Psalmi 123
Matkalaulu.
Sinun puoleesi, joka olet taivaissa, minä kohotan katseeni.
Niin kuin orjien silmät tarkkaavat isännän kättä, niin kuin orjattarien silmät tarkkaavat emännän kättä, niin me odottaen katsomme Herraan, Jumalaamme, kunnes hän armahtaa meitä.
Armahda, Herra, armahda meitä!
Jo kauan meitä on väheksytty,
kylliksi olemme jo kokeneet itsevarmojen ivaa ja ylimielisten pilkkaa.
KR 1992
Psalmi 123
Matkalaulu.
Minä nostan silmäni sinun puoleesi, joka taivaissa asut.
Katso, niinkuin palvelijain silmät katsovat heidän isäntäinsä käsiin, ja niinkuin palvelijattaren silmät katsovat hänen emäntänsä käsiin, niin meidän silmämme katsovat Herran, meidän Jumalamme, puoleen, kunnes hän armahtaa meitä.
Ole meille armollinen, Herra, ole meille armollinen. Sillä kylliksi olemme jo saaneet ylenkatsetta.
Sielumme on jo kyllänsä saanut suruttomien pilkasta, ylpeitten ylenkatseesta.
KR 1933
aika erikoinen matkalaulu, eikö totta!
ensimmäinen säe taas kertoo itse asian - kulkija kääntää silmänsä ylös kohti taivaita (monikossa) Jumalaa sinutellen (sinun puoleesi).
jakeessa oleva verbi voidaan kääntää sekä "istua" että "asua", joten molemmat KR käännökset ovat mahdollisia.
tässä kuulemme nyt siis äänen yli kahdentuhannen vuoden takaa.
Vanhan testamentin uskova kääntää katseensa ihan sitä samaa taivasta kohden, joka meidänkin yllemme kaareutuu, jossa Taivaallinen Isä on.
Heillä oli sama Jumala kuin meillä on tänään.
katseen kääntämistä tarkemmin kuvaava jakso on sitten meille varmaan hieman oudompi.
Runoilija kuvaa jumalasuhdettaan käyttäen sanaa eved. Tämä voidaan kääntää sekä "orja" että "palvelija" ja KR komiteat ovat päätyneet eri ratkaisuun.
Apostoli Paavali kertoo "lain orjuudessa" elävästä vanhan liiton kansasta, jonka vertauskuvana on Hagar.
mitä on olla orjana?
tässä on tämän Psalmin sanoman ydin - katsoa odottaen Jumalaan.
odottaen mitä?
että Hän armahtaa.
armahtaa mistä?
ei synnistä tässä ole puhe, vaan samoin kuin Psalmissa 120, toisista ihmisistä.
"Katso, niinkuin palvelijain silmät katsovat heidän isäntäinsä käsiin, ja niinkuin palvelijattaren silmät katsovat hänen emäntänsä käsiin, niin meidän silmämme katsovat Herran, meidän Jumalamme, puoleen, kunnes hän armahtaa meitä."
Ps 123:2 KR 1933
ajatus jatkuu
"Ole meille armollinen, Herra, ole meille armollinen.
Sillä kylliksi olemme jo saaneet ylenkatsetta. Sielumme on jo kyllänsä saanut suruttomien pilkasta, ylpeitten ylenkatseesta."
Ps 123:3-4 KR 1933
Vanhempi käännös on tässä selvästi "hengellisempi" koska mainitsee "suruttomat" ja "ylpeät" - monelle kristitylle niin tutut sanat.
Uudempi käännös on yleisempi
"Armahda, Herra, armahda meitä!
Jo kauan meitä on väheksytty,
kylliksi olemme jo kokeneet itsevarmojen ivaa ja ylimielisten pilkkaa."
Ps 123:3-4 KR 1992
itsevarma, ylpeä ovat sanoja, jotka nousevat alkutekstin hepreasta.
vanhahtava sana "suruton" kalskahtaa siis hengellisemmältä, mutta saattaa viedä tässä Psalmin lukijan ajatukset harhaan.
toki samoja sävyjä sanoissa on. Suruton on itsevarma, usein ylpeäkin.
voimme näitä "haikuja" tosiaan verrata toisiinsa, Psalmien 120 ja 123 mietteitä.
molemmissa rukoilija kääntyy alussa Herran puoleen, huutaa ahdingossa tai katsoo kirkasta taivasta, Hänen asuinsijaansa.
molemmat pyytävät apua ihmisten aiheuttamiin huoliin, toinen valehtelijan ja petollisen ihmisen tuomaan vahinkoon, toinen korskeiden ja ylpeiden ihmisten ivaan ja pilkkaan.
Armahda Herra, vapauta jo näiden ihmisten käsistä.
sellaisia mietteitä siis matkalla ylös Jerusalemiin, pyhään kaupunkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti