Saksan luterilaisen papin poika Julius Wellhausen (1844-1918) erikoistui Vanhan testamentin tutkimukseen ja halusi soveltaa siihen tieteellisiä menetelmiä.
Muistamme että myös Martti Luther oli Raamatun opettaja, professori.
Wellhausen sai vuonna 1872 viran Greifswaldin yliopistossa, mutta omantunnon syistä hän erosi tehtävästä 1882 koska siellä opetettiin tieteen lisäksi myös teologiaa valmistaen opiskelijoita papin virkaan ("papin poika on pahin"...)
Neljä vuotta ennen eroaan pappiskoulutuksesta (hän jatkoi tieteellistä työtä Marburgissa ja sitten kuolemaansa asti Göttingenissä), Wellahausen julkaisi vuonna erityisen merkittävän tutkielman "Prolegomena zur Geschichte Israels" (1878).
Tässä hän käyttää tuon ajan tieteellisen kirjallisuustutkimuksen menetelmiä erottaen neljä eri lähdettä, joista on yhdistelemällä ja toimittajien tekemin muutoksin (redaktiohistoria) koottu Vanhassa testamentissa olevat viisi Mooseksenkirjaa.
"Dokumenttihypoteesi" tai "Wellhausenin hypoteesi" on siitä lähtien ollut erittäin merkittävä elementti Tooran (opetus) eli viiden Mooseksenkirjan yliopistollisessa tutkimuksessa.
Lähteet ovat (karkeasti)
Jahvisti J (käyttää JHVH nimeä Jumalasta)
Elohisti E (käyttää Elohim nimeä Jumalasta)
Pappiskirja P
Deuteronomium D ("toinen laki" tai "lain uusinta!" 5 Mooseksenkirja ja siihen liittyvä VT kirjallisuus)
Dokumenttihypoteesi hallitsi käytännössä akateemista Vanhan testamentin tutkimusta ja sitä pidettiin suorastaan itsestään selvänä.
Tooran tutkimuksessa vallitsevan Rauhan siteen rikkoi totuudella vuonna 1987 anglikaanisen kirkon pappi Roger Norman Whybray (1923-1997).
Hän opiskeli ensin teologiaa ja ranskaa Oxfordin yliopistossa ja sai sitten professoorin Jaappanissa asti Tokiossa (1952-1965). Vuonna 1978 hän sai kotimaassaan Hullin yliopistossa VT ja heprean kielen professuurin, jota hoiti eläkeikäänsä asti.
mikäs Wellhausenin nerokkaassa ja vakkuuttavassa mallissa sitten mätti?
Vuonna 1987 W.R.N. Whybray julkaisi Mooseksenkirjojen rakenteen tutkimuksen mullistaneen teoksen "The Making of the Pentateuch: A Methodological Study", JSOT Press, Sheffield, 1987.
Ukkeli antaa tässä nyrkkeilykehässä kaksi tyrmäävää koukkua raamattutieteen rakkaalle hypoteesille:
1. Wellhausenin alkuperäinen lähdeteoria J E P D
2. Martin Noth (1902-1968) muotohistoriallinen ja traditionhistoriallinen teoria.
lopuksi Whybray antaa oikean koukun - oman tulkintansa.
tämän jälkeen alkoi uusi aikakausi Mooseksenkirjojen tutkimuksessa.
jotkut kristityt innostuivat niin paljon, että Whybry todistaa että Mooses on alkuperäinen kirjoittaja - minkä Whybry itse kiistää.
en tässä palstassa rupea tätä massiivista aihetta sen enempää selvittelemään, mutta halusin lukijan tietävän, että Mooseksenkirjojen tutkimus on vauhdikasta ja ettei viimeistä sanaa suinkaan ole vielä sanottu.
Raamatun alussa on kaksi luomiskertomusta, joissa molemmissa kerrotaan ihmisen luomisesta.
Toinen on "seitsemän luomispäivän kertomus" joka päättyy suureen sapattiin seitsemäntenä päivänä.
1 Ms 1:1-2:3. (P)
Toinen on "paratiisikertomus" joka kertoo Adamista ja Eevasta Eedenin puutarhassa ja syntiinlankeamuksesta ja se alkaa Mooseksenkirjoissa toistuvilla sanoilla "Tämä on kertomus..." (hepr. toldot).
1 Ms 2:4-3:24 (J)
vaikka ne näyttävät liittyvän toisiinsa saumattomasti, kertomukset ovat täysin erilaiset ja myös ihmisen luomista koskeva kuvaus on aivan erilainen.
Jumala sanoi:
"Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu."
Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
Jumala siunasi heidät ja sanoi heille:
"Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu."
Jumala sanoi vielä:
"Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit."
Niin tapahtui.
Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää.
Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kuudes päivä.
1 Ms 1:26-31 KR 1992
ensimmäinen luomiskertomus on lähes "luonnontieteellinen" - Jumala luo maailman tietyssä järjestyksessä ja rytmissä, luomisen päivinä.
Viimeisenä Jumala ja Hänen seuralaisensa tekevät ihmisen.
Huomaa monikko, kun kaiken muun Jumala luo yksin!
Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme,"
Sen tarkemmin ei sanota, miten Jumala loi ihmisen.
Sen sijaan korostetaan, että mies ja nainen - siis kaksi - ovat yhdessä Jumalan kuva.
"Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät."
Huomaa, että tässä palataan yksikkömuotoon - Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen.
Siihen aikaan, kun Herra Jumala teki maan ja taivaan, ei maan päällä ollut vielä yhtään pensasta eikä edes ruoho ollut noussut esiin, sillä Herra Jumala ei ollut antanut sateen kastella maata eikä ihmistä vielä ollut maata viljelemässä. Mutta maasta kumpusi vettä, ja se kasteli maan pinnan.
Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.
Herra Jumala istutti puutarhan itään, Eedeniin, ja sinne hän asetti ihmisen, jonka oli tehnyt.
Herra Jumala kasvatti maasta esiin kaikenlaisia puita, jotka olivat kauniita katsella ja joiden hedelmät olivat hyviä syödä, ja paratiisin keskelle hän kasvatti elämän puun sekä hyvän- ja pahantiedon puun.
1 Ms 2:5-9 KR 1992
kun Pappiskirjan ehkä 500-luvulla eKr kirjoitettu luomiskertomus asetettiin Tooran alkuun, siinä korostuu tuon ajan juutalaisuudelle pakkosiirtolaisuudessa ratkaisevan tärkeäksi noussut sapatin vietto.
kertomus on "luonnontieteellinen" ja mahdollisesti heijastelee zarathustralaista uskoa luoja-jumalaan.
Toisen luomiskertomuksen kirjoittajaa, Jahvistia, pidetään paljon vanhempana, ehkä kuningas Salomon aikainen tai sen jälkeiseltä vuosisadalta joskus 900-eKr.
Kertomus ei ole olemukseltaan "luonnontieteellinen" vaan myyttinen, mytologinen, ja se ei heijastele Persian maailmaa vaan Assyrian ja Babylonian ja etenkin Kaanaan maan kulttuurin maailmaa.
Ensimmäisessä kertomuksessa on luonnollisia asioita, on aurinkoa, taivaan vahvuutta, siementä kantavia puita, karjaeläimiä, kaloja ja lintuja ja ihminen, joka on mies ja nainen yhdessä.
Toisessa kertomuksessa vilisee myyttisiä olentoja ja ilmauksia, "Elämän puu", "Hyvän- ja Pahantiedon puu", kävelevä ja puhuva käärme, kerubi ja koko ilmapiiri Jumalan istuttamassa puutarhassa on salaperäinen.
Toisessa kertomuksessa kuvataan melko tarkoin, miten Jumala luo ihmisen.
Ihminen on maan tomusta tehty.
Heprean kielessä sana adama tulee samasta juuresta kuin edom, adam, punainen, punertava,
adama, maan tomu tai pikemmin multa, savi, on Raamatun maan eoseenisesta kalkkikivestä syntynyttä hedelmällistä punertava maata.
Edomin vuoret taas ovat Nubian punertavaa hiekkakiveä, joista heijastuva aurinko värjää joskus "Punaisen meren" Akaban/Eilatin lahdella.
Toisen luomiskertomuksen ihminen on mies, Adam (ihminen).
Luomistyön alkuvaiheessa Jumala (JHVH Elohim) istutti ensin tuon Edenin puutarhan (gan Eden hepreaksi, kreikassa persialainen sana paradisos, puutarha)
Jumala tekee puutarhan maasta (adama) ihmisen (Adam)
Jumala erityisesti puhaltaa maasta/savesta tekemänsä ihmisen sieraimiin ja näin ihmisestä tulee "elävä sielu" (heprean nefesh)
ei ole aivan yksinkertaista kääntää heprean nefesh sanaa, mitä se tässä tarkoittaa.
ihmiseen on kuitenkin puhallettu jumalallisella hengellä.
Jumala pitää luomastaan ihmisestä hyvän huolen, ja istuttaa puutarhaan kaikenlaisia ihania hedelmiä tämän syödä.
Jumala istuttaa puutarhaan "Elämän puun" jonka merkitys selkenee myöhemmin kertomuksen edetessä.
Jumala myös saattaa ihmisen kiusaukseen, koettelemukseen, ja istuttaa puutarhaan sitä varten Hyvän- ja Pahantiedon puun, josta myös kuulemme myöhemmin lisää.
mutta Ihminen (Adam) ei oikein viihdy tässä ihanassa paikassa, hän on yksinäinen!
ja niin hyvä Jumala tuo kaikenlaisia eläimiä, lemmikkieläimiä ja muita, hänen seurakseen.
vaan yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin.
no johan!
ei mikään riitä tälle tyypille, ihmiselle!
Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä.
Herra Jumala sanoi ihmiselle: "Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista. Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma."
Herra Jumala sanoi: "Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen."
Ja Herra Jumala muovasi maasta kaikki villieläimet ja kaikki taivaan linnut ja vei ne ihmisen luo nähdäkseen, minkä nimen hän kullekin antaisi. Ja jokainen elävä olento sai sen nimen, jolla ihminen sitä kutsui.
Näin ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille, kaikille linnuille ja kaikille villieläimille. Mutta ihmiselle ei löytynyt sopivaa kumppania.
1 Ms 2:15-20 KR 1992
kertomuksessa kerrotaan hyvin kauniisti ihmisen yksinäisyydestä.
Jumala yrittää parhaansa, mutta ei vaan löydy sopivaa kumppania.
haussa on "Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen."
Heprean ilmaus on tässä aika hankala (ezra kenegdo) "apu joka on häntä vastaan"
rabbit sanovatkin viisaasti, että jos mies (ihminen) pitää hyvää huolta vaimostaan, tästä tulee hänelle apu. Muuten vaimosta tulee hänelle vastus!
Silloin Herra Jumala vaivutti ihmisen syvään uneen ja otti hänen nukkuessaan yhden hänen kylkiluistaan ja täytti kohdan lihalla.
Herra Jumala teki tästä kylkiluusta naisen ja toi hänet miehen luo. Ja mies sanoi:
-- Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani. Naiseksi häntä sanottakoon: miehestä hänet on otettu.
Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi.
Ja he olivat molemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, eivätkä he tunteneet häpeää.
1 Ms 2:21-25 KR 1992
Nainen luodaan aivan toisella tavalla kuin ihminen.
Jumala tekee ihmisen (adam) ensin, muovaten hänet maasta ja puhaltaen häneen elämän hengen, niin että hänestä tulee "elävä sielu".
Nainen, mikä hän sitten onkin, tehdään toisin.
Ihminen vaivutetaan syvään uneen (ensimmäinen anestesia) ja Jumala ottaa hänestä yhden kylkiluun (zela).
Tästä luusta Jumala sitten rakentaa naisen (isha) ja täyttää ihmisen kylkeen jäänen kolon lihalla.
Kun ihminen herää syvästä unesta Herra Jumala tuo hänen luokseen kylkiluusta tehdyn olennon.
Ihminen ilahtuu ja antaa myös hänelle nimen, kuten kaikille Jumalan häntä varten luomille eläimille - "miehetär" (isha) koska miehestä (ish) hänet on otettu.
SETA:n arvoja tunnustava voi repiä hiuksensa lukiessaan toista luomiskertomusta.
Ensimmäinen luomiskertomus sen sijaan sopinee kaikille miehen ja naisen tasa-arvoa korostaville - mies ja nainen ovat yhdessä Jumalan kuva.
Toisessa kertomuksessa nainen on jotain aivan muuta olemusta kuin ihminen, hänet on tehty miehen kylkiluusta ja ihmistä varten "avuksi, joka on hänelle sopiva"
kumppaniksi.
ja ihminen riemastuu tästä hyvän Jumalan luomistyöstä ja yhtyy häneen luomisjärjestyksessä (mies ja vaimo, perhe) ja molemmat ovat iloisesti nakupelleinä Jumalan puutarhassa ilman häpeää.
Ensimmäinen luomiskertomus on asiallinen, luonnontieteellinen..
ja niinkuin luonnontiede, se jättää meidät kylmäksi.
aha, joo, vai niin, ai että näin, no sehän mukavaa... kiitos vaan tiedosta..
toinen luomiskertomus on asiaton, mytologisia hahmoja vilisevä, tarunomainen, haastava ja niin ärsyttävä - etenkin jos sattuu olemaan nainen.
(Maria Jotuni, Miehen kylkiluu)
toinen luomiskertomus on täynnä jännitteitä ja se haastaa miettimään sekä Jumalan ja ihmisen välistä suhdetta että ihmisen ja naisen välistä suhdetta.
eläinkuntakin siinä saa roolinsa ihmisen yksinäisyydessä.
ja puutarhan hoitaminen ja varjeleminen..
ja paljon paljon muuta..
toinen luomiskertomus suorastaan tulvii merkityksiä
mutta miksi ihmeessä juuri kylkiluu (hepr. zela)
"Mies antoi vaimolleen nimeksi Eeva, sillä hänestä tuli kaikkien ihmisten kantaäiti"
1 Ms 3:20
Eeva on heprean kielen Havva, ja tarkoittaa "elämä"
Eeva, elämän äiti.
vaan miksi miehen kylkiluusta tehty?
Raamattuun uskovat ovat olleet varsin epäileviä luonnontieteen havaintoja kohtaan.
Miehen kylkiluu on tästä oiva esimerkki.
Lutherin aikalainen, Brusselissä syntynyt Andreas Vesalius (1514-1564) on ihmisen anatomian tutkimuksen isä.
Vesaliuksen kirjoittama De humani corporis fabrica libri septem (Seitsemän kirjaa ihmisen ruumiin rakenteesta) on anatomian tutkimuksen peruskirja siinä missä Lyellin Principles of Geology perusti geologian ja Darwinin Origins of the Species perusti biologisen evoluution ja genetiikan tutkimuksen.
ja turpaan sai Vesalius uskovilta siinä missä Lyell ja Darwin myöhemmin (ja Mary Schweitzer tänään!)
meni mokoma laskemaan, että sekä miehellä että naisella on 24 kylkiluuta.
kristityt sanoivat, että eihän näin voi olla - Raamattu sanoo että Adamilta (mieheltä) puuttuu yksi kylkiluu.
eivät vaivautuneet mennä havainnoimaan, laskemaan että montako...
usko virheettömään Raamattuun näet riittää
Raamattu on hyvin ihmeellinen kirja ja liihoittelevan linnun tavoin se hipaisee valtavan suuria asioita.
monia ihmisiä loukkaa ajatus siitä, että Raamatun kirjoitukset olisivat ajassa ja paikassa kirjoitettuja.
heidän mielestään Raamattu on pyhä kirja, kuten Koraani, jonka Jumala on kirjoittanut "senkrecht von oben" - suoraan ylhäältä Karl Barthin sanoja käyttääkseni.
vertikaalinen ilmoitus kuin jostain toisesta taivaallisesta todellisuudesta.
mutta Raamattu itse korostaa horisontaalista suuntaa - laskee Herran Jeesuksen sukupuuta taaksepäin Daavidin kautta Abrahamin kautta aina Adamiin asti.
Jeesus ei tule "senkrecht von oben" niinkuin joku UFO keskellä kreikkalais-roomalaista maailmaa.
Jeesus tulee ihmiskunnan sisältä, sen juurista, sen hämärästä aamuruskosta.
Apostoli Paavali korostaa tätä erityisesti - että on vanha Adam, vanha ihminen ja on uusi Adam, uusi ihminen. (Room)
on lihallinen ihmisen ruumis ja on hengellinen ihmisen ruumis (1 Kor)
ihmisen alkuperän salaisuudet ovat yhä tieteen saavuttamattomissa - osaamme kyllä biologisesti kuvat sikiön vaiheet siittiön ja munasolun kohtaamisesta eri asteiden kautta naisen kohdussa kunnes tuo ihana ihmislapsi syntyy.
vaan emme me oikeasti tiedä siitä juuri mitään...
Raamatun Henki hipaisee näitä menneitä - Sumeria, Akkadia, Mitanniaa, Hurreja, Heettiläisiä, Babyloniaa, Persiaa, Kreikkaa, Roomaa...
vasta 1800-luvun alussa Napoleonin armeijan mukana olleet tutkijat räjäyttivät eurooppalaisten silmien eteen faaraoiden Egyptin loiston ja Champollion opetti meidät heidän kirjoitustaan lukemaan.
vasta 1800-luvun puolivälissä Layard ja muut räjäyttivät eurooppalaisten silmien eteen Assyrian ja Babylonian loiston ja kiilakirjoitusta opittiin pian lukemaan.
sieltä löytyi tuo vielä vanhempi Sumerin sivilisaatio, jonka vasta 1900-luvun Woolleyn kaivaukset Urisssa todella toivat silmiemme eteen.
vasta 1900-luvulla Ugaritin kaivaukset toivat silmiemme eteen kanaanilaisen kulttuurin loiston.
kaikista näistä Raamattu on kertonut hiljaa, salaperäisenä kuin sfinksi, kunnes tuli aika niistä enempi puhua!
Toinen luomiskertomus koskettaa Sumerin kulttuuria uskomattoman kauan sitten, neljännellä vuosituhannella ennen Kristusta.
siis lähes Aatamin aikaan Raamatun sukutaulujen mukaan.
miehen kylkiluu antaa tästä erinomaisen esimerkin.
kylkiluun koko tarina on suhteellisen monimutkainen ja hankala ja koetan tarjoilla sen tässä pähkinänkuoressa.
kyseessä on sumerilainen luomismyytti Ninhursag ja Enki, jonka tunnemme Mesopotamiasta löydetyistä kiilakirjoituksista.
Ninhursag jumalatar istutti kauniin puutarhan, joka oli täynnä ihania hedelmäpuita ja kasveja. Puutarhan nimi on edinu (heprean eden, kreikan paradisos).
Ninhursag antoi puolisolleen, jonka nimi on Enki, tehtäväksi huolehtia puutarhan kastelusta ja estää villieläimiä sitä vahingoittamasta.
Adapa otti puutarhasta - vastoin Ninhursagin tahtoa - seitsemän hedelmää ja antoi ne Enkille syötäväksi. Enki tuli näistä sairaaksi ja eri kohdat hänen ruumiissaan aiheuttivat kipua.
Ninhursag hoiti sitten Enkin kuntoon, käsitellen jokaisen kipupisteen erikseen.
Enki sanoi, että hänen kylkiluuhunsa sattuu. Ninhursag otti kivun ja teki siitä jumalattaren nimeltä Ninti.
Nimessä on sumerin kielen kaksi sanaa - Nin (rouva, lady) ja Ti.
Ti merkitsee sekä "kylkiluu" että "elämä"
Ninti on siten "Kylkiluun rouva" tai "Elämän rouva"
Ninhursag jumalatar oli itse sumerilaisille kaiken elävän äiti - arvonimi, jonka toinen luomiskertomus antaa Eevalle.
kuten sanoin, yksinkertaistan hyvin monimutkaista ja tärkeää asiaa pyhän Raamatun tutkimuksessa ja paratiisikertomuksen yhteyksissä Sumerin kulttuuriin.
- jos jotain epäilyttää tämä Ti asia, niin muistettakoon Niiniven kirjastosta löytynyt muinainen savitaulu, jossa kerrotaan vedenpaisumuksesta ja arkista.
niin selvästi Ensimmäiseen Mooseksenkirjaan liittyvä savitaulu kerrassaan häkellytti 1870-luvun englantilaisia ja oli aivan etusivujen uutinen Lontoon lehdissä.
emme nyt kuitenkaan saa kiiruhtaa väittämään, että Raamatun kertomus paratiisista on kopio sumerilaisesta myytistä.
tämä olisi täysin virheellinen ja erheellinen selitys.
kuka tahansa voi lukea alkuperäisen Ninhursag ja Enki myytin ja tajuaa heti, miten se edustaa jotain aivan toisenlaista maailmaa - paljon paljon vanhempaa ja meille oudompaa kuin meille niin tuttu - ja tuntematon - Genesis.
erityisen huikeaa ja merkillepantavaa on se, että tuo sanaleikki TI - kylkiluu, elämä - ninti, kylkiluun lady, elämän lady - toimii vain sumerin kielessä.
hepreassa on näille kaksi aivan eri sanaa, zela, kylkiluu ja khay elämä.
miten tämän tekisin selvemmäksi.
koetin tuossa ratkoa eilen suomalaista kuvaristikkoa - päjrään niiden helppojen kanssa jotenkin - ja siinä oli vihjeenä
"kiltein"
no mikä ihme tuo voisi olla kun tilaa oli vain kuudelle kirjaimelle?
söpöin, nätein, sivein, ... njaah.
no, vastaus oli lopulta "skotti"
eli suomen sana kiltti ja englannin sana kilt (skotin hame) hauskasti tässä svengasivat
miehen kylkiluu on siis hyvin mahdollisesti periytymää sumerilaisesta kulttuurista, jossa ihmisen luominen kuvataan hyvin toisella tavoin jumalaten rakkausleikeissä.
siellä on tämä "ti" kylkiluu, elämä leikki ja Ninti tehdään Enki miehen kylkiluustam joka pippasi.
sanaleikin merkitys on säilynyt Raamatussa, Eeva on miehen kylkiluu ja elämän äiti
mutta itse kielessä se ei toimi lainkaan.
joten on tässä riittänyt hiusten raapimista.
. no sanos mikko sitten, onko ensimmäinen nainen tehty miehen kylkiluusta?
- no mikon käsityksen mukaan ensimmäinen luomiskertomus antaa meille "luonnontieteellisen" kuvan siitä, miten Jumala on luonut maailman
toinen luomiskertomus ei ole luonnontieteelinen, vaan jumalallinen satu, myytti, eksistentiaalinen kertomus joka kuvaa Jumalan ja ihmisen, miehen ja naisen, suhdetta ja jonka hirmuinen voima on juuri siinä, että se on myyttinen.
samoin on tänään
luonnontiede voi antaa jonkinlaista kuvausta ihmisen polveutumisesta elämän suuresta puusta nisäkkäiden haaran kädellisten haarasta ja eroamisesta simpansseista joskus 5 miljoonaa vuotta sitten ja silleen.
mutta kuka on ihminen?
siihen ei luonnontieteellä ole mitään sanottavaa, yksi elämänmuoto tällä maapallolla.
vastauksen antaa mytologia, kansantarut, korkeamman tason kirjauskonto, filosofia...
tässä äänten moninaisuudessa Raamatun luomiskertomukset ovat olleet erinomaisen vaikuttava ja tehokas jumalallinen viestintä.
ja yhä ovat!
aha! jaha! mikko ei usko että Adam ja Eeva ovat historiallisia henkiliöitä!
ja niin alkaa tämä taas tuttu tarina
meillä on Totuus ja Raamatun on taivuttava siihen, mitä me tiedämme ja uskomme.
sen sijaan että joku istuisi mikon kanssa ihmettelemään, mitä Raamattu itse meille kertoo ja ilmoittaa
totuudessa.
Oppilas ja opettaja
mitä se on?
se on sitä, että mikko sanoo "tämän olen oppinut, vaan paljon on vielä minulla tässä oppimista... toivon mukaan siellä perillä sitten saan kokonaiskuvan"
Viisauden kutsu
Viisaus huutaa kaduilla,
antaa toreilla puheensa kaikua,
meluisten katujen kulmissa se kutsuu, kuuluttaa asiansa markkinapaikoilla:
"Kuinka kauan te tyhmät hellitte tyhmyyttänne,
pitkäänkö, kerskujat, kerskutte,
hullut vihaatte tietoa?
Kääntykää minun puoleeni, minä opetan teitä, saatan teidät tuntemaan opetukseni ja tietoni.
"Minä kutsuin teitä, mutta te ette siitä
piitanneet,
minä uhkasin teitä, eikä kukaan kavahtanut.
Yhtäkään neuvoani ette ole ottaneet varteen,
opetukseni ei ole kelvannut teille.
Niinpä minä nauran, kun teidän käy huonosti,
pilkkaan, kun tulee aika jota kauhistutte,
kun pelko tulee yllenne kuin rajuilma
ja onnettomuus iskee tuulispäänä,
kun osaksenne tulee ahdinko ja vaiva.
Silloin te huudatte minua, mutta minä en vastaa,
etsitte minua, ettekä löydä.
Te vihasitte tietoa,
ette halunneet totella Herraa,
te vähät välititte, kun teitä neuvoin,
ette antaneet arvoa ohjeilleni.
Niinpä saatte syödä tekojenne hedelmät,
niellä kurkun täydeltä juonianne.
Uppiniskaisuus on tyhmälle tuhoksi,
huolettomuuteensa hullu kuolee.
Mutta joka minua kuulee, on turvassa, hänen ei tarvitse pelätä mitään pahaa."
Sananlaskut 1:20-33 KR 1992
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti