Rippi - Schmalkaldenin opinkappale

Martti Luther
Schmalkaldenin opinkohta. Rippi.


Kristuksen evankeliumissa säätämä synninpäästö (absolutio) eli avainten valta on myös apu ja lohdutus syntiä ja pahaa omaatuntoa vastaan. Sen vuoksi rippiä eli absoluutiota ei mitenkään saa päästää kirkosta häviämään. Se on tarpeen erityisesti arkojen omientuntojen tähden ja myös kypsymättömän nuorison tähden, jolta tulee kuulustella kristinoppia ja jolle tulee sitä opettaa.

Syntien luetteleminen jääköön jokaisen itsensä ratkaistavaksi; kertokoon tai jättäköön kertomatta mitä haluaa. Sillä niin kauan kuin olemme lihassa, emme valehtele jos sanomme: "Olen viheliäinen ihminen, syntiä täynnä" ja (Room. 7:23): "Jäsenissäni tunnen toisen lain...". Koska yksityiselle ihmiselle lausuttu synninpäästö perustuu avainten virkaan, sitä ei saa halveksia, vaan sitä on pidettävä korkeassa arvossa, niin kuin kaikkia muitakin kirkon viran tehtäviä.



Näissä suullista, ulkonaista sanaa koskevissa opinkohdissa on lujasti pidettävä kiinni siitä, että Jumala ei anna henkeänsä tai armoansa kenellekään muuten kuin edeltävän sanan välityksellä ja myötä.

Siten suojaudumme hurmahengiltä, jotka kerskuvat saaneensa Hengen ilman sanaa ja ennen sanaa ja jotka siksi mielensä mukaan arvostelevat, tulkitsevat ja venyttävät Raamattua ja suullista sanaa.

Niin teki Müntzer, ja niin tekevät yhä tänä päivänä monet, jotka tahtovat tehdä tarkan eron hengen ja kirjaimen välillä, mutta eivät tiedä mitä puhuvat tai opettavat.

Paaviuskin on näet pelkkää hurmahenkisyyttä, paavi kun kerskuu, että "kaikki lait ovat hänen sydämensä lippaassa" ja että kaikki mitä hän kirkossaan päättää ja käskee on oleva henkeä ja oikeutta, vaikka se menee ohi Raamatun ja suullisen sanan ja on ristiriidassa sen kanssa.



Tässä kaikessa vaikuttaa se vanha Perkele, se vanha käärme, joka teki jo Aadamista ja Eevastakin hurmahenkiä, kun johdatti heidät Jumalan ulkonaisesta sanasta hurmahenkisyyteen ja omiin mielipiteisiin.

Silti sekin vaikutti ulkonaisin sanoin, aivan samoin kuin meidän hurmahenkemme kyllä hylkäävät ulkonaisen sanan mutta eivät kumminkaan itse vaikene vaan lavertelevat ja kynäilevät omia sanojaan maailman täyteen.

On kuin Henki ei voisi ensinkään tulla apostolien kirjoittaman tai puhuman sanan välityksellä vaan yksinomaan hurmahenkien oman tekstin ja sanan kautta.

Miksi he eivät jätä sikseen myös omaa saarnaamistaan ja kirjoitteluaan ja jää odottamaan, että Henki itse tulisi ihmisiin ilman ja ennen heidän kirjoittamistaan, kuten he kerskuvat hänen tulleen heihin ilman Raamatun sanan saarnaa?

Tässä ei ole aikaa tätä laajemmin pohtia, toisaalla olemme puhuneet siitä aivan tarpeeksi.



Myös ne, jotka ovat uskossa ennen kastetta tai tulevat kasteessa uskoon, saavat uskon ulkonaisen, edeltävän sanan välityksellä.

Aivan samoin on täysi-ikäisen täytynyt ensin kuulla, että (Mark. 16:16) "se joka uskoo ja kastetaan, pelastuu", vaikka he alkuun jäisivätkin epäuskoon ja vasta vuosikymmenen kuluttua saisivat Hengen ja kasteen.

Korneliuskin ( Ap.t. 10:2, 22) oli jo paljon aikaisemmin juutalaisilta kuullut tulevasta Messiaasta. Siten hänestä oli tullut vanhurskas Jumalan edessä, ja sellaisen uskon tähden hänen rukouksensa ja almunsa olivat otollisia. Sen tähden Luukas sanoo häntä vanhurskaaksi ja jumalaapelkääväiseksi.

Ilman sellaista edeltävää sanaa ja kuulemista hän ei olisi voinut olla uskossa eikä vanhurskas.

Silti pyhän Pietarin täytyi ilmoittaa hänelle, että se Messias, johon hän siihen asti oli uskonut tulevana, nyt oli tullut.

Hänen uskonsa tulevaan Messiaaseen ei saanut pitää häntä paatuneitten, epäuskoisten juutalaisten vankina, vaan hänen tuli saada tietää, että hänen nyt oli määrä pelastua läsnäolevan Messiaan kautta, jota hän ei saanut juutalaisten kanssa kieltää eikä vainota.



Lyhyesti: hurmahenkisyyden tauti on Aadamissa ja hänen lapsissaan piilevänä maailman alusta sen loppuun, vanha lohikäärme on sen itiöt heihin istuttanut.

Se puhkeaa voimallisesti ja väkevästi esiin kaikenlaisena kerettiläisyytenä, kuten paavilaisuutena ja muhamettilaisuutena.

Meidän täytyy siis pitää lujasti kiinni siitä, että Jumala ei tahdo olla tekemisissä ihmisten kanssa millään muulla tavalla kuin sanan ja sakramenttien välityksellä.

Kaikki se, mitä ilman sanaa ja sakramentteja Henkenä ylistetään, on itse Perkeleestä.

Mooseksellakin Jumala ilmestyi ensiksi palavana pensaana ja suullisen sanan kautta.

Yksikään profeetta, Elia sen paremmin kuin Elisakaan, ei ole saanut Henkeä erillään Kymmenestä käskystä.

Johannes Kastaja sikisi vasta kun Gabriel oli sanonut sanan, ja hän potkaisi äitinsä kohdussa vasta kuultuaan Marian äänen.

Ja pyhä Pietari sanoo, että profeetat ovat Jumalan pyhinä ihmisinä (2 Piet. 1:21) ennustaneet, ei ihmisten tahdosta vaan Pyhän Hengen johtamina.



Mutta ilman ulkonaista sanaa he eivät olleet pyhiä, ja mahdotonta on, että Pyhä Henki olisi pannut heidät puhumaan, kun he vielä olivat epäpyhiä. Sanoohan Pietari, että he olivat pyhiä, kun Pyhä Henki puhui heidän suullaan.


..........................

Tästä huikeasta tekstistä on Nettiruukussa nostettu usein esille Lutherin painavat sanat:

"Meidän täytyy siis pitää lujasti kiinni siitä, että Jumala ei tahdo olla tekemisissä ihmisten kanssa millään muulla tavalla kuin sanan ja sakramenttien välityksellä.

Kaikki se, mitä ilman sanaa ja sakramentteja Henkenä ylistetään, on itse Perkeleestä."


Joillekin tämä on kolahtanut kuin Jumalan pilkka, koska tuntuu siltä, että näin joku tahtoo rajoittaa Pyhän Hengen vapautta toimia ihmisten elämässä.

Mieleen tulee perusluterilainen, joka kiertää helluntailaisen kaukaa ja edustaa nuivakkaa ja kuivaa Sanan kuuloa, kastetta ja ehtoollista. Saarnan totenapitäminen ja omakohtainen uskominen, ehtoollisella käynti ja ripittäytyminen sisältävät koko jumalasuhteen.

Mitään persoonallista siinä "luterilaisuudessa" ei ole ja tällainen kristillisyys on kuin pystyyn kuivanut lapamato.

Hengen voimassa kulkevalle, joka on yhtä ja toista kokenut, Lutherin sanat näin käsitettyinä ovat semmoinen dieetti ettei edes paastonaikana kiinnosta.

Martti saa kenkää.


Kumpikaan, luterilaisittain kuivahtanut lapamato ja Hengen sateessa kastunut viheltäjä, eivät silloin ole ymmärtäneet, mistä tässä on kysymys.

Uskonpuhdistajan kädessä oleva Sanan miekka lyö lujaa ja syvälle:

Tässä kaikessa vaikuttaa se vanha Perkele, se vanha käärme, joka teki jo Aadamista ja Eevastakin hurmahenkiä, kun johdatti heidät Jumalan ulkonaisesta sanasta hurmahenkisyyteen ja omiin mielipiteisiin.

Aivan valtava näky!

Aadam ja Eeva ovat hurmahenkiä.

He irtautuivat Jumalan käskystä "ulkonaisesta Jumalan sanasta" sisäiseen sanaan - omiin mielipiteisiinsä.

Siinä varsinainen hurmahenkisyyden määritelmä, johon joukkoon Luther lukee sekä ylettömän valtiokirkollisen ja muodollisen Rooman paavin että sen ajan uhkaavassa Turkissa vaikuttavan Muhammedin opetuksen että Thomas Muntzerin yhteiskunnalliset uudistukset ja profetiat, jotka johtivat talonpoikien kapinaan.


Mietimme, mitä ihmettä tällä kaikella on ripin kanssa tekemistä?'

Luther nostaa tuossa esiin Raamatusta useita esimerkkejä siitä, kuinka Jumala on vaikuttanut kaikenlaista ja ollut tekemisissä ihmisten kanssa.

Mutta aina tätä on edeltänyt Sana ja sen aikana ja jälkeen tulee Sana.

tämä "ulkonainen sana" joka on meillä Raamatussa kirjoitettuna mustaa valkoisella.

Monia muitakin esimerkkejä löydämme

- taivaalla loistanut tähti johti tietäjät ... Jerusalemin palatsiin, lastenmurhaajan luokse ... josta Jumalan Sana, profeetta Miika, ohjasi ... tähden kanssa .. seimen luokse.

- suuri kalansaalis puhutteli Pietaria, joka tunnisti Neuvojan.

ihmeet ja merkit ja tunnusteot seuraavat Sanaa ja Pyhä Henki vahvistaa niillä Sanan

kaikki Hengen ilmoitus on tutkittava Sanalla ja suuntautuu lopulta Kristukseen


Kysymme Lutherilta, miksi ripin kohdalla otetaan puheeksi hurmahenget, jotka irtautuvat "ulkonaisesta sanasta" ja korostavat "sisäistä sanaa".

"Näissä suullista, ulkonaista sanaa koskevissa opinkohdissa on lujasti pidettävä kiinni siitä, että Jumala ei anna henkeänsä tai armoansa kenellekään muuten kuin edeltävän sanan välityksellä ja myötä."


Uskonpuhdistaja korostaa suullisen - puhutun, saarnatun - Jumalan sanan merkitystä.

Hän ihmettelee, miksi aikansa hurmahenget vaivautuvat mitään mistään kirjoittamaan, jos Henki kerran ilman ulkonaista sanaa ja armonvälineitä toimii.

tämä on uskonnollisen neron tekemä havainto, joka kannattaa pistää korvan taakse.

jos Henki ja aine kytketään tällä tavoin, että henki vaikuttaa vapaasti missä vain mitä vain, ei todellakaan sitten tarvita edes hurmahenkien kirjoituksia.

kaikki tapahtuu hengen virrassa!

mutta kun näin ei ole, vaan Jumala on sitonut kaiken Sanaan ja toimii sen kautta (armovälineet ovat Sana ja aine yhdessä).


sielunhoidollinen rippi on "ulkonainen", johon kuuluu toisen ihmisen kuulema synnin tunnustaminen ja ääneen julistettu synninpäästö.

hurmahenki ei sellaista tarvitse, vaan pärjää ilmankin ihmisten ääneen lausumia ulkonaisia sanoja.

Luther sanoo, että ei tule halveksia armonvälineitä sisäisten kokemusten ja sanojen rinnalla.



Esikoisetkin ovat Lutherin määritelmän mukaan hurmahenkiä siellä, missä he Perkeleen johdattamina irtautuvat Jumalan Sanasta ja perustavat käsityksiään omiin mielipiteisiinsä.


samoin luterilaiset papit ja piispat ja muut kansankirkon työntekijät ja seurakuntalaiset, jotka rakentavat ihmisten mielipiteisiin ja Saatanan valheisiin, eivätkä perusta Jumalan ulkonaiseen sanaan.

Kateus - lihan hedelmä Gal 5:21

Kateus

Tutkikaamme Raamatun valossa erästä lihan hedelmää, jota suomenkielessä kutsutaan sanalla "kateus" (φθόνος).


Apostoli Paavali kertoo, että "lihan hedelmät ovat ilmeiset". Toisin sanoen ne ovat muiden ihmisten nähtävissä.

Itseltämme kykenemme niitä peittelemään ja kehittelemään kaikenlaisia selityksiä käyttäytymisellemme, jotka kuulostavat mielestämme hurskailta.

Vaan kuitenkin lähimmäinen vaistoaa, että tässä taitaa nyt olla kyse kateudesta.

Esimerkiksi nuo Mikkelin saarnaaja Risto Blomia koskevat tapahtumat tuovat vääjäämättä minun lapselliseen mieleeni ajatuksen, että siellä kesällä 2002 oli tapahtumiin vaikuttamasssa muun ohessa veljesten välinen kateus.

Löydämme Raamatusta aika vavahduttavaa opetusta hengellisestä ja maallisesta kateudesta.



KAIN JA ABEL - ensimmäinen murha

Hengellinen kateus on järkyttävä ja vaarallinen asia - se koituu Raamatussa Aadamin ja Eevan lapsien kohtaloksi ja on ensimmäisen murhan syy.


Ja Adam tunsi emäntänsä Hevan, ja hän tuli raskaaksi, ja synnytti Kainin, ja sanoi: minulla on mies Herra.

Ja taas hän synnytti hänen veljensä Habelin. Ja Habel tuli lampuriksi , mutta Kain peltomieheksi.

Ja tapahtui muutamain päiväin perästä, että Kain uhrasi Herralle lahjan maan hedelmistä.

Ja Habel myös uhrasi laumansa esikoisista, ja heidän lihavuudestansa. Ja Herra katsoi (leppyisesti) Habelin ja hänen uhrinsa puoleen.

Mutta Kainin ja hänen uhrinsa puoleen ei hän (leppyisesti) katsonut: silloin Kain vihastui sangen kovin, ja hänen hahmonsa muuttui.

Niin Herra sanoi Kainille: miksis olet vihainen? Ja miksi hahmos muuttuu?

Eikö se niin ole? jos hyvin teet niin syntis anteeksi annetaan; ja jolles hyvin tee, niin synti väijyy oven edessä, ja hänen himonsa on sinun tykös, vaan hallitse sinä häntä.


Ja Kain puhui veljensä Habelin kanssa. Ja tapahtui heidän kedolla ollessansa, että Kain karkasi veljensä Habelin päälle, ja tappoi hänen.

Niin Herra sanoi Kainille: kussa on Habel sinun veljes? hän vastasi: en minä tiedä: olenko minä veljeni vartia?

Ja hän sanoi: mitäs tehnyt olet? veljes veren ääni huutaa minun tyköni maasta.

Ja nyt kirottu ole sinä: (kirottu) maan päältä, joka avasi suunsa ottamaan veljes verta sinun kädestäs.

Koskas maata viljelet, niin ei pidä sen tästedes sinulle väkeänsä antaman; kulkian ja pakenevaisen pitää sinun oleman maan päällä.


Ja Kain sanoi Herralle: minun rangaistukseni on suurempi, kuin että se on kannettava.

Katsos, sinä ajat minun pois tänäpäivänä maalta, ja minun pitää sinun kasvois edestä lymymän ja tulen kulkiaksi ja pakenevaiseksi maan päällä. Ja niin minun käy, kuka ikänänsä minun löytää, se tappaa minun.

Mutta Herra sanoi hänelle: Sentähden, kuka ikänänsä Kainin tappaa, se pitää seitsemän kertaisesti kostettaman. Ja Herra pani merkin Kainiin, ettei kenkään häntä tappaisi, joka hänen löytäisi.

Ja niin Kain läksi Herran kasvoin edestä, ja asui Nodin maalla, itään päin Edenistä.

Ja Kain tunsi emäntänsä, joka tuli raskaaksi, ja synnytti Hanokin. Ja hän rakensi kaupungin, jonka hän kutsui poikansa nimellä Hanok.

Mutta Hanok siitti Iradin. Irad siitti Mahujaelin. Mahujael siitti Metusaelin. Metusael siitti Lamekin.



Mutta Lamek otti kaksi emäntää, yhden nimi oli Ada, ja toisen nimi Zilla.

Ja Ada synnytti Jabalin, joka oli niiden isä, jotka majoissa asuivat, ja karjaa kasvattivat.

Ja hänen veljensä nimi oli Jubal, josta kantelein ja huiluin soittajat tulivat.

Zilla myös synnytti TubalKainin, joka oli taitava kaikkinaisissa vaski-ja rautatöissä, ja Tubalkainin sisar oli Naema.

Ja Lamek sanoi emännillensä, Adalle ja Zillalle: te Lamekin emännät, kuulkaat minun ääntäni, ja vaari ottakaat siitä kuin minä sanon: minä olen miehen tappanut minulleni haavaksi, ja nuorukaisen minulleni sinimarjaksi:

Kain kostetaan seitsemän kertaisesti, mutta Lamek seitsemän ja seitsemänkymmenen kertaisesti.


1 Ms 4:1-24 Biblia 1776




Torjumme kateudesta nuhtelun yleistämällä:

"olen suomalaiset, kansani on kateudestaan kuuluisaa, en ole sen kummempi kuin muutkaan."

yleistämme "kateus vie kalatkin vedestä" ja sanomme, minussa oleva kateus on samanlaista kuin silmieni väri, ominaisuus, jonka olen saanut.

kaikkihan ovat kateellisia, joten mikäs sen kummempaa.

ja niin emme tee käänny ja tee parannusta, vaan annamme tämän lihan hedelmän haista ja kasvaa elämässämme ja sielussamme, sitä oikein ruokimmekin joskus.

hedelmä on ilmeinen, toiset ihmiset sen huomaavat.

sillä eivät kaikki ole kateellisia sillä tavoin kuin sinä olet.

on kristittyjä, joiden motiivit ovat puhtaita ja jotka vilpittömästi iloitsevat toisen menestyksestä, toisen lahjakkuudesta, toisen saamista armolahjoista, saarnaajan taidoista, kyvystä kirjoittaa syvällinen tutkielma, kirja "Jumalan lapseksi".



Hengellinen kateus - Jumalan luoman ihmisen hirveimpiin kuuluva synti - näkyy Kainin kohdalla Raamatun valossa näin.

Aadamin ja Eevan vanhimmat lapset, esikoinen ja nuorempi, käyvät Jumalan eteen.

Jumala on suosiollisempi Aabelille, lampurille, kuin maata viljelevälle keeniläisten kantaisälle Kainille.

Mites Jumala niin?

Vapaasti. Kuten Majesteetti haluaa.

Herra tunnistaa Kainin sieluntilan ja hän saa varoituksen.

Ei ota sitä kuuleviin korviinsa, vaan esikoinen surmaa veljensä.


Kateus näkyy kahdella tasolla kertomuksessa Joosefista

Unen näkijä!

Jumala on antanut Joosefille merkityksellisiä unia ja lahjan myös unia selvittää.

on siinä veljillä kateuden aihetta, Jumala antanut Joosefille jotain enemmän kuin heille.

niin on antanut, kuis Jumala noin epäreilu on?

Vapaasti, Majesteetti.

toinen taso on isän rakkaus.

"lälläri poika, isän suosikki" lapsesta asti - herkkä Joosef.

kateutta kuolemaan asti.

vaan eivät ihan viitsi kuitenkaan murhata.


JOOSEF

Sanoi Israel Josephille: eikö veljes kaitse karjaa Sikemissä? Tule, minä lähetän sinun heidän tykönsä; hän vastasi: tässä minä olen.

Hän sanoi: mene ja katso, ovatko veljes ja karja rauhassa, ja palaja minulle sitä sanomaan. Ja hän lähetti hänen Hebronin laaksosta; ja hän tuli Sikemiin.

Niin yksi mies kohtasi hänen eksyksissä kedolla; ja kysyi häneltä sanoen: mitäs etsit?

Hän vastasi: minä etsin veljiäni: sanos minulle, kussa he kaitsevat karjaa.

Ja mies sanoi: he läksivät täältä; sillä minä kuulin heidän sanovan: käykäämme Dotaniin. Niin Joseph meni veljeinsä perään, ja löysi heidät Dotanista.

Kuin he kaukana näkivät hänen, ja ennenkuin hän heitä lähestyi, pitivät he neuvoa häntä vastaan, tappaaksensa häntä.

Ja sanoivat toinen toisellensa: katso, tuo unennäkiä tulee.

Tulkaat siis, tappakaamme häntä, ja heittäkäämme häntä yhteen kuoppaan, ja sanokaamme: paha peto on hänen syönyt: niin saadaan nähdä, mihinkä hänen unensa joutuvat.

Koska Ruben sen kuuli, tahtoi hän häntä pelastaa heidän käsistänsä, ja sanoi: älkäämme hänen henkeänsä ottako.

Ja Ruben vielä sanoi heille: älkäät vuodattako verta, vaan heittäkäät häntä tähän kuoppaan, joka on korvessa, ja älkäät satuttako kättänne häneen; sillä hän tahtoi pelastaa häntä heidän käsistänsä, saattaaksensa häntä jälleen isänsä tykö.

Ja tapahtui, koska Joseph tuli veljeinsä tykö, riisuivat he häneltä hameen, (nimittäin) sen kirjavan hameen, joka hänen yllänsä oli;

Ja ottivat hänen ja heittivät kuoppaan: ja kuoppa oli tyhjä, ja ei ollut siinä vettä.


Sitte istuivat he syömään leipää: ja kuin he nostivat silmänsä ja katselivat, niin katso, Ismaelilaisten joukko tuli Gileadista; ja heidän kameleinsa kannatus oli styraks, mastiks ja ladanum, ja vaelsivat viemään niitä alas Egyptiin.

Niin sanoi Juuda veljillensä: mitä me siitä hyödymme, että me murhaamme meidän veljemme ja salaamme hänen verensä?

Tulkaat ja myykäämme häntä Ismaelilaisille, ja älkäämme satuttako käsiämme häneen: sillä hän on meidän veljemme ja lihamme; ja he kuulivat häntä.

Koska Midianilaisten kauppamiehet siitä menivät ohitse, vetivät he Josephin ja ottivat ylös kuopasta, ja myivät hänen Ismaelilaisille, kahteenkymmeneen hopiapenninkiin; jotka veivät Josephin pois Egyptiin.


Koska Ruben palasi kuopalle, niin katso, ei ollut Joseph kuopassa: ja hän repäisi vaatteensa

Ja palasi veljeinsä tykö, ja sanoi: ei ole nuorukainen siellä, voi minua! kuhunka minä menen?

Niin he ottivat Josephin hameen ja tappoivat kauriin, ja tahrasivat hameen vereen

Ja lähettivät sen kirjavan hameen, ja antoivat kantaa isällensä, ja sanoivat: tämän me löysimme: tunnustele, jos tämä on poikas hame taikka ei?

Ja hän tunsi sen, ja sanoi: tämä on minun poikani hame, paha peto on hänen syönyt: raadellen on Joseph revelty.

Ja Jakob repäisi vaatteensa, ja kääri säkin kupeisiinsa; ja murehti poikaansa monta päivää.

Ja kaikki hänen poikansa ja tyttärensä nousivat häntä lohduttamaan; vaan ei hän tahtonut antaa itsiänsä lohdutettaa, mutta sanoi: minä menen murehtien alas poikani tykö hautaan. Ja hänen isänsä itki häntä.

Mutta Midianilaiset myivät hänen Egyptiin Potipharille, Pharaon kamaripalvelialle ja huovinhaltialle.

1 Ms 37:13-36



semmosta se kateus teettää

Jumalalta unia saanut - ja vielä veljesten isän suosikki

muuta motiivia emme näe kuin kateuden, vaikka sanaa ei tuossa kertomuksessa ole näkyvillä.

lihan teot ovat ilmeiset.

melkein tappoivat

mutta mitä siitä hyötyi - midianilaisilta saivat vielä rahaakin!

ja melkein tappoivat isänsä suruun, mutta kaiketi Jaakob, poikansa lellijä, sen ansaitsee, ajattelivat pojat kulmakarvojensa alta.

oikein, että isä kärsii, kun on rakastanut Joosefia enempi kuin minua.

jos suruunsa kuolla kupsahtaa niin kuolkoon.

valheella olemme tekomme peittäneet ja asia on käsitelty.




JEESUS

Kateus

ihmiskunnan ensimmäisen murhan motiivi, hengellinen kateus


Kateus

ihmiskunnan järkyttävimmän oikeusmurhan motiivi, hengellinen kateus.


Ja kohta aamulla varhain pitivät ylimmäiset papit neuvoa vanhimpain ja kirjanoppineitten kanssa ja kaikki raati, ja veivät pois Jesuksen sidottuna ja antoivat ylön Pilatukselle.

Ja Pilatus kysyi häneltä: oletkos sinä Juudalaisten kuningas? Hän vastasi ja sanoi hänelle: sinäpä sen sanot.

Ja ylimmäiset papit kantoivat hänen päällensä paljon.

Niin Pilatus kysyi taas häneltä ja sanoi: etkös mitään vastaa? Katso, kuinka paljon he sinua vastaan todistavat.

Mutta ei Jesus sitte ensinkään vastannut, niin että Pilatus ihmetteli.

Mutta juhlana päästi hän heille yhden vangin irralle, kenenkä he anoivat.

Niin oli yksi nimeltä Barabbas, joka oli sidottu kapinan nostajitten kanssa, jotka kapinassa murhan tehneet olivat.

Ja kansa huusi ja rupesi häntä rukoilemaan, että hän tekis niinkuin hän aina heille tehnyt oli.

Niin Pilatus vastasi heitä, sanoen: tahdotteko, että minä päästän teille Juudalaisten kuninkaan?

(Sillä hän tiesi, että ylimmäiset papit olivat hänen kateudesta antaneet ylön.)

Markus 15:1-10 Biblia 1776


KRISTITYT

no eiväthän Pyhän Hengen täyttämät uudestisyntyneet kristityt ole kateellisia!

jokainen tietää - tai ainakin melkein jokainen - että Pyhän Hengen täyttämien uudestisyntyneiden kristittyjen keskuudessa kateus riehuu täydellä voimalla ja kantaa katkeraa hedelmää.



HENGEN LAHJAT

Apostoli Paavali koettaa oman aikansa korinttilaisia tuppuuttaa, etteivät aivan toisiaan kateudesta repisi hajalle.

hän koettaa sanoa - yhdellä on yksi lahja, toisella toinen, kaikki yhteiseksi hyväksi.

vaan miksi Jumala antaa unia tuolle, Raamatun selittämisen lahjat tuolle, tiedon sanat tuolle, profetian lahjan tuolle, sairaiden parantamisen lahjan tuolle

ja minulle ei antanut muuta kuin palvelemisen lahjan?

minä, joka sentään olen Jumalan suosikki!

vanhuksen pottaa tässä tyhjentelen.


Ja virat ovat moninaiset, mutta yksi on Herra.

Ja voimat ovat moninaiset, mutta yksi on Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa.

Mutta jokaiselle annetaan Hengen ilmoitus hyödytykseksi.

Sillä yhdelle annetaan Hengen kautta puhua viisaudesta, toiselle puhua tiedosta, sen yhden Hengen kautta:

Mutta toiselle usko siitä yhdestä Hengestä: toiselle lahjat terveeksi tehdä siinä yhdessä Hengessä:

Toiselle voimallisia töitä tehdä, toiselle ennustus, toiselle henget eroittaa, toiselle moninaiset kielet, toiselle moninaisten kielten selitys.

Mutta nämät kaikki se yksi Henki vaikuttaa, jakaen kullekin omansa niinkuin hän tahtoo.

Sillä niinkuin ruumis on yksi, ja hänellä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, ehkä heitä on usia, ovat kuitenkin yksi ruumis; niin on myös Kristus.

Sillä me olemme myös yhdessä Hengessä kaikki yhdeksi ruumiiksi kastetut, sekä Juudalaiset että Grekiläiset, sekä orjat että vapaat, ja kaikki me olemme yhteen Henkeen juotetut.

Sillä ei ruumis ole yksi jäsen, vaan usia.

Jos jalka sanois: en minä ole käsi, sentähden en minä ole ruumiista: eikö hän senvuoksi ole ruumiista?

Ja jos korva sanois: en minä ole silmä, sentähden en minä ole ruumiista: eikö hän senvuoksi ruumiista ole?

Jos koko ruumis silmänä olis, kussas siis kuulo? Jos se kaikki kuulona, kussas siis haisto?

Mutta nyt on Jumala pannut jäsenet erinänsä itsekunkin ruumiissa niinkuin hän on tahtonut.

Vai jos kaikki olisivat yksi jäsen, kussa sitte ruumis olis?

Mutta nyt on monta jäsentä, vaan yksi ruumis.

Mutta ei silmä taida kädelle sanoa: en minä sinua tarvitse, eli taas pää jaloille: en minä teitä tarvitse.

Vaan paljoa enemmin ne ruumiin jäsenet, jotka heikommaksi näkyvät, ovat tarpeelliset.

Ja jotka me luulemme häpiällisemmäksi ruumiissa, niiden päälle me enimmän kunnian panemme; ja jotka häijymmäksi näkyvät, niillä on enin kaunistusta:

Sillä jotka meissä kauniit ovat, ei ne mitään tarvitse; mutta Jumala on ruumiin kokoon liittänyt ja sille puuttuvaiselle enemmän kunnian antanut,

Ettei eripuraisuutta ruumiissa olisi; vaan kaikki jäsenet pitää toinen toisestansa surun pitämän.

1 Kor 12:5-25 Biblia 1776


kateus on semmonen kipeä hampaan vihlaisu, ja varmaan sen takana on monenlaista.

ehkä Jumala suosii jotain enempi kuin sinua.

ehkä isäsi tai äitisi suosii jotain enempi kuin sinua.

ehkä "elämä" suosii jotain enempi kuin sinua.

se sattuu!

epäoikeudenmukaista!

minä, minä, minähän olen kaikkien suosikki!

ja sisäinen ihminen parkuu, kun tietää, ettei ole.

vaan tahtoisi olla.


ESSUT

Raamattu kertoo, että kateus aiheuttaa kaikkein vakavimpia rikoksia, joita ihminen tekee toista ihmistä kohtaan.

lihan teot ovat ilmeisiä.

Pilatus ymmärsi, että kateudesta Jeesus, kansan suosikki, oli annettu hänen käsiinsä.

kateus sai hengellisen johtoporukan lietsomaan ruohonjuuritasolla vihaa valheellisin väittein tuota suosikkia kohtaan.

aluksi hämillään ja erimielisiä, asioita tutkien ja miestäkin kuunnellen, lopulta yhdessä tuumin he liittoutuivat Jumalan miestä vastaan.

ja saivat aikaan hänen syöksymisensä alas, pohjille, ulkopuolelle leirin.

vaan Jumala on pitänyt miehestään huolen.

saas nähdä, kuinka kateellisten tulee käymään.

Jumalan kellot käyvät hitaasti - mutta tarkasti!


ALKUKIELEN SANAT

φθόνος

kateus, sisältää ajatuksen "paha tahto"

taustalla on sana φθείρω, joka on vahvempi kuin φθίω turmella, pilata, ja sisältää tarkoituksellisen turmelemisen, hävittämisen, korruptoimisen, likaamisen, saastuttamisen, tuhoamisen

kovia sanoja



jos kateus olisi vaan naapurin auton aiheuttamaa närää, veljen vaimon kauneuden aiheuttamaa pahaa mieltä, sedän tehtaan osinkojen aiheuttamaa ikävää...

mutta kun kateus on motiivina toisen ihmisen tuhoamiseen, vahingoniloa siitä, että onnistuu pesän likaamaan

välinpitämättömyyttä veljen tai sisaren ongelmista, ristituulesta hengellisessä kentässä, arvostelusta ja panettelusta

"hän ansaitsee sen" kuiskaa kateus sydämessä

kateus on motiivina inhottava, alhainen ja tuomittava, ja sen hedelmät voivat olla suorastaan murhaavia.


voisimme eräässä mielessä sanoa niin, että "kateus on rakkauden vastakohta"


Virsi 269 VK 1701

Herra, kasvos käännä puoleem', / Ett' syntiäm' tuta tainnem', /
Synnis' siinneet, syntyneet olem', / Synnis' sitt' eläneet aina. /
Oikian oppis ylönkatsoim', / Kiittämättömät lahjois vastoin, /
Kanss' kankiat käskyilles olim'.


Kateus, kavaluus, väärät valat, / Riita, tora, viha, vaino, /
Petos, vääryys, väkivalta, / Toinen toistans' vastaan ain' on, /
Ahneus, ylpeys, koiruus, koreus, / Pramius, juopumus, hekuma, huoruus, /
Pilkat, pahat tavat meis' ovat.


Sentähden vitsaat meit', Jumal', / Näljäll', kalliill', kovall' ajall', /
Sodall' julmall', taudill' tuimall', / Eläinten rutoll' kauhiall', /
Lintuin, kalain pois katoomall', / Tarvetten kaikkein puuttumall', /
Kaikell' vaivall' ja tuskall'.

Syyst' olem' oikein ansainneet / Näin sangen suuret vaivat: /
Oikeins Jumal' meit' rankaiset, / Synnist' ettem' laata taida; /
Kuitenkin kadum' kaikell' mielell', / Sydämen kivull', kaikell' väell' /
Siihen meit' auta, o Jumal'!

Ettäs olet Isäm', turviis tulem', / Poikas Christuksen tähden, /
Katso hänen piinans' puoleen, / Älä rankais' ansiom' jälkeen; /
Kuule kumminkin rukouksem', / Ann' anteeks', Isä, rikoksem', /
Poikas pyhän piinan tähden.

Itse vannoit, ettes tahdo / Syntisen kadotusta, /
Mutt' ett' käännyis', elää mahtais', / Ah Herra, valas muista; /
Kuin Poikas turvill' tykös tulee, / Armos ala ottaa ollen /
Lujast' luvannut olet.

Sydän suruinen sinull' uhri on, / Huokaus, rukous nöyrä: /
Huutom', huokauksem' tykös tulkoon; / Älä hyljää kansaas köyhää: /
Käännä vitsas, huojenn' hätäm' / Vähenn' vaivam', armahd' päällem', /
Apuum' ehdi Christuksen tähden.

Ainaps autit omias ennenk', / Päästit hädäst' väkeväll' kädell', /
Omas olem', lapses lienem', / Ostetut Poikas verell'. /
Me tahdom' tapam' parata, / Ilkiät' elämätäm' ojeta. /
Kuins autat, sitt' sinua kiitäm'.



SANANLASKUJA

kateus tunnetaan kaikissa kulttuureissa ja kaikkina aikoina

eiks oo hyvä yleistys!

Sigmund Freud sanoi, että kateus on erityisesti ominaista naisille, ja sen perustava syy on "penis kateus"

vaan lienee hieman yksipuolinen ihmiskuva Freudilla.

Raamattu kyllä pistää miehet näkyville ihan ensiksi, ja syvimpänä siellä kaukana on hengellinen kateus, Jumalan toisella antaman suosion aiheuttama paha mieli.


suomalainen kansanviisaus sanoo hauskasti mietteliäästi:

"Sääliä saa ilmaiseksi, mutta kateus pitää ansaita".

tai uudemmalla kielellä
"Kateus on uusiutuva luonnonvara"

”Kateus menee kiimankin ylitse”

"Viha vie viljan, kateus viepi kalatkin järvestä."

olisko kateutta tämäkin:
”Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista"


tai että noinhan sulle tietysti ja ansaitusti kävi:
"Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa"

olisko tuo uskovan hieman kitkerä ajatus:
"Parempi maassa kuin jumalattoman suussa."

"Kateus on kunnian matkatoveri" (Ruotsi)