Raamattu 1642 Ylistaron kirkkoProtestantit korostivat alusta asti Raamatun arvovaltaa yli paavin ja kirkolliskokousten päätösten. Tässä oli oikeastaan uskonpuhdistuksen syvä ydin.
Mutta mikä Raamattu?
Luther itse sanoi, ettei hän olisi teesejä Wittenbergin linnankirkon oveen koskaan lyönyt, ellei hänellä olisi ollut Erasmus Rotterdamilaisen julkaisemaa kreikankielistä Uuden testamentin alkutekstiä.
Elzvira julkaisi 1630 Uuden testamentin alkutekstin nimellä Textus Receptus, hyväksytty teksti.
Tämä on kuuluisan englanninkielisen King James Raamatun taustalla. Myös esikoisten ja Länsi-Suomen rukoilevaisten käyttämän Biblian käännöksen pohjateksti.
Katoliset vastauskonpuhdistuksen teologit hyökkäsivät protestantteja vastaan, ja sanoivat, että paavin hylättyään he olivat tehneet Raamatusta "paperipaavin".
Paavin auktoriteetin sijalla on Raamatun auktoriteetti.
kuinka se voisi olla auktoriteetti, kun Textus Receptus edustaa vain yhtä lukuisista Uuden testamentin tekstiversiosta?
Kuka antaa oikean tulkinnan Raamatun sisällöstä, jos jokainen saa itse vetää johtopäätöksensä paperipaavin sanoista?
Englannin protestantit vastasivat katolisille tekemällä jotain, jota kirkko ei ollut koskaan tehnyt - Jumalan armosta.
Westminster Confession 1646 määrittelee uskon Raamatun tekstimuodon säilymisen jumalallisuuteen.
Jumala itse on takuuna alkuperäisen tekstin säilymisestä, joka oli tuonajan englantilaisille kirkonmiehille Textus receptus.
siitäkös ilo irtosi!
Englantilainen John Mills (1645– 1707) teki kolmekymmentä vuotta työtä ja julkaisi kuollinvuonnaan 1707 kreikkalaisen Uuden testamentin version, jossa on yli 20.000 vaihtoehtoista lukutapaa.
Saksalainen Johann Albrecth Bengel (1687–1752), biblisismin isä, tarttui härkää sarvista ja löysi vielä lisää vaihtoehtoja Uuden testamentin kohtiin.
Mutta Bengel myös kävi kaikki variantit huolellisesti läpi ja totesi, ettei yksikään noista vaihtoehdoista millään tavoin horjuta kristillisen uskon keskeisiä totuuksia.
tähän olen käyttänyt apuna Dan Wallacen hauskaa tekstiä
"paperipaavi" ilmaus on mielestäni kuitenkin monella tapaa hyvä, sillä onhan Raamatun arvovalta kaiken muun yli uskonpuhdistuksen kirkon perustava sola Scriptura periaate.
Suomen evankelisluterilaisen kirkon laissa on näin
KIRKKOLAKI (1054/1993)
I OSA YLEISIÄ SÄÄNNÖKSIÄ
01 Luku Kirkon tunnustus, tehtävä ja jäsenet
1 §
Tunnustus
Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä.
KIRKKOJÄRJESTYS (1055/1993)
I OSA YLEISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ
01 Luku Kirkon tunnustus ja jäsenet
1 §
Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa.
Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.
Raamatulla on siis evankelisissa kirkoissa niiden perustavien asikirjojen ja lakien mukaan korkein arvovalta opin asioissa.
"Elämän asioissa" on sen sijaan kirkkojärjestystä muutettu, kuten hyvin tiedämme ja käytännössä näemme.
Paperipaavilla tarkoitetaan ehdotonta auktoriteettia, ja tästä toki Ruotsin ja Suomen suuret luterilaiset kansankirkot ovat luistaneet.
Luopuminen Raamatun ohjeellisuudesta on suurena huolenaiheena monille kristityille.
toisia kirkon jäseniä se taas ei huoleta ollenkaan.
nettiruukussakin on ollut puhetta Raamatun asettamisesta erehtymättömänä Jumalan puheena Koraanin asemaan.
Raamattu-fundamentalismin sijalle on tarjottu toisenlaista kristillisyyttä, ilman paperipaavia:
usko Raamatun päähenkilöön, Jeesukseen Kristukseen.
mutta tämäkään ei suinkaan ole niin yksinkertainen asia kuin miltä se näyttää.
Lapin vanhinten neuvot ovat yksinkertaisempi pelastuksen tie - kulje tätä tietä niin et mene harhaan, pysyt oikeassa porukassa kuten katoliset uskovat omasta kirkostaan, pelastuslaivasta.
Toiset hurmahenget (Luther kutsui Raamatusta luopunutta paavia hurmahengeksi) taas tarjoavat Raamatun sijalle uutta Hengen ilmoitusta, jota päivittäin kristitty saa elämän valoksi ja neuvoksi.
Kirjoituksilla ei ole niin suurta merkitystä, kuin elävällä kristillisyydellä Hengen johdatuksessa.
Eräs tällaisen hengellisyyden esimerkki Lutherin ajoilta on Thomas Muntzer, jota monet profeetat kannustivat johtamaan sorretut talonpojat aseelliseen kapinaan saksalaista hallitsevaa luokkaa vastaan.
niin - ei ole tämä asia yksinkertainen!
vaan tärkeä, kovin tärkeä meille kaikille
