Psalmi 130

Kajaanin linna

Matkalaulu.

Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.
Herra, kuule minun ääneni, tarkatkoot sinun korvasi rukoustani.

Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit,
Herra, kuka silloin kestää?
Mutta sinun on armo, sinä annat anteeksi, että me eläisimme sinun pelossasi.

Minä odotan sinua, Herra,
odotan sinua koko sielustani
ja panen toivoni sinun sanaasi.
Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin vartijat aamua.

Israel, pane toivosi Herraan!
Hänen armonsa on runsas,
hän voi sinut lunastaa.
Hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä.


kuinka koemmekaan Hengen yhteyttä vanhan liiton psalmin kirjoittajaan!

koko kristillinen kirkko lausuu tätä ihanaa psalmia 130 jumalanpalveluksissaan. Se on mukana vakiopaikalla synnintunnustus jaksossa myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon liturgiassa.

ajatuksemme rientävät heti kristillisen uskomme ytimeen, syntien anteeksianomiseen ja anteeksi todistamiseen Jeesuksen pyhässä nimessä ja veressä

...
mutta tehdäänpä se outo hyppy ajassa taaksepäin.

Painetaan videossa reverse-nappia kunnes kalenteri näyttää jotain aikaa yli 2400 vuotta sitten.

tämä pyhiinvaeltajan laulu matkalla ylös Jerusalemiin on kirjoitettu satoja vuosia ennen Jeesusen syntymää.

psalmi ei ole kristillisen kirkon hymni - vaikka Kristuksen kirkko sitä ahkerasti käyttää rukouksissaan ja lauluissaan - vaan juutalaisen kansan rukous ajalta kauan ennen pääsiäisen tapahtumia Golgatalla ja puutarhahautaa noin 33 jKr.


kuinka voi Israelin kansan keskuudesta kuulua näin "kristillinen" ääni:

"syvyydestä minä huudan sinua, Herra, kuule minun ääneni"

Herra, kuule minun ääneni, tarkatkoot sinun korvasi rukoustani.

Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?

Mutta sinun on armo, sinä annat anteeksi, että me eläisimme sinun pelossasi."

Jumalan pelossa eläminen lähtee armosta!


väkevä on psalmin kuva Jerusalemin ja muiden muurilla ympäröityjen kaupunkien elämästä:

"Minä odotan sinua, Herra,
odotan sinua koko sielustani
ja panen toivoni sinun sanaasi.

Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin vartijat aamua."

kyllä tämän ymmärtää jokainen suomalainen mies tai nainen, joka on kipinä-mikkona ollut metsässä teltassa tai vahtinut varastoaluetta aamuyön tunteina...

jospa se aamu jo tulisi...

näin sielu kaipaa ja odottaa Herraa


ja psalmin lopussa varsinainen hengellinen rotulipanos:

"Israel, pane toivosi Herraan!

Hänen armonsa on runsas,
hän voi sinut lunastaa.

Hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä."


helpoimmin pääsemme tästä psalmista eteenpäin, kun vain toteamme että siinä Vanhan liiton hurskas jo uskon silmin katselee Uuden liiton Karitsaa.

mutta ei oteta nyt tässä sellaista oikotietä, vaikka ajatus monessa mielessä onkin totta.

mitä Vanhan liiton hurskas tässä näin laulaessaan ajattelee ja kokee?

en tarkoita Jeesuksen jälkeistä juutalaisuutta, vaikka toki siitäkin on kyse.

vaan nimenomaan Vanhan liiton aikaista uskontoa, Jumalan kansan hengellistä elämää ennen Messiaan tuloa.


itse asiassa koen, että esikoislestadiolaisuudessa eletään samankaltaisessa tilanteessa.

Psalmin laulajan katse kohdistuu Israelin Jumalaan. Hän huutaa syvyydestä, syntiensä tunnossa ja vetoaa Jumalaan: "jos Sinä pidät mielessäsi synnit, kuka silloin kestää"

jos Jumala pitää laskuria yllä, kirjoittaa muistikirjaansa minun syntini, sinun syntisi... kuka silloin kestää Hänen edessään??

rukoilija vetoaa armolliseen Jumalaan:
"Mutta sinun on armo, sinä annat anteeksi, että me eläisimme sinun pelossasi."

ihminen tietää ja tuntee syntinsä, ja vetoaa armolliseen, armahtavaan Jumalaan.

rukoilija sanoo Jumalalle: sinä annat anteeksi meille sillä tarkoituksella, että me eläisimme Sinun pelossasi.

Jumalan pelossa, Jumalaa kunnioittaen, Jumalan tahtoa noudattaen.


toisin kuin asiaa tuntemattomat luulevat, juutalaisella kansalla on Mooseksen lain allakin armollinen Jumala.

samoin islamissa, joka perustuu osin Vanhaan ja osin Uuteen testamenttiin ja sisältää muita aineksia, on armollinen ja armahtava ja laupias ja anteeksiantaa Jumala

"allahu rahman urahim" - Jumala on armollinen ja laupias - tulee suoraan Psalmeista.

ihminen turvaa sekä Vanhan liiton aikana että Messiaan hylänneessä juutalaisuudessa että islamissakin Jumalan armahtavaisuuteen.

Jumalasuhde toimii tällä tavoin, koska Jumala antaa syntiselle anteeksi. (Islamissa erityisesti ymmärtäen luomansa ihmisen heikkoutta) Kuka muuten kestäisi Hänen edesssään?


Vanhin Gunnar Persäterin saarna juhannuksena 2009 Lahdessa sisältää tämän saman ajatuksen.

kristitty saa astua armollisen Jumalan eteen ja synnit tunnustava syvyydestä huutava saa käydä pyhän Jumalan luo luottavaisesti ja turvallisesti.


Psalmin 130 lopulla on tiettyä jännitettä verbimuotojen kanssa

"Israel, pane toivosi Herraan!
Hänen armonsa on runsas,
hän voi sinut lunastaa."

voi sinut lunastaa?

mitä tämä tarkoittaa, Jumalan valittu kansa, Abrahamin lapset.

"Hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä."

"Hän lunastaa..."


יחל ישׂראל אל־יהוה כי־עם־יהוה החסד והרבה עמו פדות׃
Ps 130:7


jahel Israel - "ole kärsivällinen, odota toivo"

im adonai hesed - "Herran kanssa on armo"

meille kristityille tässä on jännästi asia sanottu, "Jumalan kanssa on jotain"

tässä ei lue heprealaisessa alkutekstissä "Jumala on armollinen"

ei myöskään KR 1992 sujuva soomi "Hänen armonsa on runsas"


Otto Mannisen komitea antaa tarkan merkityksen taas!

"Pane toivosi Herraan, Israel. Sillä Herran tykönä on armo, runsas lunastus hänen tykönänsä."

siellä, Israelin Jumalan luona on jotain ....


פּדת פּדוּת
pedit, pedut - heprean sana tarkoittaa vapautus, lunastus

ve harbe imo pedut

ja Hänen luonaan on paljon lunastusta

modernissa hepreassa on sama sana, ja kun tahdotaan oikein sitä korostaa voidaan sanoa että jotain on paljon paljon! "harbee harbee"

Jumalan luona on

tämä ilmaus kannattaa ottaa tarkasti, kuten KR 1933 sen tekee, vaikka se ei ole hyvää sujuvaa suomenkieltä.

"Hänen armonsa on runsas,
hän voi sinut lunastaa."
KR 1992

minusta erittäin epäonnistunut käännös



Upea psalmi 130 päättyy sitten sanoihin

"Hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä"
KR 1933 ja 1992

והוא יפדה את־ישׂראל מכל עונתיו

verbi katsoo tulevaisuuteen, se on futuurissa

King James kääntää sen tarkasti tulevaisuutta katsovana "and he shall redeem Israel from all its iniquities"

ehkä suomenkielessä tuo verbimuoto korostuisi käännöksellä

"Hän on lunastava Israelin kaikista sen synneistä"



voimme luterilaisina kristittyinä kuvitella Vanhan liiton kansaa lain alla taakkoineen horjuvaksi ja uhreillaan Jumalaa lepytteleväksi onnettomaksi sakiksi.

näin on Raamatun tutkijoidenkin ja selittäjien parissa ajateltu erityisesti apostoli Paavalin terävän Mooseksen lain tutkimisen seurauksena.

ja luterilaisen armon korostamisen seurauksena, jonka vastakohtana esimerkiksi Martti Luther juutalaisuutta toisinaan piti.

Lars Levi Laestadiuksen saarnoissa moititut "juutalaiset" saattoivat Ruotsin evakelis-luterilaisen kirkon pappina edustaa tällaista omanvanhurskauden ihmistä.



Psalmi 130 viimeinen jae räjäyttää tällaisen harhaluulon ja väärinkäsityksen tuuskan nuuskaksi.

(suom.huom. nuuskan myynti ja käyttö on Suomessa kai lailla kiellettyä. saakoon Tuuska silti nuuskata)

tässä ei ole ajatus "me menemme ylös Jerusalemiin ja siellä uhraamme syntiuhreja ja kiitosuhreja ja sovimme asiamme Jumalan kanssa"

tässä ei ole ajatus "menen seurojen lopulla pönttöjonoon ja siellä hoitelen asiani Jumalan kanssa"

vaan tässä on ajatus

Jumala lunastaa kansansa sen kaikista synneistä.

ei ihminen sitä tee millään menoillaan.

Jumala itse.

"Hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä"
Ps 130:8



Ei tämä mikään piskuinen matkalaulu ole.

Matteuksen evankeliumissa itse Jumalan enkeli viittaa tähän Vanhan liiton hurskaan rukoukseen ja Israelin toivoon:


"Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi:
"Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä.

Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä."

Mt 1:20-21 KR 1992



Seuraavana päivänä Johannes näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen. Johannes sanoi: "Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!
Joh 1:29 KR 1992

Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla.
Apt 4:12 KR 1992


Jeesus on kreikkalainen muoto hepreankielisestä nimestä Joosua, joka merkitsee 'Herra pelastaa'.



Virsikirjassamme on psalmista 130 kaksi virttä

virsi 267
Sua syvyydestä avuksi
nyt huudan, Jumalani.
Korviisi ota huutoni
ja auta sieluani.
Jos syntejäni muistelet
ja luet syyksi vääryydet,
en kestä edessäsi.

Jos synneistä me tahdomme
vapaiksi, puhtaiks tulla,
ei auta omat tekomme,
muu apu täytyy olla.
Jumala meitä armosta
voi auttaa synnin vallasta.
Vain Herraan turvatkaamme.

Siis armoos, Herra, uskallan,
et vaivaista sä heitä.
Mä omat työni unhotan,
ne syntiä ei peitä.
Mä turvaan kurjuudessakin
sun sanas lupauksihin.
Ne totta ovat aina.

Jos viivyttäisit apua
minua koetellen,
niin riipun, Herra, sinussa,
jään toivoon odotellen.
Jos hirmuiselta näytätkin,
laupias olet silloinkin
ja ajallasi autat.

Vaikka on suuret syntini,
suurempi armos vielä.
On hätääntynyt sieluni,
vaan armoas et kiellä.
Mua synneistäni puhdistat,
mua murheellista lohdutat.
Vain sinun kiitos olkoon!



Martti Luther 1524.
Ruots. Olavus Petri 1530.
Suom. Jaakko Finno virsikirjaan 1583.
Uud. komitea 1867.


virsi 268
Hädässä huudan Herraa
kaikesta sielusta.
Ah, auta tällä kertaa,
oi Jeesus, auttaja!
Korvasi avaa vielä
ja kuule huutoni
ja anna murheen tiellä
armosi, apusi.

Jos oikeuden mukaan
tahtoisit tuomita,
ei kestää voisi kukaan,
täytyisi hukkua.
Vaan, Herra, katuville
et kosta milloinkaan,
kiiruhdat syntisille
anteeksi antamaan.

Lupaukseesi varmaan
nyt panen toivoni.
Saan siitä avun armaan,
jos kuinka kävisi.
Kuin päivää aamuun asti
odottaa vartija,
niin Herraa luottavasti,
sieluni, odota.

Israel, lujaan luottaa
saat Herran hyvyyteen.
Hän aina avun tuottaa,
vie viimein autuuteen,
anteeksi synnit antaa
armostaan suuresta,
kansansa kuormat kantaa,
sen päästää tuskasta.


Clément Marot 1539.
Saks. Ambrosius Lobwasser 1573,
ruots. Lars Wivallius 1625.
Suom. virsikirjaan 1685.


Upea psalmi, upeat kirjoittajat!

Martti Luther uskonpuhdistuksen väkevässä alkuvaiheessa vuonna 1524.

Hugenottipsalttarin virsirunoilija Clément Marot 1539 Sveitsin ja Ranskan uskonpuhdistuksen alkuajoilta. (Calvinin mielestä vain psalmeihin perustuvia raamatullisia hengellisiä lauluja saa veisata jumalanpalveluksissa)

Tauno Väinölä kertoo virrestä 268:
"Toinen nimi on saksalainen Ambrosius Lobwasser (1515-1585), Königsbergin yliopiston oikeustieteen professori. Hän käänsi hugenottipsalttarin saksaksi. Tämän saksannoksen kautta ranskalaiset psalmivirret tulivat tunnetuiksi muuallakin. Siitä tämä virtemme käännettiin ruotsiksi."


"Kolmantena nimenä onkin ruotsintaja Lars Wivallius (1605-1669), synnynnäinen runoilija, renessanssi-ihminen ja suurten mittojen seikkailija.

Vaelluksillaan Euroopassa hän joutui edesottamuksistaan jo vankilaankin.

Tultuaan väärällä passilla ja nimellä Tanskaan Wivallius onnistui puijaamaan erästä aatelismiestä ja naimaan tämän tyttären. Kun totuus paljastui, hänet tuomittiin kuolemaan.

Hän onnistui kuitenkin pakenemaan Ruotsiin. Siellä pantiin vireille uusi oikeusjuttu ja Wivallius sai vankeustuomion, jonka hän kärsi Kajaanin linnassa."

Kajaanin linnassa taisi Wivalliukselle tulla psalmi 130 kovin tutuksi - "syvyydestä huudan Herraa"


Lupaukseesi varmaan
nyt panen toivoni.
Saan siitä avun armaan,
jos kuinka kävisi.
Kuin päivää aamuun asti
odottaa vartija,
niin Herraa luottavasti,
sieluni, odota.

Vk 268:3