Jumala ja ihmisten kielet

Biblia edustaa äidinkieltämme 1700-luvulla. Tämä käännös on nykysuomea 1980-luvulta, joka on monin paikoin muuttunut vanhemmasta kielestä.

Jumala ymmärtää molempia.

"Koko maailma käytti samoja sanoja ja puhui yhtä kieltä. Kun ihmiset siirtyivät itään, he löysivät Sinearin maasta tasangon ja jäivät sinne asumaan. Ja he sanoivat toisilleen: "Tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi."

He käyttivät savitiiltä rakennuskivenä ja asfalttipikeä muuraamiseen.

He sanoivat: "Rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, joka ulottuu taivaaseen asti. Sillä tavoin saamme mainetta emmekä myöskään hajaannu yli koko maan."

Herra tuli katsomaan kaupunkia ja tornia, jota ihmiset rakensivat, ja sanoi:

"Siinä he nyt ovat, yksi kansa, jolla on yksi ja sama kieli. Tämä, mitä he ovat saaneet aikaan, on vasta alkua. Nyt he pystyvät tekemään mitä tahansa.

Menkäämme sekoittamaan heidän kielensä, niin etteivät he ymmärrä toistensa puhetta."

Ja niin Herra hajotti heidät sieltä kaikkialle maailmaan, ja he lakkasivat rakentamasta kaupunkia.

Kaupunki sai nimen Babylon, sillä siellä Herra sekoitti ihmisten kielen ja sieltä hän hajotti heidät kaikkialle maailmaan."

1 Ms 11:1-9 KR 1992



Jumala on huolissaan, että yhden puhutun ja kaikkien ymmärtämän kielen tähden ihminen rakentaa tornia taivaaseen asti.

lingua franca (Ranskan kieli) on ilmaus, joka tarkoittaa maailmassa yleisesti puhuttua kieltä. sellaisessa asemassa on länsimaissa ollut diplomaattien ranskan ohella roomalaisten latina ja nykyään aika moni osaa englantia, aikamme lingua franca.

esperanto on keinotekoisesti kehitetty kieli, joka koettaa olla kaikkien yhteinen ja yleisesti ymmärretty - mutta taitaa jäädä harrastajapiiriinsä.



Babylonin torni kertomus on ihmiskunnan hukuttaneen vedenpaisumuksen jälkeen 1 Ms 7-8

Nooan arkissa pelastuivat hänen poikansa Seem, Haam ja Jaafet. 1 Ms 9

näistä polveutuvat kansat on lueteltu 1 Ms 10

nämä luettelot muistuttavat myös lingvistikkojen kielipuita, eri haarojen kasvaessa ja vaikuttaessa toisiinsa mutkikkaalla tavalla.

Olemme kantauralia hieman katsoneet.

Kielitieteilijät käyttävät Raamatusta tulevia sanoja suurten kieliryhmien nimeämiseen

seemiläiset kielet (Semitic languages) ovat Lähi-idässä puhuttuja.

haamilaiset kielet (Hamitic languages) ovat etenkin itä-Afrikan kieliä.

Jaafet sanaa sen sijaan ei käytetä, mutta se viittaa Raamatussa Kreikkaan ja Anatoliaan.



Helluntain ihmeessä Jumala ei yhdistänyt ihmisten kieliä, vaan puhui niitä kaikkia omiensa kautta!

......
Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla.

Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat.

He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle.

He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.


"Jerusalemissa asui hurskaita juutalaisia, joita oli tullut sinne kaikkien kansojen keskuudesta, mitä taivaan alla on.

Kun tämä ääni kuului, paikalle kerääntyi paljon väkeä, ja hämmästys valtasi kaikki, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään.

He kysyivät ihmeissään: "Eivätkö nuo, jotka puhuvat, ole kaikki galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä?"

Apt 2:1-8 KR 1992



Persia (Iran):
partilaisia
meedialaisia
elamilaisia

(Irak):
Mesopotamiasta

(Pyhä maa):
Juudeasta

(Turkki):
Kappadokiasta (itä-Anatolia)
Pontoksesta (Musta meri)
Aasian maakunnasta,
Frygiasta (länsi-Anatolia)
Pamfyliasta

(Egypti):
Egyptistä

(Libya):
Libyasta Kyrenen seudulta,

(Italia):
Roomasta

(Kreeta):
kreetalaisia

(Arabia):
arabialaisia


-- ja me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.

He eivät tienneet, mitä ajatella. Ihmeissään he kyselivät toinen toiseltaan: "Mitä tämä oikein on?"

Mutta jotkut pilkkasivat: "He ovat juovuksissa, makeaa viiniä täynnä."


Apt 2:9-13 KR 1992



Helluntailaisuudessa tämä ihmeellinen Jumalan antama kielitaito on nostettu hyvin keskeiseen asemaan merkiksi Pyhän Hengen saamisesta.

helluntailaiset eivät kuitenkaan odota, että kastettu alkaisi puhua latinaa, arabiaa, fryygiaa, arameaa, Kreetan kreikkaa tai hepreaa tai vanhaa persiaa...

vaan helluntain kieli-ihme on yliluonnollisilla "kielillä puhumista", josta apostoli Paavali puhuu kirjeessään korinttilaisille kreikkaan.

(glossolalia hienolta nimeltään)


näitä Jumalan puhumia kieliä ei voi ymmärtää ilman tulkkia, joka kertoo ymmärrettävillä ihmisten kielillä, mitä kielilläpuhuja sanoo.

Paavali neuvookin, että jos ei ole tulkkia paikalla, puhukoon kielillä hiljaisuudessa Jumalalle.

tällaista kielillä rukoilemista hiljaisuudessa kyllä tapahtuu Pyhässä Hengessä.

ja kyllä tulkkejakin on!



Pyrkikää rakkauteen, mutta tavoitelkaa myös henkilahjoja, ennen kaikkea profetoimisen lahjaa.

Kielillä puhuva ei näet puhu ihmisille vaan Jumalalle; kukaan ei ymmärrä häntä, Hengen valtaamana hän puhuu salaisuuksia.

Mutta se, joka profetoi, puhuu ihmisille: hän rakentaa, kehottaa ja lohduttaa.

Kielillä puhuva rakentaa itseään, profetoiva rakentaa seurakuntaa.

Toivoisin teidän kaikkien puhuvan kielillä, mutta vielä mieluummin toivoisin teidän profetoivan.

Profetoiva on arvokkaampi kuin kielillä puhuva, ellei tämä sitten osaa myös tulkita puhettaan, niin että se koituu seurakunnan parhaaksi.

1 Kor 14:1-5 KR 1992



monen luterilaisen rovastin niskakarvat nousivat, kun kielillä puhuminen mainittiin Suomessa helluntailaisuuden alkuaikoina.

saattaa jokunen ilmiötä yhä tänään vierastaa.

miksi?

Apostoli Paavali pitää kielilläpuhumista itsestään selvänä, siinä missä profetioitakin.

Hän vain pistää järjestykseen näitä Hengen lahjoja saaneita korinttilaisia ja puhuu heille järkeä.

saattaa olla, että helluntailaisuudessa ei aina ole muistettu näitä apostolin terveitä ohjeita, ja kielilläpuhumisesta on tullut jonkinlainen numero jollekin.

no en tiedä, voi myös olla että jos luterilainen eksyy rukouksen aikana helluntailaisten pariin ja siellä yksi ja toinen rukoilee ääneen kielillä, niin hänkin voi hiukka ihmetellä, että mitäs nää on juoneet?



Mitä hyötyä minusta on, veljet, jos tulen luoksenne ja vain puhun kielillä enkä välitä mitään ilmestystä tai anna teille tietoa, profetiaa tai opetusta?

