kaikki pitää täytettämän, mitä kirjoitettu on Moseksen laissa ja prophetaissa ja psalmeissa minusta."


Jeesus ei siis tullut jostain ulkoavaruudesta UFO tyyppinä jotain omituista pelastusta tarjoamaan täysin asiaan perehtymättömälle porukalle.

Jeesus ei tule kaukaa, sivulta tai nurkan takaa vaan Hän tulee koko maailmankaikkeuden olemassaolon ytimestä.

Jumalan Sana.

Jumalan Sana ei ole "vain" Uusi testamentti, vaan Uuden testamentin Jeesus on Raamatun oman todistuksen mukaan "lihaksi tullut" Jumalan Sana, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta ja kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin kuoli ja haudattiin.


ja jolle juotettiin veden sijasta etikkaa, että Kirjoitukset täytettäisiin.

oli tärkeä, että etikka mainitaan.

sillä Jeesuksen kärsimys on todellista, ruumiillista, se sattuu, tekee kipeää, vihloo, viiltää, polttaa, pistää, aiheuttaa lihaskramppeja, pakokauhua, ahtaanpaikankammoa, kuolettavaa tukehtumisen tunnetta, kutinaa jota ei voi raaputtaa pois.

etikkaa, joka maistuu elähtäneeltä viiniltä ja saa oksettamaan.

kreikaksi etikka onkin oksos.



Jeesus Kristus on siis enemmän kuin Uuden testamentin keskeinen hahmo.

emme edes pysty määrittelemään, kuka Hän on, niin suuri Jeesus on.

voimme sanoa lyhyesti "Jeesus on Herra"



tätä "ennalta olevaa" Kirjoituksissa olevaa Jeesusta on tutkinut heprealaiskirjeen kirjoittaja.

hänen tekstinsä on niin syvällinen ja vaikea, että pistän sen omaksi palstakseen.

käytän uusinta suomennosta, jossa heprealaiskirje on erinomaisesti käännetty.

(Biblian käännös on niin sekava ja kielellisesti mutkikas, ettei se sulkeissa olevine lisäselityksineenkään ole oikeastaan lainkaan ymmärrettävissä.)