Psalmi 127

Beth Saidasta äskettäin löydettä VT aikainen suuri kaupungin portti

Matkalaulu. Salomon psalmi.

Jos Herra ei taloa rakenna,
turhaan näkevät rakentajat vaivaa.
Jos Herra ei kaupunkia vartioi,
turhaan vartija valvoo.
Turhaan te nousette varhain, turhaan valvotte myöhään ja raadatte leipänne tähden. Yhtä lailla Herra antaa omilleen, vaikka he nukkuisivat.

Lapset ovat Herran lahja,
kohdun hedelmä on hänen antinsa.
Kuin nuolet soturin kädessä
ovat nuorena saadut lapset.
Onnellinen se mies, jonka viini on nuolia täynnä! Hän ei jää tappiolle, kun hän kaupunginportissa käräjöi vihamiestensä kanssa.



Elämää uhkuva Psalmi 127 on varmaan meille tutuimpia Matkalaulujen joukosta ja sen alkuosan "jos ei Herra huonetta rakenna... " monet muistavat ulkoa sananlaskun tavoin.

15 Matkalauluista neljässä on maininta "Daavidin virsi" (122, 124, 131, 133).
Yksi on "Salomon virsi" (127)
muut kymmenen psalmia ovat nimettömiä.

Psalmi on kielellisesti muuten selvä, paitsi ehkä tuo "kun hän kaupunginportissa käräjöi vihamiestensä kanssa".

miten niin portissa?

Monia Vanhan testamentin ajan kaupunkeja ympäröivät paksut muurit, joissa olevat portit suljettiin pimeän tullen.

Suuremmat portit eivät suinkaan olleet yksinkertaisia ovia, joista pääsi kulkemaan muurin sisään, vaan melkoisia huoneita. Tavallisesti niiden pohjakaava muistutti kahta vastakkain asetettua E kirjainta.

Kansan vanhimmat istuivat "porteissa" - siis tärkeän sisäänkäynnin istuimilla ja siellä myös käräjöitiin, kuten tämä psalmin 127 kohta meille kertoo.

Raamatusta löytyy useita kohtia, joissa "istua portissa" on kunniallinen yhteiskunnallinen asema, kertoo että "on jotakin".


Psalmi 127 alussa kerrotaan läsnäolevasta Jumalasta, joka on ihmisen elämän kaikissa vaiheissa mukana.

Saattaa olla, että ihminen rakentaa talon, rukoushuoneen, kirkon tai vaikka Herran temppelin Jerusalemiin.

Mutta jos rakentaja ei ole Herra itse, homma on turhaa.

"Jos Herra ei huonetta rakenna, turhaan sen rakentajat vaivaa näkevät"

tässä riittää miettimistä.



Tämä psalmin 127 alku on mukana Suomen ev.lut. kirkon vihkikaavassa, kun mies ja nainen solmivat tämän seurakunann läsnäollessa ja Jumalan kasvojen edessä kristillisen avioliiton.

Näin kristillinen seurakunta tahtoo muistuttaa vihittäville, että Jumala itse tahtoo rakentaa heille kodin.

voiko elävä Jumala tämän enempää olla läsnä!

tähän sopii myös Psalmin 127 lopussa oleva väkevä runollinen kuvaus siitä, kuinka lapset ovat Herran lahja.


Kaikkivaltias Jumala.
Ellet sinä rakenna taloa, rakentajat näkevät turhaan vaivaa. Liitä nämä aviopuolisot toisiinsa rakkaudella ja pyhitä heidän avioliittonsa nimesi kunniaksi.

Auta heitä rakentamaan koti, jossa usko, toivo ja rakkaus vallitsevat.

Anna heille Pyhä Henkesi, niin että he sinun siunaaminasi eläisivät rauhassa.

Auta heitä kilvoittelemaan uskossa ja vie heidät kerran taivaan kotiin.

Kuule meitä Jeesuksen Kristuksen, meidän
Herramme tähden.

Amen



vihkikaavassa tämä on aviopariksi julistamisen jälkeisissä rukouksissa vaihtoehto 2.

Psalmeihin tätä ei ole valittu, vaan siellä on vihkikaavassa matkalaulu 121 "minä nostan silmäni vuoria kohti, mistä tulee minulle apu..."

olisikohan psalmin valinnassa sulhasen tai morsiamen ajatuksia, tai heidän vanhempiensa elämänkokemusta mukana... kirkolla on perheasioista ja niiden neuvonnasta pitkä kokemus...
:-)



Psalmi 127 jatkuu kertoen edelleen Jumalan läsnäolosta Jerusalemissa ja kaikkialla

"Jos Herra ei kaupunkia vartioi,
turhaan vartija valvoo."

Herra itse vartioi kaupunkia ja sen tähden vartijoidenkin kannattaa valvoa.

"Katso Hän joka Israelia varjelee, ei torku Hän eikä nuku"
on tosi turvallisesti Psalmissa 121 kun painamme päämme tyynyyn ja laitamme kännymme ristiin iltarukoukseen. Uni tulee meille, olemme puolustuskyvyttömiä jos vaikka joku tunkeutuu taloon... vaan Herra ei nuku.

Kaupungin porttien varjelija pitänee myös maamme rajoja silmällä.

jos Israelin Jumala myös Suomen kansaa tahtoo siipiensä suojassa pitää - ja onhan Hän pitänyt.



Matkalaulu jatkuu tosi väkevästi Jumalan läsnäolosta kertoen

"Turhaan te nousette varhain, turhaan valvotte myöhään ja raadatte leipänne tähden. Yhtä lailla Herra antaa omilleen, vaikka he nukkuisivat."

toimeentulokin on Jumalan käsissä.

ehkä olet työsi orja! ei oo hyvä juttu semmonen terveydellesi, perheellesi, ei oo aikaa lapsille eikä puolisolle, ehkä koiran kanssa jaksat juuri ja juuri lenkin tehdä.

vaan ei se siitä ylettömästä työn raatamisesta ole kiinni, aikaisista aamuista, ylityöstä

kai niitäkin tarvitaan

mutta Herra Jumala saattaa antaa samat edut omilleen kun nämä mukavasti kuorsaavat (vanhalle kansalle ääni toi mieleen hirren vetämisestä tulevan äänen, vetää hirsiä)



Jumalan lahjaa, läsnäoloa, ovat myös lapset, kohdun hedelmä.

Eivät kaikki Jumalan omat saa lapsia ja ongelmia oli jopa Hänen valitullaan, Abrahamilla ja Saaralla. Samuelin äidillä Hannalla.

Jeesuksen äiti sai lapsen vaikka ei sitä ollut edes ehtinyt ajatella, neitsyenä.

kuin viinessä olevat nuolet ovat lapset (tässä taitaa olla mielessä pojat, isän ja äidin ylpeys... nykyään yhä useammin myös tytöt toki)

ja lasten isä on kunnioitettu porteissa, kun riitelee tuomarin edessä vihamiehensä kanssa!


Lapset ovat Herran lahja,
kohdun hedelmä on hänen antinsa.

Kuin nuolet soturin kädessä
ovat nuorena saadut lapset.

Onnellinen se mies, jonka viini on nuolia täynnä! Hän ei jää tappiolle, kun hän kaupunginportissa käräjöi vihamiestensä kanssa.

Ps 127:3-5


.............
no kappas

Sana tänään

tiistaina, 14.09.2010


Ps. 127:2
Turhaan te nousette varhain,
turhaan valvotte myöhään
ja raadatte leipänne tähden.
Yhtä lailla Herra antaa omilleen,
vaikka he nukkuisivat.