nimimerkki Rami avasi keskustelujen puolella palstan aiheesta. Koska kyseessä on Raamattu, kopioin avauksen myös raamattupiirin puolelle.
----
Mikä "taika" liittyy kätten päälle panemiseen?
Matt. 9:18. Jeesus herättää tytön kuolleista ja parantaa verenvuodosta kärsivän naisen
Kun Jeesus vielä puhui heille, sinne tuli eräs synagogan esimies. Hän kumartui maahan Jeesuksen edessä ja sanoi: "Tyttäreni on kuollut juuri äsken, mutta tule ja pane kätesi hänen päälleen, niin hän virkoaa."
Markus 10: 14. mutta Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta."
15. Hän pani kätensä heidän päälleen. Sitten hän lähti sieltä.
Ap.t.6: 5. Kaikki, jotka olivat koolla, pitivät tätä ehdotusta hyvänä. He valitsivat Stefanoksen, miehen, joka oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä, sekä Filippoksen, Prokoroksen, Nikanorin, Timonin, Parmenaksen ja Nikolaoksen, antiokialaisen käännynnäisen.
6. Nämä tuotiin apostolien eteen, ja apostolit rukoilivat ja panivat kätensä heidän päälleen.
Ap.t. 8:17 Pietari ja Johannes panivat kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen.
Ap.t. 9:12. ja näyssä hän on nähnyt, että Ananias-niminen mies tulee sisään ja panee kätensä hänen päälleen, jotta hän saisi näkönsä takaisin."
17. Ananias lähti. Hän meni sisälle taloon, pani kätensä Saulin päälle ja sanoi: "Saul, veljeni! Herra on lähettänyt minut - Jeesus, joka ilmestyi sinulle, kun olit matkalla tänne. Hän lähetti minut, jotta saisit näkösi takaisin ja täyttyisit Pyhästä Hengestä."
Kirjoittanut MikkoL
Heprealaiskirjeessä on maininta "kristillisen opin alkeista", jossa puhutaan opista kasteesta ja opista kätten päällepanemisesta.
Kuten Ramin avauksesta näkyy, käytäntö oli tuttu Jeesuksen toiminnan aikaan ja on itsestään selvä Apostolien teoissa.
Sillä on myös vankat juurensa Vanhan testamentin ajassa.
Sentähden antakaamme Kristuksen opin alun sillänsä olla, ja ruvetkaamme niihin, jotka täydellisyyteen saattavat: ei vasta-uudesta perustusta laskein parannukseen kuolevaisista töistä ja uskoon Jumalan päälle,
Kasteen oppiin, kätten päällepanemiseen, kuolleitten ylösnousemiseen ja ijankaikkiseen tuomioon.
Ja sen me tahdomme tehdä, jos Jumala muutoin sallii.
Sillä se on mahdotoin, että ne, jotka kerran valaistus ovat, ja sitä taivaallista lahjaa maistaneet, ja ovat Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet,
Ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa, ja tulevaisen maailman voimaa,
Jos he lankeevat pois, että he vasta-uudesta parannukseen uudistettaisiin, jotka toistamiseen itsellensä Jumalan Pojan ristiinnaulitsevat ja pilkkana pitävät.
Sillä maa, joka sateen sisällensä särpää, joka usein sen päälle tulee, ja kasvaa tarpeellisia ruohoja niille, jotka sitä viljelevät, se saa siunauksen Jumalalta.
Mutta joka orjantappuroita ja ohdakkeita kasvaa, se on kelvotoin ja lähin kirousta, jonka loppu on, että se poltetaan.
Mutta me toivomme teiltä rakkahimmat, parempaa ja sitä, mikä autuuteen sopii, ehkä me näin puhumme.
Hep 6:1-9 Biblia 1776
näemme kuinka vakava on tekstiyhteys, joka kehottaa kristittyjä kasvamaan ja varttumaan ja tulemaan täydellisiksi eikä taas uudelleen laskemaan perustuksia.
nämä liitetään taivaallisiin asioihin, lahjoihin ja Jumalan tuntemiseen.
Kirjeen kirjoittaja varoittaa maasta, joka särpii sinne usein tulevan sateen - ja kasvaa orjantappuraa ja ohdakkeita.
Krisitty, joka kuulee Jumalan Sanan ja saa kokea Jumalan ihanuutta voi uudelleen ristiinnaulita Jeesuksen
näin vakavassa yhteydessä on siis tämä kohta, jossa kätten päällepaneminen asetetaan aivan isojena asioiden yhteyteen (ilman ehtoollista!):
"Kasteen oppiin, kätten päällepanemiseen, kuolleitten ylösnousemiseen ja ijankaikkiseen tuomioon."
Otto Mannisen komitea käänsi 1938
Hep 6:1-3
Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan,
oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta.
Ja niin me tahdomme tehdä, jos vain Jumala sallii.
KR 1992 kääntää:
Älkäämme siis enää viipykö Kristuksen opin alkeissa, vaan edetkäämme täyteen tietoon.
Emme voi uudestaan laskea perustusta ja opettaa sellaisia asioita kuin parannus kuolemaan johtavista teoista, usko Jumalaan, oppi kasteista ja puhdistusmenoista sekä kätten päällepanemisesta, kuolleiden ylösnousemus ja iankaikkinen tuomio.
Menkäämme eteenpäin, jos Jumala suo.
Ja aseta hänet pappi Eleasarin ja kaiken kansan eteen ja aseta hänet virkaan heidän nähtensä.
Ja siirrä hänelle osa omaa arvoasi, että kaikki israelilaisten seurakunta häntä tottelisi.
Ja hän astukoon pappi Eleasarin eteen, ja tämä kysyköön hänen puolestaan uurimin kautta Jumalan vastausta Herran edessä. Hänen käskystänsä he lähtekööt ja hänen käskystänsä he tulkoot, hän ja kaikki israelilaiset hänen kanssansa, koko seurakunta."
Ja Mooses teki, niinkuin Herra oli häntä käskenyt, ja otti Joosuan ja asetti hänet pappi Eleasarin ja kaiken seurakunnan eteen.
Ja hän pani kätensä hänen päällensä ja asetti hänet virkaan, niinkuin Herra oli puhunut Mooseksen kautta.
4 Ms 27:19-23 KR 1933
Ja Herran palvelija Mooses kuoli siellä Mooabin maassa, Herran sanan mukaan.
Ja hän hautasi hänet laaksoon Mooabin maahan, vastapäätä Beet-Peoria, mutta ei kukaan ole saanut tietää hänen hautaansa tähän päivään asti.
Ja Mooses oli kuollessaan sadan kahdenkymmenen vuoden vanha, mutta hänen silmänsä eivät olleet hämärtyneet, eikä hänen elinvoimansa ollut kadonnut.
Ja israelilaiset itkivät Moosesta Mooabin arolla kolmekymmentä päivää; sitten päättyi Mooseksen muistoksi vietetty itku- ja suruaika.
Ja Joosua, Nuunin poika, oli täynnä viisauden henkeä, sillä Mooses oli pannut kätensä hänen päällensä; ja israelilaiset tottelivat häntä ja tekivät, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut.
Mutta Israelissa ei enää noussut yhtäkään sellaista profeettaa kuin Mooses, jonka kanssa Herra seurusteli kasvoista kasvoihin;
5 Ms 34:5-10 KR 1933
Mutta Israel ojensi oikean kätensä ja laski sen Efraimin pään päälle, vaikka tämä oli nuorempi, ja vasemman kätensä Manassen pään päälle; hän pani siis kätensä ristikkäin, sillä Manasse oli esikoinen.
Ja hän siunasi Joosefin sanoen: "Jumala, jonka kasvojen edessä minun isäni Aabraham ja Iisak ovat vaeltaneet, Jumala, joka on minua kainnut syntymästäni hamaan tähän päivään asti,
enkeli, joka on minut pelastanut kaikesta pahasta, siunatkoon näitä nuorukaisia; heitä mainittaessa mainittakoon minun nimeni ja minun isieni Aabrahamin ja Iisakin nimi, ja he lisääntykööt suuresti keskellä maata".
Mutta kun Joosef huomasi, että hänen isänsä laski oikean kätensä Efraimin pään päälle, pani hän sen pahakseen ja tarttui isänsä käteen siirtääkseen sen Efraimin pään päältä Manassen pään päälle.
Ja Joosef sanoi isälleen: "Ei niin, isäni, sillä tämä on esikoinen; pane oikea kätesi hänen päänsä päälle".
Mutta hänen isänsä epäsi ja sanoi: "Kyllä tiedän, poikani, kyllä tiedän; hänestäkin on tuleva kansa, hänkin on tuleva suureksi, mutta hänen nuorempi veljensä on kuitenkin tuleva häntä suuremmaksi, ja hänen jälkeläisistään on tuleva kansan paljous".
Ja niin hän siunasi heidät sinä päivänä, sanoen: "Sinun nimelläsi siunataan Israelissa, sanotaan: Jumala tehköön sinut Efraimin ja Manassen kaltaiseksi". Niin hän asetti Efraimin Manassen edelle.
1 Ms 48:15-20 KR 1933
Ja ota vaatteet ja pue Aaronin ylle ihokas ja kasukan viitta ja kasukka ja rintakilpi; ja sido hänen ympärilleen kasukan vyö.
Pane myös käärelakki hänen päähänsä ja kiinnitä pyhä otsalehti käärelakkiin.
Ja ota voiteluöljyä ja vuodata hänen päähänsä ja voitele hänet.
Ja tuo hänen poikansa esille ja pue heidän ylleen ihokkaat.
Ja vyötä heidät vyöllä, sekä Aaron että hänen poikansa, ja sido päähineet heidän päähänsä, että pappeus olisi heillä ikuisena säätynä. Vihi näin virkaansa Aaron ja hänen poikansa.
Ja tuo mullikka ilmestysmajan eteen, ja Aaron poikineen laskekoon kätensä mullikan pään päälle.
Ja teurasta sitten mullikka Herran edessä, ilmestysmajan ovella.
Ja ota mullikan verta ja sivele sitä sormellasi alttarin sarviin; mutta kaikki muu veri vuodata alttarin juurelle.
Ja ota kaikki sisälmyksiä peittävä rasva ja maksanlisäke ja molemmat munuaiset ynnä niiden päällä oleva rasva, ja polta ne alttarilla.
Mutta mullikan liha, nahka ja rapa polta tulessa leirin ulkopuolella. Se on syntiuhri.
Ja ota toinen oinaista, ja Aaron poikinensa laskekoon kätensä sen oinaan pään päälle.
Teurasta sitten oinas ja ota sen veri ja vihmo se alttarille ympärinsä;
ja leikkele oinas määräkappaleiksi ja pese sen sisälmykset ja jalat ja pane ne kappaleiden ja pään päälle.
Ja polta koko oinas alttarilla. Se on polttouhri Herralle, se on suloisesti tuoksuva uhri Herralle.
Ota sitten toinen oinas, ja Aaron poikinensa laskekoon kätensä oinaan pään päälle.
Ja teurasta oinas ja ota sen verta ja sivele Aaronin ja hänen poikiensa oikean korvan lehteen ja oikean käden peukaloon ja heidän oikean jalkansa isoonvarpaaseen, mutta vihmo muu veri alttarille ympärinsä.
Ja ota alttarilla olevaa verta ja voiteluöljyä ja pirskoita Aaronin ja hänen vaatteidensa päälle, ja samoin hänen poikiensa ja heidän vaatteidensa päälle. Näin hän tulee pyhäkölle pyhitetyksi, sekä hän itse että hänen vaatteensa, ja samoin hänen poikansa ja hänen poikiensa vaatteet.
Ota sitten oinaasta rasva ja rasvahäntä ja sisälmyksiä peittävä rasva ja maksanlisäke ja molemmat munuaiset ynnä niiden päällä oleva rasva ja oikea reisi, sillä tämä on vihkiäisoinas.
Ja ota pyöreä leipä ja öljyyn leivottu kakku ja ohukainen happamattomien leipien korista, joka on Herran edessä.
Ja pane kaikki nämä Aaronin käsiin ja hänen poikiensa käsiin, että toimitettaisiin niiden heilutus Herran edessä.
Ota ne sitten heidän käsistään ja polta alttarilla, polttouhrin päällä, suloiseksi tuoksuksi Herran edessä. Se on Herran uhri.
Ja ota rintaliha Aaronin vihkiäisoinaasta ja toimituta sen heilutus Herran edessä; ja se olkoon sinun osasi.
Näin sinun on pyhitettävä heilutettu rintaliha ja anniksi annettu reisi, se, mitä on heilutettu ja anniksi annettu Aaronin ja hänen poikiensa vihkiäisoinaasta.
Ja ne olkoot Aaronin ja hänen poikiensa ikuinen osuus, israelilaisilta saatu, sillä se on anti. Se olkoon israelilaisten anti heidän yhteysuhreistaan, heidän antinsa Herralle.
2 Ms 29:5-28 KR 1933
Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani.
Job 9:29-35 KR 1933
Ja sinä, ihmislapsi! Näin sanoo Herra, Herra: Käske lintuja, kaikkia siivekkäitä, ja kaikkia metsän eläimiä: Kokoontukaa, tulkaa, yhtykää joka taholta minun teurasuhrilleni jonka minä teitä varten uhraan, suurelle teurasuhrille Israelin vuorille; syökää lihaa ja juokaa verta.
Syökää sankarien lihaa ja juokaa maan ruhtinaitten verta - oinaita, lampaita, kauriita ja härkiä, kaikki tyynni Baasanissa syötettyjä.
Syökää itsenne kylläisiksi rasvasta ja juokaa itsenne juovuksiin verestä, teurasuhrista, jonka minä teitä varten uhraan.
Tulkaa kylläisiksi minun pöydässäni ratsuista ja vaunuhevosista, sankareista ja kaikenkaltaisista sotamiehistä, sanoo Herra, Herra.
Minä asetan kunniani pakanakansojen keskeen, ja kaikki pakanakansat saavat nähdä minun tuomioni, jonka minä toimitan, ja käteni, jonka minä lasken heidän päällensä.
Mutta Israelin heimo tulee tietämään, että minä, Herra, olen heidän Jumalansa siitä päivästä lähtien ja aina eteenpäin.
Hesekiel 39:17-22 KR 1933
Vanhan liiton aikana - aivan sieltä alusta asti patriarkkojen vaiheista - tunnetaan kätten päälle paneminen.
Juutalaisuudessa se on yleistä sekä esirukouksen yhteydessä, että tarkoissa Jerusalemin temppelin uhreja koskevissa määräyksissä.
Jobin kirjassa on maininta riidan sovittelijasta, joka laskee kätensä molempien osapuolien päälle.
Hesekielin kirjassa Jumala laskee kätensä viholliskansan päälle hurjan tuomion hetkellä.
ärjellä ajatellen mitä taikaa tuossa tosiaan on.
voimme ajatella siunauksen kättä, jonka kautta virtaa voimaa, hopeinen virta tehtävään siunauksena, kultainen virta armolahjojen näkymättömänä kanavana, kristallivirta terveyden lahjana, verinen virta puhdistavana ja pesevänä.
sekä siunaaja että siunattava saattavat sen kokea suorastaan fyysisesti, mutta järjellistä selitystä ei ole.
järki tökkii pahasti myös miksi pitää olla pappeja, temppeli, uhreja, siunauksia, virsiä ja ylistyslauluja
eikö ihan yksinkertainen usko Jumalaan riittäisi, mihin kaikkia noita kommervenkkejä tarvitaan.
mutta sangen tarkat ovat määräykset siitä, miten Jumalaa palvellaan ja tarkasti on Pyhä Henki Kristuksen seurakunnassa asettanut pappisviran hoitamisen, tehtävään valitsemisen ja siunaamisen, sakramenttien hoidon ja jumalanpalveluksen liturgisen kaavan.
järki ei sitä käsitä, ja Jeesus sanoo että te eksytte, koska ette tunne kirjoituksia.
minulla on henkilökohtaisesti se käsitys, että kätten päällepaneminen toimii myös maallisessa yhteydessä, koko lailla erillään uskosta.
olen kuullut hierojasta, jonka käsissä on lämpöä, herkkyyttä ja voimaa, joka tavoittaa kipeät kohdat hierottavan kehossa.
olen kuullut terveyttä jakavista ihmisistä, joiden käsien kosketuksesta potilas vahvistuu ja ehkä toipuu ihan. (siis ei kristillisissä piireissä vaan sekulaareissa)
näiden molempien kohdalla varoituksen sana niille, joilla on korvat kuulla!
on mahdollista, että tässä ihminen jotenkin erikoisella tavalla jakaa omasta terveydestään.
silloin käy niinkuin tuolle hierojattarelle ja eräille tuntemilleni parantajille, että vanhemmiten oma terveys pettää.
jotain salaperäistä voimaa on jaettu muille eikä huomattu, miten omat patterit vähenevät.
ei näitä järki käsitä, mutta eivät nämä parantamisen voiman välittäminen ole välttämättä myöskään uskonasioita.
korostan vielä, että nämä ovat omia käsityksiäni ja saavat jäädä siksi omaan arvoonsa.
kirkot pitävät kynsin hampain kiinni apostolisesta sukkessiosta.
kaikissa suurissa kirkoissa etenee sukupolvesta toiseen, pappispolvesta toiseen, se ikivanha kätten päällepanemisen kautta annettu siunaus, joka ulottuu takaisin Simon Pietariin ja Jeesukseen.
Suomen ev.lut. kirkossa oli tietääkseni katko jonkin aikaa, kunnes siunauksen ketju palautettiin Englannin anglikaanisen kirkon kautta.
niinkuin Tuntemattomassa, "mä olin kauheen hämmästynyt" kun kuulin, ettei esikoislestadiolaisessa herätyksessä ole mitään yhteistä rukousta saarnaajia valittaessa
eikä saarnaajia mitenkään aseteta tehtäväänsä kätten päällepanemisen siunauksella.
outoa
ainoa selitys, jonka keksin, on ettei poropaimenen tai lappalaisen talonpojan kasvatin järkeen mene, mitä kätten päällepanosta voisi olla apua.
nimimerkki immata huomautti:
Saattaahan olla, että saarnaajat keskenään siunaavat uusia sananpalvelijoita. Ei ole yleisesti tiedossa, mitä heidän kokouksissaan puhutaan.
kirjoittanut MikkoL
apostolisesta siunauksesta vielä sen verran, että se ei suinkaan jää pappien omaisuudeksi.
kun kastettava siunataan, kun konfirmoitu siunataan, kun avioliitto siunataan, kun on kuolleen siunaustilaisuus, kun pappi lukee Herran siunauksen jumalanpalvelukseen saapuneille kotiin lähteville
aina kun polvistut ehtoolliselle, jonka jakaa Suomen ev.lut. kirkossa vihitty pappi
saat siunauksen, josta kulkee katkeamaton yhteys takaisin meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen ja apostoli Pietariin.
kirjoittanut immata:
Yleisesti ottaen rukoileminenkin on hyvin yksityistä. Ei ole varsinaista yhteistä esirukoustoimintaa, ei myöskään rukouspiirejä.
Sain nuorena kutsun rukouspiiriin erään henkilön seuraksi. Koin suorastaan järkyttävänä ääneen rukoilun, en saanut sanakaan suustani kun oma vuoroni tuli.
Kirjoittanut: MikkoL
no johan on taas järkyttävä tieto tästä meidän kristillisyydestämme. vähänpä asiaa tunnen!
mikä mahtaa olla syynä siihen, että yhdessä ei rukoilla?
tiedän että eräässä vaiheessa helluntaialiset saivat päähänsä, että Isäm Meidän on liian kaavamainen!
he olivat niin hurskaita hengessä, etteivät totelleet Herraa Jeesusta.
mutta nyt kaiketi ovat tulleet järkiinsä.
onhan Vuorisaarnassa "sinä kun rukoilet mene kammioosi"
sekö on selitys - vai ehkä asiasta ei vaan puhuta?
ei ole tapana tässä meidän kristillisyydessämme ääneen yhdessä rukoilla?
sain onneksi parempaa tietoa, päiväseuroissa on yhteinen rukous alkuvirren jälkeen, iltaseuroissa ennen loppuvirttä.
huh... säikähdin jo.
immata ilmeisesti tarkoitti uskovien yhteisiä vapaita rukoushetkiä ja Jumalan Sanan tutkimista kotona tai rukoushuoneella. ettei sellaisia juuri ole?
Kirjoittanut: immata
Kyllä se useimmin on seuroissa niin, että esilukija lukee ihan yksikseen useamman rukouksen, isämeidän rukous luetaan toisinaan yhteen ääneen.
Ei kuulu essuperinteeseen äänelliset ruoka- ym rukoukset kotioloissakaan. Syy mitä ilmeisimmin on juuri tuo (mene kammioosi...) mitä Mikko arvelitkin.
En väitä, etteikö joissain essukodeissa olisi toisin. Itse olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni essupitäjässä, jos noin isosti saa sanoa :-)
Suht uusi, ehkä parikymmentä vuotta on ollut tapana Isä meidän rukous lausua yhteen ääneen ja sekin on lukijan päätös, niinkuin kirjoitin. Rukoukset luetaan virsikirjan rukousosiosta.
Kunnioitan suuresti luterilaista kirkkoa juuri rukouselämän säilyttämisestä. Olen näin vanhemmalla iällä saanut tutustua siihen monissa yhteyksissä.
Kirjoittanut: raakkeli
Yhdyn edellisiin,rakkaudella
peppiina
Kirjoittanut: MikkoL
sain taas parempaa tietoa immatalta essujen käytännön hengellisen elämän ja yhteisen "liturgian" tavoista ja perinteistä - olen tästä tarkennuksesta kiitollinen.
ensimmäisen viestin ymmärsin -- osittain -- väärin. kuten immata tässä kertoo, Jeesuksen opettama Isä meidän rukous voidaan seuroissa lausua yhteen ääneen tai saarnaaja voi lausua sen yksin, ja yhteen ääneen lausuminen on uudehko tapa.
koska siihen ei olla totuttu, essulle voi olla ahdistavakin ja kurkkua puristava kokemus esimerkiksi viidesläinen opiskelijasolun tai raamattupiirin lopussa tapahtuva yhteinen rukous, jossa kukin ringissä olija osallistuu vuorollaan rukoukseen.
Jeesuksen opetuksen mukaan Isä kyllä kuulee salassa lausutun rukouksun, oli rukoilija sitten levossa vuoteessa, polvillaan sen äärellä tai nostanut kätensä kohti taivasta raamatulliseen tapaan.
Hengessä ja totuudessa kun rukoillaan, niin toteutetaan meidän Herramme opetusta samarialaiselle naiselle Syykarin kaivolla.
varmasti kannattaa muistaa myös vanhaa kristikansan parissa kulkevaa sanontaa
"missä on paljon rukousta, siellä on paljon siunausta.
missä on vähän rukoustua, siellä on vähän rukousta.
missä ei ole lainkaan rukousta, siellä ei ole lainkaan siunausta"
jollain salaisella, järjelle käsittämtätömällä tavalla, meidän Jumalamme on kytkenyt rukouselämän tähän kristillisyyteen ja odottaa, että me Häneltä paljon hyvää anomme sekä rakkaillemme että vihollisillemme.
pyhien rukoukset on kuin suitsutusta Herran temppelissä, jota kultamaljoihin kootaan.
hurskaan isoisän tai isoäidin esirukoukset Jumala saattaa vuodattaa taivaasta siunauksina vielä monen sukupolven jälkeen.
ei Hän ole saituri vaan rikas antaja kaikille, jotka Häntä avuksi huutavat.
kaarneenpojillekin, jotka nälkäänsä raakkuvat Jumalalta apua!
koiranpenikoillekin pöydän alla.
eikö siis meille, Hänen rakkaille lapsilleen?
Kätten päälle paneminen on hyvin vanha raamatullinen tapa siunata.
Hyvin vanha tapa on myös kertomuksessa Rebekan noutamisesta Iisakille vaimoksi. Uskottu palvelija lähetetään hoitamaan tehtävää Abrahamin kotimaahan, sukulaisten ja omaisten luo Kaldean Uuriin - nykyisen Irakin eteläosaan.
Vaimo ei saa olla kanaanilainen vaan Abrahamin sukua.
Mutta entä jos palvelija väsyy pitkään matkaan, löytää nätin tytön reissussa ja tuo hänet Iisakille vaimoksi? Miten Abraham voi tietää, että asia on näin.
Abraham vaatii palvelijaansa vannomaan valan. Eikä mitä tahansa valaa, vaan sellaisen, jossa tämä "asettaa kätensä Abrahamin kupeiden alle" - eli selvällä nykysuomella sanoen "ottaa Abrahamin munista kiinni".
Jos tyttö ei suostu lähtemään palvelijan mukaan, tämä on valasta vapaa. Älköön tuoko ketään, jos ei sukulaisista kukaan lähde. Mutta enkeli kyllä valmistaa tien.
Ja Abraham oli vanha ja joutunut ijälliseksi: ja Herra oli siunannut hänen kaikissa.
Niin sanoi Abraham vanhimmalle huoneensa palvelialle, joka kaikki hallitsi, mitä hänellä oli: laske nyt kätes minun kupeeni alle.
Ja minä vannotan sinua Herran taivaan ja maan Jumalan kautta; ettes ota emäntää minun pojalleni Kanaanealaisten tyttäristä, joiden seassa minä asun.
Vaan mene minun isäni maalle ja minun sukuni tykö; ja ota minun pojalleni Isaakille emäntä.
Ja palvelia sanoi: jos niin tapahtuis, ettei vaimo tahtoisi seurata minua tähän maahan: pitääkö minun kumminkin viemän jällensä sinun poikas sille maalle, jostas lähtenyt olet?
Abraham sanoi hänelle: kavahda sinuas, ettes vie minun poikaani sinne jällensä.
Herra taivaan Jumala, joka minun otti isäni huoneesta ja syntymä-maaltani, ja joka minun kanssani puhui, ja myös vannoi minulle, sanoen: sinun siemenelles minä annan tämän maan: hän lähettää enkelinsä sinun edelläs, ettäs ottaisit minun pojalleni emännän sieltä.
Jos ei vaimo tahtoisi seurata sinua, niin sinä olet vapaa tästä minun valastani; ainoastansa älä vie minun poikaani sinne jälleen.
Niin laski palvelia kätensä herransa Abrahamin kupeen alle; ja vannoi hänelle sen.
1 Ms 24:1-9 Biblia 1776
Abraham oli tullut vanhaksi ja ikääntyneeksi, ja Herra oli siunannut häntä kaikin tavoin.
Abraham sanoi nyt palvelijalleen, taloutensa vanhimmalle, joka huolehti hänen koko omaisuudestaan: "Kosketa minua nivusiin ja vanno minulle Herran, taivaan ja maan Jumalan kautta, ettet ota minun pojalleni vaimoa kanaanilaisten naapureitteni tyttäristä vaan menet synnyinmaahani, sukuni luo, ja tuot sieltä vaimon pojalleni Iisakille."
Palvelija kysyi häneltä: "Entä jos tyttö ei haluakaan lähteä minun mukaani tänne? Onko minun silloin vietävä poikasi siihen maahan, josta olet lähtenyt?"
Abraham sanoi hänelle: "Älä missään tapauksessa vie poikaani sinne. Herra, taivaan Jumala, joka vei minut sukuni parista ja syntymämaastani ja vannoi antavansa minun jälkeläisilleni tämän maan, lähettää enkelinsä sinun edelläsi, niin että onnistut noutamaan sieltä vaimon pojalleni.
Ellei tyttö halua lähteä mukaasi, olet vapaa valastasi, mutta poikaani älä sinne vie."
Ja palvelija kosketti isäntäänsä Abrahamia nivusiin ja vannoi vaaditun valan.
1 Ms 24:1-9 KR 1992
Tällaiset vanhat raamatulliset tavat tuntuvat talonpoikaisjärjellä päätellen turhilta ja omituisilta.
En olisi lainkaan yllättynyt, jos essujen parissa ei moniakaan perinteisiä koskettamisia olisi - eihän niitä suomalaisen heränneen kansan parissa muutenkaan juuri ole.
tällaisia hyväksyttyjä eleitä voisin olettaa näin ulkopuolisena.
kun sanotaan "Jumalan terve" (tervettä?) uskon veljelle tai sisarelle, voidaan ehkä puristaa kättäkin?
pöntöllä voidaan varmaan nojata päätä liikutuksissa saarnaajan olkapäähän.
saarnaaja voi asettaa käden Jumalan lapsen pään ylle, ehkä koskettaakin siunaten esimerkiksi ripin yhteydessä.
omat kädet saatetaan ristiä luterilaiseen tapaan rukoukseen.
Kirkon jumalanpalveluksissa noustaan seisaalle kuulemaan Jumalan Sanaa mutta niin ei kaiketi seuroissa tehdä vaan istutaan tiukasti rahilla.
Länsi-Suomen rukoilevaiset polvistuvat kuten kirkkokansa ennen synnintunnustuksen aikaan, mutta ei liene essuilla tapana polvirukoukset.
muita mahdollisia hengellisiä käsien tai ruumiin eleitä ei tule mieleeni.
kiitän, kun täydennätte ja korjaatte!
