Humioita evankelistojen kertomuksista Jeesuksen syntymästä

Eräs maailmnkuulu sopraano laulaa erään kauneimmista  lauluista, mitä kostkaan on sävelletty
Kaikki neljä evankeliumia mainitsevat Marian, Jeesuksen äidin. Mutta vain kaksi niistä - Matteus ja Luukas - kertovat Jeesuksen syntymään liittyvistä tapahtumista.

MARKUS
Evankelista aloittaa kertomuksensa jo aikuisiän saavuttaneesta Nasaretin Jeesuksesta, joka saapuu Johannes Kastjana luo. Markuksen evankeliumia onkin kutsuttu "johdannolla varustetuksi kärsimyskertomukseksi." Se ei sisällä lainkaan Jeesuksen syntymään tai lapsuuteen liittyvää aineistoa.


JOHANNES
Johanneksen evankeliumin alku on upea ja syvällisesti teologinen. Kuuluisan Logos jakson jälkeen kertomus keskittyy Jeesukseen ja Johannes Kastajaan. Evankeliumissa ei ole Jeesuksen syntymään tai lapsuuteen liittyvää aineistoa.


MATTEUS
Evankeliumissa on useita lyhyitä mutta väkeviä tekstejä, jotka kaikuvat jokainen joulu kautta koko kristillisen maailman.

Matteus keskittyy Joosefiin, Marian puolisoon. Kirjalliselta kannalta yllättävästi evankeliumi alkaa hänen sukuluettelollaan Abrahamista Jakob Ben Mattaniin, Joosefin isään.

Seuraavaksi Matteus kertoo Joosefin vaikeuksista raskaaksi tulleen kihlattunsa kanssa. Herran enkeli ilmestyy hänelle unessa ja kertoo, mistä on kysymys. Enkeli käskee Joosefia ottamaan Marian vaimokseen. Painopiste on niin paljon Joosefissa, että saamme vaikutelman, että evankelista odottaa lukijan tietävän Mariasta ja täydentää tapahtumien kuvausta tällä tavoin..

Nasaretista ei ole mainintaa kerrottaessa Joosefista ja Marian yllättävästä raskaudesta. Matteus kertoo, että Jeesus syntyi Juudean Bethlehemissä kuningas Herodeksen aikana (Herodes Suuri 74/73 – 4 BC).

Jeesuksen syntymän jälkeen tietäjiä saapuu itäisiltä mailta palvomaan häntä. Jakso keskittyy viisaisiin miehiin ja kuningas Herodekseen, jolla on on pahat mielessä. Joosefia ei mainita, he tapaavat äiti Marian ja lapsen. Koska kuninkaallisia lahjoja on kolme, kultaa, myrraa ja frankinsensia, kirkon traditiossa kaukaiset vieraat olivat kolme kuningasta.

Joosef näkee unessa Herran enkelin toistamiseen. Tämä käskee häntä pakenemaan Betlehemistä. Pyhä perhe vaeltaa turvaan kuningas Herodeksen vihalta Egyptiin, kun kaksi vuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset murhataan Betlehemissä. He palaavat Herodeksen kuoleman jälkeen, mutta koska hallitsijana on tämän poika Arkelaus (23 eKr – 18 jKr) he muuttavat Nazaretiin.

Näiden kertomusten jälkeen Matteuksen evankeliumi siirtyy kuvaamaan Jeesusksen ja Johannes Kastajan kohtaamista.


LUUKAS
Luukas keskittyy Jeesuksen äitiin, Mariaan.

Kertomus Jeesuksen syntymästä alkaa Juudean vuorimaialla lähellä Jerusalemia jossa Sakaria ja Elisabet asuvat. Suitsutuksen aikana Sakaria näkee Herran temppelissä enkelin, joka kertoo lapsen syntymästä ja että tälle on annettava nimeksi Johannes.

Luukas kertoo seuraavaksi hyvin intiimin tapahtuman Galilean Nasaretista, jota vain neitsyt Maria oli todistamassa. Paikalla ei ollut ketään muuta ihmistä. Näin ollen Luukas on voinut kuulla tästä vain siten, että Maria on jollekin kertonut kokemuksestaan.  Enkeli Gabriel kertoo hänelle tulevasta raskaudesta ja syntyvän lapsen majesteettisuudesta. Hänen on annettava lapselle nimeksi Jeesus (nimen antaminen on perinteisesti isän tehtävä).

Maria vierailee seuraavaksi Elisabetin luona Juudean kukkulamaassa (perinteisesti viljavassa laaksossa oleva En Karemin kylä Jerusalemin läheisyydessä). Kun Elisabet näkee Marian, kohdussa oleva pienokainen hypähtää ilosta ja Elisabet täytetään Pyhällä Hengellä.

Luukkaan evankeliumissa on tämän jälkeen kaunis ja teologisesti painava Marian kiitosvirsi. Se on harvinainen esimerkki hyvin varhaisesta juutalais-kristillisestä hymnistä.

Sen jälkeen kun Johannes Kastaja on syntynyt Sakarias lausuu pojastaan profetian Pyhässä Hengessä.

Luukas kirjoittaa, että Jeesus syntyi Juudean Betlehemissä, Daavidin kaupungissa, keisari Augustuksen (63 eKr–14 jKr) määräämän yleisen verotuksen aikana. Jokaisen tuli matkustaa sukunsa omaan kaupunkiin, jossa verotuksesta päätettäisiin. Joosef kulkee raskaana olevan Marian kanssa Betlehemiin, koska Joosef on kuningas Daavidin huonetta ja sukua.

Paimenet (perinteisesti Beit Sahourin vihertävästä laaksosta Betlehemistä itään Juudean autiomaan reunalla) olivat ensimmäiset vieraat vastasyntyneen luona. On merkittävää, että Jerusalemin eteläpuolella toimineet lammaspaimenet kasvattivat eläimiä pääsiäisjuhliin, joiden aikana kaupungissa saattoi olla yli  100.000 pyhiinvaeltajaa. Enkelten laulu, josta evankelista kertoo paimenten kadolla, kaikuu jokaisena jouluna kautta koko maailman lukemattomilla eri kielillä.

Jeesus ympärileikattiin juutalaisen tradition mukaan kahdeksantena päivänä syntymän jälkeen. Matteus ei mainitse tätä erittäin tärkeää yksityiskohtaa, jolla juutalaisten pojat otetaan Jumalan kansan liittoon. Om esitetty, että Teofilus, jolle Luukas osoittaa evankeliuminsa, olisi ollut korkea-arvoinen saddukeus, jolle tämä yksityiskohta on tietenkin hyvin merkittävä.

Lopuksi Luukas kertoo uhrista Jerusalemin temppelissä, jonka Mooseksen laki määrää esikoisena syntyneestä pojasta. Kahden kyyhkysen valinta kertoo, ettei Joosef ollut erityisen varakas.


Harmonisointi? 
Inhimilliseen luontoon kuuluu, että koetamme luoda yhtenäistä saumatonta kertomusta Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien kertomista joulun tapahtumista .Mutta tämä ei ole oikea lähestymistapa. Jos Pyhä Henki olisi halunnut antaa yhden kerotmuksen, jossa ei ole mitään sisäistä jännitettä, ristiriitaa ja ongelmaa, Hän olisi tehnhyt niin. Yksi evankeliumi olisi tähän riittänyt.

Tällaisen yhden kertomuksen sijasta meillä on neljä evankeliumikirjaa, joista kolme katselee tapahtumi samasta näkökulmasta (synoptikot mutta poikkeavat toisistaan monissa yksityiskohdissa. Neljäs evankeliumi katselee tapahtumia korkealla lentävän kotkan tavoin nähden tapahtumat paljon laajemmin. Neljä evankelistaa täydentävät toisiaan, mutta myös haastavat meitä luoden aidosti inhimillisen kokoelman muistitietoa, joka huokuu tuoreutta ja aitoa ihmettelyä. 

Joulukertomukset eivät kutsu meitä vain painamaan ne muistiimme ja toistamaan niitä kirjaimellisesti. Ne haastavat meitä oppimaan, kysymään, epäilemään ja uskomaan, niiden sisällön kasvaessa meidän itse varttuessamme ihmisinä ja kristittyinä, henkisesti ja hengellisesti.

Ilmaisun vapaus 
Kertomuksia Jeesuksen syntymästä voidaan esittää monin eri tavoin. Vallitsee taiteilijan vapaus ilmaista sitä, mikä koetaan tärkeäksi. Aina ei tarvitse vain toistaa kirjaimellisesti, mitä on kirjoitettu. Evankeliumien kertomukset inspiroivat meitä väkevästi ja kohtaamme ne niin tuoreina joulusta jouluun.

Erityisesti iloitsemme lasten silmien loisteesta, kun heille kerrotaan näistä ihanista ja salaperäisistä tapahtumista, inkarnaation mysteeristä.

Hyvät isät ja äidit, työntäkää sivuun pakanallinen joulupukki ja antakaa Raamatun kertomuksille keskeinen sija kodin joulussa. Sieltä löytyy oikea joulu!


________
sama teksti on englanniksi blogissani Phos to alethinon

Luominen ja Jumalan viha Room. 1

Syyllisyys
Pyhän Paavalin antama Jumalan vihan kuvaus Roomalaiskirjeen 1 luvussa on sangen yllättävä ja poikkeaa täysin omantunnont ja normaalin oikeuskäsityksen periaatteesta - pahat tekomme aiheuttavat Jumalan vihan meitä kohtaan ja odotamme rangaistuksia niistä. Eikö niin?

Roomalaiskirjeen profeetalliset sanat ihmisten synnillisyydestä ovat erittäin yllättävät. Hän nimittäin kirjoittaa ajatuksen, ettei ihmisten pahuus ja syntiset teot ole syynä Jumalan vihaan, vaan se mitä ihmiset eivät tee: he eivät anna kunniaa Iusraelin Jumalalle, maailman Luojalle.  Todellakin, epäjumalanpalvelus kukoistaa, kuten Paavali saattoi omin silmin todeta Ateenassa, Roomassa ja muualla matkoillaan.

Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa. Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt
.
He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi, ja he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin.
Room 1:18 - 23

Rangaistus
Puha Jumalan vihasta johtaa ajatuksemme luonnostaan syntisiä kohtaaviin taivaallisiin rangaistuksiin, luonnon katastrofeihin, sairauksiin ja kuolettaviin epidemioihin, sodan kauhuihin ja sellaiseen. Eikö juuri tämä rikos-rangaistus asetelma ole useimpien uskontojen perustuksissa oleva näkemys. Ihmiset koettavat saavuttaa Korkeampien voimien suosion, jotta ne pikemmin siunaisivat ja suojelisivat kuin rankaisivat pahoista teoista.

Pyhä Paavali kirjoittaa tässä ankaria sanoja, mutta ne eroavat poikkeavat rikkomuksen ja rangaistuksen asetelmasta, joka on pohjavireenä useimmissa uskonnoissa, myös juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa.

Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa. He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa -- olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen. Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan.

Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi. He ovat täynnä kaikenlaista vääryyttä, halpamaisuutta, ahneutta ja pahuutta, täynnä kateutta, murhanhimoa, riitaisuutta, petollisuutta ja pahansuopuutta, he panettelevat ja parjaavat, vihaavat Jumalaa, ovat röyhkeitä ja pöyhkeitä, rehenteleviä ja pahanilkisiä, vanhemmilleen tottelemattomia, ymmärtämättömiä ja epäluotettavia, rakkaudettomia ja säälimättömiä. Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin.
Room 1:24-32

Ei poliittisesti kovin korrektia, mutta väkevää tekstiä ja tarkemmin luettuna täysin yllättävää.


Jumalan viha
Yllättäen Pyhä Paavali asettaa tässä syyn ihmisten pahuuteen Jumalan vastaukseen siihen, etteivä he kunnioita Häntä Luojana.

Luonnollisesta uskonnollisesta näkökulmastamme käsin katsottuna asiat ovat ylösalaisin Roomalaiskirjeen 1 luvussa: sen sijaan, että ihmisten pahuus olisi perussyy Jumalan vihaan, syynä onkin epäjumalanpalvelus, se etti oikeaa Luojaa tunnusteta eikä kunnioiteta.

Ihmisten epäjumalanpalvelukseen Jumala  

• jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa
• jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. 
• jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi.

Paavali ei näe paljoakaan toivoa lihalle, Aadamin ja Eevan lapsille. He eivät koskaan tule ylistämään Jumalaa, kuten tulisi kunnioittaa hänen syällisten ja ihmeellisten luomistöidensä takia. Roomalaiskirjeen mukaan jotain täysin radikaalia täytyy tapahtua, ennenkuin ihmisyksilöt laulavat Jumalan ylistystä, kuten Hän ihmisiltä odottaa ja ansaitsee.