Apostoli Paavali, Saara ja Hagar

Pyhä Paavali. Palatine kappeli, Palermo

Paavalin oppilaina
Apostoli Paavali on lukenut samaa Ensimmäisen Mooseksenkirjan tekstiä, jota me tänään luemme. Käsikirjoitusten tasolla näet kirkkoraamatun masoreettisen ja Qumranin Paavalin aikaa jo edeltävän käsikirjoituksen välillä ei ole mitään merkittävää eroa. Alkuteksti on selkeää heprean proosaa.

Niinpä hän on lukenut patriarkkakertomuksia ja seurannut Abrahamin ja Saran elämää, kiinnittäen erityisesti huomiota siihen, kuinka he ovat Herra kansa eläneet. Apostolin tulkinnat Abraham kertomuksista muodostavat tärkeän raamatullisen rungon hänen opetukselleen esimerkiksi Roomalaiskirjeessä ja Galatalaiskirjeessä.

Näin voimme nähdä alkutekstistä ja apostolin kirjeistä, kuinka hän tulkitsi lukemaansa Jumalan Sanaa. Saaran ja Hagarin kertomuksen kohdalla hänen tulkitsijan vapautensa suhteessa tekstiin on suorastaan häkellyttävä.

Saara ja Hagar

  Sarai, Abramin vaimo, ei ollut synnyttänyt miehelleen lasta. Mutta Sarailla oli egyptiläinen orjatar, jonka nimi oli Hagar. Niin Sarai sanoi Abramille: "Herra ei ole sallinut minun synnyttää. Makaa siis minun orjattareni kanssa; ehkäpä hän voi synnyttää minulle lapsen." Abram myöntyi Sarain ehdotukseen. Abram oli asunut kymmenen vuotta Kanaaninmaassa, kun hänen vaimonsa Sarai antoi egyp- tiläisen orjattarensa Hagarin miehelleen Abramille sivuvaimoksi. Abram yhtyi Hagariin, ja tämä tuli raskaaksi. 
1 Ms 16:1-4


  Iisak kasvoi, ja hänet vieroitettiin, ja Abraham järjesti Iisakin vieroituspäivänä suuret pidot. Saara huomasi, että Abrahamin ja egyptiläisen Hagarin poika Ismael ilvehti, ja silloin hän sanoi Abrahamille: "Aja pois tuo orjatar ja hänen poikansa. Orjattaren poika ei saa periä yhdessä minun poikani Iisakin kanssa."
  Tämän kuullessaan Abraham pahastui kovin Ismaelin puolesta. Mutta Jumala sanoi Abrahamille: "Älä niin kovin sure tuon pojan ja orjattaresi puolesta, vaan noudata kaikessa Saaran mieltä, sillä vain Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi. Mutta myös orjattaren pojasta minä annan kasvaa suuren kansan, sillä hän- kin on sinun jälkeläisesi."
  Abraham nousi aamulla varhain, otti leipää ja vesileilin, pani ne Hagarin selkään ja lähetti hänet ja Ismaelin matkaan.
1 Ms 21:8-14

Galatalaiskirje 4
Nyt saamme rabbi Paavalin jalkain juuressa kuulla tähän selityksen. Jos hän sanoisi - "kertomus Saarasta ja Hagarista voidaan ottaa esimerkiksi vapaan naisen lapsesta ja orjattaren lapsesta ja näin ymmärrämme ylhäällä olevan Jerusalemin ja maallisen, lain orjuudessa olevan Jerusalemin suhdetta paremmin" - asia olisi helpompi.

Mutta apostoli antaa ymmärtää, että Saaran ja Hagarin kertomuksen todellinen merkitys on tässä, se on vertauskuva. Samalla vapaudella apostoli sanoo soveltaessaan Mooseksen lakia "ei kai Jumala häristä näin huolta pitäne". (1 Kor 9:9) ^myBlog

Te, jotka tahdotte elää lain alaisuudessa, vastatkaa: ettekö kuule, mitä laki sanoo? Pyhissä kirjoituksissa kerrotaan, että Abrahamilla oli kaksi poikaa, joista toisen synnytti orjatar, toisen vapaa nainen. Orjattaren poika syntyi luonnonjärjestyksen mukaisesti, vapaan naisen poika sen sijaan lupauksen voimasta.
Tämä on vertauskuva. Naisilla tarkoitetaan kahta liittoa. Toinen on Siinainvuoren liitto, joka synnyttää orjuuteen, ja se on Hagar. Hagar tarkoittaa Arabiassa olevaa Siinainvuorta, ja sitä vastaa nykyinen Jerusalem, joka lapsineen elää orjuudessa. Mutta taivaallinen Jerusalem on vapaa, ja se on meidän äitimme. Onhan kirjoitettu:
-- Iloitse, sinä hedelmätön, joka et synnytä! Riemuitse ja huuda, sinä joka et tunne synnytystuskia! Sillä yksinäisellä on paljon lapsia, enemmän kuin sillä, jolla on mies.
Veljet, te olette lupauksen lapsia, niin kuin Iisak oli. Niin kuin luonnonjärjestyksen mukaisesti syntynyt silloin vainosi Hengen vaikutuksesta syntynyttä, niin on laita nytkin.
Mutta mitä pyhät kirjoitukset sanovatkaan? "Aja pois orjatar ja hänen poikansa, sillä orjattaren poika ei saa jakaa perintöä vapaan naisen pojan kanssa."
Me emme siis, veljet, ole orjattaren vaan vapaan naisen lapsia.
Gal 4:21-31

Paavali toki tiesi, että Salomon temppeli ja Jerusalemin kaupunki ovat vielä kaukana tulevaisuudessa. Samoin on vielä monta sukupolvea menevä, ennenkuin Siinain liitto tehdään autiomaassa. Kertomus Saarasta ja Hagarista ei viittaa millään tavoin kumpaankaan, ei Jerusalemiin eikä Siinaille.

Tätä ihmetellessämme mielessämme on toki myös Martti Lutherin suurteos Galatalaiskirjeen selitys, jossa uskonpuhdistaja jatkaa samaa vertauskuvallista tulkintaa, käyttäen sitä lain ja evankeliumin asian selittämisessä.

Jäävuoren huippu
Professori Rafael Gyllenberg aikoinaan sanoi, että tämä Galatalaiskirjeessä oleva tulkinta on Paavalin kaikkein villeintä Raamatun käyttöä.

Kohta onkin erittäin havainnollinen.

Mutta se ei ole vain tässä hyvä esimerkki vaan vain apostoli Paavalin hermeneutiikan jäävuoren huippu.

Apostoli näet antaa koko Raamatun keskeisestä sisällöstä, Israelin kansan historiasta, Mooseksen laista ja profeetoista, väkevän uudelleentulkinnan, joka muodostaa kristillisen uskon teologisen kivijalan.

Tästä kertovat omalta kannaltaan tuoreet UT:n teologian yleiskatsaukset, emeritus professori Heikki Räisäsen Mihin varhaiskristityt uskoivat WSOY 2011 ja dosentti Timo Eskolan Uuden testamentin narratiivinen teologia" Perussanoma 2011.

Bishop N.T. Wright, San Andrews University

Varsin mielenkiintoinen on mielestäni myös Anglikaanisen kirkon piispa N.T. Wrightin työ apostoli Paavalin kirjeiden parissa etsien uutta perspektiiviä Paavaliin ja historialliseen Jeesukseen.

What Saint Paul Really Said: Was Paul of Tarsus the Real Founder of Christianity?. Wm. B. Eerdmans, 1997.
Paul: Fresh Perspective. Fortress Press, 2005 co-edition SPCK, 2005.
Justification: God's Plan and Paul's Vision. SPCK, 2009.