Virsiä psalmeista 122 ja 127

Virsi 195 perustuu Psalmiin 122,

Sanoitus soopii hyvin Jerusalemiin kulkevan pyhiinvaeltajan matkalauluun ja tuo sen omaan maailmaamme:


On riemu, kun saan tulla
sun, Herra, temppeliis,
sun porteistasi käydä
sisälle pyhyyksiis.


Polvesta polveen täällä
soi ylistyksesi,
sieluihin vuotaa rauha
ja siunauksesi.

Tuot julki tuomiosi,
tahtosi ilmoitat,
armolla, totuudella
synnistä puhdistat.

Oi rauha Siionille,
kansalle Jumalan,
se uhraa kiitostansa,
sen kanssa vaellan.

Jumalan seurakunta,
puolestas rukoilen
ja armon alttarille
käyn kanssa pyhien.



Edvard Evers 1894.
Suom. Juho Laine 1897.
Virsikirjaan 1938.


Psalmi, matkalaulu 127 on pohjana Julius Krohnin virrelle 582:


Jos maatamme ei rakenna
Jumala, auttajamme,
niin työmme tyhjiin raukeaa,
me turhaan harrastamme.
Se minkä ihmisvoima loi,
ei koskaan täällä kestää voi,
jos tuki Herran puuttuu.


Jos kaupunkia varjella
ei tahdo itse Luoja,
niin turhaan valvoo vartija,
on sillä heikko suoja.
Ei kestä vahvin hallitus,
jos puuttuu Herran siunaus,
kuin kuiva puu se kaatuu.


On ilman Herraa huoneemme
hiekalle rakennettu,
se olkoon vaikka vuorelle
lujasti perustettu.
Kun ajan myrskyt riehuvat,
päällemme virrat kuohuvat,
ei jälkeä jää siitä.


Ja vaikka varhain nousemme
ja uurastamme yöhön,
ei pelkkä ahkeruutemme
tuo menestystä työhön.
Vaan työ jos tehdään uskossa
rukoillen voimaa Herralta,
ei puutu siunausta.



Kun katsot lapsijoukkohon,
murheko siitä oisi?
Herranhan lahja lapset on,
hän leipää eikö soisi?
Kun linnut, ruoho, kukat maan
saa ruoan, vaatteet Luojaltaan,
hän myöskin meitä auttaa.


Kun lapset tuovat elämää,
riemua keskellemme,
niin raikkaammin myös helkähtää
ylistys Luojallemme.
Ja missä Herran kiitos soi,
ei hävitä se koti voi,
yhteinen onni kasvaa.


Ja onnellinen lapsista
saa olla isänmaamme.
Kuin huomispäivää kirkasta
katsella heissä saamme.
He isänmaamme vaiheisiin,
sen palvelukseen, tehtäviin
kasvavat keskellämme.


Lähesty, Herra laupias,
kansaamme armossasi.
Suo meidän, Kaikkivaltias,
säilyä turvissasi.
Jos sinulta on siunaus,
ei estä meitä heikkous,
vaan työmme tehdä voimme.


Säk. 1–6 ja 8 Julius Krohn 1880.
Virsikirjaan 1886.
Uud. 1984, säk. 7 Niilo Rauhala virsikirjaan 1986.



Matkalauluista tehdyt virret näyttävät meille esimerkkinä, kuinka Vanahn testamentin ajan hurskaiden ajatukset ja rukoukset ja usko elävät Uuden liiton seurakunnassa.

Kalvinistinen kirkko suhtautuu hyvin nihkeästi kirkkomusiikkiin, kirkoissa ei ole urkuja eikä moniäänistä kuorolaulua.

Jean Calvin kuitenkin hyväksyi Vanhan testamentin psalmeihin perustuvat virret, jotka sävyttävät tuon uskonpuhdistuksen kirkon jumalanpalveluksia kaikkialla maailmassa.


Virren 195 ja Psalmin 122 vertailua
Katsotaan esimerkiksi miten E. Evers tulkitsi vertauskuvallisesti Psalmin 122 juhlavaa sanomaa:

Temppeli
"Ilo valtasi minut, kun kuulin sanan: Me lähdemme Herran huoneeseen!"
- lähdetään ylös Jerusalemiin, jossa on Herran temppeli (nykyisen Vanhan kaupungin itäosassa)

"On riemu, kun saan tulla
sun, Herra, temppeliis,"
- Herran temppeli: kristillinen kirkko


Kaupungin portti
"Nyt seisomme porteillasi, Jerusalem."
- kaupungin porteille on tultu!

"sun porteistasi käydä
sisälle pyhyyksiis."
- kaupungin portti: kirkkopihan ovi, portaat ja kirkon ovi johtavat sisälle pyhäkköön


Israelin kansa ja Jerusalemin temppeli

Jerusalem, olet kaupunkimme,
tänne kansamme kokoontuu,
tänne vaeltavat heimomme, Herran heimot,
täällä, niin kuin on säädetty,
Israel kiittää Herran nimeä.


"Polvesta polveen täällä
soi ylistyksesi,
sieluihin vuotaa rauha
ja siunauksesi."
- kristillinen kansa, sukupolvien saatto



Tuomarien ja oikeuden kaupunki

"Täällä jaetaan oikeutta Daavidin suvun istuimilla."
- kuninkaallinen oikeus


"Tuot julki tuomiosi,
tahtosi ilmoitat,
armolla, totuudella
synnistä puhdistat."

- kirkossa Jumala ilmoittaa pyhät tuomionsa, tahtonsa ja puhdistaa armolla ja totuudella



Tervehdys ja rauhan toivotus Jerusalemille

Ole tervehditty, Jerusalem!
Olkoon rauha sinulla ja ystävilläsi.
Vallitkoon rauha muureillasi ja hyvinvointi linnoissasi.

"Oi rauha Siionille,
kansalle Jumalan,
se uhraa kiitostansa,
sen kanssa vaellan."

matkalaulu tämäkin! nyt VT Israelin ja Siionin vuoren paikan on ottanut Uuden testamentin Siion joka on Jumalan kansa. Kiitosuhrein tämä kansa vaeltaa.


rauhan toivotus Jerusalemille

Veljieni ja ystävieni tähden
toivotan sinulle rauhaa.
Herran, Jumalamme, huoneen tähden rukoilen sinulle menestystä.



"Jumalan seurakunta,
puolestas rukoilen
ja armon alttarille
käyn kanssa pyhien."
- Jumalan seurakunta on kansa, jonka puolesta rukoillan ja kirkon ehtoollispöytä on armon alttari, jolle noustaan pyhien kanssa.



sangen taitavasti runoilija käyttää Psalmia 122 ja antaa sille kristillisen tulkinnan. Tauno Väinölä kertoo:

Evers toimi kirkkoherrana Norrköpingissä vuodesta 1892. Voimme kuvitella, että virsi On riemu, kun saan tulla on siellä saanut alkunsa jonakin pyhäaamuna, kun Evers oli menossa kirkkoonsa jumalanpalvelusta toimittamaan.

Virren varsinainen sisältö nousee kuitenkin Raamatun psalmista 122. "Ilo valtasi minut, kun kuulin sanan: Me lähdemme Herran huoneeseen!"

Mutta kun psalminlaulaja tervehtii Jerusalemia ja sille toivottaa rauhaa ja rukoilee menestystä "Herran, Jumalamme, huoneen tähden", ruotsalainen virsirunoilija tarkoittaa Siionilla Jumalan kansaa ja rukoilee Jumalan seurakunnan puolesta.



menee tuossa Taunolta vähän nämä kansat...


tarkoittaa Jumalan kansaa

niin todellakin... hmmm...

Psalmi 127

Beth Saidasta äskettäin löydettä VT aikainen suuri kaupungin portti

Matkalaulu. Salomon psalmi.

Jos Herra ei taloa rakenna,
turhaan näkevät rakentajat vaivaa.
Jos Herra ei kaupunkia vartioi,
turhaan vartija valvoo.
Turhaan te nousette varhain, turhaan valvotte myöhään ja raadatte leipänne tähden. Yhtä lailla Herra antaa omilleen, vaikka he nukkuisivat.

Lapset ovat Herran lahja,
kohdun hedelmä on hänen antinsa.
Kuin nuolet soturin kädessä
ovat nuorena saadut lapset.
Onnellinen se mies, jonka viini on nuolia täynnä! Hän ei jää tappiolle, kun hän kaupunginportissa käräjöi vihamiestensä kanssa.



Elämää uhkuva Psalmi 127 on varmaan meille tutuimpia Matkalaulujen joukosta ja sen alkuosan "jos ei Herra huonetta rakenna... " monet muistavat ulkoa sananlaskun tavoin.

15 Matkalauluista neljässä on maininta "Daavidin virsi" (122, 124, 131, 133).
Yksi on "Salomon virsi" (127)
muut kymmenen psalmia ovat nimettömiä.

Psalmi on kielellisesti muuten selvä, paitsi ehkä tuo "kun hän kaupunginportissa käräjöi vihamiestensä kanssa".

miten niin portissa?

Monia Vanhan testamentin ajan kaupunkeja ympäröivät paksut muurit, joissa olevat portit suljettiin pimeän tullen.

Suuremmat portit eivät suinkaan olleet yksinkertaisia ovia, joista pääsi kulkemaan muurin sisään, vaan melkoisia huoneita. Tavallisesti niiden pohjakaava muistutti kahta vastakkain asetettua E kirjainta.

Kansan vanhimmat istuivat "porteissa" - siis tärkeän sisäänkäynnin istuimilla ja siellä myös käräjöitiin, kuten tämä psalmin 127 kohta meille kertoo.

Raamatusta löytyy useita kohtia, joissa "istua portissa" on kunniallinen yhteiskunnallinen asema, kertoo että "on jotakin".


Psalmi 127 alussa kerrotaan läsnäolevasta Jumalasta, joka on ihmisen elämän kaikissa vaiheissa mukana.

Saattaa olla, että ihminen rakentaa talon, rukoushuoneen, kirkon tai vaikka Herran temppelin Jerusalemiin.

Mutta jos rakentaja ei ole Herra itse, homma on turhaa.

"Jos Herra ei huonetta rakenna, turhaan sen rakentajat vaivaa näkevät"

tässä riittää miettimistä.



Tämä psalmin 127 alku on mukana Suomen ev.lut. kirkon vihkikaavassa, kun mies ja nainen solmivat tämän seurakunann läsnäollessa ja Jumalan kasvojen edessä kristillisen avioliiton.

Näin kristillinen seurakunta tahtoo muistuttaa vihittäville, että Jumala itse tahtoo rakentaa heille kodin.

voiko elävä Jumala tämän enempää olla läsnä!

tähän sopii myös Psalmin 127 lopussa oleva väkevä runollinen kuvaus siitä, kuinka lapset ovat Herran lahja.


Kaikkivaltias Jumala.
Ellet sinä rakenna taloa, rakentajat näkevät turhaan vaivaa. Liitä nämä aviopuolisot toisiinsa rakkaudella ja pyhitä heidän avioliittonsa nimesi kunniaksi.

Auta heitä rakentamaan koti, jossa usko, toivo ja rakkaus vallitsevat.

Anna heille Pyhä Henkesi, niin että he sinun siunaaminasi eläisivät rauhassa.

Auta heitä kilvoittelemaan uskossa ja vie heidät kerran taivaan kotiin.

Kuule meitä Jeesuksen Kristuksen, meidän
Herramme tähden.

Amen



vihkikaavassa tämä on aviopariksi julistamisen jälkeisissä rukouksissa vaihtoehto 2.

Psalmeihin tätä ei ole valittu, vaan siellä on vihkikaavassa matkalaulu 121 "minä nostan silmäni vuoria kohti, mistä tulee minulle apu..."

olisikohan psalmin valinnassa sulhasen tai morsiamen ajatuksia, tai heidän vanhempiensa elämänkokemusta mukana... kirkolla on perheasioista ja niiden neuvonnasta pitkä kokemus...
:-)



Psalmi 127 jatkuu kertoen edelleen Jumalan läsnäolosta Jerusalemissa ja kaikkialla

"Jos Herra ei kaupunkia vartioi,
turhaan vartija valvoo."

Herra itse vartioi kaupunkia ja sen tähden vartijoidenkin kannattaa valvoa.

"Katso Hän joka Israelia varjelee, ei torku Hän eikä nuku"
on tosi turvallisesti Psalmissa 121 kun painamme päämme tyynyyn ja laitamme kännymme ristiin iltarukoukseen. Uni tulee meille, olemme puolustuskyvyttömiä jos vaikka joku tunkeutuu taloon... vaan Herra ei nuku.

Kaupungin porttien varjelija pitänee myös maamme rajoja silmällä.

jos Israelin Jumala myös Suomen kansaa tahtoo siipiensä suojassa pitää - ja onhan Hän pitänyt.



Matkalaulu jatkuu tosi väkevästi Jumalan läsnäolosta kertoen

"Turhaan te nousette varhain, turhaan valvotte myöhään ja raadatte leipänne tähden. Yhtä lailla Herra antaa omilleen, vaikka he nukkuisivat."

toimeentulokin on Jumalan käsissä.

ehkä olet työsi orja! ei oo hyvä juttu semmonen terveydellesi, perheellesi, ei oo aikaa lapsille eikä puolisolle, ehkä koiran kanssa jaksat juuri ja juuri lenkin tehdä.

vaan ei se siitä ylettömästä työn raatamisesta ole kiinni, aikaisista aamuista, ylityöstä

kai niitäkin tarvitaan

mutta Herra Jumala saattaa antaa samat edut omilleen kun nämä mukavasti kuorsaavat (vanhalle kansalle ääni toi mieleen hirren vetämisestä tulevan äänen, vetää hirsiä)



Jumalan lahjaa, läsnäoloa, ovat myös lapset, kohdun hedelmä.

Eivät kaikki Jumalan omat saa lapsia ja ongelmia oli jopa Hänen valitullaan, Abrahamilla ja Saaralla. Samuelin äidillä Hannalla.

Jeesuksen äiti sai lapsen vaikka ei sitä ollut edes ehtinyt ajatella, neitsyenä.

kuin viinessä olevat nuolet ovat lapset (tässä taitaa olla mielessä pojat, isän ja äidin ylpeys... nykyään yhä useammin myös tytöt toki)

ja lasten isä on kunnioitettu porteissa, kun riitelee tuomarin edessä vihamiehensä kanssa!


Lapset ovat Herran lahja,
kohdun hedelmä on hänen antinsa.

Kuin nuolet soturin kädessä
ovat nuorena saadut lapset.

Onnellinen se mies, jonka viini on nuolia täynnä! Hän ei jää tappiolle, kun hän kaupunginportissa käräjöi vihamiestensä kanssa.

Ps 127:3-5


.............
no kappas

Sana tänään

tiistaina, 14.09.2010


Ps. 127:2
Turhaan te nousette varhain,
turhaan valvotte myöhään
ja raadatte leipänne tähden.
Yhtä lailla Herra antaa omilleen,
vaikka he nukkuisivat.