Gnosis (2)

Oi arvon nettiruukkulainen, kirjoitin edellisellä palstalla hankalan johdannon hankalaan aiheeseen.

ja tällä palstalla asia käy yhä vaan hankalammaksi.

koeta siis olla kriittinen mutta ennenkaikkea kärsivällinen -

Polonius: Though this be madness, yet there is method in't.
(Hamlet Act 2, scene 2, 206)

..........



Gnosis (kreikankielen sanasta γνῶσις) on hengellistä tietoa, jollaista voi olla pyhimyksellä tai muulla mystillisesti valaistulla henkilöllä.

Kreikan ja Bysantin kulttuureissa Gnosis on pikemmin äärettömän, jumalallisen ja luomattoman tietämistä, sen sisäistä oivaltamista kuin tietoa rajallisesta, luonnollisesta tai aineellisesta maailmasta.

Gnosis on tuonpuoleista ja kypsynyttä ymmärrystä. Se on merkkinä hengellisestä kokemuksesta johtuvasta tiedosta ja intuitiivisesta tiedosta, mystisestä pikemmin kuin rationaalisesta älyllisesti johdetusta ajattelusta.

Gnosis on tietoa, joka saavutetaan käsittämällä sisäisen kokemuksen kautta tai mietiskelyn kautta, joka johtaa sisäiseen valaistumiseen tai ulkoiseen kohtaamiseen, Teofaniaan (Jumalan ilmestyminen).

muokkasin hieman alkutekstiä kääntäessäni tätä gnosis-sanan määritelmää engl. wikipediassa





käännetään tämä nyt sitten tämän kristillisyyden kielelle:

Uskovaisella on kypsynyttä hengellistä ymmärrystä. Se kertoo muillekin, että hän on herännyt, saanut sisäisen hengellisen kokemuksen kautta ymmärtää parannuksen ja pelastavan uskon Jeesukseen, että hän on käsittänyt armon sydämessä eikä kuolleen uskon järkevässä peruukissa.

Uskovaisella on sellaista tietoa, joka saavutetaan vain käsittämällä hengellisiä asioita sisäisen uudestisyntymisen kokemuksen kautta, joka johtaa tähän oikean parannuksen ja armon evankeliumin käsittämiseen.



Esikoisuudessa tämä gnosis, pelastava tieto jumalallisista asioista, on puhtaasti sisäisen ihmisen valaistumista ja hengellisten asioiden käsittämistä omakohtaisesti.

Heillä gnosis, pelastava tieto hengellisistä asioista, on jokseenkin erillään järjelle käsittämättömien sakramenttien mysteereistä,

uudestisyntymisen valaistuminen tapahtuu riippumatta kasteen rituaalista ja sisäisen käsittämisen ydin, usko synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, on tänään jokseenkin irrallaan ehtoollisen viinistä ja leivästä.



Tuo on kieltämättä rajua tekstiä, mutta antaa suuntaa siitä, mihin pyrin.

Palataan hetkeksi vielä takaisin sanaan Gnosis ja sen merkityksiin.

Platon käyttää "gnostikes epistemes" ilmausta teoksessaan Politikon tarkoittamaan yksilön korkeampaa ymmärrystä, sellaista tietoa, jolla hän voi vaikuttaa ja kontrolloida, yksilön henkistä kykenevyyttä ja lahjakkuutta.

Antiikin kreikkalaisten ajattelussa gnosis on ihmisen sisäistä kokemuksellista tietoa erotuksena asioiden teoreettisesta tietämisestä (epistemologia).

Gnosis tarkoittaa enemmän tietoa siitä, miten asiat itsessään ovat (ontologia) kuin miten ihminen ilmaisee asioita abstraktein käsittein ja tallentaa muistiin.



Sitten pääsemme lopulta gnostilaisiin ryhmiin, joita Uuden testamentin ja varhaisen kirkon aikana - ja yhä nykyään - on ihmisten keskuudessa muodostunut.

yhteistä näille on tietynlainen suhtautuminen tietoon todellisuudesta, näkyvästä ja näkymättömästä, vaikka hyvin suuria eroja on tämän tiedon sisällön suhteen.

(ajan tietenkin takaa tuota esikoisten omaamaa tietoa, gnosista, jota ei ilman parannusta, uskoa ja Pyhää Henkeä ulkopuolinen - esimerkiksi tämä lumiukko joka tätä kirjoittaa - voi laisinkaan käsittää.)



Gnostilaisten lahkoissa gnosis on ensisijaisesti itsensä tuntemista, joka on poku valaistumiseen.

(es.lest. käännös: lain saarna paljastaa ihmisen todellisen tilan, joka kutsuu parannukseen ja uskoon)

Tieto vapauttaa yksilön ensin hänen oman kulttuurinsa uskonnollisista hengellisistä siteistä ja yhdistää heidät henkilökohtaisesti jumaluuteen.

(es.lest. käännös; herännyt tajuaa, että kirkko on kuolleen uskon laitos, jossa ei voi syntyä elävää uskoa. Tässä kristillisyydessä hänet ohjataan oikealla tavalla uskon vanhurskauteen ja Jumalan yhteyteen.)



Itsensä tuntemisen kautta, henkilökohtaisen puhdistautumisen kautta, hurskaan elämän kautta, päästään suoraan tietoon Jumalasta sisäisen kokemisen tai tahdon ratkaisun kautta.

(es.lest. käännös: herännyt elää sisäisesti ja yhteiskunnassa Jumalan tahdon mukaista elämää, hän on uudestisyntynyt Jumalan lapsi - toisin kuin kuolleen uskon ihmiset - ja hän tahtoo uskoa, tahtoo tehdä parhaansa säilyäkseen tässä uudistetussa jumalasuhteessa).



Myöhemmin Valentinius opetti omalle ryhmälleen, että gnosis on etuoikeutettua "Gnosis kardias" eli sydämen tietoa ja kaikkeuden käsittämistä, joka toi pelastuksen hengellisille (pneumatikos) - nimi, jonka hän antoi niille joiden uskottiin saavuttaneen pyhyyden korkeimman tason.

(es.lest. käännös; joka uskoo synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä on niin pyhä kuin ihminen voi maanpäällä pyhäksi tulla. Hänellä on Jumalan Henki asuvaisena ja sisäinen sydämen tieto ja käsitys siitä, miten koko maailman asiat todellisuudessa ovat)



Varhaiskristillisyyden aikana käytiin rajanvetoa gnostilaisten harhojen kanssa.

Näillä oli tieto (gnosis) eli hengellinen ymmärrys, jota he korostivat enemmän kuin uskoa (pistis).

Pelastumisen kannalta oli uskoa tärkeämpää saada kristillisyydestä oikea tieto heidän seurakuntiensa valaistuneilta johtajilta ja vanhimmilta.

Peruslinjan kristityt arvostelivat gnostilaisia kristittyjä erityisesti sentähden, että näiden mielestä Pyhä Henki ilmoittaa uskoville kuinka tulee elää. Tämä Hengen johdatus nostettiin tärkeämmäksi kuin perinteiset kristillisyyden lait ja normit (antinomismi).



"Nikolaiitat" mainitaan Uudessa testamentissa kahdesti torjuttuna ryhmänä kristittyjä Efesossa ja Pergamonissa.

He pitivät pyhän Ireneuksen aikana perustajanaan Apt mainittua Nikolas nimistä käännynnäistä:

Kaikki, jotka olivat koolla, pitivät tätä ehdotusta hyvänä. He valitsivat Stefanoksen, miehen, joka oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä, sekä Filippoksen, Prokoroksen, Nikanorin, Timonin, Parmenaksen ja Nikolaoksen, antiokialaisen käännynnäisen.

Nämä tuotiin apostolien eteen, ja apostolit rukoilivat ja panivat kätensä heidän päälleen.
Apt 6:5-6

Efeson seurakunnalle:

"Siinä teet kuitenkin oikein, että inhoat nikolaiittojen tekoja, joita minäkin inhoan."
Ilm 2:6


Pergamonin seurakunnalle:

"Minä tiedän, missä sinä asut: siellä, missä Saatanalla on valtaistuimensa. Silti tunnustat horjumatta minun nimeäni etkä ole kieltänyt uskoasi minuun, et edes silloin, kun uskollinen todistajani Antipas surmattiin teidän luonanne, siellä missä Saatana asuu.

Mutta kaikkea en sinussa hyväksy: Luonasi on sellaisia, jotka seuraavat Bileamin oppia, tuon miehen, joka opetti Balakille, miten virittää israelilaisille ansa ja vietellä heidät syömään epäjumalille uhrattua lihaa ja harjoittamaan siveettömyyttä.

Heitä on sinunkin luonasi, noita jotka seuraavat nikolaiittojen opetusta.

Käänny siis! Ellet tee parannusta, minä tulen kohta luoksesi ja käyn heitä vastaan, isken heitä suuni miekalla."
Ilm 2:13-16 KR 1992


Luotettava kirkon historian todistaja, Salamiksen pyhä Epifanius (320 – 403), mainitsee nikolaiitat.

Nikolaalla oli viehättävä vaimo, mutta hän pidättäytyi avioelämästä jäljitellen niitä, jotka ovat omistaneet elämänssä Jumalalle.

Hän kesti tätä aikansa, mutta ei voinut lopulta enää hillitä itseään... Koska hän häpesi tätä omaa tappiotaan ja pelkäsi, että muut ovat sen huomanneet, hän alkoi sanoa "Joka ei rakastele joka päivä, se ei voi saada iankaikkista elämää"
(Epifanius, Panarion, 25, 1.)



Mutta tällaista - ja muuta hurjastelua vastaan - voidaan nostaa paljon varhaisempi kuvaus. Klemens Aleksandrialainen (150-215) nimittäin kertoo Apostolien teoissa mainitusta Nikolaista

Nikolas eli hurskasta elämää ja kasvatti lapsensa puhtauteen. Kerran muut apostolit nuhtelivat häntä ankarasti siitä, kuinka mustasukkainen hän on vaimostaan.

Silloin Nikolas tarjoutui antamaan vaimonsa vaimokse kenelle tahansa toiselle hänen sijastaan "velvollisuutenamme on taistella lihaa vastaan ja kurittaa sitä".

Nikolaiitat ottivat diakoni Nikolaksen sanat ja käänsivät ne nurinniskoin. Kun kristityistä sanottiin "he jakavat keskenään kaiken muun paitsi vaimonsa" - nikolaiittojen sanotaan tehneen vaimojensa suhteen päinvastoin.

Henki oli vapauttanut heidät laista Jumalan lasten vapauteen - joka käsitettiin lihan vapaudeksi (antinomismi)



(es.lest. käännös: esikoiset pitävät avioliittoa suuressa kunniassa eikä heille tulisi mieleenkään nikolaattiojen mallin seuraaminen.

Pyhä Henki vaikuttaa seurakunnassa ja ilmoittaa vanhinten, lähetysmiesten ja saarnaajien kautta mikä Jumalan tahto kulloinkin on.

Tämä on Jumalan lapsen vapautta ja iloa elää Herran tahdon mukaan tässä pahassa ajassa, jota ei saa lain saarnalla häiritä.

Tämä hengellisyys - pneumatikos - nousee uudestisyntyneen ihmisen suorasta jumalayhteydestä, asuvaisesta Pyhästä Hengestä, ja ei ole mahdollista, että se olisi missään milloinkaan ristiriidassa Jumalan sanan, pyhän Raamatun kanssa.)

Gnosis

Hermes Trismegistus
Sienan katedraali

Johanneksen evankeliumista kirjoittaessaan 1941 Rudolf Bultmann koetti löytää myös siitä lähteitä samaan tapaan kuin niitä löytyy Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumien taustalta.

Hänen mukaansa Jeesuksen sanoista ns. ilmoituspuheet (Offenbarungsreden) ovat yksi merkittävä evankeliumin käyttämä lähde.

Bultmann esitti teorian, jonka mukaan nämä Jeesuksen sanomiksi kirjoitetu asiat olisivat alunperin olleet Johannes Kastajan oppilaiden opetukseen tiedosta (gnosis).

Tämä Marburgin yliopiston kuuluisa UT:n tutkija esitti, että Johanneksen evankeliumin kirjoittaja olisi itse alunperin ollut Johannes Kastajan oppilaita. Hän olisi sitten kristityksi tultuaan asettanut nämä Offenbarungsreden Jeesuksen sanomiksi.

Alunperin gnostilaiset myytit kristillistettiin ja historiallistettiin Jeesukseen ja näin ne saivat uutta sisältöä.

Erityisen tärkeä tässä on Johanneksen evankeliumin alku, "Sana tuli lihaksi", joka siis Bultmannin teorian mukaan olisi alunperin gnostilaisuutta ja Kastaja-liikkeen oppilaiden sieltä omaksumaa.

(Bultmann The Gospel of John: A Commentary, ss. 149-151.
Englantilainen käännös on vuodelta 1971, Bultmann julkaisi kirjansa 2. maailmansodan aikana 1941)


Bultmannin ajatukset eivät tunkeudu ainoastaan Johanneksen evankeliumin ytimeen, vaan syvälle koko kristillisen uskon rakenteisiin.

Meille jokaiselle kristitylle on tuttu ajatus "sakramentista", jonka myyttisen olemuksen voimme kuvata näin:

Johanneksen evankeliumissa jumalallinen Pelastaja astuu kuoleman kautta elämään, ja tekee seuraajansa osallisiksi tästä ikuisesta elämästä sakramenttien kautta.

Tällainen olennaisesti myyttinen uskonnollinen ajatus oli tuttu hellenistisen ja roomalaisen ajan Välimeren seudun asukkaille ja esiintyy ei-kristillisessä maailmassa.

"Sakramentit" antoivat uskovalle pelastuksen ja iankaikkisen elämän usein tehtynä tekona (opera operande).

Sen lisäksi liikkui tässä uskontojen maailmassa pelastava tieto, gnosis.

Ihminen sai pelastavan tiedon Jumalasta ja siten myös ihmisestä itsestään.

vrt, "Teillä on voitelu Pyhältä, ja kaikilla teillä on tieto” 1 Joh.2:20.



και υμεις χρισμα εχετε απο του αγιου οιδατε παντες

hoidate pantes

(kohdassa ei käytetä sanaa tieto - gnosis)

Monipäinen Hydra antiikin Kreikan mytologiasta

Uuden testamentin ja varhaisen kirkon aikana Välimeren maissa tunnettu pelastava "tieto" (γνῶσις) on erinomaisen hankala tutkittava, koska eri alueilla ja aikoina se on kuin monipäinen Hydra.

Gnosis sisältää sekä tietoa maailmankaikkeudesta (kosmos, kosmologia) että tietoa pelastuksesta (soteriologia).

Maailmaa koskevat kosmologiset myytit selittävät, miten tämä aineen ja jumalallisen järjen sekoitus syntyi, jota ihminen edustaa. Aihe on erinomaisen laaja ja juontaa juurensa syvälle antiikin Kreikan filosofioihin ja uskontoon.

Pelastusta koskeva tieto ohjaa ihmisen sielun vapautumaan tästä aineellisesta ja kohtaamaan jumaluuden. Tässäkin on tavatonta vaihtelua ja vaikeasti tulkittavaa tekstiä ja taidetta kreikkalais-roomalaisen maailman eri puolilta.



Johanneksen evankeliumin kannalta olennainen on gnostilainen Corpus Hermeticum.

Esimerkiksi K.C. Barnett kirjoitti, että vaikka Johanneksen evankeliumissa ei laisinkaan käytetä sanaa gnosis - ehkä tietoisesti sitä vältetään - ja vaikka mitään suoria kirjallisia yhteyksiä ei voida osoittaa, Johanneksen evankeliumi työskentelee samanlaisessa maailmassa ja samanlaisten asioiden kanssa kuin Corpus Hermeticum.


C. Kingsley Barnett, The Gospel According to St. John: An Introduction with Commentary and Notes. Westminster John Knox Press, 1978, s. 20.



Molemmissa, Johanneksen evankeliumissa ja Corpus Hermeticum teksteissä, Elämä ja Valkeus ovat jumalallisia ja annetaan niille, jotka saavat yhteyden Jumalaan.

Corpus Hermeticum puhuu paljon uudestisyntymisestä. Se ei tapahdu näissä teksteissä sakramenttien kautta, vaan Logos, Taivaallinen Ihminen, toimii Jumalan ja ihmisen välillä,

C.K. Barrett selittää yhtenevyyden siten, että sekä Johanneksen evankeliumi että Corpus Hermeticum ammentavat samasta henkisestä taustasta.

Varhaisen kirkon tuntumassa olleet gnostilaiset ottivatkin Johanneksen evankeliumin käyttöönsä.



Barrett kuitenkin muistuttaa olennaisesta erosta Johanneksen evankeliumin ja Corpus Hermeticumin välillä - Johanneksessa Sana, Logos, tulee lihaksi.

Gnostilaisuudessa liikutaan mysteerien ja ajatusten ja tiedon tasolla, ja tämä lihaksituleminen olisi suorastaan paluuta lihan, aineen vankeuteen.

Ankaralla askeesilla, ruumiinsa kurittamisella, gnostilaiset halusivat päästä aineellisesta maailmasta lihasta irti ja kokea Jumalan läheisyyden.



Koska Johanneksen evankeliumi erityisesti korostaa Jeesuksen ruumiin kuoleman todellisuutta, on ajateltu että siinä vastustetaan juuri tällaista gnostilaista virtausta.

Johanneksen evankeliumi tosin itse liittää tapahtumat Vanhan testamentin kirjoitukseen



Silloin oli valmistuspäivä, ja alkava sapatti oli erityisen suuri juhla. Jotta ruumiit eivät jäisi sapatiksi ristille, juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulituilta lyötäisiin sääriluut poikki ja heidät otettaisiin alas.

Niinpä sotilaat katkaisivat sääriluut niiltä miehiltä, jotka oli ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa, ensin toiselta ja sitten toiselta.

Jeesuksen luo tultuaan he huomasivat hänen jo kuolleen eivätkä siksi katkaisseet hänen sääriluitaan.

Yksi sotilaista kuitenkin työnsi keihään hänen kylkeensä, ja haavasta vuoti heti verta ja vettä. Se, joka tämän näki, on todistanut siitä, jotta tekin uskoisitte. Hänen todistuksensa on luotettava, ja hän tietää puhuvansa totta.

Näin tapahtui, jotta toteutuisi kirjoituksen sana: "Häneltä ei saa rikkoa ainoatakaan luuta."

Toisessa kirjoituksessa taas sanotaan: "He katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet."

Joh 19:31-37 KR 1992



kyseessä on hyvin varhainen ilmiö kreikkalais-roomalaiseen maailmaan lähetystyön seurauksena leviävän kristillisen uskon liepeillä

Vanhin kirjoittaakin:



Lapseni, viimeinen aika on käsillä.

Te olette kuulleet, että on tulossa Antikristus, ja niin onkin nyt monia antikristuksia ilmaantunut. Tästä me tiedämme, että viimeinen aika on käsillä.

He ovat lähtöisin meidän joukostamme, mutta he eivät olleet meidän joukkoamme. Jos he olisivat kuuluneet meihin, he olisivat pysyneet keskuudessamme. Mutta täytyihän käydä ilmi, etteivät kaikki kuulu meihin.

Te taas olette Pyhältä saaneet Hengen voitelun, ja kaikilla teillä on tieto. (!)

En minä kirjoitakaan teille sen vuoksi, ettette tuntisi totuutta, vaan siksi, että te tunnette sen ja tiedätte, ettei mikään valhe ole lähtöisin totuudesta.



Kuka sitten on valehtelija, ellei se, joka kieltää Jeesuksen olevan Kristus?

Sellainen ihminen on antikristus, niin Isän kuin Pojan kieltäjä. Joka kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään, mutta joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.

Pysyköön siis teissä se, minkä jo alussa olette kuulleet. Jos se, minkä olette kuulleet alusta asti, pysyy teissä, tekin pysytte Pojassa ja Isässä. Ja tämän hän itse on meille luvannut: iankaikkisen elämän.

Tämän olen kirjoittanut teille niistä, jotka tahtovat johtaa teitä harhaan.

Teissä kyllä pysyy se voitelu, jonka olette Pyhältä saaneet, ettekä te tarvitse kenenkään opetusta.

Hänen Henkensä opettaa teitä kaikessa ja on tosi, hänessä ei ole petosta. Niin kuin hän on teitä opettanut, niin pysykää hänessä.


1 Joh 2:18-27 KR 1992



"... ette tarvitse kenenkään opetusta ... pysykää siinä opetuksessa, jonka olette saaneet.."

joten voit tässä kohtaa hyvällä omallatunnolla jättää tämän palstan lukemisen tähän!

...
Anti-kristus, Vastustaja, kiistää että Jeesus on Kristus.

tämä tarkoittaa, että kiistää sen, että Jeesus on Messias, profeettojen ennustama Israelin kuningas.



Vanhin antaa kirjeessään toisenkin tuntomerkin Anti-kristuksesta



Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja.

Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta.

Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta.

Sellainen henki on Antikristuksen henki, jonka te olette kuulleet olevan tulossa ja joka jo on maailmassa.

Te, lapseni, olette Jumalasta, ja te olette voittaneet nuo väärät profeetat, sillä se, joka on teissä, on suurempi kuin se, joka on maailmassa.

He ovat maailmasta. Maailmasta on se, mitä he puhuvat, ja maailma kuuntelee heitä.

Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, kuuntelee meitä, mutta joka ei ole Jumalasta, se ei meitä kuuntele. Tästä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.

1 Joh 4:1-6


Corpus Hermeticum on kokoelma myöhäisen antiikin aikaisia kirjoituksia, jotka kokosi hieman ennen Lutherin aikaa elänyt Euroopalle ja koko läntiselle maailmalle niin merkittävä italialainen Marsillo Ficino (1443-1499).

Ficinon kokoama Corpus Hermeticum sisältää kreikkalaisia tekstejä noin 100-400 jKr. mutta samanlaista aineistoa tunnetaan nykyään vanhoista koptilaisista, syyrialaisista, armenialaisista, arabialaisista ja muista itäisen Välimeren seudun kielisistä kirjoituksista.



kirjoitusten keskeinen hahmo on Hermes Tismegistus

kreikan Ἑρμῆς ὁ Τρισμέγιστος

latinan Mercurius ter Maximus

suomeksi Hermes Kolmasti Suuri

Ibis-päinen Thoth-jumala ohjaa sielua tuonpuoleisessa maailmassa

tässä hahmossa ovat sekautuneena toisaalta kreikkalaisten viestintuoja, Hermes (lat. Mercurius) ja toisaalta Egyptin viisauden jumaluus, ibis-päinen Thoth.

Hellenismin saapuessa Egyptiin Aleksanteri Suuren valloitusten myötä, tätä synkretististä - siis uskontojen sekaantumisesta syntyvää - jumaluutta palvottiin muinaisessa Thoth-jumalan temppelissä kaupungissa nimeltä Khemnu (tai Khumn).

Kaupungin kreikkalaiseksi nimeksi tuli Hermopolis ja se sijaitsee Niilin läntisellä rannalla lähellä nykyistä el-Ashmunein kylää Mallawin maaseutukaupungista luoteeseen.



mitä sitten? kysyt hieman nuivasti

no... kun Johanneksen evankeliumin parhaat asiantuntijat ja johtavat tutkijat pohtivat Hermas Kolmesti Suuren ja tämän evankeliumin välistä suhdetta.

niin mitäs, jos opiskeltais vähän asiaa - totuuden nimessä!

onhan Johanneksen evankeliumin parempi tunteminen tältäkin kannalta meille kristityille avuksi, vaikka emme joutuisikaan väittelyihin gnostilaisten kanssa (heitä on yhä)



Gnostilaisuuden Hydran monista päistä juuri Hermes Trismegistus on otettu esiin, kun on pohdittu Johanneksen evankeliumin taustalla mahdollisesti olevaa kreikkalais-roomalaista maailmaa.

Bultmann sanoi, että Johannes on täysin gnostilainen ja ajoittuu 100-luvun lopulle jKr.

Joku sanoo, että Johannes on täysin juutalainen, Rooman ajan Palestiinan juutalaisuuteen sijoittuva.

C.K. Barnett toteaa, että kumpikin äärilinja on metässä - olihan Uuden testamentin ajan Palestiinakin ja sen juutalaisuus vahvasti hellenismin vaikutuspiirissä.



Nämä jutut ovat tosi hankalia, monimutkaisia ja kaukana meistä. Koetan tässä selvitellä ymmärrettävästi, mistä on kyse, mutta varoitan, että olen - kuten olet jo huomannut - ihan amatööri gnostilaisuuden suhteen.

Ole siis tarkkana kuin porkkana ja tartu virheisiini, kun niitä huomaat. Asiasta on valtavasti tietoa kirjastoissa ja maailman suurimmassa kirjastossa, internetissä.

voit siis itse ottaa myös selvää näistä, ja kirjoitukseni olkoon siinä mielessä sinulle vain pientä johdantoa isoon asiaan.



Gnostilaisuuden moninaisuudessa Hermes Trimegistus on eräänlainen avain, joka auttaa meitä ymmärtämään tuota ilmiötä ja myös sen merkitystä Raamatulle ja kristityille.

Tähän yhdistelmä hahmoon kuuluu siis kaksi pakanallista viisauden ja tiedon jumaluutta, muinaiset Egyptin Thoth ja Kreikan Hermes.

He liittyivät vanhojen kulttuurien tärkeisiin "tieteellisiin" asioihin, täthtien tuntemiseen (astrologia), kemiaan (alkemia) ja kirjoitustaitoon. Tietäjinä he tunsivat myös magian salaisuudet.

Egytpin Thoth-jumaluus yhdistettiin myös kuuluisaan tiedemiheen, matemaatikkoon arkkitehtiin, Imhotepiin.



Hermes ja Thoth olivat siis "tiedon" ja tietämisen - ja tiedon käyttämisen - jumalallisia hahmoja.

He eivät ollee psykopaatteja

vaan psykopompseja, sananmukaisesti "sielujen oppaita"

jumalallisen viisauden ja tiedon edustajina nämä jumaluudet ohjaavat sielua kuoleman jälkeisessä ihmiselle tuntemattomassa.

Hermes on myös jumalallisten viestien tuoja, airut, ja patsaissaan on sandaaleissa nopeaa postia varten kuvattuna pienet siivet. "Lentävä askel"

(ennen tiedettiin, että kun Kusti polkee niin posti kulkee)



Kirkkoisä Augustinus sai itse voimakkaita vaikutteita uus-platonilaiselta filosofilta Plotinukselta (204-270 jKr).

Kristuksen kirkossa luettiin tuota suurta filosofia, Platonia, suurella kunnioituksella ja myös Sibyllan ennustuksia pidettiin Jumalan Hengen vaikuttamina. Hermes Trismegistus oli myös kunnioitettu.

Monilla kristityillä oli ajatus, että on yksi oikea teologia - yksi todellinen Jumala - ja Hän on antanut pakanallisten profeettojenkin ennustaa Poikansa tulosta maailmaan.

tätä kutsutaan latinaksi nimellä prisca theologia

ja selittää myös osaltaan, miksi Kristuksen kirkossa luettiin Hermestä.



Hermes Trismegistus sisältää ainesta, joka ajoitetaan Uuden testamentin ajalla ja alkukirkon aikaan - siis Jeesuksen syntymän tienoilta neljännelle vuosisadalle, Siinä voi hyvinkin olla mukana paljon vanhempaa ainesta Egyptin viisailta.

Pakanuuden maailmassa vaikutti varhaisen kirkon aikana syvä henkinen virtaus, joka ilmeni toisaalta pakanuuden uskonnollisten ideoiden ja hahmojen yhdistelynä (josta Hermes-hahmo itse on esimerkki) Toisaalta se näkyy vanhojen perinteiden rationalisointina, järkeistämisenä.

Uus-platonisuus sovelsi nerokasta Platonia omaan aikaansa ja ihmiset tulkitsivat maailmaa ja paikkaansa siinä Kreikan suuren filosofin ajattelusta käsin.

"Kaldealaiset oraakkelit" ovat toinen esimerkki tästä virtauksesta, samoin Jeesuksen syntymän jälkeisten ensimmäisten vuosisatojen ihmisten kiinnostus Orfeus-myyttiin ja toisaalta Pythagoraan ajatteluun.



Tuon ajan järkeilystä meille voi olla suurena apuna juuri Pythagoras.

Koulussa yhä kuulemme nimensä ja Pythagoraan kolmiolla laskettiin neliöitä muistaakseni jo keskikoulussa.

Maailmankaikkeutta, koko kosmosta, koskeva idea tulee tästä "mikä olikin todistettava" logiikasta.

Samalla tavoin, kuin geometrian isä, kreikkalainen Euclides ja Pythagoras lähtevät yhdestä ja saapuvat toiseen, voidaan loogisesti mennä myös tapahtumissa taaksepäin.

tästä päädytään järjen päätelmänä yhteen - ensimmäiseen.



Pythagoralaisen ajattelun mukaan ... järkevästi ajatellen ...

ensin on yksi

tämä on monad

sitten tulee kaksi, diad

siitä sitten numerot, niinkuin ensin on piste, sitten viiva, sitten neliö, kolmiulotteinen kuutio...

ja sitten neljä todellisuutta, maa, vesi, tuli, ilma - josta maailma on rakennettu.


monad, dyad (diad?)



Corpus Hermeticum

I. Pœmandres, Ihimisten Paimen
(II.) Yleinen Saarna
II. (III.) Asclepiukselle
III. (IV.) Pyhä Saarna
IV. (V.) Kuppi tai Monadi
V. (VI.) Vaikka Jumala on piilossa Hän on kaikkein näkkyvin
VI. (VII.) Yksin Jumalassa on hyvää eikä missään muualla
VII. (VIII.) Ihmisten suurin puutos on se ettei tunneta Jumalaa
VIII. (IX.) Olevainen ei katoa, mutta erehdyksessä elävät ihmiset puhuvat muuttumisestaan tuhoina ja kuolemina
IX. (X.) Ajattelusta ja tuntemista
X. (XI.) Avain
XI. (XII.) Ajatukset Hermekseen
XII. (XIII.) Tavallisesta mielestä
XIII. (XIV.) Salainen Vuorisaarna
XIV. (XV.) Kirje Asclepiukselle
(XVI.) Asclepiuksen määritelmät kuningas Ammonille
(XVII.) Asclepiukselta Kuninkaalle



käänsin tuon englannista, johon sen on kreikankielestä kääntänyt George Robert Stowe Mead (1863–1933),
merkittävä teosofi!

sillä teosofia ja antroposofia, Rudolf Steiner-koulut - ovat sukua antiikin gnostilaisuudelle.

on kätkettyä, salattua tietoa, jonka syvempiin tasoihin pääseminen on avartumista ja kasvamista ihmisenä.



oletko pysynyt kärryillä tähän asti?

no hyvä, minä putosin itse jo kauan sitten...

ei tämä ole kuitenkaan aivan niin kaukana aikamme tavallisen kristityn arjesta kuin ehkä arvelemme.

otetaan vaikkapa seuraavanlainen havaintoesitys - täysin keksitty keskustelu heränneen uskovan ja tavallisen suomalaisen kirkkoon kuuluvan rivikristityn välillä.



uskova Helli Henkevä tapaa Tahvo Tavallisen, molemmat ev.lut. kristittyjä - toinen syvemmällä uskontonsa mysteereissä kuin toinen (käytän kuitenkin gnostilaista kieltä).

Helli: "minulla on elämä ja valo, koska olen yhteydessä jumaluuteen, joka on elämä ja valo ja totuus"

Tahvo: "miten sellaisen yhteyden olet saavuttanut?"

Helli: "Taivaallinen ihminen tuli tänne maanpäälle kauan sitten, kuoli ja heräsi elämään ja nousi taivaaseen ja pyhällä vedellä valeltuna ja pyhää leipää ja viiniä nauttien olen uudelleen syntynyt taivaan kansalainen"

Tahvo: "Millä tavoin sinun elämäsi eroaa minun elämästäni?"

Helli: "Ei mitenkään - en ole sinua parempi - mutta uskomalla näihin asioihin olen uudelleen syntynyt toisen maailman kansalainen"

Tahvo: "???"



tämä itse asiassa on pähkinänkuoressa (aika huterassa) Rudolff Bultmannin ajatus


Jeesuksen ja Paavalin ja Johanneksen ajan ihmisille myyttinen kieli oli tuttua ja ymmärrettävää.

nykyajan ihmiselle myyttinen kieli on ???

uhri, sakramentti, Ihmisen Poika...??

joten ratkaisuna on, että kristillinen kirkko alkaa saarnata sitä, mikä on olennaista

Jeesuksen todellista sanomaa eli keerygmaa, joka on riisuttu myyttisestä kielenkäytöstä.

Professori Bultmann oli myös ahkera saarnamies Saksan kirkoissa.



Suomessa meillä taitaa olla ainakin yksi Rudolff Bultmannin erikoistuntija ja ajattelunsa edustaja - Kuopion piispa Wille Riekkinen.

hän varmaan toruisi minua savoksi ja sanoisi "mitä sinä Mikko kirjoittelet asioista, joista et selvästikään ymmärrä höykäsen pöläystä"

aivan aiheellisesti toruisi!