Jumalan nimi

Mooses paimensi appensa Jetron, midianilaisen papin, lampaita. Kerran hän vei lauman autiomaan toiselle puolen ja tuli Jumalan vuoren Horebin juurelle. Siellä hänelle ilmestyi Herran enkeli tulenliekissä, joka nousi orjantappurapensaasta. Mooses huomasi, ettei tuli kuluttanut pensasta, vaikka se oli liekeissä. Silloin hän ajatteli: "Menenpä katsomaan tuota ihmettä. Minkä vuoksi pensas ei pala poroksi?"

Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, hän huusi pensaasta: "Mooses, Mooses!" Mooses vastasi: "Tässä olen." Herra sanoi: "Älä tule lähemmäksi! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä." Herra sanoi vielä: "Minä olen sinun isäsi Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala." Silloin Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa.
...
Mooses sanoi Jumalalle: "Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille, että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät minulta: 'Mikä on hänen nimensä?' Mitä minä heille silloin sanon?" Jumala sanoi Moosekselle: "Minä olen se joka olen."* Hän sanoi vielä: "Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: 'Minä-olen on lähettänyt minut teidän luoksenne.'"

Jumala sanoi vielä Moosekselle:

"Sinun tulee sanoa israelilaisille: 'Jahve, Herra, teidän isienne Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne.' Se on oleva minun nimeni ikuisesti, ja sillä nimellä minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen.
2 Ms 3:1-6, 13-15

Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu.
2 Ms 20:7

Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala on isien Jumala.

Mooses kohtaa Jumalan palavassa pensaassa, ja Jumala sanoo nimekseen "Minä olen"



Jumalan nimen pyhyys juutalaisuudessa
10 käskyä Siinailta kieltää ehdottomasti ja rangaistuksen uhalla lausumasta turhaan Jumalan nimeä.

Uusi kirkkokäännös sanoo "Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen nimeään"
2 Ms 20:7

Juutalaiset lainoppineet rakentavat Jumalan pyhien käskyjen suojaksi "aitoja", joiden tarkoitus on estää, ettei Jumalan nimi tulee turhaan lausuttua.

Ratkaisu on helppo - juutalaiset eivät koskaan lausu Jumalansa nimeä.

Ainoastaan ylimmäinen pappi lausui sen Jerusalemin temppelissä Suurena sovintopäivänä (Jom Kippur) kolme kertaa kansan ylle, ja kaikki olivat silloin polvistuneina ja painoivat päänsä maahan.


Kirjoitus avuksi
Miten estettäisiin, että joku ei vaikkapa synagoogassa Moosesta luettaessa vahingossa lausuisi Jumalan nimeä, joka on Raamatussa monessa kohtaa.


Mooseksenkirjat on kirjoitettu alunperin hepreaksi. Se on siitä merkillinen kirjoitus, että vokaaleja ei merkitä, pelkät konsonantit ja puolivokaalit a j (i) ja v (o)

Koska heprealaisen konsonanttikirjoituksen lukeminen voi johtaa virheisiin, juutalaiset kirjanoppineet lisäsivät mukaan myös vokaalit. He eivät halunneet pienintäkään kirjainta muuttaa, joten vokaalit a, e, i, u, o merkitään erilaisin pistein kirjainten yläpuolelle tai alapuolelle.

Hepreassa on kirjoitettuna vain neljäkirainta (ns. tetragrammii) JHVH

Kirjanoppineet lisäsivät siihen toisen sanan vokaalit. Herra on hepreaksi adonai.

Näin Moosesta luettaessa Jumalan nimeä ei lainkaan lausuta, vaan luetaan adonai.

Mooseksenkirjoissa on myös sana Jumala, joka on Elohim juuresta El. Tästä samasta juuresta tulee myös arabiankielen nimi Allah, joka tarkoittaa Jumala.

Tämän mukaisesti Bibliassa lukee yleensä Jumala siellä missä on elohim ja HERRA siellä, missä on Jumalan nimi neljällä kirjaimella JHVH.

1. Ja Herra kutsui Moseksen, ja puhui hänelle seurakunnan majasta, sanoen:
2. Puhu Israelin lapsille, ja sano heille: joka teistä tahtoo uhrata Herralle, niin tehkäät teidän uhrinne eläimistä, karjasta ja lampaista.
3 Ms 1:1-2

Jehova?
Tätä mitä nykään hepreankielestä tiedetään ei vielä ymmärretty Lutherin aikaan eikä sen jälkeenkään.

Kuuluisa englantilainen Raamatun käännös tehtiin Kuningas Jaakon aikaan. Siellä hepreaa luetaan kuudessa kohdassa ikäänkuin nuo vokaalit kuuluisivat JHVH nimeen ja tulokseksi saatiin Jehovah.

Oikea heprean lukutapa luultavasti on Jahve, mutta tätä nimeä uskova juutalainen ei koskaan lausu ääneen, ettei vahingossakaan lausuisi turhaan Herran nimeä.

Suomalaisessa wikipediassa oleva artikkeli on täynnä virheitä.

jos tahdot luotettavaa tietoa Jumalan nimestä sitä löytyy esimerkiksi englantilaisesta wikipediasta


"Jehovan todistajat" on amerikassa syntynyt uus-uskonto, joka on ottanut käyttöön vanhan englantilaisen muodon Jumalan nimestä "Jehovah"

Tämä on virheellinen heprean kirjoituksen lukutapa.


Mitä tämä on?
Jumala ei todellakaan jätä rankaisematta sitä, joka Hänen nimensä turhaan lausuu.

Tässä on Suomen kansalla paljon parannuksen tekemistä, kun ihmiset joka päivä kiroavat sekä Isän että Pojan nimeen, siunailevat Herran nimeen ja kaikkein kauhein kirous on "Herra Jumala".

Vaan minkäs teet - mitä enempi kiellät, sitä enempi ihmiset yltyvät pilkkaamaan ja kiroamaan ja häväisemäänJumalan nimeä. Siihen on joku kumma tarve, kun alapään sanat eivät enää riitä ja sielunvihollisen nimi on jo käytössä kovin kulunut.

Toinen

Älä turhaan käytä Jumalasi nimeä. [,sillä Herra ei jätä sitä rankaisematta, joka turhaan käyttää hänen nimeään.]

Mitä se merkitsee? Vastaus:

Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme hänen nimessään toivota pahaa, vanno, noidu, valehtele emmekä petä, vaan huudamme hänen nimeään avuksi kaikessa hädässämme, rukoilemme, ylistämme ja kiitämme sitä.

Vähä Katekismus
Martti Luther

Kirkkoraamattu 1992 käyttää paikoin sanaa JAHVE

se on hepreaksi kyllä oikein, mutta minusta kyseenalaista juutalaista kansaa kohtaan, jonka pyhästä kirjoituksesta on kyse.

Vartiotornin julkaisemassa Jehovan todistajien käyttämässä Uuden Maailman käännöksessä on käytössä vanha ja virheellinen muoto Jehova.