Allegorinen Raamatun tulkinta

Allegorisessa tulkinnassa "Raamatun kertomuksia ei oteta kirjaimellisesti, vaan niiden nähdään viittaavan johonkin muuhun kuin mistä ne kertovat.

Origenes oli allegorisen tulkinnan kannattaja ja hän sanoi Raamatun tekstin sisältävän kolme eri tasoa:
somaattinen eli kirjaimellinen,
psyykkinen eli moraalinen ja
pneumaattinen eli hengellinen.

Hänen mukaansa Raamattua ei voi tulkita hengellisellä tasolla kuka tahansa, vaan se vaatii kristinuskoon ja sen ajatuksiin perehtymistä.

Raamattua ei voi myöskään tulkita miten tahansa, vaan tekstistä löytyy aina jotain kristinuskolle keskeistä."
(suom. wikipedia)


Allegoria

Aamenesta öylättiin - kirkon ja uskon sanasto

Allegoria tarkoittaa vertauskuvaa tai vertauskuvallista esitystapaa.

Allegorinen selitys perustuu käsitykseen, jonka mukaan Raamatun ilmausten taakse kätkeytyy jokin vertauskuvallisesti ilmaistu hengellinen merkitys.

Selitystapa kehittyi Aleksandriassa ja sen tunnetuin edustaja oli 1. vuosisadalla elänyt juutalainen teologi Filon.



Uuden testamentin tutkijat erottavat Jeesuksen vertauksissa useita eri lajeja, joista yksi on allegoria.

Allegoriassa vertauksen useilla yksityiskohdilla on vastineensa vertauksen tulkinnassa, kuten esimerkiksi kylväjävertauksessa (Matt. 13, Mark. 4, Luuk. 8).

Vain osa Jeesuksen vertauksista on allegorioita.

Varhainen kirkko tulkitsi kuitenkin Raamattua allegorisesti löytäen ymmärrettävälle tekstille myös erilaisia hengellisiä merkityksiä, joita teksti ei varsinaisesti sisältänyt.

Allegorisesta raamatuntulkinnasta on pääosin luovuttu, mutta osittain tapa on säilynyt meidän päiviimme saakka.

Allegorista Raamatun tulkintaa on käytettävä harkitusti, sillä se avaa helposti ovet mielivaltaiselle selitykselle."


Aamenesta Öylättiin




Haamul antaa toisella palstalla oivan esimerkin allegorisesta tulkinnasta Martti Lutherilta:


"Sillä teksti sanoo että kun merta sauvalla oli lyöty, nousi tuuli joka siirsi meren sijaltaan, niin että se kuivui. Tuuli siis meren siirsi eikä sauva.

Mutta sauva on pyhä evankeliumi, kuten pyhä raamattu kaikkialla Jumalan sanaa kutsuu sauvaksi, esimerkiksi kolmannessakolmatta psalmissa. (Ps. 23.) 'Sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.' (Jes. 11:4 - 15) Jesajan yhdennessätoista luvussa sanotaan: 'Ja hän on liikuttava kätensä virtaa vastaan, hänen tuulensa väkevyydessä, - ja lyö seitsemän koskea, niin että kengässä käydään ylitse'.

Tämä tapahtuu sauvan avulla jolla siis on yhtämittaa ilolla lyötävä syntisten parissa, sillä se tekee omattunnot turvatuiksi.

Kun sauva iskee, silloin väistyy synti, perkele, kuolema ja kaikki onnettomuus.

Kun isku on annettu, niin tuuli vie meren pois ja tie aukenee, se on: kun Jumalan sana julistetaan, silloin on sauva isketty veteen, ja sanan jäljissä seuraa Pyhä Henki joka puhaltaa pois veden paljouden, tekee ihmisen rohkeaksi, uudistaa sydämen; sillä tiessään, hävinneenä, pois puhallettuna kuin tomupilvi ovat kuolema, synti ja kaikki onnettomuus."

"Autuuden lähteillä". Toimittaja A. E. Koskenniemi. Helsinki 1917, SLEY


Allegoriasta kertovassa wikipedian kohdassa esimerkkinä on Palestiinan Kesareassa elänyt kirkkoisä Origenes (132-254).

Kirkon sivun viittaus on Jeesuksen aikalainen, juutalainen Filon Aleksandrialainen (20 eKr - 50 jKr)

Molemmat herrat edustavat voimakasta kreikkalaisen kulttuurin eli hellenismin vaikutusta seemiläiseen uskontoon.

Filon näet pyrki nimenomaan yhdistämään toisiinsa stoalaisen filosofian ja Raamatun (siis kirkon Vanhan testamentin).

Stoalaiset torjuivat tämän jyrkästi, juutalaiset suhtautuivat epäillen, mutta varhaiset kristityt ottivat Filonin allegoriset Raamatun tulkinnat avoimin sydämin vastaan.


Mutta ei sen enempää Filon kuin Origeneskaan ole allegorisen selitystavan keksijä - he vain sovelsivat menetelmää Raamatun teksteihin, Filon Vanhaan testamenttiin ja Origenes koko Raamattuun.


Kronos

alunperin allegoria on nimittäin pakanallisen kreikkalaisen sivilisaation keskuudessa syntynyt.

Kultaisen ajan antiikin Kreikan filosofeja hämmensivät monet vanhat uskonnolliset myytit ja legendat, joissa on erittäin rajua elämän arkea.

Allegorinen selitystapa löysi "sivistyneen" selityksen hurjien kertomusten yksityiskohdille.

Annan tällaisesta hyvin tärkeästä ja epäsivistyneestä kreikkalaisesta perinteestä esimerkin, jota antiikin filosofit koettivat sitten allegorian avulla selittää parhain päin.


Kronos (Cronus) on muinaisten kreikkalaisten uskonnossa hyvin varhainen jumaluus. Jumalillahan on myös Kreikassa sukupuunsa, perheensä, avioliittonsa ja vauhdikas historiansa.

Aivan tuoreessa tutkimusessa Michael Janda sanoo, että Kronos nimi tulee kreikan sanasta κείρω eli "leikata" jolla on indo-eurooppalainen juuri (s)ker.

Ensimmäiset jumalat ovat aviopari, Uranus ja Gaia (Taivas ja Maa). Heidän lapsensa ovat Kronos, Rhea, Oseanus ja Tethys.

Alkuperäisessä indo-eurooppalaisessa myytissä Kronos kastroi isänsä Uranuksen.

Ajatus lienee, että näin syntyi taivaan ja maan väliin tyhjää tilaa, jossa Aika ja ihmiskunnan historia saattoivat alkaa.


Homeroksen rinnalla muinaisen Kreikan kuuluisimpiin kirjailijoihin kuulva Hesiod (750-650 eKr) kertoo jumalten synnystä teoksessa Theogon näin:

Kronos oli kateellinen isälleen Uranukselle tämän kaikkivaltiudesta. Hänen avukseen tuli silloin äitinsä Gaia, joka oli suuttunut miehelleen siitä, että tämä mokoma oli kätkenyt satakätiset Hekatontiret ja kykloopit Tartarukseen, jossa ne eivät nähneet valoa.

Vihastunut Gaia teki kivestä suuren sirpin ja kutsui poikansa luokseen vaatien heitä kastroimaan miehensä Uranuksen. Ainoastaan Kronos oli valmis moiseen tekoon, ja äiti antoi sirpin hänelle.

Kun pahaa aavistamaton Uranus tuli vaimonsa luo, poika kävi tämän kimppuun ja leikkasi sukupuolielimen ja viskasi sen mereen.

Uranuksesta vuotaneesta verestä syntyivät jättiläiset (gigantes), manalassa asuvat kuolleiden puolesta vihaisen koston hoitavat jumalattaret (Erinyet) sekä kohtalottaret, saarnipuun nymfit (Meliat).

Mereen heitetyistä kiveksistä nousi vaahto, josta rakkauden jumalatar Afrodite (roomalaisten Venus) sitten nousi.

Kronos kaappasi sitten isältään vallan ja teki sisarestaan Rheasta kuningattaren.


Kronoksen ja Rhean hallitusaika oli antiikin kreikkalaisten mielestä "Kultainen aika" koska silloin ei tarvittu lainkaan lakia eikä vanhinten ohjeita.

Jokainen teki luonnostaan sitä mikä on hyvää ja oikein, eikä mitään moraalittomuutta ollut maailmassa.

mutta profeetallinen ennustus oli ankara - Kronokselle oli käyvä samoin kuin hän itse olit tehnyt!

estääkseen tämän, Kronos odotti aina synnyttävän vaimonsa luona ja heti kun lapsi oli putkahtanut maailmaan, söi tämän suuhunsa.

näin vilahtivat isä Kronoksen massuun äiti Rhean synnyttämtä Demeter, Hera, Hades, Hestia ja Poseidon.


onneton Rhea pyysi äitiään Gaiaa avuksi.

kun Rhea tuli taas raskaaksi hän synnytti poikansa Zeuksen salaa Kreetan saarella, ja antoi miehelleen syötäväksi kapaloidun Omfalos kiven (omfalos on kreikan "napa").

Zeus kasvoi isältään Kronokselta turvassa Kreetan korkeimmalla paikalla, Ida vuorella (2,456 m korkea).

Isoäiti Gaia antoi Zeukselle viinistä ja sinapista tehdyn juoman, jonka saatuaan Kronos oksensi syömänsä Omfalos kiven (se asetettiin Parnasso vuoren juurelle merkiksi ihmisille), syömänsä vuohen ja lopuksi Rhean lapset.

Zeus vapautti nyt Gaian toivomuksesta Tartaroksen pimeydestä jättiläiset, satakätiset Hekatonthrites ja kykloopit, jotka takoivat hänelle salaman aseeksi, Poseidonille kolmikärkisen atraimen ja tekivät Haadeksen näkymättömän mustan kypärän.


Melkoista kertomusta Kreikan tärkeimmistä jumalaista ja Zeuksen, roomalaisten Jupiterin, historiasta.

muistamme varmaan, että tähän maailmaan Jeesus Kristus syntyi - Rooman hallitsemaan Palestiinaan, jossa sitten Pontius Pilatus, Jupiterin palvoja, oli maaherrana.

en käy tässä sen tarkemmin selvittämään, miten antiikin Kreikan filosofit ja näytelmäkirjailijat myöhemmin käyttivät allegorian menetelmää saadakseen Kronoksen kertomuksen hieman siistimmäksi.

mutta niin he tekivät ja kehittivät tämän menetelmän, jota kristillisessä kirkossa on paljon käytetty aivan alkuajoista asti.

El
kun kreikkalaiset kohtasivat foinikialaiset - siis kanaanilaiset - he sanoivat, että näiden El jumala on Kronos.

Kanaanilainen El on jumalaten kuningas, joka istuu valtaistuimellaan ja on hieman taustalla, kun poikansa, ukkosen ja sateen jumala Baal hallitsee maailmaa.

Israelin Jumalan nimi Elohim tulee kanaanilaisesta sanasta El. Tämä nimi esiintyy nimenomaan Mooseksen kirjoissa.

Arabien Jumala sana taas on Allah, sana joka myös juurtaa kanaanilaisten jumalan nimestä El.

Kirkkoisä Eusebius Kesarealainen (263-339) laati teoksen Praeparatio Evangelica, jossa hän - jälkipolvien onneksi - kopioi pitkät pätkät Bybloksessa asuneen roomalaisen Filon kadonneesta kirjasta "Foininkialaisten historia".

Filo taas käänsi omaan kirjaansa foininkian kielisen Sankhuniatonin historian, jonka sanottiin eläneen ennen Troijan sotaa.

Näin tiedämme kristityn Eusebiuksen lainaaman roomalaisen pakanallisen Filon lainaaman muinaisen kanaanilaisen Sankuniatonin kautta, että kreikkalaiset yhdistivät alku-jumala Kronoksen ja kanaanilaisten kuningas-jumalan El samaksi hahmoksi.

Saturnus
pakanalliset roomalaiset omaksuivat paljon Kreikan huikeita kertomuksia - sellaista mielikuvituksen ja ajatuksen lentoa ei meinaa mistään löytyä kuin mitä kreikkalaiset edustivat.

roomalaiset yhdistivät Kronos jumalan omaan muinaiseen maanviljelyksen ja sadonkorjuun jumalaansa nimeltä Saturnus.

Saturnuksella on taiteessa sirppi toisessa kädessä ja nippu viljaa toisessa - joten se Kronoksen sirppi on kuvassa mukana.

Samoin isänsä on Caelus (taivas) ja äitinsä Terra (maa) - juuri kuten kreikkalaistan Uranus ja Gaia.

Saturnuksen vaimo on nimeltää Ops (kreikkalaisten Rhea)

lapsiaan olivat Keres, Jupiter, Veritas, Pluto, Neptunus ja Juno.

siis Saturnus on Jupiterin isä, kuten Kronos on Zeuksen isä.



no mitäs tällä on meidän kanssamme tekemistä näin joulua odotellessa?

1.
onhan se toki kiva tietää että roomalaisten Saturnuksen päivä dies saturni on englannin saturday.

taitaa toi ruotsin lördag tulla vanhasta pohjolan sanasta laugardagur pesupäivä.
lauantai on siis tosi vanha saunapäivä

dies solis on taas Sunday ... Söndag sunnuntai


2.
tärkeä on tietää, että Roomassa juhlittiin Saturunus jumalaa tosi reippahasti - saturnalia karnevaalit ja soihdut ja tanssit ja laulut ja orjat herroiksi ja herrat orjiksi yhdeksi päiväksi!

Kun keisari Konstantinuksella ei ollut parempaa antaa, niin hän lahjoitti Jeesukselle syntymäpäiväksi Rooman saturnalia juhlan - 25.12.

eli suomeksi: joulun ajankohta läntisessä kristikunnassa on alunperin Saturnus jumalan juhla, saturnalia, joka keisarin käskyllä muutettiin Jeesuksen syntymäjuhlaksi.


Luther myöhemmin vierasti hieman allegorista tulkintatapaa, koska se voi johtaa melko villiin menoon - kytkin alkaa luistaa ja ote Sanan omasta merkityksestä häipyy.

tästä mielestäni on esimerkki tuo Lutherin - ja Haamulin - korostama tulkinta Kaislameren rannalla.

nuori Luther itse oli augustinolaisen koulutuksen saanut munkki ja kirkkoisä Augustinus on allegorisen Raamatun tulkinnan tärkeä edustaja kirkkoisä Origeneksen rinnalla.

sieltä - näiltä kahdelta kirkon suurelta opettajalta - varmaan Martti oppi etsimään allegorian avulla, mikä Vanhassa ja Uudessa testamentissa "ajaa Kristusta"


Paavali

Allegorian juuret ovat siis kreikkalaisessa kulttuurissa.

Vanhin esimerkki allegorian soveltamisesta kristittyjen parissa on Paavalin kirjeessä Galatalaisille, jossa apostoli tulkitsee Abraham kertomusta vertauskuvallisesti.

tämä allegorinen tulkinta ei mielestäni välttämättä laisinkaan edellytä hellenististä taustaa, mutta olihan Paavali saanut oppia rabbi Gamalielin jalkain juuressa, joka varmasti Filon Aleksandrialaisen tunsi.



Te, jotka tahdotte elää lain alaisuudessa, vastatkaa: ettekö kuule, mitä laki sanoo?

Pyhissä kirjoituksissa kerrotaan, että Abrahamilla oli kaksi poikaa, joista toisen synnytti orjatar, toisen vapaa nainen. Orjattaren poika syntyi luonnonjärjestyksen mukaisesti, vapaan naisen poika sen sijaan lupauksen voimasta.

Tämä on vertauskuva (alkutekstissä on sana ἀλληγορέω allegoria)

Naisilla tarkoitetaan kahta liittoa.

Toinen on Siinainvuoren liitto, joka synnyttää orjuuteen, ja se on Hagar. Hagar tarkoittaa Arabiassa olevaa Siinainvuorta, ja sitä vastaa nykyinen Jerusalem, joka lapsineen elää orjuudessa.

Mutta taivaallinen Jerusalem on vapaa, ja se on meidän äitimme. Onhan kirjoitettu:

-- Iloitse, sinä hedelmätön, joka et synnytä! Riemuitse ja huuda, sinä joka et tunne synnytystuskia! Sillä yksinäisellä on paljon lapsia, enemmän kuin sillä, jolla on mies.

Veljet, te olette lupauksen lapsia, niin kuin Iisak oli. Niin kuin luonnonjärjestyksen mukaisesti syntynyt silloin vainosi Hengen vaikutuksesta syntynyttä, niin on laita nytkin.

Mutta mitä pyhät kirjoitukset sanovatkaan? "Aja pois orjatar ja hänen poikansa, sillä orjattaren poika ei saa jakaa perintöä vapaan naisen pojan kanssa."

Me emme siis, veljet, ole orjattaren vaan vapaan naisen lapsia.

Gal 4:21-31 KR 1992



tähän voimme tietenkin sanoa

"hyvä Paavali, miksi vääristelet Raamatun pyhää Sanaa - eihän 1. Mooseksenkirja tiedä vielä mitään Siinain vuoresta tai laista tai uudesta liitosta?"



samalla tavoin voimme syyttää apostolia Mooseksen lain väärin tulkitsemisesta - kytkin luistaa!

En tässä esitä vain ihmisten ajatuksia, sillä lakikin sanoo samaa. Sanotaanhan Mooseksen laissa: "Älä sido puivan härän suuta." Ei kai Jumala tässä häristä huolehdi? Kaiketi hän sanoo tämän meidän vuoksemme.

Meitä ajatellenhan on kirjoitettu: "Kyntäjän tulee kyntää ja puimamiehen puida siinä toivossa, että saa oman osuutensa."

Kun me olemme kylväneet teihin hengellisen kylvön, olisiko liikaa, jos korjaisimme teiltä aineellisen sadon?

Jos muilla on oikeus saada teiltä jotakin, eikö vielä suuremmalla syyllä meillä? Me emme kuitenkaan ole käyttäneet tätä oikeutta hyväksemme, vaan kestämme mitä tahansa, jotta emme vain olisi esteenä Kristuksen evankeliumille.
1 Kor 9:8-12 KR 1992



samalla tavoin voimme syyttää apostoli Paavalia Mooseksen lain väärin tulkitsemisesta - kytkin luistaa!

eihän Mooseksen laki tiennyt mitään evankelioimisesta, saarnaajan saamasta palkkiosta tai elatuksesta tai kyydistä paikkakunnalta toiselle.

kyllä tuo Jumala tosiaan näin häristä huolta pitää Siinain lain varhaisen "eläinsuojelun" hienoissa kohdissa.

kun härkäpari pui kuumana elonkorjuun päivänä akanoiden lentäessä ja kävelee ihanien jyvien päällä - ahne ihminen sitoo härän suun, niin ettei se pääse työnsä hedelmistä nauttimaan.

Paavali käyttää tätä lakia allegorisesti, vertauskuvallisesti, hän on ikään kuin tuo työssä uurastava härkä.

joten hänelläkin on oikeus syödä puimatantereelta.

tosin hän suorastaan ylpeänä toteaa, ettei ole tuota evankelistan luontaista oikeutta käyttänyt.



Molemmat allegoriaa paljon käyttävät kirkkoisät, Origenes ja Augustinus, ovat saaneet elämässään paljon vaikutteita uus-platonisesta filosofiasta, jonka johtava edustaja on Plotinus (204–270 jKr).

Tämän filosofisen suunnan korostamat todellisuuden monet eri tasot Platonin puhtaasta ideoiden maailmasta omaan todellisuuteemme heijastuvat myös kirjoitusten tulkinnassa.

kirjaimellisen "historiallis-kriittisen" merkityksen ohella voidaan etsiä muita merkitystasoja, esimerkiksi "miten tämä vanha juutalainen teksti ajaa Kristusta".


pyhä Ireneus

Allegorian käyttö Sanan tulkinnassa on siis raamatullista - onhan meillä siitä itse apostoli Paavalin antama esimerkki - ja se on myös Kristuksen kirkossa kautta aikojen käytetty tapa lukea Raamattua.

toisaalta on aivan mahdottoman typerää väittää, että vain allegorinen tulkinta olisi totta tai meille merkittävää!

vertauskuvallinen tulkinta on tosiaan kuin helmien kalastusta ja löydöt ovat joskus tosi upeita. Laitan tämän alustuksen lopuksi esimerkin Lyonsin piispan pyhän Ireneuksen (k. 202) löydöstä:

(Ranskan Lyons on ollut uutisissa 2009 kun vanhempia kiellettiin ostamasta lapsilleen kännyköitä!)


pyhä Ireneus Adamista ja Eevasta:

"Samana päivänä kun he söivät he myös kuolivat. Mutta päivien järjestyksessä, jossa on ensimmäinen, toinen, kolmas jne. jos joku huolellisesti koettaa selvittää minä päivänä seitsemästä Adam kuoli, hän löytää sen tutkimalla Herramme kuolemaa.

Sillä Hänessä on koko ihmiskunta alusta loppuun, mukaan lukien myös kuolema.

Tästä käy selvästi ilmi, että Herra kärsi kuoleman kuuliaisena Isälleen samana päivänä kuin Adam kuoli, koska oli tottelematon Jumalalle. Hän kuoli samana päivänä kuin söi.

sillä Jumala sanoi "sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma".

Herra antoi itsensä sinä päivänä, kärsien sapattia edeltävänä päivänä, luomisen kuudentena päivänä, jolloin ihminen luotiin. Näin Hän kärsimyksensä kautta valmisti toisen luomisen, joka on (luominen) kuolemasta"


kirkkoisä Ireneus "Harhaoppeja vastaan" 5.23.2