"Kuulkaa siis: Minä lähetän teidän luoksenne profeettoja, viisaita miehiä ja lainopettajia. Toiset heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, toisia ruoskitte synagogissanne ja ajatte takaa kaupungista toiseen.
35 Näin te tulette syypäiksi kaikkeen viattomaan vereen, joka maan päällä on vuodatettu, hurskaan Abelin verestä aina Sakarjan, Barakjan pojan, vereen asti, hänen, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välille.
36 Totisesti: tämä sukupolvi joutuu vielä vastaamaan tästä kaikesta!"
Matteus 23 jakeita KR 1992 käännöksestä
Jeesuksen hurjat sanat "tälle sukupolvelle", joka joutuu vastamaan jopa Abelin viattomasta verestä.
Hän puhuu tulevaisuudesta
"Minä lähetän teidän luoksenne profeettoja, viisaita miehiä ja lainopettajia..."
Sakarja, Barakjan poika
Sakarja Ben Barakja (Jumalan salama)
Josefus kertoo tästä surmasta Juutalaissota iv. 5, § 4.
Se on tapahtunut ilmeisesti sodan aikana eli yli 30 vuotta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen.
MikkoL: ei ole Baraq, salama! mun moka. vaan Barukh-jah Jumalan siunaama
Murhan kuvaus on luettavissa englanniksi 1885 käännöksenä nettiruukun kirjastossa. Siellä on myös linkki Josefuksen Juutalaissota teokseen.
Jotkut ajattelevat, että Jeesus olisi tarkoittanut Toisessa Aikakakirjassa mainittua Sakarjaa, jonka nimi on kuitenkin Sakarja Ben Jojadja:
Silloin Jumalan henki valtasi Sakarjan, pappi Jojadan pojan. Hän astui kansan eteen ja sanoi: "Näin sanoo Jumala: 'Miksi rikotte Herran käskyjä vastaan? Se tuottaa teille onnettomuuden.' Koska olette hylänneet Herran, hänkin hylkää teidät."
Mutta väkijoukko liittoutui häntä vastaan, ja kuninkaan käskystä hänet kivitettiin kuoliaaksi Herran temppelin esipihalla.
Kuningas Joas ei ajatellut, miten paljon hyvää Sakarjan isä Jojada oli hänelle tehnyt, vaan surmautti hänen poikansa. Kuollessaan Sakarja sanoi: "Herra näkee ja kostaa."
2 Aik 24:20-22 KR 1992
Kovin ovat ankarat Jeesuksen sanat Matteuksessa.
vaan minkäs teemme, siellä ne ovat kirjoitettuina.
miksi nämä ihmiset joutuvat kärsimään siitä, että Kain surmasi veljensä?
Jumalan tuomiot ovat ihmeellisiä.
Kirjoittanut: Haamul, 12.02.2012 13:14
Hepr.12:
...te ette ole käyneet sen vuoren tykö, jota voidaan käsin koskea ja joka tulessa palaa, ettekä synkeyden, ette pimeyden, ette myrskyn,
ette pasunan kaiun ettekä äänen tykö, joka puhui niin, että ne, jotka sen kuulivat, pyysivät, ettei heille enää puhuttaisi;
sillä he eivät voineet kestää tätä käskyä: "Koskettakoon vuorta vaikka eläinkin, se kivitettäköön";
ja niin hirmuinen oli se näky, että Mooses sanoi: "Minä olen peljästynyt ja vapisen";
vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö,
taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö,
ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.
Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista.
Uuden Liiton välimiestä ei tule torjua. Hänen maahan vuotanut sovintoverensä, vihmontaveri, "puhuu parempaa kuin Aabelin veri".
Lk.19:ssa kerrotaan, miten Jeesus aivan itkien suri Jerusalemin kohtaloa, jonka Hän näki etukäteen: : "Ja kun Hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki Hän sitä ja sanoi: 'Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu.'" (Lk.19:41-42)
Jo aeimmin Luukkaan evankeliumissa (13. luku) kerrotaan Jeesuksen sanoneen.
"Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso, 'teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi'. Mutta minä sanon teille: te ette näe minua, ennenkuin se aika tulee, jolloin te sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen'." (Lk.13:34-35)
Se, mikä Jerusalemin rauhaan sopii, oli siis heiltä salattu. Eli he eivät voineet nähdä rauhaansa siinä, missä sitä heille tarjottiin. Rauhaa Jumalan kanssa Kristuksessa.
Jotkut kuitenkin kuulivat! Ja senkin vuoksi on yhä meidänkin kuultavissamme tämä varoituksen sana: "Kuinka sitten me voisimme välttää rangaistuksen, jos emme pidä arvossa sitä suurta pelastusta, jota itse Herra ensimmäisenä julisti? Ne, jotka kuulivat Hänen julistuksensa, ovat sen todistuksellaan vahvistaneet ja välittäneet meille." (Hepr.2:3)
Paavali 2.Kor.2:ssa kehottaa korinttolaisia olemaan Hengen eläviksi tekeminä rohkeita, ja sanoo, että he eivät tekisi "niinkuin Mooses, joka pani peitteen kasvoillensa, etteivät Israelin lapset näkisi sen loppua, mikä on katoavaista. Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa. Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä; mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois."
Ei ainoastaan tuolla juutalaisella kansalla, joita Paavali tuossa tarkoittaa, vaan myös meillä tämän päivän uskovaisilla voi olla Vanhan Liiton Kirjoituksia luettaessa sellainen Mooseksen peite kasvojemme päällä, että luulemme voivamme täyttää lain ja pelastua oman hyvän tahtomme ja pyrkimyksemme varassa, ilman Vapahtajaa. Siis jopa kristityn nimeä kantavilla voi olla tilanne, jossa tosiasiallisesti tuo peite on sydämen päällä, joka vasta Kristuksessa katoaa. Se on niin kauan kuin sydänten pimeyteen ei pääse loistamaan se valkeus, joka tulee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, Hänen, joka on Jumalan kuva.
Evankeliumin välityksellä Jumalan kirkkauden tunteminen levittää valoaan. Kyse on siitä kirkkaudesta, joka loistaa Kristuksen kasvoissa.
Tällainen aarre meillä ja meissä ristin sanoman uskovissa on. Sanansa välityksellä Herra on näin sijoittanut saviastioihin valtavan suuren Jumalan voiman.
Vuodattakoon Herra meidän kaikkien päälle armon ja rukouksen Hengen, niin että kukaan meistä ei kääntäisi katsettaan pois Hänestä, jonka olemme syntinauloillamme ja -keihäillämme lävistäneet. Herra meitä auttakoon, ettei kukaan meistä lakkaisi huutamasta avuksi Herran nimeä. Herra meitä auttakoon, ettei kukaan meistä uskovistakaan lakkaisi ylistämästä siunatuksi Häntä, joka on tullut Herran nimeen.
Ilm. 18:ssa kerrotaan, miten "väkevä enkeli otti kiven, niinkuin suuren myllynkiven, ja heitti sen mereen sanoen: 'Näin heitetään kiivaasti pois Babylon, se suuri kaupunki, eikä sitä enää löydetä'. Ei kuulla sinussa enää kanteleensoittajain ja laulajain, huilun- ja torvensoittajain ääntä; ei löydetä sinusta enää minkään ammatin taituria; ei kuulla sinussa enää myllyn jyrinää; ei loista sinussa enää lampun valo; ei kuulla sinussa enää huutoa yljälle eikä huutoa morsiamelle; sillä sinun kauppiaasi olivat maan mahtavia, ja sinun velhoutesi villitsi kaikki kansat; ja hänestä on löydetty profeettain ja pyhien veri ja kaikkien veri, jotka maan päällä ovat tapetut." (Ilm. 18:21-24)
Babylon kuvaa lihallisuuden valtakuntaa, Hengen valtakunnan vastakohtana.
Lihan teot ovat babylonilaisia tekoja, Hengen teot ovat Jumalan tekoja.
Lihan teoista löytyy myös Kainin murhateko. Babylonista tosiaan löytyy myös hänen verensä. Kaikkien maan päällä tapettujen veri, niin profeettain, pyhien kuin muidenkin tapettujen veri.
Kuten MikkoL alustuksessa toi esille, Jeesus sanoi Matt. 23:ssa niille, jotka eivät ota Hänen Sanaansa vastaan vaan vainoavat Hänen profeettojaan, viisaita miehiään ja lainopettajiaan: "Näin te tulette syypäiksi kaikkeen viattomaan vereen, joka maan päällä on vuodatettu, hurskaan Abelin verestä aina Sakarjan, Barakjan pojan, vereen asti, hänen, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välille".
Ja Ilmestyskirjassa Johannes kertoi enkelin mereen heittämän myllynkiven kuvaavan sitä kiivautta, jolla nämä Jumalan Sanan viholliset tulevat saamaan loppunsa.
Ilm.6:ssa kerrotaan myös eräästä tähän aiheeseen liittyvästä erikoisen tapahtumasta, jonka Johannes myös ilmestyksessään näki:
"Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli. Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?" Ja heille kullekin annettiin pitkä valkoinen vaippa, ja heille sanottiin, että vielä vähän aikaa pysyisivät levollisina, kunnes oli täyttyvä myös heidän kanssapalvelijainsa ja veljiensä luku, joiden tuli joutua tapettaviksi niinkuin hekin." (Ilm. 6:9-11)
Epäilemättä myös Aabelin sielu kuului tuohon Johanneksen ilmestyksessään näkemään Jumalan Sanan vuoksi surmattujen ihmisten sielujen joukkoon.
Aabelin veri todellakin huutaa kostoa, kuten Raamattu todistaa. Koska mekin kaikki, joka ikinen meistä, olemme syntiemme vuoksi syylliset Jeesuksen murhaan, tuo kosto kuuluisi meillekin.
Saamme todellakin olla iloisia siitä, että Jeesuksen veri puhuu parempia kuin Aabelin veri!
Kirkasta, oi Kristus, meille
ristinuhri Golgatan,
josta meille langenneille
loistaa sydän Jumalan.
Niin, heprealaiskirjeen kirjoittaja oli varmastikin juutalainen, koska tunsi selvästikin tunsi Kirjoituksetkin todella hyvin. Ja hän varmasti osasi lukea niitä ilman "Mooseksen peitettä".
Ja juuri hän puhui Jeesuksesta uuden liiton välimiehenä, jonka vihmontaveri "puhuu parempaa kuin Aabelin veri" (Hepr. 12:24:ssä).
Esim. Ps. 58:10: "Vanhurskas iloitsee, kun hän näkee koston, hän pesee jalkansa jumalattoman veressä."
Tuossa voitaisiin ajatella puhuttavan niistä vanhurskaista, joiden sielujen Johanneksen Ilmestyksessä kerrottiin odottavan kostoa.
Mutta Jumalan Sana on sittenkin tavattoman lohdullinen, sillä kun Raamattu puhuu kostosta ja koston päivästä - jos luemme tarkoin, huomaamme, että koston päivällä tarkoitetaan sitä päivää, jolloin Herra Jeesus sai voiton kaikista vihollisista.
Esim. Jes. 34 kertoo Herran koston päivän hirveydestä. Samoin Jes. 59 kertoo Herran kostosta, mutta lupaa sen, että niille, jotka synnistä kääntyvät, Herra tuleekin lunastajana.
Jes. 35:4
Sanokaa hätääntyneille sydämille: "Olkaa lujat, älkää peljätkö. Katso, teidän Jumalanne! Kosto tulee, Jumalan rangaistus. Hän tulee ja pelastaa teidät."
Jes. 63:
1 Kuka tuolla tulee Edomista, tulipunaisissa vaatteissa Bosrasta, tuo puvultansa komea, joka uljaana astelee suuressa voimassansa? "Minä, joka puhun vanhurskautta, joka olen voimallinen auttamaan."
2 Miksi on punaa sinun puvussasi, miksi ovat vaatteesi kuin viinikuurnan polkijan?
3 "Kuurnan minä poljin, minä yksinäni, ei ketään kansojen joukosta ollut minun kanssani; minä poljin heidät vihassani, tallasin heidät kiivaudessani, ja niin pirskui heidän vertansa vaatteilleni, ja minä tahrasin koko pukuni.
4 Sillä koston päivä oli minun mielessäni ja minun lunastettujeni vuosi oli tullut.
5 Ja minä katselin, mutta ei ollut auttajaa, ja minä ihmettelin, kun ei kukaan tueksi tullut. Silloin minun oma käsivarteni minua auttoi, ja minun vihani minua tuki.
6 Ja minä tallasin kansat vihassani ja juovutin heidät kiivaudellani; minä vuodatin maahan heidän verensä."
Tässä Jesaja puhuikin jo mielestäni aivan selvästi Jeesuksesta, Jumalan vihan sovittajana, joka murskasi jalkoihinsa kaikki Jumalan kansan viholliset. Voimme käsitykseni mukaan tämän Jes. 63:n olevan profeetallista vertauskuvaa. Eli viholliset, jotka tuo yksinäinen taistelija murskasi, eivät ole ihmisiä, vaan pimeyden valtoja ja pahuuden henkiolentoja (vrt. esim. Ef.6:12).
Voimme käsitykseni mukaan siis ajatella tuon Jes. 63:n olevan profeetallista vertauskuvaa.
Kirjoittanut: MikkoL, 12.02.2012 22:02
Käännän juutalaisesta tietosanakirjasta:
hellenistisellä roomalaisella ajalla
"Abelia pidettiin ensimmäisenä pahan vallan viattomana uhrina, jota Kain edustaa. Ensimmäinen pyhä marttyyri, jolle annetaan arvonimi Vanhurskas. Heenokin kirjan xxii.7 Abelin sielu on ensimmäinen tuonelassa olevista marttyyrien sieluista, huutaen Jumalaa kostamaan kunnes Kainin siemen on kokonaan tuhottu maanpäältä.
Näyssä häristä ja lampaista (Heenok lxxxv.3-6) Abel, jonka kuolemaa Eeva syvästi murehtii, on punainen härkä jota Kain, musta härkä, ahdistaa."
Abrahamin Testamentissa (A xii) Abel on sielujen tuomari:
"Kauhea mies joka istuu kaikkien luotujen tuomioistuimella ja tutkii vanhurskaita ja syntisiä. Koska hän on ensimmäinen marttyyrinä kuollut, Jumala on asettanut hänet tuomitsemaan.
Heenok, taivaallinen kirjuri, seisoo hänen vierellään kirjoittaen kirjoihin jokaisen synnit ja vanhurskauden.
Sillä Jumala sanoi "Minä en tuomitse sinua, vaan jokaisen ihmisen tuomitsee ihminen. Koska he ovat ensimmäisen ihmisen jälkeläisiä, hänen poikansa tuomitsee heidät siihen suureen ja kunnialliseen Herran ilmestykseen asti, jolloin Israelin kaksitoista tuomaria heidät tuomitsevat ja sitten Herra itse viimeisellä tuomiolla antaa täydellisen ja muuttumattoman tuomion"
http://www.jewishencyclopedia.com/articles/216-abel
Tätä päivällä ihmettelin, nämä tekstit ovat Jeesuksen aikaa edeltävältä ajalta ja kertovat juutalaisuudesta ja odotuksista Hänen tulonsa lähestyessä.
olin siksi aivan häkeltynyt kun Haamul kirjoitti ...
"Epäilemättä myös Aabelin sielu kuului tuohon Johanneksen ilmestyksessään näkemään Jumalan Sanan vuoksi surmattujen ihmisten sielujen joukkoon.
Aabelin veri todellakin huutaa kostoa, kuten Raamattu todistaa. Koska mekin kaikki, joka ikinen meistä, olemme syntiemme vuoksi syylliset Jeesuksen murhaan, tuo kosto kuuluisi meillekin.
Saamme todellakin olla iloisia siitä, että Jeesuksen veri puhuu parempia kuin Aabelin veri!"
todellakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti