 |
| Noitapiikkejä Kuva wikimedia |
1600-luvun kuluessa Euroopan noitavainot kävivät kuumina ja roviot kipinöivät.
Noitien jahtaajia alkoi esiintyä, jotka erikoistuivat "noitapiikin" käyttöön ja kiersivät kaupunkeja ja kyliä etsimässä S**tanan kanssa liittoutuneita ihmisiä. Näiden arveltiin käyttävän taikakeinoja ja loitsuja ja erilaisia keitoksia ihmisten ja karjan ja peltojen tuoton parantamiseksi, mutta myös pahoihin tarkoituksiin. Viattomien uhrien saattamien demonien valtaan oli yksi noidan pelätyistä aseista.
Noituudesta syytettyjä tutkittiin Pedon merkin havaitsemiseksi. P*ru sellaisia jätti liittolaistensa ihoon läheisestä kosketuksesta. Syytetyn ihokarvat ajeltiin ja epäillyn noidan alastomasta kehosta koetettiin löytää kohtia, joissa ihon väri tai rakenne olisi merkkinä Paholaisen palvonnasta.
Terävällä esineellä pisteltiin vartaloa kaikkialta, kun etsittiin turtaa kohtaa, jossa ei tunnu kipua. Tämän löytyminen oli varma merkki, että noidasta on kyse ja riitti todistukseksi liitosta S**nan kanssa.
Mopo lähti kuitenkin käsistä, ja ammattimaiset noitien jahtaajat taisivat osata käyttää tilannetta taloudellisesti edukseen. On nimittäin löydetty noitapiikkejä, joissa on salainen vipu. Sitä kun niksauttaa, niin terä painuu sisään puuvarteen. Näin yleisö näkee, että terä "painuu" useita senttejä ihmisen vartaloon, eikä tämä tunne lainkaan kipua. On löydetty myös noitapiikkejä, joissa on sekä tylsä että terävä kärki.
Noitien tunnistaja saattoi näin ilmaista tytön isälle, että tietyllä lahjoituksella hyvään tarkoitukseen tulos saattaa olla kielteinen. Tai kateellinen naapuri saattoi pienellä - tai suurella - määrällä hopearahoja saattaa lähimmäisen noituudesta tuomituksi petollisen tutkijan tehdessä temppujaan.
Noitanaisen älä anna elää. (2 Ms 22:17)
Noitavainojen suhteen on tärkeä muistaa niiden naisvastaisuus. Toki syytettyjen juokossa oli miehiäkin, kuten Aixin tapaus esimerkiksi osoittaa. Mutta suuri enemmistö oli naisia.
Noitapiikin käyttö on ollut erityinen tilanne. Avuttoman alastoman naisen julkinen rääkkääminen terävällä esineellä ja tämän kivunhuudot ovat varmaankin herättäneet miespuolisissa tutkijoissa ja yleisössä likaisia ja pahoja ajatuksia. Tämä on sitä hankalampaa, kun inkvisiittorit ja piikkimiehet olivat hurskaita selibaatissa eläviä pappeja tai munkkeja.
Miten selvitä pulasta?
Syyttämällä uhria: nainenhan se siinä käyttää noituuden keinoja lumotakseen ja vietelläkseen syyttäjänsä ja kiduttajansa! Pyhä mies on kovilla sellaisten taikuuksien ja pahojen henkien ja Eevan tyttären niksien kanssa. Eivät tällaiset himokkaat ajatukset suinkaan muuten tulisi pyhän hurskaan miehen mieleen.
Todisteita tuollaisesta asetelmasta taitaa olla vaikea löytää 1600-luvulta, kun ei tällaisista intiimeistä asioista julkisesti puhuttu.
Samanlaisia miehet ovat tänään, joten tämä Eevan tytärtä syyttävä puolustus voisi toimia myös Uuden ajan alussa. Toimihan se Paratiisissakin!
Mies vastasi: "Nainen, jonka sinä annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun hedelmän, ja minä söin." (1 Ms 3:12)
Ajattelen hengellistä tilannetta seuroissa, kun saarnaaja huolellisesti tutkii puheessaan naisten pukeutumista, kaula-aukon syvyyttä ja hameenhelman pituutta.
Taustalla on tuo sama syytös, että Eevan tytär viettelee ja lumoaa pyhää hurskasta kristittyä miestä. Pukeutumalla siveästi nainen osoittaa alamaisuutensa, syyllisyytensä miehen himoihin, ja tilanne säilyy hallinnassa.
Neuvoohan Raamattukin siihen!
Vai neuvooko?
Eikös apostoli Paavali pikemmin kerro, miten naisen tulisi koristautua, että olisi erityisen suloinen ja viehättävä miehen silmissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti