Otsikko: Babylonialainen
vedenpaisumus
Viestejä yhteensä: 46
Keskustelu aloitettu: 08.07.2007 11:56
Viimeisin viesti: 08.07.2007 19:35
Viestejä yhteensä: 46
Keskustelu aloitettu: 08.07.2007 11:56
Viimeisin viesti: 08.07.2007 19:35
    |
Jätän tuon Raamatun vedenpaisumusta koskevan palstan avoimeksi keskusteluun
1 Mooseksenkirjan merkillisen vahvasta kertomuksesta.
Rami siellä viittasi, että vedenpaisumusta pidetään taruna.
Tämä ei ole aivan tarkkaa, yllättävää kuitenkin.
Historian ja luonnontieteen tutkijat ovat aika lailla sitä mieltä, että kyseessä on joku todellinen tapahtuma, josta rautakauden ajan ihmiset muistivat jotain pronssikauden Mesopotamian lähteiden perusteella.
Kovasti muokaten se on heprealaiseen Raamattuun tullut, sellaisena kuin Jumalan Pyhä Henki on sen halunnut meille antaa.
Rami siellä viittasi, että vedenpaisumusta pidetään taruna.
Tämä ei ole aivan tarkkaa, yllättävää kuitenkin.
Historian ja luonnontieteen tutkijat ovat aika lailla sitä mieltä, että kyseessä on joku todellinen tapahtuma, josta rautakauden ajan ihmiset muistivat jotain pronssikauden Mesopotamian lähteiden perusteella.
Kovasti muokaten se on heprealaiseen Raamattuun tullut, sellaisena kuin Jumalan Pyhä Henki on sen halunnut meille antaa.
    |
Uusinta
tutkimusta, jossa Raamatun ja Babylonian vedenpaisumuskertomus on mainittu, on
tehty Mustan meren alueella.
Näyttää siltä että katastrofimainen tulva on hukuttanut kokonaisen sivilisaation sen reunoille ja pohjalle. Ajoituskin on jännä, jossain siellä 5000 pyörteissä eKr joten ei aivan kaukana Raamatun ajanlaskuista.
Palaan siihen ja muihin teorioihin myöhemmin.
Näyttää siltä että katastrofimainen tulva on hukuttanut kokonaisen sivilisaation sen reunoille ja pohjalle. Ajoituskin on jännä, jossain siellä 5000 pyörteissä eKr joten ei aivan kaukana Raamatun ajanlaskuista.
Palaan siihen ja muihin teorioihin myöhemmin.
Kirjoittanut: MikkoL,
08.07.2007 12:01
|
   |
Kerron tällä
palstalla ensin Gilgamesh eepoksesta, jonka löytyminen Babylonian
savitaulukirjastoista oli aikanaan mahtava sensaatio.
Joidenkin kohdalla se sammutti uskon Jumalan Sanaan.
Se on vahinko, sillä Gilgamesh eepos päin vastoin antaa meille aivan uuden, tuoreen ja uskottavan tavan lukea tuota ihmeellistä Ensimmäisen Mooseksenkirjan kertomusta - nykyajan ihmisen kriteereitä ja tietoja vastaavalla tavalla.
Koen että taulujen löytyminen oli Jumalan suurta johdatusta ja Hänen rakkauttaan ihmiselle, jonka aivot senkun kasvavat ja usko senkun pienenee!
Joidenkin kohdalla se sammutti uskon Jumalan Sanaan.
Se on vahinko, sillä Gilgamesh eepos päin vastoin antaa meille aivan uuden, tuoreen ja uskottavan tavan lukea tuota ihmeellistä Ensimmäisen Mooseksenkirjan kertomusta - nykyajan ihmisen kriteereitä ja tietoja vastaavalla tavalla.
Koen että taulujen löytyminen oli Jumalan suurta johdatusta ja Hänen rakkauttaan ihmiselle, jonka aivot senkun kasvavat ja usko senkun pienenee!
|
Ilmeisesti
jääkauden jälkeen, kun jää suli pohjoisessa, niin Välimeren maastossa koettiin
pelottava näytelmä:
Ihmiset elivät muutamien neliökilometrien suuruisilla alueilla. Ei päästy kovin paljon liikkumaan "apostolin kyydillä". Niinpä heidän oma pieni maailmansa Välimeren rannoilla koki suuria mullistuksia. Rantaviiva alkoi uhkaavasti lähetä vuosikymmenestä toiseen. Isien asuma-alueet täyttyivät suolaisen kaaosvesien valtaamina. Milloin tämä päättyy? Millaiset luonnon voimat tai jumalalliset voimat ovat asialla. Yhden teorian mukaan Musta Meri täyttyi Bosporin salmen kautta yllättäen muutamien viikkojen hirmuisten tapahtumien tuloksena, vesimassojen syöksyessä nykyisen Istanbulin tiennoilla alavaan Mustan Meren alankoon (arkeologisissa kaivauksissa on löytynyt asumuksen merkkejä syvällä Meren pohjalla).
Tällaisessa katastrofaalisessa ilmapiirissä syntyi käsitys kaaosvesien hirmuisesta voimasta. Kun sitten saamme lukea ensimmäisiä luomiskertomuksia Mesopotamiassa, niin niissä kaikissa esiintyy suolainen Meri kammottavana vastustajana ja elämän tuhoajana. Luomisessa jumalat onnistuivat kuitenkin taistelussa kaaosvesiä vastaan ja rajoittivat niiden valtaa.
Ihmiset elivät muutamien neliökilometrien suuruisilla alueilla. Ei päästy kovin paljon liikkumaan "apostolin kyydillä". Niinpä heidän oma pieni maailmansa Välimeren rannoilla koki suuria mullistuksia. Rantaviiva alkoi uhkaavasti lähetä vuosikymmenestä toiseen. Isien asuma-alueet täyttyivät suolaisen kaaosvesien valtaamina. Milloin tämä päättyy? Millaiset luonnon voimat tai jumalalliset voimat ovat asialla. Yhden teorian mukaan Musta Meri täyttyi Bosporin salmen kautta yllättäen muutamien viikkojen hirmuisten tapahtumien tuloksena, vesimassojen syöksyessä nykyisen Istanbulin tiennoilla alavaan Mustan Meren alankoon (arkeologisissa kaivauksissa on löytynyt asumuksen merkkejä syvällä Meren pohjalla).
Tällaisessa katastrofaalisessa ilmapiirissä syntyi käsitys kaaosvesien hirmuisesta voimasta. Kun sitten saamme lukea ensimmäisiä luomiskertomuksia Mesopotamiassa, niin niissä kaikissa esiintyy suolainen Meri kammottavana vastustajana ja elämän tuhoajana. Luomisessa jumalat onnistuivat kuitenkin taistelussa kaaosvesiä vastaan ja rajoittivat niiden valtaa.
|
VT:ssa näkyy
Jumalan valta kaaosvesien ylitse.
Job 38:8-11: "Kuka sulki meren portit, kun vedet syöksyivät esiin maan kohdusta? 9 Pilvenhattaroihin minä vaatetin meren, myrskypilvillä sen kapaloin. 10 Minä laadin sille lait ja rajat ja asetin portit ja salvat sen tielle, 11 sanoin: "Tähän asti, ei edemmäs! Tässä on sinun ylpeitten aaltojesi raja."
Ps 93: Herra on kuningas! Mahti on hänen viittanaan, hän on vyöttäytynyt, kietonut vyötäisilleen voiman!
Maanpiiri on lujalla perustalla,
se ei horju.
2 Sinun valtaistuimesi on luja,
se on ollut luja halki aikojen.
Sinä olet ollut iäti.
3 Virrat pauhaavat, Herra,
virrat pauhaavat kohisten,
virrat pauhaavat ja jylisevät.
4 Mahtava on meren aallokko,
mahtavampi vaahtopäinen myrsky,
mahtavin on korkeuden Herra!
5 Sinun säädöksesi, Herra, ovat lujat ja varmat, pyhänä hohtaa sinun temppelisi ajasta aikaan.
Job 38:8-11: "Kuka sulki meren portit, kun vedet syöksyivät esiin maan kohdusta? 9 Pilvenhattaroihin minä vaatetin meren, myrskypilvillä sen kapaloin. 10 Minä laadin sille lait ja rajat ja asetin portit ja salvat sen tielle, 11 sanoin: "Tähän asti, ei edemmäs! Tässä on sinun ylpeitten aaltojesi raja."
Ps 93: Herra on kuningas! Mahti on hänen viittanaan, hän on vyöttäytynyt, kietonut vyötäisilleen voiman!
Maanpiiri on lujalla perustalla,
se ei horju.
2 Sinun valtaistuimesi on luja,
se on ollut luja halki aikojen.
Sinä olet ollut iäti.
3 Virrat pauhaavat, Herra,
virrat pauhaavat kohisten,
virrat pauhaavat ja jylisevät.
4 Mahtava on meren aallokko,
mahtavampi vaahtopäinen myrsky,
mahtavin on korkeuden Herra!
5 Sinun säädöksesi, Herra, ovat lujat ja varmat, pyhänä hohtaa sinun temppelisi ajasta aikaan.
|
Kun Raamattua
lukee huolellisesti ja avoimin mielin, niin huomaa, miten siihen on kätketty
muinaisen Mesopotamian kulttuuriperintö. Jumalan pelastushistoria huipentuu
näissä historiallisessa raameissa. Kohtaamme jääkauden jälkeisten ihmisten
suuren huolen luonnon voimien edessä ja muistamme, mitä Jeesus puhuu maailman
lopusta, Lk 21:25-26: "Auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä.
Meren aallot pauhaavat jylisten, ja maan päällä ovat kansat ahdistuksen ja
epätoivon vallassa. 26 Kaikki lamaantuvat pelosta odottaessaan sitä, mikä on
kohtaava ihmiskuntaa, sillä taivaiden voimat järkkyvät."
Kun meille annettu Jumalan ilmoitus aletaan kirjata muistiin ihmiskunnan kulttuurin kehdossa, niin siihen on tullut mukaan Jumalan tarkoittamia asioita. Ihmisten mielessä on visio siitä, että on olemassa jumalalliset voimat, jotka voivat pitää tämän luomakunnan koossa, vaikka uhkaavat näyt näyttävät tuovan tuhon. Jeesuksen opetus ja Ilmestyskirjat tuovat eteemme vision, jota ihmiskunta näyttää nyt elävän todeksi: ekokatastrofien maailman. Meillä on pyhän Kirjan lupaukset, että meidän Jumalamme hallitsee tilanteen: Hän on kuninkaana vedenpaisumuksen päällä (Ps 29).
Kun meille annettu Jumalan ilmoitus aletaan kirjata muistiin ihmiskunnan kulttuurin kehdossa, niin siihen on tullut mukaan Jumalan tarkoittamia asioita. Ihmisten mielessä on visio siitä, että on olemassa jumalalliset voimat, jotka voivat pitää tämän luomakunnan koossa, vaikka uhkaavat näyt näyttävät tuovan tuhon. Jeesuksen opetus ja Ilmestyskirjat tuovat eteemme vision, jota ihmiskunta näyttää nyt elävän todeksi: ekokatastrofien maailman. Meillä on pyhän Kirjan lupaukset, että meidän Jumalamme hallitsee tilanteen: Hän on kuninkaana vedenpaisumuksen päällä (Ps 29).
|
Ilm 6:12:
"Maa järkkyi ja vavahteli, aurinko pimeni mustaksi kuin suruvaate, ja kuu
muuttui kauttaaltaan verenpunaiseksi. 13 Taivaan tähdet putosivat maahan, niin
kuin viikunat varisevat puusta myrskyn sitä ravistellessa."
Ilm 8:7 "Silloin tuli rakeita ja tulenlieskoja ja niiden seassa verta, ja ne iskivät maahan. Kolmannes maasta paloi, kolmannes puista paloi, ja samoin paloi kaikki vihanta ruoho."
Ilm 8:8-9: "Silloin syöksyi mereen jokin, mikä oli suuri kuin vuori ja liekehti tulta. Kolmannes merestä muuttui vereksi, 9 kolmannes meressä elävistä eläimistä kuoli ja kolmannes laivoista tuhoutui."
Ilm 8:10-11: Silloin putosi taivaalta suuri, soihtuna palava tähti, ja maahan pudotessaan se täytti kolmanneksen virroista ja vesien lähteistä. 11 Tähden nimi oli Koiruoho. Kolmannes vesistä muuttui karvaaksi kuin koiruoho, ja monet ihmiset kuolivat vedestä, koska se oli tullut myrkylliseksi."
Kaikki tämä tuttua: vedes saastuvat, metsät tuhoutuvat, juomavedestä on pula, aurinko paahtaa paiseita otsonikadon seurauksena.
Ilm 8:7 "Silloin tuli rakeita ja tulenlieskoja ja niiden seassa verta, ja ne iskivät maahan. Kolmannes maasta paloi, kolmannes puista paloi, ja samoin paloi kaikki vihanta ruoho."
Ilm 8:8-9: "Silloin syöksyi mereen jokin, mikä oli suuri kuin vuori ja liekehti tulta. Kolmannes merestä muuttui vereksi, 9 kolmannes meressä elävistä eläimistä kuoli ja kolmannes laivoista tuhoutui."
Ilm 8:10-11: Silloin putosi taivaalta suuri, soihtuna palava tähti, ja maahan pudotessaan se täytti kolmanneksen virroista ja vesien lähteistä. 11 Tähden nimi oli Koiruoho. Kolmannes vesistä muuttui karvaaksi kuin koiruoho, ja monet ihmiset kuolivat vedestä, koska se oli tullut myrkylliseksi."
Kaikki tämä tuttua: vedes saastuvat, metsät tuhoutuvat, juomavedestä on pula, aurinko paahtaa paiseita otsonikadon seurauksena.
|
Meillä on Jumalan
tahdosta jääkauden jälkeinen Raamattu. Kirjoittajat eivät varmasti mitään
jääkaudesta tienneet. Mutta he ovat tallettaneet ihmiskunnan traumaattisen
muiston jääkauden jälkeisistä vesikatastrofeista. Tämä on kirjattuna vahvana
toivona ja luottamuksena siihen, että tämä maailma on saanut alkunsa Jumalan
käsien tekemänä ja tätä maailmaa on jodatettu luonnonkriisien aikana Jumalan
tahtomaan suuntaan.
Raamatun lopunajan julistus avaa silmiemme eteen näkymän, miten ihmiset itse saavat synitensä seurauksena rangaistuksensa: luonnon katastrofit. Tänään kirkossa rukoilimme, että ihmiset osaisivat vastuullisesti käyttää tätä luontoa hyväkseen.
Raamatun lopunajan julistus avaa silmiemme eteen näkymän, miten ihmiset itse saavat synitensä seurauksena rangaistuksensa: luonnon katastrofit. Tänään kirkossa rukoilimme, että ihmiset osaisivat vastuullisesti käyttää tätä luontoa hyväkseen.
|
kiitos AnttiL
että laajennat ja annat perspektiiviä.
Ensimmäiset kirjoitukset ovat siis Sumerista. Gilgamesh on Abrahamin Urin kaupungin 5. kuningas.
1 Ms 5 vertailuksi on todella mielenkiintoista katsella "suurta tulvaa" edeltävien Eridu(g) kaupungin kuninkaiden listaa savitauluissa.
Matematiikan perusyksikkö oli 60 ja "ners" on yksikkö 600. "sars" on 3600.
Ensimmäiset kirjoitukset ovat siis Sumerista. Gilgamesh on Abrahamin Urin kaupungin 5. kuningas.
1 Ms 5 vertailuksi on todella mielenkiintoista katsella "suurta tulvaa" edeltävien Eridu(g) kaupungin kuninkaiden listaa savitauluissa.
Matematiikan perusyksikkö oli 60 ja "ners" on yksikkö 600. "sars" on 3600.
Kirjoittanut: MikkoL,
08.07.2007 15:17
|
|
Alulim Eridu(g): 8 sars (28800 vuotta)
Alalgar Eridug: 10 sars (36000 vuotta)
En-Men-Lu-Ana Bad-Tibira: 12 sars (43200 vuotta)
En-Men-Ana 1, 2
En-Men-Gal-Ana Bad-Tibira: 8 sars (28800 vuotta)
Dumuzi Bad-Tibira, paimen: 10 sars (36000 vuotta)
En-Sipad-Zid-Ana Larag: 8 sars (28800 vuotta)
En-Men-Dur-Ana Zimbir: 5 sars ja 5 ners (21000 vuotta)
Ubara-Tutu Shuruppag: 5 sars ja 1 ner (18600 vuotta)
Zin-Suddu 1
Alalgar Eridug: 10 sars (36000 vuotta)
En-Men-Lu-Ana Bad-Tibira: 12 sars (43200 vuotta)
En-Men-Ana 1, 2
En-Men-Gal-Ana Bad-Tibira: 8 sars (28800 vuotta)
Dumuzi Bad-Tibira, paimen: 10 sars (36000 vuotta)
En-Sipad-Zid-Ana Larag: 8 sars (28800 vuotta)
En-Men-Dur-Ana Zimbir: 5 sars ja 5 ners (21000 vuotta)
Ubara-Tutu Shuruppag: 5 sars ja 1 ner (18600 vuotta)
Zin-Suddu 1
Kirjoittanut: AnttiL,
08.07.2007 15:17
|
|
Ihmisen
itsekkyyden seuraukset ovat hyvin nähtävissä luonnon raiskaamisessa. Tänään
ihmiset joutuvat ihan uudelleen arvioimaan itsekkyytensä määrää. Luonto iskee
takaisin ja pakottaa ihmiskunnan kamppailemaan elämisen ehtojen ja oman
itsekkyyden välillä.
Ilmestyskirja näyttää antavan kammottavan kuvan siitä, että itsekkyyden vallassa ja Jumalan tahdosta piittaamatta ihmiset eivät tajua vastuutaan.
Lopunajan tapahtumat ovat myös osa sitä prosessia, jossa ihmiset itsekkyytensä vallassa ovat vaeltaneet. Jo profeetta Jeremia näki, miten kansa jumalattomalla elämällään vetää päällensä tuhon: maa tulee autioksi ja tyhjäksi. Jeremian visioissa oli nähdä tämä tuho babylonialaisen armeijan aikaansaannoksena. Ilm tarkentaa tätä ja kuvaa ihmisen itsekkyyden seurauksia ...
Ilmestyskirja näyttää antavan kammottavan kuvan siitä, että itsekkyyden vallassa ja Jumalan tahdosta piittaamatta ihmiset eivät tajua vastuutaan.
Lopunajan tapahtumat ovat myös osa sitä prosessia, jossa ihmiset itsekkyytensä vallassa ovat vaeltaneet. Jo profeetta Jeremia näki, miten kansa jumalattomalla elämällään vetää päällensä tuhon: maa tulee autioksi ja tyhjäksi. Jeremian visioissa oli nähdä tämä tuho babylonialaisen armeijan aikaansaannoksena. Ilm tarkentaa tätä ja kuvaa ihmisen itsekkyyden seurauksia ...
|
Huomaamme Sumerin
tulvaa edeltävien kuninkaiden listasta, että tulvaa edeltävät Aatamin
jälkeläiset olivat itse asiassa varsin lyhytikäisiä, kukaan ei päässyt yli
tuhannen vuoden!
|
Jer 4:19
"Voi minua! Voi minua!
Tuska polttaa sisintäni,
rintani pakahtuu!
Sydämeni jyskyttää,
en voi vaieta.
Kuulen torven äänen, kuulen sotahuudon!
20 Tuhoa tuhon päälle,
koko maa tuhoutuu!
Äkkiä ovat majani hajalla,
telttani hetkessä riekaleina!
21 Kuinka kauan minun pitää nähdä sotalippuja, kuulla sotatorven ääntä?"
22 -- Minun kansani on hullu, sanoo Herra. Se ei ymmärrä minua. Kaikki ovat kuin lapsia, eivät käsitä mitään. Pahaa he kyllä osaavat tehdä, mutta hyvään he eivät kykene.
23 -- Minä katselin maata -- se oli autio ja tyhjä,
ja taivasta -- sen valo oli sammunut.
24 Minä katselin vuoria -- ne järkkyivät,
ja kaikki kukkulat vapisivat.
25 Minä katselin ympärilleni -- ei yhtään ihmistä,
taivaan linnutkin olivat lentäneet pois ...
Tuska polttaa sisintäni,
rintani pakahtuu!
Sydämeni jyskyttää,
en voi vaieta.
Kuulen torven äänen, kuulen sotahuudon!
20 Tuhoa tuhon päälle,
koko maa tuhoutuu!
Äkkiä ovat majani hajalla,
telttani hetkessä riekaleina!
21 Kuinka kauan minun pitää nähdä sotalippuja, kuulla sotatorven ääntä?"
22 -- Minun kansani on hullu, sanoo Herra. Se ei ymmärrä minua. Kaikki ovat kuin lapsia, eivät käsitä mitään. Pahaa he kyllä osaavat tehdä, mutta hyvään he eivät kykene.
23 -- Minä katselin maata -- se oli autio ja tyhjä,
ja taivasta -- sen valo oli sammunut.
24 Minä katselin vuoria -- ne järkkyivät,
ja kaikki kukkulat vapisivat.
25 Minä katselin ympärilleni -- ei yhtään ihmistä,
taivaan linnutkin olivat lentäneet pois ...
|
26 Minä katselin
puutarhaa -- se oli pelkkää aavikkoa, kaupungit oli revitty maahan. Tämän
kaiken oli saanut aikaan Herran hehkuva viha.
27 Näin sanoo Herra:
-- Koko maa tulee autioksi.
Miksi en tekisi siitä loppua?
28 Siksi maa valittaa
ja taivas pimenee surusta.
Mutta minkä olen päättänyt ja tuonut julki,
siinä pysyn eikä mieleni muutu.
29 Ratsumiesten ja jousimiesten huutoa pakenee jokainen kaupunki. Asukkaat piiloutuvat tiheikköihin, kiipeävät kallioille. Kaikki kaupungit hylätään, ketään ei jää niihin asumaan.
30 Sinä Jerusalem, tuhon oma!
Miksi pukeudut loistavanpunaisiin vaatteisiin,
miksi ripustat yllesi kultakoruja
ja maalaat silmäsi luomivärillä?
Turhaan sinä kaunistat itseäsi!
Rakastajasi ovat sinut hylänneet,
nyt he väijyvät henkeäsi.
31 Kuulen äänen -- kuin synnyttävä nainen huutaisi, kuin ensisynnyttäjä voihkisi tuskasta. Se on tytär Siionin ääni. Hän voihkii ja ojentaa käsiään: "Voi minua! Minä menehdyn murhaajien käsiin!"
27 Näin sanoo Herra:
-- Koko maa tulee autioksi.
Miksi en tekisi siitä loppua?
28 Siksi maa valittaa
ja taivas pimenee surusta.
Mutta minkä olen päättänyt ja tuonut julki,
siinä pysyn eikä mieleni muutu.
29 Ratsumiesten ja jousimiesten huutoa pakenee jokainen kaupunki. Asukkaat piiloutuvat tiheikköihin, kiipeävät kallioille. Kaikki kaupungit hylätään, ketään ei jää niihin asumaan.
30 Sinä Jerusalem, tuhon oma!
Miksi pukeudut loistavanpunaisiin vaatteisiin,
miksi ripustat yllesi kultakoruja
ja maalaat silmäsi luomivärillä?
Turhaan sinä kaunistat itseäsi!
Rakastajasi ovat sinut hylänneet,
nyt he väijyvät henkeäsi.
31 Kuulen äänen -- kuin synnyttävä nainen huutaisi, kuin ensisynnyttäjä voihkisi tuskasta. Se on tytär Siionin ääni. Hän voihkii ja ojentaa käsiään: "Voi minua! Minä menehdyn murhaajien käsiin!"
Kirjoittanut: AnttiL,
08.07.2007 15:21
|
|
Raamattu on
kirja, jota ei meistä yksikään kykene hallitsemaan. Uusina aikakausina, joina
Jumalan pelastushistoria menee eteenpäin, Raamatun sana kirkastuu.
Me tiedämme yhtä sun toista maailman menneistä aikakausista. Ne antavat meille kuvakulman elämän ihmeellisyyksiin. Jumalan Sana seisoo kaiken tämän yläpuolella.
Alamme aavistaa entistä syvällisiemmin Jumalan ihmeellistä viisautta ja tapaa, jolla Hän meitä ihmisiä maailman historian vaiheissa kasvattaa.
Siunattua kesän jatkoa teille kaikille!
Me tiedämme yhtä sun toista maailman menneistä aikakausista. Ne antavat meille kuvakulman elämän ihmeellisyyksiin. Jumalan Sana seisoo kaiken tämän yläpuolella.
Alamme aavistaa entistä syvällisiemmin Jumalan ihmeellistä viisautta ja tapaa, jolla Hän meitä ihmisiä maailman historian vaiheissa kasvattaa.
Siunattua kesän jatkoa teille kaikille!
Kirjoittanut: MikkoL,
08.07.2007 15:22
|
|
Tulvan
pyyhkäistyä Sumerin yli, laskeutui taivaasta Kishin dynastia, jossa elinvuodet
ovat Aatamin jälkeläisten sarjassa:
Jushur Kish: 1200 vuotta
Kullassina-bel Kish: 960 vuotta
Nangishlishma Kish: 670 vuotta
En-Tarah-Ana Kish: 420 vuotta
Babum Kish: 300 vuotta
Puannum Kish: 840 vuotta
Kalibum Kish: 960 vuotta
Kalumum Kish: 840 vuotta
Zuqaqip Kish: 900 vuotta
Atab Kish: 600 vuotta
Mashda Kish: 840 vuotta
Arwium Kish: 720 vuotta
Etana Kish, paimen, joka nousi taivaaseen 1500 vuotta
Balih Kish: 400 vuotta
En-Me-Nuna Kish: 660 vuotta
Melem-Kish Kish: 900 vuotta
Barsal-Nuna Kish: 1200 vuotta
Zamug Kish: 140 vuotta
Tizqar Kish: 305 vuotta
Ilku Kish: 900 vuotta
Iltasadum Kish: 1200 vuotta
En-Men-Barage-Si Kish, Elamin valloittaja: 900 vuotta
Aga Kish: 625 vuotta
Jushur Kish: 1200 vuotta
Kullassina-bel Kish: 960 vuotta
Nangishlishma Kish: 670 vuotta
En-Tarah-Ana Kish: 420 vuotta
Babum Kish: 300 vuotta
Puannum Kish: 840 vuotta
Kalibum Kish: 960 vuotta
Kalumum Kish: 840 vuotta
Zuqaqip Kish: 900 vuotta
Atab Kish: 600 vuotta
Mashda Kish: 840 vuotta
Arwium Kish: 720 vuotta
Etana Kish, paimen, joka nousi taivaaseen 1500 vuotta
Balih Kish: 400 vuotta
En-Me-Nuna Kish: 660 vuotta
Melem-Kish Kish: 900 vuotta
Barsal-Nuna Kish: 1200 vuotta
Zamug Kish: 140 vuotta
Tizqar Kish: 305 vuotta
Ilku Kish: 900 vuotta
Iltasadum Kish: 1200 vuotta
En-Men-Barage-Si Kish, Elamin valloittaja: 900 vuotta
Aga Kish: 625 vuotta
|
voit olla varma,
että tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota tässä savitaulussa oleviin sanoihin
"Etana Kish, paimen, joka nousi taivaaseen 1500 vuotta"
Tämä tuo tietenkin mieleen Henokin
Kun Henok oli elänyt 65 vuotta, hänelle syntyi Metuselah.
Metuselahin syntymän jälkeen Henok eli vielä 300 vuotta vaeltaen aina Jumalan tahdon mukaisesti, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä.
Henok eli kaikkiaan 365 vuotta.
Hän vaelsi kuuliaisena Jumalalle. Sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet luokseen.
"Etana Kish, paimen, joka nousi taivaaseen 1500 vuotta"
Tämä tuo tietenkin mieleen Henokin
Kun Henok oli elänyt 65 vuotta, hänelle syntyi Metuselah.
Metuselahin syntymän jälkeen Henok eli vielä 300 vuotta vaeltaen aina Jumalan tahdon mukaisesti, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä.
Henok eli kaikkiaan 365 vuotta.
Hän vaelsi kuuliaisena Jumalalle. Sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet luokseen.
|
Urukin I dynastia
Mesh-ki-ang-gasher of E-ana, son of Utu: 324 vuotta.
Mesh-ki-ang-gasher lähti merille ja katosi
Enmerkar, rakensi Unug: 420 vuotta
Lugalbanda Unug, paimen: 1200 vuotta
Dumuzid Unug, kalastaja: 100 vuotta. Vangitsi En-Men-Barage-Si Kish.
Gilgamesh, jonka isä oli "aave", Kulaban herra: 126 vuotta.
Ur-Nungal Unug: 30 vuotta
Udul-Kalama Unug: 15 vuotta
La-Ba'shum Unug: 9 vuotta
En-Nun-Tarah-Ana of Unug: 8 vuotta
Mesh-He Unug: 36 vuotta
Melem-Ana Unug: 6 vuotta
Lugal-Kitun Unug: 36 vuotta
Mesh-ki-ang-gasher of E-ana, son of Utu: 324 vuotta.
Mesh-ki-ang-gasher lähti merille ja katosi
Enmerkar, rakensi Unug: 420 vuotta
Lugalbanda Unug, paimen: 1200 vuotta
Dumuzid Unug, kalastaja: 100 vuotta. Vangitsi En-Men-Barage-Si Kish.
Gilgamesh, jonka isä oli "aave", Kulaban herra: 126 vuotta.
Ur-Nungal Unug: 30 vuotta
Udul-Kalama Unug: 15 vuotta
La-Ba'shum Unug: 9 vuotta
En-Nun-Tarah-Ana of Unug: 8 vuotta
Mesh-He Unug: 36 vuotta
Melem-Ana Unug: 6 vuotta
Lugal-Kitun Unug: 36 vuotta
|
Historiantutkijat
näkevät näistä vanhoista savitauluista, että Urukin suuren kaupungin kuningas
Gilgamesh eli 126 vuotta ja hänen "aave" isänsä on Kulabista.
Onko tämä nyt historiaa vai tarua? Mitä sanoo tähän kriittinen tiedemies.
Kauan näitä pidettiin taruina, kunnes Gilgamesh-kuninkaan nimi löydettiin Urukista ja häntä pidetään sen komean muurin rakentajana
Onko tämä nyt historiaa vai tarua? Mitä sanoo tähän kriittinen tiedemies.
Kauan näitä pidettiin taruina, kunnes Gilgamesh-kuninkaan nimi löydettiin Urukista ja häntä pidetään sen komean muurin rakentajana
|
Haluaisin oikein
alleviivata, että muinaisten aikojen ihmiset eivät oikeastaan niin hirveästi
keksineet asioita pelkästä mielikuvituksesta.
Totta kai sellaistakin paljon on.
Mutta yllättävän usein tarujen takaa löytyy todellisuutta, kuten ilmeisesti tämä vedenpaisumus ja Musta meri.
Homeros kertoo hirmuisen isosta yksisilmäisestä kykloopista, jättiläisestä, joka söi Odysseuksen merimiehiä aamupalakseen.
Pelkkää legendaa?
Eräässä mielessä, mutta Kreetalta ja Sisiliasta on löydetty suuria kääpiöelefantin (Proboscidea), pääkalloja, joiden pienet silmät sivulla ovat huomaamattomia ja keskellä naamaa on iso reikä kärsää varten.
Ehkä tuommoista katsellessa on alkanut selitystä syntyä, minkä ihmeen pää tämä on. Todellisuus kolisee tarun takana, ei tosin tässä tapauksessa ihan oikein tulkittuna!
Totta kai sellaistakin paljon on.
Mutta yllättävän usein tarujen takaa löytyy todellisuutta, kuten ilmeisesti tämä vedenpaisumus ja Musta meri.
Homeros kertoo hirmuisen isosta yksisilmäisestä kykloopista, jättiläisestä, joka söi Odysseuksen merimiehiä aamupalakseen.
Pelkkää legendaa?
Eräässä mielessä, mutta Kreetalta ja Sisiliasta on löydetty suuria kääpiöelefantin (Proboscidea), pääkalloja, joiden pienet silmät sivulla ovat huomaamattomia ja keskellä naamaa on iso reikä kärsää varten.
Ehkä tuommoista katsellessa on alkanut selitystä syntyä, minkä ihmeen pää tämä on. Todellisuus kolisee tarun takana, ei tosin tässä tapauksessa ihan oikein tulkittuna!
MikkoL:
tosi häijyn näköinen on tuo kallo, jos ei tiedä mikä se on. Kuva
http://www.users.globalnet.co.uk/~loxias/cyclops02.htm
tosi häijyn näköinen on tuo kallo, jos ei tiedä mikä se on. Kuva
http://www.users.globalnet.co.uk/~loxias/cyclops02.htm
Kirjoittanut: MikkoL,
08.07.2007 15:47
|
|
Samalla tavoin
kuin enuma elish, Gilgamesh eepos tulee meille Assyrian kuningas Ashurbanipalin
(685-627 eKr) kirjastosta Niinivestä.
(eikö svengaa kivasti suomen genetiivinä Ashurbanipalin...)
kopion taustalla on akkadin kielinen teksti, jonka takana sumerilainen teksti.
Gilgamesh eeposta pidetään maailman vanhimpana kirjallisuutena, ja se on todella kiehtova näkymä varhaisen, kolmannella vuosituhannella eKr ihmisen sielunmaisemiin.
sen kanssa kilpailevat vain Vanhan valtakunnan Egyptin tekstit, jotka ovat suurelta osin tosin paljon jäykempiä ja muodollisempia.
(eikö svengaa kivasti suomen genetiivinä Ashurbanipalin...)
kopion taustalla on akkadin kielinen teksti, jonka takana sumerilainen teksti.
Gilgamesh eeposta pidetään maailman vanhimpana kirjallisuutena, ja se on todella kiehtova näkymä varhaisen, kolmannella vuosituhannella eKr ihmisen sielunmaisemiin.
sen kanssa kilpailevat vain Vanhan valtakunnan Egyptin tekstit, jotka ovat suurelta osin tosin paljon jäykempiä ja muodollisempia.
|
Gilgamesh
eepoksen vanhin tunnettu sumerilainen kappale on säilynyt Urin kolmannen
dynastian ajoilta 2100-2000 eKr.
Kuka tietää, ehkä Abram osti Urilaisesta kirjakaupasta tauluja matkalukemisekseen?
Kertomusten pääjuoni on Gilgameshin ja puoli-villin Enkidun syvä ystävyys.
Palatsin kaunis kurtisaani Shamhat kesyttää eläinten kasvattaman Enkidun ja tämä alkaa tehdä monenlaisia palveluksia Gilgameshille.
Ystävä kuitenkin kuolee, ja Gilgamesh alkaa miettiä kuolemattomuutta. Hän lähtee paratiisimaiseen Dilmuniin (Barhrain) kuolemattomuuden lääkettä etsimään.
Siellä hänelle kerrotaan suuresta tulvasta (Taulu 11) tavalla, joka hätkähdytti 1870 luvun eurooppalaisia George Smithin (1840-1876) käännöksen ilmestyessä ja sanomalehtien painaessa siitä kopioita.
Kuka tietää, ehkä Abram osti Urilaisesta kirjakaupasta tauluja matkalukemisekseen?
Kertomusten pääjuoni on Gilgameshin ja puoli-villin Enkidun syvä ystävyys.
Palatsin kaunis kurtisaani Shamhat kesyttää eläinten kasvattaman Enkidun ja tämä alkaa tehdä monenlaisia palveluksia Gilgameshille.
Ystävä kuitenkin kuolee, ja Gilgamesh alkaa miettiä kuolemattomuutta. Hän lähtee paratiisimaiseen Dilmuniin (Barhrain) kuolemattomuuden lääkettä etsimään.
Siellä hänelle kerrotaan suuresta tulvasta (Taulu 11) tavalla, joka hätkähdytti 1870 luvun eurooppalaisia George Smithin (1840-1876) käännöksen ilmestyessä ja sanomalehtien painaessa siitä kopioita.
|
Hammurabin
hovista 1800-luvulta eKr tunnetaan ns Atrahasis eepos, jossa on sumerilainen
luomiskertomus ja kuvaus suuresta tulvasta.
Tutkijat ajattelevat nykyään, että Gilgamesh Taulu XI on miltei sanasta sanaan Atrahasis kertomuksen kopio. Näistä kohta lisää.
Sumerilaisia tulvakertomuksia on säilynyt kaikkiaan kolmean versiona. Gilgamehsin ja Atrahasis eeposten lisäksi on katkelmia ns. Eridu genesiksestä.
Siinä on jakso, jossa Enki varoittaa kuningas Ziusudraa tulvasta, "koska jumalat ovat päättäneet tuhota kaikki ihmiset".
Katkelmallisissa savitauluissa kerrotaan kuinka Enki neuvoo Ziusudraa rakentamaan suuren aluksen.
Tutkijat ajattelevat nykyään, että Gilgamesh Taulu XI on miltei sanasta sanaan Atrahasis kertomuksen kopio. Näistä kohta lisää.
Sumerilaisia tulvakertomuksia on säilynyt kaikkiaan kolmean versiona. Gilgamehsin ja Atrahasis eeposten lisäksi on katkelmia ns. Eridu genesiksestä.
Siinä on jakso, jossa Enki varoittaa kuningas Ziusudraa tulvasta, "koska jumalat ovat päättäneet tuhota kaikki ihmiset".
Katkelmallisissa savitauluissa kerrotaan kuinka Enki neuvoo Ziusudraa rakentamaan suuren aluksen.
|
Varmaan alkaa tuntua "lämpimältä" niinkuin lasten leikissä, jos
et ole aikaisemmin näihin tutustunut.
Raamattuansa rakastavan kristityn on hyvä olla perillä tästä kirjasta, jonka Jumalan Henki on inspiroinut.
Se vie vähän isommille ulapoille kuin heti tulee ajatelleeksi, ja hermeneutiikka joutuu koville.
Mutta kun katsot pöydälläsi arvokkaalla paikalla olevaa pyhää Raamattua ajattele joskus, mikä aarre se on.
Kansainväliset muinaisten kulttuurien tutkijat ja monet muut ihailevat Gilgamehs eeposta, jota pidetään maailman vanhimpana kirjallisuutena.
Ihana sumerilainen kulttuuri ja sen taideteokset väreineen ja kultaisine koristeineen on tavattoman hienoa.
Raamatun vanhimpien osien juuret kulkevat sinne, Sumeriin, josta on muokaten otettu mukaan erikoista ja tavattoman mielenkiintoista ainestoa.
Ihmeellinen kirja tuo Raamattu.
Raamattuansa rakastavan kristityn on hyvä olla perillä tästä kirjasta, jonka Jumalan Henki on inspiroinut.
Se vie vähän isommille ulapoille kuin heti tulee ajatelleeksi, ja hermeneutiikka joutuu koville.
Mutta kun katsot pöydälläsi arvokkaalla paikalla olevaa pyhää Raamattua ajattele joskus, mikä aarre se on.
Kansainväliset muinaisten kulttuurien tutkijat ja monet muut ihailevat Gilgamehs eeposta, jota pidetään maailman vanhimpana kirjallisuutena.
Ihana sumerilainen kulttuuri ja sen taideteokset väreineen ja kultaisine koristeineen on tavattoman hienoa.
Raamatun vanhimpien osien juuret kulkevat sinne, Sumeriin, josta on muokaten otettu mukaan erikoista ja tavattoman mielenkiintoista ainestoa.
Ihmeellinen kirja tuo Raamattu.
Kirjoittanut: MikkoL,
08.07.2007 19:20
|
|
Vuoden 1943
käännös
Taulu 11
Gilgamesh hänelle, Utnapishshtimille, kaukaiselle virkkoo:
"Katselen sinua, Utnapishshtim:
Sinun mittasuhteesi eivät ole toiset--kuin minä olet sinä.
Niin, et ole toisenlainen--kuin minä olet sinä.
Oli kuvitellut sydämeni sinut täydelliseksi taistelutekoihin,
Mutta sinä vain laiskana selälläsi makaat!l
[Kerrohan minulle], miten pääsit sinä jumalten joukkoon, elämää etsit? "
Utnapishshtim hänelle, Gilgameshille, virkkoi:
"Paljastaa, Gilgamesh, sulle kätkettyä tahdon,
Ja salaisuutta jumalten sulle ilmoittaa tahdon:
Suruppak--kaupunki, jonka sinä tunnet, Eufratin [rannalla] sijaitseva--
Tämä kaupunki oli muinainen ja siellä olivat jumalat.
Taulu 11
Gilgamesh hänelle, Utnapishshtimille, kaukaiselle virkkoo:
"Katselen sinua, Utnapishshtim:
Sinun mittasuhteesi eivät ole toiset--kuin minä olet sinä.
Niin, et ole toisenlainen--kuin minä olet sinä.
Oli kuvitellut sydämeni sinut täydelliseksi taistelutekoihin,
Mutta sinä vain laiskana selälläsi makaat!l
[Kerrohan minulle], miten pääsit sinä jumalten joukkoon, elämää etsit? "
Utnapishshtim hänelle, Gilgameshille, virkkoi:
"Paljastaa, Gilgamesh, sulle kätkettyä tahdon,
Ja salaisuutta jumalten sulle ilmoittaa tahdon:
Suruppak--kaupunki, jonka sinä tunnet, Eufratin [rannalla] sijaitseva--
Tämä kaupunki oli muinainen ja siellä olivat jumalat.
|
Aikaansaada
paisumus vetten, pakotti suurjumalten sydän.
[Siellä oli] heidän isänsä Anu,
Heidän neuvonantajansa, soturi Enlil, Heidän lähettiläänsä Ninurta
Heidän vedenvaljojansa Ennugi. Ninigiku-Ea heidän joukossaan istui
Ja toisti heidän puheensa ruokotalolle:
"Ruokotalo, ruokotalo!
Seinä, seinä!
Ruokotalo, kuule!
Seinä, ymmärrä!
Mies Suruppakin, Ubar-Tutun poika!
Hajota talo, rakenna laiva!
Heitä menemään rikkaus, elämää etsi!
Vihaa omaisuutta, pelasta henki!
Vie kaikenlaista elävää siementä laivaan!
[Siellä oli] heidän isänsä Anu,
Heidän neuvonantajansa, soturi Enlil, Heidän lähettiläänsä Ninurta
Heidän vedenvaljojansa Ennugi. Ninigiku-Ea heidän joukossaan istui
Ja toisti heidän puheensa ruokotalolle:
"Ruokotalo, ruokotalo!
Seinä, seinä!
Ruokotalo, kuule!
Seinä, ymmärrä!
Mies Suruppakin, Ubar-Tutun poika!
Hajota talo, rakenna laiva!
Heitä menemään rikkaus, elämää etsi!
Vihaa omaisuutta, pelasta henki!
Vie kaikenlaista elävää siementä laivaan!
Kirjoittanut: MikkoL,
08.07.2007 19:22
|
|
Laiva, joka sinun
rakentaa tulee:
On mitattava sen mittasuhteet,
Vastatkoot toisiaan sen leveys ja pituus,
Kuin Apsu se katosta!"
Minä ymmärsin ja herralleni Ealle virkoin:
"Katso, herrani, mitä täten sä käskit,
Olen arvossa pitävä ja toteuttava myös.
Mutta mitä kaupungille, väelle ja vanhimmille vastaan
" Ea suunsa nyt avasi ja puhumaan ryhtyi,
Orjalleen, minulle, hän virkkoi:
"Sinä, seuraavaa sanohan heille:
Olen saanut tietää, että Enlil vihaa minua,
En siis kaupungissanne voi asua enää,
En Enlilin maahan voi katsettani luoda,
Vaan painua aion ma Apsuun alas ja asua herrani Ean kanssa.
Päällenne antaa hän runsauden sataa,
Lintu[saaliin], kalansaaliin,
Rikasta satoa on tulvillaan maa!
Kun illalla leseet liikkeelle laskeva
Vehnäsateen päällenne sataa antaa!"
Tuskin koittanut oli aamunrusko,
Niin maa kokoontui [luokseni].
(4 turmeltunutta riviä)
On mitattava sen mittasuhteet,
Vastatkoot toisiaan sen leveys ja pituus,
Kuin Apsu se katosta!"
Minä ymmärsin ja herralleni Ealle virkoin:
"Katso, herrani, mitä täten sä käskit,
Olen arvossa pitävä ja toteuttava myös.
Mutta mitä kaupungille, väelle ja vanhimmille vastaan
" Ea suunsa nyt avasi ja puhumaan ryhtyi,
Orjalleen, minulle, hän virkkoi:
"Sinä, seuraavaa sanohan heille:
Olen saanut tietää, että Enlil vihaa minua,
En siis kaupungissanne voi asua enää,
En Enlilin maahan voi katsettani luoda,
Vaan painua aion ma Apsuun alas ja asua herrani Ean kanssa.
Päällenne antaa hän runsauden sataa,
Lintu[saaliin], kalansaaliin,
Rikasta satoa on tulvillaan maa!
Kun illalla leseet liikkeelle laskeva
Vehnäsateen päällenne sataa antaa!"
Tuskin koittanut oli aamunrusko,
Niin maa kokoontui [luokseni].
(4 turmeltunutta riviä)
Kirjoittanut: MikkoL,
08.07.2007 19:23
|
|
Lapsi kantoi
maapihkaa,
Kuntaasvahvakantoi[kaikkeamuuta], mitä tarvittiin.
Viidentenä päivänä suunnittelin sen muodon.
Pellon suuruinen oli sen lattiapinta, satakaksikymmentä kyynärää korkeat sen kyljet,
Satakaksikymmentä kyynärää neliöön sen kansi.
Suunnittelin pohjapiirroksen, piirsin sen.
Sijoitin siihen kuusi kantta,
Seitsemään kerroksen jaoin sen.
Sen sisimmän jaoin minä yhdeksään osaan.
Vettäpitäviä tappeja sen keskustaan löin.
Valitsin sauvoimet, tyydytin tiivistysainetarpeen:
Kuusi sar-mittaa maapihkaa kaasin sulatusuuniin.
Kolme sar-mittaa asfalttia kaasin siihen sekaan.
Kolme sar-mittaa puuöljyä kantoivat sekoituskauhan käyttäjät.
Jäi jäljelle yksi sar-mitta puuöljyä, joka kostuttamiseen kului,
Kaksi sar-mittaa puuöljyä, jonka laivuri kätki.
Kuntaasvahvakantoi[kaikkeamuuta], mitä tarvittiin.
Viidentenä päivänä suunnittelin sen muodon.
Pellon suuruinen oli sen lattiapinta, satakaksikymmentä kyynärää korkeat sen kyljet,
Satakaksikymmentä kyynärää neliöön sen kansi.
Suunnittelin pohjapiirroksen, piirsin sen.
Sijoitin siihen kuusi kantta,
Seitsemään kerroksen jaoin sen.
Sen sisimmän jaoin minä yhdeksään osaan.
Vettäpitäviä tappeja sen keskustaan löin.
Valitsin sauvoimet, tyydytin tiivistysainetarpeen:
Kuusi sar-mittaa maapihkaa kaasin sulatusuuniin.
Kolme sar-mittaa asfalttia kaasin siihen sekaan.
Kolme sar-mittaa puuöljyä kantoivat sekoituskauhan käyttäjät.
Jäi jäljelle yksi sar-mitta puuöljyä, joka kostuttamiseen kului,
Kaksi sar-mittaa puuöljyä, jonka laivuri kätki.
|
Työmiehille
teurastin nautoja,
Lahtasin lampaita joka päivä.
Käymättömällä viinillä, punaviinillä, öljyllä ja valkoviinillä
Työväkeä [juotin] kuin virran vedellä.
Panin toimeen juhlat kuin uudenvuodenpäivänä.
Avasin voitelu[astian], panin käteni siihen.
[Seitsemäntenä] päivänä oli laiva jo valmis.
Sen [vesille laskeminen] oli ylen vaikeata:
Hirsiä he asettivat ylhäälle ja alas,
[Kunnes veteen se] upposi kaksikolmanneksestaan.
Kaiken mitä omistin lastasin siihen:
Kaiken mitä omistin hopeastani lastasin siihen.
Kaiken mitä omistin kullastani lastasin siihen.
Kaiken mitä omistin lastasin siihen kaikenlaisista elävistä siemenistä.
Vein laivaan koko perheeni ja sukuni.
Aron riistan, kedon eläimet, kaikki ammattitaitoiset työläiset vein minä siihen.
Lahtasin lampaita joka päivä.
Käymättömällä viinillä, punaviinillä, öljyllä ja valkoviinillä
Työväkeä [juotin] kuin virran vedellä.
Panin toimeen juhlat kuin uudenvuodenpäivänä.
Avasin voitelu[astian], panin käteni siihen.
[Seitsemäntenä] päivänä oli laiva jo valmis.
Sen [vesille laskeminen] oli ylen vaikeata:
Hirsiä he asettivat ylhäälle ja alas,
[Kunnes veteen se] upposi kaksikolmanneksestaan.
Kaiken mitä omistin lastasin siihen:
Kaiken mitä omistin hopeastani lastasin siihen.
Kaiken mitä omistin kullastani lastasin siihen.
Kaiken mitä omistin lastasin siihen kaikenlaisista elävistä siemenistä.
Vein laivaan koko perheeni ja sukuni.
Aron riistan, kedon eläimet, kaikki ammattitaitoiset työläiset vein minä siihen.
|
Määräajan oli
asettanut Samas:
"Kun illalla leseen liikkeelle laskeva vehnäsateen sataa antaa,
Niin laivaan astu, ovesi sulje!"
Tuo määräaika jo täyttyi:
Illalla leseet liikkeelle laskeva antoi vehnäsateen sataa.
Säätä katselin, sen kasvoja.
Säätä katsella oli pelottavaa vallan.
Laivaan astuin, oveni suljin.
Laivan kapteenille, laivuri Puzur-Amurrille,
Palatsini luovutin sekä sen lastin.
Tuskin koittanut oli aamunrusko,
Niin taivaan perukoilta nousi musta pilvi.
Adad siinä pauhaa, Sullat ja Hanis kulkevat edellä,
Sanansaattajina rientävät yli vuoren ja tasangon.
Laivan kiinnityspaalun tempaa Irragal irti.
Kiiruhtaa Ninruta ja antaa veden ylittää padot.
Anunnakit kohottavat soihdut,
Niiden loistolla hehkuttavat maan.
Adadin raivo taivaaseen ulottuu,
Kaiken kirkkauden pimeyteen vaihtaa.
[Avara] maa kuin särkyvä ruukku nyt murskattiin.
"Kun illalla leseen liikkeelle laskeva vehnäsateen sataa antaa,
Niin laivaan astu, ovesi sulje!"
Tuo määräaika jo täyttyi:
Illalla leseet liikkeelle laskeva antoi vehnäsateen sataa.
Säätä katselin, sen kasvoja.
Säätä katsella oli pelottavaa vallan.
Laivaan astuin, oveni suljin.
Laivan kapteenille, laivuri Puzur-Amurrille,
Palatsini luovutin sekä sen lastin.
Tuskin koittanut oli aamunrusko,
Niin taivaan perukoilta nousi musta pilvi.
Adad siinä pauhaa, Sullat ja Hanis kulkevat edellä,
Sanansaattajina rientävät yli vuoren ja tasangon.
Laivan kiinnityspaalun tempaa Irragal irti.
Kiiruhtaa Ninruta ja antaa veden ylittää padot.
Anunnakit kohottavat soihdut,
Niiden loistolla hehkuttavat maan.
Adadin raivo taivaaseen ulottuu,
Kaiken kirkkauden pimeyteen vaihtaa.
[Avara] maa kuin särkyvä ruukku nyt murskattiin.
Kirjoittanut: MikkoL,
08.07.2007 19:25
|
|
Yhdenpä päivän
[raivosi] myrsky.
Kiireesti raivosi veden valtaan [saattaakseen maan],
Taistelun tavoin yllättääkseen [ihmiset].
Ei näe veli veljeään,
Ei tunneta ihmisiä taivaassa lainkaan.
Jumalat pelästyivät paisumusta vetten,
Väistyivät, astuivat taivaaseen Anun:
Jumalat kuin koirat ympärysmuurilla maaten.
Kirkaisee Istar kuin lapsvuoteen nainen,
Vaikeroi jumalten valtiatar, suloääninen:
"Toivon, että saveksi muuttuisi se mennyt päivä,
Kun jumalten kokouksessa käskin minä pahaan!
Kuinka saatoinkaan jumalten kokouksessa puhua pahaa!
Ihmisteni tuhoksi suosittelin sotaa!
Niin typerä siis olenko, että elämää annan, jotta ihmiseni
Kuin kalanpoikueet täyttävät meren!"
Kiireesti raivosi veden valtaan [saattaakseen maan],
Taistelun tavoin yllättääkseen [ihmiset].
Ei näe veli veljeään,
Ei tunneta ihmisiä taivaassa lainkaan.
Jumalat pelästyivät paisumusta vetten,
Väistyivät, astuivat taivaaseen Anun:
Jumalat kuin koirat ympärysmuurilla maaten.
Kirkaisee Istar kuin lapsvuoteen nainen,
Vaikeroi jumalten valtiatar, suloääninen:
"Toivon, että saveksi muuttuisi se mennyt päivä,
Kun jumalten kokouksessa käskin minä pahaan!
Kuinka saatoinkaan jumalten kokouksessa puhua pahaa!
Ihmisteni tuhoksi suosittelin sotaa!
Niin typerä siis olenko, että elämää annan, jotta ihmiseni
Kuin kalanpoikueet täyttävät meren!"
|
Anunnaki-jumalat
itkevät kanssaan,
Jumalat alakuloisina, vaipuneina itkuun,
Suljetuin huulin valittavat . . .
Päiviä kuusi ja [seitsemän] yötä
Jatkuu vain tuuli, paisumus vetten, raivoaa yli maan tuo etelämyrsky.
Koittaessa seitsemännen päivän laantui myrsky, paisumus vetten, taistelu
Lyötyään lujasti sotajoukkojen tavoin.
Rauhoittui meri, tyyntyi pyörtävä myrsky, loppui paisumus vetten.
Jumalat alakuloisina, vaipuneina itkuun,
Suljetuin huulin valittavat . . .
Päiviä kuusi ja [seitsemän] yötä
Jatkuu vain tuuli, paisumus vetten, raivoaa yli maan tuo etelämyrsky.
Koittaessa seitsemännen päivän laantui myrsky, paisumus vetten, taistelu
Lyötyään lujasti sotajoukkojen tavoin.
Rauhoittui meri, tyyntyi pyörtävä myrsky, loppui paisumus vetten.
Kirjoittanut: MikkoL,
08.07.2007 19:26
|
|
Avasin
luukun--nenäni muurille lankesi valo.
Katselin säätä: hiljaisuus vallitsi täysin.
Koko ihmisten suku oli savimaaksi nyt käynyt:
Ylisen kaltainen kostea aukea.
Polvistuin, istahdin, itkeä aloin,
Nenäni muuria virtasi kyynel.
Katselin rantoja, meren rajoja:
Kaksitoista kertaa kahdentoista kyynärän päässä kohosi maata.
Nisirin vuorelle ajautui laiva.
Nisirin vuori pidätti laivan, sen vankkua ei suonut.
Päivän ajan, toisenkin päivän Nisirin vuori sen vankkua ei suonut.
Kolmannen päivän, neljännen päivän Nisirin vuori sen vankkua ei suonut.
Viidennen, kuudennen Nisirin vuori sen vankkua ei suonut.
Katselin säätä: hiljaisuus vallitsi täysin.
Koko ihmisten suku oli savimaaksi nyt käynyt:
Ylisen kaltainen kostea aukea.
Polvistuin, istahdin, itkeä aloin,
Nenäni muuria virtasi kyynel.
Katselin rantoja, meren rajoja:
Kaksitoista kertaa kahdentoista kyynärän päässä kohosi maata.
Nisirin vuorelle ajautui laiva.
Nisirin vuori pidätti laivan, sen vankkua ei suonut.
Päivän ajan, toisenkin päivän Nisirin vuori sen vankkua ei suonut.
Kolmannen päivän, neljännen päivän Nisirin vuori sen vankkua ei suonut.
Viidennen, kuudennen Nisirin vuori sen vankkua ei suonut.
Kirjoittanut: MikkoL,
08.07.2007 19:26
|
|
Koittaessa
seitsemännen päivän
Laskin ulos kyyhkysen, sen matkalle laitoin.
Kyyhkynen lensi, mutta palasi kohta.
Lepopaikkaa ei ollut, niin palasi kohta.
Laskin ulos pääskysen, sen matkalle laitoin.
Pääskynen lensi, mutta palasi kohta.
Lepopaikkaa ei ollut, niin palasi kohta.
Laskin ulos variksen, sen matkalle laitoin.
Variskin lensi, näki laskevan veden,
Söi, lenteli ja vaakkui, ei palannut lainkaan.
Niin sallin ulos mennä nyt neljään tuuleen, uhrasin uhrin,
Järjestin suitsutusuhrin vuoren huipulla:
Seitsemän ja seitsemän suitsutusastiaa asettelin sinne,
Kaadoin niiden alle ruokoa, setriä ja myrttiä.
Jumalat haistoivat tuoksun,
Jumalat haistoivat ihanan tuoksun,
Jumalat kuin kärpäset kerääntyivät uhraajan luo.
Laskin ulos kyyhkysen, sen matkalle laitoin.
Kyyhkynen lensi, mutta palasi kohta.
Lepopaikkaa ei ollut, niin palasi kohta.
Laskin ulos pääskysen, sen matkalle laitoin.
Pääskynen lensi, mutta palasi kohta.
Lepopaikkaa ei ollut, niin palasi kohta.
Laskin ulos variksen, sen matkalle laitoin.
Variskin lensi, näki laskevan veden,
Söi, lenteli ja vaakkui, ei palannut lainkaan.
Niin sallin ulos mennä nyt neljään tuuleen, uhrasin uhrin,
Järjestin suitsutusuhrin vuoren huipulla:
Seitsemän ja seitsemän suitsutusastiaa asettelin sinne,
Kaadoin niiden alle ruokoa, setriä ja myrttiä.
Jumalat haistoivat tuoksun,
Jumalat haistoivat ihanan tuoksun,
Jumalat kuin kärpäset kerääntyivät uhraajan luo.
|
Kohta kun
Herratar sinne oli saapunut,
Hän kohotti suuret jalokivet, Anun valmistamat toivomuksensa mukaan:
"Oi te jumalat täällä!
Niin totta kuin kaulani lasuurikiveä en unohda,
Niin totta nämä päivät minä muistan, en unohda ikuiseen aikaan! Jumalat suitsutusuhrille tulkoot!
Enlil älköön suitsutusuhrille tulko,
Koska ei harkinnut, vaan aikaansai tulvan,
Ihmiset minulta luovutti tuholle!"
Kohta kun Enlil sinne oli saapunut,
Näki hän laivan, tuimistui Enlil,
Vihasta Igigi-jumaliin täyttyi:
"Onko pelastunut hengissä kukaan?
Tuhosta ei saanut pelastua kukaan!"
Hän kohotti suuret jalokivet, Anun valmistamat toivomuksensa mukaan:
"Oi te jumalat täällä!
Niin totta kuin kaulani lasuurikiveä en unohda,
Niin totta nämä päivät minä muistan, en unohda ikuiseen aikaan! Jumalat suitsutusuhrille tulkoot!
Enlil älköön suitsutusuhrille tulko,
Koska ei harkinnut, vaan aikaansai tulvan,
Ihmiset minulta luovutti tuholle!"
Kohta kun Enlil sinne oli saapunut,
Näki hän laivan, tuimistui Enlil,
Vihasta Igigi-jumaliin täyttyi:
"Onko pelastunut hengissä kukaan?
Tuhosta ei saanut pelastua kukaan!"
Kirjoittanut: MikkoL,
08.07.2007 19:27
|
|
Ninurta avasi
suunsa ja puhumaan ryhtyi,
Urholle, Enlilille, hän virkkoi:
"Ken mitään voi tehdä ilman Eaa?
Sillä Ea yksin tietää kaikki asiat!"
Ea suunsa nyt avasi, puhumaan ryhtyi, Hän urholle, Enlilille, virkkoi:
"Sinä urho, jumalista viisain!
Miksi, miksi et harkinnut, vaan aikaansait tulvan?
Syntisen taakaksi syntinsä saata, rikollisen taakaksi rikoksensa saata!
Päästä löysälle, ettei häntä leikattaisi poikki, vedä kireälle, ettei hän pääsisi liian löysälle!
Sen sijaan, että aikaansait tulvan, leijona nousta ois saanut, vähentää ihmiset!
Sen sijaan, että aikaansait tulvan, susi nousta ois saanut, vähentää ihmiset!
Sen sijaan, että aikaansait tulvan, nälänhätä syntyä ois saanut, [tuhota] maan!
Sen sijaan, että aikaansait tulvan, Era nousta ois saanut, teurastaa ihmiset!
En minä ole paljastanut suurjumalten salaisuuksia.
Urholle, Enlilille, hän virkkoi:
"Ken mitään voi tehdä ilman Eaa?
Sillä Ea yksin tietää kaikki asiat!"
Ea suunsa nyt avasi, puhumaan ryhtyi, Hän urholle, Enlilille, virkkoi:
"Sinä urho, jumalista viisain!
Miksi, miksi et harkinnut, vaan aikaansait tulvan?
Syntisen taakaksi syntinsä saata, rikollisen taakaksi rikoksensa saata!
Päästä löysälle, ettei häntä leikattaisi poikki, vedä kireälle, ettei hän pääsisi liian löysälle!
Sen sijaan, että aikaansait tulvan, leijona nousta ois saanut, vähentää ihmiset!
Sen sijaan, että aikaansait tulvan, susi nousta ois saanut, vähentää ihmiset!
Sen sijaan, että aikaansait tulvan, nälänhätä syntyä ois saanut, [tuhota] maan!
Sen sijaan, että aikaansait tulvan, Era nousta ois saanut, teurastaa ihmiset!
En minä ole paljastanut suurjumalten salaisuuksia.
Kirjoittanut: MikkoL,
08.07.2007 19:28
|
|
Atrahasiksen
annoin unen nähdä, jumalten salaisuudet kuulla hän sai.
Nyt neuvoa hänestä siis pitäkää!"
Nousi Enlil nyt laivaan,
Käteeni tarttui, vei minut laivaan,
Vei vaimoni myös, soi viereeni polvilleen käydä,
Kosketti otsaamme, välissämme seisten siunasi meidät:
"Ennen Utnapishshtim vain ihminen oli.
Nyt Utnapishshtim ja vaimonsa kaltaisiamme jumalia ~1 k-~r
Asukoon Utnapishshtim kaukana jokien suussa!"
He ottivat minut ja kaukana jokien suussa minun asua antoivat.
Mutta nyt, ken luoksesi jumalat saattaisi kokoon,
Jotta elämän, jota etsit, saavuttaa saisit?
Hyvä on, uneen älä vaivu kuuteen päivään ja seitsemään yöhön! "
Nyt neuvoa hänestä siis pitäkää!"
Nousi Enlil nyt laivaan,
Käteeni tarttui, vei minut laivaan,
Vei vaimoni myös, soi viereeni polvilleen käydä,
Kosketti otsaamme, välissämme seisten siunasi meidät:
"Ennen Utnapishshtim vain ihminen oli.
Nyt Utnapishshtim ja vaimonsa kaltaisiamme jumalia ~1 k-~r
Asukoon Utnapishshtim kaukana jokien suussa!"
He ottivat minut ja kaukana jokien suussa minun asua antoivat.
Mutta nyt, ken luoksesi jumalat saattaisi kokoon,
Jotta elämän, jota etsit, saavuttaa saisit?
Hyvä on, uneen älä vaivu kuuteen päivään ja seitsemään yöhön! "
Kirjoittanut: MikkoL,
08.07.2007 19:28
|
|
Kohta kun hän oli
istuutunut hajareisin,
Uni kuin usva hänen päällensä puhaltui.
Utnapishshtim hänelle, vaimolleen, virkkoi:
"Katsohan voimamiestä, joka elämää etsii!
Uni kuin usva hänen päällensä puhalsi!"
Vaimonsa hänelle, Utnapishshtimille, kaukaiselle virkkoi:
"Kosketa häntä, herätköön mies!
Tietä, jota tuli, palatkoon rauhassa,
Portista, josta tuli, palatkoon maahansa!"
Utnapishshtim taas hänelle, vaimolleen, virkkoi:
"Salakavala on ihmiskunta, hän koettaa sua pettää!
Mene, leivo leipänsä, päänsä kohdalle ne aseta,
Ja päivät, jotka hän nukkuu, seinälle piirrä! "
Hän leipoi hänen leipänsä, päänsä kohdalle ne asetti
Ja päivät, jotka hän nukkui, seinälle piirsi.
Uni kuin usva hänen päällensä puhaltui.
Utnapishshtim hänelle, vaimolleen, virkkoi:
"Katsohan voimamiestä, joka elämää etsii!
Uni kuin usva hänen päällensä puhalsi!"
Vaimonsa hänelle, Utnapishshtimille, kaukaiselle virkkoi:
"Kosketa häntä, herätköön mies!
Tietä, jota tuli, palatkoon rauhassa,
Portista, josta tuli, palatkoon maahansa!"
Utnapishshtim taas hänelle, vaimolleen, virkkoi:
"Salakavala on ihmiskunta, hän koettaa sua pettää!
Mene, leivo leipänsä, päänsä kohdalle ne aseta,
Ja päivät, jotka hän nukkuu, seinälle piirrä! "
Hän leipoi hänen leipänsä, päänsä kohdalle ne asetti
Ja päivät, jotka hän nukkui, seinälle piirsi.
|
Ensimmäinen
leipänsä oli kuivunut kokonaan,
Toinen oli kutistunut, kolmas vielä kostea, neljäs tullut valkeaksi--uhrileipänsä,
Viides heittänyt harmaat hiukset, kuudes juuri paistettu,
Seitsemäs oli juuri hehkuvilla hiilillä, kun hän kosketti häntä, heräsi mies.
Gilgamesh hänelle, Utnapishshtimille, kaukaiselle virkkoi
"Juuri kun päälleni virtasi uni,
Äkkiä minua kosketit, herätit minut. "
Utnapishshtim [hänelle], Gilgameshille, [virkkoi]:
"[Ylös], Gilgamesh, leipäsi lue!
[Päivät, jotka nukuit], sulle tiedoksi tulkoot!
Leivistäsi [ensimmäinen on kuivunut kokonaan], [Toinen on kutistunut],
[Kolmas] vielä kostea, neljäs tullut valkeaksi-- uhrileipäsi,
[Viides] heittänyt harmaat hiukset, kuudes juuri paistettu,
[Seitsemäs] oli juuri hehkuvilla hiilillä kun kosketin sinua ja siihen heräsit. "
Toinen oli kutistunut, kolmas vielä kostea, neljäs tullut valkeaksi--uhrileipänsä,
Viides heittänyt harmaat hiukset, kuudes juuri paistettu,
Seitsemäs oli juuri hehkuvilla hiilillä, kun hän kosketti häntä, heräsi mies.
Gilgamesh hänelle, Utnapishshtimille, kaukaiselle virkkoi
"Juuri kun päälleni virtasi uni,
Äkkiä minua kosketit, herätit minut. "
Utnapishshtim [hänelle], Gilgameshille, [virkkoi]:
"[Ylös], Gilgamesh, leipäsi lue!
[Päivät, jotka nukuit], sulle tiedoksi tulkoot!
Leivistäsi [ensimmäinen on kuivunut kokonaan], [Toinen on kutistunut],
[Kolmas] vielä kostea, neljäs tullut valkeaksi-- uhrileipäsi,
[Viides] heittänyt harmaat hiukset, kuudes juuri paistettu,
[Seitsemäs] oli juuri hehkuvilla hiilillä kun kosketin sinua ja siihen heräsit. "
Kirjoittanut: MikkoL,
08.07.2007 19:29
|
|
Gilgamesh
hänelle, Utnapishshtimille, kaukaiselle virkkoi:
"[Oi mitä] minä tekisin, Utnapishshtim, minne minä menisin?
[Jäseneni] on ryöväri vallannut jo,
Makuuhuoneessani kuolema istuu,
Ja mihin vain [jalkani] asetan, siellä se on--tuo kuolema. "
Utnapishshtim [hänelle], laivuri Ursanabille, [virkkoi]:
"Ursanabi, satama [älköön] iloitko sinusta, ylimenopaikka sua katsokoon karsaasti!
Ken sen rannalla harhaillen kulkee, jääköön rantaansa vaille!
Mies, jonka edellä sa kuljit: saastan peittämä on ruumiinsa.
Taljat ovat hävittäneet hänen jäsentensä kauneuden.
Hänet ota, Ursanabi
Pesupaikalle vie!
"[Oi mitä] minä tekisin, Utnapishshtim, minne minä menisin?
[Jäseneni] on ryöväri vallannut jo,
Makuuhuoneessani kuolema istuu,
Ja mihin vain [jalkani] asetan, siellä se on--tuo kuolema. "
Utnapishshtim [hänelle], laivuri Ursanabille, [virkkoi]:
"Ursanabi, satama [älköön] iloitko sinusta, ylimenopaikka sua katsokoon karsaasti!
Ken sen rannalla harhaillen kulkee, jääköön rantaansa vaille!
Mies, jonka edellä sa kuljit: saastan peittämä on ruumiinsa.
Taljat ovat hävittäneet hänen jäsentensä kauneuden.
Hänet ota, Ursanabi
Pesupaikalle vie!
|
Saastansa vedellä
lumeksi pesköön!
Heittäköön taljansa, ne kuljettakoon meri, kauniiksi näyttäytyköön ruumiinsa hällä!
Tehtäköön uudeksi hänen päänsä side,
Vaatteen ylle pukekoon, häpynsä verhon!
Kunnes saapuu hän kaupunkiinsa,
Kunnes hän saavuttaa tiensä (päätepisteen),
Vaatteensa harmaita hiuksia heittää ei saisi, pysyköön uutena, uutena aivan!"
Hänet otti Ursanabi, Pesupaikalle vei:
Hän saastansa vedellä lumeksi pesi.
Hän heitti taljansa, ne l;~lljetti meri,
Kauniiksi näyttäytyi ruumiinsa hällä.
Uudeksi tehtiin päänsä [side],
Vaatteen ylleen puki, häpynsä verhon.
Kunnes [saapuu hän kaupunkiinsa],
Kunnes hän saavuttaa tiensä (päätepisteen),
[Vaatteensa harmaita hiuksia heittää ei saisi, pysyä uutena], uutena pitäisi .
Heittäköön taljansa, ne kuljettakoon meri, kauniiksi näyttäytyköön ruumiinsa hällä!
Tehtäköön uudeksi hänen päänsä side,
Vaatteen ylle pukekoon, häpynsä verhon!
Kunnes saapuu hän kaupunkiinsa,
Kunnes hän saavuttaa tiensä (päätepisteen),
Vaatteensa harmaita hiuksia heittää ei saisi, pysyköön uutena, uutena aivan!"
Hänet otti Ursanabi, Pesupaikalle vei:
Hän saastansa vedellä lumeksi pesi.
Hän heitti taljansa, ne l;~lljetti meri,
Kauniiksi näyttäytyi ruumiinsa hällä.
Uudeksi tehtiin päänsä [side],
Vaatteen ylleen puki, häpynsä verhon.
Kunnes [saapuu hän kaupunkiinsa],
Kunnes hän saavuttaa tiensä (päätepisteen),
[Vaatteensa harmaita hiuksia heittää ei saisi, pysyä uutena], uutena pitäisi .
|
Gilgamesh ja
Ursanabi nousivat laivaan Laivan [aalloille] heittivät, lähtivät matkaan.
Vaimonsa hänelle, Utnapishshtimille, kaukaiselle virkkoi:
"Gilgamesh tuli tänne, oli väsynyt, rasittanut itseään.
Mitä sinä annat, jotta maahansa palaisi?"
Silloin hän, Gilgamesh, kohotti sauvoimen,
Laivan lähemmäksi rantaa toi. Utnapishshtim hänelle, Gilgameshille, [virkkoi]:
"Gilgamesh, tulit tänne, olit väsynyt, rasittanut itsesi,
Mitä annan siis sinulle, jotta maahasi palaisit?
Vaimonsa hänelle, Utnapishshtimille, kaukaiselle virkkoi:
"Gilgamesh tuli tänne, oli väsynyt, rasittanut itseään.
Mitä sinä annat, jotta maahansa palaisi?"
Silloin hän, Gilgamesh, kohotti sauvoimen,
Laivan lähemmäksi rantaa toi. Utnapishshtim hänelle, Gilgameshille, [virkkoi]:
"Gilgamesh, tulit tänne, olit väsynyt, rasittanut itsesi,
Mitä annan siis sinulle, jotta maahasi palaisit?
|
Paljastaa tahdon,
Gilgamesh, kätketyn sinulle,
[Jumalten salaisuuden sulle] kertoa tahdon:
Yrtti se on kuin [tappuran] piikki,
Sen oas kuin ruusu [käteesi] pistää.
Jos tämän yrtin kätesi saavat, [uuden elämän löydät]! "
Kun Gilgamesh tämän nyt kuullut oli, hän avasi . . . [Jalkaansa] raskaat kivet hän sitoi.
Apsuun alas ne kiskoivat hänet [ja yrtin hän näki].
Hän otti yrtin, se pisti [käteen].
Raskaat kivet hän [jaloistaan] leikkasi
[Ja hyöky] heitti hänet rannalleen takaisin.
Gilgamesh hänelle, Ursanabille, laivurille virkkoi:
"Ursanabi, tämä yrtti on toiveen yrtti,
Josta ihminen jälleen elinvoimansa saapi!
Sen tahdon minä viedä Urukin tarhaan, siitä syödä ma annan . . . voin leikata yrttiä.
Sen nimi on "harmaapäisenä ihminen nuortuu".
[Jumalten salaisuuden sulle] kertoa tahdon:
Yrtti se on kuin [tappuran] piikki,
Sen oas kuin ruusu [käteesi] pistää.
Jos tämän yrtin kätesi saavat, [uuden elämän löydät]! "
Kun Gilgamesh tämän nyt kuullut oli, hän avasi . . . [Jalkaansa] raskaat kivet hän sitoi.
Apsuun alas ne kiskoivat hänet [ja yrtin hän näki].
Hän otti yrtin, se pisti [käteen].
Raskaat kivet hän [jaloistaan] leikkasi
[Ja hyöky] heitti hänet rannalleen takaisin.
Gilgamesh hänelle, Ursanabille, laivurille virkkoi:
"Ursanabi, tämä yrtti on toiveen yrtti,
Josta ihminen jälleen elinvoimansa saapi!
Sen tahdon minä viedä Urukin tarhaan, siitä syödä ma annan . . . voin leikata yrttiä.
Sen nimi on "harmaapäisenä ihminen nuortuu".
Kirjoittanut: MikkoL,
08.07.2007 19:31
|
|
Minä syödä siis
tahdon, tahdon nuoruuteni palata. "
Kahdenkymmenen kaksoistunnin kuluttua he maistoivat palan,
Kolmenkymmenen kaksoistunnin kuluttua he paneutuivat levolle.
Näki kaivon Gilgamesh, jonka vesi on kylmää.
Hän laskeutui siihen ja peseytyi vedellä.
Käärme haistoi nyt yrtin tuoksun,
[Koloistaan] se nousi ja sieppasi yrtin,
Paluumatkallaan se nahkansa loi.
Silloin Gilgamesh istui ja itki,
Nenänsä muuria virtasi kyynel.
Ursanabille, laivurille, [hän virkkoi]:
"Kenen hyväksi, Ursanabi, väsyivät käteni?
Kenen hyväksi vuotaa nyt sydämeni veri?
En saanutkaan aikaan itselleni hyvää--
Maan leijonalle vain olen hyvää tehnyt.
Nyt, kahdenkymmenen kaksoistunnin kuluttua, se ainoana sieppasi sen minulta.
Kahdenkymmenen kaksoistunnin kuluttua he maistoivat palan,
Kolmenkymmenen kaksoistunnin kuluttua he paneutuivat levolle.
Näki kaivon Gilgamesh, jonka vesi on kylmää.
Hän laskeutui siihen ja peseytyi vedellä.
Käärme haistoi nyt yrtin tuoksun,
[Koloistaan] se nousi ja sieppasi yrtin,
Paluumatkallaan se nahkansa loi.
Silloin Gilgamesh istui ja itki,
Nenänsä muuria virtasi kyynel.
Ursanabille, laivurille, [hän virkkoi]:
"Kenen hyväksi, Ursanabi, väsyivät käteni?
Kenen hyväksi vuotaa nyt sydämeni veri?
En saanutkaan aikaan itselleni hyvää--
Maan leijonalle vain olen hyvää tehnyt.
Nyt, kahdenkymmenen kaksoistunnin kuluttua, se ainoana sieppasi sen minulta.
Kirjoittanut: MikkoL,
08.07.2007 19:32
|
|
Kun olen avannut
vesileilin, [heitän] astiat [yli laidan]!
Olen nähnyt sellaista, mikä minulle on merkiksi asetettu.
Minä totisesti luovun ja jätän rannalle laivan. "
Kahdenkymmenen kaksoistunnin kuluttua he maistoivat palan,
Kolmenkymmenen kaksoistunnin kuluttua he paneutuivat levolle.
Kun he saapuivat Urukin tarhaan,
Gilgamesh hänelle, Ursanabille, laivurille, virkkoi:
"Nouse, Ursanabi, Urukin muurille, käyskentele sillä,
Perustaa tutki, tarkasta tiilet:
Eivätkö sen tiilet ole poltettuja,
Sen pohjan laskeneet seitsemän viisasta.
Yhden kaupungin sarin, yhden puutarhojen sarin,
Yhden esikaupunkien sarin, Istar-temppelin pyhän alueen,
Kolme saria ja Urukin pyhän alueen ympäröi se!"
Olen nähnyt sellaista, mikä minulle on merkiksi asetettu.
Minä totisesti luovun ja jätän rannalle laivan. "
Kahdenkymmenen kaksoistunnin kuluttua he maistoivat palan,
Kolmenkymmenen kaksoistunnin kuluttua he paneutuivat levolle.
Kun he saapuivat Urukin tarhaan,
Gilgamesh hänelle, Ursanabille, laivurille, virkkoi:
"Nouse, Ursanabi, Urukin muurille, käyskentele sillä,
Perustaa tutki, tarkasta tiilet:
Eivätkö sen tiilet ole poltettuja,
Sen pohjan laskeneet seitsemän viisasta.
Yhden kaupungin sarin, yhden puutarhojen sarin,
Yhden esikaupunkien sarin, Istar-temppelin pyhän alueen,
Kolme saria ja Urukin pyhän alueen ympäröi se!"
MikkoL:
Löysin vuoden 1943 käännöksen J.Stenbäckin kotisivulta, häntä näyttävät tällaiset vanhat tekstit kiinnostavan
http://www.kolumbus.fi/j.stenback/k11/default.htm
Löysin vuoden 1943 käännöksen J.Stenbäckin kotisivulta, häntä näyttävät tällaiset vanhat tekstit kiinnostavan
http://www.kolumbus.fi/j.stenback/k11/default.htm
|
No niin.
Nettiruukussa Gilgamesh eepoksen XI taulu. Jo on aikoihin eletty!
Joku ehkä huomasi, kuinka aikaisemmin tällä palstalla koetin esitellä kriittistä lähdetutkimusta esimerkin avulla.
Sanoin, että jo on kumma kun uhrataan eläimiä joita on kovalla työllä säästetty.
Tämä on varmaan kehittyneemmän uskonnollisen ajan lisäys Nooan kertomukseen. Toisesta lähteestä liitetty vanhaan traditioon.
Se kuulosti ihan järkevältä, eikö niin, ainakin omasta mielestäni.
Gilgamesh eepoksen XI taulu osoittaa, että se oli pelkkää minun keksimääni hölynpölyä. (Näin on usein lähdetutkimuksen kanssa, se on varsin vaikea ja sekava tapa katsella vanhaa dokumenttia!)
Nettiruukussa Gilgamesh eepoksen XI taulu. Jo on aikoihin eletty!
Joku ehkä huomasi, kuinka aikaisemmin tällä palstalla koetin esitellä kriittistä lähdetutkimusta esimerkin avulla.
Sanoin, että jo on kumma kun uhrataan eläimiä joita on kovalla työllä säästetty.
Tämä on varmaan kehittyneemmän uskonnollisen ajan lisäys Nooan kertomukseen. Toisesta lähteestä liitetty vanhaan traditioon.
Se kuulosti ihan järkevältä, eikö niin, ainakin omasta mielestäni.
Gilgamesh eepoksen XI taulu osoittaa, että se oli pelkkää minun keksimääni hölynpölyä. (Näin on usein lähdetutkimuksen kanssa, se on varsin vaikea ja sekava tapa katsella vanhaa dokumenttia!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti