 |
| Thomas Kuhn (1922-1996) Kuva wikimedia |
Anonyymi kommentoija kirjoitti mietteitä blogissani varsin tärkeästä näkökulmasta, jolla on merkitystä myös tieteellisen Raamatun tutkimuksen alueilla
Kukin tutkijasukupolvi kyseenalaistaa jotain, ja ottaa kyseenalaistamatta ison osan muuta. Kaikkea ei voi kyseenalaistaa kerralla, ainakaan huolellisesti, vaan pitää osata keskittyä johonkin teemoihin.Vastasin
Tieteenfilosofi Kuhn aikoinaan totesi, että tiede monessa tapauksessa etenee paradigmoittain. Vanhoja juttuja ei viitsitä edes kyseenalaistaa. Ne vain jossain vaiheessa korvaantuvat uudella. Ja näin käy tieteenhistoriassa yhä uudelleen. "Uusi" voi toki pitää elementtejä edellisestä edellisestä tieteen kannasta jne. Mutta tieteen uusiutuminen on tällaista.
Sitä on tutkittukin aika paljon, että tieteellisistä julkaisuista hyvin pieni osa on toisten tekemän tieteen kritiikkiä. Tiede ei juuri muuta kantojaan näiden kritiikkien kautta. Vaan uusiutuu pääasiassa uusien tutkimusten myötä, ja vanhat tutkimukset pölyttyvät unholaan, eikä niiden virheistä edes välitetä kuin korkeintaan joskus alaviitteinä, jotta kirjoittaja voi osoittaa tietävänsä jonkun aikoinaan tehneen jossain virheen.
Tämä on todella arvokas puheenvuoro tieteen - ja myös Raamatun tieteellisen tutkimuksen - luonteesta, kiitos!
Viestissä viitattu henkilö on Thomas Kuhn (1922-1996), amerikkalaiseen fyysikkoon ja tieteen filosofiin, jonka vaikutusvaltainen teos Structure of Scientific Revolutions (1962) sisältää kommentissa mainittuja ajatuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti