Ottakaa Hengen miekka, joka on Jumalan sana.
Ef. 6:17
Tämä toteutuu erityisesti silloin, kun sanaa julkisesti saarnastuolista opetetaan, mutta myös silloin, kun jokainen kristitty sitä joko yksin tai toisten kanssa kuulee, lukee, veisaa, siitä puhuu ja sitä tutkii.
Kun sitä näet sekoittamattomana ja puhtaana saarnataan, ahkerasti opitaan ja vakaasti mietitään, sillä on niin suuri voima, ettei perkele voi sitä kestää.
Se paljastaa nimittäin hänen valheensa, jolla hän pettää ihmisiä yrittäessään ahdistaa heitä väärään luottamukseen tai väärään uskoon, alakuloisuuteen tai epätoivoon.
Sana osoittaa Herran Kristuksen, jonka perkele ristiinnaulitsi, mutta johon hän loukkasi itsensä niin, että Kristus polki hänen päänsä rikki.
Siksi perkele pelkää ja pakenee. Sanaa sanotaan miekaksi, että osoitettaisiin, miten sitä on käytettävä perkelettä vastustettaessa.
Sitä on käytettävä ja harjoitettava saarnaamalla, kuulemalla ja oppimalla.
Sitä ei ole jätettävä virumaan penkin alle tai ainoastaan kirjoihin, aivan kuin annettaisiin miekan jäädä huotraan ruostumaan.
Siten se ei voi osoittaa mitään voimaa eikä tuottaa vahinkoa perkeleelle.
Se on vedettävä huotrasta, miekka on paljastettava ja sillä lyötävä joka taholle, toisin sanoen se on saarnaviran välityksellä ja muutoinkin suulla ja sydämellä pantava käyttöön, että se pysyisi aina terävänä.
Huolehtikaamme siis ennen kaikkea siitä, että säilytämme sanan puhtaana ja sekoittamattomana.
Rukoilkaamme Jumalaa antamaan meille uskollisia saarnaajia, jotka pitävät sen voimassa.
Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille 18.12.2011
maanantai 19. joulukuuta 2011
perjantai 16. joulukuuta 2011
Herran painia Mooseksen kanssa - 2 Ms
Toinen Mooseksenkirja ei jää toiseksi Ensimmäisen Mooseksenkirjan rinnalla railakkaassa kuvauksessaan Jumalasta ja ihmisistä. Ne ovat molemmat aivan häkellyttävän suorasukaisia ja totuudellisia saavuttaen sellaisia huikeita korkeuksia ja syvyyksiä, joihin maailmankirjallisuus harvoin pystyy.
Ainoa tapa päästä todella tämän kertomussikermän makuun on lukea itse teksti Raamatusta ja sitten kärsivällisesti lukea kaikenlaista, mitä tästä tekstistä on kirjoitettu.
Kärsivällisesti, koska 2 Mooseksenkirjaa ja siinä mainittuja asioita käsitellään lukemattomissa kirjoissa - ja monissa luetuissakin - joista pelkästään saisi kokoon jo melkoisen kirjaston.
Exodus - siinä vasta aihe!
Israelin kansan historian suurimpia tapahtumia, joihin myös kristillisen uskon sydän kietoutuu - sillä Pääsiäiseen ne sydäntapahtumat sijoittuvat, Kristuksen kuolema ja ylösnousemus kolmantena päivänä kirjoitusten mukaan.
Juutalaisia on Suomessa kutsuttu myös "mooseksenuskoisiksi" koska Mooses on heidän uskontonsa varsinainen perustajahahmo. Siinailla solmittiin se liitto Jumalan ja Israelin kansan välillä, jota me kristityt kutsumme Vanhaksi liitoksi. Juutalaisilla ei muuta liittoa ole kuin tämä Siinain laki, Toora, ja siihen liittyvät määrätykset ja lupaukset Pyhästä maasta. Liiton lapsiksi tullaan ympärileikkauksessa, kuten Abrahamin liitossa sanotaan.
Voisimme näin ollen olettaa, että näin juhlava, keskeinen ja tärkeä kirja antaa todella hienostuneen, esikuvallisen ja mahtavan kuvan uskonnon keskeisestä hahmosta, Mooseksesta!
Todella yllättävää siksi on, millaisen matalan ja oudon realistisen kuvan Toinen Mooseksenkirja antaa tästä paksupäisestä ukkelista, jonka Herra melkein kiukuspäissään tappaa!
Jaakobin paini
Jaakobin painissa patriarkka otteli Penuelissa koko yön Herran kanssa ja sai matsissa Häneltä pahan iskun lonkkaansa.
Kumpi aloitti?
Samana yönä Jaakob otti mukaan molemmat vaimonsa, molemmat orjattarensa ja kaikki yksitoista poikaansa ja kulki kahlaamon kohdalta Jabbokin yli. Saatettuaan heidät ensin vastarannalle hän käski kuljettaa yli myös kaiken omaisuutensa. Vain Jaakob itse jäi toiselle rannalle.
Siellä muuan mies paini hänen kanssaan aamunsarastukseen saakka. Kun mies huomasi, ettei päässyt voitolle, hän iski Jaakobia nivustaipeeseen, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen kamppaillessaan miehen kanssa.
Mies sanoi hänelle: "Päästä minut menemään, sillä päivä valkenee." Mutta Jaakob sanoi: "En päästä sinua, ellet siunaa minua." Mies kysyi häneltä: "Mikä sinun nimesi on?" Hän vastasi: "Jaakob." Silloin mies sanoi: "Sinua ei pidä enää sanoa Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sillä sinä olet kamppaillut* Jumalan ja ihmisten kanssa ja voittanut."
Jaakob sanoi hänelle: "Sano sinäkin nimesi." Mutta mies vastasi: "Miksi sinun pitäisi tietää minun nimeni?" Ja hän siunasi Jaakobin siellä.
1 Ms 32:23-30
Mikä se semmoinen mies on - Jumala ja ihminen samassa hahmossa?
Herran paini
Samaan tapaan täysin inhimillisellä tavalla meidän Herramme (Jeesus ennen lihaksituloa) käy henkiseen painiin Mooseksen kanssa.
Exodus kertoo, kuinka Herra pelasti faaraon tyttären kautta heprealaisen poikalapsen, joka sitten meni ja tappoi viranomaisen ja pakeni korpeen.
Sieltä Siinain karuista maisemista hiljaisten vuosikymmenten jälkeen Herra kutsui hommiinsa aikuiseksi varttuneen paimentolaisen, Jetron tyttären miehen.
Vaan semmonen paksupäinen tollo tämä oli, että Herra joutui jatkuvasti neuvottelemaan, käymään kauppaa, tinkimään, lupaamaan ja uhkaamaan ja milloin mitäkin saadakseen äijän tekemään jotain.
Miksi Hän vaivautui moiseen painiin?
Olisihan tuolle jatkuvalle kinastelulle ollut vaihtoehtoja.
Ja tiedämme kaikki, että tarinan lopussa Herran pinna kerrassaan pimahti ja Hän sanoi "sinä et pääse sinne perille Luvattuun maahan". Hautasi hänet sitten ihan itse jonnekin tuntemattomaan paikkaan Moabissa, lähellä rajaa. Siinä lepäät.
(No, kyllä he sitten Kirkastuvuorella taas turinoivat, menneitä muistellen varmaan).
Mooses nousi Moabin tasangolta Nebonvuorelle, Pisgan huipulle, joka on Jordanin itäpuolella vastapäätä Jerikoa. Herra näytti hänelle koko maan: Gileadin, Danin, Naftalin, Efraimin ja Manassen alueet ja koko Juudan maan läntiseen mereen saakka, Negevin sekä Jordanin alangon, sen syvänteen, joka ulottuu Jerikosta, Palmukaupungista, Soariin asti. Herra sanoi Moosekselle: "Tämä on se maa, josta olen puhunut Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille ja jonka olen vannonut antavani heidän jälkeläisilleen. Minä olen antanut sinun nähdä sen, mutta sinä et pääse sinne."
5 Ms 34:1-4
No lähekkö nä vai ekkönä lähe?
Ei meinannut Palavan pensaan näkijä lähteä.
Herra sai kaikkensa tehdä puhuakseen äijän yli - vastoin tahtoaan ei Mooseksen tarvinnut lähteä ja lopulta tinkaus päättyi Herran hyväksi 1-0.
Ja sittenkin vielä tiukkaa teki, ennenkuin lähti - ottaen vaimonsa Sipporan, esikoislapsensa ja aasinsa ja sauvansa mukaan. Meinasi sille tielle elämänsä heti päättyä
Matkan varrella Herra tuli Moosesta vastaan paikassa, johon hän oli perheineen yöpynyt, ja aikoi surmata hänet.
Silloin Sippora otti terävän piikiven, leikkasi pois poikansa esinahan ja kosketti sillä Moosesta jalkojen väliin sanoen: "Sinä olet minun veriylkäni."
Niin Herra jätti Mooseksen rauhaan. Sippora oli ensimmäinen, joka sanoi "veriylkä" puhuessaan ympärileikkauksesta.
2 Ms 4:24-26
Kaislameren rannalla
No olihan se paha tilanne.
Oli toki.
Tiukka paikka.
Faraon lähestyessä israelilaiset huomasivat yhtäkkiä, että egyptiläiset olivat aivan heidän kintereillään. Israelilaiset pelästyivät kovin, huusivat apua Herralta ja sanoivat Moosekselle:
"Oliko Egyptissä niin vähän hautatilaa, että sinun piti tuoda meidät tänne autiomaahan kuolemaan? Näetkö nyt, mitä olet meille tehnyt, kun veit meidät pois Egyptistä? Mehän sanoimme sinulle jo siellä: 'Anna meidän olla rauhassa ja palvella egyptiläisiä.' Parempi meidän olisi toki palvella egyptiläisiä kuin kuolla autiomaassa!"
Mutta Mooses sanoi kansalle: "Älkää pelätkö, vaan pysykää aloillanne, niin saatte nähdä, kuinka Herra pelastaa teidät. Sellaista, mitä te tänään näette tapahtuvan egyptiläisille, ette enää milloinkaan saa nähdä. Herra sotii teidän puolestanne, olkaa te hiljaa!"
Herra sanoi Moosekselle: "Miksi sinä huudat minua avuksi? Käske israelilaisten lähteä liikkeelle. Kohota sauvasi, ojenna kätesi merta kohti ja halkaise sen vedet, niin israelilaiset voivat kulkea meren poikki kuivaa maata pitkin.
Minä kovetan egyptiläisten sydämet, niin että he lähtevät teidän peräänne. Ja se, mitä tapahtuu faraolle ja koko hänen sotajoukolleen, hänen sotavaunuilleen ja niiden ajajille, todistaa minun suuruuttani. Kun minun suuruuteni näkyy siinä, mitä faraolle, hänen sotavaunuilleen ja niiden ajajille tapahtuu, silloin egyptiläiset ymmärtävät, että minä olen Herra."
2 Ms 14:10-18
Näemme tästä, että äijä on pinteessä. Vaikka hän niin rohkaisee omaa kansaansa, saamme käsityksen että hän siinä sydämensä pohjasta huutaa suorastaan apua Herralta.
Herran vastaus on työnjako: hoitele sinä Mosse nämä jutut ja minä hoitelen nämä.
Kummallekin riitti hommelia siinä Kaislameren rannalla, toinen auttoi omaa kansaansa ja toinen näytti farkulle kuka käskee.
The rest is history, as they say!
Ainoa tapa päästä todella tämän kertomussikermän makuun on lukea itse teksti Raamatusta ja sitten kärsivällisesti lukea kaikenlaista, mitä tästä tekstistä on kirjoitettu.
Kärsivällisesti, koska 2 Mooseksenkirjaa ja siinä mainittuja asioita käsitellään lukemattomissa kirjoissa - ja monissa luetuissakin - joista pelkästään saisi kokoon jo melkoisen kirjaston.
Exodus - siinä vasta aihe!
Israelin kansan historian suurimpia tapahtumia, joihin myös kristillisen uskon sydän kietoutuu - sillä Pääsiäiseen ne sydäntapahtumat sijoittuvat, Kristuksen kuolema ja ylösnousemus kolmantena päivänä kirjoitusten mukaan.
Juutalaisia on Suomessa kutsuttu myös "mooseksenuskoisiksi" koska Mooses on heidän uskontonsa varsinainen perustajahahmo. Siinailla solmittiin se liitto Jumalan ja Israelin kansan välillä, jota me kristityt kutsumme Vanhaksi liitoksi. Juutalaisilla ei muuta liittoa ole kuin tämä Siinain laki, Toora, ja siihen liittyvät määrätykset ja lupaukset Pyhästä maasta. Liiton lapsiksi tullaan ympärileikkauksessa, kuten Abrahamin liitossa sanotaan.
Voisimme näin ollen olettaa, että näin juhlava, keskeinen ja tärkeä kirja antaa todella hienostuneen, esikuvallisen ja mahtavan kuvan uskonnon keskeisestä hahmosta, Mooseksesta!
Todella yllättävää siksi on, millaisen matalan ja oudon realistisen kuvan Toinen Mooseksenkirja antaa tästä paksupäisestä ukkelista, jonka Herra melkein kiukuspäissään tappaa!
Jaakobin paini
Jaakobin painissa patriarkka otteli Penuelissa koko yön Herran kanssa ja sai matsissa Häneltä pahan iskun lonkkaansa.
Kumpi aloitti?
Samana yönä Jaakob otti mukaan molemmat vaimonsa, molemmat orjattarensa ja kaikki yksitoista poikaansa ja kulki kahlaamon kohdalta Jabbokin yli. Saatettuaan heidät ensin vastarannalle hän käski kuljettaa yli myös kaiken omaisuutensa. Vain Jaakob itse jäi toiselle rannalle.
Siellä muuan mies paini hänen kanssaan aamunsarastukseen saakka. Kun mies huomasi, ettei päässyt voitolle, hän iski Jaakobia nivustaipeeseen, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen kamppaillessaan miehen kanssa.
Mies sanoi hänelle: "Päästä minut menemään, sillä päivä valkenee." Mutta Jaakob sanoi: "En päästä sinua, ellet siunaa minua." Mies kysyi häneltä: "Mikä sinun nimesi on?" Hän vastasi: "Jaakob." Silloin mies sanoi: "Sinua ei pidä enää sanoa Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sillä sinä olet kamppaillut* Jumalan ja ihmisten kanssa ja voittanut."
Jaakob sanoi hänelle: "Sano sinäkin nimesi." Mutta mies vastasi: "Miksi sinun pitäisi tietää minun nimeni?" Ja hän siunasi Jaakobin siellä.
1 Ms 32:23-30
Mikä se semmoinen mies on - Jumala ja ihminen samassa hahmossa?
Herran paini
Samaan tapaan täysin inhimillisellä tavalla meidän Herramme (Jeesus ennen lihaksituloa) käy henkiseen painiin Mooseksen kanssa.
Exodus kertoo, kuinka Herra pelasti faaraon tyttären kautta heprealaisen poikalapsen, joka sitten meni ja tappoi viranomaisen ja pakeni korpeen.
Sieltä Siinain karuista maisemista hiljaisten vuosikymmenten jälkeen Herra kutsui hommiinsa aikuiseksi varttuneen paimentolaisen, Jetron tyttären miehen.
Vaan semmonen paksupäinen tollo tämä oli, että Herra joutui jatkuvasti neuvottelemaan, käymään kauppaa, tinkimään, lupaamaan ja uhkaamaan ja milloin mitäkin saadakseen äijän tekemään jotain.
Miksi Hän vaivautui moiseen painiin?
Olisihan tuolle jatkuvalle kinastelulle ollut vaihtoehtoja.
Ja tiedämme kaikki, että tarinan lopussa Herran pinna kerrassaan pimahti ja Hän sanoi "sinä et pääse sinne perille Luvattuun maahan". Hautasi hänet sitten ihan itse jonnekin tuntemattomaan paikkaan Moabissa, lähellä rajaa. Siinä lepäät.
(No, kyllä he sitten Kirkastuvuorella taas turinoivat, menneitä muistellen varmaan).
Mooses nousi Moabin tasangolta Nebonvuorelle, Pisgan huipulle, joka on Jordanin itäpuolella vastapäätä Jerikoa. Herra näytti hänelle koko maan: Gileadin, Danin, Naftalin, Efraimin ja Manassen alueet ja koko Juudan maan läntiseen mereen saakka, Negevin sekä Jordanin alangon, sen syvänteen, joka ulottuu Jerikosta, Palmukaupungista, Soariin asti. Herra sanoi Moosekselle: "Tämä on se maa, josta olen puhunut Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille ja jonka olen vannonut antavani heidän jälkeläisilleen. Minä olen antanut sinun nähdä sen, mutta sinä et pääse sinne."
5 Ms 34:1-4
No lähekkö nä vai ekkönä lähe?
Ei meinannut Palavan pensaan näkijä lähteä.
Herra sai kaikkensa tehdä puhuakseen äijän yli - vastoin tahtoaan ei Mooseksen tarvinnut lähteä ja lopulta tinkaus päättyi Herran hyväksi 1-0.
Ja sittenkin vielä tiukkaa teki, ennenkuin lähti - ottaen vaimonsa Sipporan, esikoislapsensa ja aasinsa ja sauvansa mukaan. Meinasi sille tielle elämänsä heti päättyä
Matkan varrella Herra tuli Moosesta vastaan paikassa, johon hän oli perheineen yöpynyt, ja aikoi surmata hänet.
Silloin Sippora otti terävän piikiven, leikkasi pois poikansa esinahan ja kosketti sillä Moosesta jalkojen väliin sanoen: "Sinä olet minun veriylkäni."
Niin Herra jätti Mooseksen rauhaan. Sippora oli ensimmäinen, joka sanoi "veriylkä" puhuessaan ympärileikkauksesta.
2 Ms 4:24-26
Kaislameren rannalla
No olihan se paha tilanne.
Oli toki.
Tiukka paikka.
Faraon lähestyessä israelilaiset huomasivat yhtäkkiä, että egyptiläiset olivat aivan heidän kintereillään. Israelilaiset pelästyivät kovin, huusivat apua Herralta ja sanoivat Moosekselle:
"Oliko Egyptissä niin vähän hautatilaa, että sinun piti tuoda meidät tänne autiomaahan kuolemaan? Näetkö nyt, mitä olet meille tehnyt, kun veit meidät pois Egyptistä? Mehän sanoimme sinulle jo siellä: 'Anna meidän olla rauhassa ja palvella egyptiläisiä.' Parempi meidän olisi toki palvella egyptiläisiä kuin kuolla autiomaassa!"
Mutta Mooses sanoi kansalle: "Älkää pelätkö, vaan pysykää aloillanne, niin saatte nähdä, kuinka Herra pelastaa teidät. Sellaista, mitä te tänään näette tapahtuvan egyptiläisille, ette enää milloinkaan saa nähdä. Herra sotii teidän puolestanne, olkaa te hiljaa!"
Herra sanoi Moosekselle: "Miksi sinä huudat minua avuksi? Käske israelilaisten lähteä liikkeelle. Kohota sauvasi, ojenna kätesi merta kohti ja halkaise sen vedet, niin israelilaiset voivat kulkea meren poikki kuivaa maata pitkin.
Minä kovetan egyptiläisten sydämet, niin että he lähtevät teidän peräänne. Ja se, mitä tapahtuu faraolle ja koko hänen sotajoukolleen, hänen sotavaunuilleen ja niiden ajajille, todistaa minun suuruuttani. Kun minun suuruuteni näkyy siinä, mitä faraolle, hänen sotavaunuilleen ja niiden ajajille tapahtuu, silloin egyptiläiset ymmärtävät, että minä olen Herra."
2 Ms 14:10-18
Näemme tästä, että äijä on pinteessä. Vaikka hän niin rohkaisee omaa kansaansa, saamme käsityksen että hän siinä sydämensä pohjasta huutaa suorastaan apua Herralta.
Herran vastaus on työnjako: hoitele sinä Mosse nämä jutut ja minä hoitelen nämä.
Kummallekin riitti hommelia siinä Kaislameren rannalla, toinen auttoi omaa kansaansa ja toinen näytti farkulle kuka käskee.
The rest is history, as they say!
lauantai 3. joulukuuta 2011
Nettiruukun hermeneuttinen keskustelu
Esikoislestadiolaisuuden hengellisissä maisemissa toimiva Nettiruukku on viimeisen parin vuoden aikana sisältänyt merkittävää hermeneuttista keskustelua aiheesta "Miten ymmärrämme Raamattua oikein?"
Keskustelun merkitystä alleviivaa se, että sitä on vetänyt kaksi naista, nimimerkit Haamul ja mama. Miehet ovat lähinnä olleet kommentoijan, sivustahuutelijan asemassa. Tämä on todella merkittävää täysin julkista keskustelua, sillä esikoisuudessahan on pitkään ollut perinne, että "nainen vaietkoon seurakunnassa" kuten apostoli Paavali neuvoo. Vaan mitä mahtaisi apostoli sanoa tänään, verratessaan näiden kahden naisen syvällisiä Raamatun pohdintoja nettiruukun raamattupiirissä Suomi24 forumin esikoislestadiolaisen ukkokerhon usein sangen surullisiin kinasteluihin?
Haamul: opillinen eli dogmaattinen Raamatun lukeminen
Mielestäni Haamulin edustama Raamatun tekstien tulkinnan linja on johdonmukainen ja muistuttaa perusrakenteeltaan esikoislestadiolaisten saarnaajien opillista tapaa julistaa Jumalan Sanaa.
Esikoisten saarna
Päivän teksti valitaan siten, että Pyhä Henki voi siitä ammentaa saarnaajan kautta seurakunnalle luotettavaa ja turvallista neuvoa ja ohjetta tässä kristillisyydessä uskomiseen ja elämiseen. Suositut saarnatekstit luetaan ja rukoushuoneella saarnavuorossa oleva Herran enkeli, Malakiaan mukaan, sitten jakaa siitä tuoretta mannaa seuraväen rakentumiseksi.
Saarnaajalta ei odoteta Raamatusta mitään "uutta" - pois se, sellainen haihattelu on omiaan synnyttämään epäilyksiä, ristiriitoja ja vihollisen kylvötyötä Jumalan lasten joukossa. Mutta Hengen voimassa saarna osuu kuulijoiden sydämiin, herättää synnintuntoa ja halua parannukseen, surua siitä, missä vaellus on jäänyt vajaaksi tai on tullut aivan langettua syntiin. Laki nuhtelee ja kutsuu rakkaan Kristuksen luo, joka tarjoaa armon evankeliumia, täyttä armahdusta ja synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Haamulin selitysmalli
Haamulin tapa käsitellä Raamattua osoittaa toki paljon laajempaa Raamatun tuntemusta kuin kuulemani keskiverto pyhäpäivän saarna seuroissa rukoushuoneella. Hänellä on erityisen terävät silmät Raamatun äärellä ja hän havaitsee siellä aarteita toisensa jälkeen, sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa.
Poissa on esikoisten saarnan pareneesi eli kehotuspuhe, joka tähtää seuroissa olevan kuulijan elämän parannukseen ja tahtoo johdattaa jokaista Jumalan armon suojiin. Monelle ex-essulle vapautuminen tästä viikottaisesta lankeemus-nuhtelu-synnit anteeksi-lankeemus kierteestä on merkinnyt mullistavaa vapautumista hengellisestä orjuudesta ja väärin käsitetystä kristillisyydestä.
Mutta itse perusrakenne on säilynyt muistona Haamulin omasta kasvualustasta esikoisuuden maisemissa. Synneistä nuhtelemisen, parannuskehotuksen, armon sanojen julistuksen tilalle on vain tullut saksalainen teoria. Tällä tarkoitan Uuden ajan alussa Saksassa vaikuttanutta kirkon uudistusliikettä, joka alkoi Martti Lutherin kautta, kun hän käsitti evankeliumin ja uskoi omalle kohdalleen synnit anteeksi YKSIN USKOSTA ilman lain tekoja.
Keskiajan kirkon uudistuminen alkoi tästä tapahtumasta Raamatun äärellä ja Martti Luther nostikin Jumalan Sanan kaiken kirkon perinteen, kirkolliskokousten, kirkkoisien ja pyhimyskertomusten yläpuolle teoreettisella periaatteella "yksin Kirjoitukset", sola scriptura.
Haamulin kirjoituksissa typologinen ja allegorinen lähestymistapa auttaa löytämään tämän keskeisen uskonpuhdistuksen kirkon aarteen, YKSIN USKOSTA, YKSIN KRISTUKSEN TÄHDEN, kaikkialta. Tämä on se tärkeä sanoma, jonka löydämme jo Vanhan liiton kirjoituksista ja joka täydellistyy Uudessa liitossa.
Eisegeesi
Voisimme kutsua tällaista ei vain esikoislestadiolaisille ominaista Raamatun lukutapaa "opilliseksi" eli dogmaattiseksi tavaksi julistaa ja lukea Jumalan Sanaa. Siinä on suurena vaarana "eisegeesi", Kreikan sana tarkoittaa "lukea sisään" eli tekstiin luetaan mukaan muita merkityksiä.
Rauhan Siteessä on muistaakseni 2010 ollutkin mainintaa juuri tässä henegssä siitä, kuinka saarnaajan tulee saarnata puhdasta oppia. Luterilaisen papin tulisi myös julistaa Jumalan Sanaa puhtaan opin perusteella, ei miten vain päähän pälkähtää.
mama: kuunteleva eli eksegeettinen Raamatun lukeminen
Nimimerkki mama on näissä keskusteluissa koettanut tuoda esiin, mitä teksti itse sanoo, mihin aikaan ja asiaan se liittyy, mikä on tekstin oma konteksti.
Vaikka tämä tuntuu itsestäänselvältä, koetetaan selvittää mitä Kirjoitukset tahtovat sanoa, keskustelu on nostattanut melkoisia tuulia Kaisalmeren rannalla jotka ovat jakaneet forumin lukijoita kahteen eri joukkoon!
Eksegeesi
Voisimme kutsua tällaista lähinnä yliopistollista Raamatun lukutapaa "eksegeettiseksi" tavaksi julistaa ja lukea Jumalan Sanaa. Kreikan sana tarkoittaa "lukea ulos" eli pyrkiä ymmärtämään Raamatun Sanaa niinkuin sen kirjoittaja on ymmärtänyt tuomatta mukaan myöhempiä tai muuten parempia näkökulmia.
Uusia aarteita etsimässä
Molemmat kirjoittajat, sekä Haamul että mama, selvästikin iloitsevat saadessaan olla Jumalan Sanan mittaamattomien aarteiden äärellä.
Haamul iloitsee, kun hän löytää aarteita jotka osoittavat että "näin se todellakin on, tämäkin kohta sen osoittaa näin kauniisti".
mama iloitsee, kun hän oppii uutta Jumalan Sanasta ja sen äärellä.
Keskustelun merkitystä alleviivaa se, että sitä on vetänyt kaksi naista, nimimerkit Haamul ja mama. Miehet ovat lähinnä olleet kommentoijan, sivustahuutelijan asemassa. Tämä on todella merkittävää täysin julkista keskustelua, sillä esikoisuudessahan on pitkään ollut perinne, että "nainen vaietkoon seurakunnassa" kuten apostoli Paavali neuvoo. Vaan mitä mahtaisi apostoli sanoa tänään, verratessaan näiden kahden naisen syvällisiä Raamatun pohdintoja nettiruukun raamattupiirissä Suomi24 forumin esikoislestadiolaisen ukkokerhon usein sangen surullisiin kinasteluihin?
Haamul: opillinen eli dogmaattinen Raamatun lukeminen
Mielestäni Haamulin edustama Raamatun tekstien tulkinnan linja on johdonmukainen ja muistuttaa perusrakenteeltaan esikoislestadiolaisten saarnaajien opillista tapaa julistaa Jumalan Sanaa.
Esikoisten saarna
Päivän teksti valitaan siten, että Pyhä Henki voi siitä ammentaa saarnaajan kautta seurakunnalle luotettavaa ja turvallista neuvoa ja ohjetta tässä kristillisyydessä uskomiseen ja elämiseen. Suositut saarnatekstit luetaan ja rukoushuoneella saarnavuorossa oleva Herran enkeli, Malakiaan mukaan, sitten jakaa siitä tuoretta mannaa seuraväen rakentumiseksi.
Saarnaajalta ei odoteta Raamatusta mitään "uutta" - pois se, sellainen haihattelu on omiaan synnyttämään epäilyksiä, ristiriitoja ja vihollisen kylvötyötä Jumalan lasten joukossa. Mutta Hengen voimassa saarna osuu kuulijoiden sydämiin, herättää synnintuntoa ja halua parannukseen, surua siitä, missä vaellus on jäänyt vajaaksi tai on tullut aivan langettua syntiin. Laki nuhtelee ja kutsuu rakkaan Kristuksen luo, joka tarjoaa armon evankeliumia, täyttä armahdusta ja synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Haamulin selitysmalli
Haamulin tapa käsitellä Raamattua osoittaa toki paljon laajempaa Raamatun tuntemusta kuin kuulemani keskiverto pyhäpäivän saarna seuroissa rukoushuoneella. Hänellä on erityisen terävät silmät Raamatun äärellä ja hän havaitsee siellä aarteita toisensa jälkeen, sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa.
Poissa on esikoisten saarnan pareneesi eli kehotuspuhe, joka tähtää seuroissa olevan kuulijan elämän parannukseen ja tahtoo johdattaa jokaista Jumalan armon suojiin. Monelle ex-essulle vapautuminen tästä viikottaisesta lankeemus-nuhtelu-synnit anteeksi-lankeemus kierteestä on merkinnyt mullistavaa vapautumista hengellisestä orjuudesta ja väärin käsitetystä kristillisyydestä.
Mutta itse perusrakenne on säilynyt muistona Haamulin omasta kasvualustasta esikoisuuden maisemissa. Synneistä nuhtelemisen, parannuskehotuksen, armon sanojen julistuksen tilalle on vain tullut saksalainen teoria. Tällä tarkoitan Uuden ajan alussa Saksassa vaikuttanutta kirkon uudistusliikettä, joka alkoi Martti Lutherin kautta, kun hän käsitti evankeliumin ja uskoi omalle kohdalleen synnit anteeksi YKSIN USKOSTA ilman lain tekoja.
Keskiajan kirkon uudistuminen alkoi tästä tapahtumasta Raamatun äärellä ja Martti Luther nostikin Jumalan Sanan kaiken kirkon perinteen, kirkolliskokousten, kirkkoisien ja pyhimyskertomusten yläpuolle teoreettisella periaatteella "yksin Kirjoitukset", sola scriptura.
Haamulin kirjoituksissa typologinen ja allegorinen lähestymistapa auttaa löytämään tämän keskeisen uskonpuhdistuksen kirkon aarteen, YKSIN USKOSTA, YKSIN KRISTUKSEN TÄHDEN, kaikkialta. Tämä on se tärkeä sanoma, jonka löydämme jo Vanhan liiton kirjoituksista ja joka täydellistyy Uudessa liitossa.
Eisegeesi
Voisimme kutsua tällaista ei vain esikoislestadiolaisille ominaista Raamatun lukutapaa "opilliseksi" eli dogmaattiseksi tavaksi julistaa ja lukea Jumalan Sanaa. Siinä on suurena vaarana "eisegeesi", Kreikan sana tarkoittaa "lukea sisään" eli tekstiin luetaan mukaan muita merkityksiä.
Rauhan Siteessä on muistaakseni 2010 ollutkin mainintaa juuri tässä henegssä siitä, kuinka saarnaajan tulee saarnata puhdasta oppia. Luterilaisen papin tulisi myös julistaa Jumalan Sanaa puhtaan opin perusteella, ei miten vain päähän pälkähtää.
mama: kuunteleva eli eksegeettinen Raamatun lukeminen
Nimimerkki mama on näissä keskusteluissa koettanut tuoda esiin, mitä teksti itse sanoo, mihin aikaan ja asiaan se liittyy, mikä on tekstin oma konteksti.
Vaikka tämä tuntuu itsestäänselvältä, koetetaan selvittää mitä Kirjoitukset tahtovat sanoa, keskustelu on nostattanut melkoisia tuulia Kaisalmeren rannalla jotka ovat jakaneet forumin lukijoita kahteen eri joukkoon!
Eksegeesi
Voisimme kutsua tällaista lähinnä yliopistollista Raamatun lukutapaa "eksegeettiseksi" tavaksi julistaa ja lukea Jumalan Sanaa. Kreikan sana tarkoittaa "lukea ulos" eli pyrkiä ymmärtämään Raamatun Sanaa niinkuin sen kirjoittaja on ymmärtänyt tuomatta mukaan myöhempiä tai muuten parempia näkökulmia.
Uusia aarteita etsimässä
Molemmat kirjoittajat, sekä Haamul että mama, selvästikin iloitsevat saadessaan olla Jumalan Sanan mittaamattomien aarteiden äärellä.
Haamul iloitsee, kun hän löytää aarteita jotka osoittavat että "näin se todellakin on, tämäkin kohta sen osoittaa näin kauniisti".
mama iloitsee, kun hän oppii uutta Jumalan Sanasta ja sen äärellä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)