Psalmi 129

Ruoskan "vaot" orjan selässä

Matkalaulu.

Kovin on minua vainottu nuoresta asti
-- näin sanokoon Israel --
kovin on minua vainottu nuoresta asti,
vainottu, mutta ei lannistettu.
Selkäni on kuin kyntäjän jäljiltä, pitkiä vakoja täynnä.

Herra on vanhurskas!
Hän päästää meidät jumalattomien köysistä.
Häpeällisesti joutuvat perääntymään
kaikki, jotka vihaavat Siionia.
He ovat kuin katolla kasvava ruoho,
joka kuivuu heti oraalle ehdittyään --
siitä ei leikkaaja kättään täytä,
ei lyhteen sitoja syliään,
eivätkä ohikulkijat sano: "Siunatkoon teitä Herra."

Me siunaamme teidät Herran nimessä.


........
Matkalaulujen joukossa tämä kuuluu ryhmään, jossa pyhiinvaeltaja ajattelee ahdistajiaan, vainoajiaan, pilkkaajiaan.

"vainottu, vaan ei lannistettu" - näin sanokoon Israel!

voimme melkein kuvitella isomman joukon matkalla Jerusalemiin, esimerkiksi tuon väen, jossa Maria ja Joosef olivat Nasaretista lähteneet lain ikään, 12 vuotiaaksi, tullutta poikaansa käyttämään Herran temppelissä.

Kun lähdettiin kotimatkalle väkeä oli niin paljon, että Maria ja Joosef etsiskelivät poikaansa pitkän aikaa. Kun eivät löytäneet, lähtivät takaisin pääkaupunkiin - ja sieltähän kaveri löytyi, kirjanoppineita jututtamassa Jerusalemin temppelissä. Oli Joosef ja äiti siinä unohtuneet, Isänsä huoneessa!

kun isolla porukalla mentiin, oltiin paremmin turvassa sellaisilta väkivaltaisilta ryöväreiltä, joista Jeesus aikuisena kertoi Jerusalemin ja Jerikon väliseltä tieltä.


voimme kuvitella, että esilaulaja aloitti psalmin ja sitten huusi "näin sanokoon koko Israel" ja koko porukka liittyi sitten toistamaan "vainottu vaan ei lannistettu"

näin matka jatkui vahvalla mielellä, hengellisen laulun rohkaisemana.



Psalmi jatkuu - "selän vaot" antaa mielestäni väärän mielikuvan - ihoon kaivettuja vakoja kuin auran jäljiltä.

Tietääkseni tämä on päinvastoin, ei ura vaan koholla oleva kohta. Ainakin pahasti ruoskitun ihmisen selkään nousee pitkiä risteileviä juovia, jotka voivat olla sentin parikin korkeammalla selän ihoa.

heprean alkutekstissä on kyllä auraajat, mutta nouseehan auran jäljiltä peltoon penkereitä...

iho kun tahtoo kasvaa umpeen kuoppansa, ellen ihan väärässä ole, vaan nuo juovat, harjanteet voivat säilyä kuukausikaupalla.



Israelin Jumala osoittaa vanhurskautensa vapauttamalla "jumalattoman köysistä"

tämä tarkoittaa ihmisen sitomista köysillä, vangitsemista, kahlitsemista.

Siionin, Jerusalemin, viholliset joutuvat kaikki "häpeällisesti perääntymään"

no, eihän armeija "peräänny" vaan "etenee takaisinpäin" ... vai miten se sanonta kuuluukaan Suomen harmaassa.

Raamatullista elonkorjuuta tänään

Vanhan liiton ajan Israelista on sitten havainnollinen vertauskuva.

Siionin viholliset, jumalattomat vangitsijat, ovat kuin katolla kasvava ruoho.

Pyhän maan talot olivat tuohon aikaan tasakattoisia. Seinien varassa olivat "kattohirret" (malka) jotka eivät mitään suomalaisen kestikievarin jättiläishonkia olleet tosin.

kattohirsien varassa oli oksia, risuja ja sen päälle pantu maata, jota jyrättiin kivisillä teloilla sateenpitäväksi.

näin esimerkiksi Kapernaumissa kun halvattua tuotiin katon läpi Jeesuksen luo - tupa oli täynnä väkeä - homma on saattanut olla jokseenkin pölyistä...

tällaisen talon katolla kasvavalla ruoholla ei ole kovin paljon juurille tilaa eikä kosteutta.

Raamatun ajan maanviljelijän kaunista kuvakieltä - sirpillä leikataan vilja ja toinen kerää lyhteitä syliinsä! ohikulkijatkin iloiseseti toivottavat Herran siunausta, runsasta satoa pellolla ahertaville.

näin ei jumalattomille, jotka eivät ole peltojen viljaa vaan katolla kasvavaa nopeasti kuihtuvaa ruohoa, jolle kukaan ei siunausta toivota.


ja kuin tämän häpeällisen, nolon tilanteen vastakohtana

pyhiinvaeltava kansa huutelee toisilleen ja tienvarressa kulkuetta ihmetteleville riemullisesti

"Me siunaamme teidät Herran nimessä"



saamme taas tänä aamuna kiittää Israelin Jumalaa, että Hänen valitun kansansa ihana perinne, psalmit, ovat meillekin annetut - saamme niitä tutkia ja lukea ja omassa rukouksessamme myös käyttää.

miksei myös omilla pyhiinvaelluksillamme, olivat ne sitten naapuriseurakunnan kirkkoon, kirkkovenematka tai jouluseurat Jällivaarassa!



Luukas kertoo pyhiinvaelluksesta Jerusalemiin:

Jeesuksen vanhemmat menivät joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Kun Jeesus oli tullut kahdentoista vuoden ikään, he taas juhlan aikaan matkasivat sinne, niin kuin tapa oli.

Juhlapäivien päätyttyä he lähtivät paluumatkalle, mutta poika jäi vanhempien huomaamatta Jerusalemiin. Nämä luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivän matkan, ennen kuin alkoivat haeskella häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta. Kun he eivät löytäneet häntä, he palasivat Jerusalemiin jatkaen etsintäänsä.

Kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet temppelistä. Hän istui opettajien keskellä, kuunteli heitä ja teki heille kysymyksiä. Kaikki, jotka kuulivat mitä hän puhui, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja hänen antamiaan vastauksia.

Hänet nähdessään vanhemmat hämmästyivät kovasti, ja hänen äitinsä sanoi: "Poikani, miksi teit meille tämän? Isäsi ja minä olemme etsineet sinua, ja me olimme jo huolissamme."

Jeesus vastasi heille: "Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?"

Mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän tällä tarkoitti.

Jeesus lähti kotimatkalle heidän kanssaan, tuli Nasaretiin ja oli heille kuuliainen.

Kaiken, mitä oli tapahtunut, hänen äitinsä kätki sydämeensä. Jeesukselle karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä.

Lk 2:41-52 KR 1992