Kirjoittanut kolmonen:
"mieleemme nousevat Jeesuksen sanat kuinka monta kertaa tulee antaa anteeksi (77x7)."
Onko tämä oikea käännös, vai uudempi versio:
22 "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa", vastasi Jeesus.
Mieleeni tuli myös Mikon tuomien raamatun kohtien lisäksi:
38. Te kuulitte sanotuksi: silmä silmästä, ja hammas hampaasta.
39. Mutta minä sanon teille: älkäät olko pahaa vastaan; vaan joka sinua lyö oikialle poskelle, niin käännä myös hänelle toinen.
40. Ja joka sinua tahtoo oikeuden eteen, jo ottaa hamees, niin salli myös hänelle muukin vaate.
41. Ja joka sinua vaatii peninkulman, mene hänen kanssansa kaksi.
42. Anna sille, joka sinulta anoo, ja älä käänny siltä pois, joka lainan pyytää.
43. Te kuulitte sanotuksi: rakasta lähimmäistäs, ja vihaa vihollistas;
44. Mutta minä sanon teille: rakastakaat vihollisianne; siunatkaat niitä, jotka teitä sadattavat; tehkäät niille hyvin, jotka teitä vihaavat, ja rukoilkaat niiden edestä, jotka teitä vainoovat ja vahingoittavat,
Kirjoittanut: MikkoL
"Onko tämä oikea käännös, vai uudempi versio:
22 "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa", vastasi Jeesus."
mikon numeromuisti on erinomainen, mutta lyhyt... 77x7 :-)
77:
Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: "Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?"
"Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa", vastasi Jeesus.
Matteus 18:21-22 KR 1992
7x7:
Jos veljesi tekee väärin, nuhtele häntä, ja jos hän sitten katuu, anna hänelle anteeksi.
Vaikka hän seitsemästi päivässä rikkoisi sinua vastaan ja seitsemästi tulisi sanomaan sinulle: 'Minä kadun', anna hänelle anteeksi."
Luukas 17:4 KR 1992
Bibliassa on 70x7
"Sanoi Jesus hänelle: en minä sano sinulle ainoastaan seitsemän kertaa, mutta seitsemänkymmentä kertaa seitsemän."
Matt 18:22 Biblia 1776
Mannisen komitealla myös:
Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.
Matt 18:22 KR 1938
mites KR 1992 vähensi näiden käännösten 490 kertaa vain 77 kertaan?
λέγει αὐτῷ ὁ ᾿Ιησοῦς· οὐ λέγω σοι ἕως ἑπτάκις, ἀλλ᾿ ἕως ἑβδομηκοντάκις ἑπτά.
heikolla kreikan taidollani tuo on minusta
hebdomekontakis hepta
seitsemänkymmentä kertaa seitsemän
nyt meni meikäpojalta sormi suuhun KR 1992 kanssa?
Jesus sprach zu ihm: Ich sage dir: Nicht siebenmal, sondern siebzigmal siebenmal.
Luther Bible 1917
Jesus saith unto him, I say not unto thee, Until seven times: but, Until seventy times seven.
King James Version 1769
dicit illi Iesus non dico tibi usque septies sed usque septuagies septies
Vulgata
Jesus svarade honom: »Jag säger dig: Icke sju gånger, utan sjuttio gånger sju gånger
Svenska 1917
Jésus lui dit: Je ne te dis pas jusqu'à sept fois, mais jusqu'à septante fois sept fois.
Luis Segond
Jesus sa til ham: Jeg sier dig: Ikke syv ganger, men sytti ganger syv ganger.
Det Norsk Bibelselskap 1930
taitaa tämä meidän uusi KR 1992 käännös olla ihan yksin maailmassa 77 numeronsa kanssa...
melkein kaikki muut kääntävät 70x7
tosin New International Version kääntää 77 ja pistää alaviitteen "tai 70x7"
sunnuntai 27. syyskuuta 2009
Hapatus
nimimerkki kolmonen laittoi seuraavan avauksen keskusteluihin:
Vanhaa hapatusta kehoitetaan perkaamaan pois, mutta Matt.13:33 ja Luuk.13:21 on melko samanlaiset tekstit hapatuksesta, jota verrataan taivaan ja Jumalan valtakuntaan:
21 Se on hapatuksen kaltainen, jonka vaimo otti, ja pani sen kolmeen jauhovakkaan, siihenasti kuin se kaikki happani.
21 Se on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani."
21 Se on kuin hapate. Kun nainen sekoitti sen kolmeen vakalliseen jauhoja, koko taikina happani."
Yllä tekstit vanhemmasta tuoreempaan. Vanhemman mukaan tuntuisi, että kyseesssä olisi kolme eri astiaa.
Miten on alkutekstin mukaan? Mitä ymmärrätte tämän tarkoittavan? Mitä ovat nämä kolme vakkaa tai vakallista ja mikä on tämä hapate? Entä mikä tämä vaimo, eli nainen on?
Kirjoittanut MikkoL
alkuteksti Matt 13:33
῎Αλλην παραβολὴν ἐλάλησεν αὐτοῖς· ὁμοία ἐστὶ ἡ βασιλεία τῶν οὐρανῶν ζύμῃ, ἣν λαβοῦσα γυνὴ ἐνέκρυψεν εἰς ἀλεύρου σάτα τρία, ἕως οὗ ἐζυμώθη ὅλον.
Taas toisen vertauksen hän puhui heille: "Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani"
KR 1938
alkuteksti Luukas 13:20-21:
Καὶ πάλιν εἶπε· τίνι ὁμοιώσω τὴν βασιλείαν τοῦ Θεοῦ;
ὁμοία ἐστὶ ζύμῃ, ἣν λαβοῦσα γυνὴ ἔκρυψεν εἰς ἀλεύρου σάτα τρία, ἕως οὗ ἐζυμώθη ὅλον.
Ja taas hän sanoi: "Mihin minä vertaisin Jumalan valtakunnan?
Se on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani."
Luuk 13:20-21 KR 1938
Biblia tosiaan kääntää Luukkaan kohdan toisella tavoin, kuten kolmonen pani merkille:
"Toisen vertauksen sanoi hän heille: taivaan valtakunta on hapatuksen vertainen, jonka vaimo otti, ja sekoitti kolmeen vakkaan jauhoja, siihen asti kuin kaikki happani."
Mt 13:33
"Se on hapatuksen kaltainen, jonka vaimo otti, ja pani sen kolmeen jauhovakkaan, siihenasti kuin se kaikki happani."
Lk 13:21
onko siis kyseessä mitta, kolme vakallista, vai kolme eri astiaa?
Wikipedia kertoo vanhoista suomalaisista tilavuusmitoista tarkasti:
* 1 tynnyri = 4 vakkaa = 32 kappaa = 146,5 litraa
* 1 nelikko = 24 kappaa = 109,92 l
* 1 vakka = 8 kappaa = 36,64 l
* 1 kappa = 1 3/4 kannua = 1/32 tynnyriä = 4,58 litraa
* 1 kannu = 2 tuoppia = 2,62 l
* 1 tuoppi = 4 korttelia = 1,31 l
* 1 kortteli = 4 jumprua = 0,33 l
* 1 jumpru = 0,082 l
Kappaa käytettiin vielä kauan 1900-luvullakin perunoiden mittaamiseen torikaupassa. Se oli kuitenkin määritelty uudestaan seuraavasti:
* iso kappa = 5 l (perunaa)
* pikku kappa = 2 l (perunaa)
voimme varmaan ajatella, että "vakka" on näissä evankeliumin käännöksissä tilavuusmitta eikä astia.
sana vakka tosin tarkoittaa molempia.
"kannullinen maitoa" vaikka maitokannu on astia.
"teelusikallinen suolaa"
asian vahvistaa se, että tässä kohdassa alkutekstin kreikassa käytetään heprealaista lainasanaa!
...
"sekoittaa" on mukava enkropto, salasi, kätki. nainen "piilotti" hapatuksen (zome)
onhan meille kryptinen sana tuttu. kätketty, salainen, salakirjoitus, kryptogrfia.
...
aleuron - jauhoja
tria saton - kolme mittaa
saton, safon on ilmeisesti lainaa heprean kielen sanasta seah, joka tarkoittaa kuivaa tilavuusmittaa.
"kolme sea mittaa jauhoja"
Vanhan testamentin mittoja:
Kuivan aineen mittaus
eefa
10 omeria, 30--40 l (2. Moos. 16:36)
homer
10 eefaa, 300--400 l (3. Moos. 27:16)
kab
1/6 sea-mittaa, n. 2 l (2. Kun. 6:25)
kor
aasinkuorma, n. 400 l (1. Kun. 5:2)
omer
1/10 eefaa, 3--4 l (2. Moos. 16:16)
sea (vakka)
1/3 eefa-mittaa, n. 12 l (1. Moos. 18:6; 1. Sam. 25:18)
mutta näiden tietojen valossa herää kyllä uudelleen kolmosen esittämä kysymys, montako putelia siellä vertauksen ajatuksessa on...
vakka on 36.64 litraa
kolme vakkaa on silloin 109.92 litraa jauhoja.
kun en ole leipoja, en oikein pysty asiaa arvioimaan, mutta minusta sata kiloa jauhoja yhdessä putelissa on aika paljon?
ehkä kyseessä oli tosi iso saviruukku
mutta emännät tietänee, että ei kai se hiiva happane ellei mukana ole myös vettä
ja varmaan suolaakin on jo leipätaikinassa...
kolmonen muistuttaa myös jännästä yksityiskohdasta Uuden testamentin ohjeissa
"peratkaa pois vanha hapatus"
juutalaiset viettävät happamattoman leivän juhlaa pääsiäisen aikaan.
silloin käy aika vilske kodeissa kun oikein kynttilän tai taskulampun avulla kalutaan kaikki komerot ja haetaan "hametz", hapanta jota voisi jossain nurkassa olla.
eräs kollegani on tarkan markan poika eikä millään raaski heittää puolikasta purkkia pois. niin hän tuo minulle pakanalle kotoaan kaiken löytämänsä hametzin ettei mene hukkaan..
taitaa olla melko mahdoton ottaa taikinasta "vanha hapatus" mutta sydämen talosta kaiketi hapan voidaan poistaa ja viettää hengellistä happamattoman leivän juhlaa?
Ja tämä päivä pitää oleman teille muistoksi, ja teidän pitää sen pyhittämän juhlaksi Herralle: ijankaikkiseksi säädyksi teidän sukukunnissanne teidän sen pyhittämän pitää.
Seitsemän päivää pitää teidän syömän happamatointa leipää, nimittäin ensimäisenä päivänä pitää teidän paneman pois happaman leivän teidän huoneissanne: sillä jokainen kuin hapointa leipää syö ensimäisestä päivästä niin seitsemänteen päivään asti, hänen sielunsa pitää hukutettaman Israelista.
Ensimäisenä päivänä on teillä pyhä kokous, ja myös seitsemäntenä päivänä on teillä pyhä kokous. Ei yhtäkään työtä pidä tehtämän niinä päivinä, mutta vaivoin mitä ruaksi tarvitaan jokaiselle hengelle, se ainoastansa tehkäät.
2 Ms 13:6-10 Biblia 1776
Ja pitäkäät happamatoin leipä; sillä sinä päivänä olen minä teidän joukkonne johdattanut Egyptin maalta: ja teidän pitää pitämän tämän päivän teidän sukukunnissanne ijankaikkiseksi säädyksi.
Neljäntenätoistakymmenentenä päivänä ensimäisestä kuusta ehtoona pitää teidän syödä happamatointa leipää, hamaan ensimäiseen päivään asti kolmattakymmentä siitä kuusta, ehtoona.
Niin ettei seitsemänä päivänä löydetä hapointa leipää teidän huoneissanne; sillä jokainen joka hapointa leipää syö, hänen sielunsa pitää hukutettaman Israelin joukosta, joko hän muukalainen on eli omainen.
Sentähden älkäät ensinkään syökö hapointa leipää; vaan happamatointa leipää syökäät kaikissa teidän asuinsioissanne.
2 Ms 12:18-20 Biblia 1776
Kolmosen esittämään kysymykseen liittyy varmaan myös tämä Paavalin väkevä teksti korinttolaisille:
Täydellisesti kuuluu teidän seassanne huoruus, ja senkaltainen huoruus, josta ei pakanatkaan sanoa tiedä, niin että joku isänsä emäntää pitää.
Ja te olette paisuneet, ja miksi ette enemmin murehtineet, että se, joka senkaltaisen työn tehnyt on, teidän seastanne otettaisiin pois.
Mutta minä tosin, joka niinkuin ruumiin puolesta poissa ollen, kuitenkin hengessä tykönä ollen, olen jo niinkuin tykönä oleva sen tuominnut, että hän, joka sen niin tehnyt on,
Meidän Herran Jesuksen Kristuksen nimeen, teidän kokoontulemisessanne, ynnä minun henkeni kanssa, meidän Herran Jesuksen Kristuksen voimalla,
Annetaan saatanan haltuun lihan kadotukseksi, että henki autuaaksi tulis Herran Jesuksen päivänä.
Ei ole teidän kerskauksenne hyvä: ettekö te tiedä, että vähä hapatus kaiken taikinan hapattaa?
Sentähden peratkaat se vanha taikina, että te olisitte uusi taikina, niinkuin te happamattomat olette; sillä meidän pääsiäislampaamme on meidän edestämme uhrattu, joka on Kristus.
Sentähden pitäkäämme juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa, eikä pahuuden ja vääryyden hapatuksessa, vaan vakuuden ja totuuden happamattomassa taikinassa.
Minä olen teille lähetyskirjassa kirjoittanut, ettei teidän pitäisi sekaantuman huorintekiäin kanssa.
Ja ei kaiketi tämän maailman huorintekiäin kanssa, eli ahneitten, eli raateliain, eli epäjumalain palveliain; sillä niin tulis teidän maailmasta paeta pois.
Mutta nyt minä olen kirjoittanut, ettei teidän pidä heihin sekaantuman, jos joku, joka veljeksi kutsutaan, olis huorintekiä, taikka ahne, eli epäjumalain palvelia, taikka pilkkaaja, eli juomari, taikka raatelia; älkäät senkaltaisen kanssa syökö;
Sillä mitä minun tulee tuomita niitä, jotka ulkona ovat? Ettekö te niitä tuomitse, jotka sisällä ovat?
Mutta Jumala ne tuomitsee, jotka ulkona ovat. Ajakaat itsekin paha pois tyköänne.
1 Kor 5:1-13 Biblia 1776
Näemme että Israelin kansan pääsiäisjuhlan yhteydessä happamuus on jotain pahaa, poistettavaa
näemme että apostoli Paavalin nuhteissa Korintton seurakunnan syntielämään eksyneille kaikuu tuo Vanhan testamentin Israelin "poista paha keskuudestasi" - joka merkitsi usein kuolemantuomiota - sekä vertaus vähäiseen hapatukseen, joka hapattaa koko taikinan.
molemmat nämä taustat korostavat tuon Jeesuksen vertauksen arvoituksellisuutta.
taivasten valtakunta? eihän siinä ole mitään pahaa.
kuka nainen?
mitkä kolme vakallista, vakka?
mikä hapatus?
liityn suu auki kysyjien osastolle...
Kirjoittanut: Haamul
Taivasten valtakunta? On jokunen herätysliike, jossa taivasten valtakunta katsotaan olevan vain tuon herätysliikkeen hallussa. Näinhän ei tietenkään ainakaan Raamatun mukaan voi olla, vaan taivasten valtakunta löytyy monista paikoista, missä Kristuksen Sanaa saarnataan ja uskotaan.
Luther selittää Galatalaiskirjeen selityksessä tässä nyt puheena olevassa vertauksessa ’naisen’ tarkoittavan seurakuntaa tai Jumalan viisautta. Tämä Lutherin selitys on - niin uskon - Pyhän Hengen vaikuttaman kirjoitettu. Mutta en usko, että Lutherinkaan mielestä seurakunta, vaimo, tarkoittaisi jotain tiettyä näkyvää ryhmää maan päällä, vaan Vapahtajan varassa elävistä ihmisistä koostuvaa joukkoa, missä ikinä heitä onkaan.
Edelleen Luther selittää, että 'hapatus' on evankeliumin Sana. Hapatuksen 'sekoittaminen' jauhoihin tarkoittaa sitä, kun "uskon sana osoittaa elinvoimansa omantunnon sisimmässä, ei lain ulkonaisissa teoissa, niin kuin on sanottu: 'Minä kätkin sinun sanasi sydämeeni' (Ps. 119:11): vanhurskauttaa näet hengessä Jumalan edessä. 'Kolmeen vakalliseen jauhoja', se on: valittujensa täsmälliseen lukuun ja määrään.... 'Kunnes kaikki happani', tämän olen jo edellä sanonut: usko, jolla meidät vanhurskautetaan Hengessä, on aivan kuin hapatuksen sekoittumista ja eräänlaista Jumalan sanan säännönmukaista sekoittumista meidän henkemme kanssa; tämän usko tekee lihan kurittamiseksi, synnin tuhoamiseksi ja vanhan hapatuksen perkaamiseksi hallitakseen yksin kaikkia jäseniä ja 'hapattaakseen' kaiken."
Lutherin selitys jatkuu:
"Vaikka siis apostoli tässä paikassa puhuukin turmiollisesta opista, niin se kuitenkin on, koska hän käyttää varsin yleistä sanontaa, ymmärrettävä kaikenkaltaisesta pahasta himosta, sillä sellainen on, sen alkaessa meitä kutkuttaa, heti kohta tukahutettava tällä sanalla: 'vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan'. Sillä, jos et vastusta heti alussa, niin se tulee yhä väkevämmäksi sekä turmelee koko ruumiin ja sielun saamalla sinut suostumaan tai ihastumaan siihen. Mutta jos hapatusta on Mooseksen laki, niin kuin apostoli arvelee, joka kuitenkaan ei tarkoita mitään rikollista, niin mitä sitten meidän perinnäissääntömme ovatkaan, joitten haju on niin ummehtunut ja jotka niin vahvasti tuoksuvat lihalle ja verelle?"
Oma kokemukseni on, että 1 kilon pullataikina on jo erittäin riittävä urakka vaivata ja paistaa. Eli yli sata kiloa jauhoja (3 vakkaa) kuulostaa kauhealta määrältä. Ei tunnu ihan yhden tavallisen harteikkaan naisen työltä.
Varmaan tarkoitus onkin, että kolmea vakkaa käyttää koko seurakuntavaimo, eikä hartiavoimin, vaan Sanan voimin.
Mutta eikö olekin mielenkiintoista, että kun Herra ilmestyi Abrahamille Mamren tammistossa, Abraham näki kolme (3) miestä edessään, ja hän kiiruhti sanomaan vaimolleen Saaralle, että tämä hakisi joutuin kolme (3) vakallista jauhoja, sekoittaisi taikinan ja leipoisi leipiä.
(1. Ms. 18)
Mutta Saara sitten kyllä vähän naureksi näiden miesten jutuille...
Voisiko tässä kyse yhden Jumalamme kolmesta persoonasta, jotka puhuvat (ja ovat yhtä)?
Tai olivatko he kumminkin Herran lähettämiä enkeleitä, sanansaattajia.
Saara nauroi, kun hänelle luvattiin lapsi. Hänestä se oli mahdotonta. Mutta kyse olikin Jumalan teosta ihmiselle, eikä Jumalalle ole mikään mahdotonta.
Kun Marialle luvattiin lapsi, hän ei nauranut, vaan kätki ne sanat sydämeensä ja tutkiskeli niitä. Hän uskoi kuulemansa sanoman, joka oli tullut Herralta.
Jos meille luvataan Hengestä syntyvän hedelmiä, naurammeko me, vai uskommeko meille annetun Sanan Lupauksen?
Hapatus on jotain sellaista, mikä tulee epäuskoisesta sydämestä.
Siis se vääränlainen, vanha hapatus, on jotain sellaista, mikä tulee epäuskoisesta sydämestä. Vanhan aatamin ajatuksia ja metkuja.
Kirjoittanut: MikkoL
todellakin tarkka havainto taas, Saara leipoi kunnon lounaan - vieraanvarainen isäntä sanoo "hiukan syötävää"!
Herra ilmestyi Abrahamille Mamren tammistossa. Abraham istui telttansa ovella päivän ollessa kuumimmillaan, ja kun hän kohotti katseensa, hän näki kolmen miehen lähestyvän. Heti heidät nähtyään hän juoksi teltan ovelta heitä vastaan ja tervehti heitä kumartaen maahan asti.
Hän sanoi: "Herrani, suothan minulle sen kunnian, ettet kulje palvelijasi ohi. Saanko tuoda teille vähän vettä, jotta voitte pestä jalkanne ja levähtää puun varjossa? Minä haen hiukan syötävää, niin että voitte virkistäytyä ennen kuin jatkatte matkaanne. Leväh- tääksenne te varmaan poikkesitte minun, palvelijanne luo." He sanoivat: "Hyvä on, tee niin."
Abraham riensi telttaan Saaran luo ja sanoi: "Hae joutuin kolme vakallista parhaita vehnäjauhoja, tee taikina ja leivo leipiä!"
Sitten hän kiiruhti karjansa luo, otti nuoren ja kauniin vasikan ja antoi sen palvelijalle, joka heti ryhtyi valmista- maan ateriaa.
Hän toi tuoretta voita, maitoa ja palvelijan valmistaman vasikan, asetti ruoan vieraittensa eteen ja jäi puun alle seisomaan ja palve- lemaan heitä heidän syödessään.
1 Ms 18:1-8 KR 1992
varmaan tämän esimerkin mukaan kristittyjä kehotetaan Heprealaiskirjeessä osoittamaan vieraanvaraisuutta:
tiedä sitä, milloin on enkeleitä vieraana!
"Huoneesen ottamista älkäät unohtako; sillä sen kautta ovat muutamat tietämättä enkeleitäkin huoneeseensa ottaneet."
Heb 13:2 Biblia 1776
usein ihmettelen, miksi aina muistetaan mainita, että Saara nauroi
eikä muisteta, että myös isä Abraham nauroi Jumalan lupaukselle!
ei ihme että poika sai nimekseen Izhaq - Nauru (suomessa Iisak)
Jumala sanoi vielä Abrahamille: "Vaimoasi Saraita älä enää kutsu Saraiksi, vaan hänen nimensä olkoon Saara. Minä siunaan häntä ja annan hänen synnyttää sinulle pojan. Minä siunaan häntä: monet kansakunnat saavat hänestä alkunsa, ja hänestä polveutuu kansojen kuninkaita."
Abraham heittäytyi kasvoilleen, mutta naurahti, sillä hän ajatteli: "Voiko satavuotiaalle miehelle muka syntyä lapsia, ja voisiko Saara, joka on yhdeksänkymmenen, vielä synnyttää?"
Ja Abraham sanoi Jumalalle: "Kunpa Ismael saisi elää sinun huolenpitosi alaisena!"
1 Ms 17:15-18 KR 1992
ויפל אברהם על־פניו ויצחק
1 Ms 17:17
vaijippol avraham al-panaiv vaijizhaq
ותצחק שׂרה בקרבה
1 Ms 18:12
vaijizhaq sara bekrva
(naurahti? en tiedä miksi näin käännetty)
Abraham oikein putosi kasvoilleen ja nauroi Jumalan lupaukselle - varmaan painoi päänsä kunnioituksesta kuitenkin.
kohteliaampi Saara nauroi "sisäisesti" Jumalan lupaukselle
kumpaakin huvitti lähes satavuotiaan naisen tuleminen raskaaksi.
asia on niin outo, ettei Herra rankaissut naurajiaan.
todella hienosti Haamul asettaa tuossa Saaran (ja nauran Abrahaminkin) vastakohdaksi neitsyt Marian, jolle annettiin vielä ihmeellisempi lupaus.
Maria ei tosiaan nauranut mahdottomalta tuntuvalle enkelin tuomalle viestille.
Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria.
Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille.
Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: "Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!"
Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä.
Mutta enkeli jatkoi: "Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus*. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua."
Maria kysyi enkeliltä: "Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon."
Enkeli vastasi: "Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella -- hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta."
Silloin Maria sanoi: "Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit."
Niin enkeli lähti hänen luotaan.
Luukas 1:26-38 KR 1992
tuossa yhteydessä myös Elisabetin ja Sakariaan tapaus tuo mieleemme Saaran ja Abrahamin.
mutta Sakarias näkee enkeli-ilmestyksen pyhässä temppelissä, ja nyt ei viestintuojan huumorintaju riittänyt:
Eräänä päivänä Sakarias oli osastonsa vuorolla toimittamassa papin tehtäviä Jumalan edessä.
Palvelustoimia tavan mukaan arvottaessa tuli hänen tehtäväkseen mennä Herran temppeliin toimittamaan suitsutusuhri.
Kansanjoukko oli suitsuttamisen aikana ulkopuolella ja rukoili.
Silloin Sakariaalle ilmestyi Herran enkeli suitsutusalttarin oikealla puolella.
Enkelin nähdessään Sakarias säikähti ja joutui pelon valtaan.
Mutta enkeli puhui hänelle:
"Älä pelkää, Sakarias. Rukouksesi on kuultu, vaimosi Elisabet synnyttää sinulle pojan ja sinä annat hänelle nimeksi Johannes.
Ilo ja riemu täyttävät sinut, ja monet iloitsevat hänen syntymästään.
Hän on oleva suuri Jumalan mies.
Viiniä ja väkijuomaa hän ei juo.
Jo äitinsä kohdusta asti hän on täynnä Pyhää Henkeä.
Hän kääntää Israelin kansasta monet jälleen Herran, heidän Jumalansa, puoleen.
Hän kulkee Herran edelläkävijänä Elian hengessä ja voimassa, hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja ohjaa tottelemattomat ajattelemaan hurskaiden tavoin, näin valmistaakseen kansan Herran tuloa varten."
Sakarias kysyi enkeliltä: "Mistä voin tietää, että niin käy? Minähän olen jo vanha, ja vaimonikin on iäkäs."
Enkeli vastasi: "Minä olen Gabriel, yksi niistä, jotka seisovat Jumalan edessä. Minut on lähetetty puhumaan sinulle ja tuomaan tätä iloista sanomaa.
Mutta sinun suusi mykistyy nyt, etkä kykene puhumaan ennen kuin sinä päivänä, jona tämä tapahtuu, koska et uskonut sanojani, jotka aikanaan käyvät toteen."
Kansa odotti Sakariasta, ja kaikki kummeksuivat sitä, että hän viipyi temppelissä niin pitkään.
Kun hän sitten tuli ulos, hän ei kyennyt puhumaan heille, ja siitä he ymmärsivät, että hän oli nähnyt temppelissä näyn. Hän vain viittoili heille ja jäi mykäksi.
Palveluspäivien päätyttyä Sakarias meni kotiinsa, ja jonkin ajan kuluttua hänen vaimonsa Elisabet tuli raskaaksi.
Viisi kuukautta Elisabet pysytteli poissa näkyviltä.
Hän ajatteli: "Tämän on Herra minulle tehnyt. Hän on katsonut minun puoleeni ja päästää minut ihmisten halveksunnasta."
Luukas 1:8-25 KR 1992
Kirjoittanut: Haamul
1. Ms. 22:ssa on kuvaus siitä, miten juuri tuo Abrahamin ja Saaran poika Iisak oli joutumaisillaan uhrialttarille, mutta Jumalan itselleen sopivaksi katsoma uhri hän ei ollut. Abrahamin ja Iisakin sukuun vuosisatoja myöhemmin syntyvä Marian synnyttämä poika oli se uhri, joka kelpasi Herralle. Tämä uhriksi kelpaava poika ei syntynyt lihan tahdosta eikä miehen tahdosta vaan Jumalasta. Ei siis ihmisen siemensolusta vaan Pyhästä Hengestä.
Miten tämä aihe liittyy hapatukseen? No, tässähän ollaan asioiden ytimessä. Oikeanlainen hapatus on aina Pyhän Hengen vaikutusta.
Väärää hapatusta on kaikki siinä, missä lihasta syntynyt tekee omasta voimastaan tekoja Herralle, missä turvaudutaan lihan käsivarteen. Tosiasiallisesti lihallinen ihminen ei pystykään tekemään mitään Herralle mieliksi. Kuten Paavali sanoo, "lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan." Mutta Abraham uskoi Herraan, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi. Hän ojentautui sen mukaan, mihin uskoi, vaikka ei sitä nähnytkään vielä toteutuneena.
Uskossa Herran Sanaan, Hänen lupauksiinsa turvautuminen, siinä on kaiken aa ja oo. Abraham, Iisak ja lukuisat heidän jälkeläisensä ovat kuolleet uskossa, eivätkä tässä ajassa luvattua saavuttaneet, vain kaukaa he ovat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. He etsivät tulevaa Kaupunkia, Isän Maata.
Kristuksessa Herran Käsivarsi on ojentunut alas taivaasta Kristuksen seurakuntaa ohjaamaan. Hän on täällä tänäänkin sitä tekemässä, Sanalla. Ja niin korvamme saavat kuulla takaamme tämän sanan, jos poikkeamme oikealle tai vasemmalle: "Tässä on Tie, sitä käykää." Tie on Kristus, ja yksin Hänen varassaan kuljemme perille.
Fariseusten ja saddukeusten hapatus, mistä Jeesus varoitti, voi olla siinä, ettei uskota Ylösnousemukseen, joka Jeesus on. Ei oikeasti suostuta Jumalan alas ojentamaan käsivarteen, ei nähdä sitä tarpeelliseksikaan, sillä omaa ns. pyhyyttä ei nähdä tekopyhyytenä. Eikä uskota ylösnousemukseen, eikä sellaiseen Herraan, jonka kuninkuus ei ole tästä maailmasta.
Vanhaa hapatusta kehoitetaan perkaamaan pois, mutta Matt.13:33 ja Luuk.13:21 on melko samanlaiset tekstit hapatuksesta, jota verrataan taivaan ja Jumalan valtakuntaan:
21 Se on hapatuksen kaltainen, jonka vaimo otti, ja pani sen kolmeen jauhovakkaan, siihenasti kuin se kaikki happani.
21 Se on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani."
21 Se on kuin hapate. Kun nainen sekoitti sen kolmeen vakalliseen jauhoja, koko taikina happani."
Yllä tekstit vanhemmasta tuoreempaan. Vanhemman mukaan tuntuisi, että kyseesssä olisi kolme eri astiaa.
Miten on alkutekstin mukaan? Mitä ymmärrätte tämän tarkoittavan? Mitä ovat nämä kolme vakkaa tai vakallista ja mikä on tämä hapate? Entä mikä tämä vaimo, eli nainen on?
Kirjoittanut MikkoL
alkuteksti Matt 13:33
῎Αλλην παραβολὴν ἐλάλησεν αὐτοῖς· ὁμοία ἐστὶ ἡ βασιλεία τῶν οὐρανῶν ζύμῃ, ἣν λαβοῦσα γυνὴ ἐνέκρυψεν εἰς ἀλεύρου σάτα τρία, ἕως οὗ ἐζυμώθη ὅλον.
Taas toisen vertauksen hän puhui heille: "Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani"
KR 1938
alkuteksti Luukas 13:20-21:
Καὶ πάλιν εἶπε· τίνι ὁμοιώσω τὴν βασιλείαν τοῦ Θεοῦ;
ὁμοία ἐστὶ ζύμῃ, ἣν λαβοῦσα γυνὴ ἔκρυψεν εἰς ἀλεύρου σάτα τρία, ἕως οὗ ἐζυμώθη ὅλον.
Ja taas hän sanoi: "Mihin minä vertaisin Jumalan valtakunnan?
Se on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani."
Luuk 13:20-21 KR 1938
Biblia tosiaan kääntää Luukkaan kohdan toisella tavoin, kuten kolmonen pani merkille:
"Toisen vertauksen sanoi hän heille: taivaan valtakunta on hapatuksen vertainen, jonka vaimo otti, ja sekoitti kolmeen vakkaan jauhoja, siihen asti kuin kaikki happani."
Mt 13:33
"Se on hapatuksen kaltainen, jonka vaimo otti, ja pani sen kolmeen jauhovakkaan, siihenasti kuin se kaikki happani."
Lk 13:21
onko siis kyseessä mitta, kolme vakallista, vai kolme eri astiaa?
Wikipedia kertoo vanhoista suomalaisista tilavuusmitoista tarkasti:
* 1 tynnyri = 4 vakkaa = 32 kappaa = 146,5 litraa
* 1 nelikko = 24 kappaa = 109,92 l
* 1 vakka = 8 kappaa = 36,64 l
* 1 kappa = 1 3/4 kannua = 1/32 tynnyriä = 4,58 litraa
* 1 kannu = 2 tuoppia = 2,62 l
* 1 tuoppi = 4 korttelia = 1,31 l
* 1 kortteli = 4 jumprua = 0,33 l
* 1 jumpru = 0,082 l
Kappaa käytettiin vielä kauan 1900-luvullakin perunoiden mittaamiseen torikaupassa. Se oli kuitenkin määritelty uudestaan seuraavasti:
* iso kappa = 5 l (perunaa)
* pikku kappa = 2 l (perunaa)
voimme varmaan ajatella, että "vakka" on näissä evankeliumin käännöksissä tilavuusmitta eikä astia.
sana vakka tosin tarkoittaa molempia.
"kannullinen maitoa" vaikka maitokannu on astia.
"teelusikallinen suolaa"
asian vahvistaa se, että tässä kohdassa alkutekstin kreikassa käytetään heprealaista lainasanaa!
...
"sekoittaa" on mukava enkropto, salasi, kätki. nainen "piilotti" hapatuksen (zome)
onhan meille kryptinen sana tuttu. kätketty, salainen, salakirjoitus, kryptogrfia.
...
aleuron - jauhoja
tria saton - kolme mittaa
saton, safon on ilmeisesti lainaa heprean kielen sanasta seah, joka tarkoittaa kuivaa tilavuusmittaa.
"kolme sea mittaa jauhoja"
Vanhan testamentin mittoja:
Kuivan aineen mittaus
eefa
10 omeria, 30--40 l (2. Moos. 16:36)
homer
10 eefaa, 300--400 l (3. Moos. 27:16)
kab
1/6 sea-mittaa, n. 2 l (2. Kun. 6:25)
kor
aasinkuorma, n. 400 l (1. Kun. 5:2)
omer
1/10 eefaa, 3--4 l (2. Moos. 16:16)
sea (vakka)
1/3 eefa-mittaa, n. 12 l (1. Moos. 18:6; 1. Sam. 25:18)
mutta näiden tietojen valossa herää kyllä uudelleen kolmosen esittämä kysymys, montako putelia siellä vertauksen ajatuksessa on...
vakka on 36.64 litraa
kolme vakkaa on silloin 109.92 litraa jauhoja.
kun en ole leipoja, en oikein pysty asiaa arvioimaan, mutta minusta sata kiloa jauhoja yhdessä putelissa on aika paljon?
ehkä kyseessä oli tosi iso saviruukku
mutta emännät tietänee, että ei kai se hiiva happane ellei mukana ole myös vettä
ja varmaan suolaakin on jo leipätaikinassa...
kolmonen muistuttaa myös jännästä yksityiskohdasta Uuden testamentin ohjeissa
"peratkaa pois vanha hapatus"
juutalaiset viettävät happamattoman leivän juhlaa pääsiäisen aikaan.
silloin käy aika vilske kodeissa kun oikein kynttilän tai taskulampun avulla kalutaan kaikki komerot ja haetaan "hametz", hapanta jota voisi jossain nurkassa olla.
eräs kollegani on tarkan markan poika eikä millään raaski heittää puolikasta purkkia pois. niin hän tuo minulle pakanalle kotoaan kaiken löytämänsä hametzin ettei mene hukkaan..
taitaa olla melko mahdoton ottaa taikinasta "vanha hapatus" mutta sydämen talosta kaiketi hapan voidaan poistaa ja viettää hengellistä happamattoman leivän juhlaa?
Ja tämä päivä pitää oleman teille muistoksi, ja teidän pitää sen pyhittämän juhlaksi Herralle: ijankaikkiseksi säädyksi teidän sukukunnissanne teidän sen pyhittämän pitää.
Seitsemän päivää pitää teidän syömän happamatointa leipää, nimittäin ensimäisenä päivänä pitää teidän paneman pois happaman leivän teidän huoneissanne: sillä jokainen kuin hapointa leipää syö ensimäisestä päivästä niin seitsemänteen päivään asti, hänen sielunsa pitää hukutettaman Israelista.
Ensimäisenä päivänä on teillä pyhä kokous, ja myös seitsemäntenä päivänä on teillä pyhä kokous. Ei yhtäkään työtä pidä tehtämän niinä päivinä, mutta vaivoin mitä ruaksi tarvitaan jokaiselle hengelle, se ainoastansa tehkäät.
2 Ms 13:6-10 Biblia 1776
Ja pitäkäät happamatoin leipä; sillä sinä päivänä olen minä teidän joukkonne johdattanut Egyptin maalta: ja teidän pitää pitämän tämän päivän teidän sukukunnissanne ijankaikkiseksi säädyksi.
Neljäntenätoistakymmenentenä päivänä ensimäisestä kuusta ehtoona pitää teidän syödä happamatointa leipää, hamaan ensimäiseen päivään asti kolmattakymmentä siitä kuusta, ehtoona.
Niin ettei seitsemänä päivänä löydetä hapointa leipää teidän huoneissanne; sillä jokainen joka hapointa leipää syö, hänen sielunsa pitää hukutettaman Israelin joukosta, joko hän muukalainen on eli omainen.
Sentähden älkäät ensinkään syökö hapointa leipää; vaan happamatointa leipää syökäät kaikissa teidän asuinsioissanne.
2 Ms 12:18-20 Biblia 1776
Kolmosen esittämään kysymykseen liittyy varmaan myös tämä Paavalin väkevä teksti korinttolaisille:
Täydellisesti kuuluu teidän seassanne huoruus, ja senkaltainen huoruus, josta ei pakanatkaan sanoa tiedä, niin että joku isänsä emäntää pitää.
Ja te olette paisuneet, ja miksi ette enemmin murehtineet, että se, joka senkaltaisen työn tehnyt on, teidän seastanne otettaisiin pois.
Mutta minä tosin, joka niinkuin ruumiin puolesta poissa ollen, kuitenkin hengessä tykönä ollen, olen jo niinkuin tykönä oleva sen tuominnut, että hän, joka sen niin tehnyt on,
Meidän Herran Jesuksen Kristuksen nimeen, teidän kokoontulemisessanne, ynnä minun henkeni kanssa, meidän Herran Jesuksen Kristuksen voimalla,
Annetaan saatanan haltuun lihan kadotukseksi, että henki autuaaksi tulis Herran Jesuksen päivänä.
Ei ole teidän kerskauksenne hyvä: ettekö te tiedä, että vähä hapatus kaiken taikinan hapattaa?
Sentähden peratkaat se vanha taikina, että te olisitte uusi taikina, niinkuin te happamattomat olette; sillä meidän pääsiäislampaamme on meidän edestämme uhrattu, joka on Kristus.
Sentähden pitäkäämme juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa, eikä pahuuden ja vääryyden hapatuksessa, vaan vakuuden ja totuuden happamattomassa taikinassa.
Minä olen teille lähetyskirjassa kirjoittanut, ettei teidän pitäisi sekaantuman huorintekiäin kanssa.
Ja ei kaiketi tämän maailman huorintekiäin kanssa, eli ahneitten, eli raateliain, eli epäjumalain palveliain; sillä niin tulis teidän maailmasta paeta pois.
Mutta nyt minä olen kirjoittanut, ettei teidän pidä heihin sekaantuman, jos joku, joka veljeksi kutsutaan, olis huorintekiä, taikka ahne, eli epäjumalain palvelia, taikka pilkkaaja, eli juomari, taikka raatelia; älkäät senkaltaisen kanssa syökö;
Sillä mitä minun tulee tuomita niitä, jotka ulkona ovat? Ettekö te niitä tuomitse, jotka sisällä ovat?
Mutta Jumala ne tuomitsee, jotka ulkona ovat. Ajakaat itsekin paha pois tyköänne.
1 Kor 5:1-13 Biblia 1776
Näemme että Israelin kansan pääsiäisjuhlan yhteydessä happamuus on jotain pahaa, poistettavaa
näemme että apostoli Paavalin nuhteissa Korintton seurakunnan syntielämään eksyneille kaikuu tuo Vanhan testamentin Israelin "poista paha keskuudestasi" - joka merkitsi usein kuolemantuomiota - sekä vertaus vähäiseen hapatukseen, joka hapattaa koko taikinan.
molemmat nämä taustat korostavat tuon Jeesuksen vertauksen arvoituksellisuutta.
taivasten valtakunta? eihän siinä ole mitään pahaa.
kuka nainen?
mitkä kolme vakallista, vakka?
mikä hapatus?
liityn suu auki kysyjien osastolle...
Kirjoittanut: Haamul
Taivasten valtakunta? On jokunen herätysliike, jossa taivasten valtakunta katsotaan olevan vain tuon herätysliikkeen hallussa. Näinhän ei tietenkään ainakaan Raamatun mukaan voi olla, vaan taivasten valtakunta löytyy monista paikoista, missä Kristuksen Sanaa saarnataan ja uskotaan.
Luther selittää Galatalaiskirjeen selityksessä tässä nyt puheena olevassa vertauksessa ’naisen’ tarkoittavan seurakuntaa tai Jumalan viisautta. Tämä Lutherin selitys on - niin uskon - Pyhän Hengen vaikuttaman kirjoitettu. Mutta en usko, että Lutherinkaan mielestä seurakunta, vaimo, tarkoittaisi jotain tiettyä näkyvää ryhmää maan päällä, vaan Vapahtajan varassa elävistä ihmisistä koostuvaa joukkoa, missä ikinä heitä onkaan.
Edelleen Luther selittää, että 'hapatus' on evankeliumin Sana. Hapatuksen 'sekoittaminen' jauhoihin tarkoittaa sitä, kun "uskon sana osoittaa elinvoimansa omantunnon sisimmässä, ei lain ulkonaisissa teoissa, niin kuin on sanottu: 'Minä kätkin sinun sanasi sydämeeni' (Ps. 119:11): vanhurskauttaa näet hengessä Jumalan edessä. 'Kolmeen vakalliseen jauhoja', se on: valittujensa täsmälliseen lukuun ja määrään.... 'Kunnes kaikki happani', tämän olen jo edellä sanonut: usko, jolla meidät vanhurskautetaan Hengessä, on aivan kuin hapatuksen sekoittumista ja eräänlaista Jumalan sanan säännönmukaista sekoittumista meidän henkemme kanssa; tämän usko tekee lihan kurittamiseksi, synnin tuhoamiseksi ja vanhan hapatuksen perkaamiseksi hallitakseen yksin kaikkia jäseniä ja 'hapattaakseen' kaiken."
Lutherin selitys jatkuu:
"Vaikka siis apostoli tässä paikassa puhuukin turmiollisesta opista, niin se kuitenkin on, koska hän käyttää varsin yleistä sanontaa, ymmärrettävä kaikenkaltaisesta pahasta himosta, sillä sellainen on, sen alkaessa meitä kutkuttaa, heti kohta tukahutettava tällä sanalla: 'vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan'. Sillä, jos et vastusta heti alussa, niin se tulee yhä väkevämmäksi sekä turmelee koko ruumiin ja sielun saamalla sinut suostumaan tai ihastumaan siihen. Mutta jos hapatusta on Mooseksen laki, niin kuin apostoli arvelee, joka kuitenkaan ei tarkoita mitään rikollista, niin mitä sitten meidän perinnäissääntömme ovatkaan, joitten haju on niin ummehtunut ja jotka niin vahvasti tuoksuvat lihalle ja verelle?"
Oma kokemukseni on, että 1 kilon pullataikina on jo erittäin riittävä urakka vaivata ja paistaa. Eli yli sata kiloa jauhoja (3 vakkaa) kuulostaa kauhealta määrältä. Ei tunnu ihan yhden tavallisen harteikkaan naisen työltä.
Varmaan tarkoitus onkin, että kolmea vakkaa käyttää koko seurakuntavaimo, eikä hartiavoimin, vaan Sanan voimin.
Mutta eikö olekin mielenkiintoista, että kun Herra ilmestyi Abrahamille Mamren tammistossa, Abraham näki kolme (3) miestä edessään, ja hän kiiruhti sanomaan vaimolleen Saaralle, että tämä hakisi joutuin kolme (3) vakallista jauhoja, sekoittaisi taikinan ja leipoisi leipiä.
(1. Ms. 18)
Mutta Saara sitten kyllä vähän naureksi näiden miesten jutuille...
Voisiko tässä kyse yhden Jumalamme kolmesta persoonasta, jotka puhuvat (ja ovat yhtä)?
Tai olivatko he kumminkin Herran lähettämiä enkeleitä, sanansaattajia.
Saara nauroi, kun hänelle luvattiin lapsi. Hänestä se oli mahdotonta. Mutta kyse olikin Jumalan teosta ihmiselle, eikä Jumalalle ole mikään mahdotonta.
Kun Marialle luvattiin lapsi, hän ei nauranut, vaan kätki ne sanat sydämeensä ja tutkiskeli niitä. Hän uskoi kuulemansa sanoman, joka oli tullut Herralta.
Jos meille luvataan Hengestä syntyvän hedelmiä, naurammeko me, vai uskommeko meille annetun Sanan Lupauksen?
Hapatus on jotain sellaista, mikä tulee epäuskoisesta sydämestä.
Siis se vääränlainen, vanha hapatus, on jotain sellaista, mikä tulee epäuskoisesta sydämestä. Vanhan aatamin ajatuksia ja metkuja.
Kirjoittanut: MikkoL
todellakin tarkka havainto taas, Saara leipoi kunnon lounaan - vieraanvarainen isäntä sanoo "hiukan syötävää"!
Herra ilmestyi Abrahamille Mamren tammistossa. Abraham istui telttansa ovella päivän ollessa kuumimmillaan, ja kun hän kohotti katseensa, hän näki kolmen miehen lähestyvän. Heti heidät nähtyään hän juoksi teltan ovelta heitä vastaan ja tervehti heitä kumartaen maahan asti.
Hän sanoi: "Herrani, suothan minulle sen kunnian, ettet kulje palvelijasi ohi. Saanko tuoda teille vähän vettä, jotta voitte pestä jalkanne ja levähtää puun varjossa? Minä haen hiukan syötävää, niin että voitte virkistäytyä ennen kuin jatkatte matkaanne. Leväh- tääksenne te varmaan poikkesitte minun, palvelijanne luo." He sanoivat: "Hyvä on, tee niin."
Abraham riensi telttaan Saaran luo ja sanoi: "Hae joutuin kolme vakallista parhaita vehnäjauhoja, tee taikina ja leivo leipiä!"
Sitten hän kiiruhti karjansa luo, otti nuoren ja kauniin vasikan ja antoi sen palvelijalle, joka heti ryhtyi valmista- maan ateriaa.
Hän toi tuoretta voita, maitoa ja palvelijan valmistaman vasikan, asetti ruoan vieraittensa eteen ja jäi puun alle seisomaan ja palve- lemaan heitä heidän syödessään.
1 Ms 18:1-8 KR 1992
varmaan tämän esimerkin mukaan kristittyjä kehotetaan Heprealaiskirjeessä osoittamaan vieraanvaraisuutta:
tiedä sitä, milloin on enkeleitä vieraana!
"Huoneesen ottamista älkäät unohtako; sillä sen kautta ovat muutamat tietämättä enkeleitäkin huoneeseensa ottaneet."
Heb 13:2 Biblia 1776
usein ihmettelen, miksi aina muistetaan mainita, että Saara nauroi
eikä muisteta, että myös isä Abraham nauroi Jumalan lupaukselle!
ei ihme että poika sai nimekseen Izhaq - Nauru (suomessa Iisak)
Jumala sanoi vielä Abrahamille: "Vaimoasi Saraita älä enää kutsu Saraiksi, vaan hänen nimensä olkoon Saara. Minä siunaan häntä ja annan hänen synnyttää sinulle pojan. Minä siunaan häntä: monet kansakunnat saavat hänestä alkunsa, ja hänestä polveutuu kansojen kuninkaita."
Abraham heittäytyi kasvoilleen, mutta naurahti, sillä hän ajatteli: "Voiko satavuotiaalle miehelle muka syntyä lapsia, ja voisiko Saara, joka on yhdeksänkymmenen, vielä synnyttää?"
Ja Abraham sanoi Jumalalle: "Kunpa Ismael saisi elää sinun huolenpitosi alaisena!"
1 Ms 17:15-18 KR 1992
ויפל אברהם על־פניו ויצחק
1 Ms 17:17
vaijippol avraham al-panaiv vaijizhaq
ותצחק שׂרה בקרבה
1 Ms 18:12
vaijizhaq sara bekrva
(naurahti? en tiedä miksi näin käännetty)
Abraham oikein putosi kasvoilleen ja nauroi Jumalan lupaukselle - varmaan painoi päänsä kunnioituksesta kuitenkin.
kohteliaampi Saara nauroi "sisäisesti" Jumalan lupaukselle
kumpaakin huvitti lähes satavuotiaan naisen tuleminen raskaaksi.
asia on niin outo, ettei Herra rankaissut naurajiaan.
todella hienosti Haamul asettaa tuossa Saaran (ja nauran Abrahaminkin) vastakohdaksi neitsyt Marian, jolle annettiin vielä ihmeellisempi lupaus.
Maria ei tosiaan nauranut mahdottomalta tuntuvalle enkelin tuomalle viestille.
Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria.
Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille.
Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: "Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!"
Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä.
Mutta enkeli jatkoi: "Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus*. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua."
Maria kysyi enkeliltä: "Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon."
Enkeli vastasi: "Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella -- hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta."
Silloin Maria sanoi: "Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit."
Niin enkeli lähti hänen luotaan.
Luukas 1:26-38 KR 1992
tuossa yhteydessä myös Elisabetin ja Sakariaan tapaus tuo mieleemme Saaran ja Abrahamin.
mutta Sakarias näkee enkeli-ilmestyksen pyhässä temppelissä, ja nyt ei viestintuojan huumorintaju riittänyt:
Eräänä päivänä Sakarias oli osastonsa vuorolla toimittamassa papin tehtäviä Jumalan edessä.
Palvelustoimia tavan mukaan arvottaessa tuli hänen tehtäväkseen mennä Herran temppeliin toimittamaan suitsutusuhri.
Kansanjoukko oli suitsuttamisen aikana ulkopuolella ja rukoili.
Silloin Sakariaalle ilmestyi Herran enkeli suitsutusalttarin oikealla puolella.
Enkelin nähdessään Sakarias säikähti ja joutui pelon valtaan.
Mutta enkeli puhui hänelle:
"Älä pelkää, Sakarias. Rukouksesi on kuultu, vaimosi Elisabet synnyttää sinulle pojan ja sinä annat hänelle nimeksi Johannes.
Ilo ja riemu täyttävät sinut, ja monet iloitsevat hänen syntymästään.
Hän on oleva suuri Jumalan mies.
Viiniä ja väkijuomaa hän ei juo.
Jo äitinsä kohdusta asti hän on täynnä Pyhää Henkeä.
Hän kääntää Israelin kansasta monet jälleen Herran, heidän Jumalansa, puoleen.
Hän kulkee Herran edelläkävijänä Elian hengessä ja voimassa, hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja ohjaa tottelemattomat ajattelemaan hurskaiden tavoin, näin valmistaakseen kansan Herran tuloa varten."
Sakarias kysyi enkeliltä: "Mistä voin tietää, että niin käy? Minähän olen jo vanha, ja vaimonikin on iäkäs."
Enkeli vastasi: "Minä olen Gabriel, yksi niistä, jotka seisovat Jumalan edessä. Minut on lähetetty puhumaan sinulle ja tuomaan tätä iloista sanomaa.
Mutta sinun suusi mykistyy nyt, etkä kykene puhumaan ennen kuin sinä päivänä, jona tämä tapahtuu, koska et uskonut sanojani, jotka aikanaan käyvät toteen."
Kansa odotti Sakariasta, ja kaikki kummeksuivat sitä, että hän viipyi temppelissä niin pitkään.
Kun hän sitten tuli ulos, hän ei kyennyt puhumaan heille, ja siitä he ymmärsivät, että hän oli nähnyt temppelissä näyn. Hän vain viittoili heille ja jäi mykäksi.
Palveluspäivien päätyttyä Sakarias meni kotiinsa, ja jonkin ajan kuluttua hänen vaimonsa Elisabet tuli raskaaksi.
Viisi kuukautta Elisabet pysytteli poissa näkyviltä.
Hän ajatteli: "Tämän on Herra minulle tehnyt. Hän on katsonut minun puoleeni ja päästää minut ihmisten halveksunnasta."
Luukas 1:8-25 KR 1992
Kirjoittanut: Haamul
1. Ms. 22:ssa on kuvaus siitä, miten juuri tuo Abrahamin ja Saaran poika Iisak oli joutumaisillaan uhrialttarille, mutta Jumalan itselleen sopivaksi katsoma uhri hän ei ollut. Abrahamin ja Iisakin sukuun vuosisatoja myöhemmin syntyvä Marian synnyttämä poika oli se uhri, joka kelpasi Herralle. Tämä uhriksi kelpaava poika ei syntynyt lihan tahdosta eikä miehen tahdosta vaan Jumalasta. Ei siis ihmisen siemensolusta vaan Pyhästä Hengestä.
Miten tämä aihe liittyy hapatukseen? No, tässähän ollaan asioiden ytimessä. Oikeanlainen hapatus on aina Pyhän Hengen vaikutusta.
Väärää hapatusta on kaikki siinä, missä lihasta syntynyt tekee omasta voimastaan tekoja Herralle, missä turvaudutaan lihan käsivarteen. Tosiasiallisesti lihallinen ihminen ei pystykään tekemään mitään Herralle mieliksi. Kuten Paavali sanoo, "lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan." Mutta Abraham uskoi Herraan, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi. Hän ojentautui sen mukaan, mihin uskoi, vaikka ei sitä nähnytkään vielä toteutuneena.
Uskossa Herran Sanaan, Hänen lupauksiinsa turvautuminen, siinä on kaiken aa ja oo. Abraham, Iisak ja lukuisat heidän jälkeläisensä ovat kuolleet uskossa, eivätkä tässä ajassa luvattua saavuttaneet, vain kaukaa he ovat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. He etsivät tulevaa Kaupunkia, Isän Maata.
Kristuksessa Herran Käsivarsi on ojentunut alas taivaasta Kristuksen seurakuntaa ohjaamaan. Hän on täällä tänäänkin sitä tekemässä, Sanalla. Ja niin korvamme saavat kuulla takaamme tämän sanan, jos poikkeamme oikealle tai vasemmalle: "Tässä on Tie, sitä käykää." Tie on Kristus, ja yksin Hänen varassaan kuljemme perille.
Fariseusten ja saddukeusten hapatus, mistä Jeesus varoitti, voi olla siinä, ettei uskota Ylösnousemukseen, joka Jeesus on. Ei oikeasti suostuta Jumalan alas ojentamaan käsivarteen, ei nähdä sitä tarpeelliseksikaan, sillä omaa ns. pyhyyttä ei nähdä tekopyhyytenä. Eikä uskota ylösnousemukseen, eikä sellaiseen Herraan, jonka kuninkuus ei ole tästä maailmasta.
Olemme rikkaampia kuin lottovoittajat!
Varoita niitä, jotka tässä maailmassa ovat rikkaita, etteivät he ylpeilisi eivätkä panisi toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka antaa kaikkea runsain mitoin nautittavaksemme.
1 Tim. 6:17 KR 1992
Päivän Sana 23.9.
Käske niitä, jotka rikkaat tässä maailmassa ovat, ettei he ylpeilisi eikä panisi toivoansa katoovaisen rikkauden, vaan elävän Jumalan päälle, joka meille antaa nautitaksemme runsaasti kaikkinaista:
Että he tekisivät hyvää ja hyvissä töissä rikastuisivat, antaisivat hyvällä mielellä, olisivat avulliset,
Ja tallelle panisivat itsellensä hyvän perustuksen edespäin, käsittääksensä ijankaikkista elämää.
1 Tim 6:17-19 Biblia 1776
Kirjoittanut: Haamul
"Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää, etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: 'Kuka on Herra?' ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan." (Sananl.30)
1 Tim. 6:17 KR 1992
Päivän Sana 23.9.
Käske niitä, jotka rikkaat tässä maailmassa ovat, ettei he ylpeilisi eikä panisi toivoansa katoovaisen rikkauden, vaan elävän Jumalan päälle, joka meille antaa nautitaksemme runsaasti kaikkinaista:
Että he tekisivät hyvää ja hyvissä töissä rikastuisivat, antaisivat hyvällä mielellä, olisivat avulliset,
Ja tallelle panisivat itsellensä hyvän perustuksen edespäin, käsittääksensä ijankaikkista elämää.
1 Tim 6:17-19 Biblia 1776
Kirjoittanut: Haamul
"Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää, etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: 'Kuka on Herra?' ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan." (Sananl.30)
Autuaampi on antaa kuin ottaa
kyseessä ei nyt tosiaan ole nyrkkeilyvalmentajien antama raamatullinen ohje...
Päivän Sana 22.9.
Työtä tehden tulee huolehtia vähäosaisista muistaen Herran Jeesuksen omat sanat: "Autuaampi on antaa kuin ottaa."
Apt 20:35 KR 1992
Tämä Apostolien tekojen jae on hyvin mielenkiintoinen ensinnäkin, koska näemme siinä, kuinka alkuseurakunnassa kehotettiin muistamaan Jeesuksen sanoja.
Mielenkiintoiseksi sen tekee myös se, ettei tuota Jeesuksen sanaa tietääkseni ole yhdessäkään neljästä evankeliumissa.
Jeesus siis opetti paljon, eikä kaikkea siitä ole mahtunut Uuden testamentin evankeliumeihin.
Johanneksen evankeliumi päättyykin sanoihin:
"Paljon muutakin Jeesus teki. Jos kaikki vietäisiin kohta kohdalta kirjaan, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa."
Joh 21:25 KR 1992
jos joku löytää nuo sanat evankeliumeista, olen kiitollinen pikaisesta virheeni korjaamisesta!
olisiko mahdollista, että muitakin Jeesuksen sanoja olisi säilynyt, mutta joita ei löydy Uuden testamentin evankeliumeista?
Tiedämme, että Uusi testamentti on vain valikoima - huolellisesti ja määrätyin kriteerein tehty valikoima - kirjallisuudesta, joka kukoisti Jeesuksen ympärillä ensimmäisten vuosisatojen aikana.
Monia näistä on säilynyt Egyptin kuivassa hiekassa ikivanhan koptien kirkon helmassa. Erityisen kuuluisia ovat Nag Hammadista tehdyt käsikirjoituslöydöt.
Niin meillä on
Tuomaan evankeliumi,
Lapsuus evankeliumi,
Nasarealaisen evankeliumi,
Pietarin evankeliumi,
Nikodemoksen evankeliumi,
Juudaksen evankeliumi
ja paljon muuta kirkon hyväksymän Uuden testamentin kaanonin ulkopuolelle jätettyä varhaista kristillistä kirjallisuutta.
näitä kutsutaan apokryfisiksi Uuden testamentin kirjoituksiksi.
(on myös Vanhan testamentin apokryfit ja pseudepigrafit)
okay. nämä on jätetty kristillisen kirkon valitsemien kirjoitusten joukosta, kaikki hyvällä syyllä, mutta voisiko siellä olla joitain Jeesuksen sanoja?
esimerkiksi tämä kuulostaisi hyvältä
"joka on lähellä Minua on lähellä tulta ja joka on kaukana minusta on kaukana Jumalan valtakunnasta"
Tuomaan evankeliumi, 83
Uuden testamentin arvostettu käsikirjoitus, Codex Bezae Cantabrigiensis (D) sisältää Luukkaan evankeliumissa jakson Lk 6:1-5 jälkeen kohdan, jota ei ole muissa tärkeissä Uuden testamentin käsikirjoituksissa:
Jeesus kulki kerran sapattina viljapellon laitaa, ja hänen opetuslapsensa katkoivat tähkäpäitä, hiersivät niitä käsissään ja söivät.
Muutamat fariseukset sanoivat: "Miksi teette sellaista, mitä sapattina ei ole lupa tehdä?"
Jeesus vastasi: "Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen miestensä tuli nälkä?
Hän meni Jumalan huoneeseen ja otti uhrileivät, söi ja antoi miehilleen, vaikka niiden syöminen on sallittua ainoastaan papeille."
Ja Jeesus sanoi vielä: "Ihmisen Poika on sapatin herra."
Samana päivänä hän näki pellolla miehen, joka teki työtä sapattina. Hän sanoi "Ihminen, jos tiedät mitä teet, olet autuas, mutta jos et tiedä, olet kirottu ja lainrikkoja"
mutta joskus menee sormi suuhun, että mikähän tämä juttu oikein on?
"Oxyrhynchus Logia" on Egyptistä 1887 ja 1903 löydetyssä arvokkaassa kokoelmassa vanhoja papyruksia.
Jeesus sanoi "Missä on kaksi, he eivät ole ilman Jumalaa, missä on yksinäinen, siellä Minä sanon että olen hänen kanssaan. Nosta kivi ja löydät minut sieltä, kuori puu ja siellä olen."
Ox. 5. logion
hmm... vähän niinkuin joka paikassa tämä Jeesus...
ei tämäkään kuulosta oikein tutulta Hyvän Paimenemme ääneltä:
"Jeesus sanoi: minä seisoin maailman keskellä ja minut nähtiin lihassa, ja kaikki olivat humalassa eikä kukaan janonnut, ja minun sieluni oli murheellinen ihmisten tähden, koska he olivat sydämeltään sokeita, eivätkä näe"
Qx. 3. logion
Kirjoittanut Auroora :
Paavali on voinut kuulla ne suoraan Jeesukseltakin. Oletan, että hän kyllä oli kuullut Jeesuksen opetuksia muitten fariseuksien joukossa silloin, kun hän itse ei vielä ollut Jeesuksen seuraaja. Tää on tietenkin oletus. Uskoisin, että fanaattinen puhdasoppisuuden puolesta taistelija Saulus kyllä kuuli Jeesuksen puheita, joista sitten sain vettä vihan myllyään pyörittämään. Oletus tämäkin.
Kirjoittanut MikkoL:
näiden eri vaihtoehtojen väliltä ei tosiaan ole varmaa tietoa mahdollista saada ja joudumme olettamaan, mikä olisi todennäköistä.
Päivän Sana 22.9.
Työtä tehden tulee huolehtia vähäosaisista muistaen Herran Jeesuksen omat sanat: "Autuaampi on antaa kuin ottaa."
Apt 20:35 KR 1992
Tämä Apostolien tekojen jae on hyvin mielenkiintoinen ensinnäkin, koska näemme siinä, kuinka alkuseurakunnassa kehotettiin muistamaan Jeesuksen sanoja.
Mielenkiintoiseksi sen tekee myös se, ettei tuota Jeesuksen sanaa tietääkseni ole yhdessäkään neljästä evankeliumissa.
Jeesus siis opetti paljon, eikä kaikkea siitä ole mahtunut Uuden testamentin evankeliumeihin.
Johanneksen evankeliumi päättyykin sanoihin:
"Paljon muutakin Jeesus teki. Jos kaikki vietäisiin kohta kohdalta kirjaan, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa."
Joh 21:25 KR 1992
jos joku löytää nuo sanat evankeliumeista, olen kiitollinen pikaisesta virheeni korjaamisesta!
olisiko mahdollista, että muitakin Jeesuksen sanoja olisi säilynyt, mutta joita ei löydy Uuden testamentin evankeliumeista?
Tiedämme, että Uusi testamentti on vain valikoima - huolellisesti ja määrätyin kriteerein tehty valikoima - kirjallisuudesta, joka kukoisti Jeesuksen ympärillä ensimmäisten vuosisatojen aikana.
Monia näistä on säilynyt Egyptin kuivassa hiekassa ikivanhan koptien kirkon helmassa. Erityisen kuuluisia ovat Nag Hammadista tehdyt käsikirjoituslöydöt.
Niin meillä on
Tuomaan evankeliumi,
Lapsuus evankeliumi,
Nasarealaisen evankeliumi,
Pietarin evankeliumi,
Nikodemoksen evankeliumi,
Juudaksen evankeliumi
ja paljon muuta kirkon hyväksymän Uuden testamentin kaanonin ulkopuolelle jätettyä varhaista kristillistä kirjallisuutta.
näitä kutsutaan apokryfisiksi Uuden testamentin kirjoituksiksi.
(on myös Vanhan testamentin apokryfit ja pseudepigrafit)
okay. nämä on jätetty kristillisen kirkon valitsemien kirjoitusten joukosta, kaikki hyvällä syyllä, mutta voisiko siellä olla joitain Jeesuksen sanoja?
esimerkiksi tämä kuulostaisi hyvältä
"joka on lähellä Minua on lähellä tulta ja joka on kaukana minusta on kaukana Jumalan valtakunnasta"
Tuomaan evankeliumi, 83
Uuden testamentin arvostettu käsikirjoitus, Codex Bezae Cantabrigiensis (D) sisältää Luukkaan evankeliumissa jakson Lk 6:1-5 jälkeen kohdan, jota ei ole muissa tärkeissä Uuden testamentin käsikirjoituksissa:
Jeesus kulki kerran sapattina viljapellon laitaa, ja hänen opetuslapsensa katkoivat tähkäpäitä, hiersivät niitä käsissään ja söivät.
Muutamat fariseukset sanoivat: "Miksi teette sellaista, mitä sapattina ei ole lupa tehdä?"
Jeesus vastasi: "Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen miestensä tuli nälkä?
Hän meni Jumalan huoneeseen ja otti uhrileivät, söi ja antoi miehilleen, vaikka niiden syöminen on sallittua ainoastaan papeille."
Ja Jeesus sanoi vielä: "Ihmisen Poika on sapatin herra."
Samana päivänä hän näki pellolla miehen, joka teki työtä sapattina. Hän sanoi "Ihminen, jos tiedät mitä teet, olet autuas, mutta jos et tiedä, olet kirottu ja lainrikkoja"
mutta joskus menee sormi suuhun, että mikähän tämä juttu oikein on?
"Oxyrhynchus Logia" on Egyptistä 1887 ja 1903 löydetyssä arvokkaassa kokoelmassa vanhoja papyruksia.
Jeesus sanoi "Missä on kaksi, he eivät ole ilman Jumalaa, missä on yksinäinen, siellä Minä sanon että olen hänen kanssaan. Nosta kivi ja löydät minut sieltä, kuori puu ja siellä olen."
Ox. 5. logion
hmm... vähän niinkuin joka paikassa tämä Jeesus...
ei tämäkään kuulosta oikein tutulta Hyvän Paimenemme ääneltä:
"Jeesus sanoi: minä seisoin maailman keskellä ja minut nähtiin lihassa, ja kaikki olivat humalassa eikä kukaan janonnut, ja minun sieluni oli murheellinen ihmisten tähden, koska he olivat sydämeltään sokeita, eivätkä näe"
Qx. 3. logion
Kirjoittanut Auroora :
Paavali on voinut kuulla ne suoraan Jeesukseltakin. Oletan, että hän kyllä oli kuullut Jeesuksen opetuksia muitten fariseuksien joukossa silloin, kun hän itse ei vielä ollut Jeesuksen seuraaja. Tää on tietenkin oletus. Uskoisin, että fanaattinen puhdasoppisuuden puolesta taistelija Saulus kyllä kuuli Jeesuksen puheita, joista sitten sain vettä vihan myllyään pyörittämään. Oletus tämäkin.
Kirjoittanut MikkoL:
näiden eri vaihtoehtojen väliltä ei tosiaan ole varmaa tietoa mahdollista saada ja joudumme olettamaan, mikä olisi todennäköistä.
tiistai 1. syyskuuta 2009
Maailman ikä
tällainen kirjoitus tulee esikoislestadiolaisten omalta keskusteluforumilta.
kirjoittaja on varmaankin vakaa kristitty, joka tahtoo pitää Raamattua kunniassa.
ja kuitenkin tässä "kotijoukkojen" viestissä on wiekkaan wihollisen valehtelun tuntomerkit, eivätkä hänen juonensa ole meille tuntemattomat.
Luominen "tapahtui 5642 eks. LXX= Septuagintasta.
MT. lähteen mukaan 4076. vuotta eks.
kuitenkin radiohiilitutkimukset tähdentävät LXX. eli septuaginta on vanhin VT käännös.
5642+2009=7651."
tuntomerkit?
tarkkoja lukuja, autaasti sekaisin totta ja täyttä potaskaa, hämmentäviä hienoja käsitteitä kiillottamassa pakettia.
ja vetoaa hurskaasti tähän "näinhän olemme aina uskoneet, että Jumalan Sana on totta."
kristityn paras suoja tällaisiä pahan palavia nuolia vastaan on rakkaus totuuteen!
se on lahja, jonka Jumala mielellään antaa Jeesuksen omille, jos he vain tahtoisivat ottaa sen vastaan.
ei kaiken totuuden tietäminen.
vaan rakkaus totuuteen.
5642 eks.
tarkoittanee eKr. ennen Kristusta
LXX= Septuagintasta.
Rooman ajan numerot
L 50
X 10
X 10
70 Tämä luku tarkoittaa kertomusta, jonka mukaan Jumalan Henki innoitti 70 juutalaista Kirjoitusten ja kielten tuntijaa, jotka laativat hellenistisellä ajalla heprelaisesta Raamatusta kreikannoksen. (siis VT kreikaksi)
"MT. lähteen mukaan 4076. vuotta eks."
MT. on Masoreettinen teksti. Juutalaisten hyväksymä hepreankielinen käsikirjoitusperinne, johon myös meidän Kirkkoraamattumme VT perustuu.
LXX ja MT välillä on eroja, kuten näemme näistä Mookseksen kirjojen sisältämien sukutaulujen vuosiluvuista.
"kuitenkin radiohiilitutkimukset tähdentävät LXX. eli septuaginta on vanhin VT käännös."
Radiohiili-ajoituksella ei ole mitään tekemistä LXX ajoituksen kanssa. Septuaginta todella on vanhin tunnettu koko Vanhan testamentin käännös hepreasta.
Aramealaisten käännösten tutkimus ja ajoittaminen on vaikeaa, niissä lienee LXX vanhempiakin, mutta ei koko VT.
haluan alleviivata, että uskon tuon viestin kirjoittajan olevan luotettavan, vakaan kristityn joka sydämestään tahtoo vain hyvää kaikille.
ei missään tapauksessa olla wiekkaan riettaan työkaluna.
muistetaan Pietaria, jonka Jeesus oli erityisesti valinnut apostolisen kirkon perustaksi.
hänenkin kauttaan wiekas puhui, kun hyvää tarkoittava Pietari alkoi estellä Mestarin matkaa Jerusalemiin ja varmaan kuolemaan.
siis kyse ei ole nyt viestin kirjoittajan henkilöstä, joka on arvokas ihminen ja elävä kristitty jos oikein hänen viestejään luen, vaan kyse on tämän viestin sisällöstä.
Maailman ikä on toki mielenkiintoinen asia, jota on mietitty siitä alkaen, kun ihminen on maailman menoa miettinyt.
En rupea tässä kertomaan, miten Intiassa, Kiinassa tai Mayojen parissa keski-Amerikassa maailman ikää on mietitty.
Kristillisessä Euroopassa ei vielä Uuden ajan alussa ollut mitään menetelmiä mitata esimerkiksi kallioiden tai vuorten ikää.
Oli vain yksi kirja, joka puhui tavattoman vanhoista asioista - pyhä Raamattu.
Sen ajan huipputiedemiehet tekivät parhaansa, jotta voisivat rakentaa tämän ikivanhan kirjan avulla jonkinlaisen maailmanhistorian ajoitetun rungon.
tulos ei tosiaankaan ollut hullumpi.
Vanha testamentti kertoo Jumalan luoneen maailman kuudessa päivässä ja seitsemäntenä Hän lepäsi.
Itään istutettiin Edenin puutarha, johon ensimmäinen mies, Adam (heprean sanasta adamah, punertava maa).
Miehen seuraksi tehtiin hänen kylkiluustaan "miehetär", Eeva (heprean Havva, elämä)
Nämä saivat esikoispojan ja antoivat tälle nimeksi Kain. Seuraavaksi syntyi Kainille veli, Aabel.
Ja näin Mooseksen kirjat ja Vanhan testamentin historiakirjat alkavat seurata ihmisten historiaa sukupolvesta toiseen, Aadamista Nooaan, Nooasta Abrahamiin, Abrahamista Daavidiin jne.
Uusi testamentti alkaa Jeesuksen Kristuksen sukutaululla Matteuksen evankeliumin alussa Adamista Jeesukseen.
Joten mikään sivuasia tämä ei suinkaan ole.
Akateemisen arvonsa ja uransa puolesta Irlannin arkkipiispa James Ussher (1581–1656) vastaa oman aikamme arvostetuimpia tiedemiehiä.
Uuden ajan alku tosin oli vielä esitieteellistä aikaa, jolloin ihmiskunta ei ollut kehittänyt kriittistä tieteellistä metodia.
Arkkipiispa laski Raamatun sukutauluja hyvin huolellisti ja asetti ne tunnetun historian puitteisiin siltä osin kuin mahdollista.
Vanhemmilta osin hän ratkaisi omalla tavallaan aukkoja ja puutteita sukutauluissa.
Näin hän päätyi lopputulokseen, että tämän vanhan kirjan antamien tietojen ja hänen laskelmiensa perusteella maailma on luotu lokakuun 23. vastaisena yönä vuonna 4004 ennen Kristusta.
23.10. 4004 eKr.
Tämän varsin tarkan tuloksen ja kaikki tästä alkavat Raamatun tapahtumien ja Kreikan, Persian ja Rooman historian tapahtumien ajoittamisensa arvon arkkipiispamme julkaisi latinankielisessä kirjassa vuonna 1650
Annales veteris testamenti, a prima mundi origine deducti.
("Vanhan testamentin annaalit, ensimmäisestä luomisesta lähtien laskettuna")
Tämä kirja on hämmästyttävän merkittävä monille kristityille, jotka eivät ehkä itse ole ikinä kuulleetkaan arkkipiispa James Ussherista tai näistä annaaleista 1650-luvun Irlannista.
He ovat valmiit heittämään kaiken tuon jälkeen tehdyn maailman iän tutkimuksen roskakoriin ja pitäytyvät tässä kunnioitettavassa 1600-luvun tieteen saavutuksessa.
Jospa he tekisivät samoin muunkin tieteen suhteen. Tuohon aikaan lääkärit eivät tienneet verenkierrosta mitään, hammaslääkärit eivät tunteneet käsitettä puudutus, eikä ihmiskunnalla ollut harmainta aavistusta siitä, mitä on sähkö.
Mutta luottamus Ussheriin on valtaisa ja Suomesta ja eri puolilta maailmaa myös esikoislestadiolaisille kristityille syötetään Ussherin ajoitusta ainoana totuutena.
Jos elämme nyt vuotta 2009 niin tuon Raamattuun perustuvan ajoituksen mukaan Jumalan luoma maailma on noin 6000 vuotta vanha.
tuolla Suomi24 keskusteluissa nostettiin vakaiden kristittyjen taholta taas esille tämä asia, annettiin hieman toisenlaisia lukemia, mutta samassa tuntumassa.
mistä syystä heränneen kansan pariin on uponnut niin syvälle tämä James Ussherin ajoitus, että se on totta kuin vesi, sanoipa jumalaton tiede mitä tahansa?
ollaan hirmu kriittisiä C-14 ajoitusta kohtaan, mutta monella kreationistilla on hyvin hutera käsitys Raamatun sukutauluista ja niiden ajoitusesta, vanhoista kuukausista ja vuosista, jotka olivat ihan erinäköisiä kuin oma gregoriaaninen tai juliaaninen kalenterimme.
siis täysi sokea piste Raamatun tuntemuksessa
ja mahdoton hinku kaataa tieteellinen työskentely asioiden ajoittamiseksi.
eräs syy on mielestäni tämä:
1800-luvun keskivertaisen suomalaisissa kodeissa kirjat olivat vielä suhteellisen harvinaisia.
Siellä oli ilmeisesti kolme tärkeää kirjaa, ja sitten heränneissä kodeissa muutakin.
Raamattu, virsikirja ja almanakka.
Ei ollut telkkaria tai radiota tai kirjastoja, joissa käydä tietoa hakemassa.
Käsitys maailmasta kotikylän ulkopuolella oli monella melko hatara, Juhani Aho kertoo mainiosti novellissaan "Rautatie" tunnelmista vielä vuosisadan vaihteessa...
Raamattu itse sanoo Ilmestyskirjassa vakavasti, että emme lisäisi tai poistaisi siitä mitään.
Itse tekstiä ei ole muutettu, mutta 1800-luvun Raamatuissa oli usein mukana lukijoiden apuna Lutherin tai Agricolan tai jonkun muun johdantoja eri kirjoihin sekä Ussherin maailman kronologia.
Samoin myös Yhdysvalloissa ja Euroopassa etenkin englantilaisen Raamatun painamisen ja levittämisen myötä.
Nämä "lisäykset" saivat kansan mielessä toki Jumalan Sanan totuuden arvon.
Tuo ajoitus oli myös yleisesti vallalla 1800-luvun alkuvuosikymmenten yliopistoissa Oxfordista Uppsalaan.
Se oli paras mitä tunnettiin.
Vaan sitten alkoi tulla luonnontutkimuksen puolelta iskuja toisensa jälkeen.
Erityisesti geologisen tieteen synty merkitsi hurjaa haastetta Raamatun perusteella lasketulle aikataululle.
Vasta Charles Darwinin valtava työ luonnon kehityksen myötä sysäsi sivuun kirkoista ja yliopistoista siellä käydyn sodan uuden geologisen tieteen ja niiden välillä, joiden mielestä maankuoren pinnanmuodostuksen taustalla on sarja suuria vedenpaisumuksia, jättimäisiä tulvia.
Jos näin tuon ajan yliopistoissa, niin kansan parissa tietoisuus näistä keskusteluista oli vähäistä ja ymmärtämys varsin vajavaista koska asiallista tietoa ei ollut tarjolla.
Emmekö voisi tässä nähdä tiettyä kasvua.
Esitieteellisellä ajalla ihminen vain aavisteli jotain maailman iästä, ei sitä pystynyt oikein mittaamaan.
Raamatun avulla saatiin Uuden ajan alussa melko hyvä ja tarkka aikataulu ihmiskunnan kulttuurihistorian suurista vuosituhansista, jotka tosiaan alkavat siinä 4000 eKr.
Jos kerran maailma luotiin alle viikossa meidän ajanlaskumme mukaan auringon laskun ja nousun rytmissä, niin tuohon tuntumaan sitten arvioitiin koko maailman ikä.
Mutta olemme varttuneet tiedossa ja taidossa ja meillä on nyt uusia menetelmiä, joita Jumalan antamaa järkeä käyttäen voimme soveltaa Jumalan luomakunnan avoimen kirjan lukemiseen.
Miksi korottaa arkkipiispa James Ussher kaiken ihmiskunnan tieteen ja tutkimuksen yläpuolelle?
Ihminen hänkin on.
Sanooko Raamattu siis, että maailma on luotu noin 4000 vuotta ennen Kristuksen syntymää?
Ainakin arkkipiispa James Ussherin laskelmien mukaan näin on.
Onko maailma luotu noin 4000 vuotta ennen Kristuksen syntymää?
Ei.
rakkaus totuuteen!
1. Mooseksen kirja kertoo seuraavaa sen jälkeen kun ensimmäinen vaimosta syntynyt, Kain, on tappanut toisen vaimosta syntyneen, Abelin.
"Kain yhtyi vaimoonsa, ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Henokin.
Kain oli ensimmäinen, joka perusti kaupungin, ja hän antoi sille nimen poikansa Henokin mukaan."
---
Aivan paratiisin tuntumaan ajoittuva luku 1 Ms 4 kertoo, että Kain perusti kaupungin nimeltä "Henok".
ketähän siellä kaupungissa asui?
Siellä Nodin maassa Kain asui, Eedenistä itään.
Pojalleen...
"Henokille syntyi Irad,
Iradille syntyi Mehujael,
Mehujaelille syntyi Metusael,
ja Metusaelille syntyi Lemek.
Lemek otti itselleen kaksi vaimoa; toisen nimi oli Ada ja toisen Silla.
Ada synnytti Jabalin, josta tuli teltoissa asuvien paimentolaisten kantaisä.
Jabalin veli oli nimeltään Jubal, ja hänestä tuli ensimmäinen harpun- ja huilunsoittaja.
Myös Silla synnytti pojan, Tubal-Kainin, sepän, joka aloitti pronssin ja raudan takomisen.
Tubal- Kainilla oli sisar, jonka nimi oli Naama.
1 Ms 4:18-19
mites tuo pronssin ja raudan taonta - kunnes jää kivikausi, kulloin niitä ei lainkaan tunneta?
Raamatun tutkimus on kiehtovaa mutta se ei ole ihan yksinkertaista.
onhan kyseessä Jumalan Sana.
opimme Mooseksen kirjasta, että herra Lemek oli kova poitsu:
"Lemek sanoi vaimoilleen:
-- Ada ja Silla, kuulkaa minua,
te Lemekin vaimot, ottakaa korviinne minun sanani!
Jo yhdestä haavasta minä tapan miehen,
jo yhdestä naarmusta nuorukaisen.
Jos Kainin puolesta kostetaan seitsemästi, niin Lemekin puolesta seitsemänkymmentäseitsemän kertaa."
1 Ms 4:23-24
Abel murhattiin, mutta hänen "tilalleen" Aadam ja Eeva saivat toinen lapsen, Set, jonka poika Enos on myös hurskas kuin Abel, hänen aikaan aletaan nimeltä huutaa Herraa avuksi.
mitä se sitten tarkoittaakaan.
"Aadam yhtyi taas vaimoonsa, ja tämä synnytti pojan. Eeva antoi hänelle nimen Set ja sanoi: "Jumala on suonut minulle uuden jälkeläisen Abelin sijaan, jonka Kain tappoi." 26 Setillekin syntyi poika, ja Set antoi hänelle nimen Enos*.
Niihin aikoihin alettiin nimeltä kutsuen rukoilla avuksi Herraa."
miten hengellisesti tulkitsemme tahtomallasi kauniilla tavalla tämän hirveän Lemekin manauksen, Kullervon kirouksen?
-- Ada ja Silla, kuulkaa minua,
te Lemekin vaimot, ottakaa korviinne minun sanani!
Jo yhdestä haavasta minä tapan miehen,
jo yhdestä naarmusta nuorukaisen.
Jos Kainin puolesta kostetaan seitsemästi, niin Lemekin puolesta seitsemänkymmentäseitsemän kertaa."
mielelläni kuulisin hengellisen selityksen tälle Jumalan Sanan kohdalle.
nimimerkki Haamul kirjoitti
Tuosta Lemekistä. Vaikka ei tämä ehkä suoranaisesti maailman ikään liitykään...
Lemek oli siis se kaveri, joka uhosi vaimoilleen: "Aada ja Silla, kuulkaa puhettani, te Lemekin emännät, ottakaa sanani korviinne: minä surmaan miehen haavastani ja nuorukaisen mustelmastani. Niin, Kain kostetaan seitsenkertaisesti, mutta Lemek seitsemänkymmentä seitsemän kertaa."
Lemek oli Nooan isä. Raamattu kertoo, että Nooan aikaan mennessä maa oli tullut täyteen väkivaltaa ja vääryyttä. Nooan oman isänkin asenne ilmeisesti oli se, että kosto kuuluu ihmiselle.
Ei siis ihme, että Herra ei enää halunnut katsella tilannetta, vaan antoi vedenpaisumuksen tulla. Maa hukkui syntiensä tähden.
Ja Nooan nimi sitten! Se tarkoittaa suomeksi jotain lepoa tai lohtua. Nooan synnyttyä Lemek sanoi profeetalliset sanat: "Tämä poika on antava meille lohtua työssämme ja vaivannäössämme, kun viljelemme maata, jonka Herra on kironnut."
Nooa rakensi arkin, jossa se suku pelastui, johon Jeesus oli syntyvä. Nooan arkki myös on myös vertauskuva Kristuksesta, jonka varassa ihmiskunta ei huku synteihinsä, vaan pelastuu.
Mielenkiintoista, että Jeesus käyttää samantapaista ilmaisua kuin Lemek, "seitsemänkymmentä seitsemän kertaa", mutta aivan käänteisessä merkityksessä. Hän ei uhoa koston henkeä, vaan aivan päinvastoin, kun Hän sanoo Pietarille, miten usein tulisi antaa anteeksi: "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa." (Matt. 18:22)
Jumalan tahto on, että annamme aina anteeksi toisillemme, ja jätämme koston yksin Jumalalle.
Kirjoittanut: MikkoL
juuri noin, kuin Haamul sanot!
eikö todellakin löydy aarteita ja helmiä juuri silloin, kun annamme Ramaatun sanan olla mitä se on emmekä rupea järkeillen sitä täydentämään ja parantamaan!
Lemek - oikein väkivaltaisuuden kuva ... vaan kuka huomaa että Nooan isähän tässä puhuu. Ja tuo Jeesuksen kuuluisa sana saa yhtäkkiä syvän raamatullisen taustan!
Eikö nuo Kainin kysymykset kaikki ratkea siihen suuntaan, että teksti olettaa että Kainin lisäksi on paljon muitakin ihmisiä.
sen voimme todeta ja se vastaa nuo riparilaisten kysymykset - ja jättää meille ison aukon että miten se on mahdollista.
ei tartte meidän ratkaista yli tai ohi Kirjoitusten, miten elefantti sai heiniä ja miksei gepardi syönyt gasellia Nooan arkissa.
kirjoittaja on varmaankin vakaa kristitty, joka tahtoo pitää Raamattua kunniassa.
ja kuitenkin tässä "kotijoukkojen" viestissä on wiekkaan wihollisen valehtelun tuntomerkit, eivätkä hänen juonensa ole meille tuntemattomat.
Luominen "tapahtui 5642 eks. LXX= Septuagintasta.
MT. lähteen mukaan 4076. vuotta eks.
kuitenkin radiohiilitutkimukset tähdentävät LXX. eli septuaginta on vanhin VT käännös.
5642+2009=7651."
tuntomerkit?
tarkkoja lukuja, autaasti sekaisin totta ja täyttä potaskaa, hämmentäviä hienoja käsitteitä kiillottamassa pakettia.
ja vetoaa hurskaasti tähän "näinhän olemme aina uskoneet, että Jumalan Sana on totta."
kristityn paras suoja tällaisiä pahan palavia nuolia vastaan on rakkaus totuuteen!
se on lahja, jonka Jumala mielellään antaa Jeesuksen omille, jos he vain tahtoisivat ottaa sen vastaan.
ei kaiken totuuden tietäminen.
vaan rakkaus totuuteen.
5642 eks.
tarkoittanee eKr. ennen Kristusta
LXX= Septuagintasta.
Rooman ajan numerot
L 50
X 10
X 10
70 Tämä luku tarkoittaa kertomusta, jonka mukaan Jumalan Henki innoitti 70 juutalaista Kirjoitusten ja kielten tuntijaa, jotka laativat hellenistisellä ajalla heprelaisesta Raamatusta kreikannoksen. (siis VT kreikaksi)
"MT. lähteen mukaan 4076. vuotta eks."
MT. on Masoreettinen teksti. Juutalaisten hyväksymä hepreankielinen käsikirjoitusperinne, johon myös meidän Kirkkoraamattumme VT perustuu.
LXX ja MT välillä on eroja, kuten näemme näistä Mookseksen kirjojen sisältämien sukutaulujen vuosiluvuista.
"kuitenkin radiohiilitutkimukset tähdentävät LXX. eli septuaginta on vanhin VT käännös."
Radiohiili-ajoituksella ei ole mitään tekemistä LXX ajoituksen kanssa. Septuaginta todella on vanhin tunnettu koko Vanhan testamentin käännös hepreasta.
Aramealaisten käännösten tutkimus ja ajoittaminen on vaikeaa, niissä lienee LXX vanhempiakin, mutta ei koko VT.
haluan alleviivata, että uskon tuon viestin kirjoittajan olevan luotettavan, vakaan kristityn joka sydämestään tahtoo vain hyvää kaikille.
ei missään tapauksessa olla wiekkaan riettaan työkaluna.
muistetaan Pietaria, jonka Jeesus oli erityisesti valinnut apostolisen kirkon perustaksi.
hänenkin kauttaan wiekas puhui, kun hyvää tarkoittava Pietari alkoi estellä Mestarin matkaa Jerusalemiin ja varmaan kuolemaan.
siis kyse ei ole nyt viestin kirjoittajan henkilöstä, joka on arvokas ihminen ja elävä kristitty jos oikein hänen viestejään luen, vaan kyse on tämän viestin sisällöstä.
Maailman ikä on toki mielenkiintoinen asia, jota on mietitty siitä alkaen, kun ihminen on maailman menoa miettinyt.
En rupea tässä kertomaan, miten Intiassa, Kiinassa tai Mayojen parissa keski-Amerikassa maailman ikää on mietitty.
Kristillisessä Euroopassa ei vielä Uuden ajan alussa ollut mitään menetelmiä mitata esimerkiksi kallioiden tai vuorten ikää.
Oli vain yksi kirja, joka puhui tavattoman vanhoista asioista - pyhä Raamattu.
Sen ajan huipputiedemiehet tekivät parhaansa, jotta voisivat rakentaa tämän ikivanhan kirjan avulla jonkinlaisen maailmanhistorian ajoitetun rungon.
tulos ei tosiaankaan ollut hullumpi.
Vanha testamentti kertoo Jumalan luoneen maailman kuudessa päivässä ja seitsemäntenä Hän lepäsi.
Itään istutettiin Edenin puutarha, johon ensimmäinen mies, Adam (heprean sanasta adamah, punertava maa).
Miehen seuraksi tehtiin hänen kylkiluustaan "miehetär", Eeva (heprean Havva, elämä)
Nämä saivat esikoispojan ja antoivat tälle nimeksi Kain. Seuraavaksi syntyi Kainille veli, Aabel.
Ja näin Mooseksen kirjat ja Vanhan testamentin historiakirjat alkavat seurata ihmisten historiaa sukupolvesta toiseen, Aadamista Nooaan, Nooasta Abrahamiin, Abrahamista Daavidiin jne.
Uusi testamentti alkaa Jeesuksen Kristuksen sukutaululla Matteuksen evankeliumin alussa Adamista Jeesukseen.
Joten mikään sivuasia tämä ei suinkaan ole.
Akateemisen arvonsa ja uransa puolesta Irlannin arkkipiispa James Ussher (1581–1656) vastaa oman aikamme arvostetuimpia tiedemiehiä.
Uuden ajan alku tosin oli vielä esitieteellistä aikaa, jolloin ihmiskunta ei ollut kehittänyt kriittistä tieteellistä metodia.
Arkkipiispa laski Raamatun sukutauluja hyvin huolellisti ja asetti ne tunnetun historian puitteisiin siltä osin kuin mahdollista.
Vanhemmilta osin hän ratkaisi omalla tavallaan aukkoja ja puutteita sukutauluissa.
Näin hän päätyi lopputulokseen, että tämän vanhan kirjan antamien tietojen ja hänen laskelmiensa perusteella maailma on luotu lokakuun 23. vastaisena yönä vuonna 4004 ennen Kristusta.
23.10. 4004 eKr.
Tämän varsin tarkan tuloksen ja kaikki tästä alkavat Raamatun tapahtumien ja Kreikan, Persian ja Rooman historian tapahtumien ajoittamisensa arvon arkkipiispamme julkaisi latinankielisessä kirjassa vuonna 1650
Annales veteris testamenti, a prima mundi origine deducti.
("Vanhan testamentin annaalit, ensimmäisestä luomisesta lähtien laskettuna")
Tämä kirja on hämmästyttävän merkittävä monille kristityille, jotka eivät ehkä itse ole ikinä kuulleetkaan arkkipiispa James Ussherista tai näistä annaaleista 1650-luvun Irlannista.
He ovat valmiit heittämään kaiken tuon jälkeen tehdyn maailman iän tutkimuksen roskakoriin ja pitäytyvät tässä kunnioitettavassa 1600-luvun tieteen saavutuksessa.
Jospa he tekisivät samoin muunkin tieteen suhteen. Tuohon aikaan lääkärit eivät tienneet verenkierrosta mitään, hammaslääkärit eivät tunteneet käsitettä puudutus, eikä ihmiskunnalla ollut harmainta aavistusta siitä, mitä on sähkö.
Mutta luottamus Ussheriin on valtaisa ja Suomesta ja eri puolilta maailmaa myös esikoislestadiolaisille kristityille syötetään Ussherin ajoitusta ainoana totuutena.
Jos elämme nyt vuotta 2009 niin tuon Raamattuun perustuvan ajoituksen mukaan Jumalan luoma maailma on noin 6000 vuotta vanha.
tuolla Suomi24 keskusteluissa nostettiin vakaiden kristittyjen taholta taas esille tämä asia, annettiin hieman toisenlaisia lukemia, mutta samassa tuntumassa.
mistä syystä heränneen kansan pariin on uponnut niin syvälle tämä James Ussherin ajoitus, että se on totta kuin vesi, sanoipa jumalaton tiede mitä tahansa?
ollaan hirmu kriittisiä C-14 ajoitusta kohtaan, mutta monella kreationistilla on hyvin hutera käsitys Raamatun sukutauluista ja niiden ajoitusesta, vanhoista kuukausista ja vuosista, jotka olivat ihan erinäköisiä kuin oma gregoriaaninen tai juliaaninen kalenterimme.
siis täysi sokea piste Raamatun tuntemuksessa
ja mahdoton hinku kaataa tieteellinen työskentely asioiden ajoittamiseksi.
eräs syy on mielestäni tämä:
1800-luvun keskivertaisen suomalaisissa kodeissa kirjat olivat vielä suhteellisen harvinaisia.
Siellä oli ilmeisesti kolme tärkeää kirjaa, ja sitten heränneissä kodeissa muutakin.
Raamattu, virsikirja ja almanakka.
Ei ollut telkkaria tai radiota tai kirjastoja, joissa käydä tietoa hakemassa.
Käsitys maailmasta kotikylän ulkopuolella oli monella melko hatara, Juhani Aho kertoo mainiosti novellissaan "Rautatie" tunnelmista vielä vuosisadan vaihteessa...
Raamattu itse sanoo Ilmestyskirjassa vakavasti, että emme lisäisi tai poistaisi siitä mitään.
Itse tekstiä ei ole muutettu, mutta 1800-luvun Raamatuissa oli usein mukana lukijoiden apuna Lutherin tai Agricolan tai jonkun muun johdantoja eri kirjoihin sekä Ussherin maailman kronologia.
Samoin myös Yhdysvalloissa ja Euroopassa etenkin englantilaisen Raamatun painamisen ja levittämisen myötä.
Nämä "lisäykset" saivat kansan mielessä toki Jumalan Sanan totuuden arvon.
Tuo ajoitus oli myös yleisesti vallalla 1800-luvun alkuvuosikymmenten yliopistoissa Oxfordista Uppsalaan.
Se oli paras mitä tunnettiin.
Vaan sitten alkoi tulla luonnontutkimuksen puolelta iskuja toisensa jälkeen.
Erityisesti geologisen tieteen synty merkitsi hurjaa haastetta Raamatun perusteella lasketulle aikataululle.
Vasta Charles Darwinin valtava työ luonnon kehityksen myötä sysäsi sivuun kirkoista ja yliopistoista siellä käydyn sodan uuden geologisen tieteen ja niiden välillä, joiden mielestä maankuoren pinnanmuodostuksen taustalla on sarja suuria vedenpaisumuksia, jättimäisiä tulvia.
Jos näin tuon ajan yliopistoissa, niin kansan parissa tietoisuus näistä keskusteluista oli vähäistä ja ymmärtämys varsin vajavaista koska asiallista tietoa ei ollut tarjolla.
Emmekö voisi tässä nähdä tiettyä kasvua.
Esitieteellisellä ajalla ihminen vain aavisteli jotain maailman iästä, ei sitä pystynyt oikein mittaamaan.
Raamatun avulla saatiin Uuden ajan alussa melko hyvä ja tarkka aikataulu ihmiskunnan kulttuurihistorian suurista vuosituhansista, jotka tosiaan alkavat siinä 4000 eKr.
Jos kerran maailma luotiin alle viikossa meidän ajanlaskumme mukaan auringon laskun ja nousun rytmissä, niin tuohon tuntumaan sitten arvioitiin koko maailman ikä.
Mutta olemme varttuneet tiedossa ja taidossa ja meillä on nyt uusia menetelmiä, joita Jumalan antamaa järkeä käyttäen voimme soveltaa Jumalan luomakunnan avoimen kirjan lukemiseen.
Miksi korottaa arkkipiispa James Ussher kaiken ihmiskunnan tieteen ja tutkimuksen yläpuolelle?
Ihminen hänkin on.
Sanooko Raamattu siis, että maailma on luotu noin 4000 vuotta ennen Kristuksen syntymää?
Ainakin arkkipiispa James Ussherin laskelmien mukaan näin on.
Onko maailma luotu noin 4000 vuotta ennen Kristuksen syntymää?
Ei.
rakkaus totuuteen!
1. Mooseksen kirja kertoo seuraavaa sen jälkeen kun ensimmäinen vaimosta syntynyt, Kain, on tappanut toisen vaimosta syntyneen, Abelin.
"Kain yhtyi vaimoonsa, ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Henokin.
Kain oli ensimmäinen, joka perusti kaupungin, ja hän antoi sille nimen poikansa Henokin mukaan."
---
Aivan paratiisin tuntumaan ajoittuva luku 1 Ms 4 kertoo, että Kain perusti kaupungin nimeltä "Henok".
ketähän siellä kaupungissa asui?
Siellä Nodin maassa Kain asui, Eedenistä itään.
Pojalleen...
"Henokille syntyi Irad,
Iradille syntyi Mehujael,
Mehujaelille syntyi Metusael,
ja Metusaelille syntyi Lemek.
Lemek otti itselleen kaksi vaimoa; toisen nimi oli Ada ja toisen Silla.
Ada synnytti Jabalin, josta tuli teltoissa asuvien paimentolaisten kantaisä.
Jabalin veli oli nimeltään Jubal, ja hänestä tuli ensimmäinen harpun- ja huilunsoittaja.
Myös Silla synnytti pojan, Tubal-Kainin, sepän, joka aloitti pronssin ja raudan takomisen.
Tubal- Kainilla oli sisar, jonka nimi oli Naama.
1 Ms 4:18-19
mites tuo pronssin ja raudan taonta - kunnes jää kivikausi, kulloin niitä ei lainkaan tunneta?
Raamatun tutkimus on kiehtovaa mutta se ei ole ihan yksinkertaista.
onhan kyseessä Jumalan Sana.
opimme Mooseksen kirjasta, että herra Lemek oli kova poitsu:
"Lemek sanoi vaimoilleen:
-- Ada ja Silla, kuulkaa minua,
te Lemekin vaimot, ottakaa korviinne minun sanani!
Jo yhdestä haavasta minä tapan miehen,
jo yhdestä naarmusta nuorukaisen.
Jos Kainin puolesta kostetaan seitsemästi, niin Lemekin puolesta seitsemänkymmentäseitsemän kertaa."
1 Ms 4:23-24
Abel murhattiin, mutta hänen "tilalleen" Aadam ja Eeva saivat toinen lapsen, Set, jonka poika Enos on myös hurskas kuin Abel, hänen aikaan aletaan nimeltä huutaa Herraa avuksi.
mitä se sitten tarkoittaakaan.
"Aadam yhtyi taas vaimoonsa, ja tämä synnytti pojan. Eeva antoi hänelle nimen Set ja sanoi: "Jumala on suonut minulle uuden jälkeläisen Abelin sijaan, jonka Kain tappoi." 26 Setillekin syntyi poika, ja Set antoi hänelle nimen Enos*.
Niihin aikoihin alettiin nimeltä kutsuen rukoilla avuksi Herraa."
miten hengellisesti tulkitsemme tahtomallasi kauniilla tavalla tämän hirveän Lemekin manauksen, Kullervon kirouksen?
-- Ada ja Silla, kuulkaa minua,
te Lemekin vaimot, ottakaa korviinne minun sanani!
Jo yhdestä haavasta minä tapan miehen,
jo yhdestä naarmusta nuorukaisen.
Jos Kainin puolesta kostetaan seitsemästi, niin Lemekin puolesta seitsemänkymmentäseitsemän kertaa."
mielelläni kuulisin hengellisen selityksen tälle Jumalan Sanan kohdalle.
nimimerkki Haamul kirjoitti
Tuosta Lemekistä. Vaikka ei tämä ehkä suoranaisesti maailman ikään liitykään...
Lemek oli siis se kaveri, joka uhosi vaimoilleen: "Aada ja Silla, kuulkaa puhettani, te Lemekin emännät, ottakaa sanani korviinne: minä surmaan miehen haavastani ja nuorukaisen mustelmastani. Niin, Kain kostetaan seitsenkertaisesti, mutta Lemek seitsemänkymmentä seitsemän kertaa."
Lemek oli Nooan isä. Raamattu kertoo, että Nooan aikaan mennessä maa oli tullut täyteen väkivaltaa ja vääryyttä. Nooan oman isänkin asenne ilmeisesti oli se, että kosto kuuluu ihmiselle.
Ei siis ihme, että Herra ei enää halunnut katsella tilannetta, vaan antoi vedenpaisumuksen tulla. Maa hukkui syntiensä tähden.
Ja Nooan nimi sitten! Se tarkoittaa suomeksi jotain lepoa tai lohtua. Nooan synnyttyä Lemek sanoi profeetalliset sanat: "Tämä poika on antava meille lohtua työssämme ja vaivannäössämme, kun viljelemme maata, jonka Herra on kironnut."
Nooa rakensi arkin, jossa se suku pelastui, johon Jeesus oli syntyvä. Nooan arkki myös on myös vertauskuva Kristuksesta, jonka varassa ihmiskunta ei huku synteihinsä, vaan pelastuu.
Mielenkiintoista, että Jeesus käyttää samantapaista ilmaisua kuin Lemek, "seitsemänkymmentä seitsemän kertaa", mutta aivan käänteisessä merkityksessä. Hän ei uhoa koston henkeä, vaan aivan päinvastoin, kun Hän sanoo Pietarille, miten usein tulisi antaa anteeksi: "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa." (Matt. 18:22)
Jumalan tahto on, että annamme aina anteeksi toisillemme, ja jätämme koston yksin Jumalalle.
Kirjoittanut: MikkoL
juuri noin, kuin Haamul sanot!
eikö todellakin löydy aarteita ja helmiä juuri silloin, kun annamme Ramaatun sanan olla mitä se on emmekä rupea järkeillen sitä täydentämään ja parantamaan!
Lemek - oikein väkivaltaisuuden kuva ... vaan kuka huomaa että Nooan isähän tässä puhuu. Ja tuo Jeesuksen kuuluisa sana saa yhtäkkiä syvän raamatullisen taustan!
Eikö nuo Kainin kysymykset kaikki ratkea siihen suuntaan, että teksti olettaa että Kainin lisäksi on paljon muitakin ihmisiä.
sen voimme todeta ja se vastaa nuo riparilaisten kysymykset - ja jättää meille ison aukon että miten se on mahdollista.
ei tartte meidän ratkaista yli tai ohi Kirjoitusten, miten elefantti sai heiniä ja miksei gepardi syönyt gasellia Nooan arkissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)