JOHDANTO
Panimme merkille ensimmäisessä "pappi" sanan tutkielmassa, että Uudessa Testamentissa viitataan rauhallisesti juutalaiseen temppelin papistoon ja leeviläisiin.
Pappi Sakariaasta, Johannes Kastajan isästä, piirretään Luukkaan evankeliumissa sangen todellinen ja kaunis kuva.
Uusi Testamentti sisältää myös merkillisiä kohtia Tuhatvuotisen valtakunnan papeista sekä kaikkien uskovien pappeudesta.
Aion käsitellä Melkisedekin pappeutta Heprealaiskirjeessä erikseen kohdassa (3).
Ylipappi, arkhieros sen sijaan on aivan eri juttu,
eikä ollenkaan rauhallinen asia.
Tämä virka on tarkoin määritelty Mooseksen laissa Aaronin rintakilpeä ja alusasuakin myöten.
Kreikkalaisen miehityksen murtuessa Makkabealaissodissa ylipapin merkitys kohosi entisestään juutalaisen kansan parissa.
Roomalaisaikana jöötä piti prokuraattori, mutta juutalaisten omia asioita johti Suuri Neuvosto, Sanhedrin, "kansan vanhimmat" eräänlaisena ministeriönä, jossa oli paljon saddukealaisia, sekä virkaan valitut ylipapit.
Esimerkiksi Pontius Pilatus oli roomalainen prokuraattori, Kaifas ja Ananias juutalaisia ylipappeja ja Nidokemus "kansan vanhimpia" eli arvostettu Suuren Neuvoston jäsen.
Jos yhtenä parina on
papit ja leviitat
toisena parina on sitten
ylipapit ja kansan vanhimmat
sanaparina on evankeliumeissa myös tietenkin
ylipapit ja kirjanoppineet
(Kirjanoppineet ovat Raamatun tuntijoita, jollainen kutsuttiin paikalle esimerkiksi itämaan tietäjien tullessa kuningas Herodeksen luo.)
Tämä on tuon ajan Israelin ministeritaso, ei mitään mitätöntä väkeä, jolla oli valtaa sekä hengellisissä että maallisissa asioissa.
Roomalaisten asettama kuningas on lisäksi hallinnon kuviossa, kuninkaan palvelijat, ja Jeesuksen aikana tämä asema oli kuningas Herodes Suurella ja sitten hänen pojillaan.
(Esikoisille hengellistä valtaa pitäviä "ylipapit ja kansan vanhimmat" paria voisi verrata "Lapin vanhimmat ja lähetysmiehet" pariin)
...
Mannisen UT käännöksessä vuodelta 1938 on käytössä sekä yhdyssana "ylipappi" että ilmaus "ylimmäinen pappi"
alkukielessä on molemmissa sama kreikan sana arkhiereus enkä tiedä miksi suomennoksessa on kaksi eri muotoa.
Bibliassa on näissä kohdissa kaikissa sama ilmaus "pappein päämies"
MATTEUS
Silloin ylimmäinen pappi nousi ja sanoi hänelle: "Etkä vastaa mitään siihen, mitä nämä todistavat sinua vastaan?"
Mat 26:62
Mutta Jeesus oli vaiti. Niin ylimmäinen pappi sanoi hänelle: "Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta, että sanot meille, oletko sinä Kristus, Jumalan Poika".
Mat 26:63
Silloin ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa ja sanoi: "Hän on pilkannut Jumalaa. Mitä me enää todistajia tarvitsemmeä Katso, nyt kuulitte hänen pilkkaamisensa.
Mat 26:65
Mutta aamun koittaessa kaikki ylipapit ja kansan vanhimmat pitivät neuvoa Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet;
Mat 27:1
Kun Juudas, hänen kavaltajansa, näki, että hänet oli tuomittu, silloin hän katui ja toi takaisin ne kolmekymmentä hopearahaa ylipapeille ja vanhimmille
Mat 27:3
Niin ylipapit ottivat hopearahat ja sanoivat: "Ei ole luvallista panna näitä temppelirahastoon, koska ne ovat veren hinta".
Mat 27:6
Ja kun ylipapit ja vanhimmat häntä syyttivät, ei hän mitään vastannut.
Mat 27:12
Mutta ylipapit ja vanhimmat yllyttivät kansaa anomaan Barabbasta, mutta surmauttamaan Jeesuksen.
Mat 27:20
Samoin ylipapit ja kirjanoppineet ja vanhimmat pilkkasivat häntä ja sanoivat:
Mat 27:41
Seuraavana päivänä, joka oli valmistuspäivän jälkeinen, ylipapit ja fariseukset kokoontuivat Pilatuksen luo
Mat 27:62
Mutta heidän mennessään, katso, muutamat vartijaväestä tulivat kaupunkiin ja ilmoittivat ylipapeille kaikki, mitä oli tapahtunut.
Mat 28:11
MARKUS
Ja hän alkoi opettaa heille, että Ihmisen Pojan piti kärsimän paljon ja joutuman vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden hyljittäväksi ja tuleman tapetuksi, ja kolmen päivän perästä nouseman ylös.
Mar 8:31
"Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineitten käsiin, ja he tuomitsevat hänet kuolemaan ja antavat hänet pakanain käsiin;
Mar 10:33
Ja ylipapit ja kirjanoppineet kuulivat sen ja miettivät, kuinka saisivat hänet surmatuksi; sillä he pelkäsivät häntä, koska kaikki kansa oli hämmästyksissään hänen opetuksestansa.
Mar 11:18
Ja he tulivat taas Jerusalemiin. Ja kun hän käveli pyhäkässä, tulivat ylipapit ja kirjanoppineet ja vanhimmat hänen luoksensa
Mar 11:27
Niin oli kahden päivän perästä pääsiäinen ja happamattoman leivän juhla, ja ylipapit ja kirjanoppineet miettivät, kuinka saisivat hänet otetuksi kavaluudella kiinni ja tapetuksi.
Mar 14:1
Ja Juudas Iskariot, yksi niistä kahdestatoista, meni ylipappien luo kavaltaakseen hänet heille.
Mar 14:10
Ja heti, hänen vielä puhuessaan, Juudas, yksi niistä kahdestatoista, saapui, ja hänen mukanaan joukko ylipappien ja kirjanoppineiden ja vanhinten luota, miekat ja seipäät käsissä.
Mar 14:43
Ja he veivät Jeesuksen ylimmäisen papin eteen, jonne kaikki ylipapit ja vanhimmat ja kirjanoppineet kokoontuivat.
Mar 14:53
Mutta ylipapit ja koko neuvosto etsivät todistusta Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet, mutta eivät läytäneet.
Mar 14:55
Silloin ylimmäinen pappi nousi ja astui esille ja kysyi Jeesukselta sanoen: "Etkä vastaa mitäänä Mitä nämä todistavat sinua vastaanä"
Mar 14:60
Mutta hän oli vaiti eikä vastannut mitään. Taas ylimmäinen pappi kysyi häneltä ja sanoi hänelle: "Oletko sinä Kristus, sen Ylistetyn Poika?"
Mar 14:61
Niin ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa ja sanoi: "Mitä me enää todistajia tarvitsemmeä
Mar 14:63
Ja heti aamulla ylipapit ynnä vanhimmat ja kirjanoppineet ja koko neuvosto tekivät päätäksen, sitoivat Jeesuksen, veivät hänet pois ja antoivat Pilatuksen käsiin.
Mar 15:1
Ja ylipapit tekivät monta syytästä häntä vastaan.
Mar 15:3
Sillä hän tiesi, että ylipapit kateudesta olivat antaneet hänet hänen käsiinsä.
Mar 15:10
Mutta ylipapit kiihoittivat kansaa anomaan, että hän ennemmin päästäisi heille Barabbaan.
Mar 15:11
Samoin ylipapitkin ynnä kirjanoppineet keskenään pilkkasivat häntä ja sanoivat: "Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa.
Mar 15:31
LUUKAS
ja sanoi: "Ihmisen Pojan pitää kärsimän paljon ja joutuman vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden hyljittäväksi ja tuleman tapetuksi ja kolmantena päivänä nouseman ylös".
Luuk 9:22
Ja hän opetti joka päivä pyhäkässä. Mutta ylipapit ja kirjanoppineet sekä kansan ensimmäiset miettivät, miten saisivat hänet surmatuksi;
Luuk 19:47
Ja tapahtui eräänä päivänä, kun hän opetti kansaa pyhäkässä ja julisti evankeliumia, että ylipapit ja kirjanoppineet astuivat yhdessä vanhinten kanssa esiin
Luuk 20:1
Ja kirjanoppineet ja ylipapit tahtoivat ottaa hänet sillä hetkellä kiinni, mutta he pelkäsivät kansaa; sillä he ymmärsivät, että hän oli puhunut sen vertauksen heistä.
Luuk 20:19
Ja ylipapit ja kirjanoppineet miettivät, kuinka saisivat hänet surmatuksi; sillä he pelkäsivät kansaa.
Luuk 22:2
Ja tämä meni ja puhui ylipappien ja pyhäkän vartioston päällikkäjen kanssa, miten hän saattaisi hänet heidän käsiinsä.
Luuk 22:4
Niin Jeesus sanoi ylipapeille ja pyhäkän vartioston päällikäille ja vanhimmille, jotka olivat tulleet häntä vastaan: "Niinkuin ryöväriä vastaan te olette lähteneet miekat ja seipäät käsissä.
Luuk 22:52
Ja päivän valjetessa kansan vanhimmat ja ylipapit ja kirjanoppineet kokoontuivat ja veivät hänet neuvostonsa eteen
Luuk 22:66
Pilatus sanoi ylipapeille ja kansalle: "En minä läydä mitään syytä tässä miehessä".
Luuk 23:4
Ja ylipapit ja kirjanoppineet seisoivat siinä ja syyttivät häntä kiivaasti.
Luuk 23:10
Niin Pilatus kutsui kokoon ylipapit ja hallitusmiehet ja kansan
Luuk 23:13
kuinka meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme antoivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet.
Luuk 24:20
JOHANNES
Fariseukset kuulivat kansan näin kiistelevän hänestä; niin ylipapit ja fariseukset lähettivät palvelijoita ottamaan häntä kiinni.
Joh 7:32
Niin palvelijat palasivat ylipappien ja fariseusten luo, ja nämä sanoivat heille: "Miksi ette tuoneet häntä tänne?"
Joh 7:45
Niin ylipapit ja fariseukset kokosivat neuvoston ja sanoivat: "Mitä me teemme, sillä tuo mies tekee paljon tunnustekoja?
Joh 11:47
Mutta eräs heistä, Kaifas, joka sinä vuonna oli ylimmäinen pappi, sanoi heille: "Te ette tiedä mitään
Joh 11:49
Mutta sitä hän ei sanonut itsestään, vaan koska hän oli sinä vuonna ylimmäinen pappi, hän ennusti, että Jeesus oli kuoleva kansan edestä,
Joh 11:51
Mutta ylipapit ja fariseukset olivat antaneet käskyjä, että jos joku tietäisi, missä hän oli, hänen oli annettava se ilmi, jotta he ottaisivat hänet kiinni.
Joh 11:57
Mutta ylipapit päättivät tappaa Lasaruksenkin,
Joh 12:10
Niin Juudas otti sotilasjoukon sekä ylipappien ja fariseusten palvelijoita ja tuli sinne soihdut ja lamput ja aseet mukanaan.
Joh 18:3
Niin ylimmäinen pappi kysyi Jeesukselta hänen opetuslapsistaan ja opistaan.
Joh 18:19
Pilatus vastasi: "Olenko minä juutalainenä Oma kansasi ja ylipapit ovat antaneet sinut minun käsiini. Mitä olet tehnyt?"
Joh 18:35
Kun siis ylipapit ja palvelijat näkivät hänet, huusivat he sanoen: "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!" Pilatus sanoi heille: "Ottakaa te hänet ja ristiinnaulitkaa, sillä minä en läydä hänessä mitään syytä".
Joh 19:6
Niin he huusivat: "Vie pois, vie pois, ristiinnaulitse hänet!" Pilatus sanoi heille: "Onko minun ristiinnaulittava teidän kuninkaanneä" Ylipapit vastasivat: "Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari".
Joh 19:15
Niin juutalaisten ylipapit sanoivat Pilatukselle: "älä kirjoita: 'Juutalaisten kuningas', vaan että hän on sanonut: 'Minä olen juutalaisten kuningas'."
Joh 19:21
APOSTOLIEN TEOT
niin myös ylimmäinen pappi Hannas ja Kaifas ja Johannes ja Aleksander sekä kaikki, jotka olivat ylimmäispapillista sukua.
Apt 4:6
Ja päästyään vapaiksi he menivät omiensa tykä ja kertoivat kaiken, mitä ylipapit ja vanhimmat olivat heille sanoneet.
Apt 4:23
Silloin nousi ylimmäinen pappi ja kaikki, jotka olivat hänen puolellansa, saddukeusten lahko, ja he tulivat kiihkoa täyteen
Apt 5:17
Sen kuultuansa he menivät päivän koittaessa pyhäkkään ja opettivat. Niin saapui ylimmäinen pappi ja ne, jotka olivat hänen puolellansa, ja he kutsuivat koolle neuvoston ja israelilaisten vanhinten kokouksen; ja he lähettivät noutamaan heitä vankilasta.
Apt 5:21
Kun pyhäkän vartioston päällikkä ja ylipapit kuulivat nämä sanat, eivät he tienneet, mitä heistä ajatella ja mitä tästä tulisi.
Apt 5:24
Ja he toivat heidät ja asettivat neuvoston eteen. Ja ylimmäinen pappi kuulusteli heitä
Apt 5:27
Niin ylimmäinen pappi sanoi: "Onko niin?"
Apt 7:1
ja täälläkin hänellä on ylipapeilta valtuus vangita kaikki, jotka sinun nimeäsi avuksi huutavat".
Apt 9:14
Ja kaikki, jotka kuulivat, hämmästyivät ja sanoivat: "Eikä tämä ole se, joka Jerusalemissa tuhosi ne, jotka tätä nimeä avuksi huutavatä Ja eikä hän ole tullut tänne viedäksensä ne vangittuina ylipappien käsiinä"
Apt 9:21
Ja niiden joukossa, jotka näin tekivät, oli myös erään juutalaisen ylipapin, Skeuaan, seitsemän poikaa;
Apt 19:14
niinkuin myös ylimmäinen pappi voi minusta todistaa, ja kaikki vanhimmat. Minä sain heiltä myös kirjeitä veljille Damaskoon, ja minä matkustin sinne tuodakseni nekin, jotka siellä olivat, sidottuina Jerusalemiin rangaistaviksi.
Apt 22:5
Mutta seuraavana päivänä, koska hän tahtoi saada varman tiedon, mistä juutalaiset häntä syyttivät, päästi hän hänet siteistä ja käski ylipappien ja koko neuvoston kokoontua, vei Paavalin alas ja asetti hänet heidän eteensä.
Apt 22:30
Mutta ylimmäinen pappi Ananias käski lähellä seisovia lyömään häntä vasten suuta.
Apt 23:2
Ja Paavali sanoi: "En tiennyt, veljet, että hän on ylimmäinen pappi; sillä kirjoitettu on: 'Kansasi ruhtinasta älä kiroa'".
Apt 23:5
He menivät ylipappien ja vanhinten luo ja sanoivat: "Me olemme kirouksen uhalla vannoneet, ettemme mitään maista, ennenkuin olemme tappaneet Paavalin.
Apt 23:14
Viiden päivän kuluttua ylimmäinen pappi Ananias meni sinne alas muutamien vanhinten ja erään asianajajan, Tertulluksen, kanssa, ja he ilmoittivat maaherralle syyttävänsä Paavalia.
Apt 24:1
Niin ylipapit ja juutalaisten ensimmäiset miehet ilmoittivat hänelle syyttävänsä Paavalia ja pyysivät häneltä
Apt 25:2
käydessäni Jerusalemissa juutalaisten ylipapit ja vanhimmat ilmoittivat syyttävänsä häntä ja pyysivät, että hänet tuomittaisiin.
Apt 25:15
ja niin minä teinkin Jerusalemissa. Paljon pyhiä minä suljin vankiloihin, saatuani ylipapeilta siihen valtuuden, ja kun heitä tapettiin, annoin minä ääneni sen puolesta.
Apt 26:10
Kun näissä asioissa matkustin Damaskoon ylipappien valtuudella ja suostumuksella,
Apt 26:12
YHTEENVETO
Kohtia on paljon synoptikoissa, Johanneksella ja Apostolien teoissa.
Erityisesti ylipapin merkitys korostuu Jeesuksen surmaamisen kohdalla.
Tämä on hyvin syvällinen asia Uudessa testamentissa, eikö olekin?
Ylipappi "toimitti" tämän ihmisuhrin käyttäen Rooman esivaltaa apunaan.
Juutalaisen kansan ylipapit olivat sitten myös alkuseurakunnan vainoajia ja ahdistajia, ottaen palvelukseensa mm Saulus Tarsolaisen.
Sanaa ylipappi ei esiinny Paavalin kirjeissä (vai esiintyykö...)
Kirjoitan erillisen tutkielman Heprealaiskirjeestä, jossa käsite on erityisen keskeinen.
keskiviikko 29. helmikuuta 2012
Pappi Uudessa Testamentissa (1)
JOHDANTO
Esikoislestadiolaisten suhtautuminen jo pelkkään sanaan "pappi" on välttelevä ja mieleen tulee monella yhä varmaan tuo tuttu torjunta "kuolleen uskon pappi".
Vaikka koko herätysliike saa olla kiitollinen eräälle Ruotsin kirkon papille olemassaolostaan.
Katsotaan kuitenkin näistä ikävistä tunteista huolimatta sanaa "pappi" (kreikan ἱερεύς hiereus)
Uudessa Testamentissa.
Yllättäen näemme, että se on siellä melko harvinainen.
Varsin paljon ja keskeisissä kohdissa esiintyy sen sijaan sana "ylipappi" (kreikan ἀρχιερεύς arkhiereus).
Katson tässä siis tavallisia papin planttuja, en ylipappeja, joille omistan palstan (2) enkä Melkisedekin pappeutta, josta toivon kirjoittavani osassa (3).
Luukas kertoo tavallisesta papista, joka kuului Jerusalemin temppelin työntekijöihin. Mooseksen lain mukaan siellä toimitti jumalanpalvelusta pappeja (kohen) ja leeviläisiä.
Herodeksen, Juudean kuninkaan, aikana oli pappi, nimeltä Sakarias, Abian osastoa. Ja hänen vaimonsa oli Aaronin tyttäriä, ja tämän nimi oli Elisabet.
(Luuk 1:5)
että hän tavanmukaisessa pappistehtävien arpomisessa sai osaksensa mennä Herran temppeliin suitsuttamaan.
(Luuk 1:9)
Jeesus mainitsee pappien oikeuksista, jota kuningas Daavid loukkasi hätätilanteessa:
kuinka hän meni Jumalan huoneeseen, otti näkyleivät ja söi ja antoi seuralaisilleenkin, vaikkei niitä ollut lupa syödä muiden kuin ainoastaan pappien?"
(Luuk 6:4 Matt 12:4)
Kuuluisassa vertauksessa "Laupias samarialainen" Jeesus katsahtaa tavallisten kiireisten pappien ja leeviläisten elämän arkeen!
Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse.
(Luuk 10:31)
Pitipä sattua...
Johanneksen evankeliumissa papit mainitaan virkatovereidensa leeviläisten kanssa vain kerran
Ja tämä on Johanneksen todistus, kun juutalaiset lähettivät hänen luoksensa Jerusalemista pappeja ja leeviläisiä kysymään häneltä: "Kuka sinä olet?"
(Joh 1:19)
voisimme suomentaa ehkä "pappeja ja lukkareita" ... mutta se ei olisi aivan tarkkaa, eihän kyse ollut kristillisen kirkon papeista ja työntekijöistä, vaan Jerusalemin temppelin papistosta.
Ihme ja kumma, pappejakin tuli uskoon!
Ja Jumalan sana menestyi, ja opetuslasten luku lisääntyi suuresti Jerusalemissa. Ja lukuisa joukko pappeja tuli uskolle kuuliaisiksi.
(Apt 6:7)
Uuden Testamentin maailmassa olivat kaupungit ja kylät täynnä pakanallisia temppeleitä ja niissä toimivia pappeja
Ja kaupungin edustalla olevan Zeuksen temppelin pappi toi härkiä ja seppeleitä porttien eteen ja tahtoi väkijoukon kanssa uhrata.
(Apt 14:13)
Papeilla oli tehtävänä antaa lääkärintodistuksia, jonka lääkäri Luukas tiesi hyvin
Ja heidät nähdessään hän sanoi heille: "Menkää ja näyttäkää itsenne papeille". Ja tapahtui heidän mennessään, että he puhdistuivat.
(Luuk 17:14)
Tuhatvuotisessa valtakunnassa on papistonsa
Marttyyrit pääsevät siihen virkaan (tämä kohta on tuottanut päänvaivaa)
Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.
(Ilm 20:6)
Nämä kaksi muuta Ilmestyskirjan kohtaa lisäävät vain ajattelunaiheita
ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen.
(Ilm 1:6)
ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä".
(Rev 5:10)
YHTEENVETO
Kyseessä EI ole kirkossa toimiva kristillinen papisto, josta UT tietää vielä vähemmän.
UT:ssa mainitut papit ja leeviläiset ovat juutalaisen Jerusalemin temppelin palveluksessa olevia ihmisiä.
Cohen nimiset juutalaiset ovat tämän muinaisen papiston jälkeläisiä. Myös leeviläisten nimi on säilynyt suvuissa. Näihin porukoihin kohdistuu erityisen tiukka puhtaussäännöstä, kosher lait.
Näemme jo näistä löytämistäni kohdista, että pappeihin suhtaudutaan Uudessa testamentissa sangen rauhallisesti.
Sakaria, Johanneksen isä, on pappi Jerusalemin temppelissä ja kokee hämmästyttäviä asioita Jeesuksen tulon ollessa jo aivan lähellä.
Papit ovat työtään hoitavia ihmisiä, antavat lääkärintodistuksia, pitävät yllä jumalanpalvelusta temppelissä, ovat vähän liian kiireisiä joskus auttaakseen ojaan kaatunutta...
He eivät ole vihamielisiä Jeesusta kohtaan, uteliaita kuten muutkin ja heidän joukostaan tulee myös porukkaa uskoon.
KRISTILLINEN PAPPI
sitä varten, että minä olisin Kristuksen Jeesuksen palvelija pakanain keskuudessa, papillisesti toimittaakseni Jumalan evankeliumin palvelusta, niin että pakanakansoista tulisi otollinen ja Pyhässä Hengessä pyhitetty uhri.
(Room 15:16)
ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.
(1 Piet 2:5)
Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;
(1 Piet 2:9)
ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen.
(Ilm 1:6)
No niin, katsotaan ylipappeja ja melkisedekejä sitten erikseen, jos Jumala suo.
Vaan mitä tästä opin?
Seuraavan kerran kun esikoislestadiolainen tuhahtaa minulle virkani tähden (olen Korkeimman Jumalan pappi)
niin haukun hänet pystyyn näillä kamalilla sanoilla "Itse olet pappi!"
Esikoislestadiolaisten suhtautuminen jo pelkkään sanaan "pappi" on välttelevä ja mieleen tulee monella yhä varmaan tuo tuttu torjunta "kuolleen uskon pappi".
Vaikka koko herätysliike saa olla kiitollinen eräälle Ruotsin kirkon papille olemassaolostaan.
Katsotaan kuitenkin näistä ikävistä tunteista huolimatta sanaa "pappi" (kreikan ἱερεύς hiereus)
Uudessa Testamentissa.
Yllättäen näemme, että se on siellä melko harvinainen.
Varsin paljon ja keskeisissä kohdissa esiintyy sen sijaan sana "ylipappi" (kreikan ἀρχιερεύς arkhiereus).
Katson tässä siis tavallisia papin planttuja, en ylipappeja, joille omistan palstan (2) enkä Melkisedekin pappeutta, josta toivon kirjoittavani osassa (3).
Luukas kertoo tavallisesta papista, joka kuului Jerusalemin temppelin työntekijöihin. Mooseksen lain mukaan siellä toimitti jumalanpalvelusta pappeja (kohen) ja leeviläisiä.
Herodeksen, Juudean kuninkaan, aikana oli pappi, nimeltä Sakarias, Abian osastoa. Ja hänen vaimonsa oli Aaronin tyttäriä, ja tämän nimi oli Elisabet.
(Luuk 1:5)
että hän tavanmukaisessa pappistehtävien arpomisessa sai osaksensa mennä Herran temppeliin suitsuttamaan.
(Luuk 1:9)
Jeesus mainitsee pappien oikeuksista, jota kuningas Daavid loukkasi hätätilanteessa:
kuinka hän meni Jumalan huoneeseen, otti näkyleivät ja söi ja antoi seuralaisilleenkin, vaikkei niitä ollut lupa syödä muiden kuin ainoastaan pappien?"
(Luuk 6:4 Matt 12:4)
Kuuluisassa vertauksessa "Laupias samarialainen" Jeesus katsahtaa tavallisten kiireisten pappien ja leeviläisten elämän arkeen!
Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse.
(Luuk 10:31)
Pitipä sattua...
Johanneksen evankeliumissa papit mainitaan virkatovereidensa leeviläisten kanssa vain kerran
Ja tämä on Johanneksen todistus, kun juutalaiset lähettivät hänen luoksensa Jerusalemista pappeja ja leeviläisiä kysymään häneltä: "Kuka sinä olet?"
(Joh 1:19)
voisimme suomentaa ehkä "pappeja ja lukkareita" ... mutta se ei olisi aivan tarkkaa, eihän kyse ollut kristillisen kirkon papeista ja työntekijöistä, vaan Jerusalemin temppelin papistosta.
Ihme ja kumma, pappejakin tuli uskoon!
Ja Jumalan sana menestyi, ja opetuslasten luku lisääntyi suuresti Jerusalemissa. Ja lukuisa joukko pappeja tuli uskolle kuuliaisiksi.
(Apt 6:7)
Uuden Testamentin maailmassa olivat kaupungit ja kylät täynnä pakanallisia temppeleitä ja niissä toimivia pappeja
Ja kaupungin edustalla olevan Zeuksen temppelin pappi toi härkiä ja seppeleitä porttien eteen ja tahtoi väkijoukon kanssa uhrata.
(Apt 14:13)
Papeilla oli tehtävänä antaa lääkärintodistuksia, jonka lääkäri Luukas tiesi hyvin
Ja heidät nähdessään hän sanoi heille: "Menkää ja näyttäkää itsenne papeille". Ja tapahtui heidän mennessään, että he puhdistuivat.
(Luuk 17:14)
Tuhatvuotisessa valtakunnassa on papistonsa
Marttyyrit pääsevät siihen virkaan (tämä kohta on tuottanut päänvaivaa)
Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.
(Ilm 20:6)
Nämä kaksi muuta Ilmestyskirjan kohtaa lisäävät vain ajattelunaiheita
ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen.
(Ilm 1:6)
ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä".
(Rev 5:10)
YHTEENVETO
Kyseessä EI ole kirkossa toimiva kristillinen papisto, josta UT tietää vielä vähemmän.
UT:ssa mainitut papit ja leeviläiset ovat juutalaisen Jerusalemin temppelin palveluksessa olevia ihmisiä.
Cohen nimiset juutalaiset ovat tämän muinaisen papiston jälkeläisiä. Myös leeviläisten nimi on säilynyt suvuissa. Näihin porukoihin kohdistuu erityisen tiukka puhtaussäännöstä, kosher lait.
Näemme jo näistä löytämistäni kohdista, että pappeihin suhtaudutaan Uudessa testamentissa sangen rauhallisesti.
Sakaria, Johanneksen isä, on pappi Jerusalemin temppelissä ja kokee hämmästyttäviä asioita Jeesuksen tulon ollessa jo aivan lähellä.
Papit ovat työtään hoitavia ihmisiä, antavat lääkärintodistuksia, pitävät yllä jumalanpalvelusta temppelissä, ovat vähän liian kiireisiä joskus auttaakseen ojaan kaatunutta...
He eivät ole vihamielisiä Jeesusta kohtaan, uteliaita kuten muutkin ja heidän joukostaan tulee myös porukkaa uskoon.
KRISTILLINEN PAPPI
sitä varten, että minä olisin Kristuksen Jeesuksen palvelija pakanain keskuudessa, papillisesti toimittaakseni Jumalan evankeliumin palvelusta, niin että pakanakansoista tulisi otollinen ja Pyhässä Hengessä pyhitetty uhri.
(Room 15:16)
ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.
(1 Piet 2:5)
Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;
(1 Piet 2:9)
ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen.
(Ilm 1:6)
No niin, katsotaan ylipappeja ja melkisedekejä sitten erikseen, jos Jumala suo.
Vaan mitä tästä opin?
Seuraavan kerran kun esikoislestadiolainen tuhahtaa minulle virkani tähden (olen Korkeimman Jumalan pappi)
niin haukun hänet pystyyn näillä kamalilla sanoilla "Itse olet pappi!"
tiistai 21. helmikuuta 2012
Pyhän Hengen tahto
1. Nyt kaikin Herraa kiittäkäät, / Kanss' käskyins' teillä kävelkäät; /
Sill' Jumal' nähdään kaikin paikoin / Töit' suurii tuovan kaikkiin aikoin. /
Hän armiaast' meitä auttelee, / Ain' äitin kohdust' varjelee, /
Hän siunaa ruall' juomall' täyttää, / Meill' armost' kaikkee hyvää näyttää.
2. Ann' meillen sydän iloinen, / Pois poista mieli suruinen; /
Suo Christityilles rauha aina, / Ja levollinen meno lainaa! /
Meill' armos autuas aina suo, / Töis', neuvois' apu armiaast' tuo. /
Ah, vaarat ovat monet meillä! / Siis vapahd' eläisäm' meit' täällä.
3. Sä Isä kaikkein Jumala! / Kaikk' kannat suurell' voimalla, /
Ann' kasvos paistaa, siunaa meitä, / Sun hyvydestäs armoll' peitä. /
Meill', Henki hyvä, armos ann', / Ett' tahtos jälkeen vaellam', /
Sull' kiitolliset aina olem', / Kanss' kiitoksen siit' ijät' tuonem'.
Virsi 302
Vuoden 1701 virsikirja
Meill', Henki hyvä, armos ann', / Ett' tahtos jälkeen vaellam',
Kristikansa on veisaten rukoillut, että Jumala armollisesti antaisi meille Pyhän Hengen
... jotta vaeltaisimme Jumalan tahdon mukaan.
Tässä ei ole siis kyse siitä, että automaattisesti uskova vaeltaisi Jumalan tahdon mukaan ja kantaisi näin hyvinä tekoina hyvää hedelmää Kristus puussa.
Tässä on kysymys siitä, että krisitty rukoilee armoa, että näin tapahtuisi.
Tapahtukoon Sinun tahtosi myös maanpäällä niinkuin taivaassa.
Kolmas pyyntö
Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Mitä se merkitsee? Vastaus:
Jumalan hyvä, armollinen tahto tapahtuu kyllä ilman rukoustammekin, mutta me pyydämme tässä rukouksessa, että se tapahtuisi myös meidän keskuudessamme.
Miten se tapahtuu? Vastaus:
Jumala murskaa ja estää kaikki pahat suunnitelmat ja voimat, kuten Perkeleen sekä maailman ja oman itsekkään minämme tahdon, jotka eivät antaisi meidän pyhittää hänen nimeään eivätkä hänen valtakuntansa tulla luoksemme. Hän myös vahvistaa ja varjelee meitä pysymään lujina hänen sanassaan ja uskossa elämämme loppuun asti. Tämä on hänen armollinen, hyvä tahtonsa.
Martti Luther
Vähä Katekismus
Isä meidän rukouksen selityskestä
Johanneksen evankeliumi - Isän tahto
"Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo Häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."
Joh 6:40
Johanneksen evankeliumissa on sanat "Isän tahto"
Matteuksessa Vuorisaarnassa Herra Jeesus sanoo
"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon."
Tässä kohdassa ei ole mitään puhetta uskosta, vaan Isän tahdon tekemisestä.
Koska ei tahdota hyväksyä sitä, että Matteus on "esi-kristillinen" ja Vuorisaarna on kohdistettu Jumalan kansalle.
niin tahdotaan antaa Vuorisaarnassa olevalle Isän tahdon tekemiselle kristillinen sisältö, kyse on tietenkin siitä, että uskomme.
Koska Jeesus sanoo, että taivasten valtakuntaan pääsevät ne, jotka tekevät Isän tahdon.
Tämän tueksi otetaan sitten Johanneksen evankeoliumin kohta, jossa on sama ilmaus.
On tietenkin opillisesti epäkristillistä sanoa, että "teemme Isän tahdon, kun uskomme"
silloinhan uskosta tulee meidän tekomme, jolla kelpaamme Jumalalle.
on siinä ähisemistä ja puhisemista, pitää yllä pelastavaa uskoa, tätä Jumalan lapseuteen oikeuttavaa laatua sydämessä, kun epäuskon tuulet puhaltavat.
Varoa, ettei se uskon lamppu sammu, kun silloin menettää taivaan valtakunnan.
Tiukka paikka!
kun uskosta tehdäänkin teko, jolla kelpaamme taivaaseen.
tätähän nettiruukussa kovasti korostetaan, että YKSIN USKOSTA
ja tulee myös korostaa sitä, että usko on Jumalan teko meissä.
Jumala on antanut Poikansa tänne maailmaan kuolemaan maailman synnin sovitukseksi.
Kauan ennenkuin olemme syntyneetkään!
Jumala on se, joka antoi valtakunnan Pojalleen ja se valtakunta on saapunut maailman ääriin asti, finlandiaankin.
Jumala on se, jonka lahjaa on Suomen kirkko, uskonpuhdistuksen kirkko, jossa lakia ja evankeliumia kirkkaasti saarnataan.
Jumala on se, joka on antanut Lapin herätyksen, esikoislestadiolaisen herätyksen, kauan ennenkuin olemme syntyneetkään.
Jumala on se, joka on kutsunut meitä Sanallaan, joka on herättänyt meidän omattuntomme, joka on synnyttänyt meidät uudestaan, joka on antanut meille Pyhän Hengen sinetin.
Mikään tästä ei ole sitä, että "teemme Isän tahdon"
enempi niinkuin joululahjan vastaanottamista, ihan ilman sitä että olisimme sen ansainneet.
Katsotaan sitten, missä yhteydessä tämä Isän tahto esiintyy Johanneksen evankeliumissa.
On suuri lahja, että saamme näin helposti verkossa avata Raamatun ja sitä lukea ja sen tekstejä kopioida ihan vielä Suomen kielellä.
Se on ollut Isän tahto, että meidänkin kielellämme Hänen sanaansa saarnataan.
24. Koska kansa sen näki, ettei Jesus siellä ollut eikä hänen opetuslapsensa, astuivat he myös haaksiin ja menivät Kapernaumiin etsein Jesusta.
25. Ja kuin he hänen siltä puolen merta löysivät, sanoivat he hänelle: Rabbi, koskas tänne tulit?
26. Jesus vastasi heitä ja sanoi: totisesti, totisesti sanon minä teille: ette etsi minua, että te näitte ihmeen, vaan että te saitte leipää syödä ja olette ravitut.
27. Älkäät tehkö sitä ruokaa, joka on katoovainen, vaan sitä ruokaa, joka pysyy ijankaikkiseen elämään, jonka Ihmisen Poika teille antava on; sillä Isä Jumala on sen vahvistanut.
28. Niin he sanoivat hänelle: mitä meidän pitää tekemän, että me taitaisimme Jumalan töitä tehdä?
29. Jesus vastasi ja sanoi heille: se on Jumalan työ, että te uskotte sen päälle, jonka hän lähetti.
30. Niin he sanoivat hänelle: mitä ihmettä siis sinä teet, että me näkisimme ja uskoisimme sinun päälles? Mitä työtä sinä teet?
31. Meidän isämme söivät mannaa korvessa, niinkuin kirjoitettu on: hän antoi heille leipää taivaasta syödäksensä.
32. Niin Jesus sanoi heille: totisesti, totisesti sanon minä teille: ei Moses sitä leipää antanut teille taivaasta; mutta minun Isäni antaa totisen leivän taivaasta.
33. Sillä Jumalan leipä on se, joka taivaasta tulee alas ja antaa maailmalle elämän.
34. Niin he sanoivat hänelle: Herra, anna meille aina sitä leipää.
35. Jesus sanoi heille: minä olen elämän leipä: joka tulee minun tyköni, ei hän suinkaan isoo, ja joka uskoo minun päälleni, ei hän koskaan janoo.
36. Mutta minä sanoin teille, että te näitte minun, ette sittekään usko.
37. Kaikki, mitä minun Isäni antaa minulle, se tulee minun tyköni: ja joka minun tyköni tulee, sitä en minä heitä ulos.
38. Sillä minä tulin taivaasta alas, en tekemään minun tahtoani, vaan sen tahtoa, joka minun lähetti.
39. Mutta se on Isän tahto, joka minun lähetti, ettei minun pidä yhtäkään niistä kaikista kadottaman, jotka hän minulle antoi, mutta olen ne herättävä viimeisenä päivänä.
40. Tämä on sen tahto, joka minun lähetti, että jokainen joka näkee Pojan ja uskoo hänen päällensä, hänellä pitää ijankaikkinen elämä oleman, ja minä herätän hänen viimeisenä päivänä.
Tuo kohta on Biblian käännöstä vuodelta 1776, jota esikoiset pitävät suuressa arvossa, samoin Länsi-Suomen heränneet. Sitä luetaan myös Rauman uudessa seurakunnassa.
Johanneksen evankeliumi kuudennesta luvusta.
En ryhdy omilla selityksilläni lyömään lukkoon ja rajoittamaan, mitä Johanneksen evankeliumissa Jeesus tarkoittaa "Isän tahto".
Tämä aarre, tämä jalokiviä ja kultaa kalliimpi Jumalan Sana säihkyy monissa eri väreissä niin kirkkaasti ja kauniisti.
Näemme eri elämäntilanteissa ja kohtaloissa ja uskomme kasvun eri vaiheissa samankin Jumalan Sanan erinäköisenä ja ymmärrys kasvaa.
Vanhurskasten polku näin kirkastuu, kun Sanan valo lisääntyy.
Kysyn kuitenkin itse kultakin: mikä on se Isän tahto, josta Vapahtajamme Jeesus tässä puhuu?
Eikö ole totta, että Jeesus puhuu tässä siitä, mikä on Isän tahto Häntä itseään kohtaan.
Eikö ole totta, että Jeesus on täyttänyt Isän tahdon myös tässä asiassa?
Jos näin on, eikö meidän tule täyttää osaltamme Isän tahto.
Hyviä töitä tekemällä.
"Sillä minä tulin taivaasta alas, en tekemään minun tahtoani, vaan sen tahtoa, joka minun lähetti."
Kiitos Herra Jeesus, että tulit alas taivaasta tänne ihmiskunnan pimeään yöhön.
Kiitos, että et tullut tänne tekemään omaa tahtoasi, vaan lähettäjäsi tahdon.
Se maksoi sinulle hirvittävän hinnan.
Rukoilemme, tapahtukoon Isän tahto myös meidän elämässämme niinkuin taivaassa.
Amen
1. Kiittäkääm' Herraa Jumalt' ylhäält' taivaast', /
Hänen myös Poikaans' ylistäkääm' vahvast', / Joka meit' ruumiill' ja verelläns' ruokkii, /
Jolla hän meill' autuuden tuotti, / Kyrie eleeson!
2. Herra, sinun ruumiis ja pyhä veres / Vahvistakoon meit' täs' surkias' eräs', /
Olkoon myös meidän sielum' eväs, / Viinas' ja puhtaas' leiväs', / Kyrie eleeson!
3. Christe, sä ruumiis edestämme annoit, /Ja sillä elämän meille kannoit. /
Et sinä tainnut meillen muuta antaa, / Jolla me muistos mahtaisimme kantaa, /
Kyrie eleeson!
4. Oma sun tahtos, Herra, siihen vaati, / Että päälles Isäs viha kaattiin,/
Sinä siis kuoletettiin, / Me Isän kanssa sovitettiin, / Kyrie eleeson!
5. Nyt tämän herkun kanssa meitä vahvist', / Uskoll' ja rakkaudell' kaunist', /
Että me sinun päälles uskallaisim', / Ja christiveljeem' aina rakastaisim', /
Kyrie eleeson!
6. Älä meilt' Pyhää Henkees pois ota, / Joka oikian tien meille osottaa, /
Että rauhas' christikuntas / Vaeltaa sais' sinun valtakuntaas, / Kyrie eleeson!
Virsi 18
Vuoden 1701 virsikirja
Matteuksen evankeliumi - Isän tahto
Ulvova harmaasusi.
He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia.
Hedelmistä te heidät tunnette.
Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita.
Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä.
Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä.
Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen.
Hedelmistä te siis tunnette heidät.
"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.
Monet sanovat minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.'
Mutta silloin he saavat minulta vastauksen:
'En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!'
Matteus 7:15-23 KR 1992
On meillä aarre verraton,
se kalliimpi on kultaa.
Myös jalokivi kallein on
sen rinnalla vain multaa.
Näin suuren lahjan taivaasta
me saimme omaksemme,
sanansa Herra Jumala
kun antoi aarteeksemme.
Siis kiitos, armon Jumala,
nyt lakkaamatta aivan,
kun sinä meille sanassa
osoitat tietä taivaan.
Ken nyt on köyhä, rikas ken
sanasi saatuansa!
Sen kalliin aarteen jokainen
saa pitää omanansa.
(Virsi 183:1,7)
Saamme todella kiittää Jumalaa tästä jalokiveä ja kultaa kalliimmasta aarteesta!
On suuri ilo, että saamme näin yhdessä myös Jumalan Sanaa nettiruukussa tutkia.
Kukin tuokoon yhteiseen oppimiseemme, mitä tuotavaksi annetaan.
Se on raamattupiirin tarkoitus, eikä ole lainkaan vaarallista, että olemme jyrkästikin eri mieltä ja toisiamme hutkimme.
Vain näin totuus käy ilmi ja saamme huomata itse kukin kohdallamme, miten Herran Henki valaisee meitä Sanalla.
Ei kaikkia samalla tavaoin, vaan kutakin tämän tilanteen vaatimalla tavalla.
Erehdymme, eksymme, olemme väärässä, ja saamme taas palata oikealle tielle, kun emme paaduta sydämiämme ja sulje korviamme siltä, mitä Henki seurakunnalle sanoo.
Vuorisaarnan tässä kohdassa Matteuksen evankeliumissa Jeesus varottaa vääristä profeetoista.
Yässä on yhdessä useampia toisiinsa liittyviä asioita.
Haamulille niin tärkeä ja rakas josta hän usein muistuttaa meitä "hyvä ja huono puu" vertaus.
Jeesus todellakin opettaa, että hedelmistä puu tunnetaan.
Varokaa vääriä profeettoja - hedelmistä heidät tunnetaan.
Kysymme, mistä hedelmistä?
"Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia."
Jeesus
Tämä Jeesuksen sana Vuorisaarnasta on usein kuultu esikoislestadiolaisten sisäpiirissä.
Entinen saarnaaja Risto Blom tunnistettiin sudeksi ja varoitus väärästä profeetasta kaikui Jällivaarasta aina Kajaaniin asti.
Susihukkasia on tunnistettu esikositen parissa toki muitakin.
Mistä siis Risto Blom tunnsitettiin sudeksi?
Hän kirjoitti kirjan siitä, miten Jeesuksen opetusta selitetään esikoisten saarnoissa.
Totuudellisen, raamatullisen, hyvin perustellun ja kovalla työllä uurastetun tutkimuksen.
Joka on totta joka sana.
"susi" tunnetaan hedelmistään.
Riston hedelmä on "Kuinka tullaan Jumalan lapseksi"
"Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita."
Jeesus
Jeesus sanoo uudelleen, että väärät profeetat tunnistetaan hedelmistä.
Hän antaa vielä tuntomerkin, joka pantiin käytäntöön myös esikoislestadiolaisuuden piirissä suomalaisten saarnaajaveljien aloitteesta ja nyykyisten Lapin vanhinten toimesta
"Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen."
Jeesus
Koska RB heitettiin ulos pimeyteen ja sutena lammasten vaatteissa, hän siis on väärä profeetta?
Paavin pannaan julistama Luther on väärä profeetta, koska on Kristuksen kirkosta ajettu yöhön?
Ei suinkaan.
Kirjoitin tahallani väärin. Ei Jeesus anna tuollaista tuntomerkkiä.
Mutta huolimaton lukija voi nyökätä päätään, tutulta kuulostaa, jotenkin noinhan Jeesus sanoi.
"Jotenkin noin" on tämän päivän esikoisten hermeneutiikkaa ja hirmu tuhoisaa.
Kuulostaa hyvältä, on sinne päin, eihän tuossa mitään pahaa ole että melkein noin...
siinä se just on se paha. oikein isolla Peellä.
"jotenkin noin"
Mitä Herra Jeesus Vuorisaarnassa sitten sanoi tässä kohdassa?
Luemme tarkasti emmekä anna mikon viedä meitä harhaan hurskailla sanoilla:
"Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät."
Jeesus
Hän kertoo, mitä jokaiselle puulle, joka ei tee hyvää hedelmää tapahtuu.
Sitten Hän toistaa "Hedelmistä te siis tunnette heidät"
ei siitä, että onko heitetty pelastavasta kirkosta ulos ihmisten toimesta.
vaan hedelmistä.
Tässä on pikkusen sitä hedelmää, mitä "susihukka" RB on kantanut ja kantaa:
Olen löytänyt tutkimusaineistostani esimerkkejä myös muiden Raamatun lukujen selityksistä: Jerikon tien matkamiehen kuvauksesta (Luuk. 10:33) todetaan, että Samarialainen ensin armahti ja vasta sen jälkeen sitoi synninhaavat. Eräs saarnaaja puolestaan kysyy ja vastaa: ”Ja se joka uskoo, mitä hän saa osakseen? Hän saa osakseen syntien anteeksiantamuksen saarnan.” Hän kertoo myös, että Jeesuskin sanoi niille, jotka hän paransi: ”Mene rauhassa, sinun uskosi on sinut pelastanut. Sinä saat syntisi anteeksi.”
Merkille pantavaa on, että edellä tässä 4. luvussa esitettyä käsitystä vastaavaa raamatunselitystä ei löydy tutkimusaineistostani tuhlaajapoika-vertaukseen. Miksi tuo tulkinta on esitetty vain toiseen näistä keskeisistä armonjärjestyksestä puhuvista raamatunpaikoista?
Mielestäni ongelmaa voidaan lähestyä ja pohtia esimerkiksi seuraavanlaisesta näkökulmasta: Niin kuin poika oli tehnyt syntiä Isän eli Jumalan kaiken näkevien silmien edessä, niin myös Isä näki pojan tulevan silmiensä edessä hänen Henkensä vetämänä. Ja Raamatun jakeessa sanotaan, että Isä armahti, mutta hänellä oli niin kiire armahtaa, että hän juoksi vastaan, sulki pojan syliinsä ja suuteli. Näin hän osoitti suurenmoisella tavalla: olet armahdettu. Sitten poikakin puhui osan siitä, mitä oli aikonut, mutta Isä ei kuunnellut loppuun tai poika unohti loput. Se ei ollut enää niin tärkeätä. Anteeksiantamus tapahtui ennen syyllisyyden tunnustamista. Ratkaiseva hetki oli Isän armahdus. Poika ei ansainnut armoa tunnustamisen tähden, vaan tunnustus seurasi armahdusta. Ja kun palvelijat toivat vaatteet, sormuksen ja kengät, he osoittivat, mitä kaikkea Isä oli antanut pojalleen armahtaessaan hänet. Hän oli antanut uskon ja sen mukana kaikki pelastukseen kuuluvat lahjat: synnit anteeksi, Kristuksen valmistaman vanhurskauden vaatteen, Pyhän Hengen oppaaksi, lohduttajaksi ja voiman antajaksi elämän tiellä, Jumalan lasten yhteyden ja rakkauden eli kerta kaikkiaan koko Kristuksen ja kaikki hänen pelastushyvyytensä
Risto Blom luennosta STI 2001
väärä profeetta?
susi lammasten vaatteissa?
Heidän hedelmistään te tunnette heidät!
(miksi tätä RB asiaa jauhan...
koska tämä on edelleen märkivä avoin haava esikoislestadiolaisuudessa. Risto Blom on yhä elossa.
Tehkää parannus tästä raskaasta synnistä, jonka häntä ja Herraa Jeesusta vastaan olette tehnee, kun siihen vielä on mahdollisuus.
Sillä uskollisesti Risto on Jeesuksen sanoja tutkinut ja opettanut.
toisin kuin te.)
Hedelmistä te tunnette väärät profeetat, jotka vaikuttavat kyllä oikeilta lampailta, mutta eivät sitä ole.
Asia on tärkeä ja Herra Jeesus jatkaa siitä opettamista näin:
"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon."
Jeesus
Joka sanoo Jeesukselle "Herra, Herra!"
Alkukielessä kreikassa on sana κύριος Kyrios
kuinka usein kuulemmekaan veisattavan ja rukoiltavan Kyrie eleison, Herra armahda!
Mutta ei jokainen, joka sanoo "Jeesus on Herra" ja uskoo sen sydämessää pääse perille.
Miten niin?
Eikös Paavali opeta
"Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva" (Room. 10:9)
Opettaa toki.
Jeesus opettaa
Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan.
Nyt olemme tulleet siihen kohtaan, jossa Haamul tarjoaa nettiruukkulaisille selityksen.
Katsotaan siis tarkasti, mitä tässä Herra opettaa.
Musitamme, että kyseessä on juuri edellä ollut väärät profeetat.
"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan.
Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.
Monet sanovat minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.'
Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: 'En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!'
Jeesus
Törmäämme tässä taas täydellä vauhdilla Jeesukseen.
Meillä on oppimme ja uskomme ja tunnustuksemme ja kokemuksemme ja saarnamme ja reppu muutenkin täynnä tietoa ja viisautta ja hyviä asioita tästä kristillisyydestä.
Näin tullaan Jumalan lapsiksi!
Näin päästään taivasten valtakunaan!
Ja sitten törmäämme Jeesukseen.
Mitä teemme?
Yhdeksän uskovaa kymmenestä lähtee Jeesuksen sanojen luota pois tyytyväisenä lapsesta asti ehkä kantamaansa reppuunsa.
Minä sanon "Herra Herra" ja pyydän anteeksi ja saan todistuksen Jeesuksen nimessä ja veressä että synnit ovat anteeksi annettu.
Asiat ovat kunnossa, olen taivaan valtakunnassa ja pääsen perille taivaaseen!
Voiko tähän muuta sano kuin Aamen?
ihminen ei voi sanoa.
Jeesus sanoo "en minä siua näin opettanut"
kuulen jo korvissani susilauman ulinan!
painu pihalle, sinä Risto Blom fani..
ei tämä ole Hyvän Paimenen ääni vaan pahan!
mikä sinä olet meitä opettamaan, kun ei sinulla ole edes Pyhää Henkeä?
ei näitä ymmärretä metsätokassa, ulkoupolella leirin, tämän maailman oppineet ja viisaat
uli uli uli uuuuuu-...
susi susi varokaa!
Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: 'En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!'
Hyvä Paimen
sanot, no Matteus nyt on yksi evankelista, meidän täytyy katsella koko Raamattua että ymmärrämme oikein.
Vaan hyvin painokas on tämä Jeesuksen opetus Vuorisaarnan lopulla
heti perään jymähtävät Herramme kuin peruskallioon kirjoitetut sanat:
Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle.
"Jokainen, joka kuulee nämä sanani mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka."
Herra Jeesus asettaa Matteuksen evankeliumin kohdassa vääristä profeetoista siis vastakkain
hyvä puu - paha puu
hyvät hedelmät
hengelliset ihmiset, jotka ajavat pirujakin pihalle riivatuista
hengelliset ihmiset, jotka sanovat Kyrios, Kyrios! Jeesus on Herra!
ne, jotka pääsevät taivasten valtakuntaan
tekevät Isän tahdon - vääryyden tekijät
Tämä on Matteuksen evankeliumin teologiaa.
Tässä Vuorisaarnan kohdassa Jeesus ei sanallakaan edellytä uskoa eikä puhu mistään uhrilampaasta eikä armosta.
Sen sijaan Herra Jeesus käyttää ilmausta
jotka tekevät Isän tahdon
ja ne jotka eivät sitä TEE
Haamul sanoo, että Isän tahdon tekemistä on usko Jeesukseen.
tämä on mieletön väite, eihän usko Jeesukseen ole mitään meidän tekoamme, kuten Haamul itsekin raamatullisesti opettaa.
tässä kohden Jeesus ei puhu hyvien tekojen puutteesta, kuten vertauksessa vuohista ja lampaista, mitä jätettiin tekemättä.
vaan huonoista hedelmistä.
siitä, että he tekivät elämässään vääryyttä
vastoin Isän tahtoa
missä Matteuksen evankeliumista voimme oppia lisää Isän tahdosta?
Vuorisaarnasta.
Jeesuksen omasta esimerkistä
Matteuksen evankeliumin sisällöstä.
"Olkaa täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on"
tai jotenkin siihen suuntaan...
ja näin päätän tämän tutkielmani
ja metsästä kuutamolla pakkasyössä alkaa kuulua
uli uli uli uuuuuu...
susi, susi!!
tekojen opettaja, ei ymmärrä että YKSIN USKOSTA
voi olla, että Matteuksessa noin on tai jotain sinnepäin
mutta ei ihminen pelastu hyviä tekoja tekemällä
uli uli uli uuuu....
ja niin Herra Jeesus saa saarnoineen väistyä Risto Blomin kanssa ulkopuolelle leirin
perjantai 17. helmikuuta 2012
Johanneksen evankeliumi - armo
Johannes, usein kotkaan verrattu, katselee asioita aivan omasta näkökulmastaan.
Sana ARMO (kharis) esiintyy siellä kolmessa kohdassa evankeliumin ensimmäisessä luvussa ... siis erittäin painavassa ja syvällisessä merkityksessä.
Joh 1:14 Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.
Joh 1:16 Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle.
Joh 1:17 Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.
eikö olekin ihanat kohdat!
armo ja totuus
armoa armon päälle
armo ja totuus
kahdesti sana totuus, neljästi sana armo!
joten armo voittaa'
Ansioton
Rakkaus
Meidän
Osaksemme
Sana ARMO (kharis) esiintyy siellä kolmessa kohdassa evankeliumin ensimmäisessä luvussa ... siis erittäin painavassa ja syvällisessä merkityksessä.
Joh 1:14 Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.
Joh 1:16 Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle.
Joh 1:17 Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.
eikö olekin ihanat kohdat!
armo ja totuus
armoa armon päälle
armo ja totuus
kahdesti sana totuus, neljästi sana armo!
joten armo voittaa'
Ansioton
Rakkaus
Meidän
Osaksemme
Luukkaan evankeliumi - armo
Luukkaan evankeliumi on ainoa synoptikoista, jossa esiintyy sana armo (kharis)
Lk 1:28 Ja tullessaan sisälle hänen tykönsä enkeli sanoi: "Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi."
Lk 1:30 Niin enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä.
Lk 2:40 Ja lapsi kasvoi ja vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo oli hänen päällänsä.
Lk 2:52 Ja Jeesus varttui viisaudessa ja iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä.
Lk 4:22 Ja kaikki lausuivat hänestä hyvän todistuksen ja ihmettelivät niitä armon sanoja, jotka hänen suustansa lähtivät; ja he sanoivat: "Eikö tämä ole Joosefin poika?"
Lk 18:13 Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'.
Minulle tämä on uusi asia, jota en ole ennen tiennyt - että vain Luukkaassa esiintyy sana ARMO siinä mielessä, kuin sitä me kristityt käytämme.
Löytö antaa taas pontta sille käsitykselleni, että Luukkaan evankeliumi on aivan erityisen hienostunut, mahdollisesti Jeesuksen ajan saddukeusten maailmaan liittyvä (Teofilus).
Onhan se myös ainoa synoptikoista, joka kertoo neitsyt Marian, Jeesuksen äidin, sydämen asioista ja kokemuksista.
(Matteus kertoo Joosefin huolista, kun kihlattunsa tuli oudosti raskaaksi)
Meidän tulisi Raamattua tutkiessamme panna tarkoin merkille, että Jeesus Nasaretilaisen maailmassa ja opetuksissa ARMO ei ole kovin keskeinen käsite.
Kirkkaimmin kohtaamme meille tutun ja koskettavan ... unohtumattoman ... armon, joka on jo hyvin lähellä kristillistä näkemystä.
Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'. Lk 18:13
Lk 1:28 Ja tullessaan sisälle hänen tykönsä enkeli sanoi: "Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi."
Lk 1:30 Niin enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä.
Lk 2:40 Ja lapsi kasvoi ja vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo oli hänen päällänsä.
Lk 2:52 Ja Jeesus varttui viisaudessa ja iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä.
Lk 4:22 Ja kaikki lausuivat hänestä hyvän todistuksen ja ihmettelivät niitä armon sanoja, jotka hänen suustansa lähtivät; ja he sanoivat: "Eikö tämä ole Joosefin poika?"
Lk 18:13 Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'.
Minulle tämä on uusi asia, jota en ole ennen tiennyt - että vain Luukkaassa esiintyy sana ARMO siinä mielessä, kuin sitä me kristityt käytämme.
Löytö antaa taas pontta sille käsitykselleni, että Luukkaan evankeliumi on aivan erityisen hienostunut, mahdollisesti Jeesuksen ajan saddukeusten maailmaan liittyvä (Teofilus).
Onhan se myös ainoa synoptikoista, joka kertoo neitsyt Marian, Jeesuksen äidin, sydämen asioista ja kokemuksista.
(Matteus kertoo Joosefin huolista, kun kihlattunsa tuli oudosti raskaaksi)
Meidän tulisi Raamattua tutkiessamme panna tarkoin merkille, että Jeesus Nasaretilaisen maailmassa ja opetuksissa ARMO ei ole kovin keskeinen käsite.
Kirkkaimmin kohtaamme meille tutun ja koskettavan ... unohtumattoman ... armon, joka on jo hyvin lähellä kristillistä näkemystä.
Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'. Lk 18:13
Markuksen evankeliumi - armo
Tässä on lista Markuksen evankeliumissa olevista kohdista, joissa esiintyy sana armo (kharis)
...
kuten Matteuksella, myös Markuksella on eräitä (4) sangen koskettavia kohtia, joissa on sana armahtaa (eleeon)
Mk 5:19 Mutta hän ei sitä sallinut, vaan sanoi hänelle: "Mene kotiisi omaistesi luo ja kerro heille, kuinka suuria tekoja Herra on sinulle tehnyt ja kuinka hän on sinua armahtanut".
Mk 9:22 Ja monesti se on heittänyt hänet milloin tuleen, milloin veteen, tuhotakseen hänet. Mutta jos sinä jotakin voit, niin armahda meitä ja auta meitä."
Mk 10:47 Ja kun hän kuuli, että se oli Jeesus Nasaretilainen, rupesi hän huutamaan ja sanomaan: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua".
Mk 10:48 Ja monet nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan. Mutta hän huusi vielä enemmän: "Daavidin poika, armahda minua".
...
kuten Matteuksella, myös Markuksella on eräitä (4) sangen koskettavia kohtia, joissa on sana armahtaa (eleeon)
Mk 5:19 Mutta hän ei sitä sallinut, vaan sanoi hänelle: "Mene kotiisi omaistesi luo ja kerro heille, kuinka suuria tekoja Herra on sinulle tehnyt ja kuinka hän on sinua armahtanut".
Mk 9:22 Ja monesti se on heittänyt hänet milloin tuleen, milloin veteen, tuhotakseen hänet. Mutta jos sinä jotakin voit, niin armahda meitä ja auta meitä."
Mk 10:47 Ja kun hän kuuli, että se oli Jeesus Nasaretilainen, rupesi hän huutamaan ja sanomaan: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua".
Mk 10:48 Ja monet nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan. Mutta hän huusi vielä enemmän: "Daavidin poika, armahda minua".
Matteuksen evankeliumi - armo
Hyvää huomenta, nettiruukkulaiset!
Miksi pysähtyisimme tutkimaan Matteuksen evankeliumia ja mitä siellä kirjoitetaan armosta?
Eikös aihe pitäisi olla "Jumalan armo Kristuksessa" ja saisimme oikein tsunamin kohtia pyhästä Raamatusta, jotka oikein meitä opettavat, mitä armo on?
Miksi nipottaa jostain yhdestä evankeliumista?
Vastaus on lyhyt ja yksinkertainen - koska Pyhä Henki on antanut meille tällaisen ilmoituksen Sanan, jossa on neljä eri evankeliumia.
Kolme niistä katselee asioita ikäänkuin samasta näkökulmasta ja sisältää yhteistä aineistoa, siksi niitä kutsutaan synoptikoiksi (kreikkaa ja tarkoittaa katsoa samasta näkökulmasta).
Johanneksen evankeliumi liitelee kotkan tavoin korkeuksissa ja katselee Jeesusta aivan toisesta näkökulmasta.
Mutta myös synoptikoissa, Matteus, Markus, Luukas, on keskinäisiä eroja ja erilaisuuksia, painotuksia ja ristiriitaisuuksiakin, joiden kautta saamme rosoisen ja moniulotteisen kuvan Jeesuksen elämästä täällä ajassa, kuolemasta ristillä ja ylösnousemuksesta.
Näin on Jumala hyväksi nähnyt ja saamme rukouksessa pyytää, "avaa Herra silmämme, korvamme ja sydämemme kuulemaan Sanaasi, kätkemään se sydämeemme ja oppimaan tuntemaan paremmin rakasta Jeesusta!"
Aamen
Virsi 371
1.
Sun sanas, Herra, kutsuu luokses meitä,
kun käymme täällä kadotuksen teitä
ja teemme turhaan työtä raskasta,
vaan emme pääse synnin kuormasta.
2.
Lahjoitat hengellemme virvoituksen
ja lupaat meille rauhan, lohdutuksen,
kun kiusattuina luokses tulemme
ja tunnustamme oman tilamme.
3.
Tahtosi tiedän, kuulen varoituksen
ja sydämessä tunnen kutsumuksen.
Luoksesi, Herra, tulla tahtoisin,
kun tiesi vain nyt oikein tuntisin.
4.
Vaan miten sokeana nähdä voisi
ja tiekö eksyneelle tuttu oisi,
mitenkä rampa pääsee liikkumaan,
mitenkä kuollut nousee haudastaan?
5.
Kun sanot johtavasi tiellä taivaan
murheeseen, ristiin, kärsimiseen, vaivaan,
myös lupaat viedä kautta kuoleman
kunniaan minut, kruunun voittajan.
6.
Vaan minä raukka pelkään kuolemaani,
en suostu ristiin, sinun antamaasi,
kipuja, vaivoja vain pakenen,
en taivu koskaan alle murheitten.
7.
Ah ole, Jeesus, tienä eksyneelle,
virvoittajaksi tule väsyneelle
ja elämäksi mulle kuolleelle
ja totuudeksi valheen orjalle.
8.
Voimallas ryöstä saalis saatanalta
ja sydämestä särje synnin valta.
Tee rakkaammaksi mulle ristin tie,
se armon tuntemiseen minut vie.
Wilhelmi Malmivaara 1888.
Virsikirjaan 1938.
Sana "armo" Matteuksen evankeliumissa
Tutkimme tässä Matteusta hyvin yksinkertaisella menetelmällä - haemme siin kaikki ne kohdat evankeliumista, joissa esiintyy sana "armo".
kreikan kielessä armo on kharis, χάρις, meillä esimerkiksi "karsimaattinen", englannissa charismatic.
No niin, olemme valmiit hikiseen työhön Raamatun äärellä, eikö niin.
Tässä on lista kaikista kohdista Matteuksen evankeliumissa, joissa esiintyy sana armo
....
Tähän päättyykin sitten tämän aamun tutkielmamme Matteuksen evankeliumista, joka perustuu menetelmään jossa haemme kaikki kohdat evankeliumista, jossa esiintyy sana "armo".
Lyhyestä virsi kaunis.
Kommentti
Tulos on hieman yllättävä, eikö niin!
Kun koko nettiruukun raamattupiirin väestö on huutanut "armo, armo" missä on armo Matteuksen evankeliumin vertauksissa!
pitäähän sen siellä olla...
vaan ei ole.
Armahda meitä!
Loppukaneettina annan kommentissa kaikki kohdat Matteuksesta, joissa on sana "armahtaa".
Niissä on kaikissa käytössä kokonaan toinen kreikan sana eleeo ἐλεέω
Khriste eleison! Herra armahda, käyttää tätä sanaa.
Mat 9:27 Ja kun Jeesus kulki sieltä, seurasi häntä kaksi sokeaa huutaen ja sanoen: "Daavidin poika, armahda meitä".
Mat 15:22 Ja katso, kanaanilainen vaimo tuli niiltä seuduilta ja huusi sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda minua. Riivaaja vaivaa kauheasti minun tytärtäni."
Mat 17:15 ja sanoi: "Herra, armahda minun poikaani, sillä hän on kuunvaihetautinen ja kärsii kovin; usein hän kaatuu, milloin tuleen, milloin veteen.
Mat 18:33 eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'
Mat 20:30 Ja katso, kaksi sokeaa istui tien vieressä; ja kun he kuulivat, että Jeesus kulki ohitse, huusivat he sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda meitä".
Mat 20:31 Niin kansa nuhteli heitä saadakseen heidät vaikenemaan; mutta he huusivat sitä enemmän sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda meitä".
Miksi pysähtyisimme tutkimaan Matteuksen evankeliumia ja mitä siellä kirjoitetaan armosta?
Eikös aihe pitäisi olla "Jumalan armo Kristuksessa" ja saisimme oikein tsunamin kohtia pyhästä Raamatusta, jotka oikein meitä opettavat, mitä armo on?
Miksi nipottaa jostain yhdestä evankeliumista?
Vastaus on lyhyt ja yksinkertainen - koska Pyhä Henki on antanut meille tällaisen ilmoituksen Sanan, jossa on neljä eri evankeliumia.
Kolme niistä katselee asioita ikäänkuin samasta näkökulmasta ja sisältää yhteistä aineistoa, siksi niitä kutsutaan synoptikoiksi (kreikkaa ja tarkoittaa katsoa samasta näkökulmasta).
Johanneksen evankeliumi liitelee kotkan tavoin korkeuksissa ja katselee Jeesusta aivan toisesta näkökulmasta.
Mutta myös synoptikoissa, Matteus, Markus, Luukas, on keskinäisiä eroja ja erilaisuuksia, painotuksia ja ristiriitaisuuksiakin, joiden kautta saamme rosoisen ja moniulotteisen kuvan Jeesuksen elämästä täällä ajassa, kuolemasta ristillä ja ylösnousemuksesta.
Näin on Jumala hyväksi nähnyt ja saamme rukouksessa pyytää, "avaa Herra silmämme, korvamme ja sydämemme kuulemaan Sanaasi, kätkemään se sydämeemme ja oppimaan tuntemaan paremmin rakasta Jeesusta!"
Aamen
Virsi 371
1.
Sun sanas, Herra, kutsuu luokses meitä,
kun käymme täällä kadotuksen teitä
ja teemme turhaan työtä raskasta,
vaan emme pääse synnin kuormasta.
2.
Lahjoitat hengellemme virvoituksen
ja lupaat meille rauhan, lohdutuksen,
kun kiusattuina luokses tulemme
ja tunnustamme oman tilamme.
3.
Tahtosi tiedän, kuulen varoituksen
ja sydämessä tunnen kutsumuksen.
Luoksesi, Herra, tulla tahtoisin,
kun tiesi vain nyt oikein tuntisin.
4.
Vaan miten sokeana nähdä voisi
ja tiekö eksyneelle tuttu oisi,
mitenkä rampa pääsee liikkumaan,
mitenkä kuollut nousee haudastaan?
5.
Kun sanot johtavasi tiellä taivaan
murheeseen, ristiin, kärsimiseen, vaivaan,
myös lupaat viedä kautta kuoleman
kunniaan minut, kruunun voittajan.
6.
Vaan minä raukka pelkään kuolemaani,
en suostu ristiin, sinun antamaasi,
kipuja, vaivoja vain pakenen,
en taivu koskaan alle murheitten.
7.
Ah ole, Jeesus, tienä eksyneelle,
virvoittajaksi tule väsyneelle
ja elämäksi mulle kuolleelle
ja totuudeksi valheen orjalle.
8.
Voimallas ryöstä saalis saatanalta
ja sydämestä särje synnin valta.
Tee rakkaammaksi mulle ristin tie,
se armon tuntemiseen minut vie.
Wilhelmi Malmivaara 1888.
Virsikirjaan 1938.
Sana "armo" Matteuksen evankeliumissa
Tutkimme tässä Matteusta hyvin yksinkertaisella menetelmällä - haemme siin kaikki ne kohdat evankeliumista, joissa esiintyy sana "armo".
kreikan kielessä armo on kharis, χάρις, meillä esimerkiksi "karsimaattinen", englannissa charismatic.
No niin, olemme valmiit hikiseen työhön Raamatun äärellä, eikö niin.
Tässä on lista kaikista kohdista Matteuksen evankeliumissa, joissa esiintyy sana armo
....
Tähän päättyykin sitten tämän aamun tutkielmamme Matteuksen evankeliumista, joka perustuu menetelmään jossa haemme kaikki kohdat evankeliumista, jossa esiintyy sana "armo".
Lyhyestä virsi kaunis.
Kommentti
Tulos on hieman yllättävä, eikö niin!
Kun koko nettiruukun raamattupiirin väestö on huutanut "armo, armo" missä on armo Matteuksen evankeliumin vertauksissa!
pitäähän sen siellä olla...
vaan ei ole.
Armahda meitä!
Loppukaneettina annan kommentissa kaikki kohdat Matteuksesta, joissa on sana "armahtaa".
Niissä on kaikissa käytössä kokonaan toinen kreikan sana eleeo ἐλεέω
Khriste eleison! Herra armahda, käyttää tätä sanaa.
Mat 9:27 Ja kun Jeesus kulki sieltä, seurasi häntä kaksi sokeaa huutaen ja sanoen: "Daavidin poika, armahda meitä".
Mat 15:22 Ja katso, kanaanilainen vaimo tuli niiltä seuduilta ja huusi sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda minua. Riivaaja vaivaa kauheasti minun tytärtäni."
Mat 17:15 ja sanoi: "Herra, armahda minun poikaani, sillä hän on kuunvaihetautinen ja kärsii kovin; usein hän kaatuu, milloin tuleen, milloin veteen.
Mat 18:33 eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'
Mat 20:30 Ja katso, kaksi sokeaa istui tien vieressä; ja kun he kuulivat, että Jeesus kulki ohitse, huusivat he sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda meitä".
Mat 20:31 Niin kansa nuhteli heitä saadakseen heidät vaikenemaan; mutta he huusivat sitä enemmän sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda meitä".
torstai 16. helmikuuta 2012
Vertaus vuohista ja lampaista Mt 25:31-46
31. Mutta kuin Ihmisen Poika tulee kunniassansa ja kaikki pyhät enkelit hänen kanssansa, silloin hän istuu kunniansa istuimella,
32. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat. Ja hän eroittaa toiset toisistansa, niinkuin paimen eroittaa lampaat vuohista,
33. ja asettaa lampaat tosin oikialle puolellensa, mutta vuohet vasemmallensa.
34. Silloin sanoo kuningas niille, jotka hänen oikialla puolellansa ovat: tulkaat, minun Isäni siunatut, omistakaat se valtakunta, joka teille on valmistettu maailman alusta.
35. Sillä minä isosin, ja te ruokitte minun: minä janosin, ja te juotitte minun: minä olin outo, ja te minun huoneeseen otitte:
36. Alasti, ja te vaatetitte minun: sairaana, ja te opitte minua: minä olin vankina, ja te tulitte minun tyköni.
37. Silloin vanhurskaat häntä vastaavat ja sanovat: Herra, koska me näimme sinun isoovan, ja ruokimme sinun? taikka janoovan, ja annoimme sinun juoda?
38. Mutta koska me näimme sinun outona, ja huoneeseen otimme sinun? taikka alastoinna, ja vaatetimme sinua?
39. Eli koska me näimme sinun sairaana, taikka vankina, ja tulimme sinun tykös?
40. Niin vastaa kuningas ja sanoo heille: totisesti sanon minä teille: sen minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä minun veljistäni, sen te teitte minulle.
41. Silloin hän myös sanoo niille, jotka vasemmalla ovat: menkäät pois minun tyköäni, te kirotut, ijankaikkiseen tuleen, joka valmistettu on perkeleelle ja hänen enkeleillensä.
42. Sillä minä isosin, ja ette minua ruokkineet: minä janosin, ja ette minua juottaneet:
43. Minä olin outo, ja ette minua huoneeseen ottaneet: alastoin, ja ette minua vaatettaneet: sairas ja vankina, ja ette minua oppineet.
44. Silloin nekin häntä vastaavat, sanoen: Herra, koska me näimme sinun isoovan, taikka janoovan, taikka outona, eli alastoinna, eli sairaana, taikka vankina, ja emme sinua palvelleet?
45. Silloin hän vastaa heitä, sanoen: totisesti sanon minä teille, mitä ette tehneet yhdelle näistä vähimmistä, sitä ette tehneet minulle.
46. Ja niiden pitää menemän ijankaikkiseen vaivaan, mutta vanhurskaat ijankaikkiseen elämään.
koska tämä Jeesuksen kuuluisa vertaus viimeisestä tuomiosta on herättänyt paljon hämmennystä ja riitaakin, koetan tässä palstassa Raamatun opettajan roolissani kutsua kaikki mukaan tutkimaan Sanaa.
Sama periaate on kohdallani voimassa kuin aina ennenkin, vastaan saa sanoa ja erimieltä olla ja jos joku totuudella kaataa aivan maanrakoon tämän tavan lukea Raamattua, niin sitä parempi!
kirjoitan tutkielman vanhaan tyyliin kysymysten ja vastausten muodossa.
Rukoilemme yhdessä, että Jeesuksen Henki armollisesti tässä tutkimisessamme vapauttaisi meidät kaikista sellaisista väärinkäsityksistä ja lukoista, jotka estävät meitä kuulemasta, mitä Herra Jeesus tässä kansoille opettaa. Pyydämme, että Totuuden Henki johtaa meitä ja että yhdessä Kristuksen ruumiissa saamme keskenämme jakaa Elämän leipää kukin tuoden sen, mitä tuotavaksi annetaan.
Aamen
Mikä on tämän vertauksen tilanne?
Kyseessä on Matteuksen evankeliumin luku 25, jossa on Herran Jeesuksen opetusta tapahtumista, kun Kunnian Kuningas tulee takaisin ja yössä kuuluu huuto "Katso, Ylkä tulee!"
Matteuksen luvussa 25 on koottuna kolme eri vertausta samasta asiasta:
- Kymmenen neitsyttä (1-13)
- Palvelijoille annetut leivistät (14-30)
- Vuohet ja lampaat (31-46)
Kolmella vertauksella on kullakin oma sanottavansa
- valvokaa, sillä ette tiedä milloin Ylkä tulee (mietimme, mitä Jeesus tarkoittaa kehotuksella Valvokaa!)
- olette palvelijoina isännälle vastuussa saamistanne lahjoista
- lopussa on tuomio, jossa ihmiset erotetaan, toiset menevät iankaikkiseen elämään ja toiset iankaikkiseen vaivaan.
Vertaus alkaa siis tästä tilanteesta, jota Matteuksen evankeliumi on kuvannut jo aiemmissa luvuissa.
"Mutta kuin Ihmisen Poika tulee kunniassansa ja kaikki pyhät enkelit hänen kanssansa, silloin hän istuu kunniansa istuimella" (jae 31)
Tässä on paljon asiaa, kuten arvata saattaa.
1 "Ihmisen Poika" - kuka Hän on? Miksi tällainen ilmaus, joka tuo mieleen Danielin kirjan näyn.
2 kaikki pyhät enkelit Hänen kanssaan. Sieltä tulevat Gabriel, Mikael, Rafael, Uriel ja legioonittain henkiä, enkeleitä ilman määrää!
3 istuu kunniansa istuimella
ei enää hyljätty, halveksittu Jeesus, jolle aikamme maallistuneet ihmiset kääntävät pilkaten selkänsä ja jonka Jumalan omaisuuskansa surmautti ristillä.
Herra Jeesus odottaa siis tällaista tulevaisuutta, saapumista takaisin tänne Jumalan enkelten valtavassa saattueessa, nousten kunnian valtaistuimelle, jonka kaltaista ei ole toista.
Mitä Ihmisen Poika tekee?
Vertauksessa Jeesus sanoo, että enkeleillä riittää puuhaa - "Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat"
Paljon populaa, enempi kuin olemme tottuneet näkemään seuratuvassa tai Madonnan konsertissa Helsingissä.
saattaapi olla joku siellä joukossa, joka on hieman yllättynyt että mihinkäs tässä on jouduttu?
Ihmisen Poika alkaa sitten tehdä työtä, varsinainen poroerotus Lapin kieltä käyttääkseni!
"Ja hän eroittaa toiset toisistansa, niinkuin paimen eroittaa lampaat vuohista"
kahtiajako - todella mustavalkoinen operaatio, jossa on vain kaksi porukkaa ei mitään siltä väliltä
"ja asettaa lampaat tosin oikialle puolellensa, mutta vuohet vasemmallensa."
Mitä näille kahdelle joukolle tapahtuu?
Kunnian istuimen, Ihmisen Pojan tuomioistuimen luona, Herra Jeesus on itse henkilökohtaisesti suorittanut erotuksen.
Hän asettaa toisen suuren joukon ihmisiä, joita tässä lampaisiin verrataan, oikealla puolellensa ja toisen, joita tässä vuohiin verrataan, vasemmalle.
Tämä erotus on lopullinen ja ikuinen, ja voimme tähän lisätä että mitään valitusoikeutta ei ole koska sen enempää Matteus kuin koko Raamattukaan ei tunne mitään ylempää oikeuden tasoa kuin Ihmisen Poika.
"Ja niiden pitää menemän ijankaikkiseen vaivaan, mutta vanhurskaat ijankaikkiseen elämään. "
Vertauksessa ratkaistaan ihmisen iankaikkinen kohtalo.
No, selityksessämme on tähän asti kaikki hyvin.
Näemme jokainen silmissämme Jeesuksen havainnollisen vertauksen ja tiedämme, kuinka selvästi vuohet ja lampaat erottuvat toisistaan Pyhän Maan kukkuloilla.
Ymmärrämme myös, että tässä ratkaistaan ihmisten iankaikkinen kohtalo.
Kysymys on oman aikamme kielellä pääsemisestä taivaan iloon, Isän valtakuntaan, passilla ja viisumilla, jota ei koskaan mitätöidä.
Tai joutumisesta ikuiseen kärsimykseen. Sitä tässä näet tarkoitetaan sanalla "vaivaan".
Ikuisuus siellä Ihmisen Pojan vasemmalla puolella ei ole tämän vertauksen mukaan pois katoamista, lakkaamista, kuten toivotaan, ei jonkinlaista neutraalia henkeilyä jossain todellisuudessa, vaan surua, kärsimystä, kipua ja tuskaa.
...
Tähän asti siis olemme kaikki suurinpiirtein samassa veneessä Matteuksen evankeliumin vertauksen äärellä.
Mutta nyt tiemme eroavat ratkaisevasti.
Minä ymmärrän niin, että kaikki kolme Jeesuksen vertausta Matteuksen evankeliumin 25 luvussa ovat "esi-kristillisiä".
Ne ovat kristillisiä vain sen tähden, että Kristus ne on kertonut.
"Kristillinen usko" näet sisältää aivan toisenlaisen paketin, kuin ihmisen omaa valvomista, vastuullisuutta ja arjen elämää kuvaavat vertaukset 10 neitsyestä, leivisköistä ja vuohista ja lampaista.
Tässä on tullut tupen rapinat sekä mikolle että mamalle, jotka korostavat Matteuksen tekstin omaa sanomaa.
Lukija on tuolla toisella palstalla kerrassaan tuohtunut, miten kauhean kamalaa on lukea Matteusta kuten se on kirjoitettu!
Miten ymmärrämme Matteusta oikein?
Täällä toistetaan jatkuvasti vastausta tähän kysymykseen, joka on mielestäni kohtalokkaalla tavalla väärä.
Eri nettiruukun kirjoittajat vastaavat tähän kysymykseen sanomalla eri sanoilla näin:
"Raamattu opettaa, että ihminen pelastuu uskosta Jeesukseen Kristukseen. Jumala vanhurskauttaa ihmisen, joka uskoo evankeliumin.
Opetus ihmisen pelastumisesta on aivan selkeä apostoli Paavalin kirjeissä ja muualla Raamatussa.
Ihminen ei pelastu hyvien töiden ansiosta, jotka ovat muka Jumalalle mieluisia.
Parhaatkin teot ovat syntiä Jumalan silmissä, jos ne eivät lähde uskosta.
Oikea ja kristillinen opetus ihmisen pelastumisesta on kaiken Raamatun ymmärtämisen oikea avain."
Matteuksen evankeliumin 25 luvun vertauksista puuttuu kokonaan tämä näkökulma.
Kuvaamani väärän vastauksen mukaisesti ajattelevat tahtovat sen vuoksi "selittää" tavalla tai toisella vertaukset puhtaan kristillisen opin mukaan.
Tämä ei ole vain nettiruukussa näkyvä ilmiö, ei rajoitu esikoislestadiolaisuuteen vaan on ominaista monille uskoville.
Tahdotaan eheä, kokonainen, ristiriidaton paketti, kuka menee taivaaseen ja kuka joutuu helvettiin.
Näin sitten mestaroidaan Mestarin sanoja.
Jeesuksen vertaukset ovat aivan valtavia ja ne koskettavat jokaista ihmistä.
Kunnes Häneen uskovat tulevat laastareineen, pumpuleineen, selityksineen ja tulkintoineen ja peittävät ne tukehduttavan villavöllyn alle.
Ei tarvitse valvoa.
Ei koskaan tule kristitylle tuomiota, jossa leivisköistä joutuu tilille.
Mitään merkitystä ei ole Ihmisen Pojan edessä, onko autettu vähimpiä veljiä vai ei.
trallallaa trallallaa "nukkukaa, oi kristityt, kun ylkä tulee niin on nami nami ja helly helly aika, ei mitään ankaraa hetkeä!"
Jeesuksen vertaus vuohista ja lampaista on "esi-kristillinen" ja voisimme jopa sanoa epä-kristillinen.
Siinä ei sanallakaan mainita sanoja "usko" tai "armo" tai "uhri".
Siinä on ihminen tarkan syynin edessä, ja omituinen on tuo Ihmisen Pojan kannalta ratkaiseva asia.
Vaan niin Jeesus asian näkee, että silloin kerran kun suuret enkelijoukot tuovat kaikki kansat Hänen syyniinsä, siellä on kahdenlaisia ihmisiä
siellä ON niitä,
jotka hänen oikialla puolellansa ovat: tulkaat, minun Isäni siunatut, omistakaat se valtakunta, joka teille on valmistettu maailman alusta.
Sillä minä isosin, ja te ruokitte minun: minä janosin, ja te juotitte minun: minä olin outo, ja te minun huoneeseen otitte:
Alasti, ja te vaatetitte minun: sairaana, ja te opitte minua: minä olin vankina, ja te tulitte minun tyköni.
Tällaisia ihmisiä ON
ja siellä ON niitä, joille Kunnian Kuningas sanoo lopulliset sanat
Silloin hän myös sanoo niille, jotka vasemmalla ovat: menkäät pois minun tyköäni, te kirotut, ijankaikkiseen tuleen, joka valmistettu on perkeleelle ja hänen enkeleillensä.
Sillä minä isosin, ja ette minua ruokkineet: minä janosin, ja ette minua juottaneet:
Minä olin outo, ja ette minua huoneeseen ottaneet: alastoin, ja ette minua vaatettaneet: sairas ja vankina, ja ette minua oppineet.
katso eteesi, oi ihminen.
ei auta siellä Jeesuksen vertauksen tuomiolla, että vetoat oikeaan uskoosi
ei auta siellä, että vetoat puhtaaseen oppiin
ei auta siellä, että et ole tehnyt hyviä tekoja Jumalaa mielyttääksesi
ei auta siellä mikään
Jeesus tietää silloin tulevaisuudessa, mitä sinä tänään olet.
vuohi tai lammas
miksi Jeesus siis tällaisen vertauksen vuohista ja lampaista on seurakunnalleen antanut ... ja kaikille ihmisille?
huvin vuoksiko?
"hah, sainpas teidät narutettua ja pelästymään, että joudutte muka vastuuseen. en minä oikeasti sitä tarkoittanut, kunhan uskotte niin kaikki on hyvin, trallallaa, rauha vaan, rauha vaan, ei hätää mitään!"
Kirjoittanut: Haamul, 16.02.2012 08:19
Parannussaarnahan se on.
Ja mihin se ajaa?
Parantajan tykö!
Tuon Matt. 25:n Jeesuksen puheen edessä, kuten minkään parannussaarnan edessä, minulle ei jää muuta mahdollisuutta kuin huutaa avukseni Jeesusta itseänsä, maailman ainoaa Parantajaa.
Ei ole toivoakaan tulla luetuksi Jeesuksen lampaiden joukkoon muulla tavoin, kuin turvaten Kristuksen ansioon. Ja siihen uskossa tartunkin.
Kirjoittanut: MikkoL, 16.02.2012 08:20
mikä tässä Herran Jeesuksen kuninkaallisessa vertauksessa on niin häkellyttävää on tuomion perustava linja
helvettiin ei jouduta sen pahan tähden, mitä ihminen tekee
helvettiin joudutaan ikuiseen vaivaan sen hyvän tähden, mitä ihminen jättää tekemättä lähimmäiselleen
Kirjoittanut: Haamul, 16.02.2012 08:20
Virsi 299
Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa.
En lepoa mä löytänyt,
en mistään muusta tyyntynyt,
ennen kuin löysin aartehen,
ystävän, Herran Jeesuksen.
Muu vaivoissa ei lohduta,
ei auta kuolon tuskissa,
ei päästä alta murheitten,
kuin läsnäolo Jeesuksen.
Valmisti kuuliaisuuden,
aukaisi oven autuuden
Jumala meille Pojassaan,
kun antoi Hänet kuolemaan.
On ainut neuvo huonolle,
on ainut turva heikolle
ja ainut meillä puolustus
Jeesuksen esirukous.
Maailman viettelyksistä,
kiusauksista, synneistä
ainoa ompi pelastus
Jeesuksen suuri rakkaus.
Ainoa tosi viisaus
ja ainoa vanhurskaus,
ainoa puhdas pyhitys
on Vapahtajan yhteys.
Muut kuollessa ei rauhaa saa,
ei kestä Herran kunniaa,
ei pysy eessä Jumalan
kuin seuraajat vain Karitsan.
Kirjoittanut: MikkoL, 16.02.2012 08:20
"Ei ole toivoakaan tulla luetuksi Jeesuksen lampaiden joukkoon muulla tavoin, kuin turvaten Kristuksen ansioon. Ja siihen uskossa tartunkin. "
tartu ihmeessä, Haamul
siitä ei ole sanallakaan mainintaa tässä vertauksessa.
Kirjoittanut: Haamul, 16.02.2012 08:21
Jes.26:12: "Herra, Sinä valmistat meille rauhan. Myös se on Sinun tekoasi, niin kuin kaikki mitä me olemme saaneet aikaan."
Mihin Jeesuksen puhe tähtäsi?
Siihenkö, että ihmiset alkaisivat itse parantaa itseään harrastamalla hyväntekeväisyyttä, vai siihenkö, että he uskoisivat Hänen tulleen kansansa pelastajaksi, parantajaksi?
Totta kai uskovien tulee tehdä hyvää ja he haluavatkin tehdä hyvää, mutta mihin Jeesuksen puhe tähtäsi?
Eikö siihen, mihin Hän toisaallakin kansaa kehotti: tehkää ensin Puu hyväksi...
Ja ihmisellehän se on yhtä mahdotonta kuin mennä takaisin äitinsä kohtuun syntyäkseen uudelleen uutena ihmisenä.
Mutta hyviä hedelmiä ei tule ennenkuin puumme on se Puu, joka on Kristus.
Matt. 12:33: "Joko tehkää puu hyväksi ja sen hedelmä hyväksi, tahi tehkää puu huonoksi ja sen hedelmä huonoksi; sillä hedelmästä puu tunnetaan."
Kirjoittanut: Patu, 16.02.2012 08:31
"mikä tässä Herran Jeesuksen kuninkaallisessa vertauksessa on niin häkellyttävää on tuomion perustava linja
helvettiin ei jouduta sen pahan tähden, mitä ihminen tekee
helvettiin joudutaan ikuiseen vaivaan sen hyvän tähden, mitä ihminen jättää tekemättä lähimmäiselleen" MikkoL
Ansioksi viimeisellä tuomiolla luetan vain ne hyvät työt, jotka on tehty rakkaudesta Jumalaan täydestä sydeämestä, sielusta ja mielestä. Yksikin tällainen työ tulee kyllä palkituksi iankaikkisuudessa.
Yksikin laiminlyönti, jossa on ohitettu avun tarvitsija tai on laistettu kutsumuksesta, ansaitsee iankaikkisen tuomion.
Lampaat eivät muista yhtään sellaista työtä, joista olisivat ansaitsemassa palkkaa. Vuohet eivät muista yhtään sellaista laiminlyöntiä, josta ansaistevat iankaikkisen tuomion.
Kirjoittanut: Haamul, 16.02.2012 08:31
Kun puunamme on se Puu, joka on Kristus, silloin vasta voimme kantaa oikeanlaista hedelmää.
Jos pysymme oksina Hänessä, uskon kiinnittäminä, silloin Jeesuksen lupauksen mukaisesti itse taivaallinen Puutarhuri puhdistaa meidät ja kannamme paljon hedelmää.
Kirjoittanut: MikkoL, 16.02.2012 08:59
näetkö, Haamul, itse lainkaan, kuinka änkeät tähän turvallista ja tuttua tekstiä muualta Raamatusta ja kirkon opista.
kun koetan saada meidät kaikki pysähtymään Jeesuksen vertauksen äärelle sellaisena kuin se on.
tämä on rankkaa tekstiä Vapahtajaltamme, jonka Pyhä Henki on Matteukseen meille tallentanut.
pelottavaa.
joten pakenemme puskaan Herran silmien edestä.
maanantai 13. helmikuuta 2012
Jeesuksen ankarat sanat - Abelista Sakarjaan
"Kuulkaa siis: Minä lähetän teidän luoksenne profeettoja, viisaita miehiä ja lainopettajia. Toiset heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, toisia ruoskitte synagogissanne ja ajatte takaa kaupungista toiseen.
35 Näin te tulette syypäiksi kaikkeen viattomaan vereen, joka maan päällä on vuodatettu, hurskaan Abelin verestä aina Sakarjan, Barakjan pojan, vereen asti, hänen, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välille.
36 Totisesti: tämä sukupolvi joutuu vielä vastaamaan tästä kaikesta!"
Matteus 23 jakeita KR 1992 käännöksestä
Jeesuksen hurjat sanat "tälle sukupolvelle", joka joutuu vastamaan jopa Abelin viattomasta verestä.
Hän puhuu tulevaisuudesta
"Minä lähetän teidän luoksenne profeettoja, viisaita miehiä ja lainopettajia..."
Sakarja, Barakjan poika
Sakarja Ben Barakja (Jumalan salama)
Josefus kertoo tästä surmasta Juutalaissota iv. 5, § 4.
Se on tapahtunut ilmeisesti sodan aikana eli yli 30 vuotta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen.
MikkoL: ei ole Baraq, salama! mun moka. vaan Barukh-jah Jumalan siunaama
Murhan kuvaus on luettavissa englanniksi 1885 käännöksenä nettiruukun kirjastossa. Siellä on myös linkki Josefuksen Juutalaissota teokseen.
Jotkut ajattelevat, että Jeesus olisi tarkoittanut Toisessa Aikakakirjassa mainittua Sakarjaa, jonka nimi on kuitenkin Sakarja Ben Jojadja:
Silloin Jumalan henki valtasi Sakarjan, pappi Jojadan pojan. Hän astui kansan eteen ja sanoi: "Näin sanoo Jumala: 'Miksi rikotte Herran käskyjä vastaan? Se tuottaa teille onnettomuuden.' Koska olette hylänneet Herran, hänkin hylkää teidät."
Mutta väkijoukko liittoutui häntä vastaan, ja kuninkaan käskystä hänet kivitettiin kuoliaaksi Herran temppelin esipihalla.
Kuningas Joas ei ajatellut, miten paljon hyvää Sakarjan isä Jojada oli hänelle tehnyt, vaan surmautti hänen poikansa. Kuollessaan Sakarja sanoi: "Herra näkee ja kostaa."
2 Aik 24:20-22 KR 1992
Kovin ovat ankarat Jeesuksen sanat Matteuksessa.
vaan minkäs teemme, siellä ne ovat kirjoitettuina.
miksi nämä ihmiset joutuvat kärsimään siitä, että Kain surmasi veljensä?
Jumalan tuomiot ovat ihmeellisiä.
Kirjoittanut: Haamul, 12.02.2012 13:14
Hepr.12:
...te ette ole käyneet sen vuoren tykö, jota voidaan käsin koskea ja joka tulessa palaa, ettekä synkeyden, ette pimeyden, ette myrskyn,
ette pasunan kaiun ettekä äänen tykö, joka puhui niin, että ne, jotka sen kuulivat, pyysivät, ettei heille enää puhuttaisi;
sillä he eivät voineet kestää tätä käskyä: "Koskettakoon vuorta vaikka eläinkin, se kivitettäköön";
ja niin hirmuinen oli se näky, että Mooses sanoi: "Minä olen peljästynyt ja vapisen";
vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö,
taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö,
ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.
Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista.
Uuden Liiton välimiestä ei tule torjua. Hänen maahan vuotanut sovintoverensä, vihmontaveri, "puhuu parempaa kuin Aabelin veri".
Lk.19:ssa kerrotaan, miten Jeesus aivan itkien suri Jerusalemin kohtaloa, jonka Hän näki etukäteen: : "Ja kun Hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki Hän sitä ja sanoi: 'Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu.'" (Lk.19:41-42)
Jo aeimmin Luukkaan evankeliumissa (13. luku) kerrotaan Jeesuksen sanoneen.
"Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso, 'teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi'. Mutta minä sanon teille: te ette näe minua, ennenkuin se aika tulee, jolloin te sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen'." (Lk.13:34-35)
Se, mikä Jerusalemin rauhaan sopii, oli siis heiltä salattu. Eli he eivät voineet nähdä rauhaansa siinä, missä sitä heille tarjottiin. Rauhaa Jumalan kanssa Kristuksessa.
Jotkut kuitenkin kuulivat! Ja senkin vuoksi on yhä meidänkin kuultavissamme tämä varoituksen sana: "Kuinka sitten me voisimme välttää rangaistuksen, jos emme pidä arvossa sitä suurta pelastusta, jota itse Herra ensimmäisenä julisti? Ne, jotka kuulivat Hänen julistuksensa, ovat sen todistuksellaan vahvistaneet ja välittäneet meille." (Hepr.2:3)
Paavali 2.Kor.2:ssa kehottaa korinttolaisia olemaan Hengen eläviksi tekeminä rohkeita, ja sanoo, että he eivät tekisi "niinkuin Mooses, joka pani peitteen kasvoillensa, etteivät Israelin lapset näkisi sen loppua, mikä on katoavaista. Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa. Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä; mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois."
Ei ainoastaan tuolla juutalaisella kansalla, joita Paavali tuossa tarkoittaa, vaan myös meillä tämän päivän uskovaisilla voi olla Vanhan Liiton Kirjoituksia luettaessa sellainen Mooseksen peite kasvojemme päällä, että luulemme voivamme täyttää lain ja pelastua oman hyvän tahtomme ja pyrkimyksemme varassa, ilman Vapahtajaa. Siis jopa kristityn nimeä kantavilla voi olla tilanne, jossa tosiasiallisesti tuo peite on sydämen päällä, joka vasta Kristuksessa katoaa. Se on niin kauan kuin sydänten pimeyteen ei pääse loistamaan se valkeus, joka tulee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, Hänen, joka on Jumalan kuva.
Evankeliumin välityksellä Jumalan kirkkauden tunteminen levittää valoaan. Kyse on siitä kirkkaudesta, joka loistaa Kristuksen kasvoissa.
Tällainen aarre meillä ja meissä ristin sanoman uskovissa on. Sanansa välityksellä Herra on näin sijoittanut saviastioihin valtavan suuren Jumalan voiman.
Vuodattakoon Herra meidän kaikkien päälle armon ja rukouksen Hengen, niin että kukaan meistä ei kääntäisi katsettaan pois Hänestä, jonka olemme syntinauloillamme ja -keihäillämme lävistäneet. Herra meitä auttakoon, ettei kukaan meistä lakkaisi huutamasta avuksi Herran nimeä. Herra meitä auttakoon, ettei kukaan meistä uskovistakaan lakkaisi ylistämästä siunatuksi Häntä, joka on tullut Herran nimeen.
Ilm. 18:ssa kerrotaan, miten "väkevä enkeli otti kiven, niinkuin suuren myllynkiven, ja heitti sen mereen sanoen: 'Näin heitetään kiivaasti pois Babylon, se suuri kaupunki, eikä sitä enää löydetä'. Ei kuulla sinussa enää kanteleensoittajain ja laulajain, huilun- ja torvensoittajain ääntä; ei löydetä sinusta enää minkään ammatin taituria; ei kuulla sinussa enää myllyn jyrinää; ei loista sinussa enää lampun valo; ei kuulla sinussa enää huutoa yljälle eikä huutoa morsiamelle; sillä sinun kauppiaasi olivat maan mahtavia, ja sinun velhoutesi villitsi kaikki kansat; ja hänestä on löydetty profeettain ja pyhien veri ja kaikkien veri, jotka maan päällä ovat tapetut." (Ilm. 18:21-24)
Babylon kuvaa lihallisuuden valtakuntaa, Hengen valtakunnan vastakohtana.
Lihan teot ovat babylonilaisia tekoja, Hengen teot ovat Jumalan tekoja.
Lihan teoista löytyy myös Kainin murhateko. Babylonista tosiaan löytyy myös hänen verensä. Kaikkien maan päällä tapettujen veri, niin profeettain, pyhien kuin muidenkin tapettujen veri.
Kuten MikkoL alustuksessa toi esille, Jeesus sanoi Matt. 23:ssa niille, jotka eivät ota Hänen Sanaansa vastaan vaan vainoavat Hänen profeettojaan, viisaita miehiään ja lainopettajiaan: "Näin te tulette syypäiksi kaikkeen viattomaan vereen, joka maan päällä on vuodatettu, hurskaan Abelin verestä aina Sakarjan, Barakjan pojan, vereen asti, hänen, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välille".
Ja Ilmestyskirjassa Johannes kertoi enkelin mereen heittämän myllynkiven kuvaavan sitä kiivautta, jolla nämä Jumalan Sanan viholliset tulevat saamaan loppunsa.
Ilm.6:ssa kerrotaan myös eräästä tähän aiheeseen liittyvästä erikoisen tapahtumasta, jonka Johannes myös ilmestyksessään näki:
"Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli. Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?" Ja heille kullekin annettiin pitkä valkoinen vaippa, ja heille sanottiin, että vielä vähän aikaa pysyisivät levollisina, kunnes oli täyttyvä myös heidän kanssapalvelijainsa ja veljiensä luku, joiden tuli joutua tapettaviksi niinkuin hekin." (Ilm. 6:9-11)
Epäilemättä myös Aabelin sielu kuului tuohon Johanneksen ilmestyksessään näkemään Jumalan Sanan vuoksi surmattujen ihmisten sielujen joukkoon.
Aabelin veri todellakin huutaa kostoa, kuten Raamattu todistaa. Koska mekin kaikki, joka ikinen meistä, olemme syntiemme vuoksi syylliset Jeesuksen murhaan, tuo kosto kuuluisi meillekin.
Saamme todellakin olla iloisia siitä, että Jeesuksen veri puhuu parempia kuin Aabelin veri!
Kirkasta, oi Kristus, meille
ristinuhri Golgatan,
josta meille langenneille
loistaa sydän Jumalan.
Niin, heprealaiskirjeen kirjoittaja oli varmastikin juutalainen, koska tunsi selvästikin tunsi Kirjoituksetkin todella hyvin. Ja hän varmasti osasi lukea niitä ilman "Mooseksen peitettä".
Ja juuri hän puhui Jeesuksesta uuden liiton välimiehenä, jonka vihmontaveri "puhuu parempaa kuin Aabelin veri" (Hepr. 12:24:ssä).
Esim. Ps. 58:10: "Vanhurskas iloitsee, kun hän näkee koston, hän pesee jalkansa jumalattoman veressä."
Tuossa voitaisiin ajatella puhuttavan niistä vanhurskaista, joiden sielujen Johanneksen Ilmestyksessä kerrottiin odottavan kostoa.
Mutta Jumalan Sana on sittenkin tavattoman lohdullinen, sillä kun Raamattu puhuu kostosta ja koston päivästä - jos luemme tarkoin, huomaamme, että koston päivällä tarkoitetaan sitä päivää, jolloin Herra Jeesus sai voiton kaikista vihollisista.
Esim. Jes. 34 kertoo Herran koston päivän hirveydestä. Samoin Jes. 59 kertoo Herran kostosta, mutta lupaa sen, että niille, jotka synnistä kääntyvät, Herra tuleekin lunastajana.
Jes. 35:4
Sanokaa hätääntyneille sydämille: "Olkaa lujat, älkää peljätkö. Katso, teidän Jumalanne! Kosto tulee, Jumalan rangaistus. Hän tulee ja pelastaa teidät."
Jes. 63:
1 Kuka tuolla tulee Edomista, tulipunaisissa vaatteissa Bosrasta, tuo puvultansa komea, joka uljaana astelee suuressa voimassansa? "Minä, joka puhun vanhurskautta, joka olen voimallinen auttamaan."
2 Miksi on punaa sinun puvussasi, miksi ovat vaatteesi kuin viinikuurnan polkijan?
3 "Kuurnan minä poljin, minä yksinäni, ei ketään kansojen joukosta ollut minun kanssani; minä poljin heidät vihassani, tallasin heidät kiivaudessani, ja niin pirskui heidän vertansa vaatteilleni, ja minä tahrasin koko pukuni.
4 Sillä koston päivä oli minun mielessäni ja minun lunastettujeni vuosi oli tullut.
5 Ja minä katselin, mutta ei ollut auttajaa, ja minä ihmettelin, kun ei kukaan tueksi tullut. Silloin minun oma käsivarteni minua auttoi, ja minun vihani minua tuki.
6 Ja minä tallasin kansat vihassani ja juovutin heidät kiivaudellani; minä vuodatin maahan heidän verensä."
Tässä Jesaja puhuikin jo mielestäni aivan selvästi Jeesuksesta, Jumalan vihan sovittajana, joka murskasi jalkoihinsa kaikki Jumalan kansan viholliset. Voimme käsitykseni mukaan tämän Jes. 63:n olevan profeetallista vertauskuvaa. Eli viholliset, jotka tuo yksinäinen taistelija murskasi, eivät ole ihmisiä, vaan pimeyden valtoja ja pahuuden henkiolentoja (vrt. esim. Ef.6:12).
Voimme käsitykseni mukaan siis ajatella tuon Jes. 63:n olevan profeetallista vertauskuvaa.
Kirjoittanut: MikkoL, 12.02.2012 22:02
Käännän juutalaisesta tietosanakirjasta:
hellenistisellä roomalaisella ajalla
"Abelia pidettiin ensimmäisenä pahan vallan viattomana uhrina, jota Kain edustaa. Ensimmäinen pyhä marttyyri, jolle annetaan arvonimi Vanhurskas. Heenokin kirjan xxii.7 Abelin sielu on ensimmäinen tuonelassa olevista marttyyrien sieluista, huutaen Jumalaa kostamaan kunnes Kainin siemen on kokonaan tuhottu maanpäältä.
Näyssä häristä ja lampaista (Heenok lxxxv.3-6) Abel, jonka kuolemaa Eeva syvästi murehtii, on punainen härkä jota Kain, musta härkä, ahdistaa."
Abrahamin Testamentissa (A xii) Abel on sielujen tuomari:
"Kauhea mies joka istuu kaikkien luotujen tuomioistuimella ja tutkii vanhurskaita ja syntisiä. Koska hän on ensimmäinen marttyyrinä kuollut, Jumala on asettanut hänet tuomitsemaan.
Heenok, taivaallinen kirjuri, seisoo hänen vierellään kirjoittaen kirjoihin jokaisen synnit ja vanhurskauden.
Sillä Jumala sanoi "Minä en tuomitse sinua, vaan jokaisen ihmisen tuomitsee ihminen. Koska he ovat ensimmäisen ihmisen jälkeläisiä, hänen poikansa tuomitsee heidät siihen suureen ja kunnialliseen Herran ilmestykseen asti, jolloin Israelin kaksitoista tuomaria heidät tuomitsevat ja sitten Herra itse viimeisellä tuomiolla antaa täydellisen ja muuttumattoman tuomion"
http://www.jewishencyclopedia.com/articles/216-abel
Tätä päivällä ihmettelin, nämä tekstit ovat Jeesuksen aikaa edeltävältä ajalta ja kertovat juutalaisuudesta ja odotuksista Hänen tulonsa lähestyessä.
olin siksi aivan häkeltynyt kun Haamul kirjoitti ...
"Epäilemättä myös Aabelin sielu kuului tuohon Johanneksen ilmestyksessään näkemään Jumalan Sanan vuoksi surmattujen ihmisten sielujen joukkoon.
Aabelin veri todellakin huutaa kostoa, kuten Raamattu todistaa. Koska mekin kaikki, joka ikinen meistä, olemme syntiemme vuoksi syylliset Jeesuksen murhaan, tuo kosto kuuluisi meillekin.
Saamme todellakin olla iloisia siitä, että Jeesuksen veri puhuu parempia kuin Aabelin veri!"
todellakin!
35 Näin te tulette syypäiksi kaikkeen viattomaan vereen, joka maan päällä on vuodatettu, hurskaan Abelin verestä aina Sakarjan, Barakjan pojan, vereen asti, hänen, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välille.
36 Totisesti: tämä sukupolvi joutuu vielä vastaamaan tästä kaikesta!"
Matteus 23 jakeita KR 1992 käännöksestä
Jeesuksen hurjat sanat "tälle sukupolvelle", joka joutuu vastamaan jopa Abelin viattomasta verestä.
Hän puhuu tulevaisuudesta
"Minä lähetän teidän luoksenne profeettoja, viisaita miehiä ja lainopettajia..."
Sakarja, Barakjan poika
Sakarja Ben Barakja (Jumalan salama)
Josefus kertoo tästä surmasta Juutalaissota iv. 5, § 4.
Se on tapahtunut ilmeisesti sodan aikana eli yli 30 vuotta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen.
MikkoL: ei ole Baraq, salama! mun moka. vaan Barukh-jah Jumalan siunaama
Murhan kuvaus on luettavissa englanniksi 1885 käännöksenä nettiruukun kirjastossa. Siellä on myös linkki Josefuksen Juutalaissota teokseen.
Jotkut ajattelevat, että Jeesus olisi tarkoittanut Toisessa Aikakakirjassa mainittua Sakarjaa, jonka nimi on kuitenkin Sakarja Ben Jojadja:
Silloin Jumalan henki valtasi Sakarjan, pappi Jojadan pojan. Hän astui kansan eteen ja sanoi: "Näin sanoo Jumala: 'Miksi rikotte Herran käskyjä vastaan? Se tuottaa teille onnettomuuden.' Koska olette hylänneet Herran, hänkin hylkää teidät."
Mutta väkijoukko liittoutui häntä vastaan, ja kuninkaan käskystä hänet kivitettiin kuoliaaksi Herran temppelin esipihalla.
Kuningas Joas ei ajatellut, miten paljon hyvää Sakarjan isä Jojada oli hänelle tehnyt, vaan surmautti hänen poikansa. Kuollessaan Sakarja sanoi: "Herra näkee ja kostaa."
2 Aik 24:20-22 KR 1992
Kovin ovat ankarat Jeesuksen sanat Matteuksessa.
vaan minkäs teemme, siellä ne ovat kirjoitettuina.
miksi nämä ihmiset joutuvat kärsimään siitä, että Kain surmasi veljensä?
Jumalan tuomiot ovat ihmeellisiä.
Kirjoittanut: Haamul, 12.02.2012 13:14
Hepr.12:
...te ette ole käyneet sen vuoren tykö, jota voidaan käsin koskea ja joka tulessa palaa, ettekä synkeyden, ette pimeyden, ette myrskyn,
ette pasunan kaiun ettekä äänen tykö, joka puhui niin, että ne, jotka sen kuulivat, pyysivät, ettei heille enää puhuttaisi;
sillä he eivät voineet kestää tätä käskyä: "Koskettakoon vuorta vaikka eläinkin, se kivitettäköön";
ja niin hirmuinen oli se näky, että Mooses sanoi: "Minä olen peljästynyt ja vapisen";
vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö,
taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö,
ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.
Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista.
Uuden Liiton välimiestä ei tule torjua. Hänen maahan vuotanut sovintoverensä, vihmontaveri, "puhuu parempaa kuin Aabelin veri".
Lk.19:ssa kerrotaan, miten Jeesus aivan itkien suri Jerusalemin kohtaloa, jonka Hän näki etukäteen: : "Ja kun Hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki Hän sitä ja sanoi: 'Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu.'" (Lk.19:41-42)
Jo aeimmin Luukkaan evankeliumissa (13. luku) kerrotaan Jeesuksen sanoneen.
"Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso, 'teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi'. Mutta minä sanon teille: te ette näe minua, ennenkuin se aika tulee, jolloin te sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen'." (Lk.13:34-35)
Se, mikä Jerusalemin rauhaan sopii, oli siis heiltä salattu. Eli he eivät voineet nähdä rauhaansa siinä, missä sitä heille tarjottiin. Rauhaa Jumalan kanssa Kristuksessa.
Jotkut kuitenkin kuulivat! Ja senkin vuoksi on yhä meidänkin kuultavissamme tämä varoituksen sana: "Kuinka sitten me voisimme välttää rangaistuksen, jos emme pidä arvossa sitä suurta pelastusta, jota itse Herra ensimmäisenä julisti? Ne, jotka kuulivat Hänen julistuksensa, ovat sen todistuksellaan vahvistaneet ja välittäneet meille." (Hepr.2:3)
Paavali 2.Kor.2:ssa kehottaa korinttolaisia olemaan Hengen eläviksi tekeminä rohkeita, ja sanoo, että he eivät tekisi "niinkuin Mooses, joka pani peitteen kasvoillensa, etteivät Israelin lapset näkisi sen loppua, mikä on katoavaista. Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa. Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä; mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois."
Ei ainoastaan tuolla juutalaisella kansalla, joita Paavali tuossa tarkoittaa, vaan myös meillä tämän päivän uskovaisilla voi olla Vanhan Liiton Kirjoituksia luettaessa sellainen Mooseksen peite kasvojemme päällä, että luulemme voivamme täyttää lain ja pelastua oman hyvän tahtomme ja pyrkimyksemme varassa, ilman Vapahtajaa. Siis jopa kristityn nimeä kantavilla voi olla tilanne, jossa tosiasiallisesti tuo peite on sydämen päällä, joka vasta Kristuksessa katoaa. Se on niin kauan kuin sydänten pimeyteen ei pääse loistamaan se valkeus, joka tulee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, Hänen, joka on Jumalan kuva.
Evankeliumin välityksellä Jumalan kirkkauden tunteminen levittää valoaan. Kyse on siitä kirkkaudesta, joka loistaa Kristuksen kasvoissa.
Tällainen aarre meillä ja meissä ristin sanoman uskovissa on. Sanansa välityksellä Herra on näin sijoittanut saviastioihin valtavan suuren Jumalan voiman.
Vuodattakoon Herra meidän kaikkien päälle armon ja rukouksen Hengen, niin että kukaan meistä ei kääntäisi katsettaan pois Hänestä, jonka olemme syntinauloillamme ja -keihäillämme lävistäneet. Herra meitä auttakoon, ettei kukaan meistä lakkaisi huutamasta avuksi Herran nimeä. Herra meitä auttakoon, ettei kukaan meistä uskovistakaan lakkaisi ylistämästä siunatuksi Häntä, joka on tullut Herran nimeen.
Ilm. 18:ssa kerrotaan, miten "väkevä enkeli otti kiven, niinkuin suuren myllynkiven, ja heitti sen mereen sanoen: 'Näin heitetään kiivaasti pois Babylon, se suuri kaupunki, eikä sitä enää löydetä'. Ei kuulla sinussa enää kanteleensoittajain ja laulajain, huilun- ja torvensoittajain ääntä; ei löydetä sinusta enää minkään ammatin taituria; ei kuulla sinussa enää myllyn jyrinää; ei loista sinussa enää lampun valo; ei kuulla sinussa enää huutoa yljälle eikä huutoa morsiamelle; sillä sinun kauppiaasi olivat maan mahtavia, ja sinun velhoutesi villitsi kaikki kansat; ja hänestä on löydetty profeettain ja pyhien veri ja kaikkien veri, jotka maan päällä ovat tapetut." (Ilm. 18:21-24)
Babylon kuvaa lihallisuuden valtakuntaa, Hengen valtakunnan vastakohtana.
Lihan teot ovat babylonilaisia tekoja, Hengen teot ovat Jumalan tekoja.
Lihan teoista löytyy myös Kainin murhateko. Babylonista tosiaan löytyy myös hänen verensä. Kaikkien maan päällä tapettujen veri, niin profeettain, pyhien kuin muidenkin tapettujen veri.
Kuten MikkoL alustuksessa toi esille, Jeesus sanoi Matt. 23:ssa niille, jotka eivät ota Hänen Sanaansa vastaan vaan vainoavat Hänen profeettojaan, viisaita miehiään ja lainopettajiaan: "Näin te tulette syypäiksi kaikkeen viattomaan vereen, joka maan päällä on vuodatettu, hurskaan Abelin verestä aina Sakarjan, Barakjan pojan, vereen asti, hänen, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välille".
Ja Ilmestyskirjassa Johannes kertoi enkelin mereen heittämän myllynkiven kuvaavan sitä kiivautta, jolla nämä Jumalan Sanan viholliset tulevat saamaan loppunsa.
Ilm.6:ssa kerrotaan myös eräästä tähän aiheeseen liittyvästä erikoisen tapahtumasta, jonka Johannes myös ilmestyksessään näki:
"Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli. Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?" Ja heille kullekin annettiin pitkä valkoinen vaippa, ja heille sanottiin, että vielä vähän aikaa pysyisivät levollisina, kunnes oli täyttyvä myös heidän kanssapalvelijainsa ja veljiensä luku, joiden tuli joutua tapettaviksi niinkuin hekin." (Ilm. 6:9-11)
Epäilemättä myös Aabelin sielu kuului tuohon Johanneksen ilmestyksessään näkemään Jumalan Sanan vuoksi surmattujen ihmisten sielujen joukkoon.
Aabelin veri todellakin huutaa kostoa, kuten Raamattu todistaa. Koska mekin kaikki, joka ikinen meistä, olemme syntiemme vuoksi syylliset Jeesuksen murhaan, tuo kosto kuuluisi meillekin.
Saamme todellakin olla iloisia siitä, että Jeesuksen veri puhuu parempia kuin Aabelin veri!
Kirkasta, oi Kristus, meille
ristinuhri Golgatan,
josta meille langenneille
loistaa sydän Jumalan.
Niin, heprealaiskirjeen kirjoittaja oli varmastikin juutalainen, koska tunsi selvästikin tunsi Kirjoituksetkin todella hyvin. Ja hän varmasti osasi lukea niitä ilman "Mooseksen peitettä".
Ja juuri hän puhui Jeesuksesta uuden liiton välimiehenä, jonka vihmontaveri "puhuu parempaa kuin Aabelin veri" (Hepr. 12:24:ssä).
Esim. Ps. 58:10: "Vanhurskas iloitsee, kun hän näkee koston, hän pesee jalkansa jumalattoman veressä."
Tuossa voitaisiin ajatella puhuttavan niistä vanhurskaista, joiden sielujen Johanneksen Ilmestyksessä kerrottiin odottavan kostoa.
Mutta Jumalan Sana on sittenkin tavattoman lohdullinen, sillä kun Raamattu puhuu kostosta ja koston päivästä - jos luemme tarkoin, huomaamme, että koston päivällä tarkoitetaan sitä päivää, jolloin Herra Jeesus sai voiton kaikista vihollisista.
Esim. Jes. 34 kertoo Herran koston päivän hirveydestä. Samoin Jes. 59 kertoo Herran kostosta, mutta lupaa sen, että niille, jotka synnistä kääntyvät, Herra tuleekin lunastajana.
Jes. 35:4
Sanokaa hätääntyneille sydämille: "Olkaa lujat, älkää peljätkö. Katso, teidän Jumalanne! Kosto tulee, Jumalan rangaistus. Hän tulee ja pelastaa teidät."
Jes. 63:
1 Kuka tuolla tulee Edomista, tulipunaisissa vaatteissa Bosrasta, tuo puvultansa komea, joka uljaana astelee suuressa voimassansa? "Minä, joka puhun vanhurskautta, joka olen voimallinen auttamaan."
2 Miksi on punaa sinun puvussasi, miksi ovat vaatteesi kuin viinikuurnan polkijan?
3 "Kuurnan minä poljin, minä yksinäni, ei ketään kansojen joukosta ollut minun kanssani; minä poljin heidät vihassani, tallasin heidät kiivaudessani, ja niin pirskui heidän vertansa vaatteilleni, ja minä tahrasin koko pukuni.
4 Sillä koston päivä oli minun mielessäni ja minun lunastettujeni vuosi oli tullut.
5 Ja minä katselin, mutta ei ollut auttajaa, ja minä ihmettelin, kun ei kukaan tueksi tullut. Silloin minun oma käsivarteni minua auttoi, ja minun vihani minua tuki.
6 Ja minä tallasin kansat vihassani ja juovutin heidät kiivaudellani; minä vuodatin maahan heidän verensä."
Tässä Jesaja puhuikin jo mielestäni aivan selvästi Jeesuksesta, Jumalan vihan sovittajana, joka murskasi jalkoihinsa kaikki Jumalan kansan viholliset. Voimme käsitykseni mukaan tämän Jes. 63:n olevan profeetallista vertauskuvaa. Eli viholliset, jotka tuo yksinäinen taistelija murskasi, eivät ole ihmisiä, vaan pimeyden valtoja ja pahuuden henkiolentoja (vrt. esim. Ef.6:12).
Voimme käsitykseni mukaan siis ajatella tuon Jes. 63:n olevan profeetallista vertauskuvaa.
Kirjoittanut: MikkoL, 12.02.2012 22:02
Käännän juutalaisesta tietosanakirjasta:
hellenistisellä roomalaisella ajalla
"Abelia pidettiin ensimmäisenä pahan vallan viattomana uhrina, jota Kain edustaa. Ensimmäinen pyhä marttyyri, jolle annetaan arvonimi Vanhurskas. Heenokin kirjan xxii.7 Abelin sielu on ensimmäinen tuonelassa olevista marttyyrien sieluista, huutaen Jumalaa kostamaan kunnes Kainin siemen on kokonaan tuhottu maanpäältä.
Näyssä häristä ja lampaista (Heenok lxxxv.3-6) Abel, jonka kuolemaa Eeva syvästi murehtii, on punainen härkä jota Kain, musta härkä, ahdistaa."
Abrahamin Testamentissa (A xii) Abel on sielujen tuomari:
"Kauhea mies joka istuu kaikkien luotujen tuomioistuimella ja tutkii vanhurskaita ja syntisiä. Koska hän on ensimmäinen marttyyrinä kuollut, Jumala on asettanut hänet tuomitsemaan.
Heenok, taivaallinen kirjuri, seisoo hänen vierellään kirjoittaen kirjoihin jokaisen synnit ja vanhurskauden.
Sillä Jumala sanoi "Minä en tuomitse sinua, vaan jokaisen ihmisen tuomitsee ihminen. Koska he ovat ensimmäisen ihmisen jälkeläisiä, hänen poikansa tuomitsee heidät siihen suureen ja kunnialliseen Herran ilmestykseen asti, jolloin Israelin kaksitoista tuomaria heidät tuomitsevat ja sitten Herra itse viimeisellä tuomiolla antaa täydellisen ja muuttumattoman tuomion"
http://www.jewishencyclopedia.com/articles/216-abel
Tätä päivällä ihmettelin, nämä tekstit ovat Jeesuksen aikaa edeltävältä ajalta ja kertovat juutalaisuudesta ja odotuksista Hänen tulonsa lähestyessä.
olin siksi aivan häkeltynyt kun Haamul kirjoitti ...
"Epäilemättä myös Aabelin sielu kuului tuohon Johanneksen ilmestyksessään näkemään Jumalan Sanan vuoksi surmattujen ihmisten sielujen joukkoon.
Aabelin veri todellakin huutaa kostoa, kuten Raamattu todistaa. Koska mekin kaikki, joka ikinen meistä, olemme syntiemme vuoksi syylliset Jeesuksen murhaan, tuo kosto kuuluisi meillekin.
Saamme todellakin olla iloisia siitä, että Jeesuksen veri puhuu parempia kuin Aabelin veri!"
todellakin!
Aabelin hyvä teot
Rakastakaa toisianne
11 Tämä on se sanoma, jonka te alusta alkaen olette kuulleet: meidän tulee rakastaa toisiamme.
12 Me emme saa olla sellaisia kuin Kain, Pahan lapsi, joka tappoi veljensä.
Ja miksi hän tappoi tämän?
Siksi, että hänen omat tekonsa olivat pahoja mutta hänen veljensä teot oikeita.
13 Älkää ihmetelkö, veljet, jos maailma teitä vihaa.
14 Me rakastamme veljiämme, ja siitä me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään. Joka ei rakasta, pysyy kuoleman vallassa.
15 Jokainen, joka vihaa veljeään, on murhaaja, ja te tiedätte, ettei iankaikkinen elämä voi pysyä yhdessäkään murhaajassa.
16 Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme. Samoin olemme me velvolliset panemaan henkemme alttiiksi veljiemme puolesta.
17 Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä?
1 Joh 3 KR 1992 käännöksestä
Heprealaiskirje antaa selityksen, miksi Abelin uhri laumansa eläimistä oli parempi kuin Kainin uhri maanviljelijän sadosta.
"Uskon kautta."
Ei ihme, että tämä innosti Martti Lutheria.
Ensimmäinen Johanneksenkirje antaa selityksen, miksi Kain tappoi veljensä
"Ja miksi hän tappoi tämän? Siksi, että hänen omat tekonsa olivat pahoja mutta hänen veljensä teot oikeita."
Abelin hyvät teot johtivat hänet kuolemaan.
Jeesuksen ajan juutalaisuudessa Abelia pidettiinkin ensimmäisenä viattomana marttyyrinä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)