Psalmi 131

Matkalaulu. Daavidin psalmi.

Herra, sydämeni ei ole korskea
eivätkä silmäni ylpeät.
Minä en ole tavoitellut suuria,
en pyrkinyt liian korkealle.
Ei, olen löytänyt rauhan, mieleni on tyyni. Niin kuin kylläinen lapsi lepää äitinsä sylissä, niin on minun mieleni levollinen.

Israel, pane toivosi Herraan nyt ja aina!



Psalmin käyttämä vertauskuva on todella hämmentävän kaunis

"olen löytänyt rauhan, mieleni on tyyni.

Niin kuin kylläinen lapsi lepää äitinsä sylissä, niin on minun mieleni levollinen."

miten hän on tullut tällaiseen täyteläiseen sisäisen rauhan tilaan?


Hän juttelee Israelin Jumalan kanssa asiasta ja kertoo:

Herra,
sydämeni ei ole korskea
eivätkä silmäni ylpeät.

yllättävä on myös mielenrauhan syy - hänen sydämensä ei ole korskea, ihmisten joukossa porskuttava, etuileva, omaa asemaansa korostava ja etsivä. Hän on mitä on ja tyytyy siihen

- samaa sanoo se, etteivät hänen "silmänsä ole ylpeät"

heprealaisessa Raamatussa käytetään ihmisen sieluntilojen kuvaamiseen usein ruumiinosien ja elinten nimiä (oikea käsi, silmä, munaskuut... sydän)



"Minä en ole tavoitellut suuria,
en pyrkinyt liian korkealle."

tämä kaveri kertoo edelleen Jumalalle, että hän on asettanut elämänsä tavoitteet kohtuullisesti.

etenkin nuoruudessa meillä on luonnostamme haaveita, mitä kaikkea tulemme tekemään

vanhemmitenkin mitä kaikkea tulemme elämässä saavuttamaan

miten työpaikalla etenemään, miten perheessä lapset kasvattamaan

miten taloudelliset asiat etenevät, vauraus kasvaa ja osakkeet nousevat

miten ratkon lääketieteen ongelman tai sen matemaattisen yhtälön

tämä on minusta ihmiselle olennaista, tavoitella sitä vuoren huippua, koska se on siellä.

mutta siinä menee helposti myös mielen tyyneys ja rauha, äidin rinnalla lepäävän vauvan röyhtäilevä tyytyväisyys...

levoton ajo elämässä eteenpäin, yhä ylöspäin, eläkevuosinakin kiirettä pitää...

"pieni nokipoika vaan, uunin piippuun kapuaa, yhä ylös yrittää---"



Rauhaa huokuva psalmi ei sisällä kovin hengellistä näkökulmaa, vaikka kyse on rukouksesta.

elämän viisautta enemmänkin, Sananlaskujen kirjan Salomon viisauden ja hieman Jobinkin tapaan.

suomalaisessa kansanviisaudessa on samantapaista sanontaa
"joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa"

mutta psalmin viimeinen jae kertoo, että tämän Vanhan liiton hurskaan elämässä on syvä perusturvallisuus, on toivo

"Israel, pane toivosi Herraan nyt ja aina!"

Virsi 517
Herra, kädelläsi
asua mä saan,
turvallisin käsi päällä maan.
Siellä kaikki saavat
uuden sydämen,
rauhan annat haavat sitoen.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
turvata voin yksin Jumalaan.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
tahdon laulaa hänen teoistaan.

Herra, kädelläsi
iloita mä saan,
se on rikas käsi antamaan.
Siellä armahdusta
meille tarjotaan
eikä kadotusta milloinkaan.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
turvata voin yksin Jumalaan.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
tahdon laulaa hänen teoistaan.

Herra, kädelläsi
itkeä mä saan,
kohonnut ei käsi kostamaan.
Sitä naulat pisti,
pahuus ihmisten,
anteeksi soi risti kaiken sen.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
turvata voin yksin Jumalaan.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
tahdon laulaa hänen teoistaan.

Herra, kädelläsi
uneen painan pään,
kutsut ystäväsi lepäämään.
Käsi minut kantaa
uuteen elämään,
ikirauhan antaa, valoon jään.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
turvata voin yksin Jumalaan.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
tahdon laulaa hänen teoistaan.


Anna-Mari Kaskinen 1982.
Virsikirjaan 1986.