maanantai 13. syyskuuta 2010

Psalmi 126

Matkalaulu.

Kun Herra käänsi Siionin kohtalon,
se oli meille kuin unta.
Silloin suumme hersyi naurua
ja riemu kajahti huuliltamme.
Silloin sanoivat vieraat kansat:
"Suuret ovat Israelin Herran teot!"
Totta! Suuret ovat meidän Herramme teot, niistä me saamme iloita.

Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme
niin kuin aina tuot vedet Negevin kuiviin uomiin.
Jotka kyynelin kylvävät,
ne riemuiten korjaavat.
Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään.





Tämän psalmin loppujakeet ovat meille kaikille varmaan hyvin tutut - niistä on tullut sananlaskkun tapainen elämänviisaus.

"Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään."

tai pikemmin vanhemmassa kielimuodossa:

"He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat."
KR 1933





Psalmissa on väkevä kielikuva, joka vaatii hieman selitystä

"Herra, käännä meidän kohtalomme, niinkuin sadepurot Etelämaassa."

1933 käännös on kielellisesti suomalaiselle lähes käsittämätön

Raamatun "Etelämaa" on hepreaksi Negev ja tarkoittaa jo Abraham kertomuksista tutun eteläisen kaupungin, Beersheban seutua ja siitä etelään.

Negevin laajalla autiomaiden alueella ei ole varsinaisia jokia, joissa vettä olisi läpi vuoden.

mutta siellä on paljon kuivia vesiuomia, joita arabit kutsuvat nimellä Wadi. Näissä on talvisateiden aikana usein niin paljon voimakkaasti virtaavaa vettä, että autot menevät kumoon ja ihmisiä hukkuu.

tämä johtuu Negevin maan laadusta, se on kalkkikivipohjaa, vanaa Tethys meren pohjaa, joka sateen alkaessa muuttuu lähes vedenpitäväksi. Sen sijaan että sadevesi imeytyisi maahan, vesi liukuu sitä pitkin alamäkeen väkevinä virtoina.

Nykyaikana on mitattu jopa 30 - 40 cm vettä tasaisella maalla oikein pahan kaatosateen aikana.

Petrassa jäi kerran bussillinen ranskalaisia opiskelijoita jumiin, kun oli poikkeukselliset sateet ja kaikki hukkuivat onnettomuudessa.


uusi käännös antaa tämän merkityksen ja jae on paljon helpompi ymmärtää:


"Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme
niin kuin aina tuot vedet Negevin kuiviin uomiin."
Ps 126


Israel elää autiomaan aikaa, näännyttävän kuivuuden keskellä henkisesti, hengellisesti, kansakuntana...

Rukous on, että samoin kuin Jumala antaa Negevin wadeihin joka talvi elämää antavat vesien virrat, myös tämän vertauskuvan mukaan Israel saisi uudistua ja virkistyä, Siionin kohtalo kääntyisi.


olisiko niin, että tämän matkalaulun loppu

"Jotka kyynelin kylvävät,
ne riemuiten korjaavat.

Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään."

olisi usein mukana hautajaisten surunvalittelun addresseissa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti