 |
| Jaakko Heinimäki (s.1965) kuva wikimedia |
Epäilemättä puheen avaus herätti jo kuulijoiden hilpeyden ja tarkkaavaisuuden!
Herättäjäjuhlien tunnus on useimmiten poimittu Siionin virsistä. Tämänkertainen teema “Sanasi annoit” näyttää kuitenkin tulevan Emma-valssista: Sinä sanasi annoit ja valasi vannoit ja lupasit olla mun omani.Heinimäen raamattutunnin aiheena oli Jumalan Sana ja Raamattu. Kommentoin tässä erästä kohtaa tässä monia ajatuksia herättävässä raamattutunnissa. Opponoin hänen hieman sekava hermeneutiikaansa, joka nähdäkseni on hänessä käynnissä olevan prosessin luonnollinen ilmentymä. Rukoukseni on että kirjoituksestani olisi jollekin jotain apua tässä esiintulevassa niin keskeisessä asiassa!
Pastori Jaakko Heinimäki opetti Haapajärvellä mm. seuraavaa
Johanneksen evankeliumin aloittavassa hymnissä toistuva Sanaa merkitsevä sana on kreikankielisessä alkutekstissä Logos. Se voidaan suomentaa paitsi sanaksi, myös viisaudeksi, järjeksi, mieleksi ja merkitykseksi. Kaikkea tätä on Jumalan Sana, Kristus.
Kun Raamattua sanotaan Jumalan Sanaksi, se tarkoittaa Kristusta. Raamattu ei ole sanasta sanaan Jumalan kirjoittama tai sanelema teksti tai taivaallinen faksi vaan se on kokoelma ihmisten kirjoittama kirjoituksia, joissa Jumalan viisaus heijastuu keskellä inhimillistä historiaa. Raamatussa Jumalan Sana ilmenee keskellä puutteellista ja erehtyväistä inhimillistä historiaa.
Mikä on Raamattu?
Raamattu ei ole sanasta sanaan Jumalan kirjoittama tai sanelema teksti tai taivaallinen faksi
- on kolme suurta kirjauskontoa, juutalaisuus, kristinusko ja islam.
- juutalaiset eivät lainkaan pyri opillisesti tai muutenkaan määrittelemään pyhiä kirjoituksia, joihin heidän elämänsä, kulttuurinsa ja uskontonsa perustuu ja josta pyhän Kirjan käsite on alkuisin.
- kristinuskon piirissä esiintyy tunnetusti monia erilaisia näkemyksiä. Usko täydellisen Jumalan Hengen antamaan täydelliseen Raamattuun, jonka Hieninmäki rinnastaa aiheellisesti harhaoppiin.
- Islamissa pyhä kirja katsotaan taivaallisen kultaisen Koraanin täydelliseksi kopioksi, jonka perinteen mukaan enkeli Gabriel saneli arabiaksi suoraan Muhammedille.
- Sanataituri koettaa tässä lauseessa ilmaista jotain, jota on todella vaikea sanoiksi pukea. Voi sen näinkin sanoa, tai osan siitä!
- Kielenkäytön osaaja löysi tässä naulankantaan osuvan ilmaisun!
Mikä on Jumalan Sana?
Kun Raamattua sanotaan Jumalan Sanaksi, se tarkoittaa Kristusta.
- Sanataituriltakin löytyy epätarkka sanonta, sillä Kristus on enemmän kuin Raamattu. Näistä puhumattomista asioista on todella vaikea puhua, kuten Wittgenstein totesi!
- Toinen sanataituri, Martti Luther, on löytänyt tässä upean sanallisen määritelmän ja visuaalisen kuvan vahvasta hermeneutiikasta, jota myös Heinimäki raamattutunnissaan voisi edustaa.
Mikä ei ole Jumalan Sanaa?
Kaikki, mikä on Raamatussa, ei suinkaan ole Jumalan sanaa.
Paavalin ohjeet, että orjien tulisi olla alamaisia isännilleen ja että vaimojen tulisi olla miestensä alamaisia, eivät ole Jumalan sanaa, vaikka Raamatussa ovatkin.
Ne ovat sitä puutteellista ja erehtyväistä historiallista kontekstia, jossa Paavali kirjeitään kirjoitti. Ne ovat sitä puutteellista, muuttuvaista ja erehtyvää historiallista todellisuutta, jossa — ja josta huolimatta — Jumala on meille Sanansa antanut.
Kaikki, mikä on Raamatussa, ei suinkaan ole Jumalan sanaa.
- Jaakko Heinimäki lähtee tässä mielestäni pahasti ontuvan hermeneutiikan tielle, joka on johtanut ja johtaa katastrofiin. Hän näet ryhtyy määrittelemään, mikä Raamatussa on Jumalan Sanaa ja mikä inhimillistä aikahistoriallisesti sidonnaista ja vajavaista tekstiä.
Jumalan Sanan kristologia
Kristuksen kirkko joutui kohtaamaan vaikean ja kiistellyn teologisen kysymyksen jo varhain Kristus tapahtuman maanjäristyksen jälkeen
Ensinnäkin jouduttiin Raamatun valossa miettimään aivan uudelleen, kuka on Jumala?
Nikeassa ja Konstantinopolissa päädyttiin 325/381 sitten siihen, että Jumala on Pyhä Kolminaisuus, Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Seuraava perustava jumalakuvaan liittyvä kysymys oli sitten, miten Neitsyt Marian synnyttämä ihmislapsi on Jumala ja miten ihminen.
Khalkedonissa piispat päätyivät vuonna 451 merkilliseen paradoksiin: he opettivat, että Jeesuksessa on kaksi luontoa, Jumala ja mies. Nämä luonnot ovat Hänessä yhtä aikaa ja ne
- eivät ole muuttuneet
- eivät ole sekaantuneet toisiinsa
- ovat toisistaan erottamattomat
- ovat toisistaan jakamattomat
Jos sovellamme tätä Khalkedonin kaksiluonto-oppia teologiseen kysymykseen, miten Raamattu on Jumalan Sanaa, niin voisimme sanoa saman paradoksin tavoin
Raamatussa on kaksi "luontoa", jumalallinen ja inhimillinen. Nämä "luonnot" ovat Raamatussa yhtä aikaa ja ne
- eivät ole muuttuneet
- eivät ole sekaantuneet toisiinsa
- ovat toisistaan erottamattomat
- ovat toisistaan jakamattomat
Jos omaksumme tällaisen lähtökohdan suhteessa pyhään Raamattuun, Heinimäen etsimät "tämä ei ole Jumalan Sanaa, tämä on Jumalan Sanaa" määritelmät jäävät tyystin käytöstä.
Silloin Vanhan testamentin hurja määräys "noitavaimon älä salli elää" (2. Moos. 22:17) on Jumalan Sanaa ja ihmisen sanaa siinä missä Joh 3:16. Ankaraa rautakauden lakia, jota juutalaiset eivät nykyään käytännössä noudata.
Uuden testamentin ohje "nainen vaietkoon seurakunnassa" (1. Kor. 14:33-35) on Jumalan Sanaa ja ihmisen sanaa siinä missä kuuluisa rakkauden ylistys 1 Kor 15. Apostoli Paavalin arvovallalla annettu ohje, jota Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa ei nykyään käytännössä noudateta.
Mikä ratkaisu siis tämä Jumalan Sanan kristologia sitten on, jos se ei ratkaise käytännössä miten kirkossa ja elämässä Raamattua sovellamme?
Ei mikään hyllyltä poimittava, partiolaisen käsikirjasta napattu pika-ratkaisu, lakikirja, jota luetaan soveltuvin osin.
Tämä on se merkillinen Raamattu, Jumalan Sana, joka on meille annettu ja JONKA SEURASSA ELÄMÄN TIETÄ KULJEMME.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti