Kirjakääröön kirjoitettu

Silloin minä sanoin: Tässä olen.

Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu, niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala.



Miten valtava sana!

Raamatun alkulehdillä Jumala aivankuin lapsensa metsään kadottanut epätoivoinen isä huutaa "missä olet, ihminen?"


"Ja he kuulivat Herran Jumalan äänen, joka käyskenteli Paradisissa, kuin päivä viileäksi tuli. Ja Adam lymyi emäntinensä Herran Jumalan kasvoin edestä puiden sekaan Paradisissa.

Ja Herra Jumala kutsui Adamin, ja sanoi hänelle: Kussas olet?"

1 Ms 3:8-9 Biblia 1776



Abraham, paljouden isä, vastasi Herran haikeaan kutsuun

"hinneni!" Tässä olen

mutta Abrahamin poika, Iisak, ei sittenkään ollut mitä Herra Jumala ihmiseltä halusi.



Ja koska se oli tapahtunut, koetteli Jumala Abrahamia, ja sanoi hänelle: Abraham. Ja hän vastasi: Katso, tässä minä olen.

Ja hän sanoi: ota nyt Isaak sinun ainoa poikas, jotas rakastat, ja mene Morian maalle; ja uhraa häntä siellä polttouhriksi yhdellä niistä vuorista, jonka minä sinulle sanova olen.

Niin Abraham nousi varhain aamulla, ja valjasti aasinsa, ja otti kaksi palveliaansa kanssansa, ja poikansa Isaakin; ja halkoili puita polttouhriin, ja valmisti itsensä, ja meni sille paikalle, minkä Jumala oli hänelle sanonut.

Kolmantena päivänä nosti Abraham silmänsä, ja näki sen paikan taampana.

Silloin Abraham sanoi palvelioillensa: olkaat te tässä itseksenne aasin tykönä; mutta minä ja poika käymme tuonne. Ja koska me olemme rukoilleet, niin me palajamme teidän tykönne.



Ja Abraham otti polttouhrin halvot, ja sälytti poikansa Isaakin selkään, vaan itse hän otti tulen ja veitsen käteensä; ja he kävivät molemmat ynnä.

Niin sanoi Isaak isällensä Abrahamille: minun isäni. Hän vastasi: katso, tässä minä olen, poikani. Ja hän sanoi: katso, tässä on tuli ja halvot; mutta kussa on lammas polttouhriksi?

Abraham vastasi: Jumala on edeskatsova itsellensä lampaan polttouhriksi, poikani. Ja he kävivät molemmat ynnä.

Ja kuin he tulivat sille paikalle, josta Jumala oli hänelle sanonut, teki Abraham siihen alttarin, ja pani halvot; ja sitoi poikansa Isaakin, ja pani hänen alttarille halkoin päälle.

Ja ojensi kätensä, ja sivalsi veitsen, teurastaaksensa poikaansa.

Niin Herran enkeli huusi häntä taivaasta, sanoen: Abraham, Abraham. Hän vastasi: tässä minä olen.


hinneni

tässä olen

edessäsi Jumala, olet puhunut ja sanasi surmaavat ainoan toivoni, rakkaan poikani tahdot minulta viedä

vie Herra

jos siitä ei suurempaa vaivaa ole, tapa minutkin



Hän sanoi: älä satuta kättäs poikaan, älä myös hänelle mitään tee: sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, ja et ole säästänyt ainokaista poikaas minun tähteni.

Niin Abraham nosti silmänsä, ja äkkäsi oinaan takanansa, sarvista sekaantuneena tihkiään pensastoon. Niin Abraham meni, ja otti oinaan ja uhrasi polttouhriksi poikansa edestä.

Ja Abraham nimitti sen paikan, Herra on edeskatsova: josta vielä tänäpänä sanotaan, Herran vuorella edeskatsotaan.


vuoren nimi - Moriah, Herra näkee

(tässä on JHVH nimi mukana)



Mutta Herran enkeli huusi Abrahamia toistamiseen taivaasta.

Ja sanoi: Minä olen vannonut itse kauttani, sanoo Herra: ettäs tämän teit, ja et säästänyt sinun ainoaa poikaas;

Niin minä suuresti siunaan sinun, ja runsaasti lisään sinun siemenes niinkuin taivaan tähdet, ja niinkuin sannan meren reunalla. Ja sinun siemenes on perivä vihollistensa portit.

Ja sinun siemenessäs pitää kaikki kansat maan päällä siunatuksi tuleman, ettäs minun äänelleni kuuliainen olit.


1 Ms 22:1-18 Biblia 1776



kuuliaisuus, ei uhri.

mutta Abrahamin aikana tilanne ei ollut vielä valmis.

suuret olivat Herran lupaukset, joka vannoi itse kauttaan koska minkään suuremman kautta ei voinut vannoa.

aika ei ollut vielä täyttynyt.

mutta sitten, oikealla ajalla, tulee Psalmin 40 "Tässä olen!"



Herra, minun Jumalani, suuret ovat sinun ihmees ja ajatukses, jotka sinä meille osoitat: ei ole mitään sinun vertaas; minä ilmoitan niitä ja sanon, vaikka ne ovat epälukuiset.

Uhri ja ruokauhri ei sinulle kelpaa, vaan korvat sinä minulle avasit: et sinä tahdo polttouhria eli syntiuhria.

Silloin minä sanoin: katso, minä tulen: Raamatussa on minusta kirjoitettu.

Sinun tahtos, minun Jumalani, teen minä mielelläni; ja sinun lakis on minun sydämessäni.

Minä saarnaan sinun vanhurskauttas suuressa seurakunnassa: katso, en minä anna tukita suutani; Herra, sinä sen tiedät.


Psalmi 40:6-10 Biblia 1776



Heprealaiskirjeen pohdinta tässä yhteydessä on vaikeaselkoista ja sangen syvällistä.

näemme siinä pitkän - Abrahamista ehkä 2000 vuoden ajan kestäneen valmistelun - juutalaisen kansan parissa.

sille oli annettu laki ja menetelmä, jolla lain rikkomisesta rangaistiin ja myös miten asioista sovitettiin, rikkomuksia korvattiin ja miten Israelin Jumalan kanssa syntien ja rikkomusten särkemää suhdetta hoidetaan Abrahamin lasten parissa.



Laissa siis on vain varjo tulevasta, paremmasta todellisuudesta, ei sen varsinaista ilmentymää.

Vaikka lain määräämät uhrit toistetaan vuodesta vuoteen, laki ei ikinä pysty tekemään pysyvästi täydellisiksi niitä, jotka astuvat Jumalan eteen.

Muutoinhan uhraaminen olisi lopetettu.

Jos ne, jotka ottavat osaa jumalanpalvelukseen, olisivat jo kerran tulleet puhdistetuiksi, heillä ei olisi enää mitään syntejä tunnollaan.

Mutta uhrit päinvastoin muistuttavat synneistä joka vuosi.

Mahdotontahan on, että härkien ja pukkien veri poistaisi synnit.



Heprealaiskirje sanoo, että mahdotonta on härkien ja pukkien veri poistaisi synnit.

Lain määräysten mukaan näitä eläimiä teurastettiin ja uhrattiin Israelin Jumalalle syntien ja rikkomusten sovittamiseksi, mutta ne eivät poistaneet syntejä.

seuraavana syksynä Jom Kippurina eli Suurena Sovintopäivänä sidottiin synnit taas pukkiin, tuhkaa kaadettiin ja se vietiin Asaselille autiomaahan ... varmuuden vuoksi lykättiin jyrkänteeltä alas, ettei palaisi syntien kanssa takaisin Jerusalemiin...


Jordanin rannalla Johannes Kastaja kohottaa katseensa ja sanoo

"katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin"

ehtoollisen vuorolaulussa veisaamme hartaasti tämän tervehdyksen Jeesuksellemme.

Jumalan Karitsa.

joka pois ottaa maailman synnin.



Siksi Kristus sanoo maailmaan tullessaan:

-- Uhreja ja lahjoja sinä et halunnut,
mutta sinä loit minulle ruumiin.

Polttouhrit ja syntiuhrit eivät sinua
miellyttäneet.

Silloin minä sanoin: Tässä olen.

Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu, niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala.



siinäpä mitä ihmeellisin Psalmi 40 tulkinta.

siinäpä mitä ihmeellisin salaisuus, jonka avaamiseen tarvitsemme Pyhän Hengen silmävoidetta.

Emmauksen tiellä Jeesus avasi omiensa silmät ymmärtämään, mitä Kirjoituksissa on Hänestä sanottu.

Johanneksen evankeliumi painottaa, että viimeistä pisaraa myöten, Golgatan ristin haisevaa etikkaa myöten, Jeesus täytti Isän Jumalan tahdon.

viimeistä piirtoa myöten, että Kirjoitukset täytettäisiin.



saatamme tuohon sanoa kohteliaasti, että "onpas mukavaa"

ja jatkaa matkaamme - mitä se meihin koskee?

mutta heprealaiskirje jatkaa kuninkaallista tekstiään, puhutellen suoraan meitä.

jos saat kirjeen presidentin kansliasta, varmaan ainakin avaat sen ja luet?

jos saat kirjeen Englannista kuningatar Elisabetilta, ehkä lukaiset sen?

jos saat kirjeen Moskovasta ja lähettänä on presidentti Putin, ehkä katsot mitä siinä sanotaan?

jos saat kirjeen Washingtonista ja siinä on kuoressa sanat President of the United States, ehkä vilkaiset mitä siinä sinulle sanotaan?

tämä kirje tulee korkeammalta taholta kuin nuo, joita ihmiset suurena pitävät.


Hän sanoo siis ensin:

"Uhreja ja lahjoja, polttouhreja ja syntiuhreja sinä et halunnut, ne eivät sinua miellyttäneet",

vaikka näistä uhreista on laissa määräykset.

Mutta sitten hän sanoo: "Tässä olen. Olen tullut täyttämään sinun tahtosi."

Hän siis kumoaa nuo määräykset asettaakseen niiden tilalle Jumalan tahdon.

Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa.



että niin.



ja jos siinä ei vielä kyllin, heprealaiskirje jatkaa:

Jokainen pappi seisoo joka päivä toimittamassa jumalanpalvelusta ja uhraa kerran toisensa jälkeen samat uhrit, jotka eivät milloinkaan voi poistaa syntejä.

Kristus sitä vastoin on uhrannut yhden ainoan syntiuhrin ja asettunut pysyvästi istuimelleen Jumalan oikealle puolelle.

Hän odottaa siellä, kunnes hänen vihollisensa pannaan korokkeeksi hänen jalkojensa alle, sillä hän on jo yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.


Hep 10:1-11 KR 1992



sellainen korkean tason viesti meille tulee, varsin ylhäiseltä ja jalolta tasolta.



on sellaisia Jumalan lapsia, jotka ovat tämän kuulleet, uskoneet, ottaneet vastaan ja ilahtuneet

"meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla"

ja jääneet siihen, autuudesta iloitsemaan omien parissa.

Suuri Esikoisemme ei kuitenkaan tullut tänne palveltavaksi vaan palvelemaan.

eiköhän meidän tule ottaa oppia Hänestä ja sanoa

"Kirjakääröön on kirjoitettu" ja me tahdomme tehdä Jumalan tahdon.

olemme täydellisesti pyhiä Jumalan Karitsan kertakaikkisen ja täydellisen uhrin tähden, ja nyt hommiin Kuninkaan kartanoihin, teille ja aitovierille!



Jeesus Kristus eli todeksi ja täytti viimeistä piirtoa myöten, etikkaa myöten, Isän tahdon.

kun lähdemme kulkemaan Hänen askelissaan, joka on Tie, Totuus ja Elämä, huomaamme yhtenä päivänä, että saamme kulkea ennalta valmistetuissa teoissa.

myöskään meidän elämämme ei ole sattumanvaraista, tapahtumat eivät seuraa toisiaan hullun lailla, vaan ne ovat Jumalan Kirjaan kirjoitettua.


139 PSALTTARI

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herra! sinä tutkit minua, ja tunnet minun.

Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni.

Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni.

Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä Herra kaikkia tiedä.

Sinä olet tehnyt jälkimäiseni ja ensimäiseni, ja pidät sinun kätes minun päälläni.



Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten minä voi sitä käsittää.

Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen?

Jos minä astuisin ylös taivaaseen, niin sinä siellä olet: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet.

Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä,

Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun.

Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni.

Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus.



Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa.

Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää.

Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin.


Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut.

Mutta kuinka kalliit ovat minun edessäni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heidän lukunsa?

Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs.



Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat.

Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes).

Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan.

Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset.


Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen.

Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle.


Psalmi 139 Biblia 1776


Silloin minä sanoin: Tässä olen.

Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu, niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala.



Käännä katseesi Jeesukseen ja hiljenny Herrasi etehen.
Siinä rakkauden Herran Jeesuksen saa syntinen osakseen.

Suuntaa mielesi Jeesukseen ja syvälle armonsa syvyyteen ja sä turhaks näät kaiken turhuuden eessä Jeesuksen suuruuden.

Eessä Jeesuksen pyhyyden mä ylistän, rukoilen kiittäen. Nytkin palvoen eessä Jeesuksen tahdon viipyä hetkisen.

suom. Juha Väliaho