Virsi 195 perustuu Psalmiin 122,
Sanoitus soopii hyvin Jerusalemiin kulkevan pyhiinvaeltajan matkalauluun ja tuo sen omaan maailmaamme:
On riemu, kun saan tulla
sun, Herra, temppeliis,
sun porteistasi käydä
sisälle pyhyyksiis.
Polvesta polveen täällä
soi ylistyksesi,
sieluihin vuotaa rauha
ja siunauksesi.
Tuot julki tuomiosi,
tahtosi ilmoitat,
armolla, totuudella
synnistä puhdistat.
Oi rauha Siionille,
kansalle Jumalan,
se uhraa kiitostansa,
sen kanssa vaellan.
Jumalan seurakunta,
puolestas rukoilen
ja armon alttarille
käyn kanssa pyhien.
Edvard Evers 1894.
Suom. Juho Laine 1897.
Virsikirjaan 1938.
Psalmi, matkalaulu 127 on pohjana Julius Krohnin virrelle 582:
Jos maatamme ei rakenna
Jumala, auttajamme,
niin työmme tyhjiin raukeaa,
me turhaan harrastamme.
Se minkä ihmisvoima loi,
ei koskaan täällä kestää voi,
jos tuki Herran puuttuu.
Jos kaupunkia varjella
ei tahdo itse Luoja,
niin turhaan valvoo vartija,
on sillä heikko suoja.
Ei kestä vahvin hallitus,
jos puuttuu Herran siunaus,
kuin kuiva puu se kaatuu.
On ilman Herraa huoneemme
hiekalle rakennettu,
se olkoon vaikka vuorelle
lujasti perustettu.
Kun ajan myrskyt riehuvat,
päällemme virrat kuohuvat,
ei jälkeä jää siitä.
Ja vaikka varhain nousemme
ja uurastamme yöhön,
ei pelkkä ahkeruutemme
tuo menestystä työhön.
Vaan työ jos tehdään uskossa
rukoillen voimaa Herralta,
ei puutu siunausta.
Kun katsot lapsijoukkohon,
murheko siitä oisi?
Herranhan lahja lapset on,
hän leipää eikö soisi?
Kun linnut, ruoho, kukat maan
saa ruoan, vaatteet Luojaltaan,
hän myöskin meitä auttaa.
Kun lapset tuovat elämää,
riemua keskellemme,
niin raikkaammin myös helkähtää
ylistys Luojallemme.
Ja missä Herran kiitos soi,
ei hävitä se koti voi,
yhteinen onni kasvaa.
Ja onnellinen lapsista
saa olla isänmaamme.
Kuin huomispäivää kirkasta
katsella heissä saamme.
He isänmaamme vaiheisiin,
sen palvelukseen, tehtäviin
kasvavat keskellämme.
Lähesty, Herra laupias,
kansaamme armossasi.
Suo meidän, Kaikkivaltias,
säilyä turvissasi.
Jos sinulta on siunaus,
ei estä meitä heikkous,
vaan työmme tehdä voimme.
Säk. 1–6 ja 8 Julius Krohn 1880.
Virsikirjaan 1886.
Uud. 1984, säk. 7 Niilo Rauhala virsikirjaan 1986.
Matkalauluista tehdyt virret näyttävät meille esimerkkinä, kuinka Vanahn testamentin ajan hurskaiden ajatukset ja rukoukset ja usko elävät Uuden liiton seurakunnassa.
Kalvinistinen kirkko suhtautuu hyvin nihkeästi kirkkomusiikkiin, kirkoissa ei ole urkuja eikä moniäänistä kuorolaulua.
Jean Calvin kuitenkin hyväksyi Vanhan testamentin psalmeihin perustuvat virret, jotka sävyttävät tuon uskonpuhdistuksen kirkon jumalanpalveluksia kaikkialla maailmassa.
Virren 195 ja Psalmin 122 vertailua
Katsotaan esimerkiksi miten E. Evers tulkitsi vertauskuvallisesti Psalmin 122 juhlavaa sanomaa:
Temppeli
"Ilo valtasi minut, kun kuulin sanan: Me lähdemme Herran huoneeseen!"
- lähdetään ylös Jerusalemiin, jossa on Herran temppeli (nykyisen Vanhan kaupungin itäosassa)
"On riemu, kun saan tulla
sun, Herra, temppeliis,"
- Herran temppeli: kristillinen kirkko
Kaupungin portti
"Nyt seisomme porteillasi, Jerusalem."
- kaupungin porteille on tultu!
"sun porteistasi käydä
sisälle pyhyyksiis."
- kaupungin portti: kirkkopihan ovi, portaat ja kirkon ovi johtavat sisälle pyhäkköön
Israelin kansa ja Jerusalemin temppeli
Jerusalem, olet kaupunkimme,
tänne kansamme kokoontuu,
tänne vaeltavat heimomme, Herran heimot,
täällä, niin kuin on säädetty,
Israel kiittää Herran nimeä.
"Polvesta polveen täällä
soi ylistyksesi,
sieluihin vuotaa rauha
ja siunauksesi."
- kristillinen kansa, sukupolvien saatto
Tuomarien ja oikeuden kaupunki
"Täällä jaetaan oikeutta Daavidin suvun istuimilla."
- kuninkaallinen oikeus
"Tuot julki tuomiosi,
tahtosi ilmoitat,
armolla, totuudella
synnistä puhdistat."
- kirkossa Jumala ilmoittaa pyhät tuomionsa, tahtonsa ja puhdistaa armolla ja totuudella
Tervehdys ja rauhan toivotus Jerusalemille
Ole tervehditty, Jerusalem!
Olkoon rauha sinulla ja ystävilläsi.
Vallitkoon rauha muureillasi ja hyvinvointi linnoissasi.
"Oi rauha Siionille,
kansalle Jumalan,
se uhraa kiitostansa,
sen kanssa vaellan."
matkalaulu tämäkin! nyt VT Israelin ja Siionin vuoren paikan on ottanut Uuden testamentin Siion joka on Jumalan kansa. Kiitosuhrein tämä kansa vaeltaa.
rauhan toivotus Jerusalemille
Veljieni ja ystävieni tähden
toivotan sinulle rauhaa.
Herran, Jumalamme, huoneen tähden rukoilen sinulle menestystä.
"Jumalan seurakunta,
puolestas rukoilen
ja armon alttarille
käyn kanssa pyhien."
- Jumalan seurakunta on kansa, jonka puolesta rukoillan ja kirkon ehtoollispöytä on armon alttari, jolle noustaan pyhien kanssa.
sangen taitavasti runoilija käyttää Psalmia 122 ja antaa sille kristillisen tulkinnan. Tauno Väinölä kertoo:
Evers toimi kirkkoherrana Norrköpingissä vuodesta 1892. Voimme kuvitella, että virsi On riemu, kun saan tulla on siellä saanut alkunsa jonakin pyhäaamuna, kun Evers oli menossa kirkkoonsa jumalanpalvelusta toimittamaan.
Virren varsinainen sisältö nousee kuitenkin Raamatun psalmista 122. "Ilo valtasi minut, kun kuulin sanan: Me lähdemme Herran huoneeseen!"
Mutta kun psalminlaulaja tervehtii Jerusalemia ja sille toivottaa rauhaa ja rukoilee menestystä "Herran, Jumalamme, huoneen tähden", ruotsalainen virsirunoilija tarkoittaa Siionilla Jumalan kansaa ja rukoilee Jumalan seurakunnan puolesta.
menee tuossa Taunolta vähän nämä kansat...
tarkoittaa Jumalan kansaa
niin todellakin... hmmm...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti