nimimerkki Rami avasi keskustelujen puolella palstan aiheesta. Koska kyseessä on Raamattu, kopioin avauksen myös raamattupiirin puolelle.
----
Mikä "taika" liittyy kätten päälle panemiseen?
Matt. 9:18. Jeesus herättää tytön kuolleista ja parantaa verenvuodosta kärsivän naisen
Kun Jeesus vielä puhui heille, sinne tuli eräs synagogan esimies. Hän kumartui maahan Jeesuksen edessä ja sanoi: "Tyttäreni on kuollut juuri äsken, mutta tule ja pane kätesi hänen päälleen, niin hän virkoaa."
Markus 10: 14. mutta Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta."
15. Hän pani kätensä heidän päälleen. Sitten hän lähti sieltä.
Ap.t.6: 5. Kaikki, jotka olivat koolla, pitivät tätä ehdotusta hyvänä. He valitsivat Stefanoksen, miehen, joka oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä, sekä Filippoksen, Prokoroksen, Nikanorin, Timonin, Parmenaksen ja Nikolaoksen, antiokialaisen käännynnäisen.
6. Nämä tuotiin apostolien eteen, ja apostolit rukoilivat ja panivat kätensä heidän päälleen.
Ap.t. 8:17 Pietari ja Johannes panivat kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen.
Ap.t. 9:12. ja näyssä hän on nähnyt, että Ananias-niminen mies tulee sisään ja panee kätensä hänen päälleen, jotta hän saisi näkönsä takaisin."
17. Ananias lähti. Hän meni sisälle taloon, pani kätensä Saulin päälle ja sanoi: "Saul, veljeni! Herra on lähettänyt minut - Jeesus, joka ilmestyi sinulle, kun olit matkalla tänne. Hän lähetti minut, jotta saisit näkösi takaisin ja täyttyisit Pyhästä Hengestä."
Kirjoittanut MikkoL
Heprealaiskirjeessä on maininta "kristillisen opin alkeista", jossa puhutaan opista kasteesta ja opista kätten päällepanemisesta.
Kuten Ramin avauksesta näkyy, käytäntö oli tuttu Jeesuksen toiminnan aikaan ja on itsestään selvä Apostolien teoissa.
Sillä on myös vankat juurensa Vanhan testamentin ajassa.
Sentähden antakaamme Kristuksen opin alun sillänsä olla, ja ruvetkaamme niihin, jotka täydellisyyteen saattavat: ei vasta-uudesta perustusta laskein parannukseen kuolevaisista töistä ja uskoon Jumalan päälle,
Kasteen oppiin, kätten päällepanemiseen, kuolleitten ylösnousemiseen ja ijankaikkiseen tuomioon.
Ja sen me tahdomme tehdä, jos Jumala muutoin sallii.
Sillä se on mahdotoin, että ne, jotka kerran valaistus ovat, ja sitä taivaallista lahjaa maistaneet, ja ovat Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet,
Ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa, ja tulevaisen maailman voimaa,
Jos he lankeevat pois, että he vasta-uudesta parannukseen uudistettaisiin, jotka toistamiseen itsellensä Jumalan Pojan ristiinnaulitsevat ja pilkkana pitävät.
Sillä maa, joka sateen sisällensä särpää, joka usein sen päälle tulee, ja kasvaa tarpeellisia ruohoja niille, jotka sitä viljelevät, se saa siunauksen Jumalalta.
Mutta joka orjantappuroita ja ohdakkeita kasvaa, se on kelvotoin ja lähin kirousta, jonka loppu on, että se poltetaan.
Mutta me toivomme teiltä rakkahimmat, parempaa ja sitä, mikä autuuteen sopii, ehkä me näin puhumme.
Hep 6:1-9 Biblia 1776
näemme kuinka vakava on tekstiyhteys, joka kehottaa kristittyjä kasvamaan ja varttumaan ja tulemaan täydellisiksi eikä taas uudelleen laskemaan perustuksia.
nämä liitetään taivaallisiin asioihin, lahjoihin ja Jumalan tuntemiseen.
Kirjeen kirjoittaja varoittaa maasta, joka särpii sinne usein tulevan sateen - ja kasvaa orjantappuraa ja ohdakkeita.
Krisitty, joka kuulee Jumalan Sanan ja saa kokea Jumalan ihanuutta voi uudelleen ristiinnaulita Jeesuksen
näin vakavassa yhteydessä on siis tämä kohta, jossa kätten päällepaneminen asetetaan aivan isojena asioiden yhteyteen (ilman ehtoollista!):
"Kasteen oppiin, kätten päällepanemiseen, kuolleitten ylösnousemiseen ja ijankaikkiseen tuomioon."
Otto Mannisen komitea käänsi 1938
Hep 6:1-3
Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan,
oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta.
Ja niin me tahdomme tehdä, jos vain Jumala sallii.
KR 1992 kääntää:
Älkäämme siis enää viipykö Kristuksen opin alkeissa, vaan edetkäämme täyteen tietoon.
Emme voi uudestaan laskea perustusta ja opettaa sellaisia asioita kuin parannus kuolemaan johtavista teoista, usko Jumalaan, oppi kasteista ja puhdistusmenoista sekä kätten päällepanemisesta, kuolleiden ylösnousemus ja iankaikkinen tuomio.
Menkäämme eteenpäin, jos Jumala suo.
Ja aseta hänet pappi Eleasarin ja kaiken kansan eteen ja aseta hänet virkaan heidän nähtensä.
Ja siirrä hänelle osa omaa arvoasi, että kaikki israelilaisten seurakunta häntä tottelisi.
Ja hän astukoon pappi Eleasarin eteen, ja tämä kysyköön hänen puolestaan uurimin kautta Jumalan vastausta Herran edessä. Hänen käskystänsä he lähtekööt ja hänen käskystänsä he tulkoot, hän ja kaikki israelilaiset hänen kanssansa, koko seurakunta."
Ja Mooses teki, niinkuin Herra oli häntä käskenyt, ja otti Joosuan ja asetti hänet pappi Eleasarin ja kaiken seurakunnan eteen.
Ja hän pani kätensä hänen päällensä ja asetti hänet virkaan, niinkuin Herra oli puhunut Mooseksen kautta.
4 Ms 27:19-23 KR 1933
Ja Herran palvelija Mooses kuoli siellä Mooabin maassa, Herran sanan mukaan.
Ja hän hautasi hänet laaksoon Mooabin maahan, vastapäätä Beet-Peoria, mutta ei kukaan ole saanut tietää hänen hautaansa tähän päivään asti.
Ja Mooses oli kuollessaan sadan kahdenkymmenen vuoden vanha, mutta hänen silmänsä eivät olleet hämärtyneet, eikä hänen elinvoimansa ollut kadonnut.
Ja israelilaiset itkivät Moosesta Mooabin arolla kolmekymmentä päivää; sitten päättyi Mooseksen muistoksi vietetty itku- ja suruaika.
Ja Joosua, Nuunin poika, oli täynnä viisauden henkeä, sillä Mooses oli pannut kätensä hänen päällensä; ja israelilaiset tottelivat häntä ja tekivät, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut.
Mutta Israelissa ei enää noussut yhtäkään sellaista profeettaa kuin Mooses, jonka kanssa Herra seurusteli kasvoista kasvoihin;
5 Ms 34:5-10 KR 1933
Mutta Israel ojensi oikean kätensä ja laski sen Efraimin pään päälle, vaikka tämä oli nuorempi, ja vasemman kätensä Manassen pään päälle; hän pani siis kätensä ristikkäin, sillä Manasse oli esikoinen.
Ja hän siunasi Joosefin sanoen: "Jumala, jonka kasvojen edessä minun isäni Aabraham ja Iisak ovat vaeltaneet, Jumala, joka on minua kainnut syntymästäni hamaan tähän päivään asti,
enkeli, joka on minut pelastanut kaikesta pahasta, siunatkoon näitä nuorukaisia; heitä mainittaessa mainittakoon minun nimeni ja minun isieni Aabrahamin ja Iisakin nimi, ja he lisääntykööt suuresti keskellä maata".
Mutta kun Joosef huomasi, että hänen isänsä laski oikean kätensä Efraimin pään päälle, pani hän sen pahakseen ja tarttui isänsä käteen siirtääkseen sen Efraimin pään päältä Manassen pään päälle.
Ja Joosef sanoi isälleen: "Ei niin, isäni, sillä tämä on esikoinen; pane oikea kätesi hänen päänsä päälle".
Mutta hänen isänsä epäsi ja sanoi: "Kyllä tiedän, poikani, kyllä tiedän; hänestäkin on tuleva kansa, hänkin on tuleva suureksi, mutta hänen nuorempi veljensä on kuitenkin tuleva häntä suuremmaksi, ja hänen jälkeläisistään on tuleva kansan paljous".
Ja niin hän siunasi heidät sinä päivänä, sanoen: "Sinun nimelläsi siunataan Israelissa, sanotaan: Jumala tehköön sinut Efraimin ja Manassen kaltaiseksi". Niin hän asetti Efraimin Manassen edelle.
1 Ms 48:15-20 KR 1933
Ja ota vaatteet ja pue Aaronin ylle ihokas ja kasukan viitta ja kasukka ja rintakilpi; ja sido hänen ympärilleen kasukan vyö.
Pane myös käärelakki hänen päähänsä ja kiinnitä pyhä otsalehti käärelakkiin.
Ja ota voiteluöljyä ja vuodata hänen päähänsä ja voitele hänet.
Ja tuo hänen poikansa esille ja pue heidän ylleen ihokkaat.
Ja vyötä heidät vyöllä, sekä Aaron että hänen poikansa, ja sido päähineet heidän päähänsä, että pappeus olisi heillä ikuisena säätynä. Vihi näin virkaansa Aaron ja hänen poikansa.
Ja tuo mullikka ilmestysmajan eteen, ja Aaron poikineen laskekoon kätensä mullikan pään päälle.
Ja teurasta sitten mullikka Herran edessä, ilmestysmajan ovella.
Ja ota mullikan verta ja sivele sitä sormellasi alttarin sarviin; mutta kaikki muu veri vuodata alttarin juurelle.
Ja ota kaikki sisälmyksiä peittävä rasva ja maksanlisäke ja molemmat munuaiset ynnä niiden päällä oleva rasva, ja polta ne alttarilla.
Mutta mullikan liha, nahka ja rapa polta tulessa leirin ulkopuolella. Se on syntiuhri.
Ja ota toinen oinaista, ja Aaron poikinensa laskekoon kätensä sen oinaan pään päälle.
Teurasta sitten oinas ja ota sen veri ja vihmo se alttarille ympärinsä;
ja leikkele oinas määräkappaleiksi ja pese sen sisälmykset ja jalat ja pane ne kappaleiden ja pään päälle.
Ja polta koko oinas alttarilla. Se on polttouhri Herralle, se on suloisesti tuoksuva uhri Herralle.
Ota sitten toinen oinas, ja Aaron poikinensa laskekoon kätensä oinaan pään päälle.
Ja teurasta oinas ja ota sen verta ja sivele Aaronin ja hänen poikiensa oikean korvan lehteen ja oikean käden peukaloon ja heidän oikean jalkansa isoonvarpaaseen, mutta vihmo muu veri alttarille ympärinsä.
Ja ota alttarilla olevaa verta ja voiteluöljyä ja pirskoita Aaronin ja hänen vaatteidensa päälle, ja samoin hänen poikiensa ja heidän vaatteidensa päälle. Näin hän tulee pyhäkölle pyhitetyksi, sekä hän itse että hänen vaatteensa, ja samoin hänen poikansa ja hänen poikiensa vaatteet.
Ota sitten oinaasta rasva ja rasvahäntä ja sisälmyksiä peittävä rasva ja maksanlisäke ja molemmat munuaiset ynnä niiden päällä oleva rasva ja oikea reisi, sillä tämä on vihkiäisoinas.
Ja ota pyöreä leipä ja öljyyn leivottu kakku ja ohukainen happamattomien leipien korista, joka on Herran edessä.
Ja pane kaikki nämä Aaronin käsiin ja hänen poikiensa käsiin, että toimitettaisiin niiden heilutus Herran edessä.
Ota ne sitten heidän käsistään ja polta alttarilla, polttouhrin päällä, suloiseksi tuoksuksi Herran edessä. Se on Herran uhri.
Ja ota rintaliha Aaronin vihkiäisoinaasta ja toimituta sen heilutus Herran edessä; ja se olkoon sinun osasi.
Näin sinun on pyhitettävä heilutettu rintaliha ja anniksi annettu reisi, se, mitä on heilutettu ja anniksi annettu Aaronin ja hänen poikiensa vihkiäisoinaasta.
Ja ne olkoot Aaronin ja hänen poikiensa ikuinen osuus, israelilaisilta saatu, sillä se on anti. Se olkoon israelilaisten anti heidän yhteysuhreistaan, heidän antinsa Herralle.
2 Ms 29:5-28 KR 1933
Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani.
Job 9:29-35 KR 1933
Ja sinä, ihmislapsi! Näin sanoo Herra, Herra: Käske lintuja, kaikkia siivekkäitä, ja kaikkia metsän eläimiä: Kokoontukaa, tulkaa, yhtykää joka taholta minun teurasuhrilleni jonka minä teitä varten uhraan, suurelle teurasuhrille Israelin vuorille; syökää lihaa ja juokaa verta.
Syökää sankarien lihaa ja juokaa maan ruhtinaitten verta - oinaita, lampaita, kauriita ja härkiä, kaikki tyynni Baasanissa syötettyjä.
Syökää itsenne kylläisiksi rasvasta ja juokaa itsenne juovuksiin verestä, teurasuhrista, jonka minä teitä varten uhraan.
Tulkaa kylläisiksi minun pöydässäni ratsuista ja vaunuhevosista, sankareista ja kaikenkaltaisista sotamiehistä, sanoo Herra, Herra.
Minä asetan kunniani pakanakansojen keskeen, ja kaikki pakanakansat saavat nähdä minun tuomioni, jonka minä toimitan, ja käteni, jonka minä lasken heidän päällensä.
Mutta Israelin heimo tulee tietämään, että minä, Herra, olen heidän Jumalansa siitä päivästä lähtien ja aina eteenpäin.
Hesekiel 39:17-22 KR 1933
Vanhan liiton aikana - aivan sieltä alusta asti patriarkkojen vaiheista - tunnetaan kätten päälle paneminen.
Juutalaisuudessa se on yleistä sekä esirukouksen yhteydessä, että tarkoissa Jerusalemin temppelin uhreja koskevissa määräyksissä.
Jobin kirjassa on maininta riidan sovittelijasta, joka laskee kätensä molempien osapuolien päälle.
Hesekielin kirjassa Jumala laskee kätensä viholliskansan päälle hurjan tuomion hetkellä.
ärjellä ajatellen mitä taikaa tuossa tosiaan on.
voimme ajatella siunauksen kättä, jonka kautta virtaa voimaa, hopeinen virta tehtävään siunauksena, kultainen virta armolahjojen näkymättömänä kanavana, kristallivirta terveyden lahjana, verinen virta puhdistavana ja pesevänä.
sekä siunaaja että siunattava saattavat sen kokea suorastaan fyysisesti, mutta järjellistä selitystä ei ole.
järki tökkii pahasti myös miksi pitää olla pappeja, temppeli, uhreja, siunauksia, virsiä ja ylistyslauluja
eikö ihan yksinkertainen usko Jumalaan riittäisi, mihin kaikkia noita kommervenkkejä tarvitaan.
mutta sangen tarkat ovat määräykset siitä, miten Jumalaa palvellaan ja tarkasti on Pyhä Henki Kristuksen seurakunnassa asettanut pappisviran hoitamisen, tehtävään valitsemisen ja siunaamisen, sakramenttien hoidon ja jumalanpalveluksen liturgisen kaavan.
järki ei sitä käsitä, ja Jeesus sanoo että te eksytte, koska ette tunne kirjoituksia.
minulla on henkilökohtaisesti se käsitys, että kätten päällepaneminen toimii myös maallisessa yhteydessä, koko lailla erillään uskosta.
olen kuullut hierojasta, jonka käsissä on lämpöä, herkkyyttä ja voimaa, joka tavoittaa kipeät kohdat hierottavan kehossa.
olen kuullut terveyttä jakavista ihmisistä, joiden käsien kosketuksesta potilas vahvistuu ja ehkä toipuu ihan. (siis ei kristillisissä piireissä vaan sekulaareissa)
näiden molempien kohdalla varoituksen sana niille, joilla on korvat kuulla!
on mahdollista, että tässä ihminen jotenkin erikoisella tavalla jakaa omasta terveydestään.
silloin käy niinkuin tuolle hierojattarelle ja eräille tuntemilleni parantajille, että vanhemmiten oma terveys pettää.
jotain salaperäistä voimaa on jaettu muille eikä huomattu, miten omat patterit vähenevät.
ei näitä järki käsitä, mutta eivät nämä parantamisen voiman välittäminen ole välttämättä myöskään uskonasioita.
korostan vielä, että nämä ovat omia käsityksiäni ja saavat jäädä siksi omaan arvoonsa.
kirkot pitävät kynsin hampain kiinni apostolisesta sukkessiosta.
kaikissa suurissa kirkoissa etenee sukupolvesta toiseen, pappispolvesta toiseen, se ikivanha kätten päällepanemisen kautta annettu siunaus, joka ulottuu takaisin Simon Pietariin ja Jeesukseen.
Suomen ev.lut. kirkossa oli tietääkseni katko jonkin aikaa, kunnes siunauksen ketju palautettiin Englannin anglikaanisen kirkon kautta.
niinkuin Tuntemattomassa, "mä olin kauheen hämmästynyt" kun kuulin, ettei esikoislestadiolaisessa herätyksessä ole mitään yhteistä rukousta saarnaajia valittaessa
eikä saarnaajia mitenkään aseteta tehtäväänsä kätten päällepanemisen siunauksella.
outoa
ainoa selitys, jonka keksin, on ettei poropaimenen tai lappalaisen talonpojan kasvatin järkeen mene, mitä kätten päällepanosta voisi olla apua.
nimimerkki immata huomautti:
Saattaahan olla, että saarnaajat keskenään siunaavat uusia sananpalvelijoita. Ei ole yleisesti tiedossa, mitä heidän kokouksissaan puhutaan.
kirjoittanut MikkoL
apostolisesta siunauksesta vielä sen verran, että se ei suinkaan jää pappien omaisuudeksi.
kun kastettava siunataan, kun konfirmoitu siunataan, kun avioliitto siunataan, kun on kuolleen siunaustilaisuus, kun pappi lukee Herran siunauksen jumalanpalvelukseen saapuneille kotiin lähteville
aina kun polvistut ehtoolliselle, jonka jakaa Suomen ev.lut. kirkossa vihitty pappi
saat siunauksen, josta kulkee katkeamaton yhteys takaisin meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen ja apostoli Pietariin.
kirjoittanut immata:
Yleisesti ottaen rukoileminenkin on hyvin yksityistä. Ei ole varsinaista yhteistä esirukoustoimintaa, ei myöskään rukouspiirejä.
Sain nuorena kutsun rukouspiiriin erään henkilön seuraksi. Koin suorastaan järkyttävänä ääneen rukoilun, en saanut sanakaan suustani kun oma vuoroni tuli.
Kirjoittanut: MikkoL
no johan on taas järkyttävä tieto tästä meidän kristillisyydestämme. vähänpä asiaa tunnen!
mikä mahtaa olla syynä siihen, että yhdessä ei rukoilla?
tiedän että eräässä vaiheessa helluntaialiset saivat päähänsä, että Isäm Meidän on liian kaavamainen!
he olivat niin hurskaita hengessä, etteivät totelleet Herraa Jeesusta.
mutta nyt kaiketi ovat tulleet järkiinsä.
onhan Vuorisaarnassa "sinä kun rukoilet mene kammioosi"
sekö on selitys - vai ehkä asiasta ei vaan puhuta?
ei ole tapana tässä meidän kristillisyydessämme ääneen yhdessä rukoilla?
sain onneksi parempaa tietoa, päiväseuroissa on yhteinen rukous alkuvirren jälkeen, iltaseuroissa ennen loppuvirttä.
huh... säikähdin jo.
immata ilmeisesti tarkoitti uskovien yhteisiä vapaita rukoushetkiä ja Jumalan Sanan tutkimista kotona tai rukoushuoneella. ettei sellaisia juuri ole?
Kirjoittanut: immata
Kyllä se useimmin on seuroissa niin, että esilukija lukee ihan yksikseen useamman rukouksen, isämeidän rukous luetaan toisinaan yhteen ääneen.
Ei kuulu essuperinteeseen äänelliset ruoka- ym rukoukset kotioloissakaan. Syy mitä ilmeisimmin on juuri tuo (mene kammioosi...) mitä Mikko arvelitkin.
En väitä, etteikö joissain essukodeissa olisi toisin. Itse olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni essupitäjässä, jos noin isosti saa sanoa :-)
Suht uusi, ehkä parikymmentä vuotta on ollut tapana Isä meidän rukous lausua yhteen ääneen ja sekin on lukijan päätös, niinkuin kirjoitin. Rukoukset luetaan virsikirjan rukousosiosta.
Kunnioitan suuresti luterilaista kirkkoa juuri rukouselämän säilyttämisestä. Olen näin vanhemmalla iällä saanut tutustua siihen monissa yhteyksissä.
Kirjoittanut: raakkeli
Yhdyn edellisiin,rakkaudella
peppiina
Kirjoittanut: MikkoL
sain taas parempaa tietoa immatalta essujen käytännön hengellisen elämän ja yhteisen "liturgian" tavoista ja perinteistä - olen tästä tarkennuksesta kiitollinen.
ensimmäisen viestin ymmärsin -- osittain -- väärin. kuten immata tässä kertoo, Jeesuksen opettama Isä meidän rukous voidaan seuroissa lausua yhteen ääneen tai saarnaaja voi lausua sen yksin, ja yhteen ääneen lausuminen on uudehko tapa.
koska siihen ei olla totuttu, essulle voi olla ahdistavakin ja kurkkua puristava kokemus esimerkiksi viidesläinen opiskelijasolun tai raamattupiirin lopussa tapahtuva yhteinen rukous, jossa kukin ringissä olija osallistuu vuorollaan rukoukseen.
Jeesuksen opetuksen mukaan Isä kyllä kuulee salassa lausutun rukouksun, oli rukoilija sitten levossa vuoteessa, polvillaan sen äärellä tai nostanut kätensä kohti taivasta raamatulliseen tapaan.
Hengessä ja totuudessa kun rukoillaan, niin toteutetaan meidän Herramme opetusta samarialaiselle naiselle Syykarin kaivolla.
varmasti kannattaa muistaa myös vanhaa kristikansan parissa kulkevaa sanontaa
"missä on paljon rukousta, siellä on paljon siunausta.
missä on vähän rukoustua, siellä on vähän rukousta.
missä ei ole lainkaan rukousta, siellä ei ole lainkaan siunausta"
jollain salaisella, järjelle käsittämtätömällä tavalla, meidän Jumalamme on kytkenyt rukouselämän tähän kristillisyyteen ja odottaa, että me Häneltä paljon hyvää anomme sekä rakkaillemme että vihollisillemme.
pyhien rukoukset on kuin suitsutusta Herran temppelissä, jota kultamaljoihin kootaan.
hurskaan isoisän tai isoäidin esirukoukset Jumala saattaa vuodattaa taivaasta siunauksina vielä monen sukupolven jälkeen.
ei Hän ole saituri vaan rikas antaja kaikille, jotka Häntä avuksi huutavat.
kaarneenpojillekin, jotka nälkäänsä raakkuvat Jumalalta apua!
koiranpenikoillekin pöydän alla.
eikö siis meille, Hänen rakkaille lapsilleen?
Kätten päälle paneminen on hyvin vanha raamatullinen tapa siunata.
Hyvin vanha tapa on myös kertomuksessa Rebekan noutamisesta Iisakille vaimoksi. Uskottu palvelija lähetetään hoitamaan tehtävää Abrahamin kotimaahan, sukulaisten ja omaisten luo Kaldean Uuriin - nykyisen Irakin eteläosaan.
Vaimo ei saa olla kanaanilainen vaan Abrahamin sukua.
Mutta entä jos palvelija väsyy pitkään matkaan, löytää nätin tytön reissussa ja tuo hänet Iisakille vaimoksi? Miten Abraham voi tietää, että asia on näin.
Abraham vaatii palvelijaansa vannomaan valan. Eikä mitä tahansa valaa, vaan sellaisen, jossa tämä "asettaa kätensä Abrahamin kupeiden alle" - eli selvällä nykysuomella sanoen "ottaa Abrahamin munista kiinni".
Jos tyttö ei suostu lähtemään palvelijan mukaan, tämä on valasta vapaa. Älköön tuoko ketään, jos ei sukulaisista kukaan lähde. Mutta enkeli kyllä valmistaa tien.
Ja Abraham oli vanha ja joutunut ijälliseksi: ja Herra oli siunannut hänen kaikissa.
Niin sanoi Abraham vanhimmalle huoneensa palvelialle, joka kaikki hallitsi, mitä hänellä oli: laske nyt kätes minun kupeeni alle.
Ja minä vannotan sinua Herran taivaan ja maan Jumalan kautta; ettes ota emäntää minun pojalleni Kanaanealaisten tyttäristä, joiden seassa minä asun.
Vaan mene minun isäni maalle ja minun sukuni tykö; ja ota minun pojalleni Isaakille emäntä.
Ja palvelia sanoi: jos niin tapahtuis, ettei vaimo tahtoisi seurata minua tähän maahan: pitääkö minun kumminkin viemän jällensä sinun poikas sille maalle, jostas lähtenyt olet?
Abraham sanoi hänelle: kavahda sinuas, ettes vie minun poikaani sinne jällensä.
Herra taivaan Jumala, joka minun otti isäni huoneesta ja syntymä-maaltani, ja joka minun kanssani puhui, ja myös vannoi minulle, sanoen: sinun siemenelles minä annan tämän maan: hän lähettää enkelinsä sinun edelläs, ettäs ottaisit minun pojalleni emännän sieltä.
Jos ei vaimo tahtoisi seurata sinua, niin sinä olet vapaa tästä minun valastani; ainoastansa älä vie minun poikaani sinne jälleen.
Niin laski palvelia kätensä herransa Abrahamin kupeen alle; ja vannoi hänelle sen.
1 Ms 24:1-9 Biblia 1776
Abraham oli tullut vanhaksi ja ikääntyneeksi, ja Herra oli siunannut häntä kaikin tavoin.
Abraham sanoi nyt palvelijalleen, taloutensa vanhimmalle, joka huolehti hänen koko omaisuudestaan: "Kosketa minua nivusiin ja vanno minulle Herran, taivaan ja maan Jumalan kautta, ettet ota minun pojalleni vaimoa kanaanilaisten naapureitteni tyttäristä vaan menet synnyinmaahani, sukuni luo, ja tuot sieltä vaimon pojalleni Iisakille."
Palvelija kysyi häneltä: "Entä jos tyttö ei haluakaan lähteä minun mukaani tänne? Onko minun silloin vietävä poikasi siihen maahan, josta olet lähtenyt?"
Abraham sanoi hänelle: "Älä missään tapauksessa vie poikaani sinne. Herra, taivaan Jumala, joka vei minut sukuni parista ja syntymämaastani ja vannoi antavansa minun jälkeläisilleni tämän maan, lähettää enkelinsä sinun edelläsi, niin että onnistut noutamaan sieltä vaimon pojalleni.
Ellei tyttö halua lähteä mukaasi, olet vapaa valastasi, mutta poikaani älä sinne vie."
Ja palvelija kosketti isäntäänsä Abrahamia nivusiin ja vannoi vaaditun valan.
1 Ms 24:1-9 KR 1992
Tällaiset vanhat raamatulliset tavat tuntuvat talonpoikaisjärjellä päätellen turhilta ja omituisilta.
En olisi lainkaan yllättynyt, jos essujen parissa ei moniakaan perinteisiä koskettamisia olisi - eihän niitä suomalaisen heränneen kansan parissa muutenkaan juuri ole.
tällaisia hyväksyttyjä eleitä voisin olettaa näin ulkopuolisena.
kun sanotaan "Jumalan terve" (tervettä?) uskon veljelle tai sisarelle, voidaan ehkä puristaa kättäkin?
pöntöllä voidaan varmaan nojata päätä liikutuksissa saarnaajan olkapäähän.
saarnaaja voi asettaa käden Jumalan lapsen pään ylle, ehkä koskettaakin siunaten esimerkiksi ripin yhteydessä.
omat kädet saatetaan ristiä luterilaiseen tapaan rukoukseen.
Kirkon jumalanpalveluksissa noustaan seisaalle kuulemaan Jumalan Sanaa mutta niin ei kaiketi seuroissa tehdä vaan istutaan tiukasti rahilla.
Länsi-Suomen rukoilevaiset polvistuvat kuten kirkkokansa ennen synnintunnustuksen aikaan, mutta ei liene essuilla tapana polvirukoukset.
muita mahdollisia hengellisiä käsien tai ruumiin eleitä ei tule mieleeni.
kiitän, kun täydennätte ja korjaatte!
tiistai 6. lokakuuta 2009
sunnuntai 27. syyskuuta 2009
70x7 vai 77 kertaa?
Kirjoittanut kolmonen:
"mieleemme nousevat Jeesuksen sanat kuinka monta kertaa tulee antaa anteeksi (77x7)."
Onko tämä oikea käännös, vai uudempi versio:
22 "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa", vastasi Jeesus.
Mieleeni tuli myös Mikon tuomien raamatun kohtien lisäksi:
38. Te kuulitte sanotuksi: silmä silmästä, ja hammas hampaasta.
39. Mutta minä sanon teille: älkäät olko pahaa vastaan; vaan joka sinua lyö oikialle poskelle, niin käännä myös hänelle toinen.
40. Ja joka sinua tahtoo oikeuden eteen, jo ottaa hamees, niin salli myös hänelle muukin vaate.
41. Ja joka sinua vaatii peninkulman, mene hänen kanssansa kaksi.
42. Anna sille, joka sinulta anoo, ja älä käänny siltä pois, joka lainan pyytää.
43. Te kuulitte sanotuksi: rakasta lähimmäistäs, ja vihaa vihollistas;
44. Mutta minä sanon teille: rakastakaat vihollisianne; siunatkaat niitä, jotka teitä sadattavat; tehkäät niille hyvin, jotka teitä vihaavat, ja rukoilkaat niiden edestä, jotka teitä vainoovat ja vahingoittavat,
Kirjoittanut: MikkoL
"Onko tämä oikea käännös, vai uudempi versio:
22 "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa", vastasi Jeesus."
mikon numeromuisti on erinomainen, mutta lyhyt... 77x7 :-)
77:
Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: "Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?"
"Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa", vastasi Jeesus.
Matteus 18:21-22 KR 1992
7x7:
Jos veljesi tekee väärin, nuhtele häntä, ja jos hän sitten katuu, anna hänelle anteeksi.
Vaikka hän seitsemästi päivässä rikkoisi sinua vastaan ja seitsemästi tulisi sanomaan sinulle: 'Minä kadun', anna hänelle anteeksi."
Luukas 17:4 KR 1992
Bibliassa on 70x7
"Sanoi Jesus hänelle: en minä sano sinulle ainoastaan seitsemän kertaa, mutta seitsemänkymmentä kertaa seitsemän."
Matt 18:22 Biblia 1776
Mannisen komitealla myös:
Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.
Matt 18:22 KR 1938
mites KR 1992 vähensi näiden käännösten 490 kertaa vain 77 kertaan?
λέγει αὐτῷ ὁ ᾿Ιησοῦς· οὐ λέγω σοι ἕως ἑπτάκις, ἀλλ᾿ ἕως ἑβδομηκοντάκις ἑπτά.
heikolla kreikan taidollani tuo on minusta
hebdomekontakis hepta
seitsemänkymmentä kertaa seitsemän
nyt meni meikäpojalta sormi suuhun KR 1992 kanssa?
Jesus sprach zu ihm: Ich sage dir: Nicht siebenmal, sondern siebzigmal siebenmal.
Luther Bible 1917
Jesus saith unto him, I say not unto thee, Until seven times: but, Until seventy times seven.
King James Version 1769
dicit illi Iesus non dico tibi usque septies sed usque septuagies septies
Vulgata
Jesus svarade honom: »Jag säger dig: Icke sju gånger, utan sjuttio gånger sju gånger
Svenska 1917
Jésus lui dit: Je ne te dis pas jusqu'à sept fois, mais jusqu'à septante fois sept fois.
Luis Segond
Jesus sa til ham: Jeg sier dig: Ikke syv ganger, men sytti ganger syv ganger.
Det Norsk Bibelselskap 1930
taitaa tämä meidän uusi KR 1992 käännös olla ihan yksin maailmassa 77 numeronsa kanssa...
melkein kaikki muut kääntävät 70x7
tosin New International Version kääntää 77 ja pistää alaviitteen "tai 70x7"
"mieleemme nousevat Jeesuksen sanat kuinka monta kertaa tulee antaa anteeksi (77x7)."
Onko tämä oikea käännös, vai uudempi versio:
22 "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa", vastasi Jeesus.
Mieleeni tuli myös Mikon tuomien raamatun kohtien lisäksi:
38. Te kuulitte sanotuksi: silmä silmästä, ja hammas hampaasta.
39. Mutta minä sanon teille: älkäät olko pahaa vastaan; vaan joka sinua lyö oikialle poskelle, niin käännä myös hänelle toinen.
40. Ja joka sinua tahtoo oikeuden eteen, jo ottaa hamees, niin salli myös hänelle muukin vaate.
41. Ja joka sinua vaatii peninkulman, mene hänen kanssansa kaksi.
42. Anna sille, joka sinulta anoo, ja älä käänny siltä pois, joka lainan pyytää.
43. Te kuulitte sanotuksi: rakasta lähimmäistäs, ja vihaa vihollistas;
44. Mutta minä sanon teille: rakastakaat vihollisianne; siunatkaat niitä, jotka teitä sadattavat; tehkäät niille hyvin, jotka teitä vihaavat, ja rukoilkaat niiden edestä, jotka teitä vainoovat ja vahingoittavat,
Kirjoittanut: MikkoL
"Onko tämä oikea käännös, vai uudempi versio:
22 "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa", vastasi Jeesus."
mikon numeromuisti on erinomainen, mutta lyhyt... 77x7 :-)
77:
Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: "Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?"
"Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa", vastasi Jeesus.
Matteus 18:21-22 KR 1992
7x7:
Jos veljesi tekee väärin, nuhtele häntä, ja jos hän sitten katuu, anna hänelle anteeksi.
Vaikka hän seitsemästi päivässä rikkoisi sinua vastaan ja seitsemästi tulisi sanomaan sinulle: 'Minä kadun', anna hänelle anteeksi."
Luukas 17:4 KR 1992
Bibliassa on 70x7
"Sanoi Jesus hänelle: en minä sano sinulle ainoastaan seitsemän kertaa, mutta seitsemänkymmentä kertaa seitsemän."
Matt 18:22 Biblia 1776
Mannisen komitealla myös:
Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.
Matt 18:22 KR 1938
mites KR 1992 vähensi näiden käännösten 490 kertaa vain 77 kertaan?
λέγει αὐτῷ ὁ ᾿Ιησοῦς· οὐ λέγω σοι ἕως ἑπτάκις, ἀλλ᾿ ἕως ἑβδομηκοντάκις ἑπτά.
heikolla kreikan taidollani tuo on minusta
hebdomekontakis hepta
seitsemänkymmentä kertaa seitsemän
nyt meni meikäpojalta sormi suuhun KR 1992 kanssa?
Jesus sprach zu ihm: Ich sage dir: Nicht siebenmal, sondern siebzigmal siebenmal.
Luther Bible 1917
Jesus saith unto him, I say not unto thee, Until seven times: but, Until seventy times seven.
King James Version 1769
dicit illi Iesus non dico tibi usque septies sed usque septuagies septies
Vulgata
Jesus svarade honom: »Jag säger dig: Icke sju gånger, utan sjuttio gånger sju gånger
Svenska 1917
Jésus lui dit: Je ne te dis pas jusqu'à sept fois, mais jusqu'à septante fois sept fois.
Luis Segond
Jesus sa til ham: Jeg sier dig: Ikke syv ganger, men sytti ganger syv ganger.
Det Norsk Bibelselskap 1930
taitaa tämä meidän uusi KR 1992 käännös olla ihan yksin maailmassa 77 numeronsa kanssa...
melkein kaikki muut kääntävät 70x7
tosin New International Version kääntää 77 ja pistää alaviitteen "tai 70x7"
Hapatus
nimimerkki kolmonen laittoi seuraavan avauksen keskusteluihin:
Vanhaa hapatusta kehoitetaan perkaamaan pois, mutta Matt.13:33 ja Luuk.13:21 on melko samanlaiset tekstit hapatuksesta, jota verrataan taivaan ja Jumalan valtakuntaan:
21 Se on hapatuksen kaltainen, jonka vaimo otti, ja pani sen kolmeen jauhovakkaan, siihenasti kuin se kaikki happani.
21 Se on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani."
21 Se on kuin hapate. Kun nainen sekoitti sen kolmeen vakalliseen jauhoja, koko taikina happani."
Yllä tekstit vanhemmasta tuoreempaan. Vanhemman mukaan tuntuisi, että kyseesssä olisi kolme eri astiaa.
Miten on alkutekstin mukaan? Mitä ymmärrätte tämän tarkoittavan? Mitä ovat nämä kolme vakkaa tai vakallista ja mikä on tämä hapate? Entä mikä tämä vaimo, eli nainen on?
Kirjoittanut MikkoL
alkuteksti Matt 13:33
῎Αλλην παραβολὴν ἐλάλησεν αὐτοῖς· ὁμοία ἐστὶ ἡ βασιλεία τῶν οὐρανῶν ζύμῃ, ἣν λαβοῦσα γυνὴ ἐνέκρυψεν εἰς ἀλεύρου σάτα τρία, ἕως οὗ ἐζυμώθη ὅλον.
Taas toisen vertauksen hän puhui heille: "Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani"
KR 1938
alkuteksti Luukas 13:20-21:
Καὶ πάλιν εἶπε· τίνι ὁμοιώσω τὴν βασιλείαν τοῦ Θεοῦ;
ὁμοία ἐστὶ ζύμῃ, ἣν λαβοῦσα γυνὴ ἔκρυψεν εἰς ἀλεύρου σάτα τρία, ἕως οὗ ἐζυμώθη ὅλον.
Ja taas hän sanoi: "Mihin minä vertaisin Jumalan valtakunnan?
Se on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani."
Luuk 13:20-21 KR 1938
Biblia tosiaan kääntää Luukkaan kohdan toisella tavoin, kuten kolmonen pani merkille:
"Toisen vertauksen sanoi hän heille: taivaan valtakunta on hapatuksen vertainen, jonka vaimo otti, ja sekoitti kolmeen vakkaan jauhoja, siihen asti kuin kaikki happani."
Mt 13:33
"Se on hapatuksen kaltainen, jonka vaimo otti, ja pani sen kolmeen jauhovakkaan, siihenasti kuin se kaikki happani."
Lk 13:21
onko siis kyseessä mitta, kolme vakallista, vai kolme eri astiaa?
Wikipedia kertoo vanhoista suomalaisista tilavuusmitoista tarkasti:
* 1 tynnyri = 4 vakkaa = 32 kappaa = 146,5 litraa
* 1 nelikko = 24 kappaa = 109,92 l
* 1 vakka = 8 kappaa = 36,64 l
* 1 kappa = 1 3/4 kannua = 1/32 tynnyriä = 4,58 litraa
* 1 kannu = 2 tuoppia = 2,62 l
* 1 tuoppi = 4 korttelia = 1,31 l
* 1 kortteli = 4 jumprua = 0,33 l
* 1 jumpru = 0,082 l
Kappaa käytettiin vielä kauan 1900-luvullakin perunoiden mittaamiseen torikaupassa. Se oli kuitenkin määritelty uudestaan seuraavasti:
* iso kappa = 5 l (perunaa)
* pikku kappa = 2 l (perunaa)
voimme varmaan ajatella, että "vakka" on näissä evankeliumin käännöksissä tilavuusmitta eikä astia.
sana vakka tosin tarkoittaa molempia.
"kannullinen maitoa" vaikka maitokannu on astia.
"teelusikallinen suolaa"
asian vahvistaa se, että tässä kohdassa alkutekstin kreikassa käytetään heprealaista lainasanaa!
...
"sekoittaa" on mukava enkropto, salasi, kätki. nainen "piilotti" hapatuksen (zome)
onhan meille kryptinen sana tuttu. kätketty, salainen, salakirjoitus, kryptogrfia.
...
aleuron - jauhoja
tria saton - kolme mittaa
saton, safon on ilmeisesti lainaa heprean kielen sanasta seah, joka tarkoittaa kuivaa tilavuusmittaa.
"kolme sea mittaa jauhoja"
Vanhan testamentin mittoja:
Kuivan aineen mittaus
eefa
10 omeria, 30--40 l (2. Moos. 16:36)
homer
10 eefaa, 300--400 l (3. Moos. 27:16)
kab
1/6 sea-mittaa, n. 2 l (2. Kun. 6:25)
kor
aasinkuorma, n. 400 l (1. Kun. 5:2)
omer
1/10 eefaa, 3--4 l (2. Moos. 16:16)
sea (vakka)
1/3 eefa-mittaa, n. 12 l (1. Moos. 18:6; 1. Sam. 25:18)
mutta näiden tietojen valossa herää kyllä uudelleen kolmosen esittämä kysymys, montako putelia siellä vertauksen ajatuksessa on...
vakka on 36.64 litraa
kolme vakkaa on silloin 109.92 litraa jauhoja.
kun en ole leipoja, en oikein pysty asiaa arvioimaan, mutta minusta sata kiloa jauhoja yhdessä putelissa on aika paljon?
ehkä kyseessä oli tosi iso saviruukku
mutta emännät tietänee, että ei kai se hiiva happane ellei mukana ole myös vettä
ja varmaan suolaakin on jo leipätaikinassa...
kolmonen muistuttaa myös jännästä yksityiskohdasta Uuden testamentin ohjeissa
"peratkaa pois vanha hapatus"
juutalaiset viettävät happamattoman leivän juhlaa pääsiäisen aikaan.
silloin käy aika vilske kodeissa kun oikein kynttilän tai taskulampun avulla kalutaan kaikki komerot ja haetaan "hametz", hapanta jota voisi jossain nurkassa olla.
eräs kollegani on tarkan markan poika eikä millään raaski heittää puolikasta purkkia pois. niin hän tuo minulle pakanalle kotoaan kaiken löytämänsä hametzin ettei mene hukkaan..
taitaa olla melko mahdoton ottaa taikinasta "vanha hapatus" mutta sydämen talosta kaiketi hapan voidaan poistaa ja viettää hengellistä happamattoman leivän juhlaa?
Ja tämä päivä pitää oleman teille muistoksi, ja teidän pitää sen pyhittämän juhlaksi Herralle: ijankaikkiseksi säädyksi teidän sukukunnissanne teidän sen pyhittämän pitää.
Seitsemän päivää pitää teidän syömän happamatointa leipää, nimittäin ensimäisenä päivänä pitää teidän paneman pois happaman leivän teidän huoneissanne: sillä jokainen kuin hapointa leipää syö ensimäisestä päivästä niin seitsemänteen päivään asti, hänen sielunsa pitää hukutettaman Israelista.
Ensimäisenä päivänä on teillä pyhä kokous, ja myös seitsemäntenä päivänä on teillä pyhä kokous. Ei yhtäkään työtä pidä tehtämän niinä päivinä, mutta vaivoin mitä ruaksi tarvitaan jokaiselle hengelle, se ainoastansa tehkäät.
2 Ms 13:6-10 Biblia 1776
Ja pitäkäät happamatoin leipä; sillä sinä päivänä olen minä teidän joukkonne johdattanut Egyptin maalta: ja teidän pitää pitämän tämän päivän teidän sukukunnissanne ijankaikkiseksi säädyksi.
Neljäntenätoistakymmenentenä päivänä ensimäisestä kuusta ehtoona pitää teidän syödä happamatointa leipää, hamaan ensimäiseen päivään asti kolmattakymmentä siitä kuusta, ehtoona.
Niin ettei seitsemänä päivänä löydetä hapointa leipää teidän huoneissanne; sillä jokainen joka hapointa leipää syö, hänen sielunsa pitää hukutettaman Israelin joukosta, joko hän muukalainen on eli omainen.
Sentähden älkäät ensinkään syökö hapointa leipää; vaan happamatointa leipää syökäät kaikissa teidän asuinsioissanne.
2 Ms 12:18-20 Biblia 1776
Kolmosen esittämään kysymykseen liittyy varmaan myös tämä Paavalin väkevä teksti korinttolaisille:
Täydellisesti kuuluu teidän seassanne huoruus, ja senkaltainen huoruus, josta ei pakanatkaan sanoa tiedä, niin että joku isänsä emäntää pitää.
Ja te olette paisuneet, ja miksi ette enemmin murehtineet, että se, joka senkaltaisen työn tehnyt on, teidän seastanne otettaisiin pois.
Mutta minä tosin, joka niinkuin ruumiin puolesta poissa ollen, kuitenkin hengessä tykönä ollen, olen jo niinkuin tykönä oleva sen tuominnut, että hän, joka sen niin tehnyt on,
Meidän Herran Jesuksen Kristuksen nimeen, teidän kokoontulemisessanne, ynnä minun henkeni kanssa, meidän Herran Jesuksen Kristuksen voimalla,
Annetaan saatanan haltuun lihan kadotukseksi, että henki autuaaksi tulis Herran Jesuksen päivänä.
Ei ole teidän kerskauksenne hyvä: ettekö te tiedä, että vähä hapatus kaiken taikinan hapattaa?
Sentähden peratkaat se vanha taikina, että te olisitte uusi taikina, niinkuin te happamattomat olette; sillä meidän pääsiäislampaamme on meidän edestämme uhrattu, joka on Kristus.
Sentähden pitäkäämme juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa, eikä pahuuden ja vääryyden hapatuksessa, vaan vakuuden ja totuuden happamattomassa taikinassa.
Minä olen teille lähetyskirjassa kirjoittanut, ettei teidän pitäisi sekaantuman huorintekiäin kanssa.
Ja ei kaiketi tämän maailman huorintekiäin kanssa, eli ahneitten, eli raateliain, eli epäjumalain palveliain; sillä niin tulis teidän maailmasta paeta pois.
Mutta nyt minä olen kirjoittanut, ettei teidän pidä heihin sekaantuman, jos joku, joka veljeksi kutsutaan, olis huorintekiä, taikka ahne, eli epäjumalain palvelia, taikka pilkkaaja, eli juomari, taikka raatelia; älkäät senkaltaisen kanssa syökö;
Sillä mitä minun tulee tuomita niitä, jotka ulkona ovat? Ettekö te niitä tuomitse, jotka sisällä ovat?
Mutta Jumala ne tuomitsee, jotka ulkona ovat. Ajakaat itsekin paha pois tyköänne.
1 Kor 5:1-13 Biblia 1776
Näemme että Israelin kansan pääsiäisjuhlan yhteydessä happamuus on jotain pahaa, poistettavaa
näemme että apostoli Paavalin nuhteissa Korintton seurakunnan syntielämään eksyneille kaikuu tuo Vanhan testamentin Israelin "poista paha keskuudestasi" - joka merkitsi usein kuolemantuomiota - sekä vertaus vähäiseen hapatukseen, joka hapattaa koko taikinan.
molemmat nämä taustat korostavat tuon Jeesuksen vertauksen arvoituksellisuutta.
taivasten valtakunta? eihän siinä ole mitään pahaa.
kuka nainen?
mitkä kolme vakallista, vakka?
mikä hapatus?
liityn suu auki kysyjien osastolle...
Kirjoittanut: Haamul
Taivasten valtakunta? On jokunen herätysliike, jossa taivasten valtakunta katsotaan olevan vain tuon herätysliikkeen hallussa. Näinhän ei tietenkään ainakaan Raamatun mukaan voi olla, vaan taivasten valtakunta löytyy monista paikoista, missä Kristuksen Sanaa saarnataan ja uskotaan.
Luther selittää Galatalaiskirjeen selityksessä tässä nyt puheena olevassa vertauksessa ’naisen’ tarkoittavan seurakuntaa tai Jumalan viisautta. Tämä Lutherin selitys on - niin uskon - Pyhän Hengen vaikuttaman kirjoitettu. Mutta en usko, että Lutherinkaan mielestä seurakunta, vaimo, tarkoittaisi jotain tiettyä näkyvää ryhmää maan päällä, vaan Vapahtajan varassa elävistä ihmisistä koostuvaa joukkoa, missä ikinä heitä onkaan.
Edelleen Luther selittää, että 'hapatus' on evankeliumin Sana. Hapatuksen 'sekoittaminen' jauhoihin tarkoittaa sitä, kun "uskon sana osoittaa elinvoimansa omantunnon sisimmässä, ei lain ulkonaisissa teoissa, niin kuin on sanottu: 'Minä kätkin sinun sanasi sydämeeni' (Ps. 119:11): vanhurskauttaa näet hengessä Jumalan edessä. 'Kolmeen vakalliseen jauhoja', se on: valittujensa täsmälliseen lukuun ja määrään.... 'Kunnes kaikki happani', tämän olen jo edellä sanonut: usko, jolla meidät vanhurskautetaan Hengessä, on aivan kuin hapatuksen sekoittumista ja eräänlaista Jumalan sanan säännönmukaista sekoittumista meidän henkemme kanssa; tämän usko tekee lihan kurittamiseksi, synnin tuhoamiseksi ja vanhan hapatuksen perkaamiseksi hallitakseen yksin kaikkia jäseniä ja 'hapattaakseen' kaiken."
Lutherin selitys jatkuu:
"Vaikka siis apostoli tässä paikassa puhuukin turmiollisesta opista, niin se kuitenkin on, koska hän käyttää varsin yleistä sanontaa, ymmärrettävä kaikenkaltaisesta pahasta himosta, sillä sellainen on, sen alkaessa meitä kutkuttaa, heti kohta tukahutettava tällä sanalla: 'vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan'. Sillä, jos et vastusta heti alussa, niin se tulee yhä väkevämmäksi sekä turmelee koko ruumiin ja sielun saamalla sinut suostumaan tai ihastumaan siihen. Mutta jos hapatusta on Mooseksen laki, niin kuin apostoli arvelee, joka kuitenkaan ei tarkoita mitään rikollista, niin mitä sitten meidän perinnäissääntömme ovatkaan, joitten haju on niin ummehtunut ja jotka niin vahvasti tuoksuvat lihalle ja verelle?"
Oma kokemukseni on, että 1 kilon pullataikina on jo erittäin riittävä urakka vaivata ja paistaa. Eli yli sata kiloa jauhoja (3 vakkaa) kuulostaa kauhealta määrältä. Ei tunnu ihan yhden tavallisen harteikkaan naisen työltä.
Varmaan tarkoitus onkin, että kolmea vakkaa käyttää koko seurakuntavaimo, eikä hartiavoimin, vaan Sanan voimin.
Mutta eikö olekin mielenkiintoista, että kun Herra ilmestyi Abrahamille Mamren tammistossa, Abraham näki kolme (3) miestä edessään, ja hän kiiruhti sanomaan vaimolleen Saaralle, että tämä hakisi joutuin kolme (3) vakallista jauhoja, sekoittaisi taikinan ja leipoisi leipiä.
(1. Ms. 18)
Mutta Saara sitten kyllä vähän naureksi näiden miesten jutuille...
Voisiko tässä kyse yhden Jumalamme kolmesta persoonasta, jotka puhuvat (ja ovat yhtä)?
Tai olivatko he kumminkin Herran lähettämiä enkeleitä, sanansaattajia.
Saara nauroi, kun hänelle luvattiin lapsi. Hänestä se oli mahdotonta. Mutta kyse olikin Jumalan teosta ihmiselle, eikä Jumalalle ole mikään mahdotonta.
Kun Marialle luvattiin lapsi, hän ei nauranut, vaan kätki ne sanat sydämeensä ja tutkiskeli niitä. Hän uskoi kuulemansa sanoman, joka oli tullut Herralta.
Jos meille luvataan Hengestä syntyvän hedelmiä, naurammeko me, vai uskommeko meille annetun Sanan Lupauksen?
Hapatus on jotain sellaista, mikä tulee epäuskoisesta sydämestä.
Siis se vääränlainen, vanha hapatus, on jotain sellaista, mikä tulee epäuskoisesta sydämestä. Vanhan aatamin ajatuksia ja metkuja.
Kirjoittanut: MikkoL
todellakin tarkka havainto taas, Saara leipoi kunnon lounaan - vieraanvarainen isäntä sanoo "hiukan syötävää"!
Herra ilmestyi Abrahamille Mamren tammistossa. Abraham istui telttansa ovella päivän ollessa kuumimmillaan, ja kun hän kohotti katseensa, hän näki kolmen miehen lähestyvän. Heti heidät nähtyään hän juoksi teltan ovelta heitä vastaan ja tervehti heitä kumartaen maahan asti.
Hän sanoi: "Herrani, suothan minulle sen kunnian, ettet kulje palvelijasi ohi. Saanko tuoda teille vähän vettä, jotta voitte pestä jalkanne ja levähtää puun varjossa? Minä haen hiukan syötävää, niin että voitte virkistäytyä ennen kuin jatkatte matkaanne. Leväh- tääksenne te varmaan poikkesitte minun, palvelijanne luo." He sanoivat: "Hyvä on, tee niin."
Abraham riensi telttaan Saaran luo ja sanoi: "Hae joutuin kolme vakallista parhaita vehnäjauhoja, tee taikina ja leivo leipiä!"
Sitten hän kiiruhti karjansa luo, otti nuoren ja kauniin vasikan ja antoi sen palvelijalle, joka heti ryhtyi valmista- maan ateriaa.
Hän toi tuoretta voita, maitoa ja palvelijan valmistaman vasikan, asetti ruoan vieraittensa eteen ja jäi puun alle seisomaan ja palve- lemaan heitä heidän syödessään.
1 Ms 18:1-8 KR 1992
varmaan tämän esimerkin mukaan kristittyjä kehotetaan Heprealaiskirjeessä osoittamaan vieraanvaraisuutta:
tiedä sitä, milloin on enkeleitä vieraana!
"Huoneesen ottamista älkäät unohtako; sillä sen kautta ovat muutamat tietämättä enkeleitäkin huoneeseensa ottaneet."
Heb 13:2 Biblia 1776
usein ihmettelen, miksi aina muistetaan mainita, että Saara nauroi
eikä muisteta, että myös isä Abraham nauroi Jumalan lupaukselle!
ei ihme että poika sai nimekseen Izhaq - Nauru (suomessa Iisak)
Jumala sanoi vielä Abrahamille: "Vaimoasi Saraita älä enää kutsu Saraiksi, vaan hänen nimensä olkoon Saara. Minä siunaan häntä ja annan hänen synnyttää sinulle pojan. Minä siunaan häntä: monet kansakunnat saavat hänestä alkunsa, ja hänestä polveutuu kansojen kuninkaita."
Abraham heittäytyi kasvoilleen, mutta naurahti, sillä hän ajatteli: "Voiko satavuotiaalle miehelle muka syntyä lapsia, ja voisiko Saara, joka on yhdeksänkymmenen, vielä synnyttää?"
Ja Abraham sanoi Jumalalle: "Kunpa Ismael saisi elää sinun huolenpitosi alaisena!"
1 Ms 17:15-18 KR 1992
ויפל אברהם על־פניו ויצחק
1 Ms 17:17
vaijippol avraham al-panaiv vaijizhaq
ותצחק שׂרה בקרבה
1 Ms 18:12
vaijizhaq sara bekrva
(naurahti? en tiedä miksi näin käännetty)
Abraham oikein putosi kasvoilleen ja nauroi Jumalan lupaukselle - varmaan painoi päänsä kunnioituksesta kuitenkin.
kohteliaampi Saara nauroi "sisäisesti" Jumalan lupaukselle
kumpaakin huvitti lähes satavuotiaan naisen tuleminen raskaaksi.
asia on niin outo, ettei Herra rankaissut naurajiaan.
todella hienosti Haamul asettaa tuossa Saaran (ja nauran Abrahaminkin) vastakohdaksi neitsyt Marian, jolle annettiin vielä ihmeellisempi lupaus.
Maria ei tosiaan nauranut mahdottomalta tuntuvalle enkelin tuomalle viestille.
Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria.
Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille.
Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: "Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!"
Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä.
Mutta enkeli jatkoi: "Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus*. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua."
Maria kysyi enkeliltä: "Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon."
Enkeli vastasi: "Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella -- hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta."
Silloin Maria sanoi: "Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit."
Niin enkeli lähti hänen luotaan.
Luukas 1:26-38 KR 1992
tuossa yhteydessä myös Elisabetin ja Sakariaan tapaus tuo mieleemme Saaran ja Abrahamin.
mutta Sakarias näkee enkeli-ilmestyksen pyhässä temppelissä, ja nyt ei viestintuojan huumorintaju riittänyt:
Eräänä päivänä Sakarias oli osastonsa vuorolla toimittamassa papin tehtäviä Jumalan edessä.
Palvelustoimia tavan mukaan arvottaessa tuli hänen tehtäväkseen mennä Herran temppeliin toimittamaan suitsutusuhri.
Kansanjoukko oli suitsuttamisen aikana ulkopuolella ja rukoili.
Silloin Sakariaalle ilmestyi Herran enkeli suitsutusalttarin oikealla puolella.
Enkelin nähdessään Sakarias säikähti ja joutui pelon valtaan.
Mutta enkeli puhui hänelle:
"Älä pelkää, Sakarias. Rukouksesi on kuultu, vaimosi Elisabet synnyttää sinulle pojan ja sinä annat hänelle nimeksi Johannes.
Ilo ja riemu täyttävät sinut, ja monet iloitsevat hänen syntymästään.
Hän on oleva suuri Jumalan mies.
Viiniä ja väkijuomaa hän ei juo.
Jo äitinsä kohdusta asti hän on täynnä Pyhää Henkeä.
Hän kääntää Israelin kansasta monet jälleen Herran, heidän Jumalansa, puoleen.
Hän kulkee Herran edelläkävijänä Elian hengessä ja voimassa, hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja ohjaa tottelemattomat ajattelemaan hurskaiden tavoin, näin valmistaakseen kansan Herran tuloa varten."
Sakarias kysyi enkeliltä: "Mistä voin tietää, että niin käy? Minähän olen jo vanha, ja vaimonikin on iäkäs."
Enkeli vastasi: "Minä olen Gabriel, yksi niistä, jotka seisovat Jumalan edessä. Minut on lähetetty puhumaan sinulle ja tuomaan tätä iloista sanomaa.
Mutta sinun suusi mykistyy nyt, etkä kykene puhumaan ennen kuin sinä päivänä, jona tämä tapahtuu, koska et uskonut sanojani, jotka aikanaan käyvät toteen."
Kansa odotti Sakariasta, ja kaikki kummeksuivat sitä, että hän viipyi temppelissä niin pitkään.
Kun hän sitten tuli ulos, hän ei kyennyt puhumaan heille, ja siitä he ymmärsivät, että hän oli nähnyt temppelissä näyn. Hän vain viittoili heille ja jäi mykäksi.
Palveluspäivien päätyttyä Sakarias meni kotiinsa, ja jonkin ajan kuluttua hänen vaimonsa Elisabet tuli raskaaksi.
Viisi kuukautta Elisabet pysytteli poissa näkyviltä.
Hän ajatteli: "Tämän on Herra minulle tehnyt. Hän on katsonut minun puoleeni ja päästää minut ihmisten halveksunnasta."
Luukas 1:8-25 KR 1992
Kirjoittanut: Haamul
1. Ms. 22:ssa on kuvaus siitä, miten juuri tuo Abrahamin ja Saaran poika Iisak oli joutumaisillaan uhrialttarille, mutta Jumalan itselleen sopivaksi katsoma uhri hän ei ollut. Abrahamin ja Iisakin sukuun vuosisatoja myöhemmin syntyvä Marian synnyttämä poika oli se uhri, joka kelpasi Herralle. Tämä uhriksi kelpaava poika ei syntynyt lihan tahdosta eikä miehen tahdosta vaan Jumalasta. Ei siis ihmisen siemensolusta vaan Pyhästä Hengestä.
Miten tämä aihe liittyy hapatukseen? No, tässähän ollaan asioiden ytimessä. Oikeanlainen hapatus on aina Pyhän Hengen vaikutusta.
Väärää hapatusta on kaikki siinä, missä lihasta syntynyt tekee omasta voimastaan tekoja Herralle, missä turvaudutaan lihan käsivarteen. Tosiasiallisesti lihallinen ihminen ei pystykään tekemään mitään Herralle mieliksi. Kuten Paavali sanoo, "lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan." Mutta Abraham uskoi Herraan, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi. Hän ojentautui sen mukaan, mihin uskoi, vaikka ei sitä nähnytkään vielä toteutuneena.
Uskossa Herran Sanaan, Hänen lupauksiinsa turvautuminen, siinä on kaiken aa ja oo. Abraham, Iisak ja lukuisat heidän jälkeläisensä ovat kuolleet uskossa, eivätkä tässä ajassa luvattua saavuttaneet, vain kaukaa he ovat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. He etsivät tulevaa Kaupunkia, Isän Maata.
Kristuksessa Herran Käsivarsi on ojentunut alas taivaasta Kristuksen seurakuntaa ohjaamaan. Hän on täällä tänäänkin sitä tekemässä, Sanalla. Ja niin korvamme saavat kuulla takaamme tämän sanan, jos poikkeamme oikealle tai vasemmalle: "Tässä on Tie, sitä käykää." Tie on Kristus, ja yksin Hänen varassaan kuljemme perille.
Fariseusten ja saddukeusten hapatus, mistä Jeesus varoitti, voi olla siinä, ettei uskota Ylösnousemukseen, joka Jeesus on. Ei oikeasti suostuta Jumalan alas ojentamaan käsivarteen, ei nähdä sitä tarpeelliseksikaan, sillä omaa ns. pyhyyttä ei nähdä tekopyhyytenä. Eikä uskota ylösnousemukseen, eikä sellaiseen Herraan, jonka kuninkuus ei ole tästä maailmasta.
Vanhaa hapatusta kehoitetaan perkaamaan pois, mutta Matt.13:33 ja Luuk.13:21 on melko samanlaiset tekstit hapatuksesta, jota verrataan taivaan ja Jumalan valtakuntaan:
21 Se on hapatuksen kaltainen, jonka vaimo otti, ja pani sen kolmeen jauhovakkaan, siihenasti kuin se kaikki happani.
21 Se on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani."
21 Se on kuin hapate. Kun nainen sekoitti sen kolmeen vakalliseen jauhoja, koko taikina happani."
Yllä tekstit vanhemmasta tuoreempaan. Vanhemman mukaan tuntuisi, että kyseesssä olisi kolme eri astiaa.
Miten on alkutekstin mukaan? Mitä ymmärrätte tämän tarkoittavan? Mitä ovat nämä kolme vakkaa tai vakallista ja mikä on tämä hapate? Entä mikä tämä vaimo, eli nainen on?
Kirjoittanut MikkoL
alkuteksti Matt 13:33
῎Αλλην παραβολὴν ἐλάλησεν αὐτοῖς· ὁμοία ἐστὶ ἡ βασιλεία τῶν οὐρανῶν ζύμῃ, ἣν λαβοῦσα γυνὴ ἐνέκρυψεν εἰς ἀλεύρου σάτα τρία, ἕως οὗ ἐζυμώθη ὅλον.
Taas toisen vertauksen hän puhui heille: "Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani"
KR 1938
alkuteksti Luukas 13:20-21:
Καὶ πάλιν εἶπε· τίνι ὁμοιώσω τὴν βασιλείαν τοῦ Θεοῦ;
ὁμοία ἐστὶ ζύμῃ, ἣν λαβοῦσα γυνὴ ἔκρυψεν εἰς ἀλεύρου σάτα τρία, ἕως οὗ ἐζυμώθη ὅλον.
Ja taas hän sanoi: "Mihin minä vertaisin Jumalan valtakunnan?
Se on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani."
Luuk 13:20-21 KR 1938
Biblia tosiaan kääntää Luukkaan kohdan toisella tavoin, kuten kolmonen pani merkille:
"Toisen vertauksen sanoi hän heille: taivaan valtakunta on hapatuksen vertainen, jonka vaimo otti, ja sekoitti kolmeen vakkaan jauhoja, siihen asti kuin kaikki happani."
Mt 13:33
"Se on hapatuksen kaltainen, jonka vaimo otti, ja pani sen kolmeen jauhovakkaan, siihenasti kuin se kaikki happani."
Lk 13:21
onko siis kyseessä mitta, kolme vakallista, vai kolme eri astiaa?
Wikipedia kertoo vanhoista suomalaisista tilavuusmitoista tarkasti:
* 1 tynnyri = 4 vakkaa = 32 kappaa = 146,5 litraa
* 1 nelikko = 24 kappaa = 109,92 l
* 1 vakka = 8 kappaa = 36,64 l
* 1 kappa = 1 3/4 kannua = 1/32 tynnyriä = 4,58 litraa
* 1 kannu = 2 tuoppia = 2,62 l
* 1 tuoppi = 4 korttelia = 1,31 l
* 1 kortteli = 4 jumprua = 0,33 l
* 1 jumpru = 0,082 l
Kappaa käytettiin vielä kauan 1900-luvullakin perunoiden mittaamiseen torikaupassa. Se oli kuitenkin määritelty uudestaan seuraavasti:
* iso kappa = 5 l (perunaa)
* pikku kappa = 2 l (perunaa)
voimme varmaan ajatella, että "vakka" on näissä evankeliumin käännöksissä tilavuusmitta eikä astia.
sana vakka tosin tarkoittaa molempia.
"kannullinen maitoa" vaikka maitokannu on astia.
"teelusikallinen suolaa"
asian vahvistaa se, että tässä kohdassa alkutekstin kreikassa käytetään heprealaista lainasanaa!
...
"sekoittaa" on mukava enkropto, salasi, kätki. nainen "piilotti" hapatuksen (zome)
onhan meille kryptinen sana tuttu. kätketty, salainen, salakirjoitus, kryptogrfia.
...
aleuron - jauhoja
tria saton - kolme mittaa
saton, safon on ilmeisesti lainaa heprean kielen sanasta seah, joka tarkoittaa kuivaa tilavuusmittaa.
"kolme sea mittaa jauhoja"
Vanhan testamentin mittoja:
Kuivan aineen mittaus
eefa
10 omeria, 30--40 l (2. Moos. 16:36)
homer
10 eefaa, 300--400 l (3. Moos. 27:16)
kab
1/6 sea-mittaa, n. 2 l (2. Kun. 6:25)
kor
aasinkuorma, n. 400 l (1. Kun. 5:2)
omer
1/10 eefaa, 3--4 l (2. Moos. 16:16)
sea (vakka)
1/3 eefa-mittaa, n. 12 l (1. Moos. 18:6; 1. Sam. 25:18)
mutta näiden tietojen valossa herää kyllä uudelleen kolmosen esittämä kysymys, montako putelia siellä vertauksen ajatuksessa on...
vakka on 36.64 litraa
kolme vakkaa on silloin 109.92 litraa jauhoja.
kun en ole leipoja, en oikein pysty asiaa arvioimaan, mutta minusta sata kiloa jauhoja yhdessä putelissa on aika paljon?
ehkä kyseessä oli tosi iso saviruukku
mutta emännät tietänee, että ei kai se hiiva happane ellei mukana ole myös vettä
ja varmaan suolaakin on jo leipätaikinassa...
kolmonen muistuttaa myös jännästä yksityiskohdasta Uuden testamentin ohjeissa
"peratkaa pois vanha hapatus"
juutalaiset viettävät happamattoman leivän juhlaa pääsiäisen aikaan.
silloin käy aika vilske kodeissa kun oikein kynttilän tai taskulampun avulla kalutaan kaikki komerot ja haetaan "hametz", hapanta jota voisi jossain nurkassa olla.
eräs kollegani on tarkan markan poika eikä millään raaski heittää puolikasta purkkia pois. niin hän tuo minulle pakanalle kotoaan kaiken löytämänsä hametzin ettei mene hukkaan..
taitaa olla melko mahdoton ottaa taikinasta "vanha hapatus" mutta sydämen talosta kaiketi hapan voidaan poistaa ja viettää hengellistä happamattoman leivän juhlaa?
Ja tämä päivä pitää oleman teille muistoksi, ja teidän pitää sen pyhittämän juhlaksi Herralle: ijankaikkiseksi säädyksi teidän sukukunnissanne teidän sen pyhittämän pitää.
Seitsemän päivää pitää teidän syömän happamatointa leipää, nimittäin ensimäisenä päivänä pitää teidän paneman pois happaman leivän teidän huoneissanne: sillä jokainen kuin hapointa leipää syö ensimäisestä päivästä niin seitsemänteen päivään asti, hänen sielunsa pitää hukutettaman Israelista.
Ensimäisenä päivänä on teillä pyhä kokous, ja myös seitsemäntenä päivänä on teillä pyhä kokous. Ei yhtäkään työtä pidä tehtämän niinä päivinä, mutta vaivoin mitä ruaksi tarvitaan jokaiselle hengelle, se ainoastansa tehkäät.
2 Ms 13:6-10 Biblia 1776
Ja pitäkäät happamatoin leipä; sillä sinä päivänä olen minä teidän joukkonne johdattanut Egyptin maalta: ja teidän pitää pitämän tämän päivän teidän sukukunnissanne ijankaikkiseksi säädyksi.
Neljäntenätoistakymmenentenä päivänä ensimäisestä kuusta ehtoona pitää teidän syödä happamatointa leipää, hamaan ensimäiseen päivään asti kolmattakymmentä siitä kuusta, ehtoona.
Niin ettei seitsemänä päivänä löydetä hapointa leipää teidän huoneissanne; sillä jokainen joka hapointa leipää syö, hänen sielunsa pitää hukutettaman Israelin joukosta, joko hän muukalainen on eli omainen.
Sentähden älkäät ensinkään syökö hapointa leipää; vaan happamatointa leipää syökäät kaikissa teidän asuinsioissanne.
2 Ms 12:18-20 Biblia 1776
Kolmosen esittämään kysymykseen liittyy varmaan myös tämä Paavalin väkevä teksti korinttolaisille:
Täydellisesti kuuluu teidän seassanne huoruus, ja senkaltainen huoruus, josta ei pakanatkaan sanoa tiedä, niin että joku isänsä emäntää pitää.
Ja te olette paisuneet, ja miksi ette enemmin murehtineet, että se, joka senkaltaisen työn tehnyt on, teidän seastanne otettaisiin pois.
Mutta minä tosin, joka niinkuin ruumiin puolesta poissa ollen, kuitenkin hengessä tykönä ollen, olen jo niinkuin tykönä oleva sen tuominnut, että hän, joka sen niin tehnyt on,
Meidän Herran Jesuksen Kristuksen nimeen, teidän kokoontulemisessanne, ynnä minun henkeni kanssa, meidän Herran Jesuksen Kristuksen voimalla,
Annetaan saatanan haltuun lihan kadotukseksi, että henki autuaaksi tulis Herran Jesuksen päivänä.
Ei ole teidän kerskauksenne hyvä: ettekö te tiedä, että vähä hapatus kaiken taikinan hapattaa?
Sentähden peratkaat se vanha taikina, että te olisitte uusi taikina, niinkuin te happamattomat olette; sillä meidän pääsiäislampaamme on meidän edestämme uhrattu, joka on Kristus.
Sentähden pitäkäämme juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa, eikä pahuuden ja vääryyden hapatuksessa, vaan vakuuden ja totuuden happamattomassa taikinassa.
Minä olen teille lähetyskirjassa kirjoittanut, ettei teidän pitäisi sekaantuman huorintekiäin kanssa.
Ja ei kaiketi tämän maailman huorintekiäin kanssa, eli ahneitten, eli raateliain, eli epäjumalain palveliain; sillä niin tulis teidän maailmasta paeta pois.
Mutta nyt minä olen kirjoittanut, ettei teidän pidä heihin sekaantuman, jos joku, joka veljeksi kutsutaan, olis huorintekiä, taikka ahne, eli epäjumalain palvelia, taikka pilkkaaja, eli juomari, taikka raatelia; älkäät senkaltaisen kanssa syökö;
Sillä mitä minun tulee tuomita niitä, jotka ulkona ovat? Ettekö te niitä tuomitse, jotka sisällä ovat?
Mutta Jumala ne tuomitsee, jotka ulkona ovat. Ajakaat itsekin paha pois tyköänne.
1 Kor 5:1-13 Biblia 1776
Näemme että Israelin kansan pääsiäisjuhlan yhteydessä happamuus on jotain pahaa, poistettavaa
näemme että apostoli Paavalin nuhteissa Korintton seurakunnan syntielämään eksyneille kaikuu tuo Vanhan testamentin Israelin "poista paha keskuudestasi" - joka merkitsi usein kuolemantuomiota - sekä vertaus vähäiseen hapatukseen, joka hapattaa koko taikinan.
molemmat nämä taustat korostavat tuon Jeesuksen vertauksen arvoituksellisuutta.
taivasten valtakunta? eihän siinä ole mitään pahaa.
kuka nainen?
mitkä kolme vakallista, vakka?
mikä hapatus?
liityn suu auki kysyjien osastolle...
Kirjoittanut: Haamul
Taivasten valtakunta? On jokunen herätysliike, jossa taivasten valtakunta katsotaan olevan vain tuon herätysliikkeen hallussa. Näinhän ei tietenkään ainakaan Raamatun mukaan voi olla, vaan taivasten valtakunta löytyy monista paikoista, missä Kristuksen Sanaa saarnataan ja uskotaan.
Luther selittää Galatalaiskirjeen selityksessä tässä nyt puheena olevassa vertauksessa ’naisen’ tarkoittavan seurakuntaa tai Jumalan viisautta. Tämä Lutherin selitys on - niin uskon - Pyhän Hengen vaikuttaman kirjoitettu. Mutta en usko, että Lutherinkaan mielestä seurakunta, vaimo, tarkoittaisi jotain tiettyä näkyvää ryhmää maan päällä, vaan Vapahtajan varassa elävistä ihmisistä koostuvaa joukkoa, missä ikinä heitä onkaan.
Edelleen Luther selittää, että 'hapatus' on evankeliumin Sana. Hapatuksen 'sekoittaminen' jauhoihin tarkoittaa sitä, kun "uskon sana osoittaa elinvoimansa omantunnon sisimmässä, ei lain ulkonaisissa teoissa, niin kuin on sanottu: 'Minä kätkin sinun sanasi sydämeeni' (Ps. 119:11): vanhurskauttaa näet hengessä Jumalan edessä. 'Kolmeen vakalliseen jauhoja', se on: valittujensa täsmälliseen lukuun ja määrään.... 'Kunnes kaikki happani', tämän olen jo edellä sanonut: usko, jolla meidät vanhurskautetaan Hengessä, on aivan kuin hapatuksen sekoittumista ja eräänlaista Jumalan sanan säännönmukaista sekoittumista meidän henkemme kanssa; tämän usko tekee lihan kurittamiseksi, synnin tuhoamiseksi ja vanhan hapatuksen perkaamiseksi hallitakseen yksin kaikkia jäseniä ja 'hapattaakseen' kaiken."
Lutherin selitys jatkuu:
"Vaikka siis apostoli tässä paikassa puhuukin turmiollisesta opista, niin se kuitenkin on, koska hän käyttää varsin yleistä sanontaa, ymmärrettävä kaikenkaltaisesta pahasta himosta, sillä sellainen on, sen alkaessa meitä kutkuttaa, heti kohta tukahutettava tällä sanalla: 'vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan'. Sillä, jos et vastusta heti alussa, niin se tulee yhä väkevämmäksi sekä turmelee koko ruumiin ja sielun saamalla sinut suostumaan tai ihastumaan siihen. Mutta jos hapatusta on Mooseksen laki, niin kuin apostoli arvelee, joka kuitenkaan ei tarkoita mitään rikollista, niin mitä sitten meidän perinnäissääntömme ovatkaan, joitten haju on niin ummehtunut ja jotka niin vahvasti tuoksuvat lihalle ja verelle?"
Oma kokemukseni on, että 1 kilon pullataikina on jo erittäin riittävä urakka vaivata ja paistaa. Eli yli sata kiloa jauhoja (3 vakkaa) kuulostaa kauhealta määrältä. Ei tunnu ihan yhden tavallisen harteikkaan naisen työltä.
Varmaan tarkoitus onkin, että kolmea vakkaa käyttää koko seurakuntavaimo, eikä hartiavoimin, vaan Sanan voimin.
Mutta eikö olekin mielenkiintoista, että kun Herra ilmestyi Abrahamille Mamren tammistossa, Abraham näki kolme (3) miestä edessään, ja hän kiiruhti sanomaan vaimolleen Saaralle, että tämä hakisi joutuin kolme (3) vakallista jauhoja, sekoittaisi taikinan ja leipoisi leipiä.
(1. Ms. 18)
Mutta Saara sitten kyllä vähän naureksi näiden miesten jutuille...
Voisiko tässä kyse yhden Jumalamme kolmesta persoonasta, jotka puhuvat (ja ovat yhtä)?
Tai olivatko he kumminkin Herran lähettämiä enkeleitä, sanansaattajia.
Saara nauroi, kun hänelle luvattiin lapsi. Hänestä se oli mahdotonta. Mutta kyse olikin Jumalan teosta ihmiselle, eikä Jumalalle ole mikään mahdotonta.
Kun Marialle luvattiin lapsi, hän ei nauranut, vaan kätki ne sanat sydämeensä ja tutkiskeli niitä. Hän uskoi kuulemansa sanoman, joka oli tullut Herralta.
Jos meille luvataan Hengestä syntyvän hedelmiä, naurammeko me, vai uskommeko meille annetun Sanan Lupauksen?
Hapatus on jotain sellaista, mikä tulee epäuskoisesta sydämestä.
Siis se vääränlainen, vanha hapatus, on jotain sellaista, mikä tulee epäuskoisesta sydämestä. Vanhan aatamin ajatuksia ja metkuja.
Kirjoittanut: MikkoL
todellakin tarkka havainto taas, Saara leipoi kunnon lounaan - vieraanvarainen isäntä sanoo "hiukan syötävää"!
Herra ilmestyi Abrahamille Mamren tammistossa. Abraham istui telttansa ovella päivän ollessa kuumimmillaan, ja kun hän kohotti katseensa, hän näki kolmen miehen lähestyvän. Heti heidät nähtyään hän juoksi teltan ovelta heitä vastaan ja tervehti heitä kumartaen maahan asti.
Hän sanoi: "Herrani, suothan minulle sen kunnian, ettet kulje palvelijasi ohi. Saanko tuoda teille vähän vettä, jotta voitte pestä jalkanne ja levähtää puun varjossa? Minä haen hiukan syötävää, niin että voitte virkistäytyä ennen kuin jatkatte matkaanne. Leväh- tääksenne te varmaan poikkesitte minun, palvelijanne luo." He sanoivat: "Hyvä on, tee niin."
Abraham riensi telttaan Saaran luo ja sanoi: "Hae joutuin kolme vakallista parhaita vehnäjauhoja, tee taikina ja leivo leipiä!"
Sitten hän kiiruhti karjansa luo, otti nuoren ja kauniin vasikan ja antoi sen palvelijalle, joka heti ryhtyi valmista- maan ateriaa.
Hän toi tuoretta voita, maitoa ja palvelijan valmistaman vasikan, asetti ruoan vieraittensa eteen ja jäi puun alle seisomaan ja palve- lemaan heitä heidän syödessään.
1 Ms 18:1-8 KR 1992
varmaan tämän esimerkin mukaan kristittyjä kehotetaan Heprealaiskirjeessä osoittamaan vieraanvaraisuutta:
tiedä sitä, milloin on enkeleitä vieraana!
"Huoneesen ottamista älkäät unohtako; sillä sen kautta ovat muutamat tietämättä enkeleitäkin huoneeseensa ottaneet."
Heb 13:2 Biblia 1776
usein ihmettelen, miksi aina muistetaan mainita, että Saara nauroi
eikä muisteta, että myös isä Abraham nauroi Jumalan lupaukselle!
ei ihme että poika sai nimekseen Izhaq - Nauru (suomessa Iisak)
Jumala sanoi vielä Abrahamille: "Vaimoasi Saraita älä enää kutsu Saraiksi, vaan hänen nimensä olkoon Saara. Minä siunaan häntä ja annan hänen synnyttää sinulle pojan. Minä siunaan häntä: monet kansakunnat saavat hänestä alkunsa, ja hänestä polveutuu kansojen kuninkaita."
Abraham heittäytyi kasvoilleen, mutta naurahti, sillä hän ajatteli: "Voiko satavuotiaalle miehelle muka syntyä lapsia, ja voisiko Saara, joka on yhdeksänkymmenen, vielä synnyttää?"
Ja Abraham sanoi Jumalalle: "Kunpa Ismael saisi elää sinun huolenpitosi alaisena!"
1 Ms 17:15-18 KR 1992
ויפל אברהם על־פניו ויצחק
1 Ms 17:17
vaijippol avraham al-panaiv vaijizhaq
ותצחק שׂרה בקרבה
1 Ms 18:12
vaijizhaq sara bekrva
(naurahti? en tiedä miksi näin käännetty)
Abraham oikein putosi kasvoilleen ja nauroi Jumalan lupaukselle - varmaan painoi päänsä kunnioituksesta kuitenkin.
kohteliaampi Saara nauroi "sisäisesti" Jumalan lupaukselle
kumpaakin huvitti lähes satavuotiaan naisen tuleminen raskaaksi.
asia on niin outo, ettei Herra rankaissut naurajiaan.
todella hienosti Haamul asettaa tuossa Saaran (ja nauran Abrahaminkin) vastakohdaksi neitsyt Marian, jolle annettiin vielä ihmeellisempi lupaus.
Maria ei tosiaan nauranut mahdottomalta tuntuvalle enkelin tuomalle viestille.
Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria.
Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille.
Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: "Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!"
Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä.
Mutta enkeli jatkoi: "Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus*. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua."
Maria kysyi enkeliltä: "Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon."
Enkeli vastasi: "Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella -- hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta."
Silloin Maria sanoi: "Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit."
Niin enkeli lähti hänen luotaan.
Luukas 1:26-38 KR 1992
tuossa yhteydessä myös Elisabetin ja Sakariaan tapaus tuo mieleemme Saaran ja Abrahamin.
mutta Sakarias näkee enkeli-ilmestyksen pyhässä temppelissä, ja nyt ei viestintuojan huumorintaju riittänyt:
Eräänä päivänä Sakarias oli osastonsa vuorolla toimittamassa papin tehtäviä Jumalan edessä.
Palvelustoimia tavan mukaan arvottaessa tuli hänen tehtäväkseen mennä Herran temppeliin toimittamaan suitsutusuhri.
Kansanjoukko oli suitsuttamisen aikana ulkopuolella ja rukoili.
Silloin Sakariaalle ilmestyi Herran enkeli suitsutusalttarin oikealla puolella.
Enkelin nähdessään Sakarias säikähti ja joutui pelon valtaan.
Mutta enkeli puhui hänelle:
"Älä pelkää, Sakarias. Rukouksesi on kuultu, vaimosi Elisabet synnyttää sinulle pojan ja sinä annat hänelle nimeksi Johannes.
Ilo ja riemu täyttävät sinut, ja monet iloitsevat hänen syntymästään.
Hän on oleva suuri Jumalan mies.
Viiniä ja väkijuomaa hän ei juo.
Jo äitinsä kohdusta asti hän on täynnä Pyhää Henkeä.
Hän kääntää Israelin kansasta monet jälleen Herran, heidän Jumalansa, puoleen.
Hän kulkee Herran edelläkävijänä Elian hengessä ja voimassa, hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja ohjaa tottelemattomat ajattelemaan hurskaiden tavoin, näin valmistaakseen kansan Herran tuloa varten."
Sakarias kysyi enkeliltä: "Mistä voin tietää, että niin käy? Minähän olen jo vanha, ja vaimonikin on iäkäs."
Enkeli vastasi: "Minä olen Gabriel, yksi niistä, jotka seisovat Jumalan edessä. Minut on lähetetty puhumaan sinulle ja tuomaan tätä iloista sanomaa.
Mutta sinun suusi mykistyy nyt, etkä kykene puhumaan ennen kuin sinä päivänä, jona tämä tapahtuu, koska et uskonut sanojani, jotka aikanaan käyvät toteen."
Kansa odotti Sakariasta, ja kaikki kummeksuivat sitä, että hän viipyi temppelissä niin pitkään.
Kun hän sitten tuli ulos, hän ei kyennyt puhumaan heille, ja siitä he ymmärsivät, että hän oli nähnyt temppelissä näyn. Hän vain viittoili heille ja jäi mykäksi.
Palveluspäivien päätyttyä Sakarias meni kotiinsa, ja jonkin ajan kuluttua hänen vaimonsa Elisabet tuli raskaaksi.
Viisi kuukautta Elisabet pysytteli poissa näkyviltä.
Hän ajatteli: "Tämän on Herra minulle tehnyt. Hän on katsonut minun puoleeni ja päästää minut ihmisten halveksunnasta."
Luukas 1:8-25 KR 1992
Kirjoittanut: Haamul
1. Ms. 22:ssa on kuvaus siitä, miten juuri tuo Abrahamin ja Saaran poika Iisak oli joutumaisillaan uhrialttarille, mutta Jumalan itselleen sopivaksi katsoma uhri hän ei ollut. Abrahamin ja Iisakin sukuun vuosisatoja myöhemmin syntyvä Marian synnyttämä poika oli se uhri, joka kelpasi Herralle. Tämä uhriksi kelpaava poika ei syntynyt lihan tahdosta eikä miehen tahdosta vaan Jumalasta. Ei siis ihmisen siemensolusta vaan Pyhästä Hengestä.
Miten tämä aihe liittyy hapatukseen? No, tässähän ollaan asioiden ytimessä. Oikeanlainen hapatus on aina Pyhän Hengen vaikutusta.
Väärää hapatusta on kaikki siinä, missä lihasta syntynyt tekee omasta voimastaan tekoja Herralle, missä turvaudutaan lihan käsivarteen. Tosiasiallisesti lihallinen ihminen ei pystykään tekemään mitään Herralle mieliksi. Kuten Paavali sanoo, "lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan." Mutta Abraham uskoi Herraan, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi. Hän ojentautui sen mukaan, mihin uskoi, vaikka ei sitä nähnytkään vielä toteutuneena.
Uskossa Herran Sanaan, Hänen lupauksiinsa turvautuminen, siinä on kaiken aa ja oo. Abraham, Iisak ja lukuisat heidän jälkeläisensä ovat kuolleet uskossa, eivätkä tässä ajassa luvattua saavuttaneet, vain kaukaa he ovat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. He etsivät tulevaa Kaupunkia, Isän Maata.
Kristuksessa Herran Käsivarsi on ojentunut alas taivaasta Kristuksen seurakuntaa ohjaamaan. Hän on täällä tänäänkin sitä tekemässä, Sanalla. Ja niin korvamme saavat kuulla takaamme tämän sanan, jos poikkeamme oikealle tai vasemmalle: "Tässä on Tie, sitä käykää." Tie on Kristus, ja yksin Hänen varassaan kuljemme perille.
Fariseusten ja saddukeusten hapatus, mistä Jeesus varoitti, voi olla siinä, ettei uskota Ylösnousemukseen, joka Jeesus on. Ei oikeasti suostuta Jumalan alas ojentamaan käsivarteen, ei nähdä sitä tarpeelliseksikaan, sillä omaa ns. pyhyyttä ei nähdä tekopyhyytenä. Eikä uskota ylösnousemukseen, eikä sellaiseen Herraan, jonka kuninkuus ei ole tästä maailmasta.
Olemme rikkaampia kuin lottovoittajat!
Varoita niitä, jotka tässä maailmassa ovat rikkaita, etteivät he ylpeilisi eivätkä panisi toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka antaa kaikkea runsain mitoin nautittavaksemme.
1 Tim. 6:17 KR 1992
Päivän Sana 23.9.
Käske niitä, jotka rikkaat tässä maailmassa ovat, ettei he ylpeilisi eikä panisi toivoansa katoovaisen rikkauden, vaan elävän Jumalan päälle, joka meille antaa nautitaksemme runsaasti kaikkinaista:
Että he tekisivät hyvää ja hyvissä töissä rikastuisivat, antaisivat hyvällä mielellä, olisivat avulliset,
Ja tallelle panisivat itsellensä hyvän perustuksen edespäin, käsittääksensä ijankaikkista elämää.
1 Tim 6:17-19 Biblia 1776
Kirjoittanut: Haamul
"Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää, etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: 'Kuka on Herra?' ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan." (Sananl.30)
1 Tim. 6:17 KR 1992
Päivän Sana 23.9.
Käske niitä, jotka rikkaat tässä maailmassa ovat, ettei he ylpeilisi eikä panisi toivoansa katoovaisen rikkauden, vaan elävän Jumalan päälle, joka meille antaa nautitaksemme runsaasti kaikkinaista:
Että he tekisivät hyvää ja hyvissä töissä rikastuisivat, antaisivat hyvällä mielellä, olisivat avulliset,
Ja tallelle panisivat itsellensä hyvän perustuksen edespäin, käsittääksensä ijankaikkista elämää.
1 Tim 6:17-19 Biblia 1776
Kirjoittanut: Haamul
"Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää, etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: 'Kuka on Herra?' ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan." (Sananl.30)
Autuaampi on antaa kuin ottaa
kyseessä ei nyt tosiaan ole nyrkkeilyvalmentajien antama raamatullinen ohje...
Päivän Sana 22.9.
Työtä tehden tulee huolehtia vähäosaisista muistaen Herran Jeesuksen omat sanat: "Autuaampi on antaa kuin ottaa."
Apt 20:35 KR 1992
Tämä Apostolien tekojen jae on hyvin mielenkiintoinen ensinnäkin, koska näemme siinä, kuinka alkuseurakunnassa kehotettiin muistamaan Jeesuksen sanoja.
Mielenkiintoiseksi sen tekee myös se, ettei tuota Jeesuksen sanaa tietääkseni ole yhdessäkään neljästä evankeliumissa.
Jeesus siis opetti paljon, eikä kaikkea siitä ole mahtunut Uuden testamentin evankeliumeihin.
Johanneksen evankeliumi päättyykin sanoihin:
"Paljon muutakin Jeesus teki. Jos kaikki vietäisiin kohta kohdalta kirjaan, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa."
Joh 21:25 KR 1992
jos joku löytää nuo sanat evankeliumeista, olen kiitollinen pikaisesta virheeni korjaamisesta!
olisiko mahdollista, että muitakin Jeesuksen sanoja olisi säilynyt, mutta joita ei löydy Uuden testamentin evankeliumeista?
Tiedämme, että Uusi testamentti on vain valikoima - huolellisesti ja määrätyin kriteerein tehty valikoima - kirjallisuudesta, joka kukoisti Jeesuksen ympärillä ensimmäisten vuosisatojen aikana.
Monia näistä on säilynyt Egyptin kuivassa hiekassa ikivanhan koptien kirkon helmassa. Erityisen kuuluisia ovat Nag Hammadista tehdyt käsikirjoituslöydöt.
Niin meillä on
Tuomaan evankeliumi,
Lapsuus evankeliumi,
Nasarealaisen evankeliumi,
Pietarin evankeliumi,
Nikodemoksen evankeliumi,
Juudaksen evankeliumi
ja paljon muuta kirkon hyväksymän Uuden testamentin kaanonin ulkopuolelle jätettyä varhaista kristillistä kirjallisuutta.
näitä kutsutaan apokryfisiksi Uuden testamentin kirjoituksiksi.
(on myös Vanhan testamentin apokryfit ja pseudepigrafit)
okay. nämä on jätetty kristillisen kirkon valitsemien kirjoitusten joukosta, kaikki hyvällä syyllä, mutta voisiko siellä olla joitain Jeesuksen sanoja?
esimerkiksi tämä kuulostaisi hyvältä
"joka on lähellä Minua on lähellä tulta ja joka on kaukana minusta on kaukana Jumalan valtakunnasta"
Tuomaan evankeliumi, 83
Uuden testamentin arvostettu käsikirjoitus, Codex Bezae Cantabrigiensis (D) sisältää Luukkaan evankeliumissa jakson Lk 6:1-5 jälkeen kohdan, jota ei ole muissa tärkeissä Uuden testamentin käsikirjoituksissa:
Jeesus kulki kerran sapattina viljapellon laitaa, ja hänen opetuslapsensa katkoivat tähkäpäitä, hiersivät niitä käsissään ja söivät.
Muutamat fariseukset sanoivat: "Miksi teette sellaista, mitä sapattina ei ole lupa tehdä?"
Jeesus vastasi: "Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen miestensä tuli nälkä?
Hän meni Jumalan huoneeseen ja otti uhrileivät, söi ja antoi miehilleen, vaikka niiden syöminen on sallittua ainoastaan papeille."
Ja Jeesus sanoi vielä: "Ihmisen Poika on sapatin herra."
Samana päivänä hän näki pellolla miehen, joka teki työtä sapattina. Hän sanoi "Ihminen, jos tiedät mitä teet, olet autuas, mutta jos et tiedä, olet kirottu ja lainrikkoja"
mutta joskus menee sormi suuhun, että mikähän tämä juttu oikein on?
"Oxyrhynchus Logia" on Egyptistä 1887 ja 1903 löydetyssä arvokkaassa kokoelmassa vanhoja papyruksia.
Jeesus sanoi "Missä on kaksi, he eivät ole ilman Jumalaa, missä on yksinäinen, siellä Minä sanon että olen hänen kanssaan. Nosta kivi ja löydät minut sieltä, kuori puu ja siellä olen."
Ox. 5. logion
hmm... vähän niinkuin joka paikassa tämä Jeesus...
ei tämäkään kuulosta oikein tutulta Hyvän Paimenemme ääneltä:
"Jeesus sanoi: minä seisoin maailman keskellä ja minut nähtiin lihassa, ja kaikki olivat humalassa eikä kukaan janonnut, ja minun sieluni oli murheellinen ihmisten tähden, koska he olivat sydämeltään sokeita, eivätkä näe"
Qx. 3. logion
Kirjoittanut Auroora :
Paavali on voinut kuulla ne suoraan Jeesukseltakin. Oletan, että hän kyllä oli kuullut Jeesuksen opetuksia muitten fariseuksien joukossa silloin, kun hän itse ei vielä ollut Jeesuksen seuraaja. Tää on tietenkin oletus. Uskoisin, että fanaattinen puhdasoppisuuden puolesta taistelija Saulus kyllä kuuli Jeesuksen puheita, joista sitten sain vettä vihan myllyään pyörittämään. Oletus tämäkin.
Kirjoittanut MikkoL:
näiden eri vaihtoehtojen väliltä ei tosiaan ole varmaa tietoa mahdollista saada ja joudumme olettamaan, mikä olisi todennäköistä.
Päivän Sana 22.9.
Työtä tehden tulee huolehtia vähäosaisista muistaen Herran Jeesuksen omat sanat: "Autuaampi on antaa kuin ottaa."
Apt 20:35 KR 1992
Tämä Apostolien tekojen jae on hyvin mielenkiintoinen ensinnäkin, koska näemme siinä, kuinka alkuseurakunnassa kehotettiin muistamaan Jeesuksen sanoja.
Mielenkiintoiseksi sen tekee myös se, ettei tuota Jeesuksen sanaa tietääkseni ole yhdessäkään neljästä evankeliumissa.
Jeesus siis opetti paljon, eikä kaikkea siitä ole mahtunut Uuden testamentin evankeliumeihin.
Johanneksen evankeliumi päättyykin sanoihin:
"Paljon muutakin Jeesus teki. Jos kaikki vietäisiin kohta kohdalta kirjaan, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa."
Joh 21:25 KR 1992
jos joku löytää nuo sanat evankeliumeista, olen kiitollinen pikaisesta virheeni korjaamisesta!
olisiko mahdollista, että muitakin Jeesuksen sanoja olisi säilynyt, mutta joita ei löydy Uuden testamentin evankeliumeista?
Tiedämme, että Uusi testamentti on vain valikoima - huolellisesti ja määrätyin kriteerein tehty valikoima - kirjallisuudesta, joka kukoisti Jeesuksen ympärillä ensimmäisten vuosisatojen aikana.
Monia näistä on säilynyt Egyptin kuivassa hiekassa ikivanhan koptien kirkon helmassa. Erityisen kuuluisia ovat Nag Hammadista tehdyt käsikirjoituslöydöt.
Niin meillä on
Tuomaan evankeliumi,
Lapsuus evankeliumi,
Nasarealaisen evankeliumi,
Pietarin evankeliumi,
Nikodemoksen evankeliumi,
Juudaksen evankeliumi
ja paljon muuta kirkon hyväksymän Uuden testamentin kaanonin ulkopuolelle jätettyä varhaista kristillistä kirjallisuutta.
näitä kutsutaan apokryfisiksi Uuden testamentin kirjoituksiksi.
(on myös Vanhan testamentin apokryfit ja pseudepigrafit)
okay. nämä on jätetty kristillisen kirkon valitsemien kirjoitusten joukosta, kaikki hyvällä syyllä, mutta voisiko siellä olla joitain Jeesuksen sanoja?
esimerkiksi tämä kuulostaisi hyvältä
"joka on lähellä Minua on lähellä tulta ja joka on kaukana minusta on kaukana Jumalan valtakunnasta"
Tuomaan evankeliumi, 83
Uuden testamentin arvostettu käsikirjoitus, Codex Bezae Cantabrigiensis (D) sisältää Luukkaan evankeliumissa jakson Lk 6:1-5 jälkeen kohdan, jota ei ole muissa tärkeissä Uuden testamentin käsikirjoituksissa:
Jeesus kulki kerran sapattina viljapellon laitaa, ja hänen opetuslapsensa katkoivat tähkäpäitä, hiersivät niitä käsissään ja söivät.
Muutamat fariseukset sanoivat: "Miksi teette sellaista, mitä sapattina ei ole lupa tehdä?"
Jeesus vastasi: "Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen miestensä tuli nälkä?
Hän meni Jumalan huoneeseen ja otti uhrileivät, söi ja antoi miehilleen, vaikka niiden syöminen on sallittua ainoastaan papeille."
Ja Jeesus sanoi vielä: "Ihmisen Poika on sapatin herra."
Samana päivänä hän näki pellolla miehen, joka teki työtä sapattina. Hän sanoi "Ihminen, jos tiedät mitä teet, olet autuas, mutta jos et tiedä, olet kirottu ja lainrikkoja"
mutta joskus menee sormi suuhun, että mikähän tämä juttu oikein on?
"Oxyrhynchus Logia" on Egyptistä 1887 ja 1903 löydetyssä arvokkaassa kokoelmassa vanhoja papyruksia.
Jeesus sanoi "Missä on kaksi, he eivät ole ilman Jumalaa, missä on yksinäinen, siellä Minä sanon että olen hänen kanssaan. Nosta kivi ja löydät minut sieltä, kuori puu ja siellä olen."
Ox. 5. logion
hmm... vähän niinkuin joka paikassa tämä Jeesus...
ei tämäkään kuulosta oikein tutulta Hyvän Paimenemme ääneltä:
"Jeesus sanoi: minä seisoin maailman keskellä ja minut nähtiin lihassa, ja kaikki olivat humalassa eikä kukaan janonnut, ja minun sieluni oli murheellinen ihmisten tähden, koska he olivat sydämeltään sokeita, eivätkä näe"
Qx. 3. logion
Kirjoittanut Auroora :
Paavali on voinut kuulla ne suoraan Jeesukseltakin. Oletan, että hän kyllä oli kuullut Jeesuksen opetuksia muitten fariseuksien joukossa silloin, kun hän itse ei vielä ollut Jeesuksen seuraaja. Tää on tietenkin oletus. Uskoisin, että fanaattinen puhdasoppisuuden puolesta taistelija Saulus kyllä kuuli Jeesuksen puheita, joista sitten sain vettä vihan myllyään pyörittämään. Oletus tämäkin.
Kirjoittanut MikkoL:
näiden eri vaihtoehtojen väliltä ei tosiaan ole varmaa tietoa mahdollista saada ja joudumme olettamaan, mikä olisi todennäköistä.
tiistai 1. syyskuuta 2009
Maailman ikä
tällainen kirjoitus tulee esikoislestadiolaisten omalta keskusteluforumilta.
kirjoittaja on varmaankin vakaa kristitty, joka tahtoo pitää Raamattua kunniassa.
ja kuitenkin tässä "kotijoukkojen" viestissä on wiekkaan wihollisen valehtelun tuntomerkit, eivätkä hänen juonensa ole meille tuntemattomat.
Luominen "tapahtui 5642 eks. LXX= Septuagintasta.
MT. lähteen mukaan 4076. vuotta eks.
kuitenkin radiohiilitutkimukset tähdentävät LXX. eli septuaginta on vanhin VT käännös.
5642+2009=7651."
tuntomerkit?
tarkkoja lukuja, autaasti sekaisin totta ja täyttä potaskaa, hämmentäviä hienoja käsitteitä kiillottamassa pakettia.
ja vetoaa hurskaasti tähän "näinhän olemme aina uskoneet, että Jumalan Sana on totta."
kristityn paras suoja tällaisiä pahan palavia nuolia vastaan on rakkaus totuuteen!
se on lahja, jonka Jumala mielellään antaa Jeesuksen omille, jos he vain tahtoisivat ottaa sen vastaan.
ei kaiken totuuden tietäminen.
vaan rakkaus totuuteen.
5642 eks.
tarkoittanee eKr. ennen Kristusta
LXX= Septuagintasta.
Rooman ajan numerot
L 50
X 10
X 10
70 Tämä luku tarkoittaa kertomusta, jonka mukaan Jumalan Henki innoitti 70 juutalaista Kirjoitusten ja kielten tuntijaa, jotka laativat hellenistisellä ajalla heprelaisesta Raamatusta kreikannoksen. (siis VT kreikaksi)
"MT. lähteen mukaan 4076. vuotta eks."
MT. on Masoreettinen teksti. Juutalaisten hyväksymä hepreankielinen käsikirjoitusperinne, johon myös meidän Kirkkoraamattumme VT perustuu.
LXX ja MT välillä on eroja, kuten näemme näistä Mookseksen kirjojen sisältämien sukutaulujen vuosiluvuista.
"kuitenkin radiohiilitutkimukset tähdentävät LXX. eli septuaginta on vanhin VT käännös."
Radiohiili-ajoituksella ei ole mitään tekemistä LXX ajoituksen kanssa. Septuaginta todella on vanhin tunnettu koko Vanhan testamentin käännös hepreasta.
Aramealaisten käännösten tutkimus ja ajoittaminen on vaikeaa, niissä lienee LXX vanhempiakin, mutta ei koko VT.
haluan alleviivata, että uskon tuon viestin kirjoittajan olevan luotettavan, vakaan kristityn joka sydämestään tahtoo vain hyvää kaikille.
ei missään tapauksessa olla wiekkaan riettaan työkaluna.
muistetaan Pietaria, jonka Jeesus oli erityisesti valinnut apostolisen kirkon perustaksi.
hänenkin kauttaan wiekas puhui, kun hyvää tarkoittava Pietari alkoi estellä Mestarin matkaa Jerusalemiin ja varmaan kuolemaan.
siis kyse ei ole nyt viestin kirjoittajan henkilöstä, joka on arvokas ihminen ja elävä kristitty jos oikein hänen viestejään luen, vaan kyse on tämän viestin sisällöstä.
Maailman ikä on toki mielenkiintoinen asia, jota on mietitty siitä alkaen, kun ihminen on maailman menoa miettinyt.
En rupea tässä kertomaan, miten Intiassa, Kiinassa tai Mayojen parissa keski-Amerikassa maailman ikää on mietitty.
Kristillisessä Euroopassa ei vielä Uuden ajan alussa ollut mitään menetelmiä mitata esimerkiksi kallioiden tai vuorten ikää.
Oli vain yksi kirja, joka puhui tavattoman vanhoista asioista - pyhä Raamattu.
Sen ajan huipputiedemiehet tekivät parhaansa, jotta voisivat rakentaa tämän ikivanhan kirjan avulla jonkinlaisen maailmanhistorian ajoitetun rungon.
tulos ei tosiaankaan ollut hullumpi.
Vanha testamentti kertoo Jumalan luoneen maailman kuudessa päivässä ja seitsemäntenä Hän lepäsi.
Itään istutettiin Edenin puutarha, johon ensimmäinen mies, Adam (heprean sanasta adamah, punertava maa).
Miehen seuraksi tehtiin hänen kylkiluustaan "miehetär", Eeva (heprean Havva, elämä)
Nämä saivat esikoispojan ja antoivat tälle nimeksi Kain. Seuraavaksi syntyi Kainille veli, Aabel.
Ja näin Mooseksen kirjat ja Vanhan testamentin historiakirjat alkavat seurata ihmisten historiaa sukupolvesta toiseen, Aadamista Nooaan, Nooasta Abrahamiin, Abrahamista Daavidiin jne.
Uusi testamentti alkaa Jeesuksen Kristuksen sukutaululla Matteuksen evankeliumin alussa Adamista Jeesukseen.
Joten mikään sivuasia tämä ei suinkaan ole.
Akateemisen arvonsa ja uransa puolesta Irlannin arkkipiispa James Ussher (1581–1656) vastaa oman aikamme arvostetuimpia tiedemiehiä.
Uuden ajan alku tosin oli vielä esitieteellistä aikaa, jolloin ihmiskunta ei ollut kehittänyt kriittistä tieteellistä metodia.
Arkkipiispa laski Raamatun sukutauluja hyvin huolellisti ja asetti ne tunnetun historian puitteisiin siltä osin kuin mahdollista.
Vanhemmilta osin hän ratkaisi omalla tavallaan aukkoja ja puutteita sukutauluissa.
Näin hän päätyi lopputulokseen, että tämän vanhan kirjan antamien tietojen ja hänen laskelmiensa perusteella maailma on luotu lokakuun 23. vastaisena yönä vuonna 4004 ennen Kristusta.
23.10. 4004 eKr.
Tämän varsin tarkan tuloksen ja kaikki tästä alkavat Raamatun tapahtumien ja Kreikan, Persian ja Rooman historian tapahtumien ajoittamisensa arvon arkkipiispamme julkaisi latinankielisessä kirjassa vuonna 1650
Annales veteris testamenti, a prima mundi origine deducti.
("Vanhan testamentin annaalit, ensimmäisestä luomisesta lähtien laskettuna")
Tämä kirja on hämmästyttävän merkittävä monille kristityille, jotka eivät ehkä itse ole ikinä kuulleetkaan arkkipiispa James Ussherista tai näistä annaaleista 1650-luvun Irlannista.
He ovat valmiit heittämään kaiken tuon jälkeen tehdyn maailman iän tutkimuksen roskakoriin ja pitäytyvät tässä kunnioitettavassa 1600-luvun tieteen saavutuksessa.
Jospa he tekisivät samoin muunkin tieteen suhteen. Tuohon aikaan lääkärit eivät tienneet verenkierrosta mitään, hammaslääkärit eivät tunteneet käsitettä puudutus, eikä ihmiskunnalla ollut harmainta aavistusta siitä, mitä on sähkö.
Mutta luottamus Ussheriin on valtaisa ja Suomesta ja eri puolilta maailmaa myös esikoislestadiolaisille kristityille syötetään Ussherin ajoitusta ainoana totuutena.
Jos elämme nyt vuotta 2009 niin tuon Raamattuun perustuvan ajoituksen mukaan Jumalan luoma maailma on noin 6000 vuotta vanha.
tuolla Suomi24 keskusteluissa nostettiin vakaiden kristittyjen taholta taas esille tämä asia, annettiin hieman toisenlaisia lukemia, mutta samassa tuntumassa.
mistä syystä heränneen kansan pariin on uponnut niin syvälle tämä James Ussherin ajoitus, että se on totta kuin vesi, sanoipa jumalaton tiede mitä tahansa?
ollaan hirmu kriittisiä C-14 ajoitusta kohtaan, mutta monella kreationistilla on hyvin hutera käsitys Raamatun sukutauluista ja niiden ajoitusesta, vanhoista kuukausista ja vuosista, jotka olivat ihan erinäköisiä kuin oma gregoriaaninen tai juliaaninen kalenterimme.
siis täysi sokea piste Raamatun tuntemuksessa
ja mahdoton hinku kaataa tieteellinen työskentely asioiden ajoittamiseksi.
eräs syy on mielestäni tämä:
1800-luvun keskivertaisen suomalaisissa kodeissa kirjat olivat vielä suhteellisen harvinaisia.
Siellä oli ilmeisesti kolme tärkeää kirjaa, ja sitten heränneissä kodeissa muutakin.
Raamattu, virsikirja ja almanakka.
Ei ollut telkkaria tai radiota tai kirjastoja, joissa käydä tietoa hakemassa.
Käsitys maailmasta kotikylän ulkopuolella oli monella melko hatara, Juhani Aho kertoo mainiosti novellissaan "Rautatie" tunnelmista vielä vuosisadan vaihteessa...
Raamattu itse sanoo Ilmestyskirjassa vakavasti, että emme lisäisi tai poistaisi siitä mitään.
Itse tekstiä ei ole muutettu, mutta 1800-luvun Raamatuissa oli usein mukana lukijoiden apuna Lutherin tai Agricolan tai jonkun muun johdantoja eri kirjoihin sekä Ussherin maailman kronologia.
Samoin myös Yhdysvalloissa ja Euroopassa etenkin englantilaisen Raamatun painamisen ja levittämisen myötä.
Nämä "lisäykset" saivat kansan mielessä toki Jumalan Sanan totuuden arvon.
Tuo ajoitus oli myös yleisesti vallalla 1800-luvun alkuvuosikymmenten yliopistoissa Oxfordista Uppsalaan.
Se oli paras mitä tunnettiin.
Vaan sitten alkoi tulla luonnontutkimuksen puolelta iskuja toisensa jälkeen.
Erityisesti geologisen tieteen synty merkitsi hurjaa haastetta Raamatun perusteella lasketulle aikataululle.
Vasta Charles Darwinin valtava työ luonnon kehityksen myötä sysäsi sivuun kirkoista ja yliopistoista siellä käydyn sodan uuden geologisen tieteen ja niiden välillä, joiden mielestä maankuoren pinnanmuodostuksen taustalla on sarja suuria vedenpaisumuksia, jättimäisiä tulvia.
Jos näin tuon ajan yliopistoissa, niin kansan parissa tietoisuus näistä keskusteluista oli vähäistä ja ymmärtämys varsin vajavaista koska asiallista tietoa ei ollut tarjolla.
Emmekö voisi tässä nähdä tiettyä kasvua.
Esitieteellisellä ajalla ihminen vain aavisteli jotain maailman iästä, ei sitä pystynyt oikein mittaamaan.
Raamatun avulla saatiin Uuden ajan alussa melko hyvä ja tarkka aikataulu ihmiskunnan kulttuurihistorian suurista vuosituhansista, jotka tosiaan alkavat siinä 4000 eKr.
Jos kerran maailma luotiin alle viikossa meidän ajanlaskumme mukaan auringon laskun ja nousun rytmissä, niin tuohon tuntumaan sitten arvioitiin koko maailman ikä.
Mutta olemme varttuneet tiedossa ja taidossa ja meillä on nyt uusia menetelmiä, joita Jumalan antamaa järkeä käyttäen voimme soveltaa Jumalan luomakunnan avoimen kirjan lukemiseen.
Miksi korottaa arkkipiispa James Ussher kaiken ihmiskunnan tieteen ja tutkimuksen yläpuolelle?
Ihminen hänkin on.
Sanooko Raamattu siis, että maailma on luotu noin 4000 vuotta ennen Kristuksen syntymää?
Ainakin arkkipiispa James Ussherin laskelmien mukaan näin on.
Onko maailma luotu noin 4000 vuotta ennen Kristuksen syntymää?
Ei.
rakkaus totuuteen!
1. Mooseksen kirja kertoo seuraavaa sen jälkeen kun ensimmäinen vaimosta syntynyt, Kain, on tappanut toisen vaimosta syntyneen, Abelin.
"Kain yhtyi vaimoonsa, ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Henokin.
Kain oli ensimmäinen, joka perusti kaupungin, ja hän antoi sille nimen poikansa Henokin mukaan."
---
Aivan paratiisin tuntumaan ajoittuva luku 1 Ms 4 kertoo, että Kain perusti kaupungin nimeltä "Henok".
ketähän siellä kaupungissa asui?
Siellä Nodin maassa Kain asui, Eedenistä itään.
Pojalleen...
"Henokille syntyi Irad,
Iradille syntyi Mehujael,
Mehujaelille syntyi Metusael,
ja Metusaelille syntyi Lemek.
Lemek otti itselleen kaksi vaimoa; toisen nimi oli Ada ja toisen Silla.
Ada synnytti Jabalin, josta tuli teltoissa asuvien paimentolaisten kantaisä.
Jabalin veli oli nimeltään Jubal, ja hänestä tuli ensimmäinen harpun- ja huilunsoittaja.
Myös Silla synnytti pojan, Tubal-Kainin, sepän, joka aloitti pronssin ja raudan takomisen.
Tubal- Kainilla oli sisar, jonka nimi oli Naama.
1 Ms 4:18-19
mites tuo pronssin ja raudan taonta - kunnes jää kivikausi, kulloin niitä ei lainkaan tunneta?
Raamatun tutkimus on kiehtovaa mutta se ei ole ihan yksinkertaista.
onhan kyseessä Jumalan Sana.
opimme Mooseksen kirjasta, että herra Lemek oli kova poitsu:
"Lemek sanoi vaimoilleen:
-- Ada ja Silla, kuulkaa minua,
te Lemekin vaimot, ottakaa korviinne minun sanani!
Jo yhdestä haavasta minä tapan miehen,
jo yhdestä naarmusta nuorukaisen.
Jos Kainin puolesta kostetaan seitsemästi, niin Lemekin puolesta seitsemänkymmentäseitsemän kertaa."
1 Ms 4:23-24
Abel murhattiin, mutta hänen "tilalleen" Aadam ja Eeva saivat toinen lapsen, Set, jonka poika Enos on myös hurskas kuin Abel, hänen aikaan aletaan nimeltä huutaa Herraa avuksi.
mitä se sitten tarkoittaakaan.
"Aadam yhtyi taas vaimoonsa, ja tämä synnytti pojan. Eeva antoi hänelle nimen Set ja sanoi: "Jumala on suonut minulle uuden jälkeläisen Abelin sijaan, jonka Kain tappoi." 26 Setillekin syntyi poika, ja Set antoi hänelle nimen Enos*.
Niihin aikoihin alettiin nimeltä kutsuen rukoilla avuksi Herraa."
miten hengellisesti tulkitsemme tahtomallasi kauniilla tavalla tämän hirveän Lemekin manauksen, Kullervon kirouksen?
-- Ada ja Silla, kuulkaa minua,
te Lemekin vaimot, ottakaa korviinne minun sanani!
Jo yhdestä haavasta minä tapan miehen,
jo yhdestä naarmusta nuorukaisen.
Jos Kainin puolesta kostetaan seitsemästi, niin Lemekin puolesta seitsemänkymmentäseitsemän kertaa."
mielelläni kuulisin hengellisen selityksen tälle Jumalan Sanan kohdalle.
nimimerkki Haamul kirjoitti
Tuosta Lemekistä. Vaikka ei tämä ehkä suoranaisesti maailman ikään liitykään...
Lemek oli siis se kaveri, joka uhosi vaimoilleen: "Aada ja Silla, kuulkaa puhettani, te Lemekin emännät, ottakaa sanani korviinne: minä surmaan miehen haavastani ja nuorukaisen mustelmastani. Niin, Kain kostetaan seitsenkertaisesti, mutta Lemek seitsemänkymmentä seitsemän kertaa."
Lemek oli Nooan isä. Raamattu kertoo, että Nooan aikaan mennessä maa oli tullut täyteen väkivaltaa ja vääryyttä. Nooan oman isänkin asenne ilmeisesti oli se, että kosto kuuluu ihmiselle.
Ei siis ihme, että Herra ei enää halunnut katsella tilannetta, vaan antoi vedenpaisumuksen tulla. Maa hukkui syntiensä tähden.
Ja Nooan nimi sitten! Se tarkoittaa suomeksi jotain lepoa tai lohtua. Nooan synnyttyä Lemek sanoi profeetalliset sanat: "Tämä poika on antava meille lohtua työssämme ja vaivannäössämme, kun viljelemme maata, jonka Herra on kironnut."
Nooa rakensi arkin, jossa se suku pelastui, johon Jeesus oli syntyvä. Nooan arkki myös on myös vertauskuva Kristuksesta, jonka varassa ihmiskunta ei huku synteihinsä, vaan pelastuu.
Mielenkiintoista, että Jeesus käyttää samantapaista ilmaisua kuin Lemek, "seitsemänkymmentä seitsemän kertaa", mutta aivan käänteisessä merkityksessä. Hän ei uhoa koston henkeä, vaan aivan päinvastoin, kun Hän sanoo Pietarille, miten usein tulisi antaa anteeksi: "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa." (Matt. 18:22)
Jumalan tahto on, että annamme aina anteeksi toisillemme, ja jätämme koston yksin Jumalalle.
Kirjoittanut: MikkoL
juuri noin, kuin Haamul sanot!
eikö todellakin löydy aarteita ja helmiä juuri silloin, kun annamme Ramaatun sanan olla mitä se on emmekä rupea järkeillen sitä täydentämään ja parantamaan!
Lemek - oikein väkivaltaisuuden kuva ... vaan kuka huomaa että Nooan isähän tässä puhuu. Ja tuo Jeesuksen kuuluisa sana saa yhtäkkiä syvän raamatullisen taustan!
Eikö nuo Kainin kysymykset kaikki ratkea siihen suuntaan, että teksti olettaa että Kainin lisäksi on paljon muitakin ihmisiä.
sen voimme todeta ja se vastaa nuo riparilaisten kysymykset - ja jättää meille ison aukon että miten se on mahdollista.
ei tartte meidän ratkaista yli tai ohi Kirjoitusten, miten elefantti sai heiniä ja miksei gepardi syönyt gasellia Nooan arkissa.
kirjoittaja on varmaankin vakaa kristitty, joka tahtoo pitää Raamattua kunniassa.
ja kuitenkin tässä "kotijoukkojen" viestissä on wiekkaan wihollisen valehtelun tuntomerkit, eivätkä hänen juonensa ole meille tuntemattomat.
Luominen "tapahtui 5642 eks. LXX= Septuagintasta.
MT. lähteen mukaan 4076. vuotta eks.
kuitenkin radiohiilitutkimukset tähdentävät LXX. eli septuaginta on vanhin VT käännös.
5642+2009=7651."
tuntomerkit?
tarkkoja lukuja, autaasti sekaisin totta ja täyttä potaskaa, hämmentäviä hienoja käsitteitä kiillottamassa pakettia.
ja vetoaa hurskaasti tähän "näinhän olemme aina uskoneet, että Jumalan Sana on totta."
kristityn paras suoja tällaisiä pahan palavia nuolia vastaan on rakkaus totuuteen!
se on lahja, jonka Jumala mielellään antaa Jeesuksen omille, jos he vain tahtoisivat ottaa sen vastaan.
ei kaiken totuuden tietäminen.
vaan rakkaus totuuteen.
5642 eks.
tarkoittanee eKr. ennen Kristusta
LXX= Septuagintasta.
Rooman ajan numerot
L 50
X 10
X 10
70 Tämä luku tarkoittaa kertomusta, jonka mukaan Jumalan Henki innoitti 70 juutalaista Kirjoitusten ja kielten tuntijaa, jotka laativat hellenistisellä ajalla heprelaisesta Raamatusta kreikannoksen. (siis VT kreikaksi)
"MT. lähteen mukaan 4076. vuotta eks."
MT. on Masoreettinen teksti. Juutalaisten hyväksymä hepreankielinen käsikirjoitusperinne, johon myös meidän Kirkkoraamattumme VT perustuu.
LXX ja MT välillä on eroja, kuten näemme näistä Mookseksen kirjojen sisältämien sukutaulujen vuosiluvuista.
"kuitenkin radiohiilitutkimukset tähdentävät LXX. eli septuaginta on vanhin VT käännös."
Radiohiili-ajoituksella ei ole mitään tekemistä LXX ajoituksen kanssa. Septuaginta todella on vanhin tunnettu koko Vanhan testamentin käännös hepreasta.
Aramealaisten käännösten tutkimus ja ajoittaminen on vaikeaa, niissä lienee LXX vanhempiakin, mutta ei koko VT.
haluan alleviivata, että uskon tuon viestin kirjoittajan olevan luotettavan, vakaan kristityn joka sydämestään tahtoo vain hyvää kaikille.
ei missään tapauksessa olla wiekkaan riettaan työkaluna.
muistetaan Pietaria, jonka Jeesus oli erityisesti valinnut apostolisen kirkon perustaksi.
hänenkin kauttaan wiekas puhui, kun hyvää tarkoittava Pietari alkoi estellä Mestarin matkaa Jerusalemiin ja varmaan kuolemaan.
siis kyse ei ole nyt viestin kirjoittajan henkilöstä, joka on arvokas ihminen ja elävä kristitty jos oikein hänen viestejään luen, vaan kyse on tämän viestin sisällöstä.
Maailman ikä on toki mielenkiintoinen asia, jota on mietitty siitä alkaen, kun ihminen on maailman menoa miettinyt.
En rupea tässä kertomaan, miten Intiassa, Kiinassa tai Mayojen parissa keski-Amerikassa maailman ikää on mietitty.
Kristillisessä Euroopassa ei vielä Uuden ajan alussa ollut mitään menetelmiä mitata esimerkiksi kallioiden tai vuorten ikää.
Oli vain yksi kirja, joka puhui tavattoman vanhoista asioista - pyhä Raamattu.
Sen ajan huipputiedemiehet tekivät parhaansa, jotta voisivat rakentaa tämän ikivanhan kirjan avulla jonkinlaisen maailmanhistorian ajoitetun rungon.
tulos ei tosiaankaan ollut hullumpi.
Vanha testamentti kertoo Jumalan luoneen maailman kuudessa päivässä ja seitsemäntenä Hän lepäsi.
Itään istutettiin Edenin puutarha, johon ensimmäinen mies, Adam (heprean sanasta adamah, punertava maa).
Miehen seuraksi tehtiin hänen kylkiluustaan "miehetär", Eeva (heprean Havva, elämä)
Nämä saivat esikoispojan ja antoivat tälle nimeksi Kain. Seuraavaksi syntyi Kainille veli, Aabel.
Ja näin Mooseksen kirjat ja Vanhan testamentin historiakirjat alkavat seurata ihmisten historiaa sukupolvesta toiseen, Aadamista Nooaan, Nooasta Abrahamiin, Abrahamista Daavidiin jne.
Uusi testamentti alkaa Jeesuksen Kristuksen sukutaululla Matteuksen evankeliumin alussa Adamista Jeesukseen.
Joten mikään sivuasia tämä ei suinkaan ole.
Akateemisen arvonsa ja uransa puolesta Irlannin arkkipiispa James Ussher (1581–1656) vastaa oman aikamme arvostetuimpia tiedemiehiä.
Uuden ajan alku tosin oli vielä esitieteellistä aikaa, jolloin ihmiskunta ei ollut kehittänyt kriittistä tieteellistä metodia.
Arkkipiispa laski Raamatun sukutauluja hyvin huolellisti ja asetti ne tunnetun historian puitteisiin siltä osin kuin mahdollista.
Vanhemmilta osin hän ratkaisi omalla tavallaan aukkoja ja puutteita sukutauluissa.
Näin hän päätyi lopputulokseen, että tämän vanhan kirjan antamien tietojen ja hänen laskelmiensa perusteella maailma on luotu lokakuun 23. vastaisena yönä vuonna 4004 ennen Kristusta.
23.10. 4004 eKr.
Tämän varsin tarkan tuloksen ja kaikki tästä alkavat Raamatun tapahtumien ja Kreikan, Persian ja Rooman historian tapahtumien ajoittamisensa arvon arkkipiispamme julkaisi latinankielisessä kirjassa vuonna 1650
Annales veteris testamenti, a prima mundi origine deducti.
("Vanhan testamentin annaalit, ensimmäisestä luomisesta lähtien laskettuna")
Tämä kirja on hämmästyttävän merkittävä monille kristityille, jotka eivät ehkä itse ole ikinä kuulleetkaan arkkipiispa James Ussherista tai näistä annaaleista 1650-luvun Irlannista.
He ovat valmiit heittämään kaiken tuon jälkeen tehdyn maailman iän tutkimuksen roskakoriin ja pitäytyvät tässä kunnioitettavassa 1600-luvun tieteen saavutuksessa.
Jospa he tekisivät samoin muunkin tieteen suhteen. Tuohon aikaan lääkärit eivät tienneet verenkierrosta mitään, hammaslääkärit eivät tunteneet käsitettä puudutus, eikä ihmiskunnalla ollut harmainta aavistusta siitä, mitä on sähkö.
Mutta luottamus Ussheriin on valtaisa ja Suomesta ja eri puolilta maailmaa myös esikoislestadiolaisille kristityille syötetään Ussherin ajoitusta ainoana totuutena.
Jos elämme nyt vuotta 2009 niin tuon Raamattuun perustuvan ajoituksen mukaan Jumalan luoma maailma on noin 6000 vuotta vanha.
tuolla Suomi24 keskusteluissa nostettiin vakaiden kristittyjen taholta taas esille tämä asia, annettiin hieman toisenlaisia lukemia, mutta samassa tuntumassa.
mistä syystä heränneen kansan pariin on uponnut niin syvälle tämä James Ussherin ajoitus, että se on totta kuin vesi, sanoipa jumalaton tiede mitä tahansa?
ollaan hirmu kriittisiä C-14 ajoitusta kohtaan, mutta monella kreationistilla on hyvin hutera käsitys Raamatun sukutauluista ja niiden ajoitusesta, vanhoista kuukausista ja vuosista, jotka olivat ihan erinäköisiä kuin oma gregoriaaninen tai juliaaninen kalenterimme.
siis täysi sokea piste Raamatun tuntemuksessa
ja mahdoton hinku kaataa tieteellinen työskentely asioiden ajoittamiseksi.
eräs syy on mielestäni tämä:
1800-luvun keskivertaisen suomalaisissa kodeissa kirjat olivat vielä suhteellisen harvinaisia.
Siellä oli ilmeisesti kolme tärkeää kirjaa, ja sitten heränneissä kodeissa muutakin.
Raamattu, virsikirja ja almanakka.
Ei ollut telkkaria tai radiota tai kirjastoja, joissa käydä tietoa hakemassa.
Käsitys maailmasta kotikylän ulkopuolella oli monella melko hatara, Juhani Aho kertoo mainiosti novellissaan "Rautatie" tunnelmista vielä vuosisadan vaihteessa...
Raamattu itse sanoo Ilmestyskirjassa vakavasti, että emme lisäisi tai poistaisi siitä mitään.
Itse tekstiä ei ole muutettu, mutta 1800-luvun Raamatuissa oli usein mukana lukijoiden apuna Lutherin tai Agricolan tai jonkun muun johdantoja eri kirjoihin sekä Ussherin maailman kronologia.
Samoin myös Yhdysvalloissa ja Euroopassa etenkin englantilaisen Raamatun painamisen ja levittämisen myötä.
Nämä "lisäykset" saivat kansan mielessä toki Jumalan Sanan totuuden arvon.
Tuo ajoitus oli myös yleisesti vallalla 1800-luvun alkuvuosikymmenten yliopistoissa Oxfordista Uppsalaan.
Se oli paras mitä tunnettiin.
Vaan sitten alkoi tulla luonnontutkimuksen puolelta iskuja toisensa jälkeen.
Erityisesti geologisen tieteen synty merkitsi hurjaa haastetta Raamatun perusteella lasketulle aikataululle.
Vasta Charles Darwinin valtava työ luonnon kehityksen myötä sysäsi sivuun kirkoista ja yliopistoista siellä käydyn sodan uuden geologisen tieteen ja niiden välillä, joiden mielestä maankuoren pinnanmuodostuksen taustalla on sarja suuria vedenpaisumuksia, jättimäisiä tulvia.
Jos näin tuon ajan yliopistoissa, niin kansan parissa tietoisuus näistä keskusteluista oli vähäistä ja ymmärtämys varsin vajavaista koska asiallista tietoa ei ollut tarjolla.
Emmekö voisi tässä nähdä tiettyä kasvua.
Esitieteellisellä ajalla ihminen vain aavisteli jotain maailman iästä, ei sitä pystynyt oikein mittaamaan.
Raamatun avulla saatiin Uuden ajan alussa melko hyvä ja tarkka aikataulu ihmiskunnan kulttuurihistorian suurista vuosituhansista, jotka tosiaan alkavat siinä 4000 eKr.
Jos kerran maailma luotiin alle viikossa meidän ajanlaskumme mukaan auringon laskun ja nousun rytmissä, niin tuohon tuntumaan sitten arvioitiin koko maailman ikä.
Mutta olemme varttuneet tiedossa ja taidossa ja meillä on nyt uusia menetelmiä, joita Jumalan antamaa järkeä käyttäen voimme soveltaa Jumalan luomakunnan avoimen kirjan lukemiseen.
Miksi korottaa arkkipiispa James Ussher kaiken ihmiskunnan tieteen ja tutkimuksen yläpuolelle?
Ihminen hänkin on.
Sanooko Raamattu siis, että maailma on luotu noin 4000 vuotta ennen Kristuksen syntymää?
Ainakin arkkipiispa James Ussherin laskelmien mukaan näin on.
Onko maailma luotu noin 4000 vuotta ennen Kristuksen syntymää?
Ei.
rakkaus totuuteen!
1. Mooseksen kirja kertoo seuraavaa sen jälkeen kun ensimmäinen vaimosta syntynyt, Kain, on tappanut toisen vaimosta syntyneen, Abelin.
"Kain yhtyi vaimoonsa, ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Henokin.
Kain oli ensimmäinen, joka perusti kaupungin, ja hän antoi sille nimen poikansa Henokin mukaan."
---
Aivan paratiisin tuntumaan ajoittuva luku 1 Ms 4 kertoo, että Kain perusti kaupungin nimeltä "Henok".
ketähän siellä kaupungissa asui?
Siellä Nodin maassa Kain asui, Eedenistä itään.
Pojalleen...
"Henokille syntyi Irad,
Iradille syntyi Mehujael,
Mehujaelille syntyi Metusael,
ja Metusaelille syntyi Lemek.
Lemek otti itselleen kaksi vaimoa; toisen nimi oli Ada ja toisen Silla.
Ada synnytti Jabalin, josta tuli teltoissa asuvien paimentolaisten kantaisä.
Jabalin veli oli nimeltään Jubal, ja hänestä tuli ensimmäinen harpun- ja huilunsoittaja.
Myös Silla synnytti pojan, Tubal-Kainin, sepän, joka aloitti pronssin ja raudan takomisen.
Tubal- Kainilla oli sisar, jonka nimi oli Naama.
1 Ms 4:18-19
mites tuo pronssin ja raudan taonta - kunnes jää kivikausi, kulloin niitä ei lainkaan tunneta?
Raamatun tutkimus on kiehtovaa mutta se ei ole ihan yksinkertaista.
onhan kyseessä Jumalan Sana.
opimme Mooseksen kirjasta, että herra Lemek oli kova poitsu:
"Lemek sanoi vaimoilleen:
-- Ada ja Silla, kuulkaa minua,
te Lemekin vaimot, ottakaa korviinne minun sanani!
Jo yhdestä haavasta minä tapan miehen,
jo yhdestä naarmusta nuorukaisen.
Jos Kainin puolesta kostetaan seitsemästi, niin Lemekin puolesta seitsemänkymmentäseitsemän kertaa."
1 Ms 4:23-24
Abel murhattiin, mutta hänen "tilalleen" Aadam ja Eeva saivat toinen lapsen, Set, jonka poika Enos on myös hurskas kuin Abel, hänen aikaan aletaan nimeltä huutaa Herraa avuksi.
mitä se sitten tarkoittaakaan.
"Aadam yhtyi taas vaimoonsa, ja tämä synnytti pojan. Eeva antoi hänelle nimen Set ja sanoi: "Jumala on suonut minulle uuden jälkeläisen Abelin sijaan, jonka Kain tappoi." 26 Setillekin syntyi poika, ja Set antoi hänelle nimen Enos*.
Niihin aikoihin alettiin nimeltä kutsuen rukoilla avuksi Herraa."
miten hengellisesti tulkitsemme tahtomallasi kauniilla tavalla tämän hirveän Lemekin manauksen, Kullervon kirouksen?
-- Ada ja Silla, kuulkaa minua,
te Lemekin vaimot, ottakaa korviinne minun sanani!
Jo yhdestä haavasta minä tapan miehen,
jo yhdestä naarmusta nuorukaisen.
Jos Kainin puolesta kostetaan seitsemästi, niin Lemekin puolesta seitsemänkymmentäseitsemän kertaa."
mielelläni kuulisin hengellisen selityksen tälle Jumalan Sanan kohdalle.
nimimerkki Haamul kirjoitti
Tuosta Lemekistä. Vaikka ei tämä ehkä suoranaisesti maailman ikään liitykään...
Lemek oli siis se kaveri, joka uhosi vaimoilleen: "Aada ja Silla, kuulkaa puhettani, te Lemekin emännät, ottakaa sanani korviinne: minä surmaan miehen haavastani ja nuorukaisen mustelmastani. Niin, Kain kostetaan seitsenkertaisesti, mutta Lemek seitsemänkymmentä seitsemän kertaa."
Lemek oli Nooan isä. Raamattu kertoo, että Nooan aikaan mennessä maa oli tullut täyteen väkivaltaa ja vääryyttä. Nooan oman isänkin asenne ilmeisesti oli se, että kosto kuuluu ihmiselle.
Ei siis ihme, että Herra ei enää halunnut katsella tilannetta, vaan antoi vedenpaisumuksen tulla. Maa hukkui syntiensä tähden.
Ja Nooan nimi sitten! Se tarkoittaa suomeksi jotain lepoa tai lohtua. Nooan synnyttyä Lemek sanoi profeetalliset sanat: "Tämä poika on antava meille lohtua työssämme ja vaivannäössämme, kun viljelemme maata, jonka Herra on kironnut."
Nooa rakensi arkin, jossa se suku pelastui, johon Jeesus oli syntyvä. Nooan arkki myös on myös vertauskuva Kristuksesta, jonka varassa ihmiskunta ei huku synteihinsä, vaan pelastuu.
Mielenkiintoista, että Jeesus käyttää samantapaista ilmaisua kuin Lemek, "seitsemänkymmentä seitsemän kertaa", mutta aivan käänteisessä merkityksessä. Hän ei uhoa koston henkeä, vaan aivan päinvastoin, kun Hän sanoo Pietarille, miten usein tulisi antaa anteeksi: "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa." (Matt. 18:22)
Jumalan tahto on, että annamme aina anteeksi toisillemme, ja jätämme koston yksin Jumalalle.
Kirjoittanut: MikkoL
juuri noin, kuin Haamul sanot!
eikö todellakin löydy aarteita ja helmiä juuri silloin, kun annamme Ramaatun sanan olla mitä se on emmekä rupea järkeillen sitä täydentämään ja parantamaan!
Lemek - oikein väkivaltaisuuden kuva ... vaan kuka huomaa että Nooan isähän tässä puhuu. Ja tuo Jeesuksen kuuluisa sana saa yhtäkkiä syvän raamatullisen taustan!
Eikö nuo Kainin kysymykset kaikki ratkea siihen suuntaan, että teksti olettaa että Kainin lisäksi on paljon muitakin ihmisiä.
sen voimme todeta ja se vastaa nuo riparilaisten kysymykset - ja jättää meille ison aukon että miten se on mahdollista.
ei tartte meidän ratkaista yli tai ohi Kirjoitusten, miten elefantti sai heiniä ja miksei gepardi syönyt gasellia Nooan arkissa.
tiistai 25. elokuuta 2009
Turkkilainen tarina
Kansallisasuista väkeä Irakistakaikkialla arabimaissa varsin suosituksi tullut turkkilainen tv-sarja oli nimeltään jokseenkin "ei kotimaata, ei paikkaa". pysähdyin katsomaan sen tuoreimman jakson, jota talonväki seurasi.
mutkikas kahden perheen vaiheista kertova tarina kietoutui kahden rakastuneen nuoren ympärille. varmaan semmonen 16 vuotias kaunis nuori tyttö mustine hiuksineen on tullut raskaaksi ennen avioliittoa.
isä suunnittelee kaikenmoista, mutta päätyy lopulta siihen, että tytär annetaan pojalle vaimoksi.
toiset suvun miehet eivät tästä tiedä, ja käyvät eräänä yönä hakkaamassa aiotun sulhasen kuoliaaksi.
nyt ei ole enää kunniallista ratkaisua, koska lapsen isä on kuollut. perheen ja suvun kunnia vaatii, että raskaana olevan tytön on kuoltava.
kamera seuraa tapahtumia hitaasti alusta loppuun. tyttö pukeutuu kauneimpiinsa, ripustaa kultakorunkin otsalleen. pihalla sitten hyvästellään, äiti ei millään antaisi lastaan kuolemaan.
isä taluttaa tyttärensä tielle ja kuusi seitsemän suvun miestä seuraa mukana. tyttö kävelee karussa Turkin maisemassa joukon edellä melko määrätietoisesti, miehet kulkevat hiljaisena ryhmänä perässä.
saavutaan pienen syvän järven luokse ja noustaan lautalle. surullinen musiikki on taustalla, kun lauttaa sauvotaan keskelle järveä.
kukaan ei tahdo tyttöön koskea, joka seisoo hiljaisena. lopulta kaksi miestä astuu luokseen, isä kääntää selkänsä ja tyttö heitetään järveen.
kamera seuraa hiljalleen hänen vajoamistaan veteen.
karu Turkin vuorimaisema, perinteiset talot ja asut ja kuvaus tekivät tuosta jaksosta aika väkevän kokemuksen, aidon tuntuisen.
näin todella on Turkissa tehty ja tehdään yhä.
Tuossa kotimme katolta näkyvässä naapurimaassa, Jordaniassa, suvun kunniaa ei näin porukalla hoideta perheen sisällä, vaan yhteiskunta vahtii järjestystä.
näin saattaa veljen tai serkun tehtäväksi tulla murhata tuo langennut tyttö vankeusrangaistuksen uhalla.
Jordaniassa on ollut keskustelua siitä, että kunniamurhista on annettu liian lyhyitä ja keveitä rangaistuksia - tuomarit ymmärtävät niitä liian hyvin.
Israelin ja Palestiinan alueilla näitä tytön surmaamisia myös tapahtuu, suvun ja perheen kunnian varjelemiseksi.
tuota turkkilaista kertomusta seuratessani ajattelin, että näin todella tapahtuu.
tytön alistuminen tilanteeseen rakkaimman saatua surmansa on vahvan perinteisen yhteisön merkki - hän on osa "järjestelmää" ja yhteisön normeja ja hyväksyy kohtalonsa. näin täytyy olla.
ei rukoile armoa henkensä puolesta vaan rauhallisesti astuu kuolemaan johtavaa tietä järven rantaan.
muistan myös aiemmin jostain Balkanin vuorimailta filmatun kohtauksen, jossa nainen kävelee miehen edellä kantaen jonkinlaista hiekalla täytettyä pientä pussia kädessään.
mies, aviomies tai isä varmaan, kantaa painavaa lekaa.
Nainen asettaa tuon päälleen ilmeisesti sen tähden, ettei tappava lekan isku rikkoisi pääkalloaan.
miten nainen elokuvssa lie tuohon tilanteeseen joutunut, en sitä enää muista.
tytön ja vaimon kunniaa varjellaan näin tiukasti edelleen toisin paikoin Lähi-idässä kuoleman tai maasta karkoituksen uhalla.
miehet taitavat päästä vähemmällä, tosin tuossa turkkilaisessa kertomuksessa myös liian innokas sulhanen surmattiin.
näiden karujen oman aikamme oloista nousevien kertomusten mukana mieleeni tuli, että hyvänen aika, näinhän juuri Raamattu käskee tekemään.
voisimme mielessämme ajatella tilanteen, jossa taas ollaan kodin pihalla, mutta nyt äiti hyvästelee nuorinta poikaansa eikä tahtoisi antaa tätä kuolemaan.
isä ottaa vakaasti nuorukaisen äitinsä ja sukulaisten käsistä ja miehet kulkevat pienenä hiljaisena ryhmänä kohti kuoleman paikkaa.
siellä on varmaan koolla muitakin kylän miehiä, jotka tietävät asiasta.
nuorukainen asetetaan seisomaan joukon keskelle.
sitten, ehkä isä ensimmäisenä, isot kivet alkavat lentää kohti poikaa niin lujaa, kuin heittäjät pystyvät viskaamaan.
kiviä osuu päähän, niin että poika alkaa vuotaa verta, saa aivotärähdykisä ja kaatuu maahan.
kivisade jatkuu, kunnes poika on hengetön ja haudataan jonnekin "kunniattomien poikien" paikkaan.
kuolemanrangaistus annettiin sen tähden, että poika ei totellut isäänsä.
Jos jollakin on itsevaltainen ja kovakorvainen poika, joka ei kuule isänsä ja äitinsä ääntä, ja kuin he kurittavat häntä, ei heitä tottele;
Niin pitää hänen isänsä ja äitinsä hänen ottaman kiinni, ja viemän kaupunkinsa vanhimpain ja portin eteen,
Ja sanokaan kaupunkinsa vanhimmille: tämä meidän poikamme on itsevaltainen ja kovakorvainen, ei tottele meidän ääntämme, ja on syömäri ja juomari;
Niin pitää kaiken kaupungin kansan hänen kuoliaaksi kivittämän: ja niin sinä eroitat pahan sinustas, että koko Israel sen kuulis ja pelkäis.
5 Ms 21:18-21 Biblia 1776
... saattaa olla, että olet harvemmin tutustunut Raamatun kohtaan tällaisella johdannolla.
Ehkä kuvaus isästä ja äidistä, jotka vievät poikansa surmattavaksi, on myös uutta.
Raamatussa on paljon enemmän, kuin osaamme edes aavistaa ... onhan se Jumalan Hengen inspiroima ja ainutlaatuinen.
Ihmisen elämä ei riitä Raamatun "läpi" lukemiseen.
Kirjoittanut: mama
Näihin kivitysmääräyksiin vetoavat ahkerasti kristinuskon kriitikot. "Ettehän te edes noudata sitä, mitä Raamatussa sanotaan..."
Kirjoittanut: mikkoL
näin varmaan on, joku on aina valmis tarjoamaan rienaajille ja pilkkaajille ja Kristuksen kieltäjille Raamatusta makupaloja, kuinka muinaista ja tyhmää tämä kristillisyys on.
myös epäileviä ja uskossa horjuvia tällaiset makupalat voivat ahdistaa.
näillekin väittäjille ja kyselijöille meidän olisi hyvä kuin partiolaiset aina olla valmiita vastaamaan sävyisästi ja nöyrästi.
"vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla..."
1. Piet. 3:15
mutta jotta tähän kykenisimme, meidän tulisi itse tuntea Raamattumme, pyhät kirjoitukset, Jumalan Sana, mahdollisimman hyvin kannesta kanteen.
ja että meillä on joku käsitys Mooseksen laistakin ja sen ankarista tuomioista.
P.S.
toivottavasti en pilaa kenenkään katsomisen iloa, kun kerron että tänään kävi ilmi, että tytön isä oli sopinut paikallisen miehen kanssa, että tämä sukeltaa ja pelastaa tytön - joten elossa on!
ja sitten kävi vielä niin, että sulhanen löydettiin ja vielä oli hengissä vaikka pahasti verissään
samassa sairaalassa vaan eivät toisistaan tienneet, mutta keskenmeno tuli melkein hukkumisesta.
turkkilainen tarina. noihin voi jäädä koukkuun, sen verran mutkikkaita...
perjantai 21. elokuuta 2009
Kirjakääröön kirjoitettu
Silloin minä sanoin: Tässä olen.
Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu, niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala.
Miten valtava sana!
Raamatun alkulehdillä Jumala aivankuin lapsensa metsään kadottanut epätoivoinen isä huutaa "missä olet, ihminen?"
"Ja he kuulivat Herran Jumalan äänen, joka käyskenteli Paradisissa, kuin päivä viileäksi tuli. Ja Adam lymyi emäntinensä Herran Jumalan kasvoin edestä puiden sekaan Paradisissa.
Ja Herra Jumala kutsui Adamin, ja sanoi hänelle: Kussas olet?"
1 Ms 3:8-9 Biblia 1776
Abraham, paljouden isä, vastasi Herran haikeaan kutsuun
"hinneni!" Tässä olen
mutta Abrahamin poika, Iisak, ei sittenkään ollut mitä Herra Jumala ihmiseltä halusi.
Ja koska se oli tapahtunut, koetteli Jumala Abrahamia, ja sanoi hänelle: Abraham. Ja hän vastasi: Katso, tässä minä olen.
Ja hän sanoi: ota nyt Isaak sinun ainoa poikas, jotas rakastat, ja mene Morian maalle; ja uhraa häntä siellä polttouhriksi yhdellä niistä vuorista, jonka minä sinulle sanova olen.
Niin Abraham nousi varhain aamulla, ja valjasti aasinsa, ja otti kaksi palveliaansa kanssansa, ja poikansa Isaakin; ja halkoili puita polttouhriin, ja valmisti itsensä, ja meni sille paikalle, minkä Jumala oli hänelle sanonut.
Kolmantena päivänä nosti Abraham silmänsä, ja näki sen paikan taampana.
Silloin Abraham sanoi palvelioillensa: olkaat te tässä itseksenne aasin tykönä; mutta minä ja poika käymme tuonne. Ja koska me olemme rukoilleet, niin me palajamme teidän tykönne.
Ja Abraham otti polttouhrin halvot, ja sälytti poikansa Isaakin selkään, vaan itse hän otti tulen ja veitsen käteensä; ja he kävivät molemmat ynnä.
Niin sanoi Isaak isällensä Abrahamille: minun isäni. Hän vastasi: katso, tässä minä olen, poikani. Ja hän sanoi: katso, tässä on tuli ja halvot; mutta kussa on lammas polttouhriksi?
Abraham vastasi: Jumala on edeskatsova itsellensä lampaan polttouhriksi, poikani. Ja he kävivät molemmat ynnä.
Ja kuin he tulivat sille paikalle, josta Jumala oli hänelle sanonut, teki Abraham siihen alttarin, ja pani halvot; ja sitoi poikansa Isaakin, ja pani hänen alttarille halkoin päälle.
Ja ojensi kätensä, ja sivalsi veitsen, teurastaaksensa poikaansa.
Niin Herran enkeli huusi häntä taivaasta, sanoen: Abraham, Abraham. Hän vastasi: tässä minä olen.
hinneni
tässä olen
edessäsi Jumala, olet puhunut ja sanasi surmaavat ainoan toivoni, rakkaan poikani tahdot minulta viedä
vie Herra
jos siitä ei suurempaa vaivaa ole, tapa minutkin
Hän sanoi: älä satuta kättäs poikaan, älä myös hänelle mitään tee: sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, ja et ole säästänyt ainokaista poikaas minun tähteni.
Niin Abraham nosti silmänsä, ja äkkäsi oinaan takanansa, sarvista sekaantuneena tihkiään pensastoon. Niin Abraham meni, ja otti oinaan ja uhrasi polttouhriksi poikansa edestä.
Ja Abraham nimitti sen paikan, Herra on edeskatsova: josta vielä tänäpänä sanotaan, Herran vuorella edeskatsotaan.
vuoren nimi - Moriah, Herra näkee
(tässä on JHVH nimi mukana)
Mutta Herran enkeli huusi Abrahamia toistamiseen taivaasta.
Ja sanoi: Minä olen vannonut itse kauttani, sanoo Herra: ettäs tämän teit, ja et säästänyt sinun ainoaa poikaas;
Niin minä suuresti siunaan sinun, ja runsaasti lisään sinun siemenes niinkuin taivaan tähdet, ja niinkuin sannan meren reunalla. Ja sinun siemenes on perivä vihollistensa portit.
Ja sinun siemenessäs pitää kaikki kansat maan päällä siunatuksi tuleman, ettäs minun äänelleni kuuliainen olit.
1 Ms 22:1-18 Biblia 1776
kuuliaisuus, ei uhri.
mutta Abrahamin aikana tilanne ei ollut vielä valmis.
suuret olivat Herran lupaukset, joka vannoi itse kauttaan koska minkään suuremman kautta ei voinut vannoa.
aika ei ollut vielä täyttynyt.
mutta sitten, oikealla ajalla, tulee Psalmin 40 "Tässä olen!"
Herra, minun Jumalani, suuret ovat sinun ihmees ja ajatukses, jotka sinä meille osoitat: ei ole mitään sinun vertaas; minä ilmoitan niitä ja sanon, vaikka ne ovat epälukuiset.
Uhri ja ruokauhri ei sinulle kelpaa, vaan korvat sinä minulle avasit: et sinä tahdo polttouhria eli syntiuhria.
Silloin minä sanoin: katso, minä tulen: Raamatussa on minusta kirjoitettu.
Sinun tahtos, minun Jumalani, teen minä mielelläni; ja sinun lakis on minun sydämessäni.
Minä saarnaan sinun vanhurskauttas suuressa seurakunnassa: katso, en minä anna tukita suutani; Herra, sinä sen tiedät.
Psalmi 40:6-10 Biblia 1776
Heprealaiskirjeen pohdinta tässä yhteydessä on vaikeaselkoista ja sangen syvällistä.
näemme siinä pitkän - Abrahamista ehkä 2000 vuoden ajan kestäneen valmistelun - juutalaisen kansan parissa.
sille oli annettu laki ja menetelmä, jolla lain rikkomisesta rangaistiin ja myös miten asioista sovitettiin, rikkomuksia korvattiin ja miten Israelin Jumalan kanssa syntien ja rikkomusten särkemää suhdetta hoidetaan Abrahamin lasten parissa.
Laissa siis on vain varjo tulevasta, paremmasta todellisuudesta, ei sen varsinaista ilmentymää.
Vaikka lain määräämät uhrit toistetaan vuodesta vuoteen, laki ei ikinä pysty tekemään pysyvästi täydellisiksi niitä, jotka astuvat Jumalan eteen.
Muutoinhan uhraaminen olisi lopetettu.
Jos ne, jotka ottavat osaa jumalanpalvelukseen, olisivat jo kerran tulleet puhdistetuiksi, heillä ei olisi enää mitään syntejä tunnollaan.
Mutta uhrit päinvastoin muistuttavat synneistä joka vuosi.
Mahdotontahan on, että härkien ja pukkien veri poistaisi synnit.
Heprealaiskirje sanoo, että mahdotonta on härkien ja pukkien veri poistaisi synnit.
Lain määräysten mukaan näitä eläimiä teurastettiin ja uhrattiin Israelin Jumalalle syntien ja rikkomusten sovittamiseksi, mutta ne eivät poistaneet syntejä.
seuraavana syksynä Jom Kippurina eli Suurena Sovintopäivänä sidottiin synnit taas pukkiin, tuhkaa kaadettiin ja se vietiin Asaselille autiomaahan ... varmuuden vuoksi lykättiin jyrkänteeltä alas, ettei palaisi syntien kanssa takaisin Jerusalemiin...
Jordanin rannalla Johannes Kastaja kohottaa katseensa ja sanoo
"katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin"
ehtoollisen vuorolaulussa veisaamme hartaasti tämän tervehdyksen Jeesuksellemme.
Jumalan Karitsa.
joka pois ottaa maailman synnin.
Siksi Kristus sanoo maailmaan tullessaan:
-- Uhreja ja lahjoja sinä et halunnut,
mutta sinä loit minulle ruumiin.
Polttouhrit ja syntiuhrit eivät sinua
miellyttäneet.
Silloin minä sanoin: Tässä olen.
Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu, niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala.
siinäpä mitä ihmeellisin Psalmi 40 tulkinta.
siinäpä mitä ihmeellisin salaisuus, jonka avaamiseen tarvitsemme Pyhän Hengen silmävoidetta.
Emmauksen tiellä Jeesus avasi omiensa silmät ymmärtämään, mitä Kirjoituksissa on Hänestä sanottu.
Johanneksen evankeliumi painottaa, että viimeistä pisaraa myöten, Golgatan ristin haisevaa etikkaa myöten, Jeesus täytti Isän Jumalan tahdon.
viimeistä piirtoa myöten, että Kirjoitukset täytettäisiin.
saatamme tuohon sanoa kohteliaasti, että "onpas mukavaa"
ja jatkaa matkaamme - mitä se meihin koskee?
mutta heprealaiskirje jatkaa kuninkaallista tekstiään, puhutellen suoraan meitä.
jos saat kirjeen presidentin kansliasta, varmaan ainakin avaat sen ja luet?
jos saat kirjeen Englannista kuningatar Elisabetilta, ehkä lukaiset sen?
jos saat kirjeen Moskovasta ja lähettänä on presidentti Putin, ehkä katsot mitä siinä sanotaan?
jos saat kirjeen Washingtonista ja siinä on kuoressa sanat President of the United States, ehkä vilkaiset mitä siinä sinulle sanotaan?
tämä kirje tulee korkeammalta taholta kuin nuo, joita ihmiset suurena pitävät.
Hän sanoo siis ensin:
"Uhreja ja lahjoja, polttouhreja ja syntiuhreja sinä et halunnut, ne eivät sinua miellyttäneet",
vaikka näistä uhreista on laissa määräykset.
Mutta sitten hän sanoo: "Tässä olen. Olen tullut täyttämään sinun tahtosi."
Hän siis kumoaa nuo määräykset asettaakseen niiden tilalle Jumalan tahdon.
Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa.
että niin.
ja jos siinä ei vielä kyllin, heprealaiskirje jatkaa:
Jokainen pappi seisoo joka päivä toimittamassa jumalanpalvelusta ja uhraa kerran toisensa jälkeen samat uhrit, jotka eivät milloinkaan voi poistaa syntejä.
Kristus sitä vastoin on uhrannut yhden ainoan syntiuhrin ja asettunut pysyvästi istuimelleen Jumalan oikealle puolelle.
Hän odottaa siellä, kunnes hänen vihollisensa pannaan korokkeeksi hänen jalkojensa alle, sillä hän on jo yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.
Hep 10:1-11 KR 1992
sellainen korkean tason viesti meille tulee, varsin ylhäiseltä ja jalolta tasolta.
on sellaisia Jumalan lapsia, jotka ovat tämän kuulleet, uskoneet, ottaneet vastaan ja ilahtuneet
"meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla"
ja jääneet siihen, autuudesta iloitsemaan omien parissa.
Suuri Esikoisemme ei kuitenkaan tullut tänne palveltavaksi vaan palvelemaan.
eiköhän meidän tule ottaa oppia Hänestä ja sanoa
"Kirjakääröön on kirjoitettu" ja me tahdomme tehdä Jumalan tahdon.
olemme täydellisesti pyhiä Jumalan Karitsan kertakaikkisen ja täydellisen uhrin tähden, ja nyt hommiin Kuninkaan kartanoihin, teille ja aitovierille!
Jeesus Kristus eli todeksi ja täytti viimeistä piirtoa myöten, etikkaa myöten, Isän tahdon.
kun lähdemme kulkemaan Hänen askelissaan, joka on Tie, Totuus ja Elämä, huomaamme yhtenä päivänä, että saamme kulkea ennalta valmistetuissa teoissa.
myöskään meidän elämämme ei ole sattumanvaraista, tapahtumat eivät seuraa toisiaan hullun lailla, vaan ne ovat Jumalan Kirjaan kirjoitettua.
139 PSALTTARI
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herra! sinä tutkit minua, ja tunnet minun.
Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni.
Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni.
Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä Herra kaikkia tiedä.
Sinä olet tehnyt jälkimäiseni ja ensimäiseni, ja pidät sinun kätes minun päälläni.
Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten minä voi sitä käsittää.
Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen?
Jos minä astuisin ylös taivaaseen, niin sinä siellä olet: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet.
Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä,
Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun.
Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni.
Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus.
Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa.
Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää.
Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin.
Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut.
Mutta kuinka kalliit ovat minun edessäni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heidän lukunsa?
Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs.
Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat.
Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes).
Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan.
Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset.
Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen.
Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle.
Psalmi 139 Biblia 1776
Silloin minä sanoin: Tässä olen.
Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu, niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala.
Käännä katseesi Jeesukseen ja hiljenny Herrasi etehen.
Siinä rakkauden Herran Jeesuksen saa syntinen osakseen.
Suuntaa mielesi Jeesukseen ja syvälle armonsa syvyyteen ja sä turhaks näät kaiken turhuuden eessä Jeesuksen suuruuden.
Eessä Jeesuksen pyhyyden mä ylistän, rukoilen kiittäen. Nytkin palvoen eessä Jeesuksen tahdon viipyä hetkisen.
suom. Juha Väliaho
Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu, niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala.
Miten valtava sana!
Raamatun alkulehdillä Jumala aivankuin lapsensa metsään kadottanut epätoivoinen isä huutaa "missä olet, ihminen?"
"Ja he kuulivat Herran Jumalan äänen, joka käyskenteli Paradisissa, kuin päivä viileäksi tuli. Ja Adam lymyi emäntinensä Herran Jumalan kasvoin edestä puiden sekaan Paradisissa.
Ja Herra Jumala kutsui Adamin, ja sanoi hänelle: Kussas olet?"
1 Ms 3:8-9 Biblia 1776
Abraham, paljouden isä, vastasi Herran haikeaan kutsuun
"hinneni!" Tässä olen
mutta Abrahamin poika, Iisak, ei sittenkään ollut mitä Herra Jumala ihmiseltä halusi.
Ja koska se oli tapahtunut, koetteli Jumala Abrahamia, ja sanoi hänelle: Abraham. Ja hän vastasi: Katso, tässä minä olen.
Ja hän sanoi: ota nyt Isaak sinun ainoa poikas, jotas rakastat, ja mene Morian maalle; ja uhraa häntä siellä polttouhriksi yhdellä niistä vuorista, jonka minä sinulle sanova olen.
Niin Abraham nousi varhain aamulla, ja valjasti aasinsa, ja otti kaksi palveliaansa kanssansa, ja poikansa Isaakin; ja halkoili puita polttouhriin, ja valmisti itsensä, ja meni sille paikalle, minkä Jumala oli hänelle sanonut.
Kolmantena päivänä nosti Abraham silmänsä, ja näki sen paikan taampana.
Silloin Abraham sanoi palvelioillensa: olkaat te tässä itseksenne aasin tykönä; mutta minä ja poika käymme tuonne. Ja koska me olemme rukoilleet, niin me palajamme teidän tykönne.
Ja Abraham otti polttouhrin halvot, ja sälytti poikansa Isaakin selkään, vaan itse hän otti tulen ja veitsen käteensä; ja he kävivät molemmat ynnä.
Niin sanoi Isaak isällensä Abrahamille: minun isäni. Hän vastasi: katso, tässä minä olen, poikani. Ja hän sanoi: katso, tässä on tuli ja halvot; mutta kussa on lammas polttouhriksi?
Abraham vastasi: Jumala on edeskatsova itsellensä lampaan polttouhriksi, poikani. Ja he kävivät molemmat ynnä.
Ja kuin he tulivat sille paikalle, josta Jumala oli hänelle sanonut, teki Abraham siihen alttarin, ja pani halvot; ja sitoi poikansa Isaakin, ja pani hänen alttarille halkoin päälle.
Ja ojensi kätensä, ja sivalsi veitsen, teurastaaksensa poikaansa.
Niin Herran enkeli huusi häntä taivaasta, sanoen: Abraham, Abraham. Hän vastasi: tässä minä olen.
hinneni
tässä olen
edessäsi Jumala, olet puhunut ja sanasi surmaavat ainoan toivoni, rakkaan poikani tahdot minulta viedä
vie Herra
jos siitä ei suurempaa vaivaa ole, tapa minutkin
Hän sanoi: älä satuta kättäs poikaan, älä myös hänelle mitään tee: sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, ja et ole säästänyt ainokaista poikaas minun tähteni.
Niin Abraham nosti silmänsä, ja äkkäsi oinaan takanansa, sarvista sekaantuneena tihkiään pensastoon. Niin Abraham meni, ja otti oinaan ja uhrasi polttouhriksi poikansa edestä.
Ja Abraham nimitti sen paikan, Herra on edeskatsova: josta vielä tänäpänä sanotaan, Herran vuorella edeskatsotaan.
vuoren nimi - Moriah, Herra näkee
(tässä on JHVH nimi mukana)
Mutta Herran enkeli huusi Abrahamia toistamiseen taivaasta.
Ja sanoi: Minä olen vannonut itse kauttani, sanoo Herra: ettäs tämän teit, ja et säästänyt sinun ainoaa poikaas;
Niin minä suuresti siunaan sinun, ja runsaasti lisään sinun siemenes niinkuin taivaan tähdet, ja niinkuin sannan meren reunalla. Ja sinun siemenes on perivä vihollistensa portit.
Ja sinun siemenessäs pitää kaikki kansat maan päällä siunatuksi tuleman, ettäs minun äänelleni kuuliainen olit.
1 Ms 22:1-18 Biblia 1776
kuuliaisuus, ei uhri.
mutta Abrahamin aikana tilanne ei ollut vielä valmis.
suuret olivat Herran lupaukset, joka vannoi itse kauttaan koska minkään suuremman kautta ei voinut vannoa.
aika ei ollut vielä täyttynyt.
mutta sitten, oikealla ajalla, tulee Psalmin 40 "Tässä olen!"
Herra, minun Jumalani, suuret ovat sinun ihmees ja ajatukses, jotka sinä meille osoitat: ei ole mitään sinun vertaas; minä ilmoitan niitä ja sanon, vaikka ne ovat epälukuiset.
Uhri ja ruokauhri ei sinulle kelpaa, vaan korvat sinä minulle avasit: et sinä tahdo polttouhria eli syntiuhria.
Silloin minä sanoin: katso, minä tulen: Raamatussa on minusta kirjoitettu.
Sinun tahtos, minun Jumalani, teen minä mielelläni; ja sinun lakis on minun sydämessäni.
Minä saarnaan sinun vanhurskauttas suuressa seurakunnassa: katso, en minä anna tukita suutani; Herra, sinä sen tiedät.
Psalmi 40:6-10 Biblia 1776
Heprealaiskirjeen pohdinta tässä yhteydessä on vaikeaselkoista ja sangen syvällistä.
näemme siinä pitkän - Abrahamista ehkä 2000 vuoden ajan kestäneen valmistelun - juutalaisen kansan parissa.
sille oli annettu laki ja menetelmä, jolla lain rikkomisesta rangaistiin ja myös miten asioista sovitettiin, rikkomuksia korvattiin ja miten Israelin Jumalan kanssa syntien ja rikkomusten särkemää suhdetta hoidetaan Abrahamin lasten parissa.
Laissa siis on vain varjo tulevasta, paremmasta todellisuudesta, ei sen varsinaista ilmentymää.
Vaikka lain määräämät uhrit toistetaan vuodesta vuoteen, laki ei ikinä pysty tekemään pysyvästi täydellisiksi niitä, jotka astuvat Jumalan eteen.
Muutoinhan uhraaminen olisi lopetettu.
Jos ne, jotka ottavat osaa jumalanpalvelukseen, olisivat jo kerran tulleet puhdistetuiksi, heillä ei olisi enää mitään syntejä tunnollaan.
Mutta uhrit päinvastoin muistuttavat synneistä joka vuosi.
Mahdotontahan on, että härkien ja pukkien veri poistaisi synnit.
Heprealaiskirje sanoo, että mahdotonta on härkien ja pukkien veri poistaisi synnit.
Lain määräysten mukaan näitä eläimiä teurastettiin ja uhrattiin Israelin Jumalalle syntien ja rikkomusten sovittamiseksi, mutta ne eivät poistaneet syntejä.
seuraavana syksynä Jom Kippurina eli Suurena Sovintopäivänä sidottiin synnit taas pukkiin, tuhkaa kaadettiin ja se vietiin Asaselille autiomaahan ... varmuuden vuoksi lykättiin jyrkänteeltä alas, ettei palaisi syntien kanssa takaisin Jerusalemiin...
Jordanin rannalla Johannes Kastaja kohottaa katseensa ja sanoo
"katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin"
ehtoollisen vuorolaulussa veisaamme hartaasti tämän tervehdyksen Jeesuksellemme.
Jumalan Karitsa.
joka pois ottaa maailman synnin.
Siksi Kristus sanoo maailmaan tullessaan:
-- Uhreja ja lahjoja sinä et halunnut,
mutta sinä loit minulle ruumiin.
Polttouhrit ja syntiuhrit eivät sinua
miellyttäneet.
Silloin minä sanoin: Tässä olen.
Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu, niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala.
siinäpä mitä ihmeellisin Psalmi 40 tulkinta.
siinäpä mitä ihmeellisin salaisuus, jonka avaamiseen tarvitsemme Pyhän Hengen silmävoidetta.
Emmauksen tiellä Jeesus avasi omiensa silmät ymmärtämään, mitä Kirjoituksissa on Hänestä sanottu.
Johanneksen evankeliumi painottaa, että viimeistä pisaraa myöten, Golgatan ristin haisevaa etikkaa myöten, Jeesus täytti Isän Jumalan tahdon.
viimeistä piirtoa myöten, että Kirjoitukset täytettäisiin.
saatamme tuohon sanoa kohteliaasti, että "onpas mukavaa"
ja jatkaa matkaamme - mitä se meihin koskee?
mutta heprealaiskirje jatkaa kuninkaallista tekstiään, puhutellen suoraan meitä.
jos saat kirjeen presidentin kansliasta, varmaan ainakin avaat sen ja luet?
jos saat kirjeen Englannista kuningatar Elisabetilta, ehkä lukaiset sen?
jos saat kirjeen Moskovasta ja lähettänä on presidentti Putin, ehkä katsot mitä siinä sanotaan?
jos saat kirjeen Washingtonista ja siinä on kuoressa sanat President of the United States, ehkä vilkaiset mitä siinä sinulle sanotaan?
tämä kirje tulee korkeammalta taholta kuin nuo, joita ihmiset suurena pitävät.
Hän sanoo siis ensin:
"Uhreja ja lahjoja, polttouhreja ja syntiuhreja sinä et halunnut, ne eivät sinua miellyttäneet",
vaikka näistä uhreista on laissa määräykset.
Mutta sitten hän sanoo: "Tässä olen. Olen tullut täyttämään sinun tahtosi."
Hän siis kumoaa nuo määräykset asettaakseen niiden tilalle Jumalan tahdon.
Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa.
että niin.
ja jos siinä ei vielä kyllin, heprealaiskirje jatkaa:
Jokainen pappi seisoo joka päivä toimittamassa jumalanpalvelusta ja uhraa kerran toisensa jälkeen samat uhrit, jotka eivät milloinkaan voi poistaa syntejä.
Kristus sitä vastoin on uhrannut yhden ainoan syntiuhrin ja asettunut pysyvästi istuimelleen Jumalan oikealle puolelle.
Hän odottaa siellä, kunnes hänen vihollisensa pannaan korokkeeksi hänen jalkojensa alle, sillä hän on jo yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.
Hep 10:1-11 KR 1992
sellainen korkean tason viesti meille tulee, varsin ylhäiseltä ja jalolta tasolta.
on sellaisia Jumalan lapsia, jotka ovat tämän kuulleet, uskoneet, ottaneet vastaan ja ilahtuneet
"meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla"
ja jääneet siihen, autuudesta iloitsemaan omien parissa.
Suuri Esikoisemme ei kuitenkaan tullut tänne palveltavaksi vaan palvelemaan.
eiköhän meidän tule ottaa oppia Hänestä ja sanoa
"Kirjakääröön on kirjoitettu" ja me tahdomme tehdä Jumalan tahdon.
olemme täydellisesti pyhiä Jumalan Karitsan kertakaikkisen ja täydellisen uhrin tähden, ja nyt hommiin Kuninkaan kartanoihin, teille ja aitovierille!
Jeesus Kristus eli todeksi ja täytti viimeistä piirtoa myöten, etikkaa myöten, Isän tahdon.
kun lähdemme kulkemaan Hänen askelissaan, joka on Tie, Totuus ja Elämä, huomaamme yhtenä päivänä, että saamme kulkea ennalta valmistetuissa teoissa.
myöskään meidän elämämme ei ole sattumanvaraista, tapahtumat eivät seuraa toisiaan hullun lailla, vaan ne ovat Jumalan Kirjaan kirjoitettua.
139 PSALTTARI
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herra! sinä tutkit minua, ja tunnet minun.
Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni.
Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni.
Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä Herra kaikkia tiedä.
Sinä olet tehnyt jälkimäiseni ja ensimäiseni, ja pidät sinun kätes minun päälläni.
Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten minä voi sitä käsittää.
Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen?
Jos minä astuisin ylös taivaaseen, niin sinä siellä olet: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet.
Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä,
Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun.
Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni.
Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus.
Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa.
Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää.
Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin.
Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut.
Mutta kuinka kalliit ovat minun edessäni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heidän lukunsa?
Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs.
Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat.
Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes).
Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan.
Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset.
Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen.
Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle.
Psalmi 139 Biblia 1776
Silloin minä sanoin: Tässä olen.
Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu, niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala.
Käännä katseesi Jeesukseen ja hiljenny Herrasi etehen.
Siinä rakkauden Herran Jeesuksen saa syntinen osakseen.
Suuntaa mielesi Jeesukseen ja syvälle armonsa syvyyteen ja sä turhaks näät kaiken turhuuden eessä Jeesuksen suuruuden.
Eessä Jeesuksen pyhyyden mä ylistän, rukoilen kiittäen. Nytkin palvoen eessä Jeesuksen tahdon viipyä hetkisen.
suom. Juha Väliaho
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)