Myös luterilaisessa Ruotsi-Suomessa oli noitavainoja, joissa kirkko veti oikeuteen tuhatkunta ihmistä. Monet näistä "noidista" selvisivät sakoilla tai vankeudella, monia mestattiin. Noitien polttamisesta ei Suomessa ole vakuuttavaa näyttöä, vaikka yhteen sellaiseen tapaukseen Raumalla viitataan (ilman nimeä tai tarkempia tietoja).
Laestadiuksen suhteesta Lapin noitiin varmaan joku muu tietää täällä paljon enemmän kuin minä.
Täälläkin s24 palstalla esiintyy silloin tällöin hyökkäyksiä kristillisyyttä vastaan, jossa noitavainot mainitaan esimerkkinä kuinka paha asia usko Kristukseen muka on.
Noitavainot ovat musta piste Kristuksen kirkossa, joka on hyvä tuntea ja ymmärtää, koska niiden kautta pyritään uskoamme kaatamaan.
Nuori pyhän Ursulan nunna, 17 vuotias Madeleine, sai masennuskohtauksia, joiden takia luostarin abbedissa lähetti hänet useammankin kerran kotiin toipumaan. Perheystävä Isä Louis Gaufridi auttoi tilanteessa, ja näyttää siltä, että näiden kahden välille syntyi romanttinen suhde.
Vaan jo alkoivat huhut kiertää, ja ulottuivat aina Marseillessa asti olevaan toiseen pyhän Ursulan luostariin. Abbedissa Catherine de Gaumer lähetti sanan Madeleinen äidille, että jotain on ilmassa tytön ja isä Gaufridin välillä ja tämä asiaa pitää heti hoitaa.
Äiti oli kiitollinen uskonsisaren antamasta avusta, ja Madeleine tyttö lähetettiin Sisar Gaumerin luostariin Marseilleen. Siellä tyttö tunnusti koko suhteensa Isä Gaufridin kanssa. Hänet lähetettiin kaukaiseen Aixin luostariin, ettei asiasta syntyisi suurta skandaalia.
Kaksi vuotta myöhemmin 19-vuotias Madeleine alkoi saada Aixin luostarissa pelottavia kohtauksia. Hänen ruumiinsa kouristeli ja kerran raivokohtauksen saanut tyttö särki ristiinnaulitun kuvan, krusifiksin. Selviä oireita riivaajista!
Paikalle tuotiin henkienmanaaja, eksorkisti, mutta tämän puuhat vain pahensivat Madeleinen tilaa. Alkoi esiintyä syytöksiä, että Isä Gaufridi on saatananpalvelija ja on maannut tytön kanssa moneen kertaan.
Sitten havaittiin, että kolme muutakin nunnaa alkoi osoittaa riivauksen merkkejä ja lukumäärä nousi sitten kaikkiaan kahdeksaan demonien vaivaamaan sisareen.
Sisar Capeaun kohtaukset olivat vielä pahempia kuin Madeleinen ja häntä pidettiin pahimmin riivattuna luostarin uhrien joukossa.
Vuonna 1610 tilanne oli riistäytynyt niin pahasti käsistä, että Isä Romillon kutsui avuksi Aixin pyhän Ursulan nunnien hoitamiseen suurinkvisiittori Sebastien Michaeliksen. Alankomaista kutsuttiin paikalle pahojen henkien karkoittamiseen erikoistunut Isä Domptius.
Kun Isä Domptius kysyi sisra Capeussa olevan riivaajan nimeä, tämä sanoi olevansa Verni ja sanoi että heitä on naisessa kaikkiaan 666. Verni sanoi edelleen, että sisar Madeleinen riivauksen syynä on tämän perheen ystävä, Isä Gaufrier. Häntä syytettiin seksuaalisista rikoksista ja ihmisruumiin palojen syömisestä.
Isä Gaufrier kutsuttiin paikalle ja saavuttuaan hän puolustautui typerällä tavalla "Jos olisin noita, antaisin sieluni heti tuhannelle pirulle." Hänet vangittiin välittömästi ja tuotiin 1611 oikeuden eteen Aixissa.
Oikeudessa suoritettiin nyt kovin riivatun tavoin käyttäytyvän sisar Madeleinen tutkimus, jossa hänen koko alaston ruumiinsa tarkistettiin "Paholaisen merkin" löytämiseksi. Nämä ovat sen ajan uskomuksen mukaan P**rkeleen lähellä olevia jälkiä ihmisen ihossa, erityisiä sinertäviä tai punertavia merkkejä, viivoja tai kohtia, joissa ei ole kipua. Erityisellä piikillä koeteltiin, sattuuko vai ei. Merkkejä löytyi, ja kaksi kertaa riivatuksi todettu Madeleine yritti tehdä vankilassa itsemurhan.
Isä Gaufridia kidutettiin julmasti tuon ajan tavan mukaan. Hänenkin vartalostaan oli kaikki hiukset ja ihokarvat ajattu pois Paholaisen merkin löytämiseksi. Oikeudelle luettiin Isä Gaufridin kidutuksen aikana allekirjoittama tunnustus, että hän on pitänyt "Mustia messuja" saadakseen voimaa valloittaa naisia ja näytettiin hänen omalla verellään allekirjoittama liitto S.aatanan kanssa.
Isä Gaufrid sanoi, että kaikki syytökset ovat perättömiä ja allekirjoitus on kiskottu hänestä kiduttamalla. Tällä ei ollut mitään merkitystä oikeudelle, joka tuomitsi hänet kuolemaan polttamalla.
uomio pantiin toimeen huhtikuun 30, 1611. Isä Gaufridin oli paljain päin ja jaloin, nuora kaulassaan ja hän pyysi Jumalalta anteeksi syntejään. Sitten hänet luovutettiin pyöveleiden käsiin.
Nämä ripustivat hänet roikkumaan kädet sidottuna ranteista selän taakse (strappado). Kun näin sidottua ihmistä hinataan köydellä ylös ja annetaan pudota alas, käsivarret hiljalleen irtoavat olkapäistä.
Tämä oli vielä elossa ja miestä vedeltiin sitten viiden tunnin ajan pitkin Aixin katuja kansan ihmeteltävänä ja varoituksena kaikille noidille. Kun lopulta tultiin teloituspaikalle, hänet armollisesti kuristettiin ennenkuin ruumis poltettiin roviolla tuhkaksi.
Pahasti riivattu Madeleine toipui täydellisesti samana päivänä, kuin Isä Gaufrid teloitettiin. Hänet lähetettiin pois luostarista ja nainen oli inkvisition valvonnassa lopun elämäänsä. Muutaman kerran häntä tutkittiin uudelleen noituudesta. Madeleine kuoli vuonna 1670 77 vuoden ikäisenä.
Sisar Louise Capeau karkoitettiin myös pyhän Ursulan luostarista ja kerrotaan, että hän eli lopun elämäänsä riivattuna.
Suomessakin ihmisiä vedettiin oikeuden eteen noituudesta 1600-luvun aikana.
Etelä-Ranskasta oleva kertomus noituudesta ja noitien kohtelusta ei ole vain historiaa. Kuten täällä s24 palstoilla kristittyjä muistutetaan, noitavainoja on käynnissä parhaillaan Afrikassa ja lapsiakin siellä kidutetaan, noitia poltetaan elävältä myös kristittyjen parissa.
Voimme torjua tällaiset "hyi kauheata" ja kääntää selkämme
tai voimme Kristuksen ruumiina tunnustaa syntimme ja pyytää armoa Jeesukselta, jonka nimissä näitä rikoksia on tehty ja tehdään niin monia ihmisiä vastaan.
Voimme myös katsoa, että emme salli Jumalan nimissä "noitavainoja" siellä, missä itse tänään elämme.
Esimerkiksi tuomitsemalla toisen kirjoittajan elävältä poltettavaksi helvetin ikuisessa pätsissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti