Jeesuksen sanat

Papyrus Rylands p52 (verso)

Uuden testamentin huolellinen tutkimus on osoittanut, että evankeliumeissa olevat Jeesuksen sanat tulevat meille ikäänkuin "suodattimen" läpi - apostolien todistuksena.

on hyvin vähän, jos lainkaan, "Jeesuksen omimpia sanoja" eli latinaksi ipsissima verba Jesu.

tämä inhimillinen luonne merkitsee sitä, että Jeesuksen sanojen tutkimisen kautta pääsemme tutustumaan siihen alkuseurakunnan maailmaan, jossa evankeliumien kirjoittajat itse elivät.

Synoptikkoja - "samalla tavalla asioita katsovia" eli Matteus, Markus ja Luukas on kuvattu mielestäni hyvin näin:

Jeesuksen sanat ovat kuin "sattumia sopassa", jotka uivat evankelistojen luomien rakenteiden puitteissa.

Jeesuksen sanoihin ei juuri ole puututtu, mutta niiden sijainti kertomuksessa, tapahtumapaikat ja ajat sekä yksityiskohdat vaihtelevat.

on koetettu pitää puhtaana ja aitona se, mitä Mestarin muistetaan sanoneen.

Apostoli ovat ylösnousemuksen todistajia, mutta heidän kauttaan myös meille tulee evankeliumeihin tuo apostolinen viesti siitä, mitä Jeesus sanoi ja teki.


kysytään sitten hankalampi kysymys -

jos Jeesuksen sanat ovat alkuseurakunnan suullisen ja osittain ehkä kirjallisen muistiinpanon kautta meille säilyneet.

onko mahdollista, että evankeliumeissa olisi sanoja, joita historiallinen Jeesus ei ole sanonut?

tietenkin se on mahdollista!

onhan ilmiselvää, että historiallinen Jeesus - siis lihassa, tässä meidän ajassamme elävä mies - ei ole antanut Matteuksen evankeliumin lopussa olevaa lähetyskäskyä Mt 28:19.

lähetyskäsky on hyvin merkillinen sanamuodoltaan - koko Raamatussa ainostaan tässä käytetään trinitaarista ilmaisua Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen"
Mt 28:19


Matteuksen evankeliumissa on tällä tavoin toinenkin sana - kaikkiaan vain kaksi - joita historiallinen Jeesus ei ole sanonut

Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille.

Mutta yhtäkkiä Jeesus tuli heitä vastaan ja tervehti heitä. He menivät hänen luokseen, syleilivät hänen jalkojaan ja kumarsivat häntä.

Silloin Jeesus sanoi heille: "Älkää pelätkö! Menkää sanomaan veljilleni, että heidän pitää lähteä Galileaan. Siellä he näkevät minut."
Mt 28:8-10 KR 1992



Okay. Ei liene vaikea arvata, että varsin monilla eri tavoin Uuden testamentin tutkijat pohtivat lähetyskäskyä ja historiallista Jeesusta, kukin omista lähtökohdistaan.

Eivät suinkaan kaikki ole vakuuttuneita evankeliumin viestistä, että kuollut mies tässä puhuu. ex-kuollut tarkemmin sanoen.



Jos tutkimus on siis osoittanut, että Jeesuksen sanat tulevat meille ihmisten kautta eivätkä suoraan kuin jostain videonauhalta

niin onko mahdollista, että ihmiset ovat lisänneet sanoja ja evankelistat näin panneet Jeesuksen suuhun sanoja, joita Hän itse ei ole sanonut?

onhan se mahdollista!

mutta tässä ei ole ollenkaan niin yksinkertaista erottaa tutkijan omaa käsitystä siitä, mitä historiallinen Jeesus on edustanut ja ajatellut ja siltä pohjalta tapahtuva erottelu mikä on Jeesuksen omaa (ipsissima) ja mikä hänen suuhunsa pantua vierasta puhetta.

jonkinlaista yksimielisyyttä tutkijoilla varmaan on, kullakin sukupolvella omansa.

aika pian eksegeetit kuitenkin huomasivat, että heidän piirtämänsä kuvat historiallisesta Jeesuksesta tahtoivat olla heidän itsensä näköisiä.

minä väitän teologisin perustein, että Jeesuksen omien sanojen ja ihmisten Hänen suuhunsa panemien sanojen rajaa ei voida Uudessa testamentissa vetää.

se on mahdottomuus, niin on alkuseurakunnan todistus ja Jeesuksen puhe kietoutuneet toisiinsa.



otan kaksi esimerkkiä

tutkijat ovat usein esittäneet, että Jeesuksen vertaukset juontavat Häneltä itseltään ja niiden selitykset ovat myöhempää evankelistan oman seurakunnan kehittämää tulkintaa.

tällä tavoin esimerkiksi Jeesuksen omiin sanoihin juontaisi Matteuyksen kylväjä vertaus ja sen selitys olisi myöhempää perua.

Matteus itse tekee eron sen välillä, mitä Jeesus puhuu julkisesti ja sanoo sitten, että Jeesus opetti omilleen vertausten merkitystä, niitä pohdittiin sitten sisäpiirissä.

Jos olen oikein ymmärtänyt, moderni synoptikkojen tutkimus on kyseenalaistanut tuon vanhemman teorian, että selitykset olisivat Jeesuksen suuhun pantuja.

sekä vertaus että sen selitys tulevat meille "Jeesuksen suuhun pantuna" evankelistojen meille tallentamana arvokkaana apostolisena sanana.


Samana päivänä Jeesus lähti ulos, meni järven rantaan ja asettui istumaan. Hänen ympärilleen kokoontui silloin niin suuri joukko ihmisiä, että hänen oli siirryttävä veneeseen. Hän istui veneessä ja väkijoukko seisoi rannalla, ja hän puhui heille pitkään vertauksin.

Hän sanoi: "Mies lähti kylvämään. Ja kun hän kylvi, osa siemenestä putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät jyvät.

Osa putosi kallioiseen paikkaan, missä jyville ei ollut paljon maata. Ne nousivat kohta oraalle, koska maata ei ollut syvälti, mutta auringon noustua oraat helteessä kuivettuivat, koska niillä ei ollut juurta.

Osa taas putosi ohdakkeisiin, ja ohdakkeet kasvoivat ja tukahduttivat oraan.

Mutta osa jyvistä putosi hyvään maahan ja antoi sadon, mikä sata, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä jyvää. Jolla on korvat, se kuulkoon!"


Mt 13:1-9 KR 1992



Tämän siis järven rannalle kokoontunut kansa sai kuulla veneestä. Kuuluvuus oli näin varmasti parempi, koska porukkaa oli paljon.

Mutta tuon porukat saivat kuulla ja se siitä. hiukan arvoituksellista!

Kertomus on kaikilla synoptikoilla, Matteus 13:1-9 Markus 4:1-4 ja Luukas 8:4-8.

Jos vertaat näitä kolmea kohtaa - ja suosittelen että avaat Raamattusi tai evl.fi Raamatun ja luet nämä kohdat - huomaat että ne ovat miltei sanasta sanaan samanlaiset.

Tästä syystä - että sanat ovat Mt Mk Lk melkein samat - Jeesuksen vertaus johdetaan tutkimuksessa Q-lähteeseen.

eli olemme tässä veneen luona aidoimmillaan Jeesuksen sanojen äärellä, ei kuitenkaan nauhurilla nauhoitettuna.



mutta miksi Jeesus tällaisen vertauksen kertoi ja kehotti "jolla on korvat, se kuulkoon"

siis havainnollisesti sama ajatus kuin "joka pystyy ymmärtämään, ymmärtäköön"

kertomus jatkuu - edelleen synoptikolla hyvin samaan tapaan, mutta ei tarkalleen samoin.



Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: "Miksi sinä puhut heille vertauksin?"

Jeesus vastasi:

"Siksi, että te olette saaneet oppia tuntemaan taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta he eivät.

Jolla on, sille annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on.

Minä puhun heille vertauksin, koska he näkevät eivätkä kuitenkaan näe ja kuulevat eivätkä kuitenkaan kuule eivätkä ymmärrä.

Heissä käy toteen tämä Jesajan ennustus:

-- Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö.
Katsomalla katsokaa älkääkä nähkö.
Sillä paatunut on tämän kansan sydän, vain vaivoin he kuulevat korvillaan ja silmänsä he ovat ummistaneet, jotta he eivät silmillään näkisi, eivät korvillaan kuulisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä.

"Autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja korvanne, koska ne kuulevat! Totisesti: monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet.



Matteuksen evankeliumissa Jeesuksen selvitys siitä, miksi Hän puhuu näin arvoituksellisesti vertauksin sisältää kaksi kohtaa

Profeetta Jesajaan valtavaan kutsumusnäkyyn viitaten Hän sanoo, että on tarkoituskin, ettei paatunut kansa ymmärrä. (Jes 6:9-10)

Hän julistaa opetuslapsensa autuaiksi, sillä he saavat kuulla ja nähdä mitä profeetat ovat halanneet kuulla ja nähdä, eivätkä ole saaneet.



Markus antaa saman kohdan paljon napakammin, mutta sama viittaus Jeesuksen Raamattuun on mukana

Kun Jeesus sitten oli jäänyt yksin kahdentoista opetuslapsensa ja muiden seuralaistensa kanssa, nämä kyselivät häneltä, mitä vertaukset tarkoittivat.

Hän sanoi heille: "Teille on uskottu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta nuo ulkopuoliset kuulevat kaiken vain vertauksina,

jotta he nähdessäänkään eivät näkisi eivätkä huomaisi, jotta he kuullessaankaan eivät kuulisi eivätkä ymmärtäisi, eivät kääntyisi eivätkä saisi anteeksi."
Mk 4: 10-12



Luukkaan evankeliumissa ei ole lainkaan tätä keskustelua, miksi Jeesus puhuu vertauksin, vaan siinä mennään suoraan itse selitykseen

"Opetuslapset kysyivät Jeesukselta, mitä vertaus tarkoitti."
Lk 8:9 KR 1992



Jeesuksen sanat tulevat tässä "miksi puhut vertauksin" meille siis kahden ihmisen kautta

toisaalta meillä on Markus

toisaalta meillä on Matteus

emme pysty millään työkalulla erottelemaan, mikä on Matteuksen tai Markuksen osuus ja mikä Jeesuksen "ipsissima verba" - eli mitä Jeesus itse alunperin sanoi.

kyllä sitä on yritetty!

mutta emme pääse sinne tunkeutumaan, vaan meidän on tyytyminen siihen apostoliseen todistukseen, joka meille on annettu.

emme tiedä tarkkaan, mitä Jeesus sanoi sanasta sanaan, mutta saamme Markuksen ja Matteuksen kautta tuon hyvin ankaran ja yllättävän käänteen siihen todelliseen syyhyn, miksi Jeesus puhuu vertauksin.



Kuvaan tässä esimerkin avulla Jeesuksen sanojen elimellistä kietoutumista evankeliumien tekstien kudokseen.

tällä tavoin Jeesuksen sanat kutoutuvat myös Hänen omiensa sydämissä tänään heidän elämänsä kudokseen.

usein saarnaaja pitää tehtävänään selittää, mitä Jeesuksen vertaus tarkoittaa.

esikoislestadiolaisuudessa on oma historiallinen viitekehyksensä, vuosien mittaan kasvanut tulkintojen verkosto, joka on tyypillinen tälle herätysliikkeelle.

Jeesuksen sanat nivoutuvat siinä esikoislestadiolaisuuden perinteeseen kauniilla tavalla, mutta on syytä olla tässä huolellinen.

hurskas herätysliikkeen tulkinnan perinne ei välttämättä anna oikein Jeesuksen sanojen tarkoitusta sellaisena, kuin se on evankeliumeissa.



kysymys oli siis, onko Uudessa testamentissa pantu Jeesuksen suuhun sanoja, joita Hän ei ole itse sanonut.

vastaan, että tämä on ipsissima verba käänteisenä.

onko meillä mahdollisuus tunnistaa kirjallisuutieteen tai perinnetutkimuksen tai muilla menetelmillä Jeesuksen aidoimmat omimmat sanat Uuden testamentin tekstin kudoksesta.

vasaukseni on ehdoton Ei!

meillä on vain tämä apostolinen todistus, jonka evankeliumit meille antavat.

mutta sen tutkiminen antaa meille yllättävän syvällisen ja rikkaan kuvan näistä sen ajan ryhmistä, essuista ja lessuista, joiden keskuudessa Jeesuksen sanat elivät.



synoptikot, Matteus, Markus ja Luukas, katselevat asioita samasta näkökulmasta (synopsis) ja käyttävät mahdollisesti samaa Q-lähdettä ja ovat keskenään yhteydessä mutkikkaalla tavalla.

vaan entäs Johannes?

Uuden testamentin tutkijat ovat katselleet häkeltyneinä tätä kirjaa, jossa Jeesus pitää pitkiä puheita ja lausuu rukouksia ja käy keskusteluja ihmisten kanssa.

mitä tämä on?

was ist das?

Rudolf Bultmann (1884-1976)

Uuden testamentin tutkimus on edennyt hurjaa vauhtia, ja eräs virstanpylväs sen matkalla on saksalainen, Marburgin yliopistossa elämäntyönsä tehnyt Uuden testamentin tutkija Rudolf Bultmann (1884-1976) eli "musta-Rudolf".

Vuonna 1921 hän julkaisi käänteentekevän teoksen, "Die Geschichte der synoptischen Tradition" (synoptisen tradition historia)

Teos on mullistanut synoptikkojen, Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan, tieteellisen tutkimuksen.

Rudolf Bultmann kirjoitti sitten erinomaisen rajun kirjan Jesus (1926)

siinä hän osoittaa, että koko Uuden testamentin maailma on sidoksissa kreikkalais-roomalaiseen syntyaikaansa. Kyseessä ei ole historiallinen tapahtumasarja, vaan vain joukko myyttejä, taruja.

Näitä vanhoja juttuja ei nykyajan ihminen ymmärrä, ja hänelle tulee selvittää Uuden testamentin kirjoitusten ja Jeesuksen todellinen merkitys meille tänään - vapauttaa ne myyteistä (ent-mytologisierung) ja puhua ymmärrettävää kieltä.



Samaa linjaa hän kehitti edelleen toisen maailmansodan aikana julkaistussa

Neues Testament und Mythologie (1941) (Uusi testamentti ja mytologia)

Das Urchristentum im Rahmen der Antiken Religionen (1949) (Alkukrisitllisyys maailman uskontojen puitteissa)

Sekä laajassa Uuden testamentin teologian kokonaisesityksessä

Theologie des Neuen Testaments (1948–53)

Filosofi Karl Jaspersin kanssa hän julkaisi sitten ohjelmallisen myyteistä riisutun uskonnon

Religion without Myth (1954) (Uskonto ilman myyttiä)

sekä filosofisen ja uskonnollisen pohdintansa

History and Eschatology: The Presence of Eternity (1954–55 Griffin luennot)
(Historia ja viimeiset tapahtumat: ikuisuuden läsnäolo)



Synoptikkojen rakenteeseen ja historiaan erikoistunut Rudolf Bultmann katsoi sitten erityisesti Johanneksen evankeliumiin.

Marburgin professorimme julkaisi siitä Toisen maailmansodan aikana vaikutusvaltaisen tutkielman

Das Evangelium des Johannes (1941)

...
Teos on varsin perusteellinen ja vakuuttava ja siinä Bultmann tahtoo osoittaa, kuinka erilainen se on kuin synoptitkot.

Hän arvelee, että kirjoittajalla (tai kirjoittajilla) on ollut synoptikkojen lisäki vielä jokin oma lähteensä, johon evankeliumin sisältö osittain perustuu.

Bultmann toteaa että Johanneksen evankeliumin Jeesus on hyvin erilainen kuin synoptikkojen Jeesus.

Hänen mielestään Johanneksen evankeliumi on myöhäinen, toisen vuuosisadan lopulta, eikä sillä ole juuri mitään arvoa pyrkiessämme löytämään sen aidon ja alkuperäisen historiallisen Jeesuksen.



eli kysymkseemme "onko Uudessa testamentissa sanoja, joita Jeesus ei ole sanonut"

Rudolf Bultmann ja oppilaansa sanovat - koko Johanneksen evankeliumi on iso kysymysmerkki.

Mustan-Rudolfin kirjat mullistivat Uuden testamentin tutkimuksen maailmassa ja aiheuttivat maanjäristyksen Kristuksen kirkossa.

eikös kuulosta tutulta!

Sir Charles Lyell ja totuus maapallon rakenteesta - takkiin tuli kristityille!

Charles Darwin ja totuus elämän kehityksestä - takkiin tuli kristityille!

....

Rudolf Bultmann ja totuus Uuden testamentin rakenteista - takkiin tuli kristityille!

ja lista jatkuu!



kun Takkiseen tulee, niin on kaksi mahdollisuutta.

on tuo norpan suosittelema tie "hei, älkää kuunnelko, tuo on pelkkää höpö höpöä eikä totta ollenkaan"

tämä tie on niin paljon kuljettu ja sitä edustaa esikoislestadiolainen herätysliike.

sulkekaa silmänne, korvanne, suunne tämän maailman tiedolta ja kauhealta pahuudelta.

uskokaa nöyrästi ja kuuliasesti auktoriteettianne - "katso, tässä on kristus"

vaan on toinenkin tie

ottaa härkää sarvesta



alustajana pyrkimykseni täällä nettiruukussa on rohkaista kaikki kristittyjä ottamaan härkää sarvesta

ei pakenemaan Kultaisen vasikan ympärille hyppimään, katsokaa, tässä on jumalamme!

vaan ottamaan Jumalalta vastaan rakkaus totuuteen.

ihan lahjana

eikä hyväksyä mitään, mikä ei ole totta.

ei mikon sepustuksia, jos ne eivät ole totta

ei leif nummelan sepustuksia, jos ne eivät ole totta

rakkaus totuuteen ei merkitse totuuden hallitsemista

päin vastoin!

totuutta rakastava ihminen ymmärtää, kuinka vähän totuudesta tietää.



eli sen sijaan että lähdemme pää kolmantenajalkana (päättömästi siis) karkuun geologiaa, evoluutiota, Raamatun tieteellistä tutkimusta

vedetään henkselit tiukalle, pannaan karvalakki syvemmälle päähämme ja lähdetään porskuttamaan päin vihaista sonnia

otetaan härkää sarvista ja katsotaan, kuka kaatuu



jos totuus kaataa meidän uskomme... hyvä niin,

silloin uskomme saakin mennä

ja antaa totuuden tulla sen sijalle, elävän Jumalamme, Jeesuksen Kristuksen

Hän pitää sen oikeanlaisen uskon lampun voimassa, niinkuin Kristityn vaelluksen alussa se ihmeellinen näky lampusta, joka ei sammunut, vaikka piru siihen vettä valoi.

Kristitty sai katsoa seinän taakse, jonka syvennyksessä uskon lamppu palaa, ja siellä hän näkee Jeesuksen, joka kaataa öljyä lamppuun.

tämä kuva on tosi!

älä perusta uskoasi itseesi, omaan tietoosi, järkeesi, ymmärrykseesi

tuuli sen kaataa, totta vie! tuulen viemää

vaan luota siihen, että totuus ei pala tulessakaan ja että Jeesus Kristus on sinun uskosi alkaja ja täyttäjä



kun oikein alkaa näyttää pahalta, Jeesus kyllä osaa pitää Raamatusta huolta

Rudolf Bultmannin totuudellinen, nerokas ja syvällinen Uuden testamentin tutkimus on mullistanut käsityksemme tästä kirjasta.

mutta hän toi vierasta tulta, Martin Heideggerin eksistentalismia, ja hän ei ollut muutenkaan erehtymätän.

tänään Butlmann on yhä vaikutusvaltainen ja tärkeä tutkija, jonka työtä Uuden testamentin opiskelijoiden on tunnettava.

mutta hän on eräs tutkimushistorian hahmo, ja uudet tuulet puhaltavat.



minusta on kertakaikkiaan majesteettista, kuinka Herra antoi tämän Johanneksen evankeliumin asian edetä.

eräs kaikkien aikojen etevin Uuden testamentin tutkija kirjoitti vuonna 1941 kirjan, jossa hän koko lailla maalaa Johanneksen evankeliumista erikoisen kuvan.

jotta näin merkilliseen gnostilaisen, kreikkalaisen hengen tunkeutumiseen päästäisiin, tarvitaan varmaan pitkä aika, joskus ehkä 200 jKr kirjoitettu mokoma kirja.

hellenistisen hengen vaikutus, gnosis
myöhäinen ajoitus

Bultmann sanoi tietenkin paljon muutakin, teki teräviä totuudellisia havaintoja, veti johtopäätöksiä.

mutta tässä on Jeesuksen sanojen ja Johanneksen luottettavuuden kannalta tuo ydin

hellenistisen hengen vaikutus, gnosis
myöhäinen ajoitus



kovat ovat syytökset Johanneksen evankeliumia vastaan

ja hyvin perusteltuja

monet ottivat tämän Marburgin professorin tulkinnat hyvin vakavasti ja alkoivat niistä käsin kehittää tutkimusta edelleen.

hedelmällinen teoria siis.

vaan...

Vuonna 1947 Herra antoi beduiinipojan löytää Kuolleen meren rannalta luolan, jossa oli saviruukuissa vanhoja kirjakääröjä.

Qumranin löydöt mullistivat Johannes tutkimuksen - se ei olekaan hellenistinen, vaan tosi aidosti juutalainen, lähellä Qumranin yhteisön maailmaa!

Papyrus Rylands p52 (recto)

vaan...

Vuonna 1920 englantilainen egyptologi Bernard Pyne Grenfell (1869–1926) huomasi, että Egyptissä on kaupan jostain löydettyjä vanhoja papyruksia.

Hän hankki ne omakseen ja toi mukanaan Englantiin, jossa niitä säilytetään Manchesterissa Rylands yliopiston kirjastossa.

Rylands papyrukset numeroitiin ja papyrus 52 on pikkunen kappale, vain 8.9 x 6 cm, jonka molemmille puolille on kirjoitettu musteella tekstiä.

vaan mitä tekstiä?

Rylands p52 on edelleen maailman vanhin tunnettu kappale Uutta testamenttia, ja se on kirjoitettu arvioiden mukaan ehkä 110 jKr.

ja se on tuo majesteettinen katkelma Johanneksen evankeliumista, jossa Jeesus puhuu Pilatuksen kanssa totuudesta!

Papyrus Rylands 52 murskasi professori Butlmannin hienon teoria, ja tutkijat yleisesti ovat omaksuneet näkemyksen että myös Johanneksen evankeliumi on kirjoitettu 1 vuosisadalla.

se ei ole merkittävästi vanhempi eikä nuorempi kuin synoptikot.

Kirjoittanut: MikkoL, 17.01.2011 12:08

[Vastaa tähän viestiin] [Lähetä viesti kirjoittajalle] [Kommentoi] [Poista]

papyrus 52 ei vain palauttanut Johanneksen evankeliumia oikeaan aikaan ja paikkaan tutkimuksen harharetkiltä

vaan se teki sen todella uljaasti!


suorastaan nettiruukun keskusteluumme liittyen...

Kirjoittanut: MikkoL, 17.01.2011 12:08

[Vastaa tähän viestiin] [Lähetä viesti kirjoittajalle] [Kommentoi] [Poista]

Pitäkää itse hänet", Pilatus sanoi, "ja tuomitkaa hänet oman lakinne mukaan."

Mutta juutalaiset sanoivat: "Meidän ei ole lupa tuomita ketään kuolemaan."

Näin tapahtui, jotta Jeesuksen sanat kävisivät toteen. Hän oli aiemmin ilmaissut, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa.

Pilatus meni takaisin palatsiin, käski tuoda Jeesuksen eteensä ja kysyi häneltä: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?"

MikkoL:
Rylands Library Papyrus P52 recto
Joh 18:31-33

Kirjoittanut: MikkoL, 17.01.2011 12:10

[Vastaa tähän viestiin] [Lähetä viesti kirjoittajalle] [Kommentoi] [Poista]

"Sinä siis kuitenkin olet kuningas?"
Pilatus sanoi.

Jeesus vastasi: "Itse sinä sanot, että olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten tullut tähän maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua."

"Mitä on totuus?" kysyi Pilatus.

MikkoL:
Rylands Library Papyrus P52 verso
Joh 19:37-38

Kirjoittanut: MikkoL, 17.01.2011 12:14

[Vastaa tähän viestiin] [Lähetä viesti kirjoittajalle] [Kommentoi] [Poista]

Egyptistä löydetty maailman vanhin tunnettu Uuden testamentin kappale, p52 on siis Manchesterissä Rylands kirjastossa.

siitä on tietoa ja hyvät valokuvat

http://en.wikipedia.org/wiki/Rylands_Library_Papyrus_P52