Toinen Mooseksenkirja ei jää toiseksi Ensimmäisen Mooseksenkirjan rinnalla railakkaassa kuvauksessaan Jumalasta ja ihmisistä. Ne ovat molemmat aivan häkellyttävän suorasukaisia ja totuudellisia saavuttaen sellaisia huikeita korkeuksia ja syvyyksiä, joihin maailmankirjallisuus harvoin pystyy.
Ainoa tapa päästä todella tämän kertomussikermän makuun on lukea itse teksti Raamatusta ja sitten kärsivällisesti lukea kaikenlaista, mitä tästä tekstistä on kirjoitettu.
Kärsivällisesti, koska 2 Mooseksenkirjaa ja siinä mainittuja asioita käsitellään lukemattomissa kirjoissa - ja monissa luetuissakin - joista pelkästään saisi kokoon jo melkoisen kirjaston.
Exodus - siinä vasta aihe!
Israelin kansan historian suurimpia tapahtumia, joihin myös kristillisen uskon sydän kietoutuu - sillä Pääsiäiseen ne sydäntapahtumat sijoittuvat, Kristuksen kuolema ja ylösnousemus kolmantena päivänä kirjoitusten mukaan.
Juutalaisia on Suomessa kutsuttu myös "mooseksenuskoisiksi" koska Mooses on heidän uskontonsa varsinainen perustajahahmo. Siinailla solmittiin se liitto Jumalan ja Israelin kansan välillä, jota me kristityt kutsumme Vanhaksi liitoksi. Juutalaisilla ei muuta liittoa ole kuin tämä Siinain laki, Toora, ja siihen liittyvät määrätykset ja lupaukset Pyhästä maasta. Liiton lapsiksi tullaan ympärileikkauksessa, kuten Abrahamin liitossa sanotaan.
Voisimme näin ollen olettaa, että näin juhlava, keskeinen ja tärkeä kirja antaa todella hienostuneen, esikuvallisen ja mahtavan kuvan uskonnon keskeisestä hahmosta, Mooseksesta!
Todella yllättävää siksi on, millaisen matalan ja oudon realistisen kuvan Toinen Mooseksenkirja antaa tästä paksupäisestä ukkelista, jonka Herra melkein kiukuspäissään tappaa!
Jaakobin paini
Jaakobin painissa patriarkka otteli Penuelissa koko yön Herran kanssa ja sai matsissa Häneltä pahan iskun lonkkaansa.
Kumpi aloitti?
Samana yönä Jaakob otti mukaan molemmat vaimonsa, molemmat orjattarensa ja kaikki yksitoista poikaansa ja kulki kahlaamon kohdalta Jabbokin yli. Saatettuaan heidät ensin vastarannalle hän käski kuljettaa yli myös kaiken omaisuutensa. Vain Jaakob itse jäi toiselle rannalle.
Siellä muuan mies paini hänen kanssaan aamunsarastukseen saakka. Kun mies huomasi, ettei päässyt voitolle, hän iski Jaakobia nivustaipeeseen, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen kamppaillessaan miehen kanssa.
Mies sanoi hänelle: "Päästä minut menemään, sillä päivä valkenee." Mutta Jaakob sanoi: "En päästä sinua, ellet siunaa minua." Mies kysyi häneltä: "Mikä sinun nimesi on?" Hän vastasi: "Jaakob." Silloin mies sanoi: "Sinua ei pidä enää sanoa Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sillä sinä olet kamppaillut* Jumalan ja ihmisten kanssa ja voittanut."
Jaakob sanoi hänelle: "Sano sinäkin nimesi." Mutta mies vastasi: "Miksi sinun pitäisi tietää minun nimeni?" Ja hän siunasi Jaakobin siellä.
1 Ms 32:23-30
Mikä se semmoinen mies on - Jumala ja ihminen samassa hahmossa?
Herran paini
Samaan tapaan täysin inhimillisellä tavalla meidän Herramme (Jeesus ennen lihaksituloa) käy henkiseen painiin Mooseksen kanssa.
Exodus kertoo, kuinka Herra pelasti faaraon tyttären kautta heprealaisen poikalapsen, joka sitten meni ja tappoi viranomaisen ja pakeni korpeen.
Sieltä Siinain karuista maisemista hiljaisten vuosikymmenten jälkeen Herra kutsui hommiinsa aikuiseksi varttuneen paimentolaisen, Jetron tyttären miehen.
Vaan semmonen paksupäinen tollo tämä oli, että Herra joutui jatkuvasti neuvottelemaan, käymään kauppaa, tinkimään, lupaamaan ja uhkaamaan ja milloin mitäkin saadakseen äijän tekemään jotain.
Miksi Hän vaivautui moiseen painiin?
Olisihan tuolle jatkuvalle kinastelulle ollut vaihtoehtoja.
Ja tiedämme kaikki, että tarinan lopussa Herran pinna kerrassaan pimahti ja Hän sanoi "sinä et pääse sinne perille Luvattuun maahan". Hautasi hänet sitten ihan itse jonnekin tuntemattomaan paikkaan Moabissa, lähellä rajaa. Siinä lepäät.
(No, kyllä he sitten Kirkastuvuorella taas turinoivat, menneitä muistellen varmaan).
Mooses nousi Moabin tasangolta Nebonvuorelle,
Pisgan huipulle, joka on Jordanin itäpuolella
vastapäätä Jerikoa. Herra näytti hänelle koko maan:
Gileadin, Danin, Naftalin, Efraimin ja Manassen
alueet ja koko Juudan maan läntiseen mereen saakka, Negevin sekä Jordanin alangon, sen syvänteen,
joka ulottuu Jerikosta, Palmukaupungista, Soariin
asti. Herra sanoi Moosekselle: "Tämä on se maa,
josta olen puhunut Abrahamille, Iisakille ja
Jaakobille ja jonka olen vannonut antavani heidän
jälkeläisilleen. Minä olen antanut sinun nähdä sen,
mutta sinä et pääse sinne."
5 Ms 34:1-4
No lähekkö nä vai ekkönä lähe?
Ei meinannut Palavan pensaan näkijä lähteä.
Herra sai kaikkensa tehdä puhuakseen äijän yli - vastoin tahtoaan ei Mooseksen tarvinnut lähteä ja lopulta tinkaus päättyi Herran hyväksi 1-0.
Ja sittenkin vielä tiukkaa teki, ennenkuin lähti - ottaen vaimonsa Sipporan, esikoislapsensa ja aasinsa ja sauvansa mukaan. Meinasi sille tielle elämänsä heti päättyä
Matkan varrella Herra tuli Moosesta vastaan
paikassa, johon hän oli perheineen yöpynyt, ja aikoi
surmata hänet.
Silloin Sippora otti terävän
piikiven, leikkasi pois poikansa esinahan ja kosketti
sillä Moosesta jalkojen väliin sanoen: "Sinä olet minun
veriylkäni."
Niin Herra jätti Mooseksen rauhaan.
Sippora oli ensimmäinen, joka sanoi "veriylkä"
puhuessaan ympärileikkauksesta.
2 Ms 4:24-26
Kaislameren rannalla
No olihan se paha tilanne.
Oli toki.
Tiukka paikka.
Faraon lähestyessä israelilaiset huomasivat
yhtäkkiä, että egyptiläiset olivat aivan heidän
kintereillään. Israelilaiset pelästyivät kovin,
huusivat apua Herralta ja sanoivat Moosekselle:
"Oliko Egyptissä niin vähän hautatilaa, että sinun piti
tuoda meidät tänne autiomaahan kuolemaan? Näetkö nyt,
mitä olet meille tehnyt, kun veit meidät pois
Egyptistä? Mehän sanoimme sinulle jo siellä: 'Anna
meidän olla rauhassa ja palvella egyptiläisiä.' Parempi
meidän olisi toki palvella egyptiläisiä kuin kuolla
autiomaassa!"
Mutta Mooses sanoi kansalle: "Älkää
pelätkö, vaan pysykää aloillanne, niin saatte nähdä,
kuinka Herra pelastaa teidät. Sellaista, mitä te tänään
näette tapahtuvan egyptiläisille, ette enää milloinkaan
saa nähdä.
Herra sotii teidän puolestanne, olkaa te
hiljaa!"
Herra sanoi Moosekselle: "Miksi sinä huudat minua
avuksi? Käske israelilaisten lähteä liikkeelle. Kohota sauvasi, ojenna kätesi merta kohti ja
halkaise sen vedet, niin israelilaiset voivat kulkea
meren poikki kuivaa maata pitkin.
Minä kovetan
egyptiläisten sydämet, niin että he lähtevät teidän
peräänne. Ja se, mitä tapahtuu faraolle ja koko hänen
sotajoukolleen, hänen sotavaunuilleen ja niiden
ajajille, todistaa minun suuruuttani. Kun minun
suuruuteni näkyy siinä, mitä faraolle, hänen
sotavaunuilleen ja niiden ajajille tapahtuu, silloin
egyptiläiset ymmärtävät, että minä olen Herra."
2 Ms 14:10-18
Näemme tästä, että äijä on pinteessä. Vaikka hän niin rohkaisee omaa kansaansa, saamme käsityksen että hän siinä sydämensä pohjasta huutaa suorastaan apua Herralta.
Herran vastaus on työnjako: hoitele sinä Mosse nämä jutut ja minä hoitelen nämä.
Kummallekin riitti hommelia siinä Kaislameren rannalla, toinen auttoi omaa kansaansa ja toinen näytti farkulle kuka käskee.
The rest is history, as they say!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti