Pako talvella

"Herra, ei talvella!"

"Mutta rukoilkaat, ettei pakonne tapahtuisi talvella"
Mk 13:18 Biblia 1776

Jeesuksen antama neuvo on yksityiskohtaisen tarkka: pako tulee, mutta rukoilkaa, ettei se tapahtuisi talvella.



Matteuksessa kehoitus on muodossa:
"Mutta rukoilkaat, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sabbatina"
Mt 24:20

Tässä mieleemme tulee yhtenä päivänä tapahtuva pako - ettei se olisi juutalaisten lepopäivänä, lauantaina - sapattina.

Heprean sana sapatti, shabat, tulee juuresta sheva, seitsemän - seitsemäs päivä.
Suomen kielen sana lauantai ja ruotsin lördag tulevat muinaisgermaanisesta sanasta laugr - kylpy. Islannin löygar - lähellä suomen kielen sanoja laude, löyly...
vanha talonpoikien saunapäivä siis, lauantai!
(suom. wikipedia)


Ei ole helppo ymmärtää, mistä Jeesuksen rukouskehoituksessa on kysymys.

Evankeliumeissa tämä liittyy jotenkin sekä Jerusalemin hävitykseen kapinassa roomalaisia vastaan että viimeisiin aikoihin, suureen ahdistukseen, joka on tuleva.

(Luukas ei mainitse tätä rukousta laisinkaan.)

otan tekstit tähän KR 1992 mahdollisimman selkeällä suomenkielellä:


Kun te näette turmion iljetyksen seisovan paikassa, jossa se ei saisi olla -- huomatkoon lukija tämän! -- silloin on kaikkien Juudeassa asuvien paettava vuorille.

Sen, joka on katolla, ei pidä mennä alas taloonsa mitään hakemaan, eikä sen, joka on pellolla, pidä palata noutamaan viittaansa.

Voi niitä, jotka noina päivinä ovat raskaana tai imettävät!

Rukoilkaa, ettei se tapahtuisi talvisaikaan, sillä noina päivinä tulee olemaan ahdinko, jollaista ei ole ollut luomakunnan alusta, Jumalan luomistyöstä tähän päivään asti, eikä tule olemaan.

Jos Herra ei olisi lyhentänyt sitä aikaa, yksikään ihminen ei säästyisi. Mutta niiden tähden, jotka hän on valinnut, hän on lyhentänyt sen ajan.

Mk 13:14-20 KR 1992


Jeesuksen sana "näette turmion iljetyksen" aivan kuin herättää evankelista Markuksen mielessä jotain, ja hän laittaa tekstiin huutomerkin

- huomatkoon lukija tämän! -

"Turmion iljetys" eli "hävityksen kauhistus" on juutalaisille erityisesti ollut makkabealaisaikana tapahtunut Jerusalemin temppelin häpäiseminen.

Antiokus IV Epifanes halusi pakottaa valtaamansa Juudean asukkaat palvelemaan Kreikan jumalia ja temppelissä uhrattiin sikoja Zeukselle (1. Makk. 1:54, 6:7).

"Hänen lähettämänsä sotajoukot tulevat ja saastuttavat pyhäkön ja pyhän vuoren, lakkauttavat päivittäisen uhrin ja asettavat pyhäkköön turmion iljetyksen"
Daniel 11:31

Roomalaisajan Palestiinassa tämä Jeesuksen sana liitettiin ilman muuta johonkin, jota tapahtuisi Jerusalemin temppelissä.

Tiedämme että Av kuun yhdeksäntenä 70 jKr temppeli syttyi palamaan sotilaan kurkistaessa soihtu kädessään sen ovesta sisään pimeään rakennukseen ja kuivien puiden ja kankaiden leimahtaessa liekkeihin.

mutta tämä ei varsinaisesti ole "hävityksen kauhistus" siinä mielessä, kuin Danielin kirjassa ja 1. Makkabealaiskirjassa.



kun tuo pahan merkki näkyy - ilmeisesti siis Jerusalemin temppelialueella - Jeesus neuvoo pakenemaan välittömästi, kiireesti hakematta mitään mukaan.

Paikka on selvästi sanottu,
"silloin on kaikkien Juudeassa asuvien paettava vuorille"

Juudea tarkoittaa Israelin keskusvuoristoa Jerusalemin vaiheilta miltei Beer Shebaan asti. Siellä on paljon luolia, syviä solia, hyviä pakopaikkoja.

niistä luolista onkin arkeologien kaivauksessa löydetty todisteita myöhemmältä ajalta, Bar Kokhban kapinasta 132-135 jKr todisteita pakolaisista.



ohjeet pikaisesta lähdöstä ovat Markuksen evankeliumissa

"Sen, joka on katolla, ei pidä mennä alas taloonsa mitään hakemaan"

Jerusaleminkin alueen talot olivat roomalaisaikana tasakattoisia, siellä tehtiin työtä ja näkyvyys oli hyvä.

Jeesuksen antama merkki näkyy!

Ei edes sisään taloon ottamaan mukaan jotain tavaroita, lipettiin niin että viitan liepeet liehuvat...


"eikä sen, joka on pellolla, pidä palata noutamaan viittaansa"

peltotöissä ihokkaassa kuumassa auringossa - jääköön sinne pellon pieleen, nyt mennään ja lujaa!



Jeesus näkee Hengessä jotain, ja murehtii

"Voi niitä, jotka noina päivinä ovat raskaana tai imettävät!"

ajatteles, yhdeksännellä kuukaudella, kohta on iloinen vauvan syntymä edessä...

ja nyt mennään lähes pakokauhussa pakoon ja kulku on niin raskasta ja kuinka sikiölle käy... tuleeko keskenmeno, pääseekö äiti pakoon

tai vauvaa imettävä, joka niin viihtyy pihalla viiniköynnösten ja viikunoiden varjossa, rauhallisesti tuudittaa pienoista.

kuinka ohdakkeet raastavatkaan, kuinka terävät kivet sattuvatkaan pakenevan äidin jalkoja



sitten tulee taitekohta, jossa joudumme ymmällemme...

ikäänkuin Jeesuksen sanoissa puristuisi kasaan pitkän aikavälin tapahtumia...

"Rukoilkaa, ettei se tapahtuisi talvisaikaan"

okay, tuo sopii hyvin edellä kuvattuun pakoon Jerusalemista.

tiedämme, että Jerusalemin kristityt muistivat Jeesuksen sanat ja kun roomalaisten legioonat lähestyivät, he eivät jääneet kaupunkia puolustamaan vaan pakenivat vuorille, päätyen Galileaan ja esimerkiksi Pellan kaupunkiin Jordanin tuolla puolen.


mutta mitä tämä on??

"...sillä noina päivinä tulee olemaan ahdinko, jollaista ei ole ollut luomakunnan alusta, Jumalan luomistyöstä tähän päivään asti, eikä tule olemaan."

toki Jerusalemin piiritys oli paha juttu, mutta onhan monta kaupunkia kokenut saman maailman luomisesta alkaen.

"Jos Herra ei olisi lyhentänyt sitä aikaa, yksikään ihminen ei säästyisi. Mutta niiden tähden, jotka hän on valinnut, hän on lyhentänyt sen ajan."

synkkää puhetta. Jotenkin tämä nousee yli ja ohi vuoden 70 jKr tapahtumat Jerusalemissa.



Matteuksen kohta nojaa samaan vanhempaan kirjoitettuun tekstiin, jota evankeliumien tutkijat kutsuvat nimellä Q-lähde. Matteus käsittelee aihetta tuoden mukaan omia painotuksiaan.

mutta kovin ymmällemme me jäämme tämänkin Uuden testamentin kohdan kanssa.



"Kun siis näette pyhään paikkaan pystytettynä turmion iljetyksen, josta profeetta Daniel on puhunut -- huomatkoon lukija tämän! -- silloin on kaikkien Juudeassa asuvien paettava vuorille.

Sen, joka on katolla, ei pidä mennä hakemaan mitään tavaroita talostaan, eikä sen, joka on pellolla, pidä palata noutamaan viittaansa.

Voi niitä, jotka noina päivinä ovat raskaana tai imettävät!

Rukoilkaa, ettette joutuisi pakomatkalle talvisaikaan tai sapattina."


Matteus sanoo nimenomaan, että kyse on samasta asiasta kuin Danielin kirjassa.

juutalaisia ajatellen rukouksessa on tuo, ettei tarvitsisi lepopäivänä, sapattina paeta. eikä talvella, kun sataa, on kylmä, polut ja tiet liejuisia.

.......
tämän taitekohdan jälkeen Matteuksen teksti käy vielä hurjemmaksi kuin Markuksen


"Ahdinko on oleva niin suuri, ettei sellaista ole ollut maailman alusta tähän päivään asti eikä tule koskaan olemaan. Jos sitä aikaa ei lyhennettäisi, yksikään ihminen ei säästyisi. Mutta valittujen tähden se aika lyhennetään."

samalla tavoin kuin Markus, jostain isommasta on puhe.

----------
"... jos joku silloin...." Jeesus puhuu tässä selvästi samasta ajasta, mutta tämä on kuitenkin jotain paljon isompaa kuin Jerusalemin hävitys.

taas saamme tuntuman, että aika on jotenkin puristettu kasaan - tässä on tiivistelmää siitä, mitä tulee tapahtumaan.

"Jos joku silloin sanoo teille: 'Täällä on Messias', tai: 'Messias on tuolla', älkää uskoko. Sillä vääriä messiaita ja vääriä profeettoja ilmaantuu, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he johtavat, jos mahdollista, valitutkin harhaan. Tämän minä olen teille nyt ennalta ilmoittanut.

"Jos siis teille sanotaan: 'Hän on tuolla autiomaassa', älkää lähtekö sinne, tai jos sanotaan: 'Hän on sisällä talossa', älkää uskoko sitä."

.... tuo vaatii aikansa, väärien profeettojen ja Kristusten tulo



Sillä niin kuin salama leimahtaa idässä ja valaisee taivaan länteen asti, niin on oleva Ihmisen Pojan tulo.

Missä on raato, sinne kokoontuvat korppikotkat."


----
Kyse on nyt Ihmisen Pojan tulemisesta!

tuota raato-korppikotkat kohtaa ei kukaan taida helpolla ymmärtää...


Markuksella sama kohta on tuon pakenemisen jälkeen:

"Jos joku sanoo teille: 'Täällä on Messias', tai: 'Katso, Messias on tuolla', älkää uskoko. Sillä vääriä messiaita ja vääriä profeettoja ilmaantuu, ja he tekevät tunnustekoja ja ihmeitä johtaakseen, jos mahdollista, valitut harhaan. Pitäkää siis varanne. Minä olen ennalta ilmoittanut teille kaiken.

"Mutta noina päivinä, tuon ahdingon jälkeen, aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan, tähtiä putoaa taivaalta ja taivaiden voimat järkkyvät.

Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilvien keskellä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan, ja silloin hän lähettää enkelinsä ja kokoaa valitut neljältä ilmansuunnalta, maan ja taivaan ääriä myöten."

--- tosiaan, jotain isompaa kuin Jerusalemin hävitys...


Mk 13:21-27 KR 1992



no olisko jotain vinkkiä Jeesuksella, milloin tämä tapahtuu - suuri ahdinko ja Ihmisen Pojan tulemus?

on ja ei.

Markuksella ovat nuo kuuluisat sanat

"Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu."

asia on siis selvä. Jeesuksen kuulijat istuvat siinä - ehkä Öljyvuorella - Mestarin lähellä kuuntelemassa. Jaha, tämä sukupolvi ei katoa...

sukupolvi on Raamatussa noin 40 vuotta, joten siinä on melkko tarkat raamit.

Sama ajatus on Johanneksen evankeliumin lopussa, jossa käy ilmi että Jeesuksen seuraajat odottavat Ihmisen Pojan paluuta hyvin pian - tämä Jeesukselle rakas opetuslapsi ei kuole, ennenkuin Hän palaa.



Onkelma on, että Jeesus ei tullut takaisin, ennen kuin tuo sukupolvi oli väistynyt.

ja tuo Jeesukselle rakas opetuslapsi kuoli, ennen kuin Ihmisen Poika palasi.

apostoli Paavali puhuu asiasta paljon 2 Tessalonikalaiskirjeessä, selittäen että ei Jeesus ihan nyt tosta vaan tule, vaan on asioita jotka pidättävät.(2 Tess 2:1-12)

Paavalin kirjeet ovat Uuden testamentin vanhinta osaa ja kertovat krisittyjen tunnoista 50-luvulla jKr.


Johanneksen evankeliumi selittää:

"Tästä sai veljien keskuudessa alkunsa käsitys, ettei se opetuslapsi kuole. Jeesus ei kuitenkaan sanonut Pietarille, ettei tämä opetuslapsi kuole. Hän sanoi: "Mitä se sinulle kuuluu, vaikka tahtoisin hänen jäävän tänne aina siihen asti kun tulen?"
Joh 21:23


No mites Jeesus nuin erehtyi?

hmm...

Markuksen evankeliumi sanoo tuon "tämä sukupolvi ei katoa" jälkeen, ettei Jeesus itsekään ajankohtaa tiedä!


"Ottakaa oppia vertauskuvasta, jonka viikunapuu tarjoaa: kun sen oksa virkoaa ja alkaa tulla lehteen, te tiedätte, että kesä on lähellä.

Samalla tavoin te nähdessänne tämän tapahtuvan tiedätte, että se aika on lähellä, aivan ovella.

Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu.

Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.

Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa eikä edes Poika, ei kukaan muu kuin Isä."
Mk 13:28-32



Matteus antaa saman "erehdyksen" ja sitten sanoo, että vain Isä tietää tämän ajankohdan.
Mt 24:29-36

Mutta Matteus ja Markus kehittävät aihetta edelleen - on itse asiassa tärkeä muistaa, että emme tiedä aikaa.

sillä jos sen tietäisimme, voisimme sanoa pahan palvelijan kanssa Herramme tulo viipyy - hän tulee vasta 300 vuoden kuluttua kun Jerusalemin temppeli on pystyssä...

ja juutalaisten kalenteri raksahtaa vuoteen 6000

(nyt siis se on 5771)



no jaa...

ei taida kristikunta olla varpaillaan, eivät esikoisetkaan näistä viimeisistä ajoista niin paljon keskustele, ehkä uteliaisuudesta hieman.

muistan, kuinka professori Heikki Räisänen meille papiksi lukeville iloisesti kertoi, että "jos Jeesus tulisi takaisin, Hän olisi jo tullut"

eli ... sin män ja siellä pysyy

näin varmaan moni järkevä kristitty ajattelee

"minun kohdallani Jeesuksen tulo on se hetki, kun aika minusta jättää. Sitä hetkeä en tiedä, ja tulee valvoa..."



Markuksen evankeliumissa meidän Herramme kuitenkin sanoo hyvin erittäin varsin sangen vakavasti:

"Pitäkää varanne, olkaa valveilla, sillä te ette tiedä milloin se aika tulee.

Kun mies matkustaa vieraille maille ja talosta lähtiessään antaa kullekin palvelijalle oman tehtävän ja vastuun, niin ovenvartijan hän käskee valvoa.

Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, koska talon herra tulee: illalla vai keskiyöllä, kukonlaulun aikaan vai aamun jo valjetessa.

Hän tulee äkkiarvaamatta -- varokaa siis, ettei hän tapaa teitä nukkumasta.

Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa!"

Mk13:33-37



no...

10 neitsyttäkin tulee mieleen...

vaan kyllä me vaan semmosia nukkuvia olemme, unilukkareita tarvitaan, herätyskelloja, puhelinherätyksiä...

"herätysliike" taitaa olla melkoinen nukkuvien puolue

"rauha rauha, ei hätää mitään"

ja mitä tuo valvominen tarkoittaa?

jatkuvaa huolta siitä, että huomenna tulee maailmanloppu?

jatkuvaa pelkoa, että kaikki katoaa ja suuri ahdistus sulkee kitaansa?

onhan näitä herätysliikkeitä ja uskonsuuntia, joissa Jeesuksen paluu on niin keskeinen asia

meissä ihmisissä on jotain sisäistä vetoa siihenkin suuntaan



"Rukoilkaa, ettei pakonne tapahtuisi talvella"

tämä liittyy historiallisesti Jerusalemin hävityksen aikaan, jolloin kristityt todella pakenivat Jerusalemista vuorille.

mutta tässä kehotuksessa on jotain varsin tärkeää myös meille tämän päivän kristityille, jotka enempi tai vähempi hartaasti Ilmestyskirjan kanssa sanomme "Tule Herra Jeesus!"



Suuret maailmanlaajuiset tapahtumat, Jeesuksen toinen tuleminen...

mitä meillä pienillä on siihen nokan koputtamista tai visertämistä, Herra Jumala tekee mitä tahtoo

tämä sama asenne elää monen kristityn sydämessä ja on aitoa islamilaisuutta

alistumme Jumalan tahtoon, Jumala on suuri ja pyhä eikä meillä ole muuta mahdollisuutta kuin ottaa, mitä elämä antaa.

koetetaan parhaan taitomme mukaan, Jumalan antamalla järjellä, hoidella nämä ajalliset asiat ja pitää huolta myös hengellisistä asioista.

jos Herra on odotettava niin koetetaan sitten sillä silmällä odottaa...

asiat tapahtuvat kuten on kirjoitettu ... miten tapahtuvatkin ja olemme kuin Forrest Gump elokuvan höyhen, jota tuuli elämässä puhaltaa milloin minnekin.


tällaista passiivista uskoa Jumalaan meidän Herramme Jeesus Kristus ei ole tullut tänne tuomaan!

käsillä olevissa evankeliumien kohdissa Jeesus itsestään selvänä pitää sitä, että Hänen omansa rukoilevat.

Hän vain antaa rukousaiheen - pyytäkää Isältä, että pako ei tapahtuisi talvisaikaan.

jos kerran paon on tapahduttava, että se olisi ihmisille helpompi vuodenaika, kun tiet ovat kuivia eikä sade kastele likomäräksi suojattomia evakkoon meneviä aikuisia ja lapsia.



no, mitä se sellainen rukous historian suurten tapahtumien, sotien, Jerusalemin hävityksen, kansojen ja henkivaltojen kamppailuissa auttaa.

on kai Isällä parempaakin tekemistä kuin kuunnella ihmisten parkumista ja anomista.

jos Jeesuksen Isä olisi pieni jumala, semmoinen meidän taskuumme ja sunnuntaihimme sopiva

jos Jeesuksen Isä olisi keskikokoinen jumala, semmonen aivan valtavia luomisen tekoja tekevä ja tähtitarhoja ohjaava ja kansojen kohtaloita määräävä

niin olisi kai Hänellä parempaakin tekemistä kuin kuunnella luomaansa pientä ihmistä, yhtä seitsemän miljardin pienen ihmisen joukossa..

mutta meillä on niin suuri Jumala, Majesteetti, että Hän kuulee heikoimmankin huokauksen. Pienen lapsen kuiskauksen isin ja äidin puolesta. Kuolevan voimattoman "ah Jeesu..."

tosi suuri Jumala, jota kannattaa rukoilla pienissä ja suurissa asioissa.


jokainen ihminen rukoilee, Jumala on luonut ihmisen sellaiseksi, että hän rukoilee. Muslimi rukoilee viisi kertaa vuorokaudessa.

meillä on kristittyinä se etuoikeus, että saamme rukoilla Jumalaa, Abba Isää, Hänen ainoan Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimessä.

se antaa rukouksiimme ytyä!



Rukoilkaa, ettei se tapahtuisi talvisaikaan.

Mk 13:18 KR 1992

Virsi 313
Eteesi, armon Jumala,
nyt ahdinkoni toisin,
vaan niin en osaa rukoilla
kuin osaavani soisin.
Siis itse neuvo, opeta
ja sydämeeni vuodata
nyt rukouksen Henki.

Suo, Herra, voimaa, tahtoa
minulle rukoukseen,
lahjoita taivaan armoa
heikkoonkin huokaukseen,
niin ettei suu vain puhuisi,
vaan koko sielu huutaisi
sydämen syvyydestä.

Suo minun oikein rukoilla
tahtosi mukaisesti
ja anna sitä anoa,
mi kestää iäisesti,
ja suo se uskon uskallus,
taivaassa että rukous
Jeesuksen tähden kuullaan.

En kyllä saa, en tahdokaan
armolle määrää panna.
Siis säädä aika itse vaan,
se, minkä tahdot, anna,
ja pyytämääni jos en saa,
niin annat, Isä, parempaa

Tunnethan, Herra, tarpeemme,
puutteemme meidän kaikkein.
On tiedossasi hätämme
niin pienin kuin myös vaikein.
Et, Herra, ole armoton,
sinulla Isän sydän on.
Me siihen uskallamme.

Saa armoon loppumattomaan
näin sydämeni luottaa.
Isäänsä lapsi milloinkaan
ei turvata voi suotta.
En lahjojasi ansaitse,
kuitenkin, Isä, annat ne
sulasta hyvyydestä.

Annoithan lahjan suurimman
jo Pojassasi mulle.
Avoinna portti taivahan
jo on armoitetulle.
En voi nyt enää epäillä,
mua Herra ei voi hyljätä,
kun Poikansa hän antoi.

Julius Krohn 1880.
Virsikirjaan 1886