Samoinhan on elottomien soittimienkin laita, vaikkapa huilun tai lyyran. Miten huilulla tai lyyralla soitettu sävelmä voidaan tuntea, elleivät sävelet erotu toisistaan?

Ja jos sotatorvesta lähtee epäselvä ääni, kuka valmistautuu taisteluun?

Sama koskee teitäkin: ellette puhu selvää kieltä, kuinka teidän puhettanne voidaan ymmärtää? Sananne haihtuvat taivaan tuuliin.

Niin paljon kuin maailmassa onkin kieliä, kaikki ne ovat ymmärrettävissä. Mutta ellen ymmärrä puheen merkitystä, olen puhujalle muukalainen, samoin hän minulle.


1 Kor 14:6-11 KR 1992



Apostoli ei ole mitenkään lääpällään kielilläpuhumisesta - puhuihan hän itsekin kielillä! - eikä höpötä, että katsokaa nyt, tämä todistaa että olette Pyhällä Hengellä täyttyneitä ja oikealla tavalla elävässä uskossa.

ei mitään sellaista.

päin vastoin, hän kysyy arkisesti ja luterilaisen rovastin tavoin "mitä hyötyä tosta höpötyksestä on kenellekään, se menee tuuleen!"

ei kielilläpuhumisesta saa tehdä armon merkkiä ja todistetta elävästä uskosta!

ja kuitenkin niin tehdään...



Kun te nyt kerran tavoittelette henkilahjoja, pyrkikää saamaan niitä runsain määrin seurakunnan rakentamiseksi.

Sen, joka puhuu kielillä, on siksi rukoiltava itselleen myös tulkitsemisen kykyä.

Jos näet rukoilen kielillä, minun henkeni rukoilee mutta ymmärrykseni jää hyödyttömäksi.

Mitä tämä siis tarkoittaa?

Minun tulee rukoilla hengelläni, mutta myös ymmärryksellä; minun tulee laulaa kiitosta hengelläni, mutta myös ymmärryksellä.

Jos kiität Jumalaa vain hengelläsi, miten paikalla oleva ulkopuolinen voi sanoa kiitokseesi aamenen, kun hän ei ymmärrä mitä sanot?

Sinä kyllä kiität hyvin, mutta ei tuo toinen siitä hyödy.



Minä puhun kielillä enemmän kuin kukaan teistä, ja siitä kiitän Jumalaa.

Jotta voisin opettaa muitakin, haluan seurakunnassa silti puhua mieluummin viisi ymmärrettävää sanaa kuin tuhansia hurmoskielen sanoja.


1 Kor 14:18-19 KR 1992


joku essu voi mielessään ajatella, että niinhän se on - viisi sanaa selvällä suomella tai meän kielellä on arvokkaampaa kuin tuhat hellareiden hollotusta!!

vaan hän ei taida muistaa, että apostoli Paavali puhui kielillä enempi kuin kukaan Korinttin kristityistä,

ja kiitti tästä lahjasta Jumalaa.

(kielilläpuhuva, tulkkausta kuunteleva tai kielillä rukoileva ymmärtää välittömästi, miksi Paavali kiitti Jumalaa tästä Hengen armolahjasta)


Veljet, älkää olko ajatuksiltanne lapsia.

Pahuudessa olkaa kehittymättömiä, ajattelussanne aikuisia.

Lain kirjassa sanotaan:

-- Oudoilla kielillä ja vieraiden huulilla olen puhuva tälle kansalle, eikä se sittenkään kuuntele minua, sanoo Herra.

1 Kor 14:20-21 KR 1992



apostoli viittaa tuossa "lain kirjalla" Jesaja 28:11

"Ja vieraalla kielellä, oudoin sanoin hän on vastedes puhuva tälle kansalle"

mutta Paavalin viittauksen loppu puuttuu Jesajasta


hmmm...

Lain kirjassa? eiköhän Jesaja ole profeetta?

tarkkoittaisko Paavali tässä koko Vanhan liiton kirjakokoelmaa ja käyttäisi yleistä sanaa "Toora" joka oikeasti on Mooseksenkirjat?

no, joka tapauksessa



Jesaja sanoo, että Jumala puhuu vierailla kielillä ja oudoilla sanoilla.

että kyllä Jumala suomeakin siis osaa ja saamea ja koltta-lappalaisten kieltä

ja kantauralia

mutta Hän valitsi Vanhan liiton kieleksi seemiläiset heprean ja aramean

ja Uuden liiton kieleksi jaafetilaisen kreikan


Outoja kieliä ei siis ole tarkoitettu merkiksi uskoville vaan niille, jotka eivät usko; profetoiminen sen sijaan ei ole merkkinä epäuskoisille vaan uskoville.


1 Kor 14:22 KR 1992



tätä jaetta olen aina ihmetellyt.

oisko Paavalin oma kieli mennyt solmuun ja hän tarkoittaisi sanoa just toisin päin

Outoja kieliä ei siis ole tarkoitettu merkiksi niille, jotka eivät usko, vaan uskoville; profetoiminen sen sijaan ei ole merkkinä uskoville vaan epäuskoisille.


tämä on ainakin Paavalin kirjeen seuraavien jakeiden merkitys.

tai sitten on jotain ... hyvin paljon mahdollista ... jota en yhtään ymmärrä tässä kohtaa 1 Kor 14:22!


Jos seurakunnan yhteisessä kokouksessa kaikki puhuisivat kielillä ja sinne tulisi ulkopuolisia tai epäuskoisia, he varmasti sanoisivat, että te olette järjiltänne.

.......
(totta!)
........

Jos sen sijaan kaikki profetoisivat ja joku epäuskoinen tai ulkopuolinen tulisi paikalle, hän joutuisi kaikkien koeteltavaksi ja tutkittavaksi ja hänen sydämensä salaisuudet paljastuisivat. Silloin hän heittäytyisi kasvoilleen maahan, rukoilisi Jumalaa ja tunnustaisi: "Jumala on todella teidän keskuudessanne."

...
siis merkki epäuskoiselle
------


1 Kor 14:23-25 KR 1992



Jumala puhuu kaikilla kielillä, myös sellaisilla, jota ei ilman selitystä ihminen ymmärrä.

Pyhä Henki käyttää näitä hurmoksellisia kieliä myös joidenkin ihmisten rukouselämässä antaen siihen erityistä liekkiä ja lämpöä.

Apostolin käytännölliset ohjeet asettavat rinnakkain kielet ja profetoimisen - jotka molemmat ovat etenkin helluntailaisille niin rakkaita ja tärkeitä asioita, ja joita karismaattinen liike on tuonut aikanamme enempi myös luterilaisiin, katolisiin ja ortodoksisiin seurakuntiin.

mutta hän ei ole mitenkään lääpällään eikä hehkuta.

vaan sanoo melko kuivasti, että opetus, tieto, parannukseen johtava saarna, sydämen salaisuuksien profeetallinen paljastaminen... nämä ovat arvokkaampia kuin glossolallatus ilman tulkkausta.



näiden Hengen rikkauksien ja aarteiden äärellä voimme joskus nälkäisinä joutua sanomaan, että ei meidän seurakunnassa profetoida - ja jos joku yrittää sitä kirkossa niin pihalle ohjataan - eikä kielillä puhuta edes rukouspiirissä.

joo, semmoista kuivaa aikaa varmaan on ollut ja on, ja ihmiset elävät erilaisissa sieluntiloissa

kaikki eivät edes pyydä armolahjoja!

niin ovat niistä arkoja tai muuten pitävät Isää Jumalaa kovin nirsona.



onhan näitä kieliä maailmassa ja kohta kaikille on Raamattu tai Uusi testamentti tai sen osia käännetty, kiitos Herran!

sitten on vielä semmottia kieliä, joita enkelit puhuvat ja sanoja, joita ei saa sanoa.



Ei minun ole hyvää kerskaamisestani; tulen kuitenkin näkyihin ja Herran ilmoituksiin.

Minä tunnen ihmisen Kristuksessa ennen neljäätoistakymmentä ajastaikaa, (oliko hän ruumiissa, en minä tiedä, eli oliko hän ulkona ruumiista, en minä sitäkään tiedä; Jumala sen tietää:) se temmattiin ylös hamaan kolmanteen taivaasen.

Ja minä tunnen sen ihmisen, (jos hän ruumiissa taikka ulkona ruumiista oli, en minä tiedä; Jumala sen tietää:)

Hän temmattiin ylös paradisiin ja kuuli sanomattomia sanoja, joita ei yhdenkään ihmisen sovi puhua.

Siitä minä kerskaan; mutta en minä itsestäni kerskaa, vaan minun heikkoudestani.

2 Kor 12:1-5 Biblia 1776



tämäkin kirje on samoille Hengen tulessa palaville korinttilaisille Kreikkaan, Jaafetin maahan, kreikaksi kirjoitetusta kirjeestä

jonka Kristuksen kirkko käänsi suomeksi ja julkaisi Herran vuonna 1776.

tässä erityisesti Paavalin ääni aivankuin hiljenee

ei ole Iltalehden lööppiä eikä hienoa kirjaa ".. kuulin enkelten puhuvan!"

jolla muutamaa dollaria Paavali tahtoisi...

vaan nöyrä mies - kovin Saatanan rusikoima, ettei moisesta ylettömän hienosta ilmestyksestä kolmannessa taivaassa, Paratiisin puutarhassa, jonne Jeesus ristin ryövärin vei ... ylpeilisi.



mistäs tämä Jumalan erikoinen kielitaito?

no

Johanneksen evankeliumi sen kertoo tavalla, josta riittää ihmettelyä koko ajallisen elämän ajaksi - ja sitten vielä sielläkin Hänen luonaan!



Algusa oli Sana/ Ja se Sana oli Jumalan tykene/ Ja Jumala oli se Sana/
Teme oli algusa Jumalan tykene.

Caiki ouat sen cautta tehdhyt/ ia ilman site ei ole miten techty ioca techty ombi.

Henes Eleme oli/ ia se Eleme oli Inhimisten Walkeus/

Ja se Walkeus Pimeydes paista/ ia ne pimeyxet eiuet site käsittenyet.


Joh 1:1-5 KR 1548


Logos - Sana

käännös suomemme kielelle sellaisena kuin se oli 1500-luvulla eli Martti Lutherin elinaikana on Mikael Agricolan tekemä.

Uuden testamentin kääntämisestä 1548 alkaa suomen kielen virallinen aika - Jumalan Sana on se, mitä ensin on suomeksi kuultu.

ei mikään pikkuinen juttu tämä.

silloinkin hävettiin suomalaisuutta - oltiinhan jo Ruotsin vallan alla oltu Birger jaarlin ajoista 1250-luvulta ja kruunun metsiä hakattiin ja Kruunuhaassa asuttiin... tai ainakin lehmiä tai hevosia laitumelle laskettiin.

joten Agricola puolusti outoa käännöstään:

"kyllä se taitaa suomen kielen, joka ymmärtää kaikkein mielen"



Raamattu päättyy sellaisiin isomman puoleisiin näkyihin, jotka näyttäisivät kertovan yhdestä kielestä siellä perillä.

mutta ensin on hankaluutta, kun kirjaa ei saada edes auki että päästäisiin katsomaan, mitä sinne on kirjoitettu.

semmoinen kirja, jota ei kuka tahansa ole arvollinen avaamaan.



Minä näin, että valtaistuimella istuvan oikeassa kädessä oli kirjakäärö. Se oli kirjoitettu täyteen molemmin puolin ja sinetöity seitsemällä sinetillä.

Ja minä näin mahtavan enkelin, joka kuulutti kovalla äänellä: "Kuka on arvollinen avaamaan kirjan ja murtamaan sen sinetit?"

Mutta ei ollut ketään, ei taivaassa, ei maan päällä eikä maan alla, joka olisi kyennyt avaamaan kirjan tai edes katsomaan siihen.

Minä itkin katkerasti, kun ei löytynyt ketään, joka olisi ollut arvollinen avaamaan kirjan tai katsomaan siihen.


Ilm 5:1-4 KR 1992



mutta on olemassa sangen omituinen ratkaisu

Leijona joka on Karitsa

eikä vain karitsa vaan teurastettu sellainen

voiko ihmeellisempää olla?



Mutta yksi vanhimmista sanoi minulle: "Älä itke. Juudan heimon leijona, Daavidin juuriverso, on saanut voiton! Hän avaa kirjan ja murtaa kaikki seitsemän sinettiä."

Ja minä näin, että valtaistuimen ja neljän olennon edessä vanhinten keskellä seisoi karitsa.

Se oli kuin teurastettu, ja sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää -- ne Jumalan seitsemän henkeä, jotka on lähetetty kaikkialle maailmaan.

Se astui lähemmäs ja otti kirjan valtaistuimella istuvan oikeasta kädestä.

Ilm 5:6-7 KR 1992


no mites leijona joka on kuin teurastettu karitsa

paitsi että Hänellä on seitsemän sarvea ja seitsemän silmää

ottaa kirjakäärön?

hampaillaan? etujaloillaan?


taitaa tässä olla semmosta enkelten kieltä, jota on vaikea kreikaksikin pukea

varsin visuaalisestikin hankalaa käsittää

tuonpuoleista

ylimaallista



Kun tämä ihmeellinen Karitsa ottaa kirjakäärön, Johanneksen ilmestyksessä alkaa tapahtua jotain varsin suurta



Kun Karitsa otti kirjan, ne neljä olentoa ja kaksikymmentäneljä vanhinta heittäytyivät hänen eteensä.

Vanhimmilla oli kaikilla harppu ja kultamalja täynnä uhrisavua, pyhien rukouksia.


He lauloivat uuden laulun:

-- Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan
ja avaamaan sen sinetit,
sillä sinut on teurastettu,
olet verelläsi ostanut Jumalalle
ihmisiä kaikista heimoista,
kaikista kielistä, kansoista ja maista.

Olet tehnyt heistä kuningassuvun, meidän Jumalamme pappeja; he tulevat hallitsemaan maan päällä.



Valtaistuimen, olentojen ja vanhinten ympärillä näin suuren joukon enkeleitä ja kuulin heidän äänensä.

Heitä oli lukemattomia, kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat, ja he lausuivat kovalla äänellä:

-- Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan vallan, rikkauden, viisauden ja voiman, kunnian, kirkkauden ja ylistyksen.

Ja minä kuulin, kuinka kaikki luodut taivaassa, maan päällä, maan alla ja meressä, kaikki mitä niissä on, lausuivat:

-- Hänen, joka istuu valtaistuimella, hänen ja Karitsan on ylistys, kunnia, kirkkaus ja mahti aina ja ikuisesti.

Ne neljä olentoa sanoivat: "Aamen", ja vanhimmat heittäytyivät kasvoilleen ja osoittivat kunnioitustaan.

Ilm 5:11-14 KR 1992



ja todellakin

ihminen, Patmos saaren yksinäinen näkijä Johannes

saa apostoli Paavalin tavoin kuulla enkelten ääntä

mutta hän saa myös ymmärtää, mitä tämä valtaisa valkopukuinen joukko hurraa ja saa näitä sanomattomia sanoja meille kertoa.


ei viskata me tätä Jumalan kieltä sisältävää kirjaa olkamme taakse.

vaan painutaan polvillemme Karitsan eteen, joka on arvollinen avaamaan ne seitsemän sinettiä.

jotka ovat melkoinen juttu...