Pelastava usko - Room 10:9 ja esikoiset

Kuin tähtiä taivaalla...

5. Sillä Moses kirjoittaa siitä vanhurskaudesta, joka laista on, että kuka ihminen ne tekee, hänen pitää niissä elämän.

6. Mutta se vanhurskaus, joka uskosta on, sanoo näin: älä sano sydämessäs: kuka tahtoo astua ylös taivaaseen? se on Kristusta tänne tuoda alas.

7. Eli kuka tahtoo astua alas syvyyteen: se on: Kristusta kuolleista jälleen tuoda?

8. Vaan mitä hän sanoo? Se sana on juuri sinun tykönäs, nimittäin sinun suussas ja sydämessäs. Tämä on se sana uskosta, jota me saarnaamme.

9. Sillä, jos sinä suullas tunnustat Herran Jesuksen ja uskot sydämessäs, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä tulet autuaaksi;

10. Sillä sydämen uskolla me vanhurskaaksi tulemme, ja suun tunnustuksella me autuaaksi tulemme.
Room 10:5-10

Tämä on erilainen opetus kuin mitä lestadiolaisuudessa tavallisesti kuulemme. Onhan rovasti Laestadiuksen perintönä tässä kristillisyydessä aivan keskeinen uskonvanhurskauden korostaminen.

Mutta korostus on siinä, että uskomme synnit anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja veressä.

Tällä tavoin kristillisyydessä käsitetään armo ja pelastus ja tämä opetus imetään jo äidin maidossa - että tällainenkin saa vielä uskoa synnit anteeksi, kun ne Pyhässä Hengessä anteeksi todistetaan. Tässä painotuksessa ei ole suurta eroa vanhoillisten, esikoisten eikä uusheräyksen välillä ja se on lestadiolaisuuden suuri aarre - että synnit saa uskoa anteeksi ihan keskelle taivasta asti.

Tutkimme pyhää Raamattua ja sanomme vakaasti ja nöyrästi "Totuuden Henki, johda sinä meitä etsiessämme valkeuden teitä" Amen

Synnit anteeksi
Apostoli Paavali oli itse lainoppinut itse Gamaliel Vanhemman jalkain juuressa asioihin perehtynyt fariseus. Hän ymmärsi Mooseksen lain oikein " Sillä Moses kirjoittaa siitä vanhurskaudesta, joka laista on, että kuka ihminen ne tekee, hänen pitää niissä elämän." Room 10:5

Lestadiolainen asettaa hengessään tätä vastaan armon. Saan yksin uskosta Jeesuksen tähden synnit anteeksi. Tämä sydämen usko vanhurskauttaa minut, sillä näin Raamattu sanoo ja Jeesuksen pyhä veri pesee minut syntisen puhtaaksi.

Seuratuvassa saarnataan, että pelastava usko on siinä, että uskotaan synnit anteeksi.

Apostoli Paavali ei kuitenkaan näin tässä meitä opeta.

Olemme panneet merkille kaikki, että tällä forumilla kirjoittavista eräät ovat nopeita tuomitsemaan mutta myös nopeita pyytämään anteeksi, kun taas jotkut eivät koskaan pyydä anteeksi.

Kaksi lestadiolaista voi kohdata toisensa jonkin kähinän jälkeen, ja toinen sanoo "annatko anteeksi" ja toinen vastaa "annan anteeksi". Joskus jopa "saat uskoa anteeksi".

Kaunista.

Mutta tässä tuo rikkonut uskoo sanan - toinen sanoo, että antaa anteeksi ja näin tapahtuu.

Jumalasuhteessa voi toimia aivan sama asia - "Isä, olen rikkonut Sinua vastaan, annatko vielä anteeksi" Ja sitten sielunhoitaja vakuuttaa Pyhän Hengen valtuudella "saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä"

Ja näin tapahtuu.

Sydämen uskolla vanhurskaaksi
Apostoli Paavali opettaa Roomalaiskirjeessä samaa asiaa, jota hän opettaa Galatalaiskirjeessä - uskon vanhurskautta.

Mutta tarkatkaamme huolellisesti, mitä apostoli tästä tärkeästä asiasta on itse kirjoittanut (tai sanellut). Miten hän selittäisi tätä suurta evankeliumia, ilosanomaa, jonka palvelijaksi Jeesus Kristus on hänet kutsunut?

Apostolille, entiselle fariseukselle, välähtää Raamatun äärellä uusi ymmärrys, "hyvänen aika sentään, isä Abrahamia kutsutaan vanhurskaaksi kauan ennen Mooseksen aikaa!"

Apostoli alkaa fundeerata, miten tämä on mahdollista - olla Jumalalle kelpaava, vanhurskas, vaikka ei tiedä Mooseksen laista mitään. Juurihan me ymmärsimme, että joka Siinain lain, Tooran pitää, hän on siitä elävä.

Galatalaiskirjeessä apostoli tutkii tätä asiaa, ei tässä nyt käsillä olevassa Roomalaiskirjeen kohdassa.

5. Joka siis teille hengen antaa ja tekee voimalliset työt teidän seassanne, tekeekö hän sen lain töiden kautta eli uskon saarnaamisen kautta?
6. Niinkuin Abraham oli Jumalan uskonut, ja se on luettu hänelle vanhurskaudeksi,
7. Niin te myös jo tiedätte, että jotka uskossa ovat, ne ovat Abrahamin lapset.
8. Mutta Raamattu oli sitä jo ennen katsonut, että Jumala pakanatkin uskon kautta vanhurskaaksi tekee; sentähden hän edellä ilmoitti Abrahamille: sinussa (sanoo hän) kaikki pakanat pitää siunatut oleman.
9. Niin tulevat kaikki ne, jotka uskosta ovat, siunatuksi uskovaisen Abrahamin kanssa.
Gal 3:5-9

Sanot "no siinähän se on kirjoitettu, että uskon saarnaaamisen kautta voimalliset tapahtuvat!"

Toinen sanoo "no tuossahan juuri on kirjoitettu, että niinkuin Abraham oli Jumalan uskonut, se se on luettu hänelle vanhurskaudeksi"

Totta mukisette.

Vaan katsotaanpa tarkemmin sitä Abrahamin uskoa.


Abraham ei synnintunnossa
Ei Jumala sanonut Abrahamille "usko, että minä annan sinulle synnit anteeksi"

Abrahamin usko ei ollut lestadiolaistesti käsitettyä pelastavaa sydämen uskoa "minä saan uskoa synnit anteeksi"

Katse kääntyy omaan sydämeen, omaan uskoon ja siihen, että jaksanko vielä kaiken syntisyyteni ja heikkouteni ja lankeamusteni jälkeen uskoa synnit anteeksi.

Saarnaajat tietävät, kuinka vaikea tämä on monelle, joka kyynelsilmin tulee tunnustamaan syntejään sen tuhannenen kerran, kun niitä vain tapahtuu. Vaikka henki ei halua, liha on heikko ja tulee tieten tahtoenkin joskus Jumalan tahto rikottua.

Ja kuinka suuri on rauha ja ilo, kun sydämeen laskeutuu tämä uskon varmuus ja lahja "saan uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä"

Mutta apostoli Paavali ei puhu tästä nyt.

Mikäs Abrahamia vaivasi?

Abrahamin ongelma
Oli lähtenyt Urista ja Harranista ja reissannut Kaanaan maahan, kuten Herra käski, ja siellä nyt lampaita ja vuohia reippahasti oli siunaantunut.

Mikä hiersi Abrahamin sandaalissa?

Ei synnintunto. Toki oli omatunto, mutta ei ollut Moosesta eikä lakia, Jumala tunnettiin "isien Jumalana" ja meininki oli paimentolaisten elämää, parit vaimotkin ja silleen. Noakin pisti viiniksi vielä ihan iloisesti. Eip ollut mikään koorahilainen.

I. Kuin nämät olivat niin tapahtuneet, tuli Herran sana Abramin tykö näyssä, sanoen: älä pelkää Abram, minä olen sinun kilpes, ja sangen suuri palkkas.
2. Mutta Abram sanoi: Herra, Herra, mitäs minulle annat? minä lähden lapsetoinna täältä, ja minun huoneeni haltia on tämä Eleasari Damaskusta.
3. Ja Abram taas sanoi: mutta minulle et sinä antanut siementä. Ja katsos, minun kotopalkolliseni tulee minun perillisekseni.
4. Ja katso, Herran sana tuli hänen tykönsä, sanoen: ei tämä sinua peri: vaan joka sinun ruumiistas tulee, se tulee sinun perillisekses.
5. Niin hän vei hänen ulos, ja sanoi: katso taivaasen ja lue tähdet, jos sinä ne taidat lukea. Ja sanoi hänelle: niin sinun siemenes on oleva.
6. (Abram) uskoi Herran, ja hän luki hänelle sen vanhurskaudeksi.
1 Ms 15:1-6

Abrahamia vaivasi lapsettomuus.

Ei synti vaan se, ettei Herra ollut antanut hänelle ja Saaralle lasta ja Eleasari Damaskusta tulisi perimään hänen omaisuutensa.

Tähän vanhuksen tuskaan ei ollut mitään järkevää lääketieteellistä neuvoa. Saaran kuukautiset olivat jo kauan sitten lakanneet, eikä Abrahamkaan mikään teini-ikäinen enää ollut tyttöjä jahtaamaan. Vanhus mikä vanhus.

Kyllä sen ajan ihmiset 2000 vuotta ennen Kristusta nyt tuon tajusivat, ei siihen internetiä tarvittu. Ei meille enää lapsia tule.

Olemmeko tähän asti samaa mieltä asiasta, mitä apostoli Paavali tässä käsittelee?


Pelastava usko
Vanhurskauttava usko oli siinä, että Abarham uskoi Jumalan tekevän ihan mahdottomia.

Uskoi ihan todella, että eiköhän se ipana sitten tule, ihan omista kupeista eikä mistään keinosiemennyksestä.

täysin vastoin järkeä ja tieteen todistusta.

Ja näin huomaamme Roomalaiskirjeen 10 luvussa, että apostolin ajatukset eivät kohdistu syntiseen, joka sydämessään uskoo, että niinkuin tuo naapurin Kaisa antoi anteeksi niin Jumalakin antaa anteeksi, koska niin sanoo.

Apostolin ajatukset lähtevät välittömästi kohti Kristusta.

Siitä olisi paljonkin keskusteltavaa, mitä apostoli Paavali tässä oikein ajaa takaa Kristuksen etsimisellä jne.

Mutta tulemme pääkohtaan

apostoli sanoo, että vanhurskaaksi tullaan uskomalla sydämessä Jumalan tekoon.

Jumalan teko on niin valtaisa, että se jättää varjoaan Abrahamin ja Saaran ipanat ja kaiken muun tieteen vastaisen ja ihmeellisen.

Jumala herätti ainoan Poikansa kuolleista.

Jumala sen teki.

8. Vaan mitä hän sanoo? Se sana on juuri sinun tykönäs, nimittäin sinun suussas ja sydämessäs. Tämä on se sana uskosta, jota me saarnaamme.

9. Sillä, jos sinä suullas tunnustat Herran Jesuksen ja uskot sydämessäs, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä tulet autuaaksi;

10. Sillä sydämen uskolla me vanhurskaaksi tulemme, ja suun tunnustuksella me autuaaksi tulemme.

Tämä on se sana uskosta, jota apostoli saarnaa - että tunnustat suullasi, että Jeesus on Herra ja sydämessäsi uskot, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä tulet autuaaksi.


Pelastuksen sanoma rukoushuoneella
Näin tulee esikoisten kartanoissa kaikua pyhän Raamatun apostolinen sanoma

"kuulkaa kaikki, Jumala on herättänyt Kristuksen kuolleista. Jeesus elää, Jeesus on Herra!"

ja seuraväki sanokoon aamen niin että kattopalkit repeävät.

hellariksiko tämä meni, hyvänen hallelujaa?

ei vaan raamatulliseksi.

Kristus saarnan tulee raikua jokaisessa rukoushuoneessa, ja tämä sana suussa ja sydämessä synnyttää uskon - uskon siihen, että Jumala kykenee antamaan Abrahamille lapsen ja uskon siihen, että Jumala herätti Jeesuksen haudan kylmyydestä ihka eläväksi.

ei sitä uskoa kukaan itselleen ota, Pyhä Henki sen synnyttää julistetun Sanan kautta.

no mites ne synnit sitten?

no siten, että Jeesus Kristus kohtaa syntisen ihan oikeasti siellä seuroissa tai sielunhoidossa tai missä vaan.

siinä sitten katsotaan tilannetta.

Jeesus ja syntinen.

Amen!

.....
lisäys lukijan kommentin jälkeen

Abrahamin usko Hebrealaiskirjeessä
Iisakin uhri on itse asiassa hyvin tärkeä tässä ja hyvä että tuot sen esiin. Heprealaiskirjeen kirjoittaja nimittäin todistaa, että Abrahamilla oli YLÖSNOUSEMUSUSKO

17. Uskon kautta uhrasi Abraham Isaakin, kuin hän kiusattiin, ja uhrasi ainokaisensa, kuin hän jo oli lupaukset saanut,
18. Josta sanottu oli: Isaakissa kutsutaan sinulle siemen,
19. Ja ajatteli, että Jumala voi kuolleistakin herättää; josta hän myös hänen niinkuin yhdessä esikuvassa jälleen sai.
Heb 11:17-19