Rudolf Bultmann (1884 - 1976) Pitkänperjantain aiheeksi hyvin sopiva kommentti STaLKerilta:
Jos otamme linjasi eli, että Raamattu ei ole kaikessa erehtymätön ja että se heijastaa aikalaistensa käsityksiä, niin miten voimme uskoa, että Jeesus Kristus sovitti syntimme? Tämähän on vahvasti juutalaisuuteen uhrikäytäntöön nojaava oppi, joka ei missään mielessä sovi sivistyneelle nykyihmiselle. Johdonmukaisesti joutuisit luopumaan myös tästä.
rehellisesti sanoen ihailen kykyäsi tarttua kaikkein olennaisimpiin asioihin Raamatun äärellä.
mielestäni tosin logiikkasi pettää tässä Jos - niin - joten ketjussa, joka ei ole riittävän tarkka: jokaiseen lauseeseesi sisältyy niin paljon asiaa.
Mutta esille ottamasi teema on todellakin hyvin olennainen. Ajatuksesi johtavat näet suoraan erääseen 1900-luvun keskeisimpään pohdintaan Raamatun tulkinnasta ja ymmärtämisestä.
Missouri synodin Brief Statement julkaisemisen aikaan vaikutti Marburgin yliopistossa Saksassa varsin kuuluisaksi tullut Uuden testamentin tutkija, Rudolf Bultmann (1884 - 1976).
Bultmann sanoi juuri noin kuten STaLKer ehdotta johdonmukaisuuden nimissä minulle - pääsiäisen tapahtumat nojaavat vanhaan juutalaiseen temppelikulttiin, ja koko ajatusmaailma myytteineen ja uskomuksineen on nykyajan ihmselle täysin käsittämätön. Meidän tulee luopua kaikesta yrityksestä kytkeä Raamattua todelliseen historiaan ja löytää sen sijaan Raamatun todellinen sanoma, keerygma, joka on tärkeä ja merkittävä aikamme ihmiselle.
Bultmann oli ahkera saarnaaja Marburgin luterilaisissa kirkoissa, tunnustava mies joka vastusti natsien myyttejä. Hänen julistuksena oli varmasti mielenkiintoista kuultavaa ja niissä oli selkeä hengellinen sanoma. Bultmann keskittyi kokonaan julistamaan ristiinnaulittua Kristusta, joka odottaa ihmiseltä henkilökohtaista uskon ratkaisua. Kristus yksin riittää, ei tarvita tuota raskasta mytologisesti värittynyttä antiikin Kreikan ja Rooman ja vanhan Lähi-idän painolastia. jota Raamatussa on niin paljon.
(Näinhän muuten käytännössä monet aikamme saarnaajat tekevätkin myös herätysliikkeissä, keskittyvät "itse asiaan" ja Raamatun aikahistoriallinen ja maailmankatsomuksellinen aines jää lähes tyystin sivuun.)
Piispa Wille Riekkinen saarnaamassa Lapinlahden kirkon150-vuotis juhlissa 2009
Bultmann julkaisi vuonna 1921 evankeliumien tutkimuksen Die Geschichte der synoptischen Tradition, josta otettiin uudistettu painos 1931 - vuotta ennen Missouri synodin julkilausumaa. Teos oli käännetty englanniksi jo 1926. Tätä pidetään eräänä modernin Raamatun tutkimuksen perusteoksena, jonka massiivista voimaa ja sisältöä myös sen arvostelijat kunnioittavat.
Vuonna 1926 Bultmann julkaisi kirjan Jesus, jossa hän pohtii jo historian, mytologian ja uskonnon suhdetta - ajatuksia jotka kypsyivät sitten laajassa tutkimuksessa Neues Testament und Mythologie (1941) . Samana vuonna ilmestyi Das Evangelium des Johannes, jossa neljännen evankeliumin historiallisuus pilkotaan melko perusteellisesti.
Bultmannin pääteos on koko Uutta testamenttia käsittelevä Theologie des Neuen Testaments (1948–53) , jossa näkyy vahvasti hänen kiinnostuksensa antiikin mytologiaa kohtaan. Teos Das Urchristentum im Rahmen der Antiken Religionen (1949) hahmottaa nimenomaan näitä linjoja, juutalaisuuden ja hellenismin aikahistoriaa ja UT:n myyttistä ainesta. Tässä on paljon keskustelua Jeesuksen uhrikuoleman kuvauksesta evankeliumeissa Jerusalemin temppelikultin ja yleensäkin eläinten verisen uhraamisen ja ihmisuhrienkin taustalta.
Gifford luennoilla 1954-55 Bultmaan käsitteli syvällisesti tärkeää Uuden testamentin teemaa History and Eschatology: The Presence of Eternity (1962)
Karl Jaspers 1883 - 1963Bultmann ja myös Jaspers edustavat 1900-luvun alussa syntynyttä voimakasta aatevirtausta, joka kutsutaan eksistentialismiksi. Se on monella tavoin Ensimmäisen maailmansodan kauhujen synnyttämä maailmankatsomus, joka korostaa ihmisen olemassaolon tarkoitusta tai tarkoituksettomuutta. Tykkien ruoaksi syntyneet miljoonat miehet ja sodan jalkoihin itikoiden tavoin tallautuneet naiset ja lapset, pommien, myrkkykaasujen ja uusien entistä tehokkaampien tappokoneiden keksiminen murskasi 1800-luvun länsimaille tyypillisen kulttuurioptimismin, uskon ihmisen kaikkivoipaisuuteen ja mahdollisuuksiin saavuttaa tieteen ja tekniikan avulla mitä tahansa.
Martin Heidegger 1889 - 1976Pohjimmiltaan Rudolfin saarnojen "ratkaisu Jeesuksen puoleen" evankeliumin julistuksen seurauksena muistuttaa Heideggerin painottamaa ihmisen eksistentiaalisten, koko olemassaolon perusteita, koskevien ratkaisujen tekemistä.
-----
Vastaan siis kommenttiisi viittaamalla Rudolf Bultmannin myyteistä riisumisohjelmaan, Kuopion piispa Wille Riekkisen Raamatun tulkintaan, Karl Jaspersin näkemykseen uskonnosta ilman myyttejä ja Martin Heideggerin maailmoja syleilevään ihmisen olemassaolon pohdintaan.
Toivottavasti tämä osoittaa sinulle, miksi ihailen kykyäsi tarttua olennaisiin asioihin Raamatusta puhuttaessa. "Jäävuoren huippu" on ilmaus joka tulee tässä väistämättä mieleeni.
Mielelläni jatkan keskustelua teemasta Rudolf Bultmannin ympärillä.
Itse en nimittäin lainkaan pidä hänen ratkaisuaan oikeana vaan nimenomaan korostan sitä, että Raamattu on juuri sellainen kuin Pyhä Kolminaisuus on tahtonut.
En rupea sitä riisumaan myyteistä enkä pukemaan ihmisten keksimillä opinkappaleilla.
Franz Pieper, joka siis kirjoitti Brief statementin, kuuluisimmassa teoksessaan "Kristillinen dogmatiikka" kritisoi monessa kohtaa Bultmannia ja mielestäni myös Heideggeria (jälkimmäisestä en ole niin varma). Joten mielenkiintoista, miten keskustelumme kietoutuu aiheen ympärille.
VastaaPoistaEn kuitenkaan ymmärtänyt, miten vältyt Bultmannin johtopäätöksiltä, jos lähdet kritisoimaan Raamattua primitiivisyydestä.