Psalmi 124

Matkalaulu. Daavidin psalmi.

Ellei Herra olisi ollut puolellamme
-- näin sanokoon Israel --
ellei Herra olisi ollut puolellamme,
kun viholliset hyökkäsivät kimppuumme,
meidät olisi nielty elävältä.
Kun heidän vihansa myrsky nousi,
vedet olisivat meidät vieneet,
tulvan aallot peittäneet,
vyöryvät vedet hukuttaneet.

Ylistetty olkoon Herra!
Hän ei antanut meitä
heidän hampaittensa raadeltaviksi.
Me pääsimme pakoon
kuin lintu pyytäjän paulasta.
Paula katkesi, ja me pääsimme irti.
Meidän auttajamme on Herra, hän, joka on luonut taivaan ja maan.

KR 1992 antaa psalmille 124 selkeän ja yksinkertaisen sisällön.

Israelia on kohdannut todella uhkaava vaara vihollisten taholta, joka ainoastaan Jumalan apu saatoi torjuia.

Vaaraa verrataan tulviviin vesiin ja puhutaan elävältä nielemisestä ja vihollisen teräviin hampaisiin joutumisesta.

Tilanne oli tosi hankala, ansa oli lauennut - mutta Herra päästi irti kuin linnun pyydystäjän paulasta.

"Meidän auttajamme on Herra, hän, joka on luonut taivaan ja maan."

käännös sanoo myös hauskasti, että Herra oli puolueellinen...

"ellei Herra olisi ollut meidän puolelamme"


vanhempi käännös on kielellisesti vaikeatajuisempi, kömpelömpi - ja kuten jo tiedämme, tarkempi. Sujuvuuden ja hyvän kielen nimissä ei luovuttu sisällön merkityksistä.

Aikamuoto on toinen - preesens - kun KR 1992 puhuu menneestä tapahtumasta

Psalmissa mainitaan myös sana "sielu"



Psalmi 124

Matkalaulu; Daavidin virsi.

Ellei Herra olisi meidän kanssamme - näin sanokoon Israel -
ellei Herra olisi meidän kanssamme, kun ihmiset nousevat meitä vastaan,
niin he meidät elävältä nielisivät, kun heidän vihansa syttyy meitä vastaan;
niin vedet upottaisivat meidät, virta tulvisi meidän sielumme ylitse;
niin tulvisivat kuohuvat vedet meidän sielumme ylitse.

Kiitetty olkoon Herra, joka ei antanut meitä heidän hammastensa raadeltaviksi.

Meidän sielumme pääsi kuin lintu pyydystäjäin paulasta: paula katkesi, ja me pääsimme pois.

Meidän apumme on Herran nimi, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.



uusi käännös vapaasti "kun viholliset hyökkäsivät kimppuumme"

ei näin ole alkutekstissä, ei siellä ole sen eenmpää sanaa "vihollinen" kuin sanaa "hyökätä".

vaan sanatarkasti "kun meitä vastaan nousi ihminen" (yksikössä)

--
oliko Herra puolellamme vai kanssamme?

alkutekstissä on napakasti "ellei Herra olisi ollut meille..." joten kumpikin käännös käy, "kanssamme" tarkempi.



tätä hieman aprikoin ja ihmettelen, enkä tiedä...

"niin he meidät elävältä nielisivät, kun heidän vihansa syttyy meitä vastaan;
niin vedet upottaisivat meidät, virta tulvisi meidän sielumme ylitse;
niin tulvisivat kuohuvat vedet meidän sielumme ylitse."

alkutekstissä on todella "niellä elävältä" ja nämä uhkaavat vedet käyvät sielun (nefesh) yli.

...
uusi käännös oikaisee ja poistaa koko sielu sanan.

"Kun heidän vihansa myrsky nousi,
vedet olisivat meidät vieneet,
tulvan aallot peittäneet,
vyöryvät vedet hukuttaneet."



Huono oli tilanne, mutta Herra ei antanut heidän hammastensa raadeltavaksi
(tässäkään kohtaa ei ole sanaa vihollinen)



Sielu (nefesh) on myös tässä kuvassa linnusta, joka pääsee kuin ihmeen kaupalla irti saalistajan ansasta, paulasta, joka särkyi:

"Meidän sielumme pääsi kuin lintu pyydystäjäin paulasta: paula katkesi, ja me pääsimme pois."

uusi käännös jättää myös tässä koko sielu sanan pois:

"Me pääsimme pakoon
kuin lintu pyytäjän paulasta.
Paula katkesi, ja me pääsimme irti." yksinkertaistaen ilmaisun.



vertailu ei ole vain hiusten halkomista - onhan se sitäkin - vaan tuossa on kysymyksessä koko psalmin sisältö.

uusin KR puhuu vihollisesta, uhkaavista vesistä, pakoon pääsemisestä ikäänkuin jostain sotatilanteesta.

vanhempi käännös puhuu vastustajista ja "sielusta" jonka yli vedet käyvät uhaten sen hukuttaa.

tämä henkilökohtainen sisäinen vapautuminen uhasta on paremmin mielestäni sopusoinnussa matkalaulujen 120 ja 123 kanssa, joissa on kyse toisten ihmisten aiheuttamasta ahdingosta.



Tässä psalmissa oleva kielikuva "paula on rikki" on innoittanut hengellisen laulun runoilijaa


HL 226

Auki nyt on kädet Jeesuksen aivan
myös sinut helmaansa sulkeakseen!
Miksi sä kantaisit tuskan ja vaivan?
Vaipua saat ikirakkauteen.
Kuule, Hän kutsuvi taas kuten ennen:
"Suo mulle sielusi, ystäväni!"
Kieltää sä voisitko, luotansa mennen,
vaikka Hän kuollut on puolestasi?

Maailman synnit Hän ristille kantoi,
kaikkien puolesta kuollut Hän on.
Myös sinun tähtes Hän henkensä antoi,
rakkautensa on loppumaton.
Velkamme raskaan on pois veri vienyt,
sen yli risti jo piirretty on.
Luo Isän istuimen auki on tie nyt,
armon nyt saa Hältä ansioton.

Kirjoittanut: MikkoL, 11.09.2010 20:44

[Vastaa tähän viestiin] [Lähetä viesti kirjoittajalle] [Kommentoi] [Poista]

Joutukaa syntiset, Jeesus kun teille
armonsa suo, sekä rakkauttaan!
Aadam jos turmion tuonut on meille,
Kristushan poisti sen kuolemallaan.
Kuinka te kannatte kahlehianne,
vaikka ne kaikki jo katkaistihin?
Rientäen käykää nyt luo Jumalanne
nöyrtyvin mielin ja kiitollisin!

Rakkahin Jeesus, Sä aarteeni parhain,
turvana mulla on kuolemasi.
Kiitos, kun teiltä Sä korjasit harhain,
kirjaasi piirtäen mun nimeni.
Kristus on toivoni maan pimennoissa,
valkeus teilläni matkalla maan.
"Paula on rikki ja lintu on poissa",
niin minä riemulla laulaa nyt saan!

Magnus B. Malmstedt 1724-1798 (1.säk.)
Abraham Falk 1727-1776 (2.-4. säk.